Sarjakuvat jotka merkitsevät sinulle eniten

[FreakyMike]

Jaa.. No mulle kävi pikku väärinkäsitys.

Heh.. Ostin tuon Anton Six albumin yhdestä divarista tänään töiden jälkeen, ja oikeastaan ainoa syy siihen oli juuri tuo aikaisempi kommenttisi.
Ja täytyy kyllä myöntää, että sehän olikin oikeasti aika mainio albumi   (hintakin oli vain kolme egeä)

Joten kiitoksia vinkistä..

[R.Reipas]

Kaikki tärkeimmät henkilöt/sarjakuvat on nimetty tällä palstalla sataan kertaan, paitsi yksi:
Ralf König, tuo saksan lahja sarjakuville!!

Tottakai hän piirtää hyvin ja juonetkin ovat mielestäni "kutkuttavia", mutta parasta hänen sarjiksissaan on ns.elämä.
Hän piirtää mielestäni huikeita pottunenäisiä ukkoja, joilla kaikkilla on reipas elämän maku.

Ja JOS pitää mainita yksi hänen teoksista, niin se on "Vasemmalla kädellä"!!(ei tosin olisi tarvinnut mainita, sillä ei moni muukaan ole laittanut.)

Muut hyvät sarjakuvat, ilman kitinöitä, ovatkin Sin city, 100 Bullets, Lassi ja Leevi, Hate, Tank Girl. ym.ym.  

[VesaK]

Arno eli Arnaud Dombre (1961-1996) oli varsin mielenkiintoinen persoona, jos kohta hänen omat käsikirjoituksensa eivät niin häikäiseviä ole. Hänen äitinsä oli suomalainen ja isänsä ranskanopettaja. Vieraili Kemissä 1988, samana vuonna kuin Alejandro Jodorowsky... harmi ettei tullut oltua paikalla..
Arnosta lisää: http://www.lambiek.net/arno.htm

[Jurpop]

Kaikki tärkeimmät henkilöt/sarjakuvat on nimetty tällä palstalla sataan kertaan, paitsi yksi:
Ralf König, tuo saksan lahja sarjakuville!!

Joo. König kunniaan. Sonninpallit ainakin mullisti mun suhtautumiseni seksuaalivähemmistöihin:)

[Jurpop]

Königiltä on tullu saksassa vain yks albumi, jossa Paul ja Konrad esiintyvät. Sen nimi on Super Paradise. Ehkä vakavin König tarina ikinä. en spoilaa, mutta suosittelen tutustumaan, mikäli vain kielitaito riittää.

Muuta hieman humoristisempaa tavaraa on ainakin kaksi suomentamatonta albumia. (toinen oli espanjaksi Noche mas loca, eli hulluin yö, villein yö tms. Se on aika hauska tarina turvaseksistä, ja siitä miten homoyhteisön elämä mullistuu aidsin myötä.) Pottunokkien kohellus on hassua, mutta samalla König käsittelee hyvinkin hienovaraisesti kipeitä aiheita ja ennakkoluuloja.

[Nora Varjama]

Pitää kyllä minunkin mainita tuo Sin City, ja sitten vielä Akira. Milloinkahan se Akira 8 mahtanee ilmestyä?

Hei,
Niin Akira 8 kuin uusin Sin Citykin tulevat (lopulta!) ulos syyskuussa: www.likekustannus.fi/syksy03.htm

terveisin
Nora Varjama
LIKE

[Morph]

En jaksanut lukea koko viestiketjua läpi, joten en tiedä onko kukaan maininnut vielä sellaista kotimaista helmeä kuin Kramppeja ja nyrjähdyksiä?

Itselleni se on yksi tärkeimmistä sarjakuvista mihin olen tutustunut. Joskus erinäisiä vuosia sitten teininä ko. sarjan löysin. En alkuun pitänyt siitä järin paljon, huumori tuntui kuivakalta ja kertomuksissa mainitut bändit ja muut jutut olivat vieraita. Nuutisen piirrosjäljestä kyllä pidin, mutta kokonaisuus ei iskenyt. Sittemmin aloin sarjasta pitämään, ensin "helpommista" jutuista, ja myöhemmin kolahtikin sitten toden teolla. Sittemmin alkoi tuntumaan, että päähenkilön toilaukset kertovat suoraan meikäläisen elämästä; sellaista inhimillistä koheltamista, välillä ollaan iloisia ja välillä murheen alhossa. Sydänsuruihin löytyy yleensä jotain apua Kramppi-albumeista... =)

[Jari Lehtinen]

Tällä hetkellä ehdottomasti tärkein: Hitoshi Ashinano: Yokohama kaidashi kikou. Hän on piirtänyt yli kahdeksan vuotta tätä ajan ulkopuolella, myyttisessä spekulatiivisessa tulevaisuuden Japanissa sijaitsevaa maailmaa, johon voi uppoutua pitkiksi toveiksi. Hiljaisuus, pienten asioiden äärimmäisen suuri merkitys, ja sitä kautta arjen runollisuus ovat leimaa antavia piirteitä Ashinanon teokselle, joka luvun 103 antamien viitteiden perusteella tulisi jatkumaan vielä vähintään kuusi vuotta.

