Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412229 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

bats

  • Jäsen
  • Viestejä: 554
Vs: Luettua
« Vastaus #690 : 29.05.2009 klo 13:35:55 »
Alan Davis: Ihmeneloset - Loppu

Aika ihmeellinen juoni (sekava), mutta loppujen lopuksi ihan viihdyttävä. Kuvitus on erittäin hienoa. Tarinassa vilisee vihollisia ympäri Marvel-universumia ja toiminta on hienoa ja näyttävää. Tarina on loppujen lopuksi ihan hyvä siltä osin kuin sitä ymmärtää. Sarjakuva sijoittuu Marvelin universumin tulevaisuuteen vuosikymmenien päähän, jossa ihmisten maailma on "täydellinen" Reed Richardsin keksintöjen ansiosta. Ihmiskunta on levittäytynyt koko aurinkokuntaan, mm. Möykky asuu perheineen Marsissa. Jänniä yksityiskohtia tässä maailmassa riittää, ja maailma on hienosti kuvattu.

Tässä vaan vaivaa se, mikä minua vaivaa yleensäkin avaruusseikkailuissa. Yritän nyt selittää asian.  ;D Eli: kun seikkaillaan maapallon pinnalla, ihminen tietää miten syy-seuraussuhteet toimivat, esim: heitän dynamiittia auton alle, auto räjähtää, tms. Mutta kun ollaan tulevaisuudessa ja avaruudessa, ihminen ei enää ymmärrä syy-seuraussuhteita - jos ei tunne kyseistä maailmaa. Ja minä en tunne Marvel-universumin tulevaisuuden avaruusmaailmaa. (Joka on juuri tämänlaisena oikeastaan olemassa vain yhdessä kirjassa, tietääkseni.) Eli juonessa vilisee negatiivistä vyöhykettä, talismaania, aikamatkailua ynnä muuta ihmeellistä - tajuan mitä tapahtuu, mutta en tajua mitä olisi voinut tapahtua. Koska en tunne tämän sarjakuvamaailman syy-seuraussuhteita.

En osaa tuon paremmin selittää, tiedä sitten ymmärsikö tuosta kukaan mitään.
« Viimeksi muokattu: 03.06.2009 klo 11:22:36 kirjoittanut bats »
"He ovat yhdistelleet eri lajeja ja luoneet hengittävää, sosiaalista norsun paskaa, jonka geeneistä on hyötyä ihan käytännössä."

- Jari Tapani Peltonen

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #691 : 30.05.2009 klo 19:31:13 »
Eli: kun seikkaillaan maapallon pinnalla, ihminen tietää miten syy- ja seuraussuhteet toimivat, esim: heitän kranaatin auton alle, auto räjähtää, tms. Mutta kun ollaan tulevaisuudessa ja avaruudessa, ihminen ei enää ymmärrä syy- ja seuraussuhteita - jos ei tunne kyseistä maailmaa. Ja minä en tunne Marvel-universumin tulevaisuuden avaruusmaailmaa. (Joka on juuri tämänlaisena oikeastaan olemassa vain yhdessä kirjassa, tietääkseni.) Eli juonessa vilisee negatiivistä vyöhykettä, talismaania, aikamatkailua ynnä muuta ihmeellistä - tajuan mitä tapahtuu, mutta en tajua mitä olisi voinut tapahtua. Koska en tunne tämän sarjakuvamaailman syy- ja seuraussuhteita.

Minä ymmärsin. Mutta minun mielestäni ne ovat vain tylsiä.

+ Pieni tunnustus: En ymmärrä hittoakaan, mitä niissä avaruustaisteluissa tapahtuu. Kun joku helkkarin läjä X-wingejä hyökkää Star warsissa kohdetta B vastaan, en käsitä, miten helkkarissa se voisi erota siitä, että Milleniuma falcon hyökkäisi noita kohtaan.

