Okei prinsessa "Olli", nostetaan tasoa, olen pahoillani mutta tuollaiset ollit ja ramit EI sano mulle mitään ei edes sen vertaa että muistasin nimeänne.Mä kyllä pystyn pätemään ihan tuolla työhuoneella ja kotonanikin, ei mun tarvitse päteä tuollaisille koulukirjakuvittajille.Huumorintajuakin on niin monenlaista, ja jos tämä on KESKUSTELUfoorumi, niin pitääkö kaikkien olla samaa mieltä?
Mutta ihmisten piirtämisestä sarjakuvassa: mielestäni tärkeää on hahmon sommittelu ruutuun ja mitä ikinä onkaan sen tarkoitus ilmentää.Itse yleensä rajaan halutun ruudun etukäteen ja jos omaan jopa käsikirjoituksen tekstaan dialogit ja sit vaan alan piirtään, ilman mitään apuviivoja tai etukäteisluonnoksia, ei valopöytiä eikä tietokoneita, näin itse piirtäminen pysyy myös minulle raikkaana ja innostavana. Ensimmäistä albumiani varyten tein jotain 20 sivua lyijykynäluonnoksia (vuonna 1996) erilliselle luonnoslehtiölle ja sitten kun piirsin ne puhtaaksi originaaleihin, niin olise niin turhauttavaa piirtää samat kuvat uudestaan samanlaisina, varsinkin kun hyvin vähän tuli muutoksia ensimmäisiin piirroksiin. Tästä sisuuntuneena jätinkin sitten luonnostelut pois ja luonnostelen vain (siis ihmisiähän mä vain pääasiassa piirrän...) jos haluttu kuva ei synnykään yhdessä päivässä.Tussauksessakin oon niin urpo etten käytä korjauslakkaa ollenkaan, huonomuistisuuteni johdosta en edes muista sellaista olevankaan, lisään varjoja vaan (...jos muka joskus mokaisin... hehe).Mallina käytän valokuvia ja peiliä, jos en osaa ilman, mutta yritän niitäkin välttää, peilistä näkyy vain pysäytetty liike, joka on monesti tosi könkköä( kts. Jarmo Mäkilän daidesarjakuvasta kohtaus, jossa mies on iskevinään pullolla toista, vaikka selkeästi vain pitelee pulloa päänsä yläpuolella!), kun pitäis olla kauheesti actionia.Sittenhän sattuu tällaisia hassuja, kuten ex-tyttöystäväni ihmetteli miksi piirtämilläni naisilla oli niin paksut ja lyhyet sormet, niin juu tietysti olin kattonut omista nakkisormistani mallia...
Juu, mäkin olin piirtämässä elävää mallia, joskus vuonna 1979 ja pari kertaa sen jälkeenkin ja opet halus keskittyä just oikeisiin mittasuhteisiin ja tuhos jotain mun omasta tyylistäni jo silloin ja kysy ivallisesti, että ootsä piirtäny jotain sarjakuvii vai, silloin ihanalla seiskytluvulla ei paljo sarjakuvanpiirtäjät ollu muodissa , nyyh! Ihan oikean tussilla piirretyn 10-sivuisen sarjakuvani piirsin sit vasta vuonna 1982 ja eka julkaistu oli vuonna 1987, ammattilaiseksi ryhdyin 1993 ja Sarjakuvantekijät ry:n oon kuulunut perustamiskokouksesta lähtien (..olikse 1995 tai -6), enkä ole 14 vuoteen tehnyt muita töitä kuin sarjakuvia ja kuvituksia, niin kyllä mä itseni ihan ammattilaiseksi lasken.Kyllä mä silti treenaan vieläkin ja yritän kehittyy piirtäjänä, enkä koe itseeni valmiiks... jämähtämään vain yhteen tyyliin. Mut peace and love vaan kaikille.