[R.Reipas]

Mikäs Ralfille on tullut kun ei enää tule mitään uutta? Vanhoja albumeita on kyllä vielä suomentamattakin mutta ei niitäkään heru.

Kyselin itse joskus useastikin Likeltä, että tuleeko uusia suomennoksia Königistä ja mitään vastausta en ole saanut!

Luulisi, että sarjakuvantekijä jonka teokset myyvät hyvin, olisi kannattava teko, mutta, mutta...

Ruotsiksi luin taannoin Zitronenröllchen-albumin jossa oli vallan mainio Asterix-parodia. "Tietäjä ei anna meille hinteille taikajuomaa".

Olisi kiva lukea hänen sarjiksia, mutta näyttää siltä, että eng tai swe on ne kielet jolla herran uusiin teoksiin on tutustuttava.(en osaa saksaa).

[J.Vehnä]

Kyllä se vaan on niin tytöt ja pojat, että Asterix on se ykkönen minulle. Näin.

[Patrick Wester]

Kyselin itse joskus useastikin Likeltä, että tuleeko uusia suomennoksia Königistä ja mitään vastausta en ole saanut!
 

Ei mitään vastausta vaikka soitit puhelimella? Piinaava hiljaisuus laskeutui aina langan toiseen päähän kun tuli puhe Königistä? Eikun oikeastihan tietenkin kannattaa soittaa puhelimella tuollaiset tärkeät asiat niin ainakin jonkinlaisen vastauksen saa. Lisäksi huomaavat että König-fanit ovat tosissaan koska oikein henkilökohtaisesti ottavat yhteyttä.

[Patrick Wester]

Heavy Metal merkitsi minulle joskus aika paljon. Sarjainfossa oli 80-luvun ihan alussa juttu amerikkalaisesta Heavy Metal -lehdestä ja sehän piti heti tilata. Ja olihan se järisyttävää tutustua Moebiukseen, Richard Corbeniin ja vastaaviin tuolloin herkässä teini-iässä. Tuli tilattua sitten kokonaisia vuosikertojakin amerikoista ja hassua oli että jokainen paketti oli avattu tullissa ja jokaisesta puuttui säännöllisesti aina vähintään yksi numero, yleensä se jonka kannessa oli esiteltiin makoisimmat tissit. Sai olla robottinaisenkin tissit, tullin pojille kyllä kelpasi. Heh!

[Anonymos]

Länsimaalaisista sarjakuvista kyllä Pikon ja Fantasion seikkailut vievät voiton. Mielestäni niissä on jotenkin sellainen lämmin henki, mutta kumminkin niissä sekkaillaan ja ratkotaan mysteereitä.
Japanilaiset sarjakuvat ovat lähellä sydäntäni myöskin. Mangoissa on upeaa taidetta ja mielenkiintoisia aiheita!

[Justus]

Tapiiri ilmestyi siihen aikaan kun aloin tajuamaan, että on muitakin sarjakuvia kuin Disney. Tapiiriin tutustuin Pahkasian kautta. Pahkasiassa oli toisinaan Ari Pirttisalon kipeitä sarjoja jotka ovat yhä edelleen loistavia. Niilo Pielinen ja Mämmilä ovat myös merkittäviä.
Ehkä kuitenkin Gilbert Sheltonin tuotanto on vaikuttanut eniten.

[Jukka]

En nyt tiedä eniten, mutta Simon Bisleyn piirtämä (En nyt saa päähäni käsikirjoittajaa) Lobon joulumankeli oli aikanaan valtaisa elämys. Ostin sen muistaakseni R-kioskilta vuonna 95. Siinä lahdataan niin tonttuja kuin lapsiakin ja päälle päätteeksi vielä joulupukki.
Nyt kun tuntuu, että jokainen kauppojen hyllyille ilmestyvä sarjakuva on moralistien suurennuslasin alla, on niin mitähän he olisivat kyseisestä mestariteoksesta olleet mieltä.
Muutenkin Bisleyn jutut kolahtavat. Onko sellaisessa jutussa muuten mitään perää, että Bisley olisi jossakin vaiheessa piirtämässä Wolverinea?