Korkataanpa tämä alue nyt hieman keinotekoisen oloisella viestillä. Jostain kuitenkin on tarpeen aloittaa joten olkoon se vaikka tämä:
Kerro mielisarjakuvasi tai lukemasi sarjakuvat, jotka sykähdyttivät tai jäivät mieleen. Mikä sarjassa oli erikoista? Vieläkö kyseinen sarjakuva on itselläsi tallessa?
Jostakin syystä nostalgisinta vetovoimaa tunnen lapsuudessani lukemiini vanhoihin ankkapokkareihin - nimenomaan ne alkupään numerot, kun vielä oltiin ensimmäisellä sadalla menossa kolahtavat eniten. Ehkäpä osasyynä tuohon lienee, että tuolloin 80-luvulla tämä herra ei paljon muista sarjakuvista ollut kuullutkaan.
Nimen omaan Romano Scarpan mestarilliset Roope- ja Akutarinat, kuten vaikkapa Jaettu vuori (nro 96), Marco Polon matkat (kolme tarinaa nrossa 116), Roope-sedän mikrosetelit (nro 86), Roope-setä ja kullan kirous (nro 83), Mestarihöpläyttäjä (nro 97) ym. monet vastaavat tekivät vaikutuksen nerokkailla ideoillaan ja lennokkaalla mutta persoonallisen sujuvalla piirrosjäljellään. Parhaita nimenomaan olivat nuo Roopen ja Kroisos pennosen välisestä kilpailuista seuraavat seikkailut, joissa kilpailuparin muodostivat Roope, Aku ja veljenpojat sekä Kroisos Pennonen sihteereineen ja yleensä vielä Karhukoplan kera.
Tarinat olivat käsittämättömän viihdyttäviä ja verrattuna siihen jöötiin, jota esimerkiksi pokkareiden esinäytöksissä ja väkinäisissä tarinoiden välisissä aasinsilloissa esiintyi, Scarpan laadukas kynänjälki vain korostui. Toki eihän Scarpa suurinta osaa tarinoista yksin kirjoittanut, mutta ne ovat kyllä silti loistokamaa ja osoitus Romano Scarpan mestarillisuudesta. Sellaista viihdyttävyyttä ja yksinkertaista mutta klassisen toimivaa juonenkulkua ei nykypäivänä näe Ankoissa lukuunottamatta Barksin uusintajulkaisuja ja Don Rosan teoksia.
Myös vanhemmat tarinat, kuten numerosta 41 löytyvät Taikaviitta vauhdissa ja Taikaviitta iskee taas (eivätkös nämä olleet juuri ne taikaviitan syntytarinat, joissa Aku löytää autiosta kartanosta taikaviitan välineet ja saa lisätekniikka Pellen keksimista vimpaimista) ovat edelleen niitä harvalukuisia parhaita taskaritarinoita.
Romano Scarpan rennon sutjakka kynänjälki ja tarinoiden ideat olivat parhaimmillaan juuri noissa 60-80 lukujen tarinoissa. Ne muutamat myöhemmät harvalukuiset 90-luvulla tehdyt eivät enää oikein kolahtaneet.
Toki myöhemmin myös moniin muihin loistaviin sarjakuviin on tullut tutustuttua ja ihastuttua, mutta Scarpa on eittämättä niiden Aku-tarinoiden veistäjä, joiden ansiosta oma kiinnostus sarjakuvien tekemiseenkin polvenkorkuisena heräsi.
Kerro omat suosikkisarjakuvasi, sarjakuviin liittyvät lapsuusmuistosi tai vaikka mielipiteesi siitä, mikä on kaikkien aikojen paras Scarpa-tarina.
