Suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin?

[maisonterre]

Tässä ketjussakin on nyt jauhettu sen verran sitä, millaista sarjakuvaa PITÄISI tehdä ja mitä tehdään LIIKAA ja mitä liian VÄHÄN, että lienee ihan hyvä muistuttaa, millaista sarjakuvaa Suomessa ylipäänsä tehdään. Vuoden 2010 Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaiden lista antanee jotain osviittaa:

Blogeista koostettuja albumeja oli neljä, joista kaksi omaelämäkerrallisia (En vaan osaa 2 ja Maailma mustavalkoinen, joka kylläkin vain perustuu tosielämään) ja kaksi ei (Fok it ja Mummo). Eli en näkisi blogeja ja omaelämäkerrallisuutta kovinkaan suurena kaupallisena trendinä.

Blogeista ja sarjakuvista ei kannattaisi vielä tehdä tuota johtopäätöstä, koskapa blogit ovat jo lyöneet läpi kirjojen puolella vahvasti. Kyllä sarjakuvat tulevat perässä. Valmiit fanit ja viidakkorumpu tekee markkinointityön. Siis jos tuote on kunnossa.

[[kivi]]

Päivitetään niitä tietoja välillä.

Ok, mutta perusongelma ei silti muutu: asiakkaan pitää mennä BoD-pisteesen tulostuttamaan se kirja, kirja ei saa maksaa vähempää kuin palvelun tuottaminen, ja ainoa joka on vastuussa kirjan sisällöstä on tekijä itse.

Vaikuttaa kovin ...'avoimelta', jos haetaan kaunis ilmaisu.

[Grezen]

Blogeista ja sarjakuvista ei kannattaisi vielä tehdä tuota johtopäätöstä, koskapa blogit ovat jo lyöneet läpi kirjojen puolella vahvasti.

Mun mielestä tää buumi oli jo pari vuotta sitten. Kaikki mahdolliset sadat naiset ja muut "eniten vituttaa" -huumoriturskeet (jotka olivat kyllä blogeina ihan semikiinnostavia) rykäistiin yhtäkkiä koviin kansiin. Nyt taitaa olla pahin villitys jo laantunut...

[Marko K]

Ok, mutta perusongelma ei silti muutu: asiakkaan pitää mennä BoD-pisteesen tulostuttamaan se kirja, kirja ei saa maksaa vähempää kuin palvelun tuottaminen, ja ainoa joka on vastuussa kirjan sisällöstä on tekijä itse.

Vaikuttaa kovin ...'avoimelta', jos haetaan kaunis ilmaisu.

Tilata voi ainakin verkkokaupassa ja toimittavat postitse. Jos kappale maksaa vähemmän, kuin sen tuottaminen niin silloinhan tulisi tappiota. Kuka sitä nyt tappiolla kirjoja painaisi tai yleensäkään mitään tekisi? Olithan myös itse vailla palkkaa tekemästäsi työstä? Kyllä, taiteilja on todellakin vastuussa itse siitä mitä saa aikaiseksi. Järkyttävää Kyllä palvelun tuottajan täytyy olla kiinnostunut kirjojen markkinoinnista sillä hehän elävät siitä, että saavat niitä kirjoja painaa ja myydä.

Se mikä tarvepainannassa on katsottava tarkkaan, on kirjailijasopimus. Siinä voidaan toki aina kusettaa mutta eipä se tilanne ole sen kummempi missään kahden välisessä sopimisessa.

[Tero Mäntylä]

Tarkoitin kustantamista yleisesti, mulla ei olisi edes mitään mitä tarjota.

Halusin tällä tavallaan muistuttaa, että on noi perinteisetkin väylät edelleen olemassa ja sinä olet sillä asteella, että sinulta kehtaa kysyä tuollaista.

Mutta nyt sain vähän muotoiltua mitä piti sanoa sivu pari sitten käytyihin keskusteluihin...

Eli mitäs meillä nyt on? Sarjakuvaseuraa, sarjakuvantekijät ry:tä, isompia kustajantajia, joista muutamalta tulee myös suomalaisia albumeita, pienempiä kustantajia, paikallisia seuroja ja muita porukoita. Jotenkin minä näkisin, että ihan ekaksi olisi syytä miettiä olisiko jossain näissä sellaisia resursseja, joista olisi apua. Käyttää jotain jo valmiiksi olemassa olevaa. Ratkaisuna kaikkeen ei liene perustaa uutta pientä porukkaa? Ainakaan ennen kuin käynyt läpi voisiko joku näistä nykyistä tarjota jotain.

Esimerkiksi markkinointitaitoisen, raha-asioista ymmärtävän ja sarjakuvista diggaavan ihmisen todennäköisemmin löytää jo isommista kustantamoista.