Lisäksi en ymmärrä, miten helkkarissa kukin laite toimii, miten ne liittyvät sotaan ja mitä ne oikeastaan edes ovat. Lisäksi taistelukohtaukset tuntuvat epäselviltä, kun niissä ei ole ihminen taistelemassa.

Samasta syystä, kun puhuvat eläimet tuntuvat typeriltä, kun ne seikkailevat oikeasti jännissä olosuhteissa tai ovat supersankareita (Kaikki varmaan tietänee, mihin sarjakuvaan viittaan...). Homma tuntuu samalta, kuin lukisi parodiaa. Ja parodioista en sellasinaan tykkää. Ne eivät ole hauskoja, eikä banaanivitsit myöskään sovi vakaviin tarinoihin.

En käsitä hittoakaan, mitä sotaelokuvissa tapahtuu. Tuntemattomassa sotilaassa pysyn kärryillä, kun siinä on vitsejä, ja käsitän vielä Rokan kommentit.
En kuitenkaan voi ymmärtää, mikä hitto jotakin voi kiehtoa siinä, että miljoonat sotilaat sotivat toisia vastaan, mutta itse tarinaa ei tilanteessa tunnu olevan.
Pelastakaa sotamies Ryan on mielestäni hyvä, koska siinä liikutaan, eikä pysytä sotatantereella.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Luettua
« Vastaus #692 : 01.06.2009 klo 18:11:30 »
En osaa tuon paremmin selittää, tiedä sitten ymmärsikö tuosta kukaan mitään.
Ymmärsin. Sun pitää lukea enemmän! :D
Tuli ihan fläsäri nuoruuteen, kun luki Ihmenelosia ekan kerran, ja oli pihalla kuin lumiukko, mutta sisällä oli varma tunne siitä että käsissä on jotain elämää suurempaa. Nythän se on jo selvää, että se oli elämää suurempaa.

En käsitä hittoakaan, mitä sotaelokuvissa tapahtuu.
Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?

Teo

  • Jäsen
  • Viestejä: 12
Vs: Luettua
« Vastaus #693 : 02.06.2009 klo 23:24:55 »
War is hell..mutta tuo Ihmeneloset oli vielä pahempaa.

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #694 : 03.06.2009 klo 09:52:06 »
Sittenhän olet ymmärtänyt niiden ytimen täydellisesti. Vai onko jollain koskaan ollut tolkkua mitä sodissa tapahtuu?

Kiitoksia, kirjoitan tästä kirjan. Tuo lause on sen ainoa sisältö!
Perhana, tässähän tuntee itsensä ihan intelektuelliksi!   :D
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Gothicus

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 788
Vs: Luettua
« Vastaus #695 : 03.06.2009 klo 10:50:53 »
Siinä tapauksessa voit varmaan avata minulle hieman tuota aikaisempaa ajatusvyyhtiäsi.
 
+ Pieni tunnustus: En ymmärrä hittoakaan, mitä niissä avaruustaisteluissa tapahtuu. Kun joku helkkarin läjä X-wingejä hyökkää Star warsissa kohdetta B vastaan, en käsitä, miten helkkarissa se voisi erota siitä, että Milleniuma falcon hyökkäisi noita kohtaan.
"Ihminen on ihmiselle kettu."

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #696 : 03.06.2009 klo 11:01:10 »
Hermann, Yves H.: Manhattan Beach -57

Isä-Hermannin piirtämä tarina poikansa Yves H.:n käsikirjoitukseen.
Tarina on hiukan naiivi, mutta ihan sujuva.
Hermannin akvarellikuvitus on paikoin komeaa, mutta jotkut yksittäiset ruudut ovat jääneet luvattoman kehnoiksi. Amerikkalaisen pikkukaupungin pikkutarkka kuvaus viehättää.
Fontti istuu melko hyvin kuvitukseen, toisin kuin joissakin Hermannin  alkuperäisissä ranskankielisissä albumeissa, joissa pikimusta tekstaus pomppaa silmille akvarellivärityksen seasta. Tämä lukemani albumi on siis englanninkielinen painos.

