Tex Willerin kovakantiset erikoisjulkaisut

[Lurker]

Jos hatinufer haluaa vain erottaa viihteen taiteesta, tyyliin Paula Koivuniemi vs. Karita Mattila.

Silloin hän on keksinyt oman taiteen määrittelyn, jota kukaan muu ei voi ymmärtää, koska se on kaikkia muita määrittelyjä vastaan. Öh, siis, tuota...

Viihdetaiteilija on taiteilija hänkin, varsinkin nyt Paula K.

[tertsi]

Paula K. voi olla viihdtaiteilija, mutta teoksensa eivät oikein tunnu ns. taiteelta.
Hyviä biisejä on hällä, ei siinä mitään.

[Lurker]

Paula K. voi olla viihdtaiteilija, mutta teoksensa eivät oikein tunnu ns. taiteelta.
Hyviä biisejä on hällä, ei siinä mitään.

Kertokaas nyt sitten, mikä tuntuu taiteelta?

Tex Willeristäkin pitäisi jotain sanoa tässä ketjussa...

[tertsi]

Enempi seuraan viihdettä, mutta sanotaan nyt vaikkapa: Helene Scherfbeckin maalaukset. Ne koskettavat syvemmältältä ja jotenkin ylevämmin kuin hyvä Ticcin piirros.

Toivottavasti kirjoitin neidin nimen oikein.

[Curtvile]

Minusta Hatinufer vain käytti ihan samalla tavalla rehellisempää ilmaisua kuin moni muu joka tekee ihan tasan saman luokituksen:

Tex-liuskat on suollettu sarjakuvatehtaan liukuhihnalta, ne ovat ihan puhdasta käyttösarjakuvaa, eivät mitään suuria taideteoksia.

Melkein kaikissa Chandlerin romaaneissa on pohjana pulp-lehdissä jukaistuja erillisiä novelleja, mutta juuri tämäkin todistaa, etteivät romaanit olleet liukuhihnatuotantoa. Kovakantisina julkaistuja kirjoja ei sellaisinaan julkaistu jatkiksina, vaan ne oli taidolla muokattu kokopitkiksi kirjoiksi.

Hammettin romaaneja sen sijaan julkaistiin jatkiksina, mutta raja on ollut häilyvä. Liukuhihnapulppia ei kuitenkaan noin vain koviin kansiin laitettu.

asia on itse asiassa tismalleen sama kuin hatinuferilla.

itse jaan kulttuurini en kulttuuriiin ja viihteeseen vaan hyvään ja huonoon, niin kriittisin kuin subjektiivisin määrein.
Ja siinä jakoprosessissa Tex Willer nousee omassa kategoriassaan sangen korkealle jo puhtaasti työvoittonakin.
Totta varsinkin sarjan vanhemmissa töissä näkyy usein valmistumisajankohta, sekä tietyt texien kliseet mutta silloinkin vertailukelpoisesti juurikin hammetiin ja chandlerin töihin, kanonisoivina.
Tex Willer ON arkkityyppinen lännensankari joka on euroopan tasolla läpäissyt kokonaiskulttuurin kentän. Tex tunnetaan niidenkin joukossa jotka eivät sitä lue.

Itse on tunnustettava etten ole Kubertin Texiä lukuunottamatta näitä kovakantisia haraastanut. Preeriat, vuoret, suot, kaupungit ja kylät kuuluvat minusta mustavalkoiseen pokkarimuotoon.

[tertsi]

Luurankoylänkö, Mefiston poika ja tämä Traaginen risti ovat mustavalkoisia. Tex-lehdistä ne erottaa mahdollisesti vain hyvä paperi ja loistava painojälki.

Rekommenderar.

[Lurker]

Sanoin, että ne Tex-liuskat eivät ole suuria taideteoksia, kuten nyt vaikkapa nuo Schjerfbeckin maalaukset, mutta taidetta ne kyllä ovat. Käyttötaidetta. Taideteos on kokemus. Hyvä Tex-tarina on kokemus. M.O.T.

Voi teitä, te pirut raamatun lukijoina.

[tertsi]

Tässähän vaan keskustellaan.

