Blacksad

[Czaba]

Etukannen kuvasta tehty mainosjuliste, joita jotkut kauppiaat saattavat lahjoitella asiakkailleen.

Ahaa, no sitten ei haittaa. Kiitos tiedosta.

[vekka_of_savo]

Ei tämä nyt oikein iske vieläkään. Muiden Blacksad-albumien tapaan myös Punaisessa Sielussa kuvitus on kyllä kerrassaan komeaa, mutta itse tarínasta paistaa jälleen läpi tekijöiden kyvyttömyys luoda mitään muuta kuin todella kliseistä ja pastissimaista dekkaria, josta jää käteen vain väkinäisen yrittämisen maku. Toisaalta juuri tätähän tuolta Ranskanmaalta tuppaa aika paljon tulemaan, kaunista katseltavaa sisällön kumistessa kuitenkin ontouttaan.

[Ami]

Olihan tuo kolmonen huomattavasti eheämpijuoninen kokonaisuus kuin aiemmat albumit. Tykkäsin etenkin lisääntyneestä kuvakerronnasta, ja nimenomaan siitä, miten kaikkea ei sanota suoraan, vaan asioita jätetään lukijan itse pääteltäväksi ja hoksattavaksi.

Laatutyö kaikin puolin. Edelleen ottaa kuitenkin päähän miten eri tavoin eri tyypeissä yhdistyy eläin ja ihminen: dalmatialainen on lähes täysin koira, naispäähenkilö lähes täysin ihminen. Etenkin kohtauksissa, joissa nuo ovat yhdessä, ero ottaa silmään.

Yhden ohjauskämminkin huomasin: Kun Blacksad palaa auton räjähdyspaikalle, pitäisi ensin olla kuva Smirnovin ja ketun hämmästyneestä ilmeestä ja vasta niiden jälkeen B:n lohkaisu "otan kutsun vastaan" eikä toisin päin.

Mut siis kokonaisuutena (tietysti) tosi hyvä. Väritys ihan paras missään näkemäni.

[Rike]

Mä olen kyllä aivan rakastunut tähän 
Erityisesti tuo piirrosjälki ja väritys on niin hienoa, et enpä tiedä hienompaa. Jos jokut tietää, niin kertokoon!

[Doctor Phantomizer]

Minulle Blacksad-Kissa varjoisilta kujilta tarttui käteen vasta jokin aika sitten.
Siinä on yksi ärsyttävä piirre: Se todella on hyvä!
Muita en ole vielä lukenut, mutta minua raastaa se, että minä tuosta todella pidän, vaikka tuota on kehuttu ja palkittu. Yleensä en noista pidä ennakkoon, enkä lukemisen jälkeen, koska harvoin olen noiden kanssa samaa mieltä.

Minua kuitenkin jäi hämäämään yksi asia:
Se baaria pitävä sika. Miten voi muka olla mahdollista, että tuo ei tunnistanut kuuluisaa näyttelijää? Siis vaikka 40-luvulla ei internettiä ollut, olisi varmasti tuo jotenkin moisesta saanut tietää, että kuka tuo oli.

[ksakke]

Uutta Blacksadia on tulossa ensi keväänä, tässä näytesivu:
http://concours-special.dargaud.com/planche_inedite.html

[Jarkko Sikiö]

Käsittämätöntä kyllä, Valkoinen valtakunta oli jäänyt lukemattomana kaappiin, josta sen luettavaa etsiessäni kaivoin esiin. Jos se olisi mahtunut vain kokonsa puolesta kirjahyllyyni, tätä vahinkoa ei olisi päässyt tapahtumaan.

Tarina iski täydellä voimalla, kuten ensimmäinenkin Blacksad, niinpä tänään oli juostava pää kolmantena jalkana ostamaan myös Punainen sielu. Harmi kyllä, ajankuvaa maalailtiin nyt vähemmän raadollisesti, ensimmäisten opusten maanläheisyys sopi sarjan päähenkilöön paremmin kuin tällainen suurten linjojen vetäminen.

Toivon mukaan jatkossa tekijät antavat hahmojensa olla rehellisesti antropomorfisia eläimiä, liika sivistys ei ollut mieleeni. Nyt sarja ilmeisesti harppoo ajassa eteenpäin opuksesta toiseen, toivottavasti maltetaan kuitenkin pysyä riittävän kaukana menneisyydessä.

Yhtä kaikki hieno opus, erittäin laadukasta eurosarjakuvaa kaikin puolin, joten nyt vain neljättä odottamaan.

