Tänään katsastin Ihmenelosten ja Kapteeni Amerikan ensinumerot.
Ja tänään on aika peruutella ensimmäisiä mielipiteitä.
Vahingossa poimin Kapun toisen numeron, joka ei sitten enää ollutkaan yhtään pöllömpi. Eniten minua tökkii tässä se, että tarina on ikään kuin kirjoitettu Daredevilille, mutta siinä seikkailee Kapteeni. Uteliaisuuttani ehkä kurkistan kolmannen numeron.
Mark Bagley vetää sitten toisesta numerosta lähtien sitä tuttua, mielikuvituksetonta ja jäykkää tyyliään Ihmenelosissa. Tarina on sekin umpipyöreä Ihmeneloskiskaisu, joka liikahti kuin se kuuluisa kivireki. Tämä oli sitten minun osaltani tässä, eli kolmas numero koitui tämän kohtaloksi.
Marvelin vara-Ennis eli Daniel Way apinoi kolmannessakin numerossa esikuvaansa siinä määrin mallikkaasti, että
Thunderbolts sinnittelee neljänteen numeroon.
Hämähäkkimiehen (Superior Spider-Man) perusideassa haisee väliaikaisuus pahasti, eli Hämis ei ole oikein oma itsensä. Kun lukijat eivät aikanaan sulattaneet tätä kuuluisaa Kloonisaagaa lopputulemineen, ei tämäkään kestä, se nyt on selvä. Tarina itsessään on tuttua seittisinkoilua, eikä Dan Slott, joka on omalla inhokkilistallani, saa siitä mitään irti.
Kaiken kaikkiaan Marvel NOW on innoton uudelleenpolkaisu, joka painunee mullan alle sen suuremmitta suruitta kunhan fanipoikien turhat roposet on kevennetty Marvel-Disneyn kassaan.