[J.T.Chance]

Kelaan  keskustelurullaa nyt vähän taaksepäin, koska ilmaisin itseäni vajavaisesti mitä tulee 50-luvun sarjakuvaan. Tarkoitin vanhentuneella sarjakuvalla tiiviisti julkaisuja tarinoita, kuten fordismin hengessä tuotettuja liuska-Texejä (joissa hyviäkin tarinoita). Olisi pöyristyttävää väittää Asterixia, Lucky Lukea tai hieman myöhemmin alkaneita Blueberryä tai Comanchea vanhentuneiksi. Vertaisin liuska- Texejä vielä 50-luvulla massoittain tehtyihin B-westerneihin tai tusina-TV-sarjoihin (joita katsoessa tulee kiusaantunut olo). Pitää kuitenkin samalla huomioida, että suuri osa laadukkaimmista ja ikimuistoisimmista westerneistä ohjattiin 40-luvun lopulla ja 50-luvulla (Red River, Shane, Rio Bravo). Ne kestävät katsomista isältä pojalle.
Hannulle toteaisin, että 50-luvusta on jo yli 200 kvartaalia, joten ei tässä nyt ihan niin hektisessä hengessä argumentoida  . Vanhassa ei todellakaan ole mitään väärää; tienaanhan leipäni menneisyyden tutkimisella ja opettamisella.

Opponoisin Curtvilleä siinä, etteivät Willerit sentään taida haastaa mitä tahansa taideteosta. Texit ovat pääosiltaan "vain" taidokkaasti toteutua viihdettä, joten tältä pohjalta niiden toteaminen taideteoksiksi johtaa raskaaseen käsiteinflaatioon.
Chandlerin romaanit sen sijaan ovat korkealuokkaista kirjallisuutta. Erityisesti "Pitkät jäähyväiset" opusta on pidetty kirjallisuuspiireissäkin merkkiteoksena. On hyvä muistaa, että "ennen vanhaan" oli tapana, että tunnettujenkin kirjailijoiten laatuteoksia julkaistiin jatkosarjoina lehdissä (esim. Jane Austin tai populaarimpi Edgar Rice Burroughs).

Ja jotta kirjoitukseni liittyisi vielä ketjun aiheeseen, haluan todeta, että Traagisen ristin julkaiseminen kauniina kovakantisena formaattina oli todellinen kulttuuriteko (vaikka päämotiivi Egmontilla luonnollisesti voiton maksimointi). Liityn vilpittömästi siihen pitkään jonoon kiitollisia sarjakuvan ystäviä, jotka ovat monesta velkaa sarjakuvaneuvos Alaselle. Ja tapauksessani tunnen vielä pohjatonta kiitollisuutta Ken Parkerin renessanssista Suomessa. Westernit ja lännensarjakuvat ovat kuitenkin valitettavasti auringonlaskun kulttuuria. Meitä vaalijoita on tätä nykyä vähemmän kuin koskaan.

[Jovalt]

Oulusta tätä uusinta kovakantista ei saa mistään 

[Curtvile]

Voi teitä, te pirut raamatun lukijoina.

mutta pirulta kannattaa kysyä raamatusta koska hän kyseenalaistaa kaiken eikä vain ole kuin tyhjä astia johon kaikki kaadetaan.

Vertaisin liuska- Texejä vielä 50-luvulla massoittain tehtyihin B-westerneihin tai tusina-TV-sarjoihin (joita katsoessa tulee kiusaantunut olo). Pitää kuitenkin samalla huomioida, että suuri osa laadukkaimmista ja ikimuistoisimmista westerneistä ohjattiin 40-luvun lopulla ja 50-luvulla (Red River, Shane, Rio Bravo). Ne kestävät katsomista isältä pojalle.
Hannulle toteaisin, että 50-luvusta on jo yli 200 kvartaalia, joten ei tässä nyt ihan niin hektisessä hengessä argumentoida  . Vanhassa ei todellakaan ole mitään väärää; tienaanhan leipäni menneisyyden tutkimisella ja opettamisella.

