Nick Raider

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minusta tässä Chinatownissa taide oli ikävän hutaistua, mutta tarina oli vähintäänkin hyvä. Kiinalaiskorttelien hämyinen tunnelma ja kiinalaisen kulttuurin erilaisuus onnistuttiin välittämään. Pitkä aforismiläppä ja myöhemmin tullut kiroilu ”Voihan Konfutse!” hymyilyttivät. Kuten Lurker äsken kirjoitti, Raiderin kieli on mukavaa. Ja erityisen huolellista myös.

[Hamilkar]

Näyttäisi takasisäkannen perusteella ensi numeron kuvituksesta vastaavan itse Ivo Milazzo!

[Hannu]

Hieno homma!

[tolppis]

Vasta selailin kipakilla tuota Chinatown-opusta, näytti kyllä heikommalta taas kuvitus juu. Ostan toki ja luen mutta odotukset eivät kovin korkealla...kuin vasta seuraavan kohdalla jos kerran Milazzo on kuwittajana!

[Lurker]

Netistä löytyy mm. tällainen sivu toimistotoilailua, joka lienee juuri tuosta seuraavasta numerosta.

[Hamilkar]

Vasta selailin kipakilla tuota Chinatown-opusta, näytti kyllä heikommalta taas kuvitus juu.

Makuasioista sopii toki kiistellä - itselle tuo Antinori toimii kyllä hyvin, mielestäni käyttää esim. varjoja tehokkaasti. Toki lievää kivikasvoisuutta on ja esim. sivun 91 eka ruutu on tosi oudosti toteutettu, mutta kokonaisuutena kyllä tykkäsin...mutta on tuo Ivo vaan huikee tuon esimerkkisivunkin perusteella.

[tolppis]

Vähän liikaa meni Chinatown selittelyksi. Enemmän olisi tarvinnut toimintaa, vähemmän höpöötystä tyyliin Tex Willer(in tylsimmät stoorit). Kuvituskin oli parempi kuin miltä ensisilmäyksellä näytti. Tarina taas toi lähinnä mieleen tämän elokuvan ja jos en väärin ymmärtänyt, tuo Raider-juttu olikin kirjoitettu vuonna - 85!?

http://www.imdb.com/title/tt0090350/

[petteri tikkanen]

Olen ostanut joka numeron. Ei mitään uutta auringon alla, mutta riittävän kiinnostavaa "perusrikoskauraa".

Suomessa on yritetty viime vuosina julkaista myös kunnianhimoisempaa ja taiteellisesti laadukkaampaa italosarjakuvaa, mutta eivätpä ole Dampyrit, Demianit Brendonit ja Dylan Dogit purreet ostavaan yleisöön.

Olisiko Nick Raider vastaus 80-luvun alun Murhasanomien tai vaikkapa IPL (isojen poikien lukemisto) aikalaisten kaipaajille?

Veikkaan, että jatkossakin sarjan taso tulee vaihtelemaan piirtäjien pistäytyessä näyttämässä kyntensä vaihtelevalla menestyksellä.

Monesti on nähty pokkari/albumisarjojen julkaisemisen aloitettavan jostain sarjan keskivaiheilta, jossa taso alkaa olla kohdallaan, mutta Nick Raider aloitettiin rohkeasti alusta, joka ei tasolla ylpeile. Odotan kuitenkin jatkoa mielenkiinnolla.

Tähän saattaa tarttua sellainenkin, jota ei muuten sarjakuvat kiinnosta.

[Lurker]

Se on kyllä kumma, ettei edes se Dylan Dog saanut suosiota. On meinaan tosi hyvä sarjakuva, jonka luulisi uppoavan täysillä niin normilukijaan kuin sarjakuvan harrastajaankin. Mutta oli sitten suomalaisten makuun varmaankin liian omituinen...

Nick Raider on hirveän vanhentunut niin asenteiltaan kuin sisällöltään. Ehkä se tuntuukin juuri sen takia jotenkin epämääräisen tutulta ja turvalliselta.

[petteri tikkanen]

Mutta oli sitten suomalaisten makuun varmaankin liian omituinen...

Nick Raider on hirveän vanhentunut niin asenteiltaan kuin sisällöltään. Ehkä se tuntuukin juuri sen takia jotenkin epämääräisen tutulta ja turvalliselta.

