Eurosarjakuvan tila Suomessa

[Reima Mäkinen]

Eurooppalainen sarjakuvahan on vain pottunokkaisen pikkutuhman huumorin 48 sivun formaattiin sidottu

Onko tietoa siitä missä määrin nuo 48 sivuiset kovakantiset hallitsevat euromääräistä myyntiä Ranskassa. Joku Persepolis lienee myyntimenestys, mutta onko poikkeava totutusta poikkeava formaatti saanut vielä yhtään laajempaa kannatusta ostavan yleisön taholla?

Syksyllä samalla paikalla olivat Arktisen banaanin opukset, Jeret sun muut, jotka eivät siis ole jääneet Spiritin tavoin kauppaan lahoamaan. Siis ne samat suosikit, jotka muuttuivat kovakantiseen muotoon.

Olettaen, etteivät nuo opukset lähde kiertämään maata muihin ketjun myymälöihin, ne on ostettu lappeenrantalaiskoteihin.

Mikä ketju onkaan kyseessä ja millä perusteella oletat että myymättömiä "kasoja" ei "kierrätetä" esim. varastoon odottamaan alennusmyyntiä?

[Lurker]

...siellä oli paljon Kiki: Montparnassen kuningatar -opuksia.
(...)
Kun nyt vuosien jälkeen katsotte, mitä vuonna 2009 tässä ketjussa keskusteltiin, voitte kaukonäköisyyteni mykistämänä äimistellä viisaita sanojani, kun luette nämä sanat: "Lahjasarjakuvaa, sanokaa minun sanoneen."

Kikiä on mainostettu ja levitetty aikas lailla laajalti. Viimeksi bongasin kirjan Ateneumin Picasso-näyttelyn jälkeen museon kaupassa! Siellä se oli taidekirjojen keskellä, kuten hyvin sopii.

Helsingin Akateemisen Kirjakaupan keskellä, parhaalla myyntipaikalla, oli niin kova- kuin pehmytkantista sarjakuvaa kaksi korkeaa vuorta! Jukupliuti! Hyvin on pullat uunissa.

[Jarkko Sikiö]

Mikä ketju onkaan kyseessä ja millä perusteella oletat että myymättömiä "kasoja" ei "kierrätetä" esim. varastoon odottamaan alennusmyyntiä?

Kappas, näpyttelin kaupungin, mutta kirjakauppa jäi täsmentämättä. Kyse oli siis Suomalaisesta kirjakaupasta, tosin antikvariaatti Suma on paikkakunnan harrastajien ykköspaikka, enkä minäkään etsinyt keskustan kahdesta varsinaisesta kirjakaupasta kuin joulukortteja.

Oletukseni tein sillä perusteella, että lähtökohtaisesti uskon alalla olevan ammattitaitoisia ihmisiä, eikä opuksia hankita varastoon makaamaan, varastothan ovat lähtökohtaisesti liike-elämässä huono homma, koska sen arvoon tulee tehdä kirjanpidossa poistoja jne.

Lisäksi osa sarjakuvista jää siinäkin myymälässä pitkäksi aikaa hyllyyn (sellaisia syviä hyllyjä, johon opukset uppoavat takakansi edellä, etukansi aina esillä riippumatta montako kappaletta hyllyssä on). Millä perusteella osa lähtisi kiertoon/varastoon kun osa jäisi esille?

Vartijat ja 300 ovat olleet myös ko. paraatipaikalla ja luulen että minun lisäkseni joku muukin ne sieltä osti, kuten uskon käyneen tänä vuonna esillä olleille teoksille.

[Antti Vainio]

Onko tietoa siitä missä määrin nuo 48 sivuiset kovakantiset hallitsevat euromääräistä myyntiä Ranskassa.

Minun edellisestä Ranskanreissusta on jo useita  vuosia mutta paikalliseen kauppakeskukseen (se niiden Lidl) etelä-Ranskassa kuulunut kirjakauppa myi pelkästään juuri tota formaattia. Käytiin myös Verdunissa ihmettelemässä niitä taistelupaikkoja mutta paikallisessa, ilahduttavan suuressa kirjakaupassa, oli sama juttu. Alternatiivimpi tavara oli jemmattu sinne perälle mutta sitäkin oli kuitenkin tarjolla. Mangaa sai ruokakaupasta.

