Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Evangelium 05.11.2006 klo 18:39:03
-
Tutkiskelin hetki sitten "kynähiiriä" ja huomattuani yli puolen sisältävän Corel Painter Essentials 2-piirrosohjelman, ajattelin kysyä osaavammilta.. joten: Mikä piirto-ohjelma on koettu loistavaksi, mikä surkeaksi ja mikä neutraaliksi? tai siltä väliltä? ???
Hieman tarkennusta: kaipaan lähinnä varjostusten tekoon sekä viivojen selkeyttämiseen sitä ohjelmaa.. ja eniten haen ilmaisohjelmia.. mutta kyllähän tuota rahaa sen verran taskusta löytyy että voin jotain ostaakin.
-
Mikä piirto-ohjelma on koettu loistavaksi, mikä surkeaksi ja mikä neutraaliksi? tai siltä väliltä?
Ymmärrettävästi tästä on jo melkoinen määrä keskusteluja. Niihin linkkejä on koottu tuonne Sarjakuvien tekeminen tietokoneella FAQ (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5751.0) -ketjuun tämän alueen alussa. Kehoitankin sinua menemään sinne ja vilkaisemaan otsikon Ohjelmat alta löytyviä keskusteluja. Niistä saat varmasti vastauksen kysymykseesi.
-
Kysymys on muutenkin aika mahdoton vastata.
Täysi Painter (nyt IX.5? Tuo Essentiaali on karsittu versio) on varmaan se maalaamisen kuningasohjelma.
Täysi Photoshop (nyt CS2?) on yleisen kuvankäsittelyn ja painotaiton kuningasohjelma.
Jos hinta otetaan mukaan arviointiin, homma menee mahdottomaksi.
Ja sitten on kaikenlaisia ominaisuuksia, jotka löytyvät vain jostain ohjelmasta, mutta ei muista. Lopulta aika moni käyttää useampaa kuin yhtä ohjelmaa.
Tämä ei kai helpottanut valintaasi yhtään... ;D
-
Olen kuullut, että CS2 on älyttömän raskas ohjelma, eli koneesta vaaditaan ilmeisesti melkoisesti tehoa tuon kanssa?
-
Olen kuullut, että CS2 on älyttömän raskas ohjelma, eli koneesta vaaditaan ilmeisesti melkoisesti tehoa tuon kanssa?
CS paketin minimitehona on 512 megaa keskusmuistia. Mulla on just se läppärillä ja silti pyörii hyvin Photari ja InDesign/Illustrator samaan aikaan + vielä nettiselain. Tosin siinä vaiheessa alkaa jo vähän hidastelemaan, kun Photarissa on muutaman kymmenen megan tiedosto. Yksinään Photari alkaa nikottelemaan tässä vasta 100 megan kohdalla ja yli 200 megaista kuvaakin olen pyörittänyt, mutta se on jo enempi odottelua.
Eli ei se niin kovin raskas ole...
-
Olen kuullut, että CS2 on älyttömän raskas ohjelma, eli koneesta vaaditaan ilmeisesti melkoisesti tehoa tuon kanssa?
Miten lienee. XP on raskas ja edellyttää sinänäs tehoa. Kuvat leijjereineen on raskaita ja edellyttää muistia tuon gigan. En ole havainnut että CS2 itsessään jotenkin vinkuisi lisää.
-
Koneessa on tehoa 800mhz ja muistia 640 megaa. CS:ssä strippien väriversiot vievät 38,4 megaa ja kaikki on julmetun hidasta. Toisaalta resoluutio on järjettömät 1440 kun on muutettu suoraan Grayscale-kuvasta. Jos resamplaisin heti, muutettaessa CMYK:ksi tulisi mustan ääriviivan ympärille harmaata, joka jäisi sitten irvistämään ikävästi värin ja ääriviivan väliin. Enpä ole keksinyt tähän mitään ratkaisua, joten kärvistelen hyvin hitaiden tiedostojen parissa. Vaan eipä uskalla lähteä upottamaan rahaa päivityksiin, jos CS2 on yhtään edeltäjäänsä raskaampi. Ainakaan ennenkuin konetta on päivitetty.
Ja mahtaako siinä CS2:ssa olla mitään merkittäviä kuvittajan/sarjakuvantekijän elämää helpottavia uudistuksia?
-
Koneessa on tehoa 800mhz ja muistia 640 megaa.
Nii juu. Mulla taitaa olla 1800 mhz, mikä vaikuttanee kanssa.
CS:ssä strippien väriversiot vievät 38,4 megaa ja kaikki on julmetun hidasta.
Tää on aika jännä juttu. Onko sulla XP, se vaikuttaa, kun vie resursseja? Pöytäkoneella oon Photoshop viitosella pyörittänyt sadan megan kuvia suht vaivatta ja se on vain 400mhz ja reilu 350 megaa muistia ja Windows ME.
Toisaalta resoluutio on järjettömät 1440 kun on muutettu suoraan Grayscale-kuvasta.
Toi resoluutio tuskin vaikuttaa. Tiedostokokohan se on, mikä sitä muistia vie ja hidastaa. Mutta ihmettelen kuitenkin, että miten sulla voi olla 1440 resoluutio ja kuitenkin vain vajaan 40 megan tiedosto? Aika pieniä kuvia työstät...
Jos resamplaisin heti, muutettaessa CMYK:ksi tulisi mustan ääriviivan ympärille harmaata, joka jäisi sitten irvistämään ikävästi värin ja ääriviivan väliin.
Miten sä ton värittämisen teet? Mulla ei ainakaan käy noin.
Enpä ole keksinyt tähän mitään ratkaisua, joten kärvistelen hyvin hitaiden tiedostojen parissa.
Teetkö layereilla? Viivapiirroslayerin suodatus Multiply ja sitten väritys alle. Siitä kun sitten tasot yhdistää, ei ainakaan mulla tuu mitään ongelmia.
Ja mahtaako siinä CS2:ssa olla mitään merkittäviä kuvittajan/sarjakuvantekijän elämää helpottavia uudistuksia?
Eipä välttämättä. Tosin CS ykköstä en pahemmin ole käyttänyt, joten en osaa edes kunnolla vertailla. Ei sitä eroa hirveästi tuntunut edes seiskaversiosta hypätessä CS:ään.
-
Tää on aika jännä juttu. Onko sulla XP, se vaikuttaa, kun vie resursseja? Pöytäkoneella oon Photoshop viitosella pyörittänyt sadan megan kuvia suht vaivatta ja se on vain 400mhz ja reilu 350 megaa muistia ja Windows ME.
XP, kyllä. Jaa-a, alkaa kuulostamaan siltä, ettei XP ole ollut paras mahdollinen valinta :P
Toi resoluutio tuskin vaikuttaa. Tiedostokokohan se on, mikä sitä muistia vie ja hidastaa. Mutta ihmettelen kuitenkin, että miten sulla voi olla 1440 resoluutio ja kuitenkin vain vajaan 40 megan tiedosto? Aika pieniä kuvia työstät...
