Minäkin annan kehuni Koninkaulukselle. Pitkiä arvostelujasi on ollut ja on edelleenkin mukava lukea. 
Kiitoksia paljon kehuista sinulle ja kaikille muillekin! Mukava kuulla, etten ihan turhaan arvioitani kirjoittele.

Minunkin mielestäni tuon kuusisivuisen täytetarinan, jota syyskuun Tuplissa "joudutaan" käyttämään, olisi etenkin tällä kertaa voinut valita vähän paremmin. Tämä Milla-tarina on aivan luokaton. Paljon kuusisivuisia on kuitenkin myös laadukkailta tekijöiltä Italiassa ilmestynyt, 6 on käsittääkseni yleisin pieni sivumäärä 1:n jälkeen nykyisissä italialaistarinoissa. Siitä en tiedä, onko tämän Taskarin tarkoituskaan olla varsinainen Mustakaapu-taskari. Taskarin tapa juhlistaa Kaavun seitsemänkymppisiä on sille varsin tyypillinen - yksi tarina, kansikuva ja lyhyt juttu sisäsivulla, tällä kertaa myös sivujen reunat olivat teemaan sopivasti mustat. Esimerkiksi Mikkiä, joka on kuitenkin huomattavasti merkittävämpi hahmo, ei juhlistettu juurikaan suuremmin Taskarissa viime vuonna. Tästähän ei sinällään voi suomalaistoimitusta syyttää, sillä sisältö ei ole heidän päätettävissään, mutta onhan se harmillista. Siitä olen samaa mieltä, että tuo kuusisivuinen olisi aivan hyvin nyt voinut olla Kaapua.
Sitten lisää selaillessani huomasin, että ensi kuun taskariin olisi mahdollisesti tulossa tällaista sisältöä.
Mukana olisi sitten myös jatkoa joulukuussa alkaneelle Tuplanollalle, mikä ainakin minun mieltäni lämmittää. 
Tämän huomasin itsekin tässä joku päivä ja tuohan se seuraava Taskari todennäköisesti on. Noista vielä lähes täysin vailla tietoja olevista tarinoista ensimmäinen lienee Mikkiä ja kahdesta lyhyemmästä toinen Taikaviittaa ja toinen sitten jotain muuta. Toivottavasti Mikki on italialaista. Oikein mukavalta tuo sisältö näyttää monilta osin, etenkin Ciminon ja Carpin klassikko, Panaron ja Molinarin Taavi&Hannu-tarina sekä Tuplanolla vaikuttavat lupaavilta. Odotellaan tarinatietojen täydentymistä...
Voisi kai sitä sitten tämän kuun Tuplasta heittää arvioita myös, pistetään ihan tarina kerrallaan vaikka tällä kertaa:
Ankka joka tiesi liikaa (Roland - Andersen) Idea on tyhmä, tarinassa ei oikeasti hauskoja kohtia ja loppu on hätäinen. Ei vain toiminut. Andersenkaan ei ole enää samassa iskussa kuin ennen.
Mustakaavun voimavarkaus (P&C McGreal - Fecchi) Pettymys. McGrealeilta on tullut mainiotakin sarjakuvaa ajoittain, mutta tämän juoni on itseääntoistava ja yksioikoinen, siinä mennään liian nopeasti asiaan ja loppuratkaisu on halpa, kliseinen ja epälooginenkin. Hahmojen käytös on myös paikoin varsin typerää. Massimo Fecchi on Egmontin tasolla hyvä piirtäjä, italialaiseksi ei niinkään. Mikki-piirtäjänä kuitenkin parempi. Tämä oli kaikkine heikkouksineen ehkä kuitenkin kirjan Egmont-tarinoista paras, sillä perusidea on täysin kelvollinen.
Tulipunainen puhallus (Figus - Cavazzano) Mainio ATP-hassuttelu hienoissa maisemissa hyvin piirrettynä. Feelgood-tarina. Ei valittamista.
Varsinainen noidannuoli (Bosco - Barozzi) Ihan ok, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Milla ei ole suosikkihahmojani, mutta tässä hän ei suuremmin häiritse (toki Milla myös monessa erinomaisessa tarinassa on ollut mukana). Kelpo pikku tarina, muttei mitään ihmeellistä.
Tyrskyvirran aarre (Badino - Dalla Santa) Perinteinen "kevytseikkailu", mutta ihan mainiolla otteella. Loppu on hyvä.
Ystävyyden kirot (Ecuba&Lauria - Barbaro) Varsin pirteä pieni Taikaviitta-tarina, yllättävänkin viihdyttävä. Perinteisiä aineksia, mutta myös jotain erilaista.
Karhukopla vastaan Karhuttaret (Gervasio) Kilpailun rakenne (Karhuveljesten on voitettava vain yksi kisa) on tällaisen tarinan kannalta toki oleellinen, mutta silti kovin kökkö. Ei suurta juhlaa muutenkaan, joskaan ei häiritsevän huonokaan tarina.
Kolme ankkaa ja krokotiili (Sarda - Gottardo) Kelvollinen idea, viihdyttävyys ei kovin suuri. Ei huonoa sarjakuvaa, mutta keskinkertaista.
Valpas vahti (Cimino - Scarpa) Olen tästä rahtusen eri mieltä Jannen kanssa. Ei mielestäni tämän kirjan kolmen parhaan tarinan joukossa, neljänneksi on saumoja. Herkullisia yksityiskohtia tarinassa kyllä on ja alku on muutenkin mainio, mutta tunnelma latistuu loppua kohden. Karoliina on hieman ärsyttävä hahmo ja loppuratkaisu heikohko. Visuaalisesti mukavine detaljeineen taattua, erinomaista Scarpa-laatua, vaikka edustaakin omasta mielestäni
aavistuksen vaisumpaa vaihetta mestarin ankkapiirroksissa.
Mahtiliemi (Concina - Colantuoni) Roskaa. Luokaton vitsi surkeilla piirroksilla. Hyi.
Maanalainen PAMaus (Jensen&Gerstein - Andersen) En ole koskaan ollut suuri PAM-tarinoiden ystävä ja tämä on niistäkin heikommasta päästä. Jotenkin nämä uudet Taskareiden Egmont-ankkatarinat ovat lähes järjestään aikamoista pakkopullaa. Joskus muinoin Taskareissa ilmestyi ihan huikeitakin tanskalaistuotantoisia tarinoita ja yleistaso oli huomattavasti parempi. Nykyään on paljon, jos Egmont-tarina on edes
varsin hyvä.
Ei haukku haavaa tee (Perini - Barbaro) Tarina on osastoa "ihan mainio" aina vaisuhkoon loppuratkaisuun asti, mutta ei se sentään kaikkea tuhoa.
Salaperäinen Vladimir Zeta (Artibani - Dalla Santa) Varsin odotetusti kirjan paras tarina. Kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen historiallinen seikkailu. Giuseppe Dalla Santa kuuluu niin monen muun tavoin osastoon "parempi Mikki-piirtäjänä" ja hyvä niin. Ei aivan täydellinen tarina, mutta erinomainen kuitenkin.
Kahden kuun lahti (C.Panaro - Molinari) Mukava tarina, siihen sen voi tiivistää. Ei mitään mullistavaa, mutta kaikki toimii mainiosti.
Miljoonamittelö (Salvagnini - Molinari) Ei Rudya parhaimmillaan, muttei myöskään huonoimmillaan. Salvagninihan osaa kirjoittaa mitä huikeimpia hassutteluja, mutta myös aikamoista roskaa. Tämä on keskivertotarina. Ei niin hauska, että Molinarin kyky piirtää vitsit entistäkin hauskemmiksi pääsisi aivan oikeuksiinsa, mutta kelvollinen.
Viheliäinen velho (Petrucha - Bancells) Antoni Bancells Pujadasin piirrostyyli etoo minua, kuten olen aiemminkin monesti kertonut.

