Olen ostanut joka numeron. Ei mitään uutta auringon alla, mutta riittävän kiinnostavaa "perusrikoskauraa".
Suomessa on yritetty viime vuosina julkaista myös kunnianhimoisempaa ja taiteellisesti laadukkaampaa italosarjakuvaa, mutta eivätpä ole Dampyrit, Demianit Brendonit ja Dylan Dogit purreet ostavaan yleisöön.
Olisiko Nick Raider vastaus 80-luvun alun Murhasanomien tai vaikkapa IPL (isojen poikien lukemisto) aikalaisten kaipaajille?
Veikkaan, että jatkossakin sarjan taso tulee vaihtelemaan piirtäjien pistäytyessä näyttämässä kyntensä vaihtelevalla menestyksellä.
Monesti on nähty pokkari/albumisarjojen julkaisemisen aloitettavan jostain sarjan keskivaiheilta, jossa taso alkaa olla kohdallaan, mutta Nick Raider aloitettiin rohkeasti alusta, joka ei tasolla ylpeile. Odotan kuitenkin jatkoa mielenkiinnolla.
Tähän saattaa tarttua sellainenkin, jota ei muuten sarjakuvat kiinnosta.