[Nanna]

Valkoisessa valtakunnassa itse ihailin erityisesti värien käyttöä, sillä väritys seuraa hyvin kerrontaa. Keskivaiheilla liekkien ja varjojen kontrastista ei puutu dramatiikkaa eikä lukijalle missään vaiheessa jää epäselväksi, minkälaisissa tunnelmissa liikutaan.  Esim. parissa viimeisessä sivussa koko paletti vaihtuu yleisestä harmaasävyisestä yhtäkkiä paljon kirkkaamaksi ja iloiseksi, joka jätti ainakin mulle sellaisen "happy end" -fiiliksen, vaikka yleisesti tarina oli aika raskas. Ihan mieletöntä! Jokainen sarjakuvan ruutu on kuin taideteos.

Tätä lisää. On kivaa seurata näin näyttävää sarjakuvaa, jossa on hahmoina pelkästään anthroja. Internetin kainalokuopissa kohtaa usein epämääräistä "furry" -kuittailua, jos tunnustaa piirtävänsä muun mössön ohella myös kaikenlaisia karvaturreja. Blacksad on elävä todiste siitä, että ihmiseläimet (tai eläinihmiset?) toimivat muuallakin kuin lauantaiaamun piirretyissä.

[Curtvile]

Muuton yhteydessä tuli palailtua kotiin josta löytyi mm. avaamaton kirje arktiselta banaanilta postileimalla 19.12.2008.
Sen sijaan ranskis Ame rougea tai kymmeniä muita euroalbareita ei löytynyt joten jossain varastossa on pari laatikkoa joissa lukee Bande Dessinee/Fumetti.

Mutta syy kommentointiin oli näissä:

Edelleen ottaa kuitenkin päähän miten eri tavoin eri tyypeissä yhdistyy eläin ja ihminen: dalmatialainen on lähes täysin koira, naispäähenkilö lähes täysin ihminen. Etenkin kohtauksissa, joissa nuo ovat yhdessä, ero ottaa silmään.

Toivon mukaan jatkossa tekijät antavat hahmojensa olla rehellisesti antropomorfisia eläimiä, liika sivistys ei ollut mieleeni. Nyt sarja ilmeisesti harppoo ajassa eteenpäin opuksesta toiseen, toivottavasti maltetaan kuitenkin pysyä riittävän kaukana menneisyydessä.

tämä on tietenkin tulkintakysymys mutta kun Blacksad on(minusta) eläinsarjakuva samalla tavalla kuin aisopos & co:n Kilpikonna ja skorpioni ja Heinäsirkka ja muurahainen faabelit ovat tarkkoja biologisia tutkielmia.
Viime kädessä ihmiset ovat eläimiä sanoi koulutustasonne tai uskontonne yhtään mitään.

tässä sen kuvallinen asu on vain alisteinen teemalle ja kerronnalle

[Pässi]

Vielä vuosienkaan jälkeen Curtvile ei vaan tajuuuu!

[Curtvile]

Vielä vuosienkaan jälkeen Curtvile ei vaan tajuuuu!

ei, eikä varmasti tulekaan tajuamaan.

Minussa on se paha vika että luen tarinat ja pyrin ymmärtämään niiden subtekstin tai vähemmän snobisti ilmaistuna pinnan alle kätketyn tarkoituksen.
jos en sinusta onnistu, voi kyynel.

Blacksad ei ole kissa, kutenei yksikään muukaan hahmoista  ole sen enempää eläin kuin vaikkapa Bryan Talbotin Grandevillessäkään ovat.
ne ovat ihmisiä.
ristiriita syntyy siinä että ihmiset ovat "vain"eläimiä.

naiskuvan ymmärtäminen machofantasioivaksi alistamiseksi on feminismin tahallista väärinymmärrystä jolla tämän maailman älyvammaiset saadaan vihaamaan koko ajatusmallia tasa-arvosta, siitä että yksilö on muutakin kuin objekti tai viitekehyksensä vanki.

tottakai tämän esittäminen kuvallisesti onnistuu näyttämällä vai Mooren utopiaa selkeämpi ideaali jiossa raadollisuus ja ulkokuoren ja sisäällön ristiriitaa ei näy on se tehokkain keino.

niin tietty.

ei, en tainnut vieläkään sitten tajuta pinnan ja sisällön eroa.

[Jarkko Sikiö]

Antropomorfismin suhteen minua viehättivät nimenomaan ne eläimillisimmät piirteet. Siivoojahiiri keikistelemässä isolle kissalle, jääkarhu kalastamassa nelinkontin joessa ja sitä rataa.

