perrrrssss....pektiivi

[Lurker]

Kaikki ehkä eivät seuraa Tex Willer -keskusteluja... siellähän aiheena oli tämä perspektiiviltään erikoinen pöytä.

[kaltsu]

Ja mahtaakohan miehellä olla jotain graafikon koulutusta, kun välillä taustat ovat niin täynnä pikkuviivaa ja -pistettä että silmiä väsyttää.

Italian graafikkokouluissa opetetaan täyttämään kuvia pikkuviivoilla ja -pisteillä? Varmaan ne siellä opettaa käyttämään perspektiivejäkin luovasti.

[Timo Ronkainen]

Texin tuoppi valahtaa kohta lattialle, vanhempi viiksivallu on sen verta järkevämpi että tajuaa pidellä tuopistaan kiinni. Kuka tää piirtäjä on?

Timo

[Lurker]

Texin tuoppi valahtaa kohta lattialle, vanhempi viiksivallu on sen verta järkevämpi että tajuaa pidellä tuopistaan kiinni. Kuka tää piirtäjä on?

Timo, olit itsekin tuolloin mukana ko. Civitelli-keskustelussa!

[pappa-sami]

Niinpä on. Totta tuokin. Olipa Hergé nuorempana huolimaton. 

Nuo kaksi kuvaa eivät olleet alunperin rinnakkain tai edes samalla sivulla. 30-luvulla tarina ilmestyi lehdessä kolmirivisenä aukeama kerrallaan ja toka kuva aloitti uuden aukeman. Kuvien välissä on vierähtänyt aikaa (viikon verran, heh) ja kulma tai edes rakennus ei ole välttämättä sama. Lisäksi Hergé ei ollut piirtänyt muuriin mitään helmaa.

40-luvulla tarina taitettiin uudestaan neliriviseksi. Silloin kuvat päätyivät rinnakkain ja muuriin ilmestyi tuo helma. Varmaan joku studiolaisista on sen lisännyt. Lisäksi tokan kuvan vasemmasta reunasta on niistetty pala pois.

[Timo Ronkainen]

Timo, olit itsekin tuolloin mukana ko. Civitelli-keskustelussa!

Eihän näitä kaikkia muista, hämärästi kyllä jotenkin (vähän niinkuin kaiken muunkin).

Timo

[keijoahlqvist]

Nuo kaksi kuvaa eivät olleet alunperin rinnakkain tai edes samalla sivulla. 30-luvulla tarina ilmestyi lehdessä kolmirivisenä aukeama kerrallaan ja toka kuva aloitti uuden aukeman. Kuvien välissä on vierähtänyt aikaa (viikon verran, heh) ja kulma tai edes rakennus ei ole välttämättä sama. Lisäksi Hergé ei ollut piirtänyt muuriin mitään helmaa.

40-luvulla tarina taitettiin uudestaan neliriviseksi. Silloin kuvat päätyivät rinnakkain ja muuriin ilmestyi tuo helma. Varmaan joku studiolaisista on sen lisännyt. Lisäksi tokan kuvan vasemmasta reunasta on niistetty pala pois.

Ei hassumpaa. Olipa mielenkiintoista saada muistutus, että mikään koskaan ei ole miltä näyttää.

[Ami]

Mulla on perspetkiivin kanssa pari pulmaa:

Kun piirrän hahmon puolikuvaan, tausta on helppo piirtää. Kun piirrän saman tyypin samassa kohdassa lähikuvaan, taustalla olevien asioiden koko muuttuu niiden etäisyydestä riippuen. Minulta puuttuu täysin intuitiivinen kyky hahmottaa kuinka suuriksi taustalla olevat objektit pitäisi lähikuvaan piirtää.

Toinen ongelma on pitkien ihmisten perspektiivi. Kun itse olen varsin lyhyt, näyttää pitkien ihmisten perspektiivi usein väärältä. Samoin on hankala hahmottaa mille korkeudelle eri tasot (esim pöydät) hahmottuvat suhteessa niiden vieressä seisoviin (tai istuviin) pitkiin ihmisiin.

[JJ Naas]

Mulla on perspetkiivin kanssa pari pulmaa:

Kun piirrän hahmon puolikuvaan, tausta on helppo piirtää. Kun piirrän saman tyypin samassa kohdassa lähikuvaan, taustalla olevien asioiden koko muuttuu niiden etäisyydestä riippuen. Minulta puuttuu täysin intuitiivinen kyky hahmottaa kuinka suuriksi taustalla olevat objektit pitäisi lähikuvaan piirtää.

Sehän riippuu siitä kuinka kaukana tausta on. Jos se on kilometrin päässä oleva vuoristo tai kaupungin siluetti niin perspektiivi ei muutu käytännössä tippaakaan, jos "kamera" siirtyy metrin lähemmäksi hahmoa, eli noin yhden tuhannesosan verran lähemmäksi taustaa. Jos tausta on jokin sisätila, niin silloin metrin liikkuminen merkitsee enemmän. Asia pysyy kontrollissa helpommin jos..

