Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => : Rovio 09.08.2006 klo 20:16:57
-
Luin äsköttäin tarinan, jossa Aku löytää ämpärillisen kultaa. Roope Ankka ei kestä ajatella, että kulta valuu Akun kynsissä turhuuksiin, niinpä palkkaa agentti Jaakko Bondin suostuttelemaan Akun kasvattamaan norsuja.
No Akuhan alkaa kasvattamaan niitä, ja homma tuntuu toimivan. Mutta sitten käy ilmi, että Roope Ankan omat norsut eivät enää myy niin hyvin, koska hänellä on nyt kilpailija. Niinpä Roope matkaa noitaukon luokse, jolla on taika eliksiiri. Sitä Roope sujauttaa nosrsujen juomaveteen ja norsut kutistuvat kelvottomiksi.
Kuvassa näkyy norsujen huolestuneen ilmeen lisäksi, kuinka Akun maailma romahtaa. Roope Ankalla taas tuntuu olevan nautinto katsoa Akun kärsimystä.
Roope siis tuhosi sukulaispoikansa yrityksen. Aivan kuin käppänällä ei olisi tarpeeksi rahaa ja yrityksiä muutenkin. Ei taida paljon hetkauttaa, että Akulla on veljenpojat ruokittavana.
Tuleeko mieleen muita törkeitä tempauksia Ankkalinnasta?
Akua ja Teppoa ei lasketa, ellei tapaus ole erikoisen hyvä.
-
Taskareista, siis vanhoista, löytyy tilanteita joissa Roope on tosi tyly.
Mielestäni klassikkonäyte wanhasta kunnon ankkalinnalaisesta moraalista löytyy tosi vanhasta (liekö otettu uusintapainoksiakaan) taskarista Voimakolmikko, joka on numero 16.
Tarinassa Aku Ankka ja uskomaton ametisti Aku löytää sattumalta ametistin, jonka arvo on 100 miljoonaa. Yrittäessään myydä kiveä Roopelle on Roopen tarjous siitä 100 markkaa. Koska Aku kieltäytyy myymästä niin Roope estää Akun yritykset myydä kiveä kenelle muullekaan.
Lopulta Aku tapaa Taavi Ankan, joka suosittelee, että Akun pitäisi vakuuttaa kivi ja antaa varkaiden viedä se. Eli siis syyllistyä vakuutuspetokseen. No niinpä sitten käy, että Karhukopla varastaa kiven ja yrittää myydä sitä ensin alamaailmassa eteenpäin. Kaikki myyntiyritykset epäonnistuvat, koska kivi on liian kuumaa tavaraa ja Karhukoplakin päätyy naamioituneena tarjoamaan kiveä Roopelle, vaatien siitä kunnon löytöpalkkiota. Roope antaa kivestä 20 markkaa ja sitten aseella uhaten pakottaa Karhukoplan ulos toimistostaan.
Aku on tässä vaiheessa kotonaan saamassa vakuutusyhtiöltä 10 miljoonan vakuutuskorvausta, jolloin Roope soittaa ja kertoo saaneensa kiven käsiinsä, kertoen maksaneensa siitä 20 000 markkaa, joita vaatii Akulta tai pitää kiven muuten itse. Lopputulos Aku jää ilman rahaa ja Roope saa ametistin 20 markalla.
Tulipas pitkä selostus, mutta kyllä mokomaa tarinaa kelpaakin selostaa. Muutenkin vanhoissa taskareissa Roope kuvataan törkimyksenä, joka tekee lähes mitä vaan lisätäkseen omaisuuttaan. Jos taskareissa saisi kuvata salamurhia niin veikkaisin, että vanha Roope olisi ensimmäisenä turvautumassa niihin.
-
Tuo on yksi niistä syistä, miksen pidä taskareista. Niissä Akulla käy AINA huonosti. Hiton Italialaiset!
-
tämä ei ihan ole Ankkalinnalaisten tylyjä tempauksia, mutta voisi olla - jostain syystä tästä tulee mieleen Aku Ankka ja Teppo Tulppu: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Lumisodaksi+%C3%A4itynyt+naapuririita+toi+sakkoja/1135221433868
-
Vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa on tosiaan tylyjä tempauksia. Eräässä taskarissa Ankkalinnassa on tulva. Roope Ankka on tullut Akun luo pyytämään Akulta palvelusta. Molemmat kelluvat Akun keittiössä pöydän päällä. Aku ei suostu Roopen pyyntöön, mutta horjahtaa sitten veden varaan. Näppäränä kaverina Roope kysyy suostuuko Aku nyt palvelukseen. Ei suostu, ja niinpä Roope painaa Akun päätä veden alle ja kysyy uudestaan. Puolihukuksissa Aku lopulta suostuu Roopen pyyntöön ja varsinainen seikkailu voi alkaa...
Murhanhimoinen veijari se Roope setä.
-
"Tyhjälän joulussa" Roope tuskittelee kun ei holvin ovi mene kiinni, vaikka minipuskutraktorilla sulloo rahoja sisään. Akulle hän sanoo, ettei voi mitenkään avustaa Tyhjälän joulujuhlaa 50 dollarilla, kun se on niin suuri summa.
Mutta ahneudella on siinä tarinassa oikeudenmukainen loppu.
-
Itse asiassa Barksin Roope on useimmiten hyvinkin kiltti ja ansaitsee rahaa vain rehellisin keinoin. Ja Roope pelastaa usemmassakin tarinassa roiston, joka juuri vähän aiemmin on yrittänyt ottaa Roopen ja veljenpojat hengiltä.
Myös Roopen rahanahneus loppuu heti, jos joku on hengenvaarassa. Roope menettää kokonaan kiinnostuksensa aarteeseen jota on jahdannut ja haluaa vain pelastaa itsensä ja muut.
Muistaakseni jossain kerrottiin, että Barksilla olisi ollut vain yksi tarina, jossa Roope käyttäytyi todella törkeästi ja tätä Rosa olisi hyödyntänyt omassa Roope-elämänkertasarjassaan. Oliko se juuri tuo Zombie-juttu? Vai liittyikö se jotenkin Afrikkaan?
-
Oliko se juuri tuo Zombie-juttu? Vai liittyikö se jotenkin Afrikkaan?
Se oli juuri se Zombi-juttu. Roope vain naureskelee muistellessaan miten anasti maat alkuasukkailta. Akullekaan ei riitä tippaakaan myötätuntoa kun tämä sai pistoksen voodoonukesta. On tietysti vielä muutama muukin Barksin tarina joissa Roope oli vielä aikamoinen pahis, kuten taikatiimalasitarina, jossa Roope palkkaa arabikonnat mukiloimaan Akun henkihieveriin saadakseen tiimalasin takaisin.
Timo
-
Minäkin olen tänä kesänä (tai siis menneenä) lukenut Barksin Roope-setä-jutut läpi lähes kaikki. Äsken luin North of the Yukon, ja eipä Roope todellakaan ollut 1960-luvulla mikään pahis, vaan oli valmis luopumaan koko omaisuudestaan pelastaakseen hukkamaisillaan olevan koiran. No, varmaan tiedättekin tämän kuuluisan kohtauksen.
Barksin tarinoiden rikolliset ovat useimmiten kyllä tylyjä ja eivätkä kaihda surmaamisyrityksiäkään (kuten myös e.m. tarinassa). Paitsi Karhukopla, joka on tavallaan sympaattinenkin porukka.
Täytyykin seuraavaksi lukea Donald Duck -lehdessä ilmestyineitä pitkiä Barks-juttuja ja tutustua siihen varhaisimpaan Roopeen.
-
Äsken luin North of the Yukon, ja eipä Roope todellakaan ollut 1960-luvulla mikään pahis, vaan oli valmis luopumaan koko omaisuudestaan pelastaakseen hukkamaisillaan olevan koiran.
"Se olis ollu valmis luopumaan koko omaisuudestaan että saa sen koiran pelastettua. Ja sanoo "meidän kahden vanhan täytyy pitää yhtä". Niin kaunis teko kuin ikinä! (...) Silloin mä itkin! Voi luoja, mä todella itkin!"
- Rauli Badding Somerjoki
Itkusta Iloon, tuon sarjan originaalit ovat tietääkseni tallella, yksityisissä kokoelmissa mutta kuitenkin.
-
Entäs Roope oopiumin salakuljettajana? Siis tarina jossa Roope ja tämän liikekumppani syöttävät toisilleen oopiumilla terästetyt appelsiinit ja liikekumppani herää kannibaalien padassa?
-
Joo, tuo stoori on aivan loistava! Kukapa voisi unohtaa vaaristaan esimerkillisesti huolehtivia McScottin kaksosia: "Sisareni Kertun ammatti on perijä." "Veljeni Jori on myötäperijä." ;D
Oikkarina ei voi olla nauramatta ääneen monille niistä asioista, mitä Roope saa Akun tekemään tämän velkoja kiristyskeinona käyttäen...jos meno olisi missään päin maailmaa hiukankaan tuollaista, muuttaisin sinne heti ja ryhtyisin pankkiiriksi.
-
On tietysti vielä muutama muukin Barksin tarina joissa Roope oli vielä aikamoinen pahis, kuten taikatiimalasitarina, jossa Roope palkkaa arabikonnat mukiloimaan Akun henkihieveriin saadakseen tiimalasin takaisin.
Tuota... arabit kylläkin "kiduttavat" Akua kutittamalla Akun jalkapohjia höyhenellä. ::)
-
Tylyä Ankkaa vuodelta 1936
http://users.tkk.fi/~rauta/AL-12.jpg
-
Heh heh heh!
Tylyä oli meno Al Taliaferron Akuissa ja muissakin sanomalehtisarjoissa ensimmäisinä vuosikymmeninä. Itsemurha(n yrittäminen) oli hyvin suosittu huumoriaihe.
Tylyistä Aku-sarjoista tuli mieleen italialaisten klassikkosovitus Monte Criston kreivistä. Silloin joskus kun ei vielä tuntenut alkuperäistä teosta, tuntui Roopen ja Hannun juonittelu Akua vastaan aika oudolta ja ilkeältä.
-
Monissa taskareissa Roope pakottaa Akun mukaan jollekin aartenetsinnälle, vaikka Aku muistaakin lainansa Roopelle. Roope ei jaksa vaivautua kantamaan tavaroita ja yleensä "pahoinpitelee" Akun kaltoin, jolloin Aku sitten mukisematta kantaa tavarat. Se on aika epäreilua. :-\
-
Takavuosina tein Turun ylioppilaslehteen (ja Ankkalinnan pamaukseen) jutun siitä, miten Ankkaa tehdään suomeksi. Riku Perälä ja Kivi Larmola kertoivat.
Taskukirjoja ei kuulemma enää ole "leikelty" 1990-luvun alun jälkeen, jolloin Perälä tuli taloon, mutta 1960- ja 70-luvulla meno oli vielä välillä aika hurjaa. Ilmeisesti karu huumori tepsi italialaisiin, ja "sihi-juoman" kulutuskin oli vankkaa, kuten APamauksen päihdenumerosta muistamme.
Ankka-lehden puolella ei kuulemma juurikaan ole ollut sensuurin tarvetta. Pari oikein huonoa juttua oli jätetty väliin. Yhdessä niistä IInes leipoo naistenkerhon kilpailuun mahdollisimman painavaa kakkua, ja täyttää sen sementillä, raudankappaleilla jne.
Ei tuossa muuten mitään, mutta kun ei tuollainen sovi hahmolle, juttu jätettiin pois.
Kiinnostava olisi nähdä joskus italialaisia taskareita 1970-luvun puolelta. Onko niissä sitten ollut merkittävää eroa meillä julkaistuihin versioihin, onko tietoa? (Paitsi meikäversioista poispyyhityt reikäraudat ja muut tappovehkeet.)
-
Jopeti Jalkapuoli Japp!
Jos ei Musta Pekka edelleenkään ole hirveän mukava tyyppi ainakaan Mikkiä kohtaan, niin ennen oli hän vielä pahempi.
Artikkelissa "Poliittinen Mikki Hiiri" paljastuu millainen kakkiainen Musta Pekka oikein olikaan vielä 1930 - 50 -luvuilla. Maanpetturi, natsien kätyri, Neuvostoliiton salaisen poliisin komissaari...
Juttu, alkujaan tanskalainen, ilmestyy Ankkalinnan Pamauksen politiikka -numerossa sitten kun se ilmestyy.
-
Eipä olisi uskonut että Mikki tämmöisen käytännön pilan tekisi:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6749.0;id=3572)
Timo
-
Katsoin juuri Mickey Mouse in Black & White vol 1:n. Jopi oli aina se pahis, oli sitten desperado, gangsteri tai ankara pomo. Sota-aikana oli tietysti luonnollista tehdä hahmosta viidennen kolonnan mies...
Tästä tuli mieleen vanha ihmetys että ihan sama Pekka oli Akun armeija-piirretyissa USAn armeijan kersantti.
Timo
-
Sanomalehtisarjassa Jopi-Pekka käyttikin sitten armeijakokemuksiaan olemalla ensin Kolmannen valtakunnan upseeri, sittemmin neuvostokomissaari...