Joo tarkoitinkin että resoluution on 1440 pienimmässä julkaisukoossa, jolloin kuvan leveyden ollessa 16,51cm ja korkeuden 5,08cm pikselien määräksi tulee hulppeat 9360x2880, kun vastaava resoluutiolla 300 olisi tuossa koossa 1950x600.
Tarkemmin katsottuani tiedostokooissa näyttää olevan aika suuria eroja: pienimmät ovat tosissaan tuon alle 40 megaa, mutta suurimmat ovatkin jo yli 80 megaa. Syytä tälle en tiedä, layereiden määrässäkään ei ole suurta eroa. Ehkä se johtuu erilaisista värimaailmoista sitten...
Miten sä ton värittämisen teet? Mulla ei ainakaan käy noin.
Teetkö layereilla? Viivapiirroslayerin suodatus Multiply ja sitten väritys alle. Siitä kun sitten tasot yhdistää, ei ainakaan mulla tuu mitään ongelmia.
Kyllä juuri noin yritin. Vaihe vaiheelta yritykseni tehdä värityksiä resamplattuna:
1. Avaan Grayscale-muodossa olevan tiedoston ja poistan siitä rasteri-layerin.
2. Muutan kuvan resoluutioksi 300.
3. Teen viivapiirroksesta kopion, valitsen Multiply.
4. Lisään väriä alempaan layeriin. Tässä tulos:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/antialiasointia.jpg)
Huomasin kyllä juuri pystyväni kiertämään ongelmaa lisäämällä tolarancea 1:stä 100:aan:
(http://oswald.fi/kuvakirjasto/antialiasointia2.jpg), vaikka tässä onkin tietysti riski, että uusi väri maalaa vahingossa viereisen värin yli. Mutta näinkö sinä teet, tolerancella 100? Muuten en keksi, kuinka tuosta harmaasta jäljestä päästä eroon.
-
3. Teen viivapiirroksesta kopion, valitsen Multiply.
Älä tee kopiota. Ota uusi Multiply Layer ja väritä vain -- viivapiirros näkyy alemmalta layerilta. Voit surutta vedellä mustan päälle, mustana se pysyy.
Valinnat voit tehdä alemmalla viivalayerillä, sitten siirryt Multiply-layerille ja fillaat tms.
-
Mikäs tolerance sulla oli alunperin? 100 on tosi paljon, itse olen käyttänyt arvoa 44 (helpompi näpytellä kaksi nelosta kuin neloi ja nolla...).
-
Pitäisiköhän jonkun tehdä kunnon väritysopas tai sitten etsiä webistä joku olemassa oleva?
Itsekin voisin, mutta kun ei työltä oikein ehdi. Ja jos ehtisikin, pitäisi piirtää maziwappin ja kumppaneiden lehdykkää, jolla on jo kiire.
Jos jollakulla on loistava tutoriaalilinkki lisätkää se tähän, ok?
JanneT: tarkennuksena vielä edelliseen, väritä Multiply-layeriä sen ollessa viivapiirroksen päällä. Silloin se Multiply toimii oikein.
-
XP, kyllä. Jaa-a, alkaa kuulostamaan siltä, ettei XP ole ollut paras mahdollinen valinta :P
Ei XP:ssä muuta vikaa ole kuin se, että se on aika raskas. Tossa CS2-paketissa XP on jo minimivaatimuskin.
Syytä tälle en tiedä, layereiden määrässäkään ei ole suurta eroa. Ehkä se johtuu erilaisista värimaailmoista sitten...
Layerien määrä ja väritilat vaikuttavat tiedostokokoon samoin kuin väripinnat (= tasainen väripinta vie vähemmän muistia kuin epätasainen/useampi väri).
Kyllä juuri noin yritin. Vaihe vaiheelta yritykseni tehdä värityksiä resamplattuna:
1. Avaan Grayscale-muodossa olevan tiedoston ja poistan siitä rasteri-layerin.
Mitä tää tarkoittaa? Mikä on se rasteri-layer?
3. Teen viivapiirroksesta kopion, valitsen Multiply.
Kopiointivaiheen voi hypätä yli. Minä teen yksinkertaisesti tyhjän layerin viivalayerin alle ja viivalayeriin Multiply-suodatus.
4. Lisään väriä alempaan layeriin. Tässä tulos:
Syy voi ollakin siinä. Väri ei siis mene viivan alle vaan vain viereen, jolloin värin ja viivan väliin jää valkoisia raitoja.
Yksi mahdollisuus on sekin, että teet värityksen sitten poistat viivalayerin eli jäljelle jää vain värit. Sitten yhdistät kuvan ja muutat CMYKiksi. Viivapiirros sulla on tietenkin 600-resoluutioisena 1-bittikuvana. Sen ja väritiedoston yhdistät sitten taitto-ohjelmassa (InDesign/Illustrator) ja tuloksesta teet PDF:n. Viiva on terävää.
Voisin koittaa päivemmällä tehdä omasta tyylistäni jonkinlaisen mallin....
-
Mikäs tolerance sulla oli alunperin? 100 on tosi paljon, itse olen käyttänyt arvoa 44 (helpompi näpytellä kaksi nelosta kuin neloi ja nolla...).
No tolerance nyt on vaihdellut aina tilanteen mukaan. Tuossa nyt kokeilin 100:aa vain, jotta se söisi sen harmaan hötön ääriviivan ympäriltä pois. Mutta se nyt oli typerä kokeilu, josta seurasi paljon ongelmia.
Mitä tää tarkoittaa? Mikä on se rasteri-layer?
No se nyt oli oikeastaan täysin epäolennainen juttu, en tiedä miksi sitä edes tuossa mainitsin. Harmaasävykuviin olen lisännyt rastereita omalle layerilleen. Tehdessäni samoista kuvista CMYK-versiot olen sitten poistanut tuon rasteri-layerin.
Kopiointivaiheen voi hypätä yli. Minä teen yksinkertaisesti tyhjän layerin viivalayerin alle ja viivalayeriin Multiply-suodatus.
Syy voi ollakin siinä. Väri ei siis mene viivan alle vaan vain viereen, jolloin värin ja viivan väliin jää valkoisia raitoja.
Yksi mahdollisuus on sekin, että teet värityksen sitten poistat viivalayerin eli jäljelle jää vain värit.