[Lurker]

Vaan sarjisrompsut näyttävät hivuttautuvan Ranskaankin. Tinttiäkin sai semmoisessa paksussa pehmeäkantisessa nivaskassa, jossa oli kaikki alpuumit samassa! Herran jestas, kun se oli paksu. Sarjakuvakirjat näyttävät tosin sisältävän sillä suunnalla ns. "tiedostavaa" sarjakuvaa, usein mustavalkoisena. Viihteellisempi aines tulee yhä värialbumeina ulos.

[Curtvile]

Vaan sarjisrompsut näyttävät hivuttautuvan Ranskaankin. Tinttiäkin sai semmoisessa paksussa pehmeäkantisessa nivaskassa, jossa oli kaikki alpuumit samassa! Herran jestas, kun se oli paksu. Sarjakuvakirjat näyttävät tosin sisältävän sillä suunnalla ns. "tiedostavaa" sarjakuvaa, usein mustavalkoisena. Viihteellisempi aines tulee yhä värialbumeina ulos.

öh, integraaleja on ollut jo vuosikymmeniä.
värillisyys ei korreloi suoraan, kyllä niitä oikein todella kokeellisia väripläjäyksiä tulee ulos.

A Vainion havaintojen perusteella siis kirjakauppamyynti ei selitä Mangan nousua, mutta ei myöskään kerro että albumiformaatti olisi kuollut ajatus.

Alternatiivimpi kama oli takana? Et satu muistamaan olikos tuolloin sitten albumit jaettu miten? Genreittäin? Tekijöittäin? Naisille/miehille?

ihan siltä pohjalta että koska siellä eurosarjakuva on kuitenkin näkyvämmin esillä  niin miten tuo oli hoidettu

[Antti Vainio]

Samalla logiikalla kuin muutkin kirjat, varmat myyvät  uutuudet näkyvillä ja muut sitten näkymättömämmin.

[tertsi]

Näin Hesan Akateemisessa, kun keski-ikäinen nainen osti isälleen kaksi Lucky Luke albumia. En olis uskonut että Lukejakin annetaan aikuisille joululahjaksi. Tuskin kuitenkaan ihan hirveesti.

Naisen iästä päätellen hänen isänsä, siis lahjan saajan, ikä lienee siellä viidenkympin paremmalla puolella.

Olivat noita Goscinnyn jälkeisen ajan Lukeja, toinen oli Fingers. Olisi sitä parempaakin sarjista ollut tarjolla. Ehkä isä on Luke-fani.


Samoin Akateemisessa mies tutkaili Valerian-albbua. Hän intoutui selittelemään vaimolleen(?) kuinka Mahtavia Valerianit ovat. Vaimo mumisi jotain tyyliin: "saat ihan itse valita. Nopeesti nyt".   

[xml]

Joulumyyntiä silmällä pitäen tärkeimmiksi (?) arvioidut opukset ovat keskellä myymälätilaa, tyrkyllä kaikkien kävijöiden ulottuvilla, ei erillisissä sarjakuvahyllyissään. Kiroilevien siilien lisäksi siellä oli paljon Kiki: Montparnassen kuningatar -opuksia.

Edellisinä vuosina samalla paikalla on ollut milloin mikälin Don Rosan ankkakirjoista. Korostan tätä huomiota: Kirjakaupassa odotetaan, että tunnettujen suosikkien lisäksi juuri Kikiä ostetaan tänä vuonna joululahjaksi. Mikä voisi olla parempi lahjateoriaani tukeva huomio?

Syksyllä samalla paikalla olivat Arktisen banaanin opukset, Jeret sun muut, jotka eivät siis ole jääneet Spiritin tavoin kauppaan lahoamaan. Siis ne samat suosikit, jotka muuttuivat kovakantiseen muotoon.

Eikös tuo esillelaitto ole Suomalaisessa Kirjakaupassa kustantajan erikseen ostettavissa. Arktinen on maksanut näkyvästä paikasta, Egmont ei.

lähde: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/isot-edella-%E2%80%93-pienet-perassa/

[ksakke]

A Vainion havaintojen perusteella siis kirjakauppamyynti ei selitä Mangan nousua, mutta ei myöskään kerro että albumiformaatti olisi kuollut ajatus.

Alternatiivimpi kama oli takana? Et satu muistamaan olikos tuolloin sitten albumit jaettu miten? Genreittäin? Tekijöittäin? Naisille/miehille?

Tuleekos nämä vastaukset perille vai ei?

Edit: siis aiempi kommenttini tähän hävisi näköjään bittiavaruuteen. Yritetään uudestaan.