Mutta on se aikakin muuttunut! Tänään UL100sen stripissä Aku ilmeisesti huomaa kaalisalaatti-annoksessaan ötököitä, kirmaisee ulos ja viimeisessä ruudussa suihkii spruutalla surutta annokselleen DDTtä... suomennoksen mukaan tosin "Raid"ia, mutta silti...
-
Mutta on se aikakin muuttunut! Tänään UL100sen stripissä Aku ilmeisesti huomaa kaalisalaatti-annoksessaan ötököitä, kirmaisee ulos ja viimeisessä ruudussa suihkii spruutalla surutta annokselleen DDTtä... suomennoksen mukaan tosin "Raid"ia, mutta silti...
DDT on tehnyt comebackin ainakin vähäksi aikaa, sitä saa nimittäin käyttää taas malaria-alueilla. Tosin pian kehittyy taas vastustuskykyisiä tuholaiskantojakin.
Onkos tässä ketjussa muuten mainittu vielä Mustakaavun innovatiivisia hiirenlistimismetodeja debyyttiesiintymisestään? Tai niitä aika repiviä tapoja (mm. valehirttäminen) , joilla Mikin kanttia koetellaan tarinan Mikki Hiiri muukalaislegioonassa alussa? Tuovat jotenkin mieleen Rube Goldbergin pilapiirrosten kojeet :)
-
Monissa taskareissa Roope pakottaa Akun mukaan jollekin aartenetsinnälle, vaikka Aku muistaakin lainansa Roopelle. Roope ei jaksa vaivautua kantamaan tavaroita ja yleensä "pahoinpitelee" Akun kaltoin, jolloin Aku sitten mukisematta kantaa tavarat. Se on aika epäreilua. :-\
Roopelle kyllä sopii kaikkein parhaiten tylyn henkilön rooli. Toisin on Mikin laita
-
Roopelle kyllä sopii kaikkein parhaiten tylyn henkilön rooli. Toisin on Mikin laita
Mikki ja Roope ovat vain saman dollarin kaksi eri puolta. Roope sopii kyllä paremmin sarjakuvaruutuun jossa palkataan työmaalle liittoon kuulumattomia hanslankareita, mutta Mikki on varmasti se kunnon amerikkalainen joka tulee töihin pitämään talouden rattaat pyörimässä, oli lakko tai ei.
-
Muistatteko eräässä AA:n taskukirjassa (numeroa en valitettavasti muista) olleen tarinan, jossa Aku ja veljenpojat seikkailivat Intiassa tehtävänään toimittaa perille laatikollinen liisteripusseja?
Akun toiminnan seurauksena pussit kastuivat, josta kostona hinduveikkoset pakkosyöttivät laatikon sisällön Akulle - vieläpä kohtuullisen väkivaltaisesti ja suppiloa apuna käyttäen.
Tämä oli jotenkin ahdistava kohtaus tenavana, vaikkei sinänsä ankkalinnalaisten tylyyttä ilmennäkään... :)
-
Tämä nyt ei sinällään ole mikään tyly tempaus (tai no, korkeintaan käsikirjoittajalta), mutta kieltämättä hivenen hämmästyin kun jossain uudehkossa taskarissa vierailtiin helvetissä. Ei se siis meikäläistä todellakaan mitenkään rassannut, mutta kunhan pistin merkille. Jotain raja-aitoja rikottiin varmaan siinäkin, en ainakaan itse ole vierailuja tuonpuoleiseen aiemmin noteerannut?
Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa kun sadat ja tuhannet vanhemmat selittävät kymmenvuotiailleen tuon tarinan loppua!
EDIT: Jaa, Elämä&Teot viidennessä osassa muuten käväistään taivaassa. No, olisiko tuo ensin mainitsemani tapaus sitten ollut ensimmäinen visiitti kerrosta alemmas?
-
hivenen hämmästyin kun jossain uudehkossa taskarissa vierailtiin helvetissä. [...] Jotain raja-aitoja rikottiin varmaan siinäkin, en ainakaan itse ole vierailuja tuonpuoleiseen aiemmin noteerannut?
Mikki ja Hessu kävivät helvetissä jo vuonna 1949 suomeksi julkaisemattomassa italialaissarjassa. L'Inferno di Topolino on Guido Martinan käsikirjoittama parodia Danten Jumalaisesta näytelmästä. Tarina on julkaistu italian lisäksi saksan kielellä ja viime vuonna englanniksi USA:laisessa Walt Disney's Comics -lehdessä (n:o 666!). Ks. Ankkalinnan Pamaus n:o 15 ja 17 (17:ssa on amerikkalaisen version arvostelu). www.perunamaa.net/ankistit, Pamauksia on helpoin ostaa Zum Teufelin (http://zumteufelkustannus.net/store/) nettikaupasta.
Timo
-
Ohhoh... Tämä on aivan virallisesta Disney -julkaisusta:
http://sekvenskonst.blogspot.com/2007/03/faster-mickeymouse-kill-kill.html
(http://bp2.blogger.com/_PLW2kt4u_8w/Rfw3IqXCvMI/AAAAAAAAAIg/sHY7Mz9uIbw/s1600/killkill.jpg)
Tuli vastaan myös tämmöinen postikortti:
(http://bp2.blogger.com/_Sar8IPNlxOY/RfpT_cRpoxI/AAAAAAAAASg/nlSyCcb4oZA/s1600/pig_knife.jpg)
Timo
-
Eikä näy nämäkään kuvat. Vai näkyykö muilla?
-
Eikä näy nämäkään kuvat. Vai näkyykö muilla?
Eipä näy, ei.
-
Eipä näy, ei.
Bloggeri estää. Sen ensimmäisen ainakin näkee menemällä siitä linkistä.
Timo
-
Ihan hyvin kaikki näkyy
-
Kannattaa suosiolla siirtää kuvat vaikka imageshackkiin (Kvaakin liitteet ovat minusta epäkäytännöllisiä).
-
Artikkelissa "Poliittinen Mikki Hiiri" paljastuu millainen kakkiainen Musta Pekka oikein olikaan vielä 1930 - 50 -luvuilla. Maanpetturi, natsien kätyri, Neuvostoliiton salaisen poliisin komissaari...
Juttu, alkujaan tanskalainen, ilmestyy Ankkalinnan Pamauksen politiikka -numerossa sitten kun se ilmestyy.
Ja nyt se lehti on ilmestynyt ja postissa menossa tilaajille! Ilman jää jos ei ole tilaaja!
(http://www.perunamaa.net/ankistit/pamaus19.gif)
Timo
-
Valitettavasti jää näkemättä :(
Kansi on ainakin hyvä!
-
No voi sen ehkä ostaa huuto netistä :) joskus
-
Tämä nyt ei sinällään ole mikään tyly tempaus (tai no, korkeintaan käsikirjoittajalta), mutta kieltämättä hivenen hämmästyin kun jossain uudehkossa taskarissa vierailtiin helvetissä. Ei se siis meikäläistä todellakaan mitenkään rassannut, mutta kunhan pistin merkille. Jotain raja-aitoja rikottiin varmaan siinäkin, en ainakaan itse ole vierailuja tuonpuoleiseen aiemmin noteerannut?
Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa kun sadat ja tuhannet vanhemmat selittävät kymmenvuotiailleen tuon tarinan loppua!
Haluaisin tietää mistä taskarista kyseinen tarina löytyy!
-
Kyseinen taskari taitaa olla numero 324, Kalmanlehdon kartano.
-
Tuplanollissahan heitellään tappouhkauksia melko tiheään. Niitäkin enemmän mua tosin ärsytti se kun "luonnonsuojelijat" yrittivät karkottaa tunkeilijat ampumalla niitä kuolleilla kaloilla. Jotenkin en pidä oikein minään luonnonsuojelijoita jotka kohtelevat kaloja tuolla tavalla.
-
"luonnonsuojelijat" yrittivät karkottaa tunkeilijat ampumalla niitä kuolleilla kaloilla. Jotenkin en pidä oikein minään luonnonsuojelijoita jotka kohtelevat kaloja tuolla tavalla.
Jos ne oli jo valmiiksi kuolleita?
Jossain Sudenpentusarjiksessa partiolaiset suojelevat kettuja ja muita semmoisia turkiseläimiä, mutta pitävät itse päässään pesukarhunnahkalakkia häntineen kaikkineen.
Timo
-
Luin juuri lastenkirjan, jossa Aku ja pojat perustivat kanafarmin. Aku mm. syötti kanoille hillittömät määrät "vitamiineja", jonka jälkeen kanat saivat sulkasadon(? tai ainakin höyhenpilvi lensi farmilta Ankkalinnaan) ja sen jälkeen munivat hillittömästi, jolloin Aku oli taas ongelmissa: mitä tehdä (jälleen Ankkalinnaa uhkaavan?) munavuoren kanssa? Tarina loppui onnellisesti, Aku leipoi kaupunkilaisille munakkaan. Mainio kirja, jos haluaa opettaa lapsilleen kriittistä lukutapaa ja eläintenkin hyvinvoinnin kunnioittamista. ;)
-
Akuhan syö kanaa ja kalkkunaa ilman omatunnontuskia. Lajikumppaneita :)
-
Luin juuri lastenkirjan, jossa Aku ja pojat perustivat kanafarmin. Tarina loppui onnellisesti, Aku leipoi kaupunkilaisille munakkaan. Mainio kirja, jos haluaa opettaa lapsilleen kriittistä lukutapaa ja eläintenkin hyvinvoinnin kunnioittamista. ;)
Jaaha, sitä on taas Barksin alkuperäistä tarinaa sumeilematta sorvailtu. Alkuperäistarinahan on Kohtalokkaat kanat vuodelta 1952 (Omelet). Sen päätteeksi laaksossa oleva kaupunki peittyy Akun kukkulalla sijaitsevalta kanalalta vyöryvään munamassaan. Kaupunkilaisilla ei ole muuta mahdollisuutta sotkun poistamiseen kuin paistaa munat - sytyttämällä talot tuleen. Jälleenrakennettu kaupunki saa nimen "Omeletti", mitä Aku pitää junttimaisena. "Olisivat nyt antaneet jonkun hienomman nimen, vaikka 'Ranskalainen omeletti' - sen verran kalliita ne munat olivat."
Mielenkiintoista, että 1953 tarina julkaistiin Aku Ankassa tuoreeltaan kokopitkänä, vuonna 1973 lyhennettynä
yhdeksään sivuun, kaupungin polttaminen oli poistettu (Tanskassa vuotta aiemmin).
http://coa.inducks.org/story.php?c=W+WDC+146-01&search=omeletti
-
Jos ne oli jo valmiiksi kuolleita?
Silloin kalat olivat muuttuneet ruoaksi, eikä ruoalla saa leikkiä.
-
eikä ruoalla saa leikkiä.
Mitäpä muuta maailman parhaimmat kokit tekisivät kuin juuri tuota? Eikö muka riitä että kypsentää, maustaa ja syö? Pitääkö pipertää ja askarrella? :P
Timo
-
Silloin kalat olivat muuttuneet ruoaksi, eikä ruoalla saa leikkiä.
Taisivat olla kissakaloja ::)
-
Mutta eivät kai luonnonsuojelijat metsätyökoneitakaan pommita kuolleilla ketuilla?
-
Roope tekee tosiaan iilkeitä tempauksia,mutta tuskinpa hän ottaa niitä niin tosissaan
useissa tarinoissahan Roope on olevinaan niin ilkeää heppua(erityisesti Akun Joulu/synttärijuhlissa) mutta todellisuudessa hän huijaa sen ilkeän jutun,että ehtii tehdä hyvää sillä välillä,kun Aku tekee Töitä.kerroon joskus tarinoita,joissa on jotain ilkeää,mutta nyt ei tule mieleen......
-
...ja Gottfredson-uutisten kunniaksi annos Mikki Hiirtä harjoittamassa viharikoksia, vuodelta 1931.
Löytyi täältä (http://sanseverything.wordpress.com/2009/12/16/mickey-mouse-homophobe/), mukana myös kommentointia aikakauden muusta stereotyypityksestä...
-
Peregon esinäytöksissä aina Aku näytti raivo-hullulta.
-
...ja Gottfredson-uutisten kunniaksi annos Mikki Hiirtä harjoittamassa viharikoksia, vuodelta 1931.
Kehveli kun tuo unohtui kokonaan Ankkalinnan Pamauksen erotiikka-teemanumeron gay-osiosta. Onhan kuitenkin Mikin Kulta-ajassa julkaistu.
Timo
-
Niin ja sittenhän on tämä Akun syntymäpäivä pätkä jonka varmaan kaikki tietävät. Lopussa kuitenkin Aku tunkee sikarit kaikkien poikien poskeen ja kun pojat ovat täysin vihreitä Aku saakin tietää että sikarit olivatkin hänelle lopulta aku kutistuu täysin pieneksi ja hyppää pois.