Olen käyttänyt viivalayeriä värien pohjalla, jotta ei tarvitsisi turvautua magic wandiin. Ongelmia tuottaa sekin että tehtäessä kuutta strippiä viikossa kahdella kielellä sekä mustavalkoisena että värillisenä (siis yhteensä neljän eri tiedoston pyörittämistä) aikaa yhden stripin värittämiseen jää melko vähän. Siksi värittämisessä on pakko turvautua pintojen nopeaan täyttämiseen. Tarkoitatko että valitsen siis alueen magic wandilla ja sitten kasvatan valintaa pari pikseliä select->modify->expand-komennolla, jotta värit menevät ääriviivan alle?
Sitten yhdistät kuvan ja muutat CMYKiksi. Viivapiirros sulla on tietenkin 600-resoluutioisena 1-bittikuvana. Sen ja väritiedoston yhdistät sitten taitto-ohjelmassa (InDesign/Illustrator) ja tuloksesta teet PDF:n. Viiva on terävää.
Onko kenelläkään tietoa, kuinka lehdet suhtautuvat pdf-muodossa lähetettyihin sarjakuvastrippeihin? Lehdissähän strippien lopullinen julkaisukoko kuitenkin vaihtelee vähän... Mitenkäs Pertti sinun Carl Barksisi? Lähetitkö ne Ilta-Sanomille pdf-muodossa?
Ei kai viivasta tule Veli Loponen liian karkeaa, jos ne ovat ensin olleet 1440 resoluutiossa grayscalena, sitten resamplattu 600:een ja jälleen muutettu bitmapiksi? Eli tekeekö photoshop tuon nätisti vai oknko lopputulos huomattavasti karkeampaa kuin jos olisi suoraan skannattu 600:een? Niin ja... onko se musta tarpeeksi mustaa tuolla tavalla? Eikö se ole silloin pelkkää mustaa, ei CMYK:ta?
Voisin koittaa päivemmällä tehdä omasta tyylistäni jonkinlaisen mallin....
Se olisi kyllä mahtava juttu.
Pitäisiköhän jonkun tehdä kunnon väritysopas tai sitten etsiä webistä joku olemassa oleva?
Jos jollakulla on loistava tutoriaalilinkki lisätkää se tähän, ok?
Kannatetaan! Ja laitetaan, jos vastaan tulee. Ongelma noissakin tutoriaaleissa tietysti voi olla, että käytännössä aika sanelee aina jonkin verran keinot. En tiedä, onko minulla ajallisesti mahdollisuutta tehdä viivoista erillisiä tiedostoja ja viedä kuvia vielä illustratoriin ja te, mutta kokeillaan :)
-
1. Avaan Grayscale-muodossa olevan tiedoston ja poistan siitä rasteri-layerin.
2. Muutan kuvan resoluutioksi 300.
3. Teen viivapiirroksesta kopion, valitsen Multiply.
4. Lisään väriä alempaan layeriin. Tässä tulos:
Eli hiivatisti antialiasea. Pois.... Väännä kuvasi ensin bitmapiksi ja siitä takaisin grayscaleen ja edelleen rgb- tai cmyk -tilaan. Älä enää sen jälkeen resamplaa eli muuta kokoa. Nyt toleranssiksi riittää vaikka 1. (pikseli toisen pikselin vieressä ei ole muuta kuin joko musta tai valk). Ei jää rypyläreunaa vaan väri täyttää siististi.
Timo
-
Tarkoitatko että valitsen siis alueen magic wandilla ja sitten kasvatan valintaa pari pikseliä select->modify->expand-komennolla, jotta värit menevät ääriviivan alle?
En. Yleensä joko sudin värin wacomilla nopsaan tai sitten teen lassolla (sillä, millä voi tehdä valinnan pisteinä/vektorina ei se, millä "piirretään") ja sitten vain joko maalipurkkilla tai ctrl+backspacella väri. Näin väri menee automaattisesti viivan alle.
Onko kenelläkään tietoa, kuinka lehdet suhtautuvat pdf-muodossa lähetettyihin sarjakuvastrippeihin?
Tuskin ne siitä hirveästi ahdistuu. Voihan PDF:ääkin käsitellä sitten vielä Photarissa, jos on tarvis ja skaalatakin sitä voi taitossa. Eli toimii siinä missä eps tai tiffikin.
Ei kai viivasta tule Veli Loponen liian karkeaa, jos ne ovat ensin olleet 1440 resoluutiossa grayscalena, sitten resamplattu 600:een ja jälleen muutettu bitmapiksi?
Viivanhan voi jättää myös sinne 1200:een tai jopa 1440:aan. Se 600 on kuitenkin minimi ja yleensä suositellaan tota 1200:a 1-bittisten kuvien kanssa. Eli jos teet tommosen PDF-yhdistelmän, niin viivakuvan resoluutiota ei ole edes pakko muuttaa mitenkään.
Niin ja... onko se musta tarpeeksi mustaa tuolla tavalla? Eikö se ole silloin pelkkää mustaa, ei CMYK:ta?
Joo, se on silloin pelkkää K:ta, mutta se siinä onkin parasta. Suositushan on se, että mitään ohutta viivaa (teksti/viivapiirros) ei koskaan tehtäisi CMYK-mustana, koska se hankaloittaa asemointia ja lisää asemointivirheiden riskiä aika reilusti. Väritetyssä viivakuvassa tummuutta tuo pohjalla olevat värit, joten ongelmaa ei pitäisi olla.
-
Eli hiivatisti antialiasea. Pois.... Väännä kuvasi ensin bitmapiksi ja siitä takaisin grayscaleen ja edelleen rgb- tai cmyk -tilaan. Älä enää sen jälkeen resamplaa eli muuta kokoa. Nyt toleranssiksi riittää vaikka 1. (pikseli toisen pikselin vieressä ei ole muuta kuin joko musta tai valk). Ei jää rypyläreunaa vaan väri täyttää siististi.
Timo
Joo, noin mä olen yleensä tehnytkin. Itse asiassa yleensä skannaan bitmappina julkaisukokoon, siitä grayscaleksi ja suoraan cmyk:ksi. Tiedostot ovat kuvituksissa tavallisesti niin pieniä, ettei niitä ole tarvinnut rgb:nä käsitellä. Muuta merkitystä en ole rgb:lle painokuvituksissa keksinyt, vai elänkö taas tiedon puutteessa?
Mutta nyt ongelma on se, että kuvat ovat viivapiirroksina valmiiksi grayscale-muodossa valtavalla resoluutiolla. Aamupäivän kokeiluni tehdä värit 300 resoluutiolla, viivat suuremmalla ja yhdistää pdf:ksi illustratorissa ovat olleet sen verran hitaita, etten taida tuohon pystyä, eli käytännössä minun taitaa olla pakko pystyä hoitamaan homma varmaan kokonaan Photoshopilla.
