Sarjakuvat jotka merkitsevät sinulle eniten

[Palonen]

Ei mitenkään yleistäen, mutta voisi sanoa että kaikki. Sarjakuva on nektaria joka mediana kosteuttaa leipäni.

2000AD julkaisuista ehkä eniten miellyttää, Preacher tavanomaisista lehdistä (Garth Ennis rulettaa ehkä vähän), Hämähäkkimies (varsinkin JRJRn kynäilemänä) sankareista sankarein, Hugo Pratt jos haluan olla fiksu (tai sitten Didier Comes), Tex Willer (tai Ken Parker) jos halua länkkäröityä.... pitkän pitkän listan saisin aikaiseksi.

[FreakyMike]

Tein kerran pitkän listan suosikki sarjakuvista erästä toista boardia varten, mutta eiköhän se sovi ihan hyvin nyt myös tähänkin.

Kotimaisia suosikkejani ovat esimerkiksi Kari T. Leppäsen, Petri Hiltusen & Ami Hauhion fantasia- & scifisarjakuvat. Hiltusen olen tavannut Ropecon roolipeli/fantasia-tapahtumassa kerran livenäkin ja oli oikeastaan aika mukavan oloinen sälli.

Ulkolaisten lista onkin jo paljon pitempi.. Ei ole mitään sen kummempaa järjestystä. Kirjoitan nimiä vain siinä järjestyksessä kun tekijöitä muistuu mieleen. (Toisin sanoen katson tuosta hyllystä albumien päätyjä)

-Sarjat
Enki Bilalin sarjakuvat.. Etenkin 'Nikopol trilogia'
Judge Dredd sarjakuva-albumit.. Useita eri tekijöitä
Myös muut 2000-AD sarjakuvat.. Esim. Judge Anderssonit. (Nemesikset mainitaan tässä myöhemmin)
Bourgeonin neliosainen 'Hämärän matkamiehet' sarja. Sumumetsien lumous jne.
Francois Craenhalsin 'Ritari Ardent'.. Ilmestynyt suomessa ainakin 4 osaa
Robert Grumbin eri albumit.. hieman kieroutunutta underground tavaraa
Hunt Emersonin parodia-sarjikset
Jean Giraudin eli Moebiuksen albumit. Esim. 'Moebius' ja 'Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli' sarjat.
Neil Gaimanin Sandman ja Books of Magic sarjakuvat
Jodorowskyn & Arnon Alef-Thau sarja
Hans Kressen 'Punanahka' sarja 6 osaa
Lawrence & Dunn kaksikon upeasti kuvitettu Storm-trilogia
Winsor McCayn 'Pikku Nemo' sarjat
Jacques Martinin 'Alix' sarjakuvat
Maxin 'Peter Pank' albumit
Frank Millerin sarjat.. Esim. 'Hard boiled'
Mills & O'Neill kaksikon 'Nemesis' sarja
Vicente Segrellesin 'El mercenario' sarja. Suomessa on ilmestynyt yksi osa nimellä 'Pyhän tulen kansa' (..Ihan uskomattoman hienoa jälkeä, Voittaa jopa ne Stormitkin. Onneksi olen löytänyt useita Amerikan markkinoille kustannettuja The Mercenary albumeita eräästä divarista. Harmi vaan kun niissä oli sensuroitu joitakin pimun kuvia aika tökerösti)
Serpierin Druuna albumit.. Suomessa tullut ainakin 3.
Shelton & Sheridan kaksikon 'Läski Freddyn kissa' sarja
Mills & Bisley kaksikon sarjat.. esim. Slaine, Lobo jne.
Jeremiah albumit.. Suomessa ilmestynyt ainakin 2. Piirtäjä taisi olla Hermann
Katsuhiro Otomon Akira-sarja
Loiselin 'Peter Pan' albumit

-Yksittäiset albumit:

Kaikki Jodorowskyn käsikirjoittamat albumit. Esim. Hannibal Viisi -kymmenen naista ennen kuolemaa & Musta Incal -John Difoolin seikkailuja
Manaran & Prattin 'Intiaanikesä' albumi
Frank Millerin 'Iso heppu ja Rusty robottipoika'
J. O'Barrin 'Crow' albumi
Chester Brownin 'Ed iloinen klovni' (ei mitään lasten kamaa)
Chauvelin & Simonin loistava 'Kiskot', joka on melkein kuin kirja sarjakuvamuodossa.
Liberatore - Tamburini kaksikon 'RanXerox New Yorkissa '
Loiselin 'Hämärän juhlat'
Frank Millerin 'Elektra elää'


Kaipa tuosta ainakin muutama unohtui.. Niitä hyviä sarjoja/albumeita on niin uskomattoman monia.

Sarjakuvalehtiä en edes jaksanut alkaa luettelemaan, mutta pidän ainakin Conan sarjakuvista ja monista muistakin hieman harvinaisemmista 70-80 luvun sarjoista. Esim. John Carter, Flash Gordon, Apinoiden Planeetta, Shokki, Vampirella, Urho Epäonnen soturi.. jne. sarjoista. Kerään myös useita Marvelin/Imagen/DC:n/DarkHorsen/TopCown viime aikoina ilmestyneitä lehtiä. Esim. Spawn, Witchblade/Darkness & Magic Fantasy jne.

Tintti, Lucky Luke, Asterix, Aku Ankka lehti ja ne taskukirjat jne. merkitsivät hyvin paljon joskus nuorempana, mutta nykyään luen siis hyvin toisenlaisia sarjakuvia.

[JJ Naas]

Mainitaan nyt vielä Peter Bagge. Bagge on suuri! Haluaisin osata kirjoittaa niinkuin Bagge. Loistavaa kamaa! *Huokaus!*

[Ruutujätkä]

Ei pysty kyllä luettelemaan kaikkia niitä. Pitäydytään siis yhdessä... Ken Parker: Koira ja Metsämies.
Silloin natiaisena kolahti tuo pokkari melkoisen kovaa. Tuli samalla opittua, ettei Ken ollut kuka tahansa Tex Willeri. Luin vasta uudestaan tuon tarinan ja kolahtaa edelleenkin.
Hienolla tavalla käsittämätöntä, että kaikkien Willereiden, Korkkareiden  ja Lännenteiden ohella suomessa julkaistiin jotain noin käsittämättömän laadukasta kamaa.

[Ilja Rautsi]

Hmmm...Preacher, Sandman, Nemesis, Cerebus, Cages, Invisibles ja Grant Morrisonin jutut ylipäänsä nyt ainakin.
Nykyään ilmestyvistä Automatic Kafka, Hellspawn, The Filth, Savage Dragon sekä Poison Elves.
Marvelit olivat intohimo nuorempana.

[VesaK]

Ei tässä riitä netti jos alkaa luettelemaan kaikki. Mutta jos nyt jotakin..

Tenavat
Ensirakkaus on aidoin.

Carl Barksin Akut
Mykistäviä parhaimmillaan. Kuinka, kuinka joku pystyi Disney-formaatissa tekemään mitään näin upeaa!

Hugo Pratt
No tietysti. Angoulemessä (ja Pariisin sarjiskaupoissa - joita on paljon!) oli Corto-kamaa krääsäksi asti. Mutta mitkä hinnat! Auuuhhh! Luottokorttiin sattuu vieläkin.

Mämmilä
Tämä on arvokkaampi sarja kuin uskoisikaan. Sellaista oli elämä Suomessa 70-80-90 (ja 00?) -luvulla.

Rene Goscinny
Nero, ja hänen kohdallaan tämä adjektiivi on aivan just paikallaan.

Alan Moore
Häntä matkivat kaikki, Neil Gaimanista Wachowskin Matriisiveljeksiin. Mutta Moorea on vain yksi.

