Formaatti on Bonellillakin aina ollut SE juttu. Kun tarinan mitta on tasan tiedossa, ammattikirjoittaja osaa jakaa tekstinsä juonipalikoiksi ja pistää palikat paikalleen. Ei niin väliä, onko kyse länkkäristä, dekkarista tai kauhuilusta.
Hahmoilla on toki oma persoonallisuutensa ja odotushorisonttinsa. Nick Raider ei ole sieltä ihan persoonallisimmasta päästä, alun perusteella vaikuttaa Jerry Cottonin vakavamielisemmältä serkulta.
1. Entropiaan tulee häiriö. Ensin on uhka, sitten uhri tai toisinpäin.
2. Tilanne kiinnittää sankarin huomion.
3. Uhka näyttää ratkeavan tai ainakin kaikkoaa väliaikaisesti. "Tappaja/vampyyri iskee aina 24 päivän välein, seuraavaksi siis viikon päästä torstaina, eli kortit esiin ja tulta sikareihin, joutaahan tässä odotella."
4. Valeratkaisu, syytön vangitaan/tuomitaan/tuhotaan.
5. Sankari tajuaa miten homma oikeasti menee, usein esmes. hassun kaverinsa vitsikkäästä repliikistä. "Mitä jos se on kuitenkin hovimestari tai tämän kaksoisolento?"
6. "Eeppinen loppukamppailu", konna ottaa panttivankeja ja/tai aikoo räjäyttää pommin thsp.
7. Sankari voittaa.