Juuri näin. Vaikka kuinka mainostaisi vaikkapa El Borbah Tylymmänpuoleinen dekkari -albumia maailman parhaimmaksi sarjakuvaksi niin se ei silti tavoittaisi kansan syviä rivejä.

Omituisuus ei vetoa niin hyvin kuin tuttu ja turvallinen.

Minusta on mielenkiintoista lukea sarjakuvaa, jossa vaihtuu piirtäjä melkein joka pokkarissa. Nopeasti hutaistu käyttösarjis voi olla paikoitellen piristävämpää luettavaa kuin pitkään kypsytelty korkeataiteellinen eepos.

[Lurker]

Juuri näin. Vaikka kuinka mainostaisi vaikkapa El Borbah Tylymmänpuoleinen dekkari -albumia maailman parhaimmaksi sarjakuvaksi niin se ei silti tavoittaisi kansan syviä rivejä.

Omituisuus ei vetoa niin hyvin kuin tuttu ja turvallinen.

Minusta on mielenkiintoista lukea sarjakuvaa, jossa vaihtuu piirtäjä melkein joka pokkarissa. Nopeasti hutaistu käyttösarjis voi olla paikoitellen piristävämpää luettavaa kuin pitkään kypsytelty korkeataiteellinen eepos.

Eikös USA:ssa ilmestynyt pitkään sarjakuvalehti jonka nimi oli World's Finest Comics, vaikka se sisälsi silti ihan vain tavallista supersankariseikkailua, tasokasta toki varmaan...

Nick Raider on sellainen sarjakuva, jota ei markkinatutkimuksen (?) tuloksin varmaankaan kukaan lähtisi julkaisemaan. Pieni ja innostunut pulju voi löytää kultajyvän, toivottavasti Raider sitä tosiaankin on.

Suhtauduin Raideriin alussa aika ironisesti, ja taidan suhtautua vieläkin, mutta jotenkin se vain on niin virkistävä kaikessa pöhköydessään. Ja seuraavaa numeroa odotan suorastaan innoissani.  Hyvä homma, Mysteeri kustannuksen jätkät!

[tertsi]

Ostin joitakin vuosia sitten Dylan Dogin, joka oli suurennettu albumikokoon, mutta värejä ei oltu lisätty, vaan albumi oli jätetty mustavalkoiseksi.

Minusta homma toimi todella hyvin, paljon paremmin kuin noissa suomennetuissa pokkareissa. Ne olivat muistaakseni jotenkin kovin vaatimattoman oloisia, vaikka sarja on piirretty todella hyvin. Kuvat eivät päässeet oikeuksiinsa.

[tertsi]

Uusin Raider on vielä lukematta. Ilmestymistahti on minulle ehkä liian tiheä, mutta eihän mun ole mikään pakko ostaa jok'ikistä numeroa.

[Curtvile]

Vähän liikaa meni Chinatown selittelyksi. Enemmän olisi tarvinnut toimintaa, vähemmän höpöötystä tyyliin Tex Willer(in tylsimmät stoorit). Kuvituskin oli parempi kuin miltä ensisilmäyksellä näytti. Tarina taas toi lähinnä mieleen tämän elokuvan ja jos en väärin ymmärtänyt, tuo Raider-juttu olikin kirjoitettu vuonna - 85!?

http://www.imdb.com/title/tt0090350/

Sama huomio joskin vähän väärin ymmärsit.
Year of the Dragon- Lohikäärmeen vuosi on ollut mallina tälle numerolle joka on ainakin alkuperäisen kustantajansa mukaan julkaistu ensimmäisen kerran syyskuussa 1988.
Kolmessa vuodessa kopioi.

Itse bongailin Chinatownin refehahmoja Mao Zedongia , Deng Xiaopingia ja Hua Guafengia kiinalaisten joukossa ja Lee Marvinia sekä James Gagneyta poliiseista...

Itse en lue tätä "ironisesti". Julian tai Dampyrin tai Demianin tasolla ei mennä(Dylan Dogista tai Nathan Neverista puhumattakaan), mutta täyttää lokeronsa tämäkin.
Ennemmin tätä lukee kuin jotain väsyneitä Ankkoja.

[Petteri Oja]

Ennemmin tätä lukee kuin jotain väsyneitä Ankkoja.