Patrick McDonnel
Tämä mies visiitille Suomeen heti! Kamut on hauska ja kaunis eläinsarjakuva. Pelastaa paljon, kun Bill Watterson on keskittynyt sarjakuvien sijaan tähtitieteeseen tai johonkin. Tänään sain uuden albbarin I want to be a kitty käsiini. Loistavaa miten niin vähillä viivoilla voi saada aikaan näin paljon.

Darby Conley - Get Fuzzy!
Unelma toteutui, pääsen suomentamaan sarjakuvaa, ja se on tämä "älykäs Karvinen". www.getfuzzy.com

Anteeksi kaikille tekijöille, jotka unohdin...

[Ilja Rautsi]

Tuo oli minullakin ongema, ei niitä suosikkeja edes saa läheskään kaikkia mieleen, nytkin unohtui tuo Moore pois, samoin Wattersonin Lassit ja Leevit.

[Kääkkä]

Vanhana - ja hiton kyynisenä - kääkkänä, kun (lähes) mikään ei tunnu enää miltään, sitä antaa arvoa yhä enemmän sille, mikä vielä jotenkin liikuttaa.

Siispä, kun sarjakuva onnistuu useammankin lukukerran jälkeen saamaan nyyhkintää aikaan, sen täytyy merkitä jotain:

- Barksin "Takaisin Klondikeen"; Äkkirikastunut Kultu Kimallus ja Roope krotiilinkyynelineen loppukohtauksessa... vuosisadan suuria rakkaustarinoita!

- Don Rosan "Roope Ankan elämä ja teot"; useammassakin kohtaa, mutta erityisesti luvussa, jossa Roope sisarineen lähtee Skotlannista takaisin Amerikkaan ja kuoleva/kuollut isä vilkuttaa jälkeläisilleen kotilinnan ikkunasta...

-Spiegelmanin "Maus I"; loppujakso, jossa Art-poika toteaa äidin päiväkirjat hävittäneestä isästään: "Murhaaja."

- Koiviston "Mämmilä"-saagasta varhaisempi jakso, jossa Lepolan Jalmari kuolee terveyskeskuksen odotushuoneeseen.

- Edelleen Koiviston uutukaisesta "www.mammila.fi"-albumista loppu, jossa Jalmarin vanha kiista- ja kilpakumppani, kaikkien kääkkien isä, Toivo Rönkä nukkuu pois.

-Bilalin "Metsästysretken" viimeiset sivut; kunnes kuolema heidät taas yhdistää...

-Bilalin "Hirviön uni"; vollotuttaa alusta loppuun, aina.

Ne naurattavat tai muuten vain merkitsevät sarjikset täytyy jättää toiseen kertaan. Nyt täytyy niistää jo välillä... *nyyh*

[Janne Yliruusi]

Nuorempana Marvelit olivat ehdottomasti se kovin juttu. Nykyisin eniten arvostamani sarjakuvan tekijä on Frank Miller ja erityisesti hänen Sin City tarinansa. Viime vuosina ei ole kylläkään sarjakuvamaailmaa tullut seurattua kovinkaan aktiivisesti, mutta siihen olisi tarkoitus nyt saada muutos. Ehkäpä tämä foorumikin osaltaan auttaa elvyttämään sarjakuva-innostustani.   Nyt pitäisi sitten vaan löytää paljon uutta laatusarjakuvaa, mutta vaikeaa se on kun nuo Marvelit eivät todellakaan enää nappaa (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), mutta toisaalta eurooppalainen taidesarjakuva suuntauskaan ei kiinnosta pätkääkään.

"Huumorisarjakuvan" puolelta Lassi ja Leevi on oikeastaan ainoa joka on enemmän kolahtanut, mutta se sitten sitäkin enemmän.

[Esa]

Tyhmä sanoa näin yksinkertaisesti, mutta Carl Barksin ankat. Myös vanhat Naket.

