Selvennänpä Achilles Wiggenistä pari asiaa, osittain ääneen itselleni.
Minulla ei ole Portteja, joissa on Wiggeniä. Siksi minäkin olin epävarma siitä, oliko Wiggen Portissa väreissä vai mustavalkoisena. Olin taipuvainen uskomaan, että se oli väreissä, koska
Kompletta samlingenin ensimmäisen osan artikkelissa sanottiin, että Leppänen teki suurimman osan sarjasta värijulkaisua varten. Ja mehän tiedämme, että suurin osa tarinoista (13/19) tuli ensiksi Portissa ja lisäksi tiesimme, että ainakin Leppäsen John Carter tuli Portissa värillisenä.
Mutta sarja siis oli Portissa mustavalkoinen koko aikansa siinä eli 1994–2006. Tuo ilmaisu ”tehdä värijulkaisua varten” tarkoittaa sitä, että Leppänen piirsi sen jaksot Porttiin tuleva väritys silmällä pitäen, koska hän tiesi, että ne tultaisiin julkaisemaan myöhemmin myös Fantomenissa. Tämä asia selvisi minulle vasta neljännen kokoelmakirjan myötä. Värit tulivat Fantomeniin vuoden 1991 alussa.
Vain kuusi ensimmäistä Wiggen-tarinaa sai ensijulkaisunsa Fantomenissa. Näistä kaksi ja puoli ensimmäistä tarinaa tehtiin mustavalkoiseen Fantomeniin.
Tarkistin, mitä Kari kirjoittikaan Wiggenin mahdollisesta jatkosta Little Big Horn -tarinan jälkeen eli vuoden 1876 jälkeen.
Täällä on hänen blogikirjoituksensa sarjasta yleisesti. Aikamatkojen paikkoja olisivat voineet olla viktoriaaninen Lontoo, jossa sankarit tapaavat Sherlock Holmesin, ensimmäinen maailmansota, jossa olisi korpraali Hitler ja toinen maailmansota, jossa Achilles lentäisi Messerschmittiä (tuo mainittu 202-malli taitaa olla virhe;
Wikipedia ei listaa sitä tälle lentokoneelle). Sitten vasta olisi tullut hyppy tulevaisuuteen.
Wiggenin tekemisen lopettamisessa on kaksi eri vaihetta ja syytä. Sarja päättyi, kun 2000-luvun alussa Ruotsin Egmont säästösyistä lopetti kaikkien muiden omien sarjojen kuin Fantomenin tuotannon.
Mutta Leppänen kirjoittaa blogissaan em. linkissä, että vuonna 2011 Ulf Granberg pyysi häntä jatkamaan sarjaa Fantomeniin, koska sitä oli toivottu lehteen – sehän on eräs Mustiksen kaikkien aikojen muistetuimmista kakkossarjoista. Leppänen kuitenkin kieltäytyi. Ei ole tiedossa, minkä hän sanoi Granbergille syyksi, mutta bloginsa mukaan kieltäytymisen syynä oli se, että hänen nimensä ei ollut näkynyt Fantomenissa sarjan kirjoittajana ja että tekstiä oli peukaloitu ja koska Granberg oli tuolloin yhä ohjaamassa Fantomenin sisältöä.
Leppäsen ehtoina ruotsalaisten Wiggen-kokoelmien hyväksymiseen – tietysti rahallisen palkkion lisäksi – olivat hänen merkitsemisensä sarjan luojaksi sekä hänen alkuperäisen tekstinsä seuraaminen. Nämähän asiat toteutuivat hienosti.
Pidän kovasti ruotsalaisista kokoelmista! Tarkistin, että niissä on yhteensä 479 sarjakuvasivua Wiggeniä. Minusta Wiggen pitää ehdottomasti mainita suomalaisen scifisarjakuvan historiassa sekä laajan sivumäärän että pohjoismaisen tunnettuuden vuoksi.
