Lauri Ahtinen: Melankolian kaksi huonetta ja keittiö (WSOY, 2009)
Lainasin kirjastosta työkaverin suosituksesta. Lukemisen aikana tulin verranneeksi albumia mielessäni aika moneen muuhun sarjakuvaan: jos "Raakaa lihaa", "Kova länsi" ja "Naisen kanssa" pistettäisiin tehosekoittimeen ja sen jälkeen uuniin viideksitoista minuutiksi, niin lopputulos voisi olla tässä? Strippien taso vaihtelee, mutta esimerkiksi pandakarhuihin vihamielisesti suhtautuavasta miehestä kertova strippi nauratti. Suomalaisesta saunakulttuurista oli tehty myös mainioita huomioita. Parempi kuin odotin.
Mutta jos Jumala ei olisi halunnut meidän syövän eläimiä, hän ei olisi tehnyt niitä lihasta...
Mari Ahokoivu: Löydä minut tästä kaupungista (Asema, 2009)
Bob Dylania siteeraten: "Don't criticize what you can't understand". Sarjakuvafestivaaleilta hankittu albumi ei auennut vielä ensimmäisellä lukukerralla. Ok, albumin teemat käsittelivät yksinäisyyttä ja vieraantumista, mutta jotenkin siihen oli vaikea saada kunnollista kosketuspintaa. Jotenkin tuli mieleen, että kyseessä on aika puhdas avainsarjakuva, joka avautuu sitä komeammin mitä paremmin tekijän tuntee. Pitää lukea albumi uudestaan ja vielä enemmän ajatuksen kanssa.
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset - Keijut ei juo kahvia (Otava, 2009)
No, tähänpä pääsi sitten sisälle ilman suuria ponnisteluja. Ei mitään maailmaa mullistavaa sarjakuvaa etenkään tämmöiselle lapsettomalle lukijalle, mutta ihan sympaattista ja hymyilyttävää perhesarjakuvaa "Himaset" kuitenkin edustaa. Pidän myös piirrosjäljestä. Lisäpisteet Ernst Vettorin mainitsemisesta.
Matthew Sturges & co.: House of Mystery vol. 2 : Love Stories for Dead People (Vertigo, 2009)
Vertigon uutuussarja "House of Mystery" on surrealistisine kauhu- ja fantasiaelementteineen jonkinlainen "Sandman" -johdannainen. Sarjakuvat lyövät kättä myös käytännössä, esiintyyhän muun muassa Abel eräänä sivuhahmona.
Fig-niminen nuori nainen löytää itsensä toisessa ulottuvuudessa sijaitsevasta talosta, jonka alakerrassa sijaitsevaan baariin on eksynyt monenlaista kulkijaa. Kaikilla heistä on tarina kerrottavanaan. Nämä lyhyet kertomukset piristävät Figin ja muutaman taloon jumittuneen vakioasukkaan (merirosvo, runoilija ja niin edespäin) ympärillä pyörivää pääjuonta, joka ei ainakaan vielä ole onnistunut koukuttamaan allekirjoittanutta täydellisesti. Bill Willinghamin kirjoittamista lyhäreistä Gothic Romance" tuo mieleen Shokki-tarinat ja kissojen sekä lintujen välisestä sodasta kertova "The War" muistuttaa joitakin Neil Gaimanin töitä.
En ole "House of Mysterysta" ihan niin vakuuttunut kuin Tähtivaeltajan toimitus lehden toiseksi viimeisessä numerossa, mutta lukeehan tätä ihan kivutta. Kolmaskin osa täytynee vielä lukea.