Kouluasteikolla sanoisin arvosanaksi 7-. (tarina 6, kuvitus 8-)
Ei kaduta, että luin Manhattan Beachin, mutta ei tässä mitään hurraatakaan huudeta.

« Viimeksi muokattu: 03.06.2009 klo 11:23:22 kirjoittanut Tertsi »

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #697 : 03.06.2009 klo 14:02:58 »
Osamu Tezukan tuotanto on jäänyt minulla aika vähälle lukemiselle, mutta nyt viimein tartuin "Adolfiin". Ja kyllähän tuo sarjakuvan ensimmäinen osa "A Tale of the Twentieth Century" oli ihan helkkarin hyvä. Likipitäen parasta japanilaista sarjakuvaa mitä olen koskaan lukenut.

Viisiosaisen sarjakuvan ensimmäinen osa sijoittuu toisen maailmansodan kynnykselle ja pohjustaa kolmen Adolf-nimisen miehen tarinaa. Adolf Hitlerin taustaan liittyvään salaisuuteen linkittyvät niin juutalaisen leipurin poika, Japaniin sijoitetun saksalaisen diplomaatin jälkikasvu kuin japanilainen lehtimies, joka selvittelee Berliinin olympiakisojen aikana tapahtunutta veljensä murhaa. Sarjakuvan juoni on mielenkiintoinen, henkilöt moniulotteisia ja tarina on vieläpä todella hienosti piirretty. Laatulukemista sanan varsinaisessa merkityksessä!

Perhana, tässähän tuntee itsensä ihan intelektuelliksi!

Vai peräti intellektuelliksi?  ::)

"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

puro

  • Multirajoitteinen
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 261
  • Ei se siitä suttaannu.
Vs: Luettua
« Vastaus #698 : 03.06.2009 klo 22:14:49 »
Osamu Tezukan tuotanto on jäänyt minulla aika vähälle lukemiselle, mutta nyt viimein tartuin "Adolfiin".

Mistäs onnistuit hankkimaan?

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #699 : 04.06.2009 klo 05:52:08 »
Vai peräti intellektuelliksi?  ::)

Vasta toinen iso kirjoitusvirhe saman päivän aikana. Olen pahoillani. Alan lipsua. Huomenna koitan saada vähintään 4 virhettä.

Siinä tapauksessa voit varmaan avata minulle hieman tuota aikaisempaa ajatusvyyhtiäsi.

No siis, käsitän kyllä että Millenium Falcon on isompi, ja ilmeisesti huonokuntoisempi.
Mutta en silti käsitä miten se eroo mistään.
MF:llä on ne lazerjutut jolla se ampuu, ja niin on niillä X-wingeillä, tai mitä ne nyt ikinä onkaan. Siis...mitä muuta eroa kuin koko, ja väitetty huono kuntoisuus?
Ihan samalla tavalla ne ampuu.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #700 : 04.06.2009 klo 06:38:54 »
Mistäs onnistuit hankkimaan?

Muistelisin ostaneeni ensimmäiset osat Oulun Fantasiapeleistä useampia vuosia sitten. Loput osat olivat sitten hankinnassa melko pitkään kunnes onnistuin löytämään ne Amazonin kautta ja vieläpä suht edullisesti.

Kolme osaa on nyt luettu. Laadukasta mangaa.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

mlietzen

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Vs: Luettua
« Vastaus #701 : 12.06.2009 klo 16:25:38 »
Appollo & Lewis Trondheim: Bourbon Island 1730 (First Second, 2008)

