Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Kapteeni Kenguru 02.06.2006 klo 16:22:22
-
Toisesta ketjusta napattua:
Yksi kammoittavimmista koulumuistoista kuviksen tunneilta oli myös ainainen vesiväreillä läträäminen. Vieläkin karmaisee... jokasyksyinen pakollinen tehtävä oli maalata syksyn lehtiä eri oranssin sävyillä huonolle paperille, johon vesi jäi lillumaan. Ilman nykyteknologiaa meikäläisen sarjikset olisivat ihan ilman värin häivääkään.
Tästä asiasta meinasin purkautua jo ajat sitten, mutta unohdin, kunnes tuo kirjoitus toi ikäviä muistoja mieleen.
Kuvaamataidon tunnit olivat alussa ihan kivoja, kunnes muistaakseni kolmannella luokalla kuvaan astuivat vesivärit. Sekä vielä tänäkin päivänä mielestäni pelkäksi kirosanaksi kelpaava asia, laveeraus.
Kukapa tietää, ehkä jos joku olisi vähän vaivautunut selittämään pienelle taiteilijanalulle että mitä nämä ovat ja miten niitä käytetään, niin olisin ehkä saanutkin vesiväritekniikan haltuun. Valitettavasti vain ainakin siinä koulussa opetus oli sitä, että otatte nyt vesivärit ja maalaatte syysmaiseman, piste.
Sama homma muissakin asioissa, esimerkiksi käsitöissä panostettiin oma-aloitteisuuteen sillä "kyllähän teillä isä varmasti on kotona opettanut" tai "kyllä tämän kaikki osaa."
Laveeraus. Kertokaapa nyt, kun kerran täällä varmasti tuon asian paremmin osaavia henkilöitä on paikalla, että miten se tehdään oikeaoppisesti?
Koulussa se tehtiin siten, että otettiin tavallinen A4-arkki (tai A3), kasteltiin paksukärkinen sivellin kraanaveteen ja sitten siveltiin koko paperi märäksi. Kuivuessaan paperi vielä pyrki muuttamaan muotoaan ja sainkin aikaan aikamoisia kirjekääröjä. Kun paperi oli kokonaan kasteltu, niin otettiin paksun siveltimen kärkeen väriä ja alettiin maalaamaan. Harmi vaan kun väriaine ei tainnut oikein pitää vedestä, vaan se tuppasi leviämään kuin Jokisen eväät. Lopputuloksena oli, että vaikka miten olisi yrittänyt tehdä esittävää taidetta, niin siitä kuitenkin tuli jotakin epämääräisen psykedeelistä, josta oli vaikea löytää mitään tunnistettavaa.
Onneksi yläasteelle siirryttäessä vesivärien käyttö loppui siihen, tai ehkä niitä olisi vielä saanut halutessaan käyttää, mutta opettaja hyväksyi sen että toteutin itseäni piirtelemällä sarjakuvia, olipa aiheena sitten mikä hyvänsä.
Että sellaista. Vesiväreihin en ole koskenutkaan pariin vuosikymmeneen ja tuskinpa kosken jatkossakaan.
Mitäs muut kvaakkilaiset ovat vesiväreistä mieltä?
-
Otsikko sanoo kaiken.
Kyllä vesiväreillä saa näyttävääkin jälkeä. Ei minua varten.
-
Se oli juoni. Annettiin ymmärtää että maalaustaiteen mestariteokset oli tehty samanlaisella pipon tupsua muistuttavalla pensselillä. Ihmiset piti saada inhoamaan kuvataidetta (ja musiikkia: poikaset tyttöset kilvan kilvan kas kuinka kelkat lentää) jotta eivät suuntautuisi taiteilijoiksi.
Sain kuvaamataidon arvosanan esittelemällä opelle koulukirjojen mariginaaleihin piirtämiäni ja huopakynillä värjäämiäni miniatyyripiirroksia. Tunneilla en käynyt kun ne oli viimeisinä ja välissä oli hyppytunteja.
-
Olen vakaasti päättänyt harjoitella enemmän vesiväreillä sekä sotkea mukaan peitevärejä (jotka kai nekin lasketaan "vesiväreiksi"...?) Tietokoneella värittäessä tulee siistimpää jälkeä, mutta itsepäisesti haluan opetella perinteisilläkin menetelmillä... vesivärit eivät vaadi sähköä.
Vielä en ole selvittänyt, mitä eroa Winsor&Newtonin väreillä ja venäläisillä White Nights-merkkisillä on, muuten kuin että W&N ovat kirkkaampia.
Jos vesiväri ei ole valonkestävä, mitä haittaa siitä käytännössä on? Originaaleja ei kai voi laittaa seinälle?