Mustavalkokuvani ovat grayscalena 1440dpi:llä, skannattu bitmappina ja muutettu grayscaleksi kuvien muokkaamisen helpottamiseksi, mutta siis tässä vaiheessa vielä puhtaasti mustaa ja valkoista. Tästä pitäisi saada PS:n avulla kelvollista värijälkeä 300dpi:llä. Koska viivan säilyttäminen samalla Photoshopissa 600:na taitaa olla mahdotonta, keksin kolme vaihtoehtoa, kuinka toimia:
1. Muutan Timpan neuvojen perusteella grayscale-muodossa olevat viivani ensin bitmapiksi, jonka jälkeen resamplaan ne 1440:stä 300:een dpi:hin. Muutan kuvan grayscaleksi, mistä edelleen CMYK:ksi ja aloitan värittämisen Loposen tai Myllymäen ohjeiden mukaisesti multiply-layerillä.
2. Muuten sama, mutta resamplaan grayscale-kuvan ensin 300:een, muutan bitmapiksi ja edelleen CMYK:ksi.
Löytyykö keneltäkään kokemusta onko tällainen 300dpi-viiva enää kelvollista vai onko se selvästi karkeampaa kuin suoraan 300 dpi:hin tehty työ? Mikäli jälki on tällä tavalla edelleen liian karkeaa (sana, joka ei Jarlan stripin jälkeen ole ollut enää entisensä) ainoa keino, jonka keksin on:
3. Väritän kuvan valmiiksi 1440:llä ja resamplaan sen 300:een kokonaisuudessaan.
tai vastaavasti:
4. Muutan kuvan suoraan 300:een ja väritän sen sitten.
Näissä tulee tietenkin jonkin verran sitä anti-aliasointia, mutta toisaalta mikäli strippi on useammassa lehdessä, joissa se painetaan eri kooissa ei anti-aliasointia taida lopulta voida kokonaan välttää?
-
4. Muutan kuvan suoraan 300:een ja väritän sen sitten.
Tää viiminen vaihtoehto on se, mitä itse käytän useimmiten. Mielestäni on turhaa pyörittää väritysvaiheessa isoresoluutioista kuvaa, jos lopullinen resoluutio on jo tiedossa ja yleensähän se on.
RGB:n hyodyistä sen verran, että koska RGB:n värimaailma on hiukan suurempi kuin CMYKin on RGB-tilassa mahdollista tehdä paljon sellaista, mitä CMYK-tilassa ei pysty tekemään (esim. efektejä ja filttereitä), mutta mitkä kuitenkin sitten kääntyy CMYK-tilaan. Ja onhan RGB-tiedosto kevyempi värittää kuin CMYKkinä.
-
Joo, oikeassa olet. Kyllä ainakin nämä stripit paremmin pyörivät RGB-tilassa kuin CMYK-tilassa.
-
Mutta nyt ongelma on se, että kuvat ovat viivapiirroksina valmiiksi grayscale-muodossa valtavalla resoluutiolla.
Väännä tasot kohdalleen, niin että viiva näyttää hyvältä ja sitten keikautet sen bitmapiksi (1bit-mv). Mutta miksi juuri hirmuinen 1440dpi?
Aamupäivän kokeiluni tehdä värit 300 resoluutiolla, viivat suuremmalla ja yhdistää pdf:ksi illustratorissa ovat olleet sen verran hitaita,
Itselläni koneessa on vain muistia vain 256(DDR, joka on vissiin vähän vikkelämpi kuin samannumeroinen SDRAM), ja hyvin toimii. Suoritintehoa 2,8 Mhz.
Nyt kannattaa miettiä minne juttu on menossa. Jos se tulee sanomalehteen, pitää viivat mieluiten olla erikseen. Aikakauslehdessä kaikki voi aika hyvinkin olla samassa tiedostossa ja vaikkapa 400-500 dpi. 100% ideaalitulosta hakeakseen, nää pitäisi tehdä joka paikkaan erikseen tapauskohtaisesti. Kun ne kuitenkin muuttaa jossain toisessa paikassa kokoa jne. Pirullista, eh?
Timo
-
Väännä tasot kohdalleen, niin että viiva näyttää hyvältä ja sitten keikautet sen bitmapiksi (1bit-mv).
Viivassa ei onneksi näy 1440 dpillä harmaata ollenkaan, sillä ne on skannattu bitmappina, jonka jälkeen vasta käännetty grayscaleksi. Eikun siis tarkoititko että ensin resamplaan siihen 300:een, jonka jälkeen kurvit kohdalleen, bitmapiksi ja taas väriksi?
Mutta miksi juuri hirmuinen 1440dpi?
No sitä tässä on itsekin pohdittu. Muistaakseni päädyin siihen royal comics syndicaten suositusten perusteella.
Timo Kähkönen väitti siellä, että tussipiirroksen tarkkuuden tulisi olla vähintään 900dpi julkaisukoon ollessa leveydeltään 18,6 cm.
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=sarjakuvantekijaksi&PHPSESSID=8238963d938d9e92c6bad145f60f7385
Tuo oma 1440 dpi:ni on laskettu pienimmälle vastaani tulleelle sanomalehtistrippien julkaisukoolle leveydelle 16,51 cm, jolloin 18,6cm painokoossa tarkkuus on runsaat 1200 dpi. Kai se ajatukseni oli että resoluutio riittää, jos kuvia tarvitsee suurentaa johonkin. Eli käytännössä aivan turhan suuria tiedostoja varmaan, eipä missään lehdessä ole yli 720 dpi:tä kukaan koskaan mistään pyytänyt :P
Itselläni koneessa on vain muistia vain 256(DDR, joka on vissiin vähän vikkelämpi kuin samannumeroinen SDRAM), ja hyvin toimii. Suoritintehoa 2,8 Mhz.
Nyt kannattaa miettiä minne juttu on menossa. Jos se tulee sanomalehteen, pitää viivat mieluiten olla erikseen. Aikakauslehdessä kaikki voi aika hyvinkin olla samassa tiedostossa ja vaikkapa 400-500 dpi. 100% ideaalitulosta hakeakseen, nää pitäisi tehdä joka paikkaan erikseen tapauskohtaisesti. Kun ne kuitenkin muuttaa jossain toisessa paikassa kokoa jne. Pirullista, eh?
Timo
No on pirullista joo. Aamupäivän pähkäilin tuon homman kanssa, mutten keksinyt kuinka ne viivat sovitetaan kuvan päälle illustratorissa. Muutenkin homma oli älyttömän hidasta toteuttaa. Mutta täytyy kai sitten koettaa vielä uudestaan. Huoh...
-
Timo Kähkönen väitti siellä, että tussipiirroksen tarkkuuden tulisi olla vähintään 900dpi julkaisukoon ollessa leveydeltään 18,6 cm.
Niin m/v -kuvalle. 600kin riittää sanomalehdissä enempi kuin hyvin.
Mutta: resoluution ei tarvitse muuttua painokoon muuttuessa.
