Batman

[Vural]

Katsoin tuossa yksi päivä Frank Millerin piirroselokuvan Batman: Year one. Oli ihan hyvä elokuva ja loppua kohden todella jännittäväkin, mutta yksi asia jäi häiritsemään. Elokuvan sankareilla, komissario Gordonilla ja Batmanilla, ei ollut nännejä.

Miksi? Kahden ympyrän piirtäminen ei voi olla kovin vaikeaa. Nännejä ei sankarillisellle hahmolle toisaalta tarvita, koska massiiviset rintalihakset näyttävät selkeästi missä niiden kuuluisi olla. Eräässä kohtauksessa lihaksettomat gangsteripomot käyvät kylpylässä ja heillä on nännit. Saako roistoja kuvata ruumiillisesti eri tavalla kuin sankareita? Nännithän ovat feminiinisyyden jäänne meissä miehissä. Jälki niistä ajoista jolloin kohdussa olimme vielä kehittymässä naisiksi. Eikö maskuliinisella sankarilla, kuten Batmanilla saa olla mitään feminiinisiä piirteitä?

Kertokaa, mitä mieltä olette.

[Doctor Phantomizer]

Syy on hyvin yksinkertainen. Tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=Vr6gACml4h0

[Curtvile]

Katsoin tuossa yksi päivä Frank Millerin piirroselokuvan Batman: Year one. Oli ihan hyvä elokuva ja loppua kohden todella jännittäväkin, mutta yksi asia jäi häiritsemään. Elokuvan sankareilla, komissario Gordonilla ja Batmanilla, ei ollut nännejä.

Miksi? Kahden ympyrän piirtäminen ei voi olla kovin vaikeaa. Nännejä ei sankarillisellle hahmolle toisaalta tarvita, koska massiiviset rintalihakset näyttävät selkeästi missä niiden kuuluisi olla. Eräässä kohtauksessa lihaksettomat gangsteripomot käyvät kylpylässä ja heillä on nännit. Saako roistoja kuvata ruumiillisesti eri tavalla kuin sankareita? Nännithän ovat feminiinisyyden jäänne meissä miehissä. Jälki niistä ajoista jolloin kohdussa olimme vielä kehittymässä naisiksi. Eikö maskuliinisella sankarilla, kuten Batmanilla saa olla mitään feminiinisiä piirteitä?

Kertokaa, mitä mieltä olette.

että olet parissa kohtaa tehnyt loikkauksia logiikassa.

Animaation tekijät ovat  ottaneet Frank Millerin ja David Mazzuchellin sarjakuvasta sitten eri vapauksia, siinä molemmilla hahmoilla näet oli normaali anatomia, nännit mukaanluettuna.
Mitenkään tarinan pääasia ne eivät ole.

Batmanilla on inhimillisiä piirteitä, ei yksin maskuliinisia tai feminiinisiä.

Täytyykin kaivaa tuo elokuva  netflixista tjs ja palata asiaan myöhemmin.

[Tina DeMona]

Höh. Minä kun jo odotin, että tässä ketjussa keskustellaan syväluotaavasti Joel Schumacherin kahdesta Lepakkomies-elokuvasta.

Olisi taas päässyt meuhkaamaan omilla mielipiteillään.

[Doctor Phantomizer]

Sille aiheelle on jo ketju. Mutta koska olen jo kertonut jotain positiivista Schumacherista selvinpäin, minulla on oikeus syyttää häntä kaikesta maailman pahuudesta mikä on tapahtunut vuoden 1998 jälkeen.

"Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit."

Sopii hyvin Schumacheriin, tämä aforismi. Mutta se tästä aiheesta.

[Jarkko Sikiö]

Pöllöjen hovi ei kiskaissut minua mukaansa aivan samoin kuin valtaosaa sen lukijoista.

Perusasetelma on mielenkiintoinen, mutta Snyder ei mielestäni saanut tunnelmaa ruuvattua aivan tarinan vaatimalle kireydelle. Osansa kritiikistä ansaitsee myös Capullo, joka harhautuu tarpeettomasti ilveilemään kasvojen ilmeillä, kun siihen ei olisi tarvetta.

Tutustuin Capullon jälkeen 1990-luvulla X-Force-lehden ansiosta ja aikanaan säälittelin, että Spawn-kauden aikana tämä alkuperäinen selkeälinjainen tyyli katosi McFarlanen jälkeä apinoidessa, vaikka toki mm. Suomessa julkaistut numerot olivat loppuaikoina jo varsin vetävän näköisiä.