-
Uh huh .. jaa. No jos tää mitenkään auttaa .. niin voidaan todeta, kaikki asiat mitä kouluissa opetetaan ja miten meidän "pitäisi tehdä" ei aina ole "ainoa oikein". Ja kaikelle mitä "pitää oppia" ei lopultakaan ole aina hyötyä. Ja ne jotka yrittävät saada meitä "oppimaan" eivät ole aina kaikista sopivimpia siihen haasteeseen .. Meistä ei muovata kouluissa yksilöitä vaan jonkun muun harhakuvan mukaisia kopioita. Ikävää vaan että tähän päädyin vasta aikuisena ..
"Everything You Know IS Wrong" .. Mutta kuitenkin, ikinä ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai kyseenalaistaa omia näkökantojaan, tekotapoja tai tottumuksia.
Vesivärit saattaa olla vaikea laji, ei sovi kaikille. Itse niistä pidän, haasteena juuri niiden omintakeisuus ja hiukan työläs ja hitaanpuoleinen tekniikka! Meditatiivista.
Mutta kaikille löytyy (itse etsimällä) henkilökohtainen ja sopivin ilmaisumuoto, ei sitä ikinä opeteta kouluissa. Etsimällä löytää .. etsimättä ei!
Edit: Aura, vesiväreissä on paljon laatueroja. Kallis on yleensä tae että värit on valonkestäviä (ei haallistu), sisältää puhtaita, värinsä kestäviä pigmenttejä, ei siis muuta vivahteita ajan mittaan, "maavärit" on todellakin luonnon pigmenttejä (sienna, umbra), värit ei ole laimennettuja eri kemiallisilla aineilla, kooste on aina samanlainen, kestää värikakkuina eikä murene .. jne. En tässä enempiä siitä, voi olla asiaa puitu jossakin muussa säikeessä jo ..
-- j --
-
...Jos vesiväri ei ole valonkestävä, mitä haittaa siitä käytännössä on? Originaaleja ei kai voi laittaa seinälle?
Käytännössä ne pitää vain laittaa sille seinälle, mihin aurinko ei paista suoraan. Ja lasin taa, ja happovapaisiin passepartout-raameihin tietysti. Haalistuvat värit tulevat loppujen lopuksi olemaan lähinnä perikunnan murhe, tai museon kuraattorin sitten vuonna 2206, jos sinne töitäsi kaavailet.
-
Useastikin olen milloin kenenkin kanssa ääneen ihmetellyt peruskoulun kuvaamataidon-opettajien intoa pakottaa lapsukaiset maalaamaan nimenomaan vesiväreillä. Johtopäätös on aina ollut suurinpiirtein seuraava: vesivärit ovat halvimpia, ei sen niinkään väliä, että vesivärit ovat myös yksiä vaikeimmista maalaustekniikoista.
Siinä on sitten toissijaista saako oppilas elinikäiset traumat siitä vesiväreillä lutraamisesta ja vieraantuu täysin taiteiden parista vai ei.
Viime vuonna ns. löysin vesivärit uudelleen. Nykyisin en oikeastaan muita väritystekniikkoja käytäkään kuin akvarelleja (sekä nappivärejä, että kyniä), koneella värittämisestä en pidä yhtään, lähinnä johtuen teknologian infinitiivisestä riittämättömyydestä. Lisäksi akvarellikynillä tehdessä on kiva jammailla kun voi väliin tehdä puuvärijälkeä ja toiseen kohtaan tasoittaa pintoja vedellä.
-
Koulu ja varsinkin ala-aste on omiaan tappamaan innostuksen kaikkeen. Liikuntaa rupeaa inhoamaan, uimahalleja pahimmillaan kammoamaan... ja vesivärejä. Koulussa sen lisäksi että sutattiin halvoilla napeilla kökköpaperille eivät kuvistunnit aina olleet siitä luovimmasta päästä... Oma suosikkini oli "piirrelkää viivoja paperille ja värittäkää niitten välit". Silti kuvistunnit olivat hauskimpia...
Mutta se ala-aste traumoista ja nykyaikaan. Kunnon välineitä kokeiltuani koin ahaa-elämyksen, eikä niitä voi verratakaan peruskouluaikaisiin nappeihin.
Välillä pännii se, että vesiväreillä teko on niin tuhottoman hidasta, ja jos tulee virhe ei sitä voi korjata. Lisäksi ainakin noiden venäläisten värien sävyt kuolevat kuivuessaan pahasti eikä vesivärikuvien skannaaminen ole onnistunut niin että niitä voisi julkaista. Peitevärien sotkeminen mukaan voisi toimia, vesivärit kuultavat aina...