-
Ja yhdessä sarjakuvassahan Mikki yllättää Mortin ja Vertin polttamasta tupakkaa ei ehkä välttämättä kuuluisi tähän aiheeseen mutta lisäsinpä kuitenkin.
-
Hah! Aivan, minunkin mieleeni tuo on jäänyt parhaimpana mahdollisena esimerkkinä tyhmyydestä. On se Dalmasso nerokas käsikirjoittaja...
Mutta muistaako kukaan sitä, kun Roope on ilmeisesti jonkin hermoromahuksen vuoksi sairaalassa, jossa hoitajat työntävät hänen käteensä rauhoittavia aineita pelottavan näköisellä ruiskulla... Ja lääkkeiden sivuvaikutusten alaisina alkaa nähdä unia eli niitä varsinaisia tarinoita.
Heti herättyään Roope huolestuu siitä, missä on, jolloin hoitajat olettavat hänen hourailevan ja tuikkaavat tuhdin paketin rauhoittavia taas suoneen... Lieneekö mahdollista enää nykyään? :'D
-
Löytyi. New Funnies # 158.
Mutta... mutta... Nakkehan tekee tuossa murhan!
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=6749.0;attach=19732)
-
Muistan saman sketsin, missä Aku heittää Hessulle köyden ankkurin kera.
-
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=86204&c=5
siinnon jotain. sivuttaa pikkusen aihetta, mutta noo...
-
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=86204&c=5
Teppo Tulppu... :-------DDDDDDDD
-
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=86204&c=5
Tuvun, Huvun ja Luvun! ;D
-
En tiedä, kuuluuko tämä ihan tälle osastolle, mutta jakaa tämä kuitenkin piti.
Jukka Rasilalle on Aku Ankkaa puhuessaan ilmeisesti käynyt pikkuinen vahinko, tai sitten puhujaa on ***uttanut ankarasti. ;D
Klikatkaa ensimmäisen kommentin aikalinkkiä "7:39" ja kuunnelkaa tarkasti.
http://www.youtube.com/watch?v=0qA-TbdGXA8&feature=related
-
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=86204&c=5
siinnon jotain. sivuttaa pikkusen aihetta, mutta noo...
Oon pitkään yrittänyt muistaa miksi tollasta internet memeä oikeen kutsuttiin (siis tota, että hahmon pää on värikkäällä taustalla ja tekstissä jotain hahmon logiikkaa). Osaiksko joku auttaa?
-
Tarinassa "Kalhoan ikuiset liekit" (julkaistu ainakin taskarissa 23 sekä Scarpa-erikoisnumerossa "Kalin kynsi") vuokralaista etsivä Mikki suhtautuu rasistisen ennakkoluuloisesti Hessun tuttavaan Teetamiin, koska tämä on Samoalta ja virnistelee hiukan kummannäköisesti. Teetam jää vaille kortteeria Mikin valehdellessa, että huone on jo vuokrattu. Sen sijaan vuokralaisiksi kyllä kelpaavat mainiosti kaksi väkivaltaista merimiestä, joiden riehuminen tuon tuosta saattaa Mikin pulaan.
-
etsivä Mikki suhtautuu rasistisen ennakkoluuloisesti Hessun tuttavaan Teetamiin, koska tämä on Samoalta ja virnistelee hiukan kummannäköisesti. Teetam jää vaille kortteeria Mikin valehdellessa, että huone on jo vuokrattu.
Ohhoh, kylläpä on tyly tempaus. Mikin aseenkanto- ja etsivänlupa on kyllä välittömästi peruutettava. Ankkalinnan pormestari voisi ottaa Mikin puhutteluun, muistuttaa hieman tätä tämän omista afro-amerikkalaisista juurista.
Hessun kannattaisi vakavasti pohtia, olisiko hänen enää syytä niin tiuhaan kaveerata tämän "perushiiren" seurassa.
-
Jäiköhän Mikille pahoja muistikuvia "Neekeripoika Torstain" vierailusta? ;D
Timo
-
Oon pitkään yrittänyt muistaa miksi tollasta internet memeä oikeen kutsuttiin (siis tota, että hahmon pää on värikkäällä taustalla ja tekstissä jotain hahmon logiikkaa). Osaiksko joku auttaa?
Vissiin ensimmäinen oli Advice Dog, jossa koiranpää antoi hyviä neuvoja. Niitä on vaikka kuinka monta erilaista, mutta kai se on yleisemmin advice jotain.
-
Luin tässä Ankantekijät-sarjan Paul Murry -kirjaa, jonka ekassa tarinassa Mustakaapu ja salaperäinen herra X Mikki taas kunnostautuu.
Mikki hypnotisoi Hessun luulemaan olevansa Mustakaapu vastoin Hessun tietoa tai suostumusta ja lähettää tämän hengenvaaralliseen soluttautumistehtävään. Ja kun tehtävä on saatu loppuun ja kysellään kuka oli agenttina, Mikin logiikka on pysäyttävää: "En voi paljastaa että se oli Hessu. Järkytys voisi olla hänelle liikaa. Sitä paitsi häntä voidaan tarvita vara-Kaapuna toistekin."
-
Siinäpä sitä tylytystä!
-
Minua huvitti kun Pikku Hiawatha -sarjoissa esiintyi selvää perheväkivaltaa, kun sekä 1970 että 1971 näköispainoksissa niissä esiintyi aviopari, jossa vaimolla oli aina astalo kohotettuna ja mies selvästi pelkäsi vaimoaan.
Ei silti tuohonkaan aikaan olisi ollut hyväksyttävää jos mies olisi se väkivaltainen puoliso sarjakuvassa.
Menee ohi topikin, mutta. Vasta mietin Don Rosan tarinaa lukiessa, miltä näyttäisi, kun Aku lyökin Iinestä eikä tarinan tapaan Iines Akua (Seitsemän miinus neljä rohkeata caballeroa). Vaan olisiko näin joskus käynytkin, Don Rosalla vielä? Edit. On, White Agony Creekin vanki, Kultu ja Roope tappelevat. Vain Kultun nyrkinkäyttö näytetään mutta tavaroita heittävät toisiaan päin molemmat.
-
Menee ohi topikin, mutta. Vasta mietin Don Rosan tarinaa lukiessa, miltä näyttäisi, kun Aku lyökin Iinestä eikä tarinan tapaan Iines Akua.
Nämä viimeisimmät viestit voi laittaa vaikka Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset -ketjuun, sillä en malta olla jatkamatta. Aika karua tosiaan olisi, jos Aku reagoisi Iineksen toisilta miehiltä mahdollisesti saamiin huomionosoituksiin yhtä väkivaltaisesti kuin Iines usein luullessaan toisten naisten vikittelevän Akua. Silloinhan käsilaukku usein heilahtaa Akun takaraivoon.
Muutaman harvan kerran muistelen nähneeni Akun ajavan takaa Iinestä suuttuneena. Yksi tällainen tarina tuli Aku Ankassa 1980-luvulla. Siinä Iines yrittää saada vain urheilun tapittamisesta kiinnostuneen Akun sivistämään itseään korkeakulttuurilla, koska ankkapari on kutsuttu johonkin hienostojuhliin. Juhlissa sitten ilmenee silmäätekevienkin olevan kiinnostuneempia urheilusta kuin muusta kyltyyristä, ja ankat jäävät vaille keskusteluseuraa. Tästä Aku sitten tuohtuu.
-
Mikki Hiiri huumekauppiaana (http://all-thats-interesting.tumblr.com/post/706923431/mickey-mouse-speed-drugs-comic)
Vai onko tämä jo ollut?
-
Juttuhan on niin, että Roope ankka on itsekäs, itara ja omahyväinen nurputtaja jolle ei mikään kelpaa. Rosan tarinassa "Täyttä roskaa" Roopen kaadettua roska-auton sisältö akun auton päälle peittäen se kokonaan, hän kysyy akulta "missä autosi on?". Aku vastaa yksinkertaisesti "Istun siinä", ja Roope sanoo "Älä jaksa aina marista joka asiasta. Onko kysymykseen vastaaminen muka marinaa? Ei.
Onhan niitä parempiakin esimerkkejä, mutta mieleen muistui tämä.
-
Italo-Roope, osa aika mones. (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++294-A)
Akua ja poikia lennätetään Afrikkaan Roopen tehtävälle ja kun käy ilmi että kone ei laskeudu vaan laskuvarjolla pitäisi hypätä, Aku kieltäytyy.
Roope: "Mukavampi sinne on tipahtaa laskuvarjo selässä kuin ilman sitä."
Aku kieltäytyy yhä. "Omapa on asiasi", toteaa Roope ja avaa lastiluukun josta Aku putoaa. Siis ilman laskuvarjoa.
Tyylipuhdas murhayritys, jota Aku myöhemmin kommentoi "Pojat olivat oikeassa! Olisi pitänyt kaapia vuokrarahat kokoon vaikka mistä - eikä jättäytyä sedän armoille."
Onkohan Topolinon kirja- ja leffaparodioissa koskaan versioitu Kummisetää? Vai osuisiko se liian lähelle?
Ai niin, tässä yhteydessä on siis triviaali pikkujuttu että tehtävänä on kuljettaa Roopen norsunluuvarastoa Afrikassa...
-
Italo-Roope, osa aika mones. (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++294-A)Onkohan Topolinon kirja- ja leffaparodioissa koskaan versioitu Kummisetää? Vai osuisiko se liian lähelle?
Taskukirjassa 182 on mukana etäisesti mafiateemainen tarina "Sardinian linkki", mutta aikamoista tusinatavaraa se muistaakseni on.
-
Taskukirjassa 182 on mukana etäisesti mafiateemainen tarina "Sardinian linkki", mutta aikamoista tusinatavaraa se muistaakseni on.
Ankkalinnan konnakavalkadissa Viiksi-Vallu ja Sikari-Sakari ovat kai selkeimpiä esimerkkejä amerikanitalialaisista gangstereista.
-
En tiennytkään hahmojen englanninkielisiä nimiä. "Idgit the Midget" ja "Dan McBoo". Ulkonäöltään hahmot ovat stereotyyppisiä italomafiosoja, mutta italialaiselta kuulostavat nimet olisivat varmaan sitten jo olleet liian osoittelevia. 1950- ja 1960-lukujen Disney-sarjakuvissa kai jo vähän varottiin niitä kaikkein räikeimpiä etnisiä stereotyyppejä?
-
Hmm, Idget the Midgetin ulkonäöstä tulee ainakin minulle enemmän mieleen keltit, ja irlantilaismafia oli aika iso tekijä...
-
Taitaa mennä aika subjektiivisen tulkinnan puolelle siis. Itse näen tummakulmaisessa pikkumiehessä ja epämuodikkailla mustilla viiksillä keikaroivassa paksukaisessa nimenomaan kliseisiä (jopa rasistisia) italiaano-stereotyyppejä, mutta...heh, hahmothan ovatkin ehkä gangsterikollaaseja, italialaisen näköisiä mutta nimiltään pikemminkin pseudoirlantilaisia.
No, poliisimestari Sisu (Chief O'Hara) ainakin on aito amerikanirkku.
-
Scarpan turpeahuulinen Etsivä Kaasi tuo kyllä mieleen jonkun epämääräisen eteläisemmän rodun.
Gottfredsonilla Kaasi saattakin olla enempi irkkuhenkinen. Mutta Kaasihan on yksi niistä hahmoista jotka mieltää ensisijaisesti italo-disneyhyn liittyväksi.
-
Scarpan turpeahuulinen Etsivä Kaasi tuo kyllä mieleen jonkun epämääräisen eteläisemmän rodun.
Myöhemmät italialaispiirtäjät erehtyivät luulemaan Kaasin sikaria pitelevien huulien tämän kuonoon tekemää ryppyä viiksiksi ja alkoivat piirtää Kaasille räkäjarrut, mikä on aina ärsyttänyt minua. Scarpan Kaasilla ei ole viiksiä.
Kaasin iänikuinen sikari ei ole vielä kadonnut hahmon vakiintuneesta ulkoasusta, vaikka muuten tupakointi alkaa olla lastensarjakuvissa pannassa. Mutta eipä hän sitä näytä usein sytyttävän. Kenties röökinnysä tuo samanlaista turvaa kuin tutti.
-
Tämä vois olla ankkasensuurissakin, mutta käy tännekin - varsin tylyä. On tästä sarjasta ollu puhetta aiemminkin. Niskalaukaus oli saksalaisille liikaa. Höh. Saksalaisille. ::)
ai niin, saksalaiset taskari-fanit ovat koonneet sensurointeja tänne (http://www.lustige-taschenbuecher.de/zensur_im_ltb.php).
-
Niskalaukaus oli saksalaisille liikaa. Höh. Saksalaisille. ::)
Kyllä on taskukirjojen maailma näistä riemukkaista ajoista siistiytynyt ;D Uudempien tarinoiden harvinaiseksi käyneistä tylyyksistä löysin tässä päivänä muutamana hauskan esimerkin: Mikki-jutussa "Maa-planeetan mestari" (suom. taskarissa 210 sekä Kahdeksan kertaa Mikki -erikoisjulkaisussa) kissaa jahtaava Pluto haaveilee päättävänsä katin päivät mestaamalla. Ajatuskuplassa näkyy kissa giljotiinissa ja Pluto julmannäköinen pyövelinhuppu päässä.
