Bonelli Käsikirjoittaja on joskus tuntunut kokevan tehtäväkseen tehdä Texin & co. elämä helpoksi eikä vaikeaksi. Paitsi että konnat ovat helposti kukistettavissa, myös sattumankauppa on Texin puolella eikä vastaan. Esim. Traagisessa ristissä kun poppoo pujahti takaisin hotelliin tuhopolttotöistään, niin vastaanottovirkailija oli tietysti unessa, ettei mikään osa suunnitelmasta vain voisi mennä odottamattomalla tavalla pieleen. Draamaa ja jännitystä tällaisella ei tietysti paljoa luoda. Samoin konnien henkilöllisyyden, tarkoitusperien ja kykyjen paljastaminen kovin aikaisin vie pois paljon potentiaalista jännitystä. Ihan yksinkertaisilla muutoksilla - vaikka vain jättämällä joitain asioita kertomatta - asioista olisi saatu paljon jännittävämpiä. Jos vaikka Tex epäonnistuisi joskus tai olisi muutaman kerran väärässä... mutta sellaistahan ei tule tapahtumaan.
Texissä on usein se miinus, etten lukijana osaa olla huolissani hänestä, en kynsiä jyrsien pelätä hänen puolestaan. Vaaran tunnelma pitää luoda sivuhahmojen kautta. Ja koska koko nelikolla on sopimuksellinen koskemattomuus, niin tämä raskas taakka jää kertakäyttöhahmoille.
Välissä olen myös miettinyt, että Bonelli Texiin yhä enemmän samaistuessaan teki tästä jonkinlaisen välineen oman egon hellimiselle. Joskus koko tarina tuntuu olevan vain tekosyy saada esitellä kuinka ylivertainen, aina oikeassa ja hyvä Tex on.
Niin ja minähän siis olen sarjan vankkumaton fani, älkää purko.