Hankin tämän koska en ollut lukenut Trondheimilta vuosikausiin mitään ja ajattelin että tämä saattaisi olla hauska, niinku, Secret of the Monkey Island -hauska. Olin väärässä. Tämä historiallinen antiseikkailu on kuollut kuin dodo. Tarinassa ei ole rytmiä eikä rakennetta. Se ei tiedä onko se draamaa vai huumoria. Tapahtumat, sikäli kun niitä on, pyörivät ympyrää. Hahmot vaihtuvat jatkuvasti ja niitä ei joko erota toisistaan tai niissä ei ole mitään tolkkua. Tekijöiden mielenkiinto historiallista aineistoa kohtaan vaikuttaa melko pintapuoliselta eivätkä tunnu itsekään olevan siitä kovin innoissaan. Yleensä historiallisten juttujen jälkeen tulee kurkattua wikipediaan mutta nyt - ei mitään. Todella lattea ja lannistava toteutus. Trondheimin piirrosjälki elukkahahmoineen on peruskivaa mutta ei mitään yllättävää, kirjan paksuus saa ohuen viivan tuntumaan yllättävänkin paperiselta. Erityisen yllättävää on lisäksi se, että kerronnan 'flowkin' takkuilee ja tökkii kuin noviisilla. Kyllä Trondheimin pitäisi olla jo sen verran kokenut kettu että ne asiat tulee selkärangasta, mutta - ei. Käsittämättömiä töksähdyksiä. Tummaihoiset hahmot erottaa muuten siitä että niille on piirretty paksut huulet.

Niin se juoni? Ornitologi ja sen apuri saapuvat saarelle. Karanneita orjia on jossain vuorilla. Viimeinen merirosvo on saatu kiinni. Jotkut tyypit aikovat vapauttaa sen. Tätä sitten kohkataan eestaas joku 280 sivua.

Tämä ei ollut kyllä mistään kotoisin. Harvinaisen tolkuton teos.

Näytepätkä

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #702 : 13.06.2009 klo 12:53:13 »
Aapo Rapin "Meti" tuli viimein luettua kokonaisuudessaan. Sarjakuva toimi albumimitassa mukavammin kuin yksittäisinä palasina Voima-lehdessä. Ehdottomasti odottamaani positiivisempi lukukokemus.

Lisäksi lukulistalta poistui KANE: Menneisyyden synnit. Pari ensimmäistä stooria olivat toimivaa kauhusarjakuvaa, ja erityisesti "Kusipää" oli hemmetin hyvä. Omaperäisyysaste ei tosin ollut noissa alkupään jutuissa kovin korkealla. John Constantine tuli vähän liiaksi mieleen. Loppua kohti jälki huononi selvästi: kaiketi "Pieni talo Teksasissa" oli tarkoitettu homoineen ja kakkakylpyineen päivineen kipeän humoristiseksi, mutta minulta meni tuo vitsi kyllä ohitse.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #703 : 13.06.2009 klo 17:04:01 »
Joe Matt: Peepshow

Amerikkalais-kanadalainen Matt on sarjakuvaillut sinänsä vähätapahtumaista elämäänsä vaivaannuttavan tarkasti jo yli 20 vuotta. Välillä itsensä mm. DC Comicsin värittäjänä itsensä elättänyt Matt on runkkubiografisen sarjakuvailmaisun mestari, jos moista nyt voi minään arvonimenä pitää.
Itserakkaus ja -inho yhdistyvät Mattin pikkuriikkisissä ruuduissa omituisen kiehtovasti. Vaikka ihmetyttääkin, miten lähipiiri, varsinkn avovaimo Trish, jaksaa mokomaa nillittäjää vuodesta toiseen, on Mattin surkukamala itsepaljastelu tietyllä tapaa mielenkiintoista. Kädet kannattaa kyllä pestä Peepshown ym. Matteuksen evankeljumien lukemisen jälkeen.   
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Doctor Phantomizer

  • Kesyttämätön outolintu
  • Jäsen
  • Viestejä: 6 253
  • Bite from the dust til the dawn
Vs: Luettua
« Vastaus #704 : 14.06.2009 klo 06:42:41 »
John Constantine tuli vähän liiaksi mieleen.

Minä olen jotenkin käsittänyt että juuri tuo olisi tarkoituskin. Ellet sitten tarkoita liikaa liikaa.
"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.