Aamupäivän pähkäilin tuon homman kanssa, mutten keksinyt kuinka ne viivat sovitetaan kuvan päälle illustratorissa.
Nehän lopsahtaa ihan itsekseen päällekäin. Ensin file > place väritaso ja sen päälle m/v. Pidä vaan väritaso aktiivisena ja tee uudelleen file>place. Ei liikuttelua, ei mitään. Ne vaan menee nipsnaps päälekkäin. Molempien tiedostojen pitää vaan tietty olla millinosilleen just samankokoiset. (leveys - kork).
Timo
-
Niin m/v -kuvalle. 600kin riittää sanomalehdissä enempi kuin hyvin.
Mutta: resoluution ei tarvitse muuttua painokoon muuttuessa.
Joo, teen jatkossa pienempään kokoon. Mutta jos mulla on kuva leveydellä 16 cm resoluutiolla 600, ei resoluutio ole enää 600 jos painoleveys on 18cm jos en resamplaile kuvaa..?
Nehän lopsahtaa ihan itsekseen päällekäin. Ensin file > place väritaso ja sen päälle m/v. Pidä vaan väritaso aktiivisena ja tee uudelleen file>place. Ei liikuttelua, ei mitään. Ne vaan menee nipsnaps päälekkäin. Molempien tiedostojen pitää vaan tietty olla millinosilleen just samankokoiset. (leveys - kork).
Timo
Noniin nyt onnistuin tossa jotenkuten.. en ollut huomannut että tuo dokument size oli jäänyt ääriviivoissa valtavaksi... tosin ei se mihinkään napsahtanut, vaikka aktiivisena olikin.. ja jostain syystä kuvan leveys suhteessa korkeuteen oli värikuvassa resamplauksen jälkeen muuttunut aavistuksen... mutta eiköhän tämä tästä :P Täytyypä lähettää teille Timppa ja bro Loponen albumi kun joku vuosi tulee ulos.
-
Eli ääh... eihän tiedostoissa voi olla sama painoleveys, sama määrä pikseleitä ja eri resoluutio...
Painoleveys eli tulostuskoko voi olla tasan sama vaikka yhdessä kuvassa olisi 72 pikseliä tuumalla, toisessa 300 ja kolmannessa 600. Jekkuhan on siinä että pikselimäärä on eri. Tuuman viiva on tuuman pituinen vaikka siinä olisikin 75, 300 tai 600 pikseliä.
Timo
-
Painoleveys eli tulostuskoko voi olla tasan sama vaikka yhdessä kuvassa olisi 72 pikseliä tuumalla, toisessa 300 ja kolmannessa 600. Jekkuhan on siinä että pikselimäärä on eri. Tuuman viiva on tuuman pituinen vaikka siinä olisikin 75, 300 tai 600 pikseliä.
Timo
Tottakai. Mutta silloin täytyy taas resamplailla... eli jos mulla on New York Times, joka tekee yhdessä koossa ja Washington Post painaa aavistuksen pienempänä, mun pitäisi resamplata kummallekin omat tiedostonsa...? Noniin, nyt olen varmaan vaivannut tällä aivan tarpeeksi Timppaa ja Loposta ja muitakin. Kiva että tuo Illustrator-asiakin selvisi.
-
eli jos mulla on New York Times, joka tekee yhdessä koossa ja Washington Post painaa aavistuksen pienempänä, mun pitäisi resamplata kummallekin omat tiedostonsa...?
Periaatteessa lehti tekee itse noi kuvan koon muutokset tarpeensa mukaan. Helpoimmalla siis pääsee tekemällä perustiedoston, joka on suurin kokovaihtoehdoista. Ongelma on tietenkin siinä, että sitten täytyy luottaa lehden taittajaan, että tekee sen skaalailun oikein...
-
Kuvaa voi hyvin resamplata pienempään kokoon asetuksella nearest neighbour (ei-antialisoiva muunnos). Se riittää värittämiseen. Eli tee ensin se m/v -originaali 600 tai 900 dpi, tallenna se omalla nimellään ja sitten samplaa se pienempään kokoon (esim 300), mutta anna sille oma nimi ja tee väritys siihen. Omalle tasolleen ja poista sitten se musta pois. Yhdistä nämä kaksi. ja voilaa...
Timo
-
Periaatteessa lehti tekee itse noi kuvan koon muutokset tarpeensa mukaan. Helpoimmalla siis pääsee tekemällä perustiedoston, joka on suurin kokovaihtoehdoista. Ongelma on tietenkin siinä, että sitten täytyy luottaa lehden taittajaan, että tekee sen skaalailun oikein...
Joo parasta luottaa taittajaan. Kaikkea ei ole vain mahdollista ehtiä :)
Kuvaa voi hyvin resamplata pienempään kokoon asetuksella nearest neighbour (ei-antialisoiva muunnos). Se riittää värittämiseen. Eli tee ensin se m/v -originaali 600 tai 900 dpi, tallenna se omalla nimellään ja sitten samplaa se pienempään kokoon (esim 300), mutta anna sille oma nimi ja tee väritys siihen. Omalle tasolleen ja poista sitten se musta pois. Yhdistä nämä kaksi. ja voilaa...
Timo
Joo tuo näyttäisi toimivan, kunhan muistaa värittää vähän ääriviivojen alle. Muuten näyttää jäävän vähän ääriviivan ja värin väliin valkoista, kun pikselit eivät eri tarkkuudesta johtuen osu aivan yksi yhteen. Itse ratkaisin ongelman käyttämällä tuota jo aikaisemmin mainitsemaani expand-komentoa värilayerissa niin että valinnat menevät vähän ääriviivan puolelle.
-
Pistän tähän jatkeeksi, kun en kehtaa uuttakaan aloittaa tälle. On siis kaksi hyvin samanlaista tiedostoa: pikselikoko molemmissa noin 2900 x 4400, 400 dpi, printtikoko kummassakin 18 x 27 cm, tilana RGB ja silti toinen on hulppeat 10 Mt ja toinen vain 2,7 Mt. Molemmissa LZW -pakkaus. Mistä silti noin iso ero? Hyvin samanlaisia kuvatiedostoja.
Timo
-
Onko tiedostojen profiilissa eroja (ei sillä että se profiili kuitenkaan seitsemää megaa veisi, muutama sata kiloa korkeintaan)? Niin ja entäs tasot? Onko jommassa kummassa tasoja, joilla on matskua? Entä väripinnat? Liu'ut vie yleensä enemmän muistia kuin tasaiset väripinnat. Ja valkoinenkin vähentää muistin tarvetta.
Tein itse nopsan kokeilun ja onnistuin tekemään kaksi lähes identtistä kuvaa, joista toinen on vajaa megan ja toinen reilu kolme megaa. Erona siis vain se, että toisessa on kaksi tasoa.