-
Niskalaukaus oli saksalaisille liikaa. Höh. Saksalaisille. ::)
Eikös tuon suomennoksessa (en ole yhtään varma ja Aku Babaa ei minulla ole :() Roope yksinkertaisesti sano Akulle "Hyppää Aku" - siis hyppää kuolemaasi kalliorinteeltä.
Vielä tylympää kuin aseella uhkaaminen.
-
ai niin, saksalaiset taskari-fanit ovat koonneet sensurointeja tänne (http://www.lustige-taschenbuecher.de/zensur_im_ltb.php).
Saksalaisten listaamissa esimerkeissä on paljon näitä tässä ja Ankkasensuuri-ketjussa läpi käytyjä pyssyjen retusoimisia pois ruuduista, mutta mahtuu mukaan sentään sellaisiakin kohtauksia, joita itsekin pitää ankkasarjoihin aika hurjina. Vilkaiskaapa El Cid Pampeador -jutun (suom. taskari 57) alkuperäisversiota. Mustan Pekan veitsi heilahtaa ja ankan kaula katkeaa.
-
joo, aika perusjuttuja oli mutta tuo ankan pään leikkuu oli kyllä aika tyly.
-
Vilkaiskaapa El Cid Pampeador -jutun (suom. taskari 57) alkuperäisversiota. Mustan Pekan veitsi heilahtaa ja ankan kaula katkeaa.
Mut noihan noita tavallisia ankkoja (alasti, siivet), joita pistetään ruoaksi joka päivä. Ei ihmisankkoja (Aku et Co)
Timo
-
Mut noihan noita tavallisia ankkoja (alasti, siivet), joita pistetään ruoaksi joka päivä. Ei ihmisankkoja (Aku et Co)
Totta, ja onhan Aku nähty useaan otteeseen metsällä jne. Mutta teurastushetken eksplisiittinen näyttäminen on aika tylyä menoa Disney-sarjakuvaan - ja näiden ankkojen munastahan se El Cid-Aku pari sivua myöhemmin kuoriutuu.
-
That's Bottaro for you.
Yhdessä jutussa Aku ja Roope joutuvat ison merikäärmeen nielemäksi. Alkavat sotia kanuunoin meripedon mahassa. Yksi kuula lentää käärmeen pään läpi, toinen vatsasta ulos. Peto ajelehtii läheiseen rantaan, jossa alkuasukkaat syövät otuksen hujauksessa niin että luuranko vain jää jäljelle.
-
ja näiden ankkojen munastahan se El Cid-Aku pari sivua myöhemmin kuoriutuu.
Se on kieltämättä erikoista. Alkuperäinen El Cid monen muun suursankarin tapaan oli varmaankin vaatimattomista vanhemmista, eli sikäli... ;D (hmm. Wiki sanoo "Born a member of the minor nobility"....) Pitäis varmaan lukea sekä tämä sarjakuva uudelleen että myöskin originaali tai ainakin joku cliff notes -tyyppinen pätkä.
Edit: jaa- kun esim Aku metsästäää lintuja, ei se ole sen kummempaa kuin toinen nisäkäs (ihminen) metsästämässä nisäkästä.
Timo
-
Aika selvästi näkyy mistä ei ole Ehapalla (eikä kai Tanskan Gutemberghusissakaan) tykätty.
1. Pyssyt
2. Päähän lyöminen yleensä ja eritoten tainnutustarkoituksessa - sama juttuhan oli Tintissä, Hergé lakkasi kolkkaamasta töyhtöpäätä sen jälkeen kun lääkäri oli huomauttanut että Tintti saisi tuota menoa aivovamman.
3. Mielisairaalakohtauksista pakkopaidat pois.
Minor nobility-jutusta: Keski-Eurooppa on "oikeiden" kuninkaallisten lisäksi väärällään erilaisia pienaatelisia joiden arvonimet rapistuvat sukupolvi sukupolvelta.
-
Scarpan turpeahuulinen Etsivä Kaasi tuo kyllä mieleen jonkun epämääräisen eteläisemmän rodun.
Minulle on aina tullut etsivä Kaasista mieleen Jörn Donner. Kasvoissa ja varsinkin suunseudussa on paljon yhteneväistä.
-
Mut noihan noita tavallisia ankkoja (alasti, siivet), joita pistetään ruoaksi joka päivä. Ei ihmisankkoja (Aku et Co)
Mut ankoilla on tuttujen hahmojen piirteitä: Aku, Roope ja Iines. Ja Roope siinä menettää päänsä. Kyllä sen oivaltaa lapsikin.
http://www.lustige-taschenbuecher.de/zensur_58_elcid.php
-
Kari Korhonen: Ankan siivellä, s. 192
Roope näyttää mallia miten säästytään kaiken maailman hässäköiltä.
-
Maltan ankka -Taskarissa Ciminon Kultainen naamio (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1906-A): Ensiksi Roope varastaa ampumanäytöksessä rahat ennen kuin niitä ehditään ampua, sitten Roope varastaa kultanaamioisen patsaan, joka osaa ennustaa. Edes ankanpojat eivät pidä tekoa mitenkään outona, saa kai Ciminon kummallisilta kansoilta kansallisaarteen jos toisenkin silloin tällöin käydä nappaamassa?
-
Kaksintaistelu lumessa, AATK 99. Giuseppe Perego on selvästikin ottanut ilon irti tätä tuokiota kuvatessaan. Hannun ilme ensimmäisessä paneelissa ei hevillä unohdu.
-
Maltan ankka -Taskarissa Ciminon Kultainen naamio (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1906-A): Ensiksi Roope varastaa ampumanäytöksessä rahat ennen kuin niitä ehditään ampua, sitten Roope varastaa kultanaamioisen patsaan, joka osaa ennustaa. Edes ankanpojat eivät pidä tekoa mitenkään outona, saa kai Ciminon kummallisilta kansoilta kansallisaarteen jos toisenkin silloin tällöin käydä nappaamassa?
"Maltan ankassa" tapahtuu muutenkin; pyssyt paukkuvat aika siloittelemattomasti Tuplanolla-tarinan alussa. Ei olisi tämmöinen mennyt läpi saksalaissensoreilta, vaikkei kehenkään nyt osukaan.
-
Yhdessä jutussa Aku ja Roope joutuvat ison merikäärmeen nielemäksi. Alkavat sotia kanuunoin meripedon mahassa. Yksi kuula lentää käärmeen pään läpi, toinen vatsasta ulos. Peto ajelehtii läheiseen rantaan, jossa alkuasukkaat syövät otuksen hujauksessa niin että luuranko vain jää jäljelle.
Kyseinen tarina oli siis tämä (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++216-AP&search=).
Yllä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Roope ja Aku jatkavat saarella kaksintaisteluaan. Sen on täytynyt olla suht rajua, koskapa taskarissa on sillä kohtaa 2 sivua Peregoa (AATK 331:153-154) .
Ja kun näistä sensuurijutuista on puhe, niin taskari 2:ssa (Aku Ankka ja Karhukopla) olevassa tarinassa Aku Ankka ja sääkone (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++405-A) esiintyvä afrikkalainen valtiopäämies "Kuningas Liaani" näyttää Peregon aikaansaannokselta. Alkuperäisen on siis täytynyt olla niin rasistinen stereotyyppi että se on katsotty parhaaksi korvata siirtomaa-bwanalla.
-
Tuntui että noita "kaksi sivua Peregoa"-juttuja heiteltiin joskus väliin ehkä oikean sivumäärän vuoksi, ainakin El Cid Pampeadorissa oli jokseenkin irrallinen kahden sivun kohellus (karhukoplalainen luulee bolaa käärmeeksi) mutta sitä edeltävä ja seuraava sivu olisi pystytty lukemaan ihan ilmankin peräkkäin, kohtaus oli vain tungettu väliin.
Tai sitten sillä korvattiin toisen tai kolmannen osan nimiösivu.
Ei ole nyt tuota Piraattipuistoa käsissä niin en voi tarkistaa onko siinäkin Perego-väli tarinan kannalta ylimääräinen lisäys.
-
Njoo. Siinä sivulla 155 on yhden ruudun splash page, joten varmaan olet hdc oikeassa, kyseessä lienee kaksiosaista tarinaa yhdistävä linkitys.
-
http://disney.wikia.com/wiki/Donald's_Happy_Birthday
Tässä tuo klassikko kohtaus piirretystä Aku Ankan syntymäpäivä. Jossa Aku pakottaa veljenpojat polttamaan kaikki sikarit, jotka olivatkin oikeasti lahja hänelle.
-
Jalkapallokesän innoittama voi ihailla tylyä menoa taskarin 76 tarinassa "Libero Aku". Aku osoittautuu yllättävän osaavaksi futaajaksi ja pääsee Ankkalinnan joukkueeseen. Kun hän ei kallista korvaansa kilpailijatiimi Hanhivaaran valmentajan sopimustarjouksille, kidnappaa valmentaja hänet helikopteriin kesken ottelun.
Akun onnistuttua pakenemaan hanhivaaralaisten kostonhimoinen koutsi yrittää nirhata hänet palloksi naamioidulla pommilla, mutta saa helvetinkoneen lopulta itse syliinsä ja lentää taivaan tuuliin. Jalkapallo on tosiaan enemmän kuin peliä.
-
Luin jokin aika sitten italialaisen jalkapallon historiikkia ja niiden juttujen perusteella Libero Aku on ehkä hienoista liioittelua mutta tosielämässäkin meno on ollut ajoittain aika tylyä :)
-
Tämmöinen on itellä jäänyt mieleen jostain taskarista:
Ankkalinnan ja Hanhivaaran välillä on menossa ratkaiseva jalkapallo-ottelu. Ankkalinnalla on potkaistavana yksi rankkari, joka ratkaisee koko pelin. Kaikki muut pelaajat teeskentelevät olevansa kipeitä, joten Akun on pakko vastusteluistaan huolimatta potkaista pallo. Tämä sitten kompastuu omiin jalkoihinsa ja maali jää tekemättä.
Tästä seuraa se, että kaikki joukkuetoverit haukkuvat Akun lyttyyn, ihmetellen miksei tämä sanonut jos ei hermot kestäneet, ja lähettävät tämän jalkapatikassa kotiin. Roope lisää kaikki mainostulot, jotka olisi voitetusta pelistä saanut, ja lisää ne Akun velkalistaan. Iines huutaa Akulle, koska tämän järjestämä juhla meni pilalle ja lähtee Hannun mukaan Hanhivaaran voitonjuhliin. Kotiin päästyään Aku löytää Karhukoplan varastamassa kaikken hänen maalisen omaisuutensa, koska he Akun takia hävisivät vedonlyönnissä. Aku jää sitten yksin tyhjään taloonsa murehtimaan tapahtunutta.
Tarinalla on toki "onnellinen" loppu, kun Aku näkee päiväunta, jossa kaikki meni päinvastoin.
-
Kovaa menoa Akun parisuhderintamalla: taskarissa 105 "Menestyksen maku" nähdyssä tarinassa "Tohvelisankarin osa" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1161-B) Aku rakastuu salamana Iineksen ystävättäreen Ginaan ja muuttaa tämän kanssa saman katon alle. Tuhti daami osoittautuu kaikkien aikojen pirttihirmuksi ja pitää Akun tiiviimmin (koti)töissä kuin Roope konsanaan.
Loppuhuipennuksessa Gina kiihtyy telkkarissa näkemästään naisasiakeskustelusta niin, että pahoinpitelee Akua, ja tämän hakiessa turvaa katolta tuikkaa Gina koko talon tuleen. Onneksi kaikki paljastuukin viimeisillä sivuilla uneksi.
Heijasteleekohan juttu kirjoittajansa Jerry Siegelin näkemyksiä tasa-arvosta? Siegelin Disney-sarjoissa on usein tällainen epämääräisellä tavalla uhkaava tunnelma ja hahmojen henki vaarassa, aiemmin on Kvaakissa nostettu esiin mm. "Kapteeni Kultasen aarre" taskarista 74.
-
Roope palaa nuoruutensa keinoihin vangitsemalla maahisen ja kiristämällä tältä ruukullisen kultaa. Siis varastaa. Eikä edes kadu, kun maahinen tulee anelemaan omaansa takaisin. Epäroopemainen tarina on viime viikon Akkarissa 48/2014.
-
Epäroopemainen tarina on viime viikon Akkarissa 48/2014.
Nykyään Roope turvautuu moisiin temppuihin tosiaan harvoin. Jukka Laine mainitsi muistaakseni tässä ketjussa (kirjoitan puhelimella ja kenttä on heikko, joten ketju jää muistin varaan) Roopen enimmäkseen luopuneen kepulikonsteista amerikkalaisissa tarinoissa jo 1950-luvun alussa, vaikka muutaman kerran liikemiesmoraali taisi lipsua sen jälkeenkin. Italialaistuotannossa häikäilemättömyys ja rutiininomainen Akun pahoinpiteleminen ja takaa-ajot jatkuivat paljon pidempään, mutta sormituntumalta sanoisin myös italo-Roopen pehmenneen aikojen saatossa.
