Sain minäkin hankittua viimein Ukkostuulen. Vertailin käännöstä alkuperäiseen ja oli pieni yllätys, miten paljon epätarkkuuksia siitä löytyy. Tässä muutamia esimerkkejä alusta:
s. 13 ruutu 2, tarkka käännös: Hän on kotoisin New Yorkista. Hän kiertää kaikissa idän suurissa kaupungeissa esitelmöimässä rautatien historiasta.
s. 16 keskiruutu, tarkka käännös: Ja tässä on Fort Graham, linjan pääteasema. Se oli yksi rajaseudun tärkeimpiä linnakkeita, kunnes siouxit muuttivat etelään.
s. 16 alarivin keskiruutu: aseet ja räjähteet lastattiin panssaroituun junanvaunuun eikä katettuihin vankkureihin.
s. 29 vika ruutu, tarkka käännös: Minun tutkimukseni aiheuttaa kohua, Blossom!
s. 30 eka ruutu, tarkka käännös: ... Siinä kaikki, herra Hogan. Pidin velvollisuutenani ilmoittaa teille!
Heimon poppamies on käännetty Kesyksi Hevoseksi. Oikeasti hän on nimeltään Cavallo Zoppo = Rampa Hevonen.
Rutiseminen ei ole kivaa, mutta nähdäkseni tässä tapauksessa toivomisen varaa todella olisi. Vaikea näitä kaikkia on kiireenkään piikkin laittaa.
Moog pisti minulle viestiä liittyen näihin käännösjuttuhin ja pyysi välittämään. Tässä tiedoksenne ja iloksenne:
Kääntämisestä
Toisaalta haluaisin noudattaa F.Nietzschen sanontaa: Kotkat eivät pyydystä kärpäsiä. Mutta koska on olemassa myös Sinun
ja Lurkerin ja muidenkin tapaisia älykkäitä ja innostuneita sarjakuvan lukijoita, niin ajattelin tällä kerralla selostaa ”vääriä” käännöksiäni.
Eri kielet ovat perusrakenteiltaan hyvinkin erilaisia, varsinkin jos eivät ole sukulaiskieliä.
Esim. englanninkielisissä sarjakuvissa yleisimmät verbit ovat olla ja tehdä. Suomen kielessä verbejä on tosi runsaasti ja minun metodini on se, etten toista typerehtien oli sitä ja oli tätä tai teki sitä ja teki tätä, vaan yritän välttää toistoa ja silloin etäännytään pikkutarkasta ns. pilkunnuss… öh siis pilkunpahoinpitelykäännöksistä (engl. fuckin’ pointless translation).
Kielet ovat muotoutuneet (ja elävät edelleen koko ajan) pitkän ajan kuluessa käyttäjiensä tarpeiden mukaan. Esimerkki kielten erilaisuudesta: Eskimoilla on lumen eri värisävyille, siis valkoisen sävyille kymmeniä eri sanoja, kun taas Saharan tuaregeilla on ruskean hiekan sävyille kymmeniä eri sanoja.
Kellopeli Appelsiinissa oli kirjailija luonut kokonaan uuden kielen sekoittaen englantia ja venäjää maukkaasti keskenään.
Mm. yllä mainittuihin seikkoihin perustuen olen jo ajat sitten heittänyt kääntäjäopistojen pinpointless-opit eli sanasta sanaan, monotoniset, sanakirja-robottikäännökset hevon hierakkaan ja lähden ennemminkin sarjakuvia kääntäessäni perse edellä puuhun eli siltä pohjalta, miltä lopputulos näyttää ja vaikuttaa – pyrkien toki noudattamaan ja kunnioittamaan alkuperäistekijöiden tarkoittamaa henkeä, siten miten minä sen olen kulloinkin ymmärtävinäni.
Magico Ventossa on osittain tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin pohjautuvaa juttua, osittain hienoa, melko perinteistäkin intiaanitarinaa ja kolmanneksi kauhupätkiä, jollaisia toki on ollut muinaisissa intiaanitarinoissakin.