Eli meillä on jo valmiiksi tässä maassa todella paljon sarjakuvatoimintaa. Sen toiminnan keskellä on paljon osaamista. Niistä osalla on varmasti kiinnostusta kehittää ratkaisuja täällä puhuttuihin ongelmiin ja niistä ongelmien ratkaisusta keskusteluun harrastelijapohjainen foorumi ei välttämättä ole paras paikka. Esimerkiksi pienkustantajien tapaaminen, jonka aiheena olisi "yhteistyön kehittäminen jakeluverkoissa" voisi olla paljon parempi paikka tällaiselle keskustelulle.

Tällaisen foorumikeskustelun sopien paremmin keskustelemaan Suomalaisen sarjakuvan tilasta yleensä. Toisaalta jos joku haluaa tavoitella sarjakuvan Graalin maljaa, viikottain ilmestyvää lehteä joka kilpailee Aku Ankan kanssa niin ehkä tällainen keskustelu voi tarjota sellaisellekin tavoitteelle lähtölaukauksen.

[Aura]

Tietynlaisia sarjakuvia kannattaa varmasti tarjota ensin jo olemassa oleville kustantajille, mutta esim suomimangalle ei taida olla vielä/enää julkaisukanavia. Innokkaita tekijöitä sen sijaan on, vaikka suurin osa julkaisuun haluavista tekijöistä taitaakin yhä olla omakustanneasteella.

[Kreegah Bundolo]

Pitkämiehen blogimerkintä suomalaisista kustantajista on edelleen pätevä:
http://pitkamies.blogspot.com/2010/06/finnish-publishing-companies.html

Totean tähän että hyvin tehty sarjakuva EI JÄÄ Suomessa kustantamatta. Kuten ei jää hyvin tehty musiikki eikä jää myöskään kaunokirjallisuus. Omakustanteen tekeminen on sillä tavalla perusteltua että oppii elämään julkaisemisen mukana tulevan häpeän kanssa ja ehkä tajuaa kuinka kirjoja tai lehtiä tehdään. Itselleni ainakin oli kopiokoneella lehtien monistaminen ja niitä maton päällä Reima Mäkisen ohjeiden mukaisesti niittaaminen sitä parasta oppia, johon tuli vain minimaalisesti päivitystä graafista suunnittelua opiskellessa.

En kuitenkaan voi tarpeeksi alleviivata pöytälaatikkoon tekemisen tärkeyttä ja jonkinlaisen itse asetetun julkaisukynnyksen omaksumista jo varhaisessa vaiheessa. Onko jokainen ihme räpellys pakko saada muiden luettavaksi? Sarjakuvakouluissa tunnutaan opettavan rennosti tekemistä ja aivottomasti suoltamista, mutta montako merkittävää tai edes siedettävää sarjakuvakirjaa on sillä tavalla syntynyt? Joku voisi nimetä sellaisen jos tietää. Jack Kerouacin Matkalla syntyi mukamas yhteen pötköön hirveässä hurmoksessa, mutta todellisuudessa sitä hinkattiin vuosikaudet. Hunter S. Thompson kirjoitti muka hirveissä höyryissä, mutta itseasiassa hioi tekstin rytmiä tarkkaan ja kurinalaisesti assistentin avustuksella. Saarikoski väitti kirjoittavansa ulkomailta vaimolleen sen kummemmin editoimatta, mutta on ne kirjat siistitty ja hinkattu kustantajan kanssa Suomessa ajan kanssa.

Purkauksenomaisesti syntyneet kaunokirjalliset ja sarjakuvalliset teokset ovat satua vain kaikki.

[Aura]

En kuitenkaan voi tarpeeksi alleviivata pöytälaatikkoon tekemisen tärkeyttä ja jonkinlaisen itse asetetun julkaisukynnyksen omaksumista jo varhaisessa vaiheessa. Onko jokainen ihme räpellys pakko saada muiden luettavaksi?

Hyvä pointti, mutta kaikki eivät tiedä mikä on kuraa ja mikä ei. Jos ei töitä laita jakeluun, ei tiedä mitä niissä pitäisi parantaa. (Tai no okei, harva saa palautetta jokaisesta räpellyksestä jonka laittaa nettiin tai niittaa myyntiin festareille, mutta kehittymiseen vaaditaan silti usein se ulkopuolinenkin mielipide.)

[Kreegah Bundolo]

Okei, tässä nyrkkisääntö:

Jos et tajua onko tekemäsi sarjakuva kuraa vai ei, se on kuraa.