Mihin ajanjaksoon Kvaakin asiantuntijat paikantavat tämän muutoksen - vai onko sellaista mielestänne edes tapahtunut?
-
Mihin ajanjaksoon Kvaakin asiantuntijat paikantavat tämän muutoksen - vai onko sellaista mielestänne edes tapahtunut?
Italosarjoissa 60- ja 70-luvun vaihteeseen, jolloin
myös Akun temperamentti muuttui flegmattisemmaksi.
Joskus vieläkin Roope saattaa viimeisessä ruudussa lähteä
johtaamaan Akua keppi korkeuksissa heiluen, mutta siihen
se sitten jääkin.
Olihan Roope kyllä ankara itselleenkin wanhoina hyvinä aikoina.
Kun tuli mokattua liiketoimissa, papparainen saattoi pistäytyä
jossain itselleen valmistamassa kidutuskoneessa.
-
- -
Olihan Roope kyllä ankara itselleenkin wanhoina hyvinä aikoina.
Kun tuli mokattua liiketoimissa, papparainen saattoi pistäytyä
jossain itselleen valmistamassa kidutuskoneessa.
Sm-meno oli aikoinaan enempi vitsikästä ja jotenkin jalostavaa, nykyään ei enää niin hauskaa, vissiin pedagogisista syistä. Mutta heikompien lyttääminen on yhä muka huvittavaa ja opettavaista. ???
-
Sm-meno oli aikoinaan enempi vitsikästä ja jotenkin jalostavaa, nykyään ei enää niin hauskaa, vissiin pedagogisista syistä.
Jalostavaa, hmm. Saattaa hyvinkin olla.
Sota- seikkailu- ja supersankarisarjojen väkivalta
ei ole koskaan tehnyt ainakaan minuun muuta kuin
puutuneen vaikutuksen, mutta cartoon violencessa
on ehkä jotain katarttisempaa. Sota-aikanahan se
ilmestyi absurdin sadismin muodossa Warnerin piirrettyihin
ja levisi sitä kautta myös huumorisarjakuviin.
-
Joskus vieläkin Roope saattaa viimeisessä ruudussa lähteä
johtaamaan Akua keppi korkeuksissa heiluen, mutta siihen
se sitten jääkin.
Roopen muihin kohdistama väkivallan uhka on toki usein läsnä vielä tuoreemmissakin tarinoissa. Tavallinen on esim. juonikuvio, jossa Roopella on jokin ongelma, jonka ratkaisemiseksi joku (kuten Aku, Taavi, Pelle tai joku ulkopuolinen asiantuntija) kehottaa häntä etsimään jonkun vaikeasti löydettävän aarteen tai vastaavan.
Halutun esineen löydyttyä ilmenee, että sillä on ei-toivottuja sivuvaikutuksia, ja Roope menettää rahaa. Järkyttyneenä hän pyörtyy, ja huonoksi osoittautuneita neuvoja antaneet pakenevat Roopen vihaa tämän ollessa taju kankaalla. Viimeisessä ruudussa neuvonantajat nähdään jossain kaukana Ankkalinnasta nuotiolla pohtimassa, olisiko Roope jo sadan vuoden päästä leppynyt.
-
Varsinkin menneisyyteen sijoittuvissa tarinoissa ankkojen ja hiirten henkeä on joskus uhannut ihan oikeusistuimen langettama kuolemantuomio, mikä on aika tylyä. Käsikirjoitusten kesyynnyttyä näitä on nähty vähemmän, mutta vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvulla laaditussa H. C. Andersen -mukaelmassa "Tulusrasia" (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+93252&search=tulusrasia) Akua viedään hirtettäväksi.
Aikaisessa vaiheessa tosin keksittiin pehmentää tämmöisiä juonielementtejä pienillä muutoksilla: Hamlet-ankkailussa "Aku, Ankkamaan prinssi" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++226-BP) Tupu, Hupu ja Lupu tuomitaan mestauksen sijaan saamaan sata mattopiiskaniskua ja Ranskan vallankumousaikaan sijoittuvassa tarinassa "Siis eespäin ankat synnyinmaa-aamme..." (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+96241&search=siis%20eesp%C3%A4in) giljotiinissa katkotaan kaulojen sijaan pyrstöhöyheniä.
-
Aikaisessa vaiheessa tosin keksittiin pehmentää tämmöisiä juonielementtejä pienillä muutoksilla: Hamlet-ankkailussa "Aku, Ankkamaan prinssi" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++226-BP) Tupu, Hupu ja Lupu tuomitaan mestauksen sijaan saamaan sata mattopiiskaniskua
Aivan, eikä se mattopiiska edes näyttänyt saksalaisten tekemältä sensuroinnilta. Vaikka olis voinu hyvin olla, koska mattopiiskapyöveliä näytetään vain kahdessa ruudussa, yksi ankanpoika on jo pölkyllä ja mattopiiska kirveen tapaan koholla, ja heidät heti sitten armahdetaan.
Timo
-
Joo, siis en koskaan ole ajatellut "Ankkamaan prinssin" piiskauskohtauksen olevan myöhempi saksalaisten kaunistelu, vaikka olisi hyvin voinut olla, kuten sanoit. Ehkä alaikäisten paneminen mestauspölkylle olisi kuitenkin ollut liian roisia jopa tuon ajan reipashenkisille italialaistekijöille.
Nykyään ei kyllä hyväksyttäisi mattopiiskaakaan, kun ruumiillinen kuritus ei ole enää niin tavallista. Vai vieläkö italo-Aku jahtaa poikia vitsan kanssa? Yhtään tuoretta esimerkkiä ei tule mieleen.
-
On tainnut jäädä sekin hauskuus sarjoista pois, melkein joka toisessa Esinäytöksessä Aku ajaa pojat piiskan kanssa puuhun.
Timo
-
Voisiko se juttu olla jopa piirretty Italiassa valmiiksi asti, mutta joku sitten lopulta ollut eri mieltä homman sopivuudesta, ja Carpi on sitten muokannut itse valmiiksi piirrettyä sarjaa juuri sen verran, että kirves saadaan pois.
Sinälläänhän ihan perinteinen seikkailusarjakuvan kuolemanuhkatilanne.
-
Ellen aivan väärin muista, kun Ankkamaan
prinssissä poikia piiskataan, Aku kuulee heidän
tuskanhuutonsa sisälle linnan ikkunasta. Jos
kirvesteoria pitää paikkansa, olisi tuo jo hiukka
liian tylyä italialaisillekin.
Ei, vaan kyseessä on jokseenkin samankaltainen vitsi
kuin niissä tapauksissa, joissa tyyppi raahataan
rankan näköiseen kidutuskammioon, jossa häntä
sitten kutitellaan jalkapohjiin höyhenellä.
-
Ellen aivan väärin muista, kun Ankkamaan prinssissä poikia piiskataan, Aku kuulee heidän tuskanhuutonsa sisälle linnan ikkunasta.
Aku ei taida olla siinä vaiheessa paikalla, vaan on aiemmassa kohtauksessa paennut "haamua" ja tämän manaamaa ylensyöntikuolemaa. Linnan torniin teljetty prinsessa Iines heltyy naimaan ilkeän Hannu-kuninkaan sillä ehdolla, että poikien takamukset säästetään.
Kidutus ei aina jää pelkästään kutitteluvitseihin. Sekä hiiri (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++553-AP)- että ankkaversiossa (http://coa.inducks.org/story.php?c=D+90176) "Tsaarin kuriirista" on mukana kohtaus, jossa tataarit uhkaavat sokaista kuriirin kuumalla miekanterällä. Onneksi eivät sentään onnistu kummassakaan.
Ja kuten J Lehto on aiemmin huomauttanut, osaa varsinkin Roope olla kova myös itselleen. Ja kyllähän Akukin "Aku Suurisuussa" (http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++584-AP&search=aku%20suurisuu) kehottaa Lumikin kääpiöitä mestaamaan itsensä tuhottuaan vahingossa yrtit, joita olisi tarvittu Lumikin näön palauttamiseen. Jörö vieläpä uhoaa (ainakin suomennoksessa) leikkaavansa Akun palasiksi, ennen kuin tyyntyy.
-
Sopinee hyvin tänne:
http://magazine.good.is/videos/dismaland-promotional-video
-
Tässä Parhaat palat 1960 -kirjassa uudelleenjulkaistussa tarinassa Aku olisi ampunut konnalta pään, ellei ase olisi vahingossa vaihtunut poikien vesipyssyyn. Itsepuolustukseksi toki, lähellä oli Akunkin hengenmeno.
-
Pitkän tauon jälkeen tuli luettua taskukirja 22, "Aku Ankka pinteessä". Siinähän ollaan mukavan aggressiivisia jo heti kansikuvassa, jossa Roope ampuu Akua tussarilla.
Varsinainen asiani kuitenkin liittyy yhteen Giuseppe Peregon piirtämään välinäytökseen, jossa Pelle asentaa Roopen työpyötään piilotettavan konekiväärin. Kun Riitta Hanhi saapuu häiritsemään Roopea, ottaa Roope kuularuiskun esiin ja ampuu siekailematta Riittaa kohti.
Puhekuplissa todetaan, että panoksina on vain herneitä, mikä tietysti olennaisesti lieventää Roopen aggression mittakaavaa. Mutta konekivääri on kyllä kontekstissaan ihan oikean aseen näköinen. Tietääkö kukaan, puhutaanko alkukielisessä versiossa herneistä mitään? Tarina on kuitenkin peräisin siltä ajalta, kun näinkin tyly tempaus olisi italialaistekijöiden repertuaariin mahtunut.
-
Puhekuplissa todetaan, että panoksina on vain herneitä, mikä tietysti olennaisesti lieventää Roopen aggression mittakaavaa. Mutta konekivääri on kyllä kontekstissaan ihan oikean aseen näköinen. Tietääkö kukaan, puhutaanko alkukielisessä versiossa herneistä mitään? Tarina on kuitenkin peräisin siltä ajalta, kun näinkin tyly tempaus olisi italialaistekijöiden repertuaariin mahtunut.
Tuossa on tiedot alkuteoksesta (1968). Tarkemmin on mahdotonta sanoa ilman alkutekstiin tutustumista.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=it/CWD++27#b
-
Aku pääsi jälleen eilen Hesariin...
-
Pitkän tauon jälkeen tuli luettua taskukirja 22, "Aku Ankka pinteessä". Siinähän ollaan mukavan aggressiivisia jo heti kansikuvassa, jossa Roope ampuu Akua tussarilla.
Varsinainen asiani kuitenkin liittyy yhteen Giuseppe Peregon piirtämään välinäytökseen, jossa Pelle asentaa Roopen työpyötään piilotettavan konekiväärin. Kun Riitta Hanhi saapuu häiritsemään Roopea, ottaa Roope kuularuiskun esiin ja ampuu siekailematta Riittaa kohti.
Puhekuplissa todetaan, että panoksina on vain herneitä, mikä tietysti olennaisesti lieventää Roopen aggression mittakaavaa. Mutta konekivääri on kyllä kontekstissaan ihan oikean aseen näköinen. Tietääkö kukaan, puhutaanko alkukielisessä versiossa herneistä mitään? Tarina on kuitenkin peräisin siltä ajalta, kun näinkin tyly tempaus olisi italialaistekijöiden repertuaariin mahtunut.
Tämä Aku Ankka pinteessä on kyllä hyvin antoisa teos tämän ketjun kannalta (tai siis nyt luin sen ruotsiksi, Kalle Anka i knipa), siinähän on myös tuo ensimmäisellä sivulla mainittu kohtaus jossa Roope suostuttelee Akun ryhtymään opettajaksi yrittämällä hukuttaa tämän.
Itse kiinnitin tällä kertaa huomiota Runsaudensarvi-tarinan alkuun jossa velkojat ovat Akun pihalla ja Akun ja poikien ollessa talossa sisällä, heittävät ikkunasta sisään kranaatin. Joka siis tuhoaa koko talon. Pojat ehtivät juosta ovesta pihalle, Aku saa vähän enemmän vauriota...
Tämän jälkeen velkojat lähtevät pois sanoen että velkojen on paras olla maksettuna kymmenen päivän kuluessa tai muuten...ja kun talo on räjäytetty voi vain pohtia mitä se "tai muuten" pitää sisällään.
Jotenkin Sopranos vaikuttaa paljon pehmommalta kun on käynyt tutustumassa Ankkalinnan liike-elämään.
-
Jotenkin Sopranos vaikuttaa paljon pehmommalta kun on käynyt tutustumassa Ankkalinnan liike-elämään.
Sopranos, Breaking Bad, game of thrones...