Taikatuuli tai Maaginen Tuuli olisivat mielestäni suomenkielisinä intiaaniniminä kuulostaneet edellinen lapselliselta ja jälkimmäinen hankalalta taivutella. Päädyin Ukkostuuleen osin Ukko-Ylijumalan vuoksi (Ukko-Ylijumalan poika on Ukkonen, jonka sanan lopussa oleva diminutiivikin ilmaisee). Ykkösosassa siouxien poppamies kuulee ammusjunan räjähdyksen aiheuttaman pauhun, jota hän pitää Ukkosmaisena (nimenomaan yliluonnollisessa mielessä) ja sen takia hän antaa löytämälleen valkonaamalle nimeksi Ukkostuuli. Vrt: Ensimmäiset intiaanit kutsuivat tuliaseita Ukkoskepeiksi.
Cavallo zoppo on toki Rampa Hevonen ja se minulla siinä olikin monen sivun verran, kunnes sain henkilön luonteesta ja ominaisuudesta kiinni. Vaikka todellisuudessa intiaaninimet saattavat olla vaikka kuinka kummallisen hassuja ja hölmöjä (vrt: Päällikkö Sadekasvo sai kuulemma nimensä siitä, että hän itki herkästi), niin intiaanitarinoissa ja siis –sarjakuvissa nimi kuvaa usein jollain lailla myös henkilön luonnetta, joka joskus on totta myös todellisuudessa: vrt: Hullu Hevonen mielletään usein erittäin kiivaaksi ja vihaiseksi eli vähän ”hulluksi”. Koska Cavallo Zoppo ei ole tarinassa fyysisesti rampa, Rampa Hevonen viittaisi mielestäni mielen ”rampuuteen” eli hänestä saisi heti kättelyssä nimensä vuoksi väärän mielikuvan.
Siksi päätin omavaltaisesti (anteeksi nyt vaan) tehdä hänestä suuresti kunnioittamani Hullun Hevosen vastakohdan eli Kesyn Hevosen. Voi olla, että tarinan edetessä joudun katumaan tätä päätöstä.
Kuten esim:
Aikoinaan kääntäjä on kääntänyt Roopen McDuck sukunimen Ankaksi, koska hän luuli Roopen olevan Akun sedän (uncle), mutta oikeasti Roope onkin Akun eno (uncle). Väärää käännöstä on enää mahdoton korjata.
s. 16 keskiruutu, tarkka käännös: Ja tässä on Fort Graham, linjan pääteasema. Se oli yksi rajaseudun tärkeimpiä linnakkeita, kunnes siouxit muuttivat etelään.
On ihan totta, että tarkka käännös olisi yllämainittu, mutta…
Lähdin siitä olettamuksesta, että on kyse eräänlaisesta salapoliisitarinasta, jota Poe ratkoo yhdessä lukijan kanssa. Kirjassa Bury My Heart at Wounded Knee kerrotaan kuinka osa siouxeista muutti valkonaamojen pakottamana etelään, mutta kaikki ei. Ja tämä jäljelle jäänyt porukka aiheuttikin ongelmia ja intiaanisotia aina Little Big Horniin ja vähän sen jälkeenkin asti. Jos olisin noudattanut Manfredin käsikirjoitusta pilkunnuss-tarkasti, niin olisi herännyt kysymys: Mitä hittoa 400 km etelämpänä asuvan heimon poppamies hortoilee entisillä metsästysmaillaan, joilla ei edes valkonaamojen lakien mukaan saisi olla? No, jos oletammekin kyseisen poppamiehen kuuluvan kapinallisiin heimoihin, jotka eivät muuttaneet etelään vielä silloin, niin saamme tarinaan entistä enemmän historiallista todellisuutta – vai mitä Manfredi?
Vieläpä pienellä käännösvilpillä.
s. 16 alarivin keskiruutu: aseet ja räjähteet lastattiin panssaroituun junanvaunuun eikä katettuihin vankkureihin.
No, jos katsoo kuvia tarkasti, niin eihän se raide mene linnakkeeseen sisälle, niin kuin se ei yleensäkään mennyt. Joten jos aikoo lastata asekuorman linnakkeen asevarastosta junaan, niin se täytynee ensin lastata vankkureihin ja viedä niillä junan luo. No, ainakin itse, mikäli olisin varastamassa aselastia ja räjäyttämässä junaa peiteoperaatioksi, en viitsisi lastata aseita junaan lainkaan, muuta kuin ehkä pari kiväärilaatikkoa tutkijoiden hämäämiseksi. Joten antaakseni E.A.Poe-maiseen salapoliisitarinaan oikeita vinkkejä, väärensin käännöksen.
t: Moog