[Antti Vainio]

varmaan korrektia vastata tähän ensimmäisenä postauksena. olen Non Stop - sukupolvea eli Tintti, Asterix, Franquinin Piko, Valerian, nämä tavalliset.
Hugo Pratt on myös minulle puolijumala. Tardi ja Bilal olivat merkittäviä mutta kummallakin saattavat parhaat päivät olla takanapäin. Moore, Gaiman, Viivi ja Wagner joka päivä Hesarista, taidan olla melko tylsä. ai niin, ostin juuri kirpputorilta tällaisen Vuosisadan Ankat - kirjan, jossa on Barksin omia suosikkeja. ei kovin radikaali suosikki tämäkään mutta ne on edelleen yhtä hyviä kuin silloin joskus pienenä.

[ozz]

Pitää kyllä minunkin mainita tuo Sin City, ja sitten vielä Akira. Milloinkahan se Akira 8 mahtanee ilmestyä?

[Rac]

No Aku Ankka tietysti. Barks, Carpa, Rosa ja Vicar etunenässä tekijäkaartissa.
Marvelitikin tietysti.
Tintti & Asterix. Lucky Lukesta en ole niin kauhiasti välittänyt vaikka kyllä sitäkin hyllystä löytyy.
Corto Maltese Etiopiassa. Tämä oli ensimmäinen ja vielä tällä hetkellä ainut Pratt mitä olen lukenut, mutta pidin oikein paljon. Tuli mieleen jotkut 60-70-luvun seikkailuleffat. Kyllä pitäisi ostaa lisääkin Prattia, mutta ovat vain aika hintavia.

[Timo Ronkainen]

No, sillä tavalla merkittäviä oli ainakin Barksin sarjat, että niiden innoittamana tein ensimmäiset sarjakuvayritelmäni. Vanhan linnan salaisuus on ensimmäisiä näistä ja ehkä juuri sen avulla opin lukemaankin. Kuusivuotiaan silmissä todella jännittävä seikkailu. Edelleen yksi Barks-suosikeistani. Sen rinnalle sitten tuli muita Barks-juttuja myöhemmin, Takaisin klondikeen jne. Don Rosan Roopen elämänkerta on nykyisistä Disneysarjoista vaikuttavin.
Muuta varhaislukemistoa olivat tietysti Tintit, Asterixit, Lucky Luket, Alixit, Tenavat ja mitä näitä on. Tintitnkin innoittamana piirsin joitakin sarjakuvia.
Corto Maltese tuli sitten hiukan myöhemmin, Non Stopissa se ei vielä kolahtanut vaikka jäikin mieleen mystisen ilmapiirinsä vuoksi.
Peter Baggeen tutustuin Suuren Kurpitsan sivuilta ja samoin Joakim Piriseen. Hienoa tavaraa! Bagge jaksaa yhä nykyäänkin tehdä melko hyvää kamaa, mutta Pirinen tuntuu väsähtäneeltä. Sokeri Sakari oli kova ja ylittämätön. Tietysti pitää muistaa mainita Crumb.
Mitähän vielä. Kotimaisista Mannisen Kapteeni Kuolio jaksaa useimmiten ihastuttaa. Mäkisen Reima teki jänniä Zippo-lehtiä. Samoin oli tämä Jii Styrman ja Kadonneet pojat -omakustanne. Niin sitten tietysti on Juntunen! Olipa hyvä että saatiin Juntusen sarjat koottua Natsisurffaaja-alppariksi.
Mämmilää seurasin ME-lehdestä aivan alusta (1976)lähtien ja olihan se huimaa löytää tämmöinen suomalainen arkirealismi mielenkiintoisesti esitettynä sarjakuvissa. Talteen leikkasin kaikki.
Ja sitten Kunnaksen Nyrok City! Sen kävin aina lukemassa Suosikista lehtipisteessä. Ei siinä muuta luettavaa ollutkaan. Kultaturbo tai ei.
Ja varmasti unohdinkin jotain tästä. Jos mieleen juolahtaa jotain erityisen tärkeää, palaan kiusaamaan teitä.

[Timo Ronkainen]

Jos mieleen juolahtaa jotain erityisen tärkeää, palaan kiusaamaan teitä.

Will Eisnerin romaanimittaiset sarjat!

Timo