Pitääpi kommentoida vähän lisää kun on tullut viime aikoina prepattua muinaista kouluranskaa taas käytettävälle tasolle, ja siinä sivussa luettua sekalaisia sarjakuvia.
Tavallaan yllättävä havainto oli että jotkut lasten sarjakuvat ovat ehkä kaikkein vaikeimpia, kun niissä lasten puheet ovat pelkkää puhekielisyyttä, syntaksi, kielioppi ja oikeinkirjoitus menee miten sattuu ja fraasit voivat olla tosi hankalia (siinä missä niissä aikuiset puhuvat yleensä korrektimmin). Näistä voi arvailemalla ja kuvia katselemalla ehkä päätellä mistä on kysymys mutta joku Titeuf voi teksteiltään olla täysin käsittämätön...kun taas näissä "taideopiskelijan jääkaapissa maito happanee"-sarjoissa voi olla hyvinkin yksinkertaista, arkipäiväistä ja selkeää tekstiä, juuri sellaista joita opetellaan kielikursseilla.
Kohtuullinen määrä puhekielisyyttä menee vaikka toki kun kielitaito on vielä hieman haparoivaa niin pelkkä lespauksen tai r-vian tulkinta voi mennä vaikeaksi. Tai jos käytetään hieman vaikeaselkoista fonttia (kaunokirjoituksen käytöstä en muutenkaan juuri innostu, vieraan kielen lukeminen sillä on vielä tuskaisempaa)
Lyhyistä gag-sarjiksista löytyy varmaan helpoimmat, Quick & Flupke, Vili & Bill, Niilo Pielinen yms (ja varmaan se Modeste & Pompon myös), ei edes turhauta vaikka ihan joka juttua ei ymmärräkään kun voi siirtyä seuraavaan.
Yakari on tosiaan helpon yksinkertaista kieltä, hieman erikoissanastoa tosin. Filemon on myös varsin simppeliä kieltä ilman kikkailuja.
Piko & Fantasio on kohtuullinen, ja Marsupilami ei-niin-yllättäen helppoa (päähenkilömme sanavarasto rajoittuu "Houba"an ja huumori on visuaalista, tekstilaatikot menevät silloin tällöin kyllä vähän "purple prose"ksi)
