Olen sanonut tämän ennekin jossain muussa yhteydessä, mutta minusta Haraldissa on lähtökohtaisesti eräs nokkelimpia strippisarjan konsepteja ikinä: "perheenisä viikinki". Siinä on kahteen sanaan tiivistettynä, että tekijän olisi mahdollista laittaa sarjaan sujuvasti melkein mitä vaan: sekä täyttä fantasiaa, että havaintoja omasta arkiympäristöstä.
Ja: sarja on haaskannut nämä hienot mahdollisuutensa lähes totaalisesti. Kun katsoo niitä vanhempiakin jaksoja, niin aika nopeasti se latistui semmoiseksi tosi neutraaliksi perus-läppäilyksi. Ihan alussa (70-luvun puolella) oli hienosti piirrettyjä fantastisia jaksoja barbaarien hyökkäyksistä yms. mutta jo parin vuoden päästä meininki oli aika lässyä. En tiedä, oliko syynä sitten Dik Brownella tulleet vanhuuden vaivat, vai mikä.
Sääli.
EDIT: ja koska tapana on ollut tässä ketjussa minun tunnustaa, että olen tavannut kaikki lässyimpien strippisarjojen tekijät, niin kyllä: olen tavannut myöskin Chris Brownen (ja Liisaa ja Lassea tekevän Chance Brownen).