Opponoisin Curtvilleä siinä, etteivät Willerit sentään taida haastaa mitä tahansa taideteosta. Texit ovat pääosiltaan "vain" taidokkaasti toteutua viihdettä, joten tältä pohjalta niiden toteaminen taideteoksiksi johtaa raskaaseen käsiteinflaatioon.
Chandlerin romaanit sen sijaan ovat korkealuokkaista kirjallisuutta. Erityisesti "Pitkät jäähyväiset" opusta on pidetty kirjallisuuspiireissäkin merkkiteoksena. On hyvä muistaa, että "ennen vanhaan" oli tapana, että tunnettujenkin kirjailijoiten laatuteoksia julkaistiin jatkosarjoina lehdissä (esim. Jane Austin tai populaarimpi Edgar Rice Burroughs).

ja noissa lainaamissani kohdissa osoitan että itse arvotat, osin omista kokemuspohjistasi mutta myös ympäristötekijäin osalta:

Erityisesti "Pitkät jäähyväiset" opusta on pidetty kirjallisuuspiireissäkin merkkiteoksena.

niin, kirjallisuuspiireissä.
Niiden näkökulma on kuitenkin samoin kapea kuin yleensä kun kulttuuria jaertaan taide/viihde korkeakulttuuri/käyttöviihde akselein.

Texit syntyivät juuri 40-50 lukujen länkkärielokuvien henkeen ja sieltä ammensivat ei vain Rio  Bravosta, etsijöistä ja Shanesta vaan myös vielä vanhemmista kuten High Noon- sheriffi- elokuvasta. Mutta ei vain niistä vaan myös tuon ajan jatkoelokuvista joista useat ovat jo unohdettuja. Osa syystä osa syyttä.

Käsiteinflaatiotasi en voi auttaa. taide on kokemista ja siten subjektiivista. Saat inttää että Schjerfbeck on kulttuuria kuten Austenit ja Salinger mutta Tex viihdettä, mutta jos minä koen kaiki nuo samalla viivalle.
Ne ovat taidetta.
Älkää silti pyytäkö rehellistä mielipidettä Ville Rannasta tai James Joycen Odysseiasta jos ette halua sitäJ

[Lurker]

Ne ovat taidetta.

Hear, hear!

[tertsi]

Saat inttää että Schjerfbeck on kulttuuria kuten Austenit ja Salinger mutta Tex viihdettä, mutta jos minä koen kaiki nuo samalla viivalle.
[/quote]
Ihan ookoo jos koet noin. Niin minäkin.
Totta kai tärkein arvotus on hyvä vs. huono (ja ehkä vielä keskinkertainen tuohon väliin)

[J.T.Chance]

"niin, kirjallisuuspiireissä.
Niiden näkökulma on kuitenkin samoin kapea kuin yleensä kun kulttuuria jaertaan taide/viihde korkeakulttuuri/käyttöviihde akselein."

Kirjallisuuspiirien näkökulma on siis kapea, mutta ei sinun? Jos mielestäsi Salingerit ja Austinit ovat samalla viivalla Texien kanssa, niin ok. Ei se ole minulta pois. En väheksy sarjakuvaa, olenhan täällä rupattelemassa.

[Curtvile]

"niin, kirjallisuuspiireissä.
Niiden näkökulma on kuitenkin samoin kapea kuin yleensä kun kulttuuria jaertaan taide/viihde korkeakulttuuri/käyttöviihde akselein."

Kirjallisuuspiirien näkökulma on siis kapea, mutta ei sinun?

minun on kapeampi eli yhden ihmisen kanta.
Juuri makuasioista kiistellään verenmaku suussa, mutta tuo on minun kritiikkini yleistä jakoa kohtaan jota on helppo käyttää perusteena.
On se yleisesti hyväksytty korkeakulttuuri ja sitten karkea viihde.
En tarkoita että juuri sinä käytät tuota jakoa, mutta se on yleinen käytäntö ja moni sivuuttaa esim. Texit omien ennakkoluulojensa takia.
Totta kai Texistä saa olla pitämättäkin, mutta minusta vasta kun asian on itse todennut, ei ennen.

rupattelu on ihan ok.