Edit: Aura, vesiväreissä on paljon laatueroja. Kallis on yleensä tae että värit on valonkestäviä (ei haallistu), sisältää puhtaita, värinsä kestäviä pigmenttejä, ei siis muuta vivahteita ajan mittaan, "maavärit" on todellakin luonnon pigmenttejä (sienna, umbra), värit ei ole laimennettuja eri kemiallisilla aineilla, kooste on aina samanlainen, kestää värikakkuina eikä murene .. jne. En tässä enempiä siitä, voi olla asiaa puitu jossakin muussa säikeessä jo ..
Yritin jossain välissä katsella että josko täällä olisi vesiväriketju, mutta en haulla löytänyt. Sitten asia jäi. Pitänee etsiskellä uudestaan...
White Nights on kai sinänsä arvostettu merkki, eikä edes kovin halpa vaikka puolet halvempi kuin Winsor & Newton. Maavärejä niissä on ja pitäisi olla taiteilijatasoa, mutta kuulemma eivät ole valonkestäviä.
-
Vesiväritekniikkaa en hallitse kovin hyvin, mutta seuraavia vinkkejä voin antaa.
- osta kunnon paperia ja kunnon värit. Huonoilla kurinalainen työskentely on mahdotonta.
- vesiväripaperi asetetaan vinoon, teipataan esim. maalarinteipillä tai liimapaperilla alustaan (puu- tai vaikka lasilevylle). Jos kastelee paperin kokonaan, niin liimapaperi on parempaa.
- jos maalaa kuivalle paperille, homman idea on se, että värin alareuna on pidettävä koko ajan kosteana(siinä voi olla vaikka ihan nestettä pintajännittyneenä), jotta uusi siveltimenveto ei jätä mitään raitoja. Paperia kannattaa käännellä, niin että maalaa aina (kun se vain on mahdollista) ylhäältä alas (jolloin vesi valuu alaspäin pitäen alareunan aina märkänä.
- suosittelisin kuitenkin kastelemaan maalattavan väripinnan siveltimellä tai ihan haalealla värillä kauttaaltaan, silloin värin pitäisi levitä tasaisesti ja kauniisti jo valmiiksi märälle pinnalle. Muista taas maalata ylhäältä alaspäin vinolla alustalla.
Vettä ei saa olla paperilla liikaa. Paperin tulee olla vain kostea, ei litimärkä. (tässä mulla itsellä on suurimmat ongelmat. Mikä on sopivan kostea?)
- tehokas hiustenkuivaaja nopeuttaa työtä, sillä aina kun aloittaa uuden väripinnan tekemisen, edellisen pitää olla kuiva (siis vierekkäiset väripinnat). Muuten väripinnat sekoittuvat toisiinsa ja tulee "taidetta" eli rumaa suttua.
- maalaa ensin vaalealla jättäen vain huippuvalokohdat maalaamatta ja sitten lisäät asteittain tummempaa tai samaa väriä varjostettaville alueille.
- jos on paksu, hyvä paperi ja kunnon värit, vesivärityötä voi korjailla vaikka kuinka. Kastelet vaintodella märäksi haluamasi kohdan teoksessasi ja hankaat värin pois puhtaalla siveltimellä tai talouspaperilla.
Joku muu, joka tietää enemmän, korjailkoon neuvojani tai jatkakoon tästä.
-
Pikainen haku "akvarelli" sanalla antoi parikin sivua aihetta sivuavia säikeitä. "Vesiväri" voi antaa vielä lisääkin ..
Tässä jokunen sumpusta, en ihan vanno että kaikki aiheet on 100% kohdallaan --
Eri väreistä, akvarellia, guassia, akryyliä >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5855.0)
Paperista / lehtiöistä >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2225.0) sekä myös tässä on asiasta >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=977.0)
Noin yleisesti asiasta >> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=1550.0)
Tertsillä on hyviä vinkkejä, mä en ainaskaan osaa joskus selitellä miksi pitää tehdä niin ja näin. Mutta, jos haluaa kokeilla miten erilailla paperit ja värit vaikutta lopputulokseen voi esim. ostaa pari irtoarkkia eri painoisia / paksuisia akvarellipapereita (gr/m²). Maalaa samat kuvat eri materiaaleilla / väreillä.
Halvat (noin summittaisesti väittäen) värit saattavat sisältää epäpuhtauksia ja huonohkon laatuisia pigmenttejä (jotka voivat olla huonosti jauhettuja). Puutteet voi korostua kun akvarellit kuivuu (ja vanhenee / haalistuu). Kouluväreistä on aina muistikuvaa että ne oli aina paskaisen harmahtavia, teki niillä mitä tahansa. Tosi puhdaspigmenttiset värit ON suhteessa kalliita, mutta toisaalta hyvinkin paljon riittoisampia juuri sen takia. En suosi mitään merkkiä enempi kuin toista, mutta mulla on +20v. vanhoja W&N akvarelli nappeja, eikä ne oo muuttuneet miksikään.