1. Pitää huolen siitä että pakopisteet säilyvät
2. Huonekalujen väliset kokosuhteet säilyvät
3. Jos taustalla on katu tai huoneen peräosa, niin sinne kannattaa (sen jälkeen kun pakopiste ja pari päälinjaa on piirretty) ripotella eri syvyystasoille luonnosteltuja ihmishahmoja mittasuhteista muistuttamaan, ne voi sitten tussausvaiheessa pyyhkiä pois.

Toinen ongelma on pitkien ihmisten perspektiivi. Kun itse olen varsin lyhyt, näyttää pitkien ihmisten perspektiivi usein väärältä. Samoin on hankala hahmottaa mille korkeudelle eri tasot (esim pöydät) hahmottuvat suhteessa niiden vieressä seisoviin (tai istuviin) pitkiin ihmisiin.

Maailma on noin yleensä luotu keskimittaisille ihmisille. Pidemmillä ihmisillä on vain hieman hankalampaa oviaukoista mentäessä tai matalilla tuoleilla istuessa. Pöytä ja tuoli on hankala.. usein itsekin hämmästyn mittaillessa että keskiverto pöytä ei seisoessa ulotu kovin korkealle vartaloa ja kyynärpäillä pöytään nojatessa selkä on yleensä hieman kyyryssä. Suoraselkäisenä tuolissa istumista tapahtuu vain jos sellaista tarkoituksella yrittää.

[Anssi Rauhala]

Mulla on perspetkiivin kanssa pari pulmaa...

Et ole yksin. (huokaus)

Lähikuvissa onkin kiva fuskata piirtämällä vain joku musta siluetti tai joutava hörhellys esittämään taustaa. Tai ei "kiva", mutta kaikki tietävät, mitä tarkoitan.

[Ami]

Moniin töihin sopivat myös arvoperspektiivit. Esim Tarmo Koivisto käyttää Mämmilässä ihmisten mittasuhteissa vaihtelevaa arvoperspektiiviä, pienessä kuvassa pää saattaa olla 1/3 kehon mitasta ja kutistua taas seuraavassa lähikuvassa - ja juttu toimii. Parhaimmillaan tuo toimii esineiden ja muidenkin taustaelementtien kanssa. Sehän vastaa (ainakin oman intuitiivisen käsitykseni mukaan, en tiedä tutkimuksia aiheesta) ihmiselle luontaista tapaa hahmottaa ympäristöään.

Mutta teepä tuo sitten sarjakuvassa niin että toimii, eikä osu pahasti silmään.

[Teräskäsine]

Itse olen tuskailut portaiden piirtämistä. Voisiko joku pistää linkiä jollekin sivulle, jossa olisi ohjeita portaiden piirtämiseen?

[Rami Rautkorpi]

Voisiko joku pistää linkiä jollekin sivulle, jossa olisi ohjeita portaiden piirtämiseen?

Tämä varmaan auttaa. En ole vain täysin varma, että tuo ei ole turhan monimutkainen.

Jos ollaan korkeintaan kahden pakopisteen perspektiivissä, voidaan lähteä siitä että välimatkat pystysuoralla eivät vääristy. Eli vedät portaiden kumpaankin reunaan pystysuoran apuviivan, johon merkitset tasavälein portaiden korkeudet. Niistä viivat pakopisteeseen.

Sitten haet korkeimman portaan reunan kohdan yhdeltä puolelta. Vedät apuviivan ylimmän portaan nurkasta alimman portaan nurkkaan. Portaiden pystysuorat tulevat tämän apuviivan ja pakopisteeseen vedettyjen viivojen leikkauspisteisiin.

Jatka apuviivaa, kunnes se leikkaa pakopisteen kautta piirretyn pystysuoran. Toinen apuviiva lähtee tästä leikkauspisteestä portaiden toiseen alareunaan.

Joku voi varmaan laittaa tästä näkyville mallipiirroksen, jos se nyt oikeasti jopa toimii.

[JanneT]

Tämä varmaan auttaa. En ole vain täysin varma, että tuo ei ole turhan monimutkainen.

Jos ollaan korkeintaan kahden pakopisteen perspektiivissä, voidaan lähteä siitä että välimatkat pystysuoralla eivät vääristy. Eli vedät portaiden kumpaankin reunaan pystysuoran apuviivan, johon merkitset tasavälein portaiden korkeudet. Niistä viivat pakopisteeseen.

Sitten haet korkeimman portaan reunan kohdan yhdeltä puolelta. Vedät apuviivan ylimmän portaan nurkasta alimman portaan nurkkaan. Portaiden pystysuorat tulevat tämän apuviivan ja pakopisteeseen vedettyjen viivojen leikkauspisteisiin.

Jatka apuviivaa, kunnes se leikkaa pakopisteen kautta piirretyn pystysuoran. Toinen apuviiva lähtee tästä leikkauspisteestä portaiden toiseen alareunaan.

Joku voi varmaan laittaa tästä näkyville mallipiirroksen, jos se nyt oikeasti jopa toimii.

Sama menetelmä toimii tehokkaasti myös muiden tasaisin välimatkoin toistettavien muotojen kuvaamisessa perspektiivissä, kuten kaiteet, katulamput tai talojen ikkunat.