Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset

[Timo Ronkainen]

Yhtä lailla esim Guido Martina oli kokenut sodan kauhut ja ollut sotavankinakin. Silti tai siksi(?) hänen tarinansa ovat aika väkivaltaisia.

Haastattelusta (La Stampa 5.12.1987):

"Sitten tuli sota ja päädyin ensin Libyaan ja sitten Puolaan, mistä minut vietiin Itävaltaan natsien keskitysleirille. Vapautuksen jälkeen palasin kotiini kävellen, täysin rahattomana. Ne olivat kauheita päiviä, elin täydellisessä köyhyydessä. Onnistuin lopulta saamaan taas yhteyden Mondadori-kustamoon ja sain töitä Mikki-sarjojen kääntäjänä."
(hyvin raaka käännös via google italy -> english -> suomi). Artikkeli löytyy archiviolastampa.it -sivuilta.

Timo

[J Lehto]

Italialainen kulttuuriperimä on tietenkin historiallisista syistä
jo valmiiksi verrrattain väkivaltainen. Jacovitin tarinoissakin
tehdään ruumiita urakalla. Nukketeatterissa hakataan ei vain
puupampulla vaan tarpeen tulleen huitaistaan kirveellä pää
poikki. Carlo Collodin "Pinocchio" on pullollaan tylyjä tapauksia.

[VesaK]

Vanhat sadut ovat täynnänsä raakuksien kuvauksia. Niillä pyrittiin pistämään penskat (ja vähän aikuisetkin) ruotuun kun ei ollut väkivaltavideoita ja -pelejä.

Grimmin sadutkin ovat aika lailla toista maata alkuperäisinä kuin niiden Disney-versiot. Ei mitään setiä ja äitipuolia vaan isiä ja äitejä ajamassa lapsiaan tuhoon.

Hard Core Andersenin tarinoista puhumattakaan. Käveleviä kuolleita, murhia, kosijansa hirttäviä prinsessoja, noitia, kidutusta...

[hdc]

50-luvun Paperopoli taas edustettuna, tässä suomentamattomassa sarjassa. Ruotsalaispokkarissa josta tämän luin oli väärät tekijätiedot, mutta kyllä tämän Martinaksi arvasi.

Hannu huomaa ikkunan läpi Roopen lukemassa eilistä lehteä, kuten tämän tapa on, niinpä yllätys on suuri kun huomaa tämän päivän lehden etusivun "maailman rikkain mies kuollut", justhan hän näki Roopen...käy ilmi että kyseessä onkin Bankistanin maharadja.
Nooh, nyt tarvitaan äkisti hieman rahaa, 25000 kruunua (lukekaa varsinainen sarja että tiedätte mihin), joten Hannu päättää naamioitua taas ennustajaksi samaan tapaan kuin Barksin yksisarvis-jutussa, väärentää sanomalehteen seuraavan päivän päivämäärän ja lähtee sitten myymään sitä Roopelle kalliilla, onhan se sentään huomisen sanomalehti...
Mutta tässä huijauksessa ei sinänsä kiinnitetä huomiota etusivun juttuun, vasta kun Hannu on jo poistunut rahojen kanssa Roope pääsee katsomaan etusivua...ja kuten voi arvata, saa melkein slaagin "maailman rikkain mies kuollut"-otsikosta.

(noin muuten tässä tarinassa kyllä moni muukin tylyilee ansiokkaasti, mutta kyllä Hannulla silti on reilukerhon puheenjohtajuus).

[Kääk13]

^Selailin vain kirjaa, mutta tuo tarina taisi olla mukana uusimmassa ScarpaTeemaisessa taskarissa.
Ruotsinkieltä taitamattomat voivat lukea sen sieltä suomeksi jos näin tosiaan oli. 😃

Edit.  Asia varmistettu! Samaisesta tarinasta tosiaan kyse.

[hdc]

Jahas, tylyilystä pääsee nauttimaan siis molemmilla kotimaisilla (ja sitten tuossa Äventyr i Orienten -pokkarissa ei ollutkaan yhtään suomentamatonta sarjaa)

[Gothicus]

Italialainen kulttuuriperimä on tietenkin historiallisista syistä
jo valmiiksi verrrattain väkivaltainen.