[JJalonen]

No huh! Luulin jo, että olen ihan yksikseni vanhentunut tärvölle.

Pöllöjen hovi kun oli mielestäni läpikotaisen tyhjänpäiväinen tekele.

Taide huiteli kovin keskinkertaisin eväin. Kerronnan kuvakuljetus oli jäykkää ja elotonta. Tuollaista lue läpi ja unhoita jälkeä.

Tarina itsessäänkin oli varsin väsynyt. Siis salaseura, joka on varjoista hallinnut Gothamia kautta aikojen. Ilmeisesti jopa aikoja ennen Gothamia eli naamioheebot ovat kait sitten inkkareita tai jotain kolonisteja.

Jutulla ei oikein ollut mitään järjellistä pointtia. Seurue sairaita kakkiaisia oli rakentanut saatananmoisen katakombin Gothamin alle. Siellä sitten järjestettiin mielipuolisia ajojahteja, joissa Gothamin paremmista piireistä valikoidut uhrit riivattiin hengiltä. Toisaalta pöllösoturit niittailivat kaupungin kermaa myös katumaisemissa.

Välillä salamurhailtiin vähän satunnaisia todistajiakin, mutta eihän tuo nyt mitään, ihmisiähän katoaa koko ajan. Eikä kukaan Gothamissa muutenkaan kiinnitä huomiotaan pöllöhaarniskassa hiihteleviin veitsiniekkoihin.

Olisin toivonut Battikseltä myös vähän enemmän etsiväntyötä. Hiukan arkistojen läpikäyntiä ja sen sellaista. Vähän lihaa ohkaisen juonirungon ympärille, mutta ei.

Mitään pointtia tälle salamyhkäisellle vallassaololle/vallantavoittelulle ei tunnu löytyvän. Juonen käänteet ovat paikoitellen sen verran ällistyttäviä, että pelkään pahasti kirjoittajien kirjoittelevan itsensä umpisolmuun. Toisaalta juoni on samalla  pidetty myös sen verran epämääräisenä, että ehkä millään ei olekaan mitään väliä.

Jokusen irtolehden lukaisin vielä noista sivujuonista. Kuvitus sen kuin vaan huononee, ja juoni säröilee entisestään.

Enpä tiedä jaksaako näitä lueskella jatkossa. No, jos loppupeli paljastuu ennennäkemättömän nerokkaaksi, niin kait sitten.

Ehkä kaikki olikin vain huiputusta, ja Jokeri on koko homman takana.

[Lurker]

Batman oli viimeksi tosihyvä joskus 80-90-lukujen taitteessa.

Pidin siitä kauhunsekaisesta Batmanista, The Cult, Gothic... juuri noilta ajoita.

Batman nousi uuteen kukoistukseensa hetkeksi kyllä vielä 90-luvullakin The Batman Adventures -lehdessä, siinä, joka oli piirretty sen animaatiosarjan tyyliin.

[Doctor Phantomizer]

Minä en kyllä sitten ymmärrä yhtään teidän makuanne.
Morrisonista en jaksa taas jauhaa, mutta...
Hyvänen aika! Snyderhan on juuri sitä 90-luvun Batmaniä uudestaan!

[Jussi Tyni]

Snyder on ihan sujuvaa ja pikkukivaa tekstiä rustaava ammattilainen. Pöllö-jutut olivat ihan ok, mutta Death of the Family oli jo heikompi esitys. Osin kyllä myös toimituksellisista syistä. Cross-over meni ihan turhaksi sillisalaatiksi ja menetti oheislehdissä tarpoessaan tehoaan.

90-luvun painostavan ja kauhuelementtejä hyödyntävän Batmanin kanssa Snyderillä ei kuitenkaan ole juurikaan (Pöllöjen Hovin katakombit poislukien) yhteistä. Morrisonin Bat-tarinat ovat mahtavuutta, mutta ne taas kuuluvat ihan omaan heimoonsa. Minäkin kaipaan sitä ysärin Battistä. Esim ne Kelly Jonesin kuvittamat jutut, ja jotkin Norm Brayfoglen tiukimmat jutut (en muista molempien käsikirjoittajia, mutta veikkaan Alan Grantin olleen Brayfoglen kaverina useassa hyvässä jutussa...). Ja tietenkin jo mainittu O'neill & Adams -parivaljakko toimi hyvin.