-
Pistän tähän jatkeeksi, kun en kehtaa uuttakaan aloittaa tälle. On siis kaksi hyvin samanlaista tiedostoa: pikselikoko molemmissa noin 2900 x 4400, 400 dpi, printtikoko kummassakin 18 x 27 cm, tilana RGB ja silti toinen on hulppeat 10 Mt ja toinen vain 2,7 Mt. Molemmissa LZW -pakkaus. Mistä silti noin iso ero? Hyvin samanlaisia kuvatiedostoja.
Veli ehti jo kysymään tasoista, mutta onko kuvissa jotain muuta lisädataa, kuten esimerkiksi alfakanavalle tallennettuja valinta-alueita? Tarkoittaako "hyvin samanlaisia kuvatiedostoja", että kuvan sisältö on samanlaista? Tasaiset pinnat tietenkin pakkautuvat paremmin kuin detaljit. Jos kuvat ovat esimerkiksi skannattuja, toisessa kuvassa voi olla paljon enemmän vaihtelua jopa alueilla, jotka näyttävät tasaisilta, kun kuva on skaalattu näytön kokoon sopivaksi.
Ai niin, yksi triviaalisuus vielä: Ovatko kuvat molemmat täysvärisiä, vai onko toinen indeksoitu, esim. 256-värinen?
-
Ei ole tasoja, eikä muitakaan ylenpalttisia datahaukkaajia. Melkeinpä 99% identtisiä ovat verrokikuvat.
T
-
Onko kuvat tallennettu samalla ohjelmalla?
Jos ei, niin toinen ohjelma voi vain olla huonompi pakkaamaan kuvadataa.
Osaahan MsPaint:kin tallentaa kuvan gif-muodossa ja täysin käyttökelvottomana.
-
Photarilla molemmat. Tarkistin vielä, ei tasoja, reittejä eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ei järki riitä.
T
-
Jaahas. Olisiko hässäkkä tullut viimeaikaisesta preferenssifailisotkusta, jonka takia PShop ei ensinnäkään auennut ollenkaan ja nyt kun tarkastelin kunnolla, antaa shoppi nykyään ihan yllättäen pari erilaista mahdollisuutta tallettaa giffit, tiffit ja muutamat muut kuvamuodot. Näin:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7253.0;id=3708)
Ja toisessa vaihtoehdot on tällaiset:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7253.0;id=3709)
Ja toisessa tällaiset:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7253.0;id=3710)
Että mitäs tämä ny sit on? ???
Että tolla toisella olis kai sitten tiukempi LZW-pakkaus? Ei tämmöstä ennen ollu....
Timo
-
Ensimmäinen TIFFisi on tosiaan tallennettu tyystin pakkaamattomana. Eli kun tallennat (Save As) uudelleen TIFFiksi ja siinä yhteydessä valitset kompressoinnin, pienenee huimasti.
Onko toi pakkaamaton kuva mahdollisesti luotu alun perin jossain toisessa järjestelmässä? Joskus muinoin painojen kanssa työskennellessäni törmäsin heppuihin, jotka vannoivat pakkaamattomien TIFFien nimeen, kun siirsivät kamaa PC:ltä Macille (tai päinvastoin).
-
Ensimmäinen TIFFisi on tosiaan tallennettu tyystin pakkaamattomana.
Ei kyllä siinä on LZW, vaikkei sitä olekaan tuossa ruutukaappauksessa ruksittu. Tarkkaan on stekattu....
Samassa koneessa samalla ohjelmalla tehty.
Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin että toisella LZW tulee pienempi ja toisella ei (?). Vieläkin painoissa pyydetään käyttämään pakkaamattomia tiffejä, mutta kertaakaan ei missään ole tullut kuitenkaan ongelmia missään vaiheessa.
Timo
-
Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin että toisella LZW tulee pienempi ja toisella ei (?).
Mahdollista joo. Ootkos muuten jompaan kumpaan tallentanut ton Image Pyramidin? Se näköjään megan tiedostossakin tuo lisää jo puoli megaa. Niin ja onko noi tiedostokoot kuitenkin tiedoston auki ollessa sunnilleen samat?
Vieläkin painoissa pyydetään käyttämään pakkaamattomia tiffejä, mutta kertaakaan ei missään ole tullut kuitenkaan ongelmia missään vaiheessa.
Tässä on vähän (vaikkakaan ei täysin) sama kuin True type -fonttien kanssa. Molempien kanssa voi tulla yhteensopivuusongelmia. TT-fonttien kanssa useammin, mutta on itellä pariin kertaan törmännyt semmoseenkin tilanteeseen, että ei oo tolla LZW-pakkauksella auennut tiedosto asiakkaalla.
-
Joo tuo näyttäisi toimivan, kunhan muistaa värittää vähän ääriviivojen alle. Muuten näyttää jäävän vähän ääriviivan ja värin väliin valkoista, kun pikselit eivät eri tarkkuudesta johtuen osu aivan yksi yhteen. Itse ratkaisin ongelman käyttämällä tuota jo aikaisemmin mainitsemaani expand-komentoa värilayerissa niin että valinnat menevät vähän ääriviivan puolelle.
Toinen, käyttämäni (ja Jukka Tilsankin käyttämä) Photoshopin Select-Modify-Expandia tarkempi tapa on ilmainen Wintopo Free -ohjelma, joka ohentaa tussiviivat väritettävästä 1-bittisestä tiedostosta 1 pikselin levyisiksi ja luotettavasti ohentaakin. Jos viiva on ehjä alkuperäisessä, säilyy se ehjänä myös ohennetussa. Tämä ohennettu tussaus viedään väritettävään RGB-kuvaan eri layerille ja tehdään värit tähän layeriin. (Jos viivat eivät ole ehjiä alkuperäisessä tussauksessa, ne voi ehjätä ennen viemistä Wintopoon = helpottaa värittämistä).
Väripintojen väliin jää siis aina vain max 1 pikselin levyinen musta viiva, joka sekin on helppo poistaa, jos haluaa täydelliset väritykset: Valitsee mustat, deletoi ne ja kopioi värityslayeria pari kertaa, siirtää yhtä layeria pikselin verran ylöspäin ja toista pikselin oikealle. Nyt ei näy enää mustaa eikä valkoistakaan väripintojen välissä. Flatten-komennon jälkeen kuvaan jää vain yksi layer.
Ylimalkaiset ohjeet tällä tavalla värittämiseen on osoitteessa:
http://www.royalcomics.com/rc/index.cgi?p1=sarjakuvantekijaksi
ja step by step -ohjeet osoitteessa:
http://www.royalcomics.com/tuki/sarjakuvan_varitysohjeet.pdf
Olisi näppärää, jos Photoshopissa olisi suoraan tällainen ohennustyökalu, mutta en ole löytänyt. Säästyisi yksi välivaihe pois.