Aika nynny meininkiä kaikki kun vertaa normipäivään
1950-luvun Paperino-Ankkalinnassa
-
Olisi hauskaa joskus lukea jokin analyyttisempi esitys väkivaltakuvauksista ja niiden muuttumisesta 1900-luvun eurooppalaisessa lastensarjakuvassa ja eurooppalaisessa Disney-sarjakuvassa erityisesti. Samaan aikaan kun Barks sai luoda muistettavimmat työnsä tiukkoja sääntöjä venyttäen ja kiertäen, riehuttiin Topolinossa vielä oikein kunnolla. Onhan näitä donaldistijulkaisuissa, Pamauksessa ja Kvaakissa pohdittukin, mutta aiheesta voisi ammentaa melkein graduun tai ainakin seminaarityöhön.
Millaisia sisäisiä ohjeita Topolino-taiteilijoilla mahdollisesti oli? Kuinka ne muuttuivat vuosien saatossa ja perusteltiinko muutoksia mitenkään? Voiko tasaantuneempien tarinoiden esiinmarssin kytkeä joihinkin yksittäisiin puheenvuoroihin julkisessa keskustelussa, vai pitäisikö selitystä hakea enemmän laajemmista yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksista? Tämmöisiä olisi kiva nähdä ruodittavan.
-
Mondadorilla oli sopimus Disney-sarjojen tuottamisesta vuoteen 1988 asti.
Kun Ehapa alkoi julkaista Saksassa Lustige Taschenbucheja 1967, alkoi myös sarjojen pehmentäminen. Ensin sensuroimalla tarinoista pyssyjä ja päähänlyömis-kohtauksia. Suosion kasvaessa eli julkaisumaiden lisääntyessä tarinoitakin muokattiin jo tekovaiheessa yleiseurooppalaiseen makuun sopivammiksi.
-
Ja Ehapa on Guteberghusin/Egmontin saksalainen tytärlafka. Ehapa on lyhennys kirjaimista EHP: Egmont Harald Petersen (lafkan perustajaisä).
Timo
-
Joskus on tullu vastaan Carlo Chendin haastattelu,
jossa sanoi että Disneyn ja Mondadorin sopimuksen ehtona
oli vain se että sarjakuvat tuli olla "hyvien tapojen mukaisia"
ja että Walt Disney piti merkitä kaikkien sarjojen tekijäksi.
Luulen että tätä jälkimmäistä valvottiin tiukemmin, ja että
Yhdysvalloissa tuskin kukaan kovinkaan tarkkaan syynasivat
Guido Martinan et al. kirjoittamia tarinoita. Ja muutenkin sota
oli saanut sen aikaan että huumorikin sai olla aika räväkkää.
-
^Nämä ovat juuri niitä otsikoita, joita etsitään sanomalehdistä aprillipäivisin. Mikähän lehti pystyy nokittamaan ja pistämään varsinaisena aprillipäivänä tuosta paremmaksi? Tuskin löytyy sellaista aviisia.
-
Jumaleisön, mikä määrä kommentteja Ilta-sanomien jutun yhteydessä. Tämä on outoa.
Timo
-
Tyylin perusteella yksi suivaantunut on kirjoittanut puolet kommenteista...
Jos Ilta-Sanomat olisi pystynyt liittämään tähän jonkun sääntö-suomen viranomaisen, niin juttu olisi päässyt lööppiin :)
-
Luulen että tätä jälkimmäistä valvottiin tiukemmin, ja että
Yhdysvalloissa tuskin kukaan kovinkaan tarkkaan syynasivat
Guido Martinan et al. kirjoittamia tarinoita.
Kun Michael Eisner vieraili 1990-luvulla Pariisissa tutustumassa eurooppalaiseen Disney-tuotantoon, hänelle riitti vartti aikaa tutustua sarjakuvaosastoon. Niinpä, liittyen ranskalaisten kansallisasenteeseen, Journal du Mickeyyn pääsi vähän räväkämpääkin kuvastoa, kuten mm. Mezzon (ks. Kaksi tappajaa, Like) näkemyksiä Karhukoplasta.
Kaikki underground-henkinen siivottiin lehdestä pois myöhemmin.
-
Suomen iltapäivälehdistö on herännyt:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001933111.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101922484221_uu.shtml
"Julkaisimme viime vuonna Afrikka-seikkailuja. Suunnilleen jokainen tarina päättyy siihen, että Mikki tai Hessu on alkuasukkaiden padassa. "
Mitäs sarjoja nämä ovat? Outo päätös kyllä tarinalle... ::)
Olihan noita Gottfredson-kokoelmassa, mutta eivät ne noin päättyneet toki kuitenkaan.
Timo
-
Kiitos kaikille tätä "räväkkyysristiriitaa" amerikkalaisen ja italialaisen Disney-tuotannon välillä kommentoineille. Ehkä Atlantin takaa olisi tosiaan suitsittu lennokkaita eurooppalaistarinoita enemmän, jos niitä olisi jaksettu lukea tarkemmin.
Ja muutenkin sota oli saanut sen aikaan että huumorikin sai olla aika räväkkää.
Sodan "raaistavan" vaikutuksen on maininnut mm. Morris Lucky Luken väkivaltaisempia alkuvuosia ruotiessaan. Yhdysvallatkin tietysti osallistui sotaan, mutta siellä Disney-sarjakuvien tunnelma ei kuitenkaan päässyt aivan yhtä tylyksi. Vaikuttaisiko eurooppalaisten paksunahkaisuuteen sitten se, että täällä siviiliväestö joutui kokemaan sotatapahtumia omakohtaisesti? Äkkiä sen voisi kuvitella antavat pontta vastakkaisiinkin reaktioihin. Mene ja tiedä.
-
Tanskan Gutemberghusetin vastaava päätoimittaja oli sodan kauhut kokenut, ja hän halusi siivota Anders Andista kaikki pyssyt yms. ja minimoida väkivaltaviitteet.
-
Tanskan Gutemberghusetin vastaava päätoimittaja oli sodan kauhut kokenut, ja hän halusi siivota Anders Andista kaikki pyssyt yms. ja minimoida väkivaltaviitteet.
Tätä juuri tarkoitin. Yhtäältä sotakokemukset voi nähdä perusteena rankan huumorin sietämiselle tai jopa suosimiselle, toisaalta halulle siivota väkivalta pois sarjoista. Reagointitavat ovat tietysti viime kädessä henkilökohtaisia, mutta hauskaa olisi nähdä jokin analyysi siitä, olisiko tässä myös jotain laajempiin olosuhteisiin liittyviä tai kulttuurisidonnaisia yhteyksiä. Tanska oli saksalaisten miehittämä, Italia taas laajojen taistelutoimien näyttämö sodan jälkipuoliskolla.
-
Yhtä lailla esim Guido Martina oli kokenut sodan kauhut ja ollut sotavankinakin. Silti tai siksi(?) hänen tarinansa ovat aika väkivaltaisia.
Haastattelusta (La Stampa 5.12.1987):
"Sitten tuli sota ja päädyin ensin Libyaan ja sitten Puolaan, mistä minut vietiin Itävaltaan natsien keskitysleirille. Vapautuksen jälkeen palasin kotiini kävellen, täysin rahattomana. Ne olivat kauheita päiviä, elin täydellisessä köyhyydessä. Onnistuin lopulta saamaan taas yhteyden Mondadori-kustamoon ja sain töitä Mikki-sarjojen kääntäjänä."
(hyvin raaka käännös via google italy -> english -> suomi). Artikkeli löytyy archiviolastampa.it -sivuilta.
Timo
-
Italialainen kulttuuriperimä on tietenkin historiallisista syistä
jo valmiiksi verrrattain väkivaltainen. Jacovitin tarinoissakin
tehdään ruumiita urakalla. Nukketeatterissa hakataan ei vain
puupampulla vaan tarpeen tulleen huitaistaan kirveellä pää
poikki. Carlo Collodin "Pinocchio" on pullollaan tylyjä tapauksia.
-
Vanhat sadut ovat täynnänsä raakuksien kuvauksia. Niillä pyrittiin pistämään penskat (ja vähän aikuisetkin) ruotuun kun ei ollut väkivaltavideoita ja -pelejä.
Grimmin sadutkin ovat aika lailla toista maata alkuperäisinä kuin niiden Disney-versiot. Ei mitään setiä ja äitipuolia vaan isiä ja äitejä ajamassa lapsiaan tuhoon.
Hard Core Andersenin tarinoista puhumattakaan. Käveleviä kuolleita, murhia, kosijansa hirttäviä prinsessoja, noitia, kidutusta...
-
50-luvun Paperopoli taas edustettuna, tässä suomentamattomassa sarjassa (https://coa.inducks.org/story.php?c=I+AO+55010-A). Ruotsalaispokkarissa josta tämän luin oli väärät tekijätiedot, mutta kyllä tämän Martinaksi arvasi.
Hannu huomaa ikkunan läpi Roopen lukemassa eilistä lehteä, kuten tämän tapa on, niinpä yllätys on suuri kun huomaa tämän päivän lehden etusivun "maailman rikkain mies kuollut", justhan hän näki Roopen...käy ilmi että kyseessä onkin Bankistanin maharadja.
Nooh, nyt tarvitaan äkisti hieman rahaa, 25000 kruunua (lukekaa varsinainen sarja että tiedätte mihin), joten Hannu päättää naamioitua taas ennustajaksi samaan tapaan kuin Barksin yksisarvis-jutussa, väärentää sanomalehteen seuraavan päivän päivämäärän ja lähtee sitten myymään sitä Roopelle kalliilla, onhan se sentään huomisen sanomalehti...
Mutta tässä huijauksessa ei sinänsä kiinnitetä huomiota etusivun juttuun, vasta kun Hannu on jo poistunut rahojen kanssa Roope pääsee katsomaan etusivua...ja kuten voi arvata, saa melkein slaagin "maailman rikkain mies kuollut"-otsikosta.
(noin muuten tässä tarinassa kyllä moni muukin tylyilee ansiokkaasti, mutta kyllä Hannulla silti on reilukerhon puheenjohtajuus).
-
^Selailin vain kirjaa, mutta tuo tarina taisi olla mukana uusimmassa ScarpaTeemaisessa taskarissa.
Ruotsinkieltä taitamattomat voivat lukea sen sieltä suomeksi jos näin tosiaan oli. 😃
Edit. Asia varmistettu! Samaisesta tarinasta tosiaan kyse.
-
Jahas, tylyilystä pääsee nauttimaan siis molemmilla kotimaisilla :) (ja sitten tuossa Äventyr i Orienten -pokkarissa ei ollutkaan yhtään suomentamatonta sarjaa)
-
Italialainen kulttuuriperimä on tietenkin historiallisista syistä
jo valmiiksi verrrattain väkivaltainen.
Jotain totuuden siementä tuossa saattaisi olla, vaikka kyllä Suomenkin maantieteellisellä alueella väkivaltaa on harjoitettu suurella antaumuksella läpi historian. Italialainen alleviivaava väkivallalla rehvastelu, esimerkiksi satunnaisissa Tex Willer -sarjakuvissa, tuntuu oudolle. Uhotaan ja pullistellaan paljon ja sen päälle sitten piestään hartaasti ja pitkään. Ehkä jopa ammutaan hengiltä. Erityistä tuossa minusta on se, että väkivallalla rehvastelu esitetään myönteisessä valossa ja erityisesti sankarille kuuluvana piirteenä.
Usein olen ajatellut, että tuo esitystapa olisi jollain tavalla italialaisille sarjakuvan tekijöille ominainen juttu. Ultaväkivaltaistenkin amerikkalaisten sarjakuvien väkivalta tuodaan julki täysin toisella tavalla.
-
Italialainen alleviivaava väkivallalla rehvastelu, esimerkiksi satunnaisissa Tex Willer -sarjakuvissa, tuntuu oudolle. Uhotaan ja pullistellaan paljon ja sen päälle sitten piestään hartaasti ja pitkään. Ehkä jopa ammutaan hengiltä. Erityistä tuossa minusta on se, että väkivallalla rehvastelu esitetään myönteisessä valossa ja erityisesti sankarille kuuluvana piirteenä.
Jotenkin tuli mieleen Bud Spencer ja Terence Hill.
Timo
-
Jotenkin tuli mieleen Bud Spencer ja Terence Hill.
Tuo on muuten täysin totta. Samaa asennemaailmaa edustavat heidänkin seikkailunsa. Texin sivuilta tuttua rehvastelua; komeasti turpiin ja näkemiin, eikä kenestäkään juuri löydy sankarille vastusta. "Humoristisesta" näkökulmasta Budin ja Terencen tapauksessa tietysti.
Jonkinlaisena vastakohtana voisi elokuvien puolelta pitää vaikka Mel Gibsonin suosimaa masokistista väkivaltakuvastoa, jossa sankari revitään ensin lähes riekaleiksi.
-
Tässä ei käy ilmi kuka on tempauksesta vastuussa, mutta yleisesti sopii ketjun henkeen.
Tässä sarjassa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++154-A) (kuvanäyte ruotsiksi mutta on tää suomeksikin tullut) ilmeisesti varsin lyhyen automatkan päässä Ankkalinnasta harrastetaan maanpäällisiä ydinasekokeita.