[Kreegah Bundolo]

Ja: Ulkopuolinen palaute toimii myös päinvastoin. Kun ei osata tai uskalleta sanoa kuinka huonoja jonkun tekeleet ovat, tämä jatkaa ja jatkaa vaan omaa tekemistään kehittymättä tai älyämättä lopettaa ajoissa. Olen toisaalla Kvaakissa kirjoittanut tästä itsensä kanssa samantasoisten (keskinkertaisten tai alle) tekijöiden seuraan jumiutumisesta ja siitä seuraavasta harhaluulosta että tehdään kaikki maailman parasta sarjakuvaa. Ulkopuolelta tulevat mielipiteet kuitataan sillä että ei ne ymmärrä.

[Aura]

Makujakin on erilaisia, mikä jonkun mielestä on kamalaa kuraa on toisen mielestä hyvää. Se taas on se taide vs. viihde-keskustelu, mihin ei ole olemassa oikeita vastauksia.

Jos et tajua onko tekemäsi sarjakuva kuraa vai ei, se on kuraa.

No, onneksi sarjakuvaa, myös kurasellaista, saa tehdä myös huvikseen ja laittaa vaikka kotisivuilleen luettavaksi ilman sen vakavampia tavoitteita. Se ei ainakaan haittaa ketään, eikä ole taloudellinen riski. (Mä ainakin aion tehdä niin, vaikka ne taitaakin olla kuraa. ) Ja tuskin huonot omakustanteetkaan nyt oikeasti haittaavat ketään, monille se on vain harrastus. Ja kustantajien seulassa karsiutuvat ne raakileet jotka muuten päätyisivät kaupan hyllyyn.

[Petteri Oja]

Pitkämiehen blogimerkintä suomalaisista kustantajista on edelleen pätevä:
http://pitkamies.blogspot.com/2010/06/finnish-publishing-companies.html

Aika hyvä. Sanoisin kyllä Suuren Kurpitsan kanssa mahdollisuuksien olevan paremmat kuin Jelle kertoo, ainakin jos olet nuori naistekijä. Viime vuonna Pauli julkaisi sekä Reetta Niemensivun ja Sanna Ala-Ojalan esikoisalbumit.

WSOY taas yllätti juuri M.A. Jeskasen Perkeleellä, joka on saamassa jatkoakin vielä tänä vuonna. En tosin tiedä onko Jeskasella ollut ennestään jalkaa ovenraossa jotain kautta.

ZT:n kohdalta on todettava että eipä se yhteistyö isomman kanssa mitään kunnon levitystä vielä takaa. Edes Banaanin omat kirjat eivät pääse noin vain Suomalaiseen kirjakauppaan. Vai onko niissä näkynyt esim.viimeisintä  Kramppeja & Nyrjähdyksiä? Apollon albumeita Suomalainen kokeili mutta eivät myyneet tarpeeksi... ja Alix on btw myydyin pienkustanne Suomessa sitten Kiroileva siili -omakustanteen.

[Markku Myllymäki]

Hassua mielestäni on, että kun katselee täällä galleriaa, tulee vastaan parempaa jälkeä kuin julkaisuissa. Ymmärrän kyllä, että on helpompi piirtää pin-up tai splash kuin tavallinen sivu sarjakuvaa. Tavallisessa sivussa et voi aloittaa satunnaisesta aiheesta ja hahmojen täytyy pysyä samannäköisinä ja tunnistettavina jne. ... Mutta silti.

Epäilys herää, että jos aikuisten oikeasti joku maksaisi kunnolla, tarjontakin kohenisi. Mutta nyt lahjakkaille löytyy parempiakin leipäpuita, kaukana sarjakuvasta.

Ja ennenkuin kukaan edes kuvittelee, että tällä on mitään tekemistä minun kanssani, nyet. Minä olen sellainen kahden tähden tapaus. Täällä on oikeasti sellaisia viiden tähden kykyjä.

Sitten on se käsikirjoituspuoli, mutta siihen en nyt jaksa edes kunnolla koskea tässä. Näin jo unta jossa Kaltsu oli käsikirjoittanut Manaralle suomalaisen lähiötragedian. Enää en jätä lääkkeitä ottamatta nukkumaan mennessä (*nielaus* ).

[mlietzen]

Pitkämiehen blogimerkintä suomalaisista kustantajista on edelleen pätevä:
http://pitkamies.blogspot.com/2010/06/finnish-publishing-companies.html

Tuota, ei Asemassa ole läheskään noin vaikea julkaista. Lähinnä meillä on krooninen pula julkaisukelpoisesta matskusta, on ollut jo vuosikausia. Sitä ei vain ole, ei taida olla koko Suomessa uusilta tekijöiltä kuin se muutama teos vuodessa.

Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu jne.

[Jukka]

Näin jo unta jossa Kaltsu oli käsikirjoittanut Manaralle suomalaisen lähiötragedian.

Olis varmaan melkonen pläjäys.