Väritystiedoston resoluution ei tarvitse yleensä olla suurempi kuin 300 dpi oletetussa julkaisukoossa ja tussaustiedoston 900-1200 dpi. Oletetun siksi, koska eri lehdet voivat julkaista sarjan eri koossa. Jokin keskimääräinen julkaisukoko on pakko olettaa, jos sarjaa käytetään useissa julkaisupaikoissa ja hyvänä oletuksena on yleensä 18,6 cm leveys. Jos todellinen julkaisukoko on pienempi kuin oletettu koko, tarkkuus periaatteessa paranee, jos taas suurempi, tarkkuus heikentyy, mutta ei välttämättä silminnähtävästi. Parin sentin muutos on vielä ok.
Jos kohdemediana on painotuote, tussaus- ja väritystiedostot pitää vielä yhdistää painoa varten (mieluiten pdf:ksi) ja siihen löytyy tietoa täältä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1259.msg139337#msg139337
-
Photarilla molemmat. Tarkistin vielä, ei tasoja, reittejä eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Ei järki riitä.
T
Jos haluat tarkistaa kuvan metatiedot (tai jopa kirjoittaa niitä), suosittelen ilmaista Exiftoolia, joka pyörii useilla eri käyttiksillä:
http://owl.phy.queensu.ca/~phil/exiftool/
Ohjelmalla voi yhdellä komennolla lukea tai kirjoittaa vaikka kaikkien aseman sisältämien kuvatiedostojen metadatat, resoluutiot yms. Tällöin fileksi määritetään hakemisto ja optionsiksi -r, niin hakee kaikkien alakansioiden kaikkien tiedostojen metat kerralla.
Siis näin:
exiftool -S -r C:\
tai
exiftool -S -r C:\*.tif
tai
exiftool -S -r C:\ylakansio\alakansio
-
Toinen, käyttämäni (ja Jukka Tilsankin käyttämä) Photoshopin Select-Modify-Expandia tarkempi tapa on ilmainen
Wintopo Free -ohjelma, joka ohentaa tussiviivat väritettävästä 1-bittisestä tiedostosta 1 pikselin levyisiksi ja
luotettavasti ohentaakin.
Kuva1:
Tänään tuli Maaseudun Tulevaisuus, jossa oli painettuna Paikallisuutisia-strippi nro 210. Huomasin, että kun musta painetaan overprinttinä (=CMY-väripintoja ei leikata auki 100% mustan alta), musta painoväri on niin haaleaa, että mustan päälle painautuvat värit melkein peittävät mustan. Parhaiten tämän huomaa suurilla yhtenäisillä väripinnoilla (kts. kuvan 1 Esan hiukset).
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/1.JPG)
Kuva 1 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/1.PNG (n. 3 Mt)
Kuva 2:
Väritystapaani kuuluu ohentaa tussiviivat Wintopolla 1 pikselin levyisiksi:
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/2.JPG)
Kuva 2 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/2.PNG (n. 100-200 kt)
Kuva 3:
Ja värittää pinnat Photoshopissa sille layerille, jossa on nämä ohennetut tussiviivat:
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/3.JPG)
Kuva 3 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/3.PNG (n. 100-200 kt)
Kuva 4:
Tässä siis layerit:
- vasemmalla tussiviiva,
- keskellä väritys, josta on poistettu lopuksi mustat ohennetut tussiviivat ja myös poistettu tyhjä 1 pikselin levyinen aukko eri väripintojen väliltä kopioimalla värityslayeria kaksi kertaa ja siirtämällä näitä layereita toista 1 pikseli ylöspäin ja toista 1 pikseli oikealle.
- oikealla nämä layerit yhdessä. Jos kaikki menisi optimaalisesti ja painettaisiin hyvälle paperille (aikakauslehti/arkkipaino), lopputulos näyttäisi suurin piirtein tältä.
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/4.JPG)
Kuva 4 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/4.PNG (n. 100-200 kt)
Kuva 5:
Mutta kun painetaan sanomalehtipaperille, lopputulos onkin lähellä kuvan 5 oikean puoleista kuvaa, jossa musta onkin haaleaa ja homma ei näytä hyvältä (katso Esan hiuksia).
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/5.JPG)
Kuva 5 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/5.PNG (n. 100-200 kt)
Kuva 6:
Tähän ongelmaan on kaksi ratkaisua, joista ensimmäinen on kuvassa 6 keskellä:
- Valitaan Photoshopissa Magic Wandilla tussaus-layerilta jokin musta kohta, ja Select-Similarilla kaikki musta.
- Pienennetään valintaa Select-Modify-Contract-4 px.
- Luodaan uusi layer, johon Paint Bucket Toolilla täytetään äskeisen valinnan mukaisesti jokin keskiharmaa sävy esim. R150 G150 B150 (kts. kuvan 6 keskimmäinen kuva).
- Nyt kun tämä muunnetaan CMYK:ksi ja painetaan, kaikkien 100% mustaa sisältävien alueiden päälle tulee myös CMY-osavärejä jokaista suurin piirein yhtä paljon, jolloin lopputuloksena on kuvan 6 oikean puoleisen kuvan mukainen täydempi musta, Rick Black. Tämä Rich Black voi olla esim. jotain C40 M30 Y30 K100.
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/6.JPG)
Kuva 6 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/6.PNG (n. 100-200 kt)
Kuva 7:
Toinen ratkaisu on kuvassa 7, eli ei tehdäkään Rich Blackia, vaan pelkkä 100% Black.
- Valitaan Photoshopissa Magic Wandilla tussaus-layerilta jokin musta kohta, ja Select-Similarilla kaikki musta.
- Pienennetään valintaa Select-Modify-Contract-4 px.
- Luodaan uusi layer, johon Paint Bucket Toolilla täytetään äskeisen valinnan mukaisesti valkoinen väri (kts. kuvan 7 keskimmäinen kuva).
- Nyt kun tämä muunnetaan CMYK:ksi ja painetaan, kaikkien 100% mustaa sisältävien alueiden päälle ei paineta mitään CMY-osavärejä, jolloin lopputuloksena on kuvan 7 oikean puoleisen kuvan mukainen 100% Black eli C0 M0 Y0 K100. Jälki on haaleampi kuin Rich Black -vaihtoehto, mutta kaikki musta on sitten vain mustaa eikä muita värejä, jolloin mustan haaleus ei välttämättä pistä silmään. On kuitenkin huomattava, että osavärit ovat muutaman pikselin (tai millin) mustan päällä johtuen overprint-asetuksesta, joten pientä häikkää on kuvassa havaittavissa. Ehkä Rich Black olisi parempi vaihtoehto.
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/7.JPG)
Kuva 7 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/7.PNG (n. 100-200 kt)
Testailen näitä molempia vaihtoehtoja vielä painoympäristössä, ja raportoin kokemuksista tällä palstalla.