Maisema on aika erämainen, mutta mietin silti miten tämä alue sijoittuu maantieteellisesti suhteessa esim. Mummon maatilaan tai Takametsään...
-
Uusimmassa supertaskarissa (nro 8) päästään ihastelemaan brasilialaisia ankkasupersankaritarinoita, joita Suomessa ei ole taidettu aiemmin nähdä. Tarinassa perustetaan Ankkalinnan supersankarien kerho, jossa hangaroundina roikkuu myös poliisimestari Sisu. Simo-paralle tulee kuitenkin alemmuuskompleksi, kun hänellä ei ole varsinaisia supervoimia eikä hän näin pääse omin avuin sankarikaartin salaiseen päämajaan pilvien keskelle.
Pelle Peloton tulee apuun ja nikkaroi Sisulle propellikypärän, jonka avulla tämä voi lentää. Riemuissaan poliisimestari leijailee ulos sankarien päämajasta kokeilemaan härveliä. Sitten Pellelle tulee mieleen, että kypärään olisi pitänyt kiinnittää leukahihna, jotta se pysyisi päässä. Kun sankarit katsovat, kuinka Sisu jakselee, näkyy pilvipeitteessä vain poliisimestarin muotoinen aukko, ja siihen tarina päättyykin. Tehokkaan tyly lopetus.
-
Roope ui kultarahoissa ja Aku kostoksi ui sarjakuvalehdissä (sarjakuvakeräilijän painajainen).
-
Eivätkö kaikki keräilijät uikaan sarjakuvalehdissä?
Ei?
-
Eivätkö kaikki keräilijät uikaan sarjakuvalehdissä?
Niitä elämän suuria nautintoja!
-
Niitä elämän suuria nautintoja!
Tässä taas vaan kohtaa sen haasteen, ettei mikään ole koskaan hyvää kaikkeen: kovakantiset sopivat hyvin saunalukemiseksi, mutta ovat sukeltaessa kulminensa hieman vaarallisia - ainakin amatööripulahtelijalle.
-
Tässä taas vaan kohtaa sen haasteen, ettei mikään ole koskaan hyvää kaikkeen: kovakantiset sopivat hyvin saunalukemiseksi, mutta ovat sukeltaessa kulminensa hieman vaarallisia - ainakin amatööripulahtelijalle.
Tuon takia olen siirtänyt kovakantiset pienen sarjisaltaani syvään päähän (kuten ns. moraalisesti arveluttavat sarjiksetkin). Akkarit on sentään pintatavaraa. Usein iltamyöhällä tykkään pulahdella altaassa, kun muut ovat jo nukkumassa. Flunssaisena olen altaassa jatkuvasti.
-
Vesa Keskinen on lehtien mukaan Aku Ankan keräilijä, ja hänellä on niitä niin paljon jotta voisi uida niissä kuten pyöriäinen, kaivautua niihin kuin maamyyrä ja heitellä niitä sateena päälleen.
Kunhan käyttää uimalaseja ja mieluiten uimamyssyäkin niin välttyy vaihingoilta, itse en tosin haluasi jonkin 500 sivuisen taskarin osuvan päähäni sillä kantapuoli edellä osuessaan sattuisi jonkin verran.
-
Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).
Timo
-
Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).
Timo
Kuukkelikaan ei löytänyt tuota.
-
Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).
Timo
Olisko tämä
https://inducks.org/story.php?c=I+TL++123-AP
Carpia 50-luvultahan tuo on, ja tein haun sen perusteella
että siinä on samassa sarjassa paperino ja topolino
-
Into Ankan debyyttitarinassa (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++465-B) nähdään aika raadollisia ankkalinnalaisasenteita mielenterveyden ongelmiin. Kun Aku saa tietää Into-pikkuserkun pian saapuvan kylään, tuskanhiki nousee pintaan ja hän kertoo pojille Innon (vai Inton?) olevan suvun häpeäpilkku siksi, että tämä on hoidettavana mielisairaalassa.
Tietysti Inton kuvausta tarinassa pehmentää se, että hänet esitetään eräänlaisena savantina. Halutessaan epäkorrektilta näyttävästä kuvauksesta voi yrittää etsiä pohjavirettä, jossa muistutetaan ongelmien (kuten tarinan rikossivujuonen) voivan ratketa odottamattomilla tavoilla. Vähän samaa henkeä on monissa Mikki-tarinoissa, joissa Hessun tavanomaisia ratoja noudattamaton päättely tai havainto auttaa Mikkiä ratkaisemaan kulloisenkin arvoituksen.
-
Lieneekö tämä nyt sopiva ketju, mutta italialaiset suuttuivat tästä hollantilaisten tekemästä italialaisia stereotypisoivasta kansikuvasta (https://isognilucidi.wordpress.com/2018/05/25/il-paperino-olandese-razzista-verso-litalia-protesta-degli-autori-nostrani/), jossa Aku ja pojat (tai heidän italialaiset serkkunsa) ovat maffiamaisia suojelurahan kerääjiä. Hmm....
Timo
-
Tanskalaiset olivat vähän samalla asialla jo parikymmentä vuotta takaperin tarinassa ”Sardinian linkki (https://inducks.org/story.php?c=D+91193&search=Sardinian%20linkki)”. Ankaronien mafiaklaani salakuljettaa pastaa. Vielä selvempiä kieltolakivaikutteita on italialaisissa Helunan nuoruustarinoissa, jotka sijoittuvat kolmikymmenlukulaiseen miljööseen. Yhdessä jutussa on vallan palkkamurhaajakin.
-
Jättikirjasta "Me Mikki ja Minni" löytyy pari tarinaa, jotka nuorna tuntuivat aika tavanomaisilta, mutta näin vanhemmalla iällä yllättävän riipaisevilta. Molemmissa Mikin on pelastettava joku Mustan Pekan kiristykseltä.
Scarpan "Mikissä mainostykkinä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++307-AP&search=mikki%20mainostykkin%C3%A4)" uhrina on kosmetiikkafirman johtaja, jolla on salaisuus. Miesmäisestä ulkonäöstään huolimatta (kaljuuntuva päälaki jne.) hän on itse asiassa nainen. Pekka uhkaa paljastaa asian kaikille, mikä uhkaa romuttaa bisnesimperiumin: kuka nyt ostaisi meikkejä kaljulta naiselta?
Mikki pelastaa tilanteen eikä johtajan sukupuoli paljastu (paitsi Mikille, joka todistaa olettamuksensa oikeaksi pelottelemalla johtajaa leluhiirellä, jolloin tämä naisten tyypilliseen tapaan tietenkin pyörtyy). Nykyään, kun sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta on enemmän tietoa myös julkisuudessa, ei oikein tiedä, kuinka tarinaan suhtautuisi. Ajatus siitä, että joku joutuu elämään todellisen minänsä piilottaen, tuntuu aika ikävältä, vaikka se esitetään tässä onnellisena loppuratkaisuna, säästyyhän meikkitehtailija kohulta. Leluhiiriepisodin huoleton sovinismi heijastaa tietysti tekoaikaansa ja huvittaa ajankuvana, juttu on 1960-luvun alusta.
Toisessa jutussa ("Minni, ehtoisa emäntä (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++541-C&search=minni,%20ehtoisa%20em%C3%A4nt%C3%A4)") Minni ja Hertan sukulaistyttö Tuuti osallistuvat kilpailuun, jossa etsitään kodinhoitotaitojen mestaria. Kilpailua tuomaroi professori, joka katsoo todellisen naisen löytävän itsensä vain kotihommissa.
Taitamattomuudestaan huolimatta Tuuti saa kilpailussa hyvin pisteitä, ja syyksi paljastuu Mustan Pekan kiristys. Pekalle on näet selvinnyt, että perinteisiä sukupuolirooleja puoltava proffa joutuu itse kotonaan pyykkäämään ja kokkaamaan, koska vaimo ei ole ihanne-emäntä. Mikki kuitenkin saa raskauttavat valokuvatodisteet haltuunsa ja Minni voittaa kisan ansaitusti. Tämäkin on kuusikymmenlukulainen tarina, jossa eivät paljon vapautumisen tuulet puhalla.
-
Kertokaa nyt joku jos olen käsittänyt tämän väärin, mutta minulle ei ainakaan tule mieleen paljon muita vaihtoehtoja kuin, että Heimo Huima tappoi kirkontornissa olleen papin törmätessään lentokoneella torniin.
Ja ankanpojat vain nauravat asialle. ???
Sanoisin tätä jo melko tylyksi tempaukseksi.
Kohtaus on tarinasta Nuoruudenlähde (https://inducks.org/story.php?c=D+89112) mikä on suomeksi julkaistu kirjassa Aku Ankka: Tangokuningas
-
Toivottavasti pappi selvisi "vain" sairaalareissulla. Sarjakuvissa kun harvemmin kukaan kuolee. En kyllä muutenkaan ole mikään Heimo Huima -fani.
-
Kaiketi ehti hypätä tikkaille turvaan.
-
Toivottavasti pappi selvisi "vain" sairaalareissulla. Sarjakuvissa kun harvemmin kukaan kuolee. En kyllä muutenkaan ole mikään Heimo Huima -fani.
Joo, tuota ei tarvitse tulkita niin että pappi kuoli.
Heimon iänikuiset törmäyslaskeutumiset ovat alkaneet kyllästyttää jo 30 vuotta sitten. Kukaan ei oikeasti pitäisi tuollaista sählärituhoajaa lentäjänä, ja vielä vähemmän säästäväinen Roope. Tulee mieleen jopa Jar Jar Binks, mikä tietenkään ei ole kehu.
-
Pelastuneella ja hengissä selvinneellä papilla olis varmasti ollut paljonkin sanomista. Kuollut ei pukahda. Tokihan viimeisessä kuvassa olis voinut taustalla olla täräyksestä selvinnyt riekaleisessa kauhtanassaan hyppivä pappi huutamassa kirouksia.
Harvinaista myös, että Ankkalinnan maisemissa on kirkko. Ei tavatonta, mutta harvinaista.
Timo
-
Pelastuneella ja hengissä selvinneellä papilla olis varmasti ollut paljonkin sanomista. Kuollut ei pukahda. Tokihan viimeisessä kuvassa olis voinut taustalla olla täräyksestä selvinnyt riekaleisessa kauhtanassaan hyppivä pappi huutamassa kirouksia.
Harvinaista myös, että Ankkalinnan maisemissa on kirkko. Ei tavatonta, mutta harvinaista.
Timo
Ekaa kerran kun luin tuon tarinan, niin se papin kohtalo jäi kyllä mietityttämään. Onneksi Rosan tarinassa (mississipin mestari) pappi ei ollut sillähetkellä kellotornissa kun rysähti. Kirkot eivät olleet Barksin tarinoissa mikään suuri harvinaosuus, niitä vilisee vähän väliä taustan kulisseissa. Toinen vaihtoehto on se että Ankkalinnassa vain sattuu sattumanvaraisesta syystä paljon kolletorneilla varustettuja taloja. Disneyllä on kuitenkin ymmärtääkseni tiukka linja siitä että uskontoja ja politiikkaa ei tuoda funny Animals -sarjakuviin.
-
Erityisen harvinaista on, että kirkko ja varsinkin pappi mainittiin puhekuplassa. Kuvissa niitä harvakseltaan näkyy.
Mutta toiseen tylyyn tempaukseen. Vasta luin uudestaan tarinan, jossa Simo Sisu on pakotetulla laihdutuskuurilla. Tekee sitten diilin pikkurikollisen kanssa, että tämä saa olla rauhassa kunhan tuo Simolle apetta.
-
Mutta ristejä ei Ankkalinnan kirkoissa sentään näy.
Ankkajeesuskin sensuroitiin taskukirjan kannesta - Suomessa.
Sensurointeja tehtiin varsinkin taskukirjolen sarjoihin, aseita poistettiin jne.
AATK 20 eli Aku, villin lännen kuningas on kuitenkin poikkeus. Varsinkin Peregon piirtämässä esinäytös-osuudessa ammuskellaan aivan holtittomasti, Aku etunokassa. Kirjan alkuperäinen nimi onkin ytimekkäästi Paperino BANG.
-
Disneyllä on kuitenkin ymmärtääkseni tiukka linja siitä että uskontoja ja politiikkaa ei tuoda funny Animals -sarjakuviin.
Kvaakissa on kiinnostuneille tälle aiheelle omistettu ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14361.0.html).
Mutta toiseen tylyyn tempaukseen. Vasta luin uudestaan tarinan, jossa Simo Sisu on pakotetulla laihdutuskuurilla. Tekee sitten diilin pikkurikollisen kanssa, että tämä saa olla rauhassa kunhan tuo Simolle apetta.
Ankkalinnan poliisin toiminta yleensä on aika tylyä. Sisu on tietysti pohjimmiltaan lämminhenkinen, mutta henkilöstöjohtaminen on aika aataminaikuista. Kaasille ja Murskeelle huudetaan niin, että vaikku varmasti irtoaa korvista. Salassapitovelvollisuudesta huolehditaan siten, että kun Mikki poikkeaa päiväkävelyllään poliisimestarin toimistoon, Sisu uskoo hänelle kaikki kiperien tapausten yksityiskohdat toivoen, että jutut ratkeavat poliisin resursseja venyttämättä.