Mikki-piirtäjänä hänkin oli siedettävämpi, mutta on valitettavasti siirtynyt kokonaan ankkoihin. Bancells on onnistunut pilaamaan monta kelvollistakin käsikirjoitusta, mutta tämä on tarinanakin aika vastenmielinen.
Jättitryffeleiden jäljillä (Cimino - O.Panaro) Jälleen mainio käsikirjoitus Ciminolta. Ciminon tarinoissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja juonesta ja piirtäjästä riippuen se toimii joko erinomaisesti tai sitten vähän heikommin. Tässä on varsin mukavassa kunnossa lähes kaikki, mutta lopussa olisi ollut ehkä hieman parantamisen varaa, se on hieman töksähtävä. Rodolfo Cimino on kyllä ehdottomasti yksi Disney-sarjakuvan historian tunnistettavimmista käsikirjoittajista. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällaiset tutut ja luotettavat Cimino-tunnelmapalat ovat suuri osa Taskareiden historiaa ja nykypäivää. Mukava todiste siitä, että jokin tässä maailmassa pysyy suurinpiirtein ennallaan.
Pelikaattori (Scarpa) Maestron tämänkertaisista klassikoista omasta mielestäni se parempi. Inducksissa käsikirjoittajan kohdalla on Scarpan nimen perässä kysymysmerkki, mutta itse tarina vittaa kyllä vahvasti siihen, että kyllä Romano on itse tarinan myös ideoinut. Tässä on nimittäin vielä enemmän ja vielä herkullisempia ja Scarpamaisempia yksityiskohtia kuin Ciminon
Valppaassa vahdissa. Takaa-ajokohtaus on sitä tuttua, ehtaa Scarpaa, jota niin rakastan. Idea ei ehkä aivan mestarin uran parhaita, mutta tarina on siitä huolimatta täyttä rautaa.
Vladimir Zetan vahvin haastaja puhuttaessa Taskarin parhaasta tarinasta, ja hyvin lähellä.
Kaiken kaikkiaan Taskari oli taas aivan mainio. Huonoja tarinoita ei liikaa, erinomaisia muutamia ja suurimmaksi osaksi yksinkertaisesti hyvää sarjakuvaa. Ei nouse suurten Taskariklassikkojen joukkoon, mutta jatkaa perinnettä kunniakkaasti ja erottuu joukosta jos ei muuten niin sivujensa ansiosta.

Tulipa taas naputeltua pitkät litaniat. Kiitos, olkaa hyvät, anteeksi ja hyvää yötä.