Taannoisella Nizzan matkalla Fnacissa bd ja manga oli erotettu omille osastoilleen, molempia oli suunnilleen yhtä paljon. Nimikkeet oli järjestetty ihan vain aakkosittain.
BdFuguessa taas mangaa ei näkynyt tai sitten ei vain osunut silmään. Nimikkeet oli järjestetty tyylilajeittain.
Sarjakuvaromaaneja ei juuri näkynyt kummassakaan eli näppituntumalta albumiformaatin osuus bd-julkaisuista on yli 95 %.

[tertsi]

Sarjakuvaromaaneja ei juuri näkynyt kummassakaan eli näppituntumalta albumiformaatin osuus bd-julkaisuista on yli 95 %.

Tämmöinen on minunkin näköhavaintoni.
(Brysselissä ja Pariisissa)

[tertsi]

Amazon ei tietenkään ole koko totuus, mutta täällä kuitenkin suuntaa antamaan amazon.fr bestsellers.

Aya on sijalla 32. Sitä ennen ei ainakaan minun silmiini osunut sarjakuvaromaania.


EDIT:
Itseäni lämmitti Magasin généralin korkeahko listasijoitus. Samoin Jack Palmerin.

edit:
täällä Fnacin myydyimmät bd:t. Sfarin BLAST sijalla 8.

Blake ja Mortimer molemmilla nettikaupoilla ykkösenä.


Näiden nettikauppojen listaukset kuvannevat lähinnä aikuisten ostoksia. Eikös näissä pidä olla luottokortti? Ja sehän myönnetään kai vain täysi-ikäisille?

[Mon of Olay]

Näiden nettikauppojen listaukset kuvannevat lähinnä aikuisten ostoksia. Eikös näissä pidä olla luottokortti? Ja sehän myönnetään kai vain täysi-ikäisille?

En tiedä Ranskasta, mutta Suomessa voi jo 11-vuotiaana saada vanhempien luvalla pankkikorttiinsa Verified by Visa -ominaisuuden, joka mahdollistaa kortilla maksamisen kansainvälisissäkin nettikaupoissa. Ainakin Book Depository ja Amazon.uk hyväksyvät Verified by Visan, mutta jenkki-Amazon ei, Ranskan Amazonin sivulta en tietoa pikaisella vilkaisulla löytänyt.

[Reima Mäkinen]

Kyse oli siis Suomalaisesta kirjakaupasta,

Oletukseni tein sillä perusteella, että lähtökohtaisesti uskon alalla olevan ammattitaitoisia ihmisiä, eikä opuksia hankita varastoon makaamaan, varastothan ovat lähtökohtaisesti liike-elämässä huono homma, koska sen arvoon tulee tehdä kirjanpidossa poistoja jne.

Minun havaintoni Suomalaisesta taas on se että varastoa nimen omaan pyöritetään ja kierrätetään. Esim. Helsingin Munkkivuoren Suomalaiseen (jossa poikkeilen säännöllisesti) tulee varsinkin alennusmyyntiaikaan aina jossain muualla myymättä jäänyttä tauhkaa. Toki Suomalainen ja kustantajat tekevät sitäkin että alennusmyyntejä varten kauppa ostaa tavaraa, joka laputetaan sitten poistohintaiseksi. Näin kustantajat pääsevät joissain tapauksissa eroon myymättömien kirjojen varastostaan. Kirjakaupoissa on aika vähän tilaa nimekkeiden määrään verrattuna ja uutuuksille pitää aina raivata tilaa, siksi tavara hyllyssä vaihtuu myös silloin kun tuotteita ei ole myyty asiakkaille.

Eikös tuo esillelaitto ole Suomalaisessa Kirjakaupassa kustantajan erikseen ostettavissa. Arktinen on maksanut näkyvästä paikasta, Egmont ei.

Joo. Markkinointia se on sekin. Tosin kustantajanhan ei kannata ihan marginaalisia tuotteita tällä tyylillä pukkailla eteenpäin. Kyllä tuotteen pitää olla kunnossa ja jonkinlainen markkina sille olla olemassa, ennen kuin tuollaisen riskin uskaltaa ottaa.

[Jarkko Sikiö]

Minun havaintoni Suomalaisesta taas on se että varastoa nimen omaan pyöritetään ja kierrätetään.

Käy järkeen, kun logistiikkakin on todennäköisesti tuon kokoisessa ketjussa kunnossa. Kun materiaalia täydennetään pitkin Suomea, samalla voidaan siirtää tavaraa myymälästä toiseen.

Tosin uskoisin, että joulun hittituotteet ovat myös kirjamyynnin osalta samat ympäri Suomea, joten tältä pohjalta uskon perusteoriaani Kikin kohdalla.