Kun ei ole Curtvile kommentoimassa, niin täytyy paikata katsastamalla ensifiilikset aloituksesta. Sivuutin kylmästi Kapteeni Amerikat, Thorit, Cablet sun muut mitkä normaalistikin jättävät kylmäksi ja varaan oikeuden olla eri mieltä itseni kanssa myöhemmin.
No minä olen kuin tauti: tulen takaisin vaikkei kukaan pyydäkään.
Ja kaikki ovat varmasti ylen hämmästyneitä että omat arviot kulkevat Jiksin kanssa ristiin.Hämmentävää kyllä Waid-Yu Hulkkaus kolisee molempiin.
Mutta eritoten:
Tänään katsastin Ihmenelosten ja Kapteeni Amerikan ensinumerot.
...
Kapteeni Amerikan aloitus onkin sitten Monty Pythonia mukaillen jotain täysin muuta.
Jos hahmosta jollain saisi vielä vastenmielisemmän, niin vastustajiksi voitaisiin kirjoittaa luonnonsuojelijaterroristeja, kuten tässä nyt tehtiin. Kun Kapu Avengers-lehdessä johtaa joukot ulkoavaruuden ympäristöterroristeja vastaan, niin johan korvista vain tursuaa tätä arvomaailmaa. Kenties Kapu vetää jatkossa teini-ikäisiä kettutyttöjä ihan rehellisesti turpaan, niin tulevat ne arvot kunnolla esille.
Loistoidea sekin, että kaikista hahmoista juuri Kapteeni sijoitetaan toiseen ulottuvuuteen mäiskimään mitä lie ötömölöjä. Tarinasta saa käsityksen seuraavan kohtauksen kautta: Kapu sidotaan kiinni, Kapu riuhtaisee kahleensa irti ja lukija vakuutetaan tästä käänteestä siten, että vihulainen huutaa vieressä, ettei tämä ole mahdollista.
Kyllä näitä vielä 80-luvulla luettiin, mutta nyt täytyy jo kirjoittajien puristaa enemmän irti.
JR JR ja Klaus Janson ovat ikivedossa, mutta ei kuvitus tätä jätöstä pelasta.
Kapteenissa on Wanhan Pulpin sense of wonderia ja kirbymäistä fiilistä vaikka vieraidenkin viedä koteihinsa.
Tuo Jiksin avautuminen oli kerrassaan oiva sisälukunäyte. Toivon että pääsisit vetämään juniorin orastavaa riparia.
Osaan jo odottaa:
Minä "Mitäs tänään opitte?"
Poika "Jeesuksen sanoin:' luoti päähän jos ovat erimieltä ja puukolla kitusiin jokaista joka kätensä edes moroksi kohottaa' ensikerraksi opetellaan seitsemäs käsky 'Tee huorin'."
Minä " en kyllä ole kuunaan kirkkoon kuulunut mutta mikäs painos raamatusta teillä oikein oli?"
Makuja on monia.
Näistä teologista tuntemuksista pääsee aasinsiltaa pitkin Jason Aaronin ja Esad Ribicin THOR god of thunderiin.
Sarjakuva on joka suhteessa eeppinen eikä pidättele. Aikatasot hanskassa ja hahmon potentiaalia käytetään ehkä parhaiten sitten JMSn ja Simonsonin.
Mutanttipuolella All new X-men saa melkein kiinnostumaan äksämiähistä vaikka onkin ennen muuta piirroksen juhlaa, kokonaisuus ei vaan sytytä minua, joku muu varmaan on enemmän innoissaan.
Thunderbolts on rujonkarun korkeaveisuu ja hyvin samankaltaisten antisankari-murhakoneiden pistäminen ns saman katon alle oli riskiveto.
Näistä löytyy silti nyansseja (Tiedän, tiedän. Nyanssin kaltaisen sivistyssanan käyttö kovapintaisessa supersankarisarjakuvan yhteydessä on monesta kuin sinolin juominen metsässä pikkurilli pystyssä)
Hahmoihin on saatu silti sävyeroja hurmeenmustassa. Maailmankuva on kieron vinksallaan.
Itse pidän.
Kaipaisi tosin lisää tilaa hengittää.
Hovihankkija oli pistänyt nippuun mukaan Morbius the Living vampiren ykkösnumeron. Pelitti oikein nätisti.
Twilightista tai übergoottiromantiikasta ja seksiä tihkuvista vampyyreista pitävät kyllä pettyvät tähän. Michael Morbius kun ei ole sankari, ei konna, ei oikea vampyyri eikä superroisto.
Pahoin pelkään että juoni päätyy sankaruuden löytämiseen itsestään muta alku oli virkistävän arkista laitapuolen perspektiiviä.
Pitkää ikää ja markkinarakoa tälle ei voi odottaa, liian korkeat tuotantoarvot artsummalle väelle ja viikoittaista kirkasvärisen spandexin annoistaan etsivälle tuskin maistuu.
oma suosituslista:Kapteeni, Ukkosenjumala ja Vihreä jätti ovat kovin keihäänkärki joiden takana täpärästi sotillaallishenkiset sosiopaatit Thunderboltsissa
Defendersia odottelen ja se että Marvel tajuaa että ihan oikeasti naistiimiä ( Marvel Nown X-men on myös kokonaan XXkromosomin voimaa)lukevat miespuolisetkin on minusta positiivinen kehityssuunta. Turhan hitaasti mutta positiivinen kehityssuunta silti