Nyt pitää olla vakioänkyrä tästä
Mutta vastauksena ketjun otsikossa esitettyyn kysymykseen:
Oma käsitykseni on, että Suomessa ei ole sijaa suomenkielelle käännetylle sarjakuvalle, ei eurooppalaiselle tai millekään muullekaan.
Minä en juurikaan hanki käännettyjä sarjakuvia nykyään. Omaan kielitaidon enkä aina kestä kielen latistamista käännöksessä, ei niitä ensimmäisen vuosikurssin taideopiskelijoita pistetä uudelleenpiirtämään ruutuja niin mikä siinä tekstissä on se ongelma?
Toinen on formaattikysymys, josta siitäkin on jauhettu iät ja ajat, myöskin omassa ketjussaan.
Suurin osa hankinnoistani käännetyn sarjakuvan kohdalla onkin juuri tuen vuoksi, sikäli kun omat rahkeet piisaa pyrin hankkimaan niitä mitä arvostan ja soisin tulevan vastakin. Eikä yksin omaan hyllyyn.
Sama kuin musiikin ja elokuvien kohdalla, en tietenkään osta niiden taiteilijoiden töitä joita en jaksa, hoitakoot niiden fanit sen rastin.
Jos haluat kuunnella Robinia, Cheekia tjs senkus haaskaat roposi suoratoistoon tai keikkalippuun vapaasti.
Suomessa on tilaa ja olisi enemmänkin tilaa käännetylle ja ihan kotimaisellekin sarjakuvalle vielä suuremmassa määrin.
Suomi ei ole yhtä kuin( liki) urbaanit ns. kaupunkikeskuksemme ja internetin saapuminen on toki vähentänyt maaseutujen ja kaupunkien angstia enemmän kuin lisännyt.
Amazon toimittaa ja niin muutkin nettikirja- ja sarjakuvakaupat, mutta vaikka sarjakuvakulttuuri tai punavuoren hipsterikielellä "skene" kapea onkin sillä on elonmerkkejä. Ja jos oikein mallikkaasti käy se ei jumita samaan kaavaan kuin aina vaan on monimuotoisempi.
Tilaa uudelle ei nähdä koska nykyinenkään ei myy ajattelu ja "Taide vs Viihde" umpimielisyys ovat länkipäisten mallia.
Totuus on että täälläkään harva edes ymmärtäisi jos uusi Asterix tai Tintti saapuisi. Ilmiö ei olisi sama koska paitsi kulttuuri niin maailma on erilainen kuin tuolloin oli. Tarjonta on suurempaa ja vaikka isoja kaloja pienissä lammikoissa on vähemmän niitä keskikokisia kaloja on niissä pienimmissä lammikoissa kaikkialla. Sama ph-arvo ei ennenkään sopinut kaikille, mutta kun muuta ei ollut siihen oli tyytyminen. Nykyään ei ole pakko.
Tietenkin jos lyö hanskat tiskiin eikä tee mitään asian hyväksi mitään ei myöskään synny.
Kustantamon pykääminen on enimmäkseen kaupallinen itsemurha, mutta me ollaan itsemurhan luvattu maa.
Ja viimeksi karttaa tutkiessa Suomi oli osa pohjoista Eurooppaa. Kynä käteen ja menoksi. Jokaista Tinttiä kohtaan oli kymmeniä jollei satoja BDtä joita kukaan ei muista paitsi sarjakuvahistorioitsijat.
Ja ilman niitä sataa tai tuhatta keskinkertaista räpellystä ei olisi Tinttejä tai Asterixeja tai Corto Malteseja.
Aina löytyy se joku lapsi/nuori/aikuinen jolla ei vielä ole kielitaitoa saati pääsyä nettikauppoihin, jolle se lähikirjasto tai satojen kilometrien päässä oleva kirjakauppa/supermarketin hyllyssä oleva opus avaa ihan uudet maisemat.
Eivät ehkä samat kuin minun, saattaa pitää jostain banaalista tai digata jotain ihan muuta mutta se turha asia tekee hänen turhasta olemassaolostaan parempaa.
ja hyvällä tuurilla tämä hypoteettinen tapaus itse luo jotain turhaa. Ehkä sen tulevan Asterixin.