Jotain totuuden siementä tuossa saattaisi olla, vaikka kyllä Suomenkin maantieteellisellä alueella väkivaltaa on harjoitettu suurella antaumuksella läpi historian. Italialainen alleviivaava väkivallalla rehvastelu, esimerkiksi satunnaisissa Tex Willer -sarjakuvissa, tuntuu oudolle. Uhotaan ja pullistellaan paljon ja sen päälle sitten piestään hartaasti ja pitkään. Ehkä jopa ammutaan hengiltä. Erityistä tuossa minusta on se, että väkivallalla rehvastelu esitetään myönteisessä valossa ja erityisesti sankarille kuuluvana piirteenä.

Usein olen ajatellut, että tuo esitystapa olisi jollain tavalla italialaisille sarjakuvan tekijöille ominainen juttu. Ultaväkivaltaistenkin amerikkalaisten sarjakuvien väkivalta tuodaan julki täysin toisella tavalla. 

[Timo Ronkainen]

Italialainen alleviivaava väkivallalla rehvastelu, esimerkiksi satunnaisissa Tex Willer -sarjakuvissa, tuntuu oudolle. Uhotaan ja pullistellaan paljon ja sen päälle sitten piestään hartaasti ja pitkään. Ehkä jopa ammutaan hengiltä. Erityistä tuossa minusta on se, että väkivallalla rehvastelu esitetään myönteisessä valossa ja erityisesti sankarille kuuluvana piirteenä.

Jotenkin tuli mieleen Bud Spencer ja Terence Hill.

Timo

[Gothicus]

Jotenkin tuli mieleen Bud Spencer ja Terence Hill.

Tuo on muuten täysin totta. Samaa asennemaailmaa edustavat heidänkin seikkailunsa. Texin sivuilta tuttua rehvastelua; komeasti turpiin ja näkemiin, eikä kenestäkään juuri löydy sankarille vastusta. "Humoristisesta" näkökulmasta Budin ja Terencen tapauksessa tietysti.

Jonkinlaisena vastakohtana voisi elokuvien puolelta pitää vaikka Mel Gibsonin suosimaa masokistista väkivaltakuvastoa, jossa sankari revitään ensin lähes riekaleiksi.

[hdc]

Tässä ei käy ilmi kuka on tempauksesta vastuussa, mutta yleisesti sopii ketjun henkeen.
Tässä sarjassa (kuvanäyte ruotsiksi mutta on tää suomeksikin tullut) ilmeisesti varsin lyhyen automatkan päässä Ankkalinnasta harrastetaan maanpäällisiä ydinasekokeita.
Maisema on aika erämainen, mutta mietin silti miten tämä alue sijoittuu maantieteellisesti suhteessa esim. Mummon maatilaan tai Takametsään...

[Darzee]

Uusimmassa supertaskarissa (nro 8) päästään ihastelemaan brasilialaisia ankkasupersankaritarinoita, joita Suomessa ei ole taidettu aiemmin nähdä. Tarinassa perustetaan Ankkalinnan supersankarien kerho, jossa hangaroundina roikkuu myös poliisimestari Sisu. Simo-paralle tulee kuitenkin alemmuuskompleksi, kun hänellä ei ole varsinaisia supervoimia eikä hän näin pääse omin avuin sankarikaartin salaiseen päämajaan pilvien keskelle.

Pelle Peloton tulee apuun ja nikkaroi Sisulle propellikypärän, jonka avulla tämä voi lentää. Riemuissaan poliisimestari leijailee ulos sankarien päämajasta kokeilemaan härveliä. Sitten Pellelle tulee mieleen, että kypärään olisi pitänyt kiinnittää leukahihna, jotta se pysyisi päässä. Kun sankarit katsovat, kuinka Sisu jakselee, näkyy pilvipeitteessä vain poliisimestarin muotoinen aukko, ja siihen tarina päättyykin. Tehokkaan tyly lopetus. 

[X-men]

Roope ui kultarahoissa ja Aku kostoksi ui sarjakuvalehdissä (sarjakuvakeräilijän painajainen).

[X-men]

Eivätkö kaikki keräilijät uikaan sarjakuvalehdissä?

Ei?

[Lurker]

Eivätkö kaikki keräilijät uikaan sarjakuvalehdissä?

Niitä elämän suuria nautintoja!

[Samone]

Niitä elämän suuria nautintoja!

Tässä taas vaan kohtaa sen haasteen, ettei mikään ole koskaan hyvää kaikkeen: kovakantiset sopivat hyvin saunalukemiseksi, mutta ovat sukeltaessa kulminensa hieman vaarallisia - ainakin amatööripulahtelijalle.