-
Kvaakissa on kiinnostuneille tälle aiheelle omistettu ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,14361.0.html).
Ankkalinnan poliisin toiminta yleensä on aika tylyä. Sisu on tietysti pohjimmiltaan lämminhenkinen, mutta henkilöstöjohtaminen on aika aataminaikuista. Kaasille ja Murskeelle huudetaan niin, että vaikku varmasti irtoaa korvista. Salassapitovelvollisuudesta huolehditaan siten, että kun Mikki poikkeaa päiväkävelyllään poliisimestarin toimistoon, Sisu uskoo hänelle kaikki kiperien tapausten yksityiskohdat toivoen, että jutut ratkeavat poliisin resursseja venyttämättä.
Anteeksi jos nyt tuotin mielipahaa, mutta on vaikeaa vetää tarkkoja rajoja eri aiheiden välille jos asia sivuaa toista aihetta. Minä vain jatkoin tuota keskustelua joka alkoi Kääkin mainitsemasta Nuoruuden lähde -tarinan kirkko episodista. Ronkainen pohti sitä että on harvinaista että Ankkalinnassa näkyy kirkkoja. Monä vain nyt näin tärkeäksi mainita tässä yhteydessä tuon asian.
-
Anteeksi jos nyt tuotin mielipahaa, mutta on vaikeaa vetää tarkkoja rajoja eri aiheiden välille jos asia sivuaa toista aihetta. Minä vain jatkoin tuota keskustelua joka alkoi Kääkin mainitsemasta Nuoruuden lähde -tarinan kirkko episodista. Ronkainen pohti sitä että on harvinaista että Ankkalinnassa näkyy kirkkoja. Monä vain nyt näin tärkeäksi mainita tässä yhteydessä tuon asian.
En minä pahastunut, ajattelin vain antaa vinkin, jos aihe kiinnostaa.
-
Mitä helvettiä, Touho?
Ankka-eksistentialismin peruspilareita. ;)
-
Roope pyytää rahaa vaikka mistä ja ensin kuluttaa pienen omaisuuden että saa kuljetettua Iineksen ja veljenpojat Australiaan ja sitten pihkailee ateriassa.
-
Miksi Mortti ja Vertti puettiin mekkoihin ensimmäiset 10 vuotta? 40-luvulla ne vaativat housuja, mutta Minni toi sellaiset söpöt Buster Brownin asut, niin he päättivät pitää mieluummin mekkoja.
Entisinä aikoina oli paremmissa (so. varakkaammissa) perheissä tapana pukea poikalapsetkin taaperoikäisenä mekkoihin, jopa tavallisempaa kuin tunnettu merimiesmuoti, jota suosittiin leikki-ikäisillä. Tukkakin saattoi olla pitkä samaan tyyliin kuin Buster Brownilla.
-
Luin tänään WDC&S Vault vol. 1 -kirjan. Siinä oli tuo varoitus että vanhoissa sarjoissa saattaa olla aseita, tupakointia ja etnisiä stereotyyppejä. Nykyisissä sarjoissa ei ole.
Hassua siinä oli, ettei tuossa kirjassa mitään tuollaista ollut.
IDWn laitos? Jos noin niin on kaiketi siivonnut käyttämällä muutettuja versioita.
WDCSää on tullut sen verta monelta kustantajalta että helpoin homma on käyttää muokattuja versioita kuin metsästää wanhoja versioita. Itseäkin kiinnostaisi lukea kaikki WDCSt mutta kun siitä tuli n. 700 lehden luku-urakka niin jää väliin.
-
Tässäpä tyly tempaus, mutta kun Roope vahingossa myy huomaamattaan ensilantin Milla Makialle Barksin Midaan kosketuksessa, niin eiköstä Roope ja kumppanit käy ryöstämässä kolikon takaisin. Periaatteessa lantti on edelleen Millan laillista omaisuutta, joten kaikki nämä vuodet Roope on hallussapitänyt toiselle kuuluvaa esinettä.
-
Ei pidä paikkaansa. Roope osti ensin kolikon takaisin Millalta, ja Milla ryösti sen samantien takaisin, koska tajusi että ensilantissa on enemmän voimaa kuin tavallisessa lantissa jota Roope on koskettanut.
Roope yritti ostaa lantin (tai oikeastaan palauttaa rahat) takaisin, mutta esineen omistajana Milla kieltäyty myymästä omistamaansa esinettä, joten kolikon omistajuus sinäällään pysyi oikeadtaan yhä Millalla. Ainoa porsaanreikä on se ettei Milla ja Roope tehneet kuittia lanttikaupasta.
-
Eivät DanyB:n jutut aivan tuulesta temmattuja ole. Don Rosakin on pohtinut ensilantin omistusasiaa:
Roope vahingossa ”myy” myntin Millalle, sitten saa sen takaisin, ja Milla päättää sitten että piti enemmän ensimmäisestä sopimuksesta. Tarkoittaako tämä että kolikko on ollut laillisesti Millan omaisuutta kaikki nämä vuodet? Ja Roope pitää sitä hallussaan vastoin oikeutta? Hmm.
Jesse Rintasen kääntämä teksti, josta lainaus on otettu, löytyy Perunamaa.net sivustolta: http://www.perunamaa.net/donrosa/artikkelit_milla.shtml
-
Mielestäni tärkeä juttu tässä on se miten Roope sai myymänsä ensilantin takaisin. Myyty lanttihan lakkasi olemasta Roopen omaisuutta ja jos kauppa vain peruttiin, niin ehkä lantti voitaneen vielä laskea ensilantiksi.
Mutta jos hän osti sen takaisin, niin onko se enää ensimmäinen lantti muuten kuin fyysisesti ? Onko se takaisin ostamisen jälkeen pikeminkin lantti n:o x-kvadriljoonaa etc
Ja jos lantin asemaan ensimmäisenä liittyisi jotain maagista omaisuuden kartuttamisen kannalta, niin toimisiko se enää, kun omistaja on välillä vaihtunut ? Jossain on vihjattu lantin vaistoavan uhkaa, joten jotain tunteiden kaltaista sillä on. Eikö se olisi loukkaantunut noin holtittomasta luopumisesta.
-
Milla tosiaan suostui vaihtoon. Ks. kuva. Mielikuva myntin maagisuudesta on ainoastaan Millan päässä. Alkemiaa mukana --> tarkoitus tehdä viisasten kivi.
Timo
-
Mutta ristejä ei Ankkalinnan kirkoissa sentään näy.
Ankkajeesuskin sensuroitiin taskukirjan kannesta - Suomessa.
Sensurointeja tehtiin varsinkin taskukirjolen sarjoihin, aseita poistettiin jne.
AATK 20 eli Aku, villin lännen kuningas on kuitenkin poikkeus. Varsinkin Peregon piirtämässä esinäytös-osuudessa ammuskellaan aivan holtittomasti, Aku etunokassa. Kirjan alkuperäinen nimi onkin ytimekkäästi Paperino BANG.
Kaikkea ei sensuroitu. Mikki Hiiren kuumassa kesässä Minni tuli näin lähelle Mustan Pekan ampumista. Tietenkään ei onnistu, mutta väkisinkin tulee mieleen, että mitä jos...
-
Olisi ampunut joko ohi tai haavoittanut käsivartta.
-
Luultavasti olisi osunut sikariin, mikä olisi saattanut aiheuttaa muuta lisäväkivaltaa (Minni köytettynä vaatetus vähän rikkonaisena).
-
Luultavasti olisi osunut sikariin, mikä olisi saattanut aiheuttaa muuta lisäväkivaltaa (Minni köytettynä vaatetus vähän rikkonaisena).
Sellaisen skenaarion olisi voinut tulkita aika synkästikin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisena. Pekkahan on vanhemmissa sarjoissa pihkassa Minniin, ja muutenkin Mikin kilpakosijat tai konnien Minniin kohdistama romanttinen mielenkiinto ovat Mikki-tarinoiden peruskauraa. Nyttemmin tämä juonikuvio taitaa olla harvinaistumaan päin, muttei kokonaan kadonnut.
-
Martinan ja Bottaron tarinassa "Kuuma jälki" (https://inducks.org/story.php?c=I+TL++139-BP&search=kuuma%20j%C3%A4lki) (julkaistu Suomessa karmeasti lyhennettynä) itsekin siirtolaisena Amerikkaan saapunut Roope eksyy ennakkoluulojen puolelle karhutessaan vuokrasaatavia italialaiselta vuokralaiseltaan Paololta.
Paololla on ikkunalaudalla kangasnyytti, ja Roope huutaa: "Tunnen maahanmuuttajat! Nyytti tänne, siinä on rahaa!"
-
(https://media.riemurasia.net/albumit/m10225/925210934.jpg)
-
Eikös tuo ole siinä tarinassa missä Iineksestä tulee Viitatar?
-
Eikös tuo ole siinä tarinassa missä Iineksestä tulee Viitatar?
Niistä ensimmäisistä Viitatar-tarinoista, joo. Näissä on muitakin tämäntapaisia kommentteja. Roope Iinekselle: "Teidän [naisten] aseenne ovat huulipuna ja kyyneleet."
-
Niistä ensimmäisistä Viitatar-tarinoista, joo. Näissä on muitakin tämäntapaisia kommentteja. Roope Iinekselle: "Teidän [naisten] aseenne ovat huulipuna ja kyyneleet."
Tietyllä tapaa tuollainen kärjistetty ajattelu naisista on ollut joskus ikävä kyllä hyväksyttyä, vaikka ei kuitenkaan oikein. Veikkaisisin esimerkiksi, että Barksin tarina The Dainty Daredevil (W WDCD 5-12 / 1968) eli Sopivatyö (julkaistu Suomessa 1974) ei menisi enää nykyyää (ei ainakaan Suomessa) läpi ja tarina on "sovinistisuudessaan" enemmänkin oman aikansa lapsi (ei pahalla Barks). Tarinassa Iines hakee töitä ja kokeilee ilmailuakropatin ammattia, mutta kun se ei onnistu, niin tälle kerrotaan että hänelle sopii työ jossa Iines voi "omana itsenään" olla heikko ja sievä. 2000-luvulla onkin usein puhuttu miten varsinkin vanhojen akkaritarinoiden naiskuva on konservatiivista ja patriarkkaalinen ja on kuulutettu enemmän vahvojen naishahmojen perään. Veikkaisin ertä tämä on myös osasyy sille miksi italialaisten piirtäjien luomasta Poppista on tullut muualla Eurooppaa niin suosittu.
-
Tuo ei ole Barksin kirjoittama. Vaikka vähän samantapaista naiskäsitystä Barksilla oli.
Timo
-
Ja noissa Viitatar-tarinoissahan kyllä karrikoidaan aika reippaasti Roopea, Akua ja Touhoa yltiösovinisteiksi…
Mutjoo, Amerikan puolelta on tullut kiinnitettyä huomiota että Bob Gregory kirjoitti aika paljon enemmän ja paremmin Iinestä kuin muut (ja taisi olla pääosin kirjoittamassa niitä myöhempiä Barksin piirtämiä Iines-tarinoita) vaikka ainakin niissä 60-luvun tarinoissa Iines olikin vielä aika hupakko (myöhemmissä itse piirretyissä jutuissa oltiin jo tasa-arvoisempia, tarinat tosin pysyivät myös pienimuotoisena lähiökomediana…)
Ja Italia on toki tarjonnut myös Riitan ja Hertan ja esim. Milla on nostettu useammin tarinoiden päähenkilöksi.
-
Taskari 90:ssä, tarinassa Tykinjylinää Mississippillä Mikki uhkaa teloittaa ankat. Ilmeisesti on silti nykymikin esi-isä.
Eikös se ole etelävaltioiden kenraali tämä verenhimoinen Mikki? Hiiren suvun historian synkät sivut ja niin edelleen. Päästää kuitenkin ankat menemään, kun esi-isät ovat olleet kaveruksia.
Saman tarinasarjan merirosvo-osiossa Floridan (?) espanjalainen kuvernööri uhkaa viran puolesta ankkoja hirsipuulla, mutta päästää nämä kotiin vartioimatta sillä ehdolla, että he saapuvat seuraavana päivänä hirtettäviksi. Toivoo kuitenkin salaa ankkojen ottavan hatkat, ja niinhän ne tekevätkin.
-
No jopas on veristä väkivaltaa! Tyly kepponen pojilta (varmaan ihan disneyn kieltämä nykyään), mutta tyly vastaus Akultakin. Tylyin on kuitenkin koko vitsi, joka on hyvin vaikea erottaa ellei sitten pikimustalla huumorintajulla. Pitäisikö siinä siis nauraa sille, että kun hakkaa lapset verille, pääsee harjoittelemaan haavojen sitomista? Ei tuo tavalliselta sarjiskuritukselta vaikuta.
-
Valitettavasti. Luet sitä 80 vuotta myöhässä.
https://yle.fi/uutiset/3-7182651