Kolmas Blacksad siirtyi raadollisten rikostarinoiden sijaan laajempiin juonikuvioihin, jolloin tarina itsessään vie tilan näiltä toteutuksen yksityiskohdilta. Tällöin alkuperäinen ratkaisu käyttää eläinhahmoja ei toimi aivan samalla teholla ts. eläinhahmojen lisäarvo puuttuu.

Mielestäni siis kaksi ensimmäistä Blacksad-albumia eivät olisi toimineet ihmishahmoilla lainkaan, kun taas kolmannen olisi voinut hyvin kertoa ihmishahmoillakin. Vaikka erinomaisen luonteikkaita eläinhahmoja kolmannessakin osassa oli runsaasti, sisällön ja toteutuksen keskinäinen suhde oli siis muuttunut.

(Tosin minulle nämä sarjakuvat ovat niin vaikeita ymmärtää. Kuinka ankka voi työskennellä tehtaassa tai miksi saksalaiset kissat sortavat puolalaisia sikoja?)

[Emppu]

Mun mielestä kakkonen on siinäkin mielessä hyvä, että  tarinakin on tosi sliipattu, ykkönen tuntui jotenkin hieman hajanaiselta kaikesta huolimatta. Ehkäpä kakkosessa se hahmo/eläin-suhta toimi just eikä melkein, mikä ykösessä oli hieman pikkase liian ääripääten kuvattuja, että ärsytti. Kuitenkin, molemmat hyviä, vaikkakin kakkosesta pidin enemmän. Kolmosen olen jättänyt hyllyyn ihan sen takia, että selatessani tuli ensimmäisenä mieleen "nonni, tällaista kräkkiväritystä en kyllä jaksa kahtella". En muutoin voi sietää antromorphisia hahmoja tippaakaan, mutta ihan vesivärityksensä takia tuli ostettua mokomat hyllyyn, ja enkä hirveämmin kyllä kadukaan. On kiva tehdä poikkeuksia silloin, kun on oikeasti hyvännäköistä sarjakuvaa. :B

[Lurker]

Blacksadin pitkät jäähyväiset: Minua ei ihmetytä ollenkaan, että Valkoinen valtakunta on ilmestynyt "eläinten salapoliisikertomuksena", sillä jos tämä juttu olisi kuvattu ihmisten kautta, sen lukeminen voisi olla monille vaikeata ja vastenmielistä. Inhimilliset eläimet antavat tarinalle enemmän, niin, inhimillisyyttä, ja alentavat vastaanottamisen kynnystä.

Jos Blacksad olisi funny human -tyyliin tehty, se menettäisi vertauskuvallisuuttaan ja yleispätevyyttään enemmän kuin funny animals -tyylillään.

[Curtvile]

Lurkerin tulkinta on osuvampi. Jiksin maininta :

Kolmas Blacksad siirtyi raadollisten rikostarinoiden sijaan laajempiin juonikuvioihin, jolloin tarina itsessään vie tilan näiltä toteutuksen yksityiskohdilta. Tällöin alkuperäinen ratkaisu käyttää eläinhahmoja ei toimi aivan samalla teholla ts. eläinhahmojen lisäarvo puuttuu.

Mielestäni siis kaksi ensimmäistä Blacksad-albumia eivät olisi toimineet ihmishahmoilla lainkaan, kun taas kolmannen olisi voinut hyvin kertoa ihmishahmoillakin.

lisäarvon sijaan on juuri se vaivihkainen puoli: sama kuin elokuvissa jos haluat näyttää pahiksen olevan tosi paha hänet laitetaan vahingoittamaan/tappamaan eläin.
Lapsi tai nainen ei riitä, eikä varsinkaan jos kyse on eri etnisestä ryhmästä.
Muista, toisista.
Empatiamme ei ylety niin kauas kauniista sanahelinöistämme huolimatta.

Kakkos Blacksad ihmisillä olisi liian raaka ja rujo, sama kuin Maus olisikin piirretty hyperrealistisesti (ilman allegorisia tasoja) tai kuten toisaalla sanottua: "hyvin".

Ankardon, Blacksadin ja Grandevillen olisi kaikki voinut tehdä ihmisillä mutta silloin laitapuolen kulkijat, 50-luvun karuus ja 9/11salaliittoilu olisi tökkinyt ennakkoasenteet pintaan ja torpannut lukemisen.

John Blacksadin vaihto John Shaftiksi kun saisi turhan monilta sen pullan tukehtumaan kurkkuun.