Oli kyllä erinomainen tarina tuo
Marco Popon salattu elämä. Pelkäsin hiukan etukäteen, että miten tuon nimen suomentavat, eikä tuo ihan onnistunut käännös ole. Parempaakaan en kyllä oikein keksi. Mielenkiintoista muuten, että Poposta käytettiin yhdessä kohdassa erheellisesti nimeä Pulu.

Itse tarina oli kuitenkin todella hyvä. Kiinnostava juoni, sopivasti huumoria, loistava tunnelma ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, eli upea, pitkä historiallinen tarina siis. Mastantuono ja Gervasio ovat myös molemmat aivan loistavia piirtäjiä.
Muista tarinoista Tuplanollan viimeinen osa oli niin ikään mahtava, joskin lopun avonaisuus ärsytti. Jatkoa luvassa Suomessakin jo piakkoin? Egmont-johtosarja oli kohtalainen, loppu pelasti paljon. Aku&Touho-sekoilu oli rentouttavan koheltava ja viihdyttävä. Taikaviitta-tarina selvästi taskarin surkein, eihän se oikeastaan edes ollut mikään Taikaviitta! Juoni ihan onneton. Faccinilta kohtalainen yksisivuinen, paljon parempiakin on mieheltä nähty, mutta mukavan kajahtanut tämäkin. Kirjan päättävä Hannu-klassikko oli juoneltaan pettymys, ihan liian kulunut idea (en tosin osaa suoralta kädeltä sanoa, onko samasta aiheesta hirveästi tehty tarinoita ennen tämän ilmestymisvuotta 1962, uskoisin kuitenkin, että joitakin). Scarpan piirrokset toki rautaa.