Käsittämätöntä kyllä, Valkoinen valtakunta oli jäänyt lukemattomana kaappiin, josta sen luettavaa etsiessäni kaivoin esiin. Jos se olisi mahtunut vain kokonsa puolesta kirjahyllyyni, tätä vahinkoa ei olisi päässyt tapahtumaan.
Tarina iski täydellä voimalla, kuten ensimmäinenkin Blacksad, niinpä tänään oli juostava pää kolmantena jalkana ostamaan myös Punainen sielu. Harmi kyllä, ajankuvaa maalailtiin nyt vähemmän raadollisesti, ensimmäisten opusten maanläheisyys sopi sarjan päähenkilöön paremmin kuin tällainen suurten linjojen vetäminen.
Toivon mukaan jatkossa tekijät antavat hahmojensa olla rehellisesti antropomorfisia eläimiä, liika sivistys ei ollut mieleeni. Nyt sarja ilmeisesti harppoo ajassa eteenpäin opuksesta toiseen, toivottavasti maltetaan kuitenkin pysyä riittävän kaukana menneisyydessä.
Yhtä kaikki hieno opus, erittäin laadukasta eurosarjakuvaa kaikin puolin, joten nyt vain neljättä odottamaan.