[Tina DeMona]

Ne Kelley Jonesin kuvittamat jutut oli kyllä mahtavia, se on totta!

Yllättävän vähän on kyllä itsellä tullut nykyisiin Bat-juttuihin perehyttyä. Kaiken olen ostanut, mitä suomeksi on saanut, mutta siihenpä se sitten on aikalailla jäänyt. Ja Pöllöjen Hovikin on yhä lukematta... no, jossakin vaiheessa.

[Curtvile]

Snyder yrittää päästä Wagnerin ja Grantin tasolle. Ei kyllä onnistu.

Ei sitä tiedä, voihan Snyderillekin tulla vaikka huono päivä ja alkaa jurnuttaa formaattisesti.

Wagnerin ja Grantin tasossa ollut mitään vikaa, Snyder on näyttänyt pystyvänsä samaan olematta kopioija.

Ikävä kertoa, mutta Batman ei jumahtanut vain yhteen muotoon ja aspektiin hahmoa. Mikä lienee isoin syy hahmon menestykseen, Batmanista on moneksi.

Itse olen ollut vanha jo vuosia sitten mutta tässä keskustelussa olen näkevinäni kritiiikin sijasta muutosvastarintaisuutta.
Ymmärrän sen toki, itsekin vihaan varsinkin Adam West kauden pieruhuumoriBatmania ja suhtaudun sen faneihin kuten hippeihin ja hipstereihinkin : avoimen halveksuvasti ja hiukan säälien.

[JJalonen]

Itse olen ollut vanha jo vuosia sitten mutta tässä keskustelussa olen näkevinäni kritiiikin sijasta muutosvastarintaisuutta.

Pöllöjen hovissa en kyllä itse huomannut mullistuttavia uudistuksia; johtoajatuksena kun tuntui olevan, että kirjoitetaanpas Battis-juttu, jossa ei ole ainoatakaan omaperäisyydellään kutkuttavaa ideaa.

Heti tekeleen luettuani jäinkin funtsimaan, että täytyykö minun nyt heti tarttua Batman Hush -absolute editioon. Hush I ja II kun olivat jääneet mieleeni suht positiivisina lukukokemuksina, niin graafisesti kuin myös kerronnallisesti.

Tai sitten en vaan ymmärrä Snyderin neroutta. Huomasin nimittäin, että tyyppihän on sama, joka rustaili American Vampiren. Tuonkin sarjan totesin aikanaan lukukelvottomaksi. Yawn! :sleepy:

[Tina DeMona]

Hush oli kyllä hyvä, itsenikin mielestä. Tosin en siitä kyllä muista enää paljoakaan, pitäisi lukeman uudestaan. Ja sitä jatko-osaa en tietääkseni ole koskaan lukenut. Mutta Jim Lee on kyllä tosiaan loistokas kuvittaja.

Kuten on myös Greg Capullokin, ja kun Pöllöjen Hovi nyt näin jakaa kansaa, odotan kyllä innolla sen lukemista. On vaan kaikensorttista muutakin luettavaa, osa odottanut paljon kauemmin... mutta sen siitä kai saa kun harrastelee asioita. Ulkoasussa en ainakaan vilkaisujen perusteella huomannut vikaa siinäkään tekeleessä, teksti on sitten toinen asia.

Tulikos niitä Kelley Jonesin piirrustamia Bat-tarinoita paljonkin? Itsellä on ne suomeksi julkaistut, plus se koko Vampyyri-Batman trilogia vai mikä onkaan, ja runsaasti muitakin muistan kyllä lukeneeni... mutta ei taida hyllystä löytyä. Voisi panostaa joskus, jos jostain löytää.

[Gothicus]

... itsekin vihaan varsinkin Adam West kauden pieruhuumoriBatmania ja suhtaudun sen faneihin kuten hippeihin ja hipstereihinkin : avoimen halveksuvasti ja hiukan säälien.

Mitäs vihapuheita Curt täällä lietsoo. Katsoisin telkkarista vaikkapa lauantai-iltaisin ehdottomasti mieluummin Adam Westin hupsuttelevaa ja rupsuttelevaa Batmania, kuin esimerkiksi jotain... no... jotain... jotain tangomarkkinoita.