-
Erittäin hyödyllistä, kiitos.
-
T. Kähkönen, olet aarre. Täytyypä tutustua tuohon wintopoon. Suurin ongelmani mustan viilailussa on käytännössä ajan puute: 6 arkistrippiä sekä sunnuntaistrippi viikossa (+ ylimääräiset, jos tahtoo joskus viettää lomia perheen kanssa) on tappavan tiivis tahti ja ajan optimointi on todella tarpeen.
Kahdesta esittämästäsi vaihtoehdosta olen joka tapauksessa voimakkaasti rich blackin kannalla. Olen lukenut muiltakin samaa pähkäilleiltä juuri tuon K-mustan elävyyden aiheuttamasta ongelmasta ja monet tuntuvat vannovan rich blackin nimeen. Netistä tosin tuntuu löytyvän montaa mielipidettä siitä, mikä on se "oikea" rich black.
Huono vaihtoehto von CMYK-ääriviivat ja K100-täytetyt alueet, joita näkee esimerkiksi Aku Ankka-lehtien kansissa. Teksti toki K100:na, kuten täälläkin Loponen ja Ronkainen ovat julistaneet, mutta kyllä tuo K100-maalaus mustille väripinnoille irvistää. Siinä olen kuullut tavallisilta painotekniikkaan vihkiytymättömiltä ihmetystä, miksi tuo musta on tuossa niin haaleaa, joten kyse ei ole pelkästä ammattilaisten pilkunviilauksesta.
Esittämäsi tapa 6 vaikuttaa melko kompaktilta, tuohan toimii nyt melko samoin kuin expand-komennon käyttäminen, mutta harmaan lisäämistä täytyy ehdottomasti kokeilla.
Kiitos erinomaisista rautalankaesimerkeistä!
-
Testailen näitä molempia vaihtoehtoja vielä painoympäristössä, ja raportoin kokemuksista tällä palstalla.
Tässä siis lupaamaani raporttia. Tänään tuli strippi 211 painettuna. Siinä erot eivät ole niin hyvin havaittavissa kuin edellisessä 210 esimerkissä, mutta jotain kuitenkin.
1.a ja 2a) tukan sininen väri on mustan päällä. Varsinkin painetun kuvan suurennoksesta näkee, että sininen näyttää häiritsevältä, kun se on mustan päällä eikä peitä koko tukkaa.
1.b ja 2b) rich black -yritystä CMYK 51 38 36 100. Alkuperäisessä tiedostossa väritystiedostoon on lisätty mustaa (RGB 0 0 0) niihin kohtiin, jossa tussauksessa on mustaa. Yllättävän epä-richiä tämä musta.
1.c ja 2.c) Tässä täysin non-richiä mustaa eli CMYK 0 0 0 100.
Vaikea tehdä mitään johtopäätöstä näiden esimerkkien perusteella, mutta ehkä kuitenkin taipuisin vaihtoehdon b kannalle eli rich blackiä mustiin kohtiin, koska silloin ainakin tiedostot ovat optimaalisessa kunnossa. Jos paino mokaa, ei sille voi piirtäjä mitään. Sanomalehtirotaatiossa muutenkin melkein aina pettyy. Joko väriä on liikaa tai liian vähän, kohdistukset usein pielessä jne.
Huomaatko muuten 1.b ja 1.c -kuvien välillä selkeän eron tukan sinisessä (CMYK 62 36 0 4), vaikka se on sama molemmissa kuvissa. Yritä siinä sitten värinhallintaa ja kaikkia hienouksia kun saman stripin välillä väri voi vaihdella näin paljon!
Painettu kuva (1):
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/skannaus_211_painettu_iso.JPG)
Kuva 1 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/skannaus_211_painettu_iso.PNG (n. 5 Mt)
Alkuperäinen kuva (2):
Tässä kuvassa tussaus ja väritys on esimerkin vuoksi yhdessä, mutta todellisuudessa tussaus ja väritys ovat eri tiedostoissa.
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/skannaus_211_alkuperainen_iso.JPG)
Kuva 2 isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/skannaus_211_alkuperainen_iso.PNG (n. 42 kt)
-
Kiitos taas hienoista näytekappaleista, täytyy varmaan kantaa oma korsi kekoon jossain vaiheessa ja tehdä samoin. Tuossa rich blackissa pohdin, kannattaisiko keltainen jättää kokonaan pois ja laittaa tilalle Cyaani-Magenta-sekoitusta vähän voimakkaampana? Tietysti heilahtaessa värit irvistävät enemmän silloin tuolta alta... Yhdessä painotalossa sanoivat, että he käyttävät puhtaasti Cyaani-Musta-sekoitusta.
-
Tässä vielä esimerkki, josta käy selvemmin ilmi tavallisen 100% mustan ja mustan päälle painettujen värien eron. Ilotulitus taivaalla koostuu kirkkaista väreistä, jotka on painettu mustan päälle.
Painettu kuva:
[img ]http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/ve_15_ruutu9_painettu_300dpi_500px.JPG[/img]
Painettu kuva isossa koossa: http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/ve_15_ruutu9_painettu_300dpi.JPG (n. 400 kt)
Sama grayscalena:
Grayscale-versiosta käy ilmi, että punaisella ympäröity kohta on tummin. Sen CMYK on 47 42 0 100 eli ei ollenkaan keltaista.
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/ve_15_ruutu9_painettu_300dpi_500px_gray.JPG)
Isossa koossa: ve_15_ruutu9_painettu_300dpi_gray.JPG
(http://www.paikallisuutisia.com/kuvia/ve_15_ruutu9_painettu_300dpi_gray.JPG) (n. 300 kt)
Eli näyttäisi siltä, kuten JanneT kirjoitti, että keltaista ei kannata käyttää vaan pelkkää Cyania ja ehkä magentaa lisäksi. Keltainen näyttäisi vaalentavan painojälkeä.
Jos tekee värityksen RGB:nä, silloin pitää haarukoida sopiva arvo. Tähän taas vaikuttaa CMM (color management module eli värilaskin), jota käytetään RGB-CMYK-konversioon. Esim. Photoshopin Adobe (ACE) -värilaskin tekee
- Apple RGB -profiilin RGB 125 114 174 -väristä Europe ISO Coated FOGRA27 -profiilin CMYK 50 49 0 0 -värin ja
- samasta RGB-väristä ISOnewspaper26v4 -profiilin CMYK 33 34 1 15 -värin
Luulisin, että riippumatta painotavasta rich blackiin kannattaa käyttää mustan lisäksi vähintään 40% Cyania ja 40% Magentaa. Tai sitten pelkkää Cyania esim. 70-100%. Isommat määrät saattavat tehdä tuhrua sanomalehtirotaatiossa.