Yksi vinkki olisi myös aina käyttää tislattua vettä (en edes itse viitsi sitä tehdä) vältät kalkit ja lyijy- tai kupariputkien kuonat.
Toisaalta .. teki miten tahansa on AINA parempi kuin ei tekisi / maalaisi mitään ..
-- j --
-
Muistan myös kouluajoilta erityisesti laveeramisen. Jos vähänkään tunti liittyi vesiväreihin, niin silloinhan myös laveerattiin! Millään muulla vesiväreihin liittyvillä asioilla ei ollut väliä, vain laaveeraus oli oleellista. Eikä myöskään kyllä ole tähän päivään mennessä valjennut koko tämän laveeraus hypetyksen pointti. ???
Vesiväreillä toki saa hienoa jälkeä aikaan (kuten millä tahansa keinolla jos vaan osaa), mutta jos meinataan koulussa opetaa vesivärejä, niin opettaisivat edes kunnolla...
Itseäni on alkanut kiinnostaa (tai on jo jonkin aikaa kiinnostanut) akvarellikynät ja tuolla onkin käyttämätön paketti odottamassa, että T. Saturi saisi taas otettuaan itsestään jämäkän niskaperseotteen ja roudattua itsensä keittiönpöydän ääreen paperilehtiön eteen. Kutkutellut mielessä ajatus akvarellivärien ja sarjakuvan yhdistämisestä. Onko kellään tietoa kyseisestä yhdistelmästä?
-
- maalaa ensin vaalealla jättäen vain huippuvalokohdat maalaamatta ja sitten lisäät asteittain tummempaa tai samaa väriä varjostettaville alueille.
*valo syttyi*
Kiitos, Tertsi! Olen aikanaan opetellut lähinnä klassisen öljyväritekniikan (kerrosta kerroksen päälle), ja akvarellit on aina mennyt p*skaksi kun olen yrittänyt saada hyvännäköistä jälkeä ”kertasivelyllä”...
-
White Nights on kai sinänsä arvostettu merkki, eikä edes kovin halpa vaikka puolet halvempi kuin Winsor & Newton. Maavärejä niissä on ja pitäisi olla taiteilijatasoa, mutta kuulemma eivät ole valonkestäviä.
Pitää muistaa ettei ole joko-tai valonkestäviä/kestämättömiä värejä vaan ne kestää eri aikoja. Hetken kestää kaikki muttei mikään yhtä kauan kuin ikuinen porttikielto. Kuten Anssi vihjaisi, usein ne kestää niin kauan kun itse on näkemässä. Mutta valo vaikuttaa kaikkiin väriaineisiin, vaan eri tahtiin.
Onkohan white nights sama kuin leningrad=pietari värit?
-
Onkohan white nights sama kuin leningrad=pietari värit?
Öö... White Nights on sama kuin Leningrad, ne oli siis niitä samoja mitä on Limingan kanttiinissa. Väinö kokeili jotain toista merkkiä jotka oli kanssa venäläisiä, saattoi olla snadisti halvempia.
-
Heh, öljyväreillä pääsee heti alkuun, vesivärit vaativat rautaista tekniikkaa. Itselläni ei aikanaan koskaan riittänyt kärsivällisyys kehittää itseäni tarpeeksi ja vesivärit jäivät kirosanaksi. Vesiväreillä saa kuitenkin mahtavaa jälkeä aikaan, kun löytyy oikea tekijä kohdalle.
-
Juuri sinä olet se oikea tekijä.
Jos sulla on kärsivällisyyttä kirjoittaa kvaakiin, pystyt tekemään vesivärimaalauksen. Se on sitä paitsi nopeaa, öljymaalauksen kuivumista saa odottaa vuoden.
Pitää vain hyväksyä mitä saa aikaan.
-
Jos sulla on kärsivällisyyttä kirjoittaa kvaakiin, pystyt tekemään vesivärimaalauksen. Se on sitä paitsi nopeaa, öljymaalauksen kuivumista saa odottaa vuoden.
Pitää vain hyväksyä mitä saa aikaan.
Minähän hyväksyin: minusta kun ei tullut taiteilijaa, eikä työni liity kulttuuriin millään tavoin...
Mutta vesivärit todellakin vaativat kunnon tekniikkaa, että niillä saa hyvää jälkeä aikaan, ne eivät anna mitään anteeksi, toisin kuin öljyvärit ja kangas.
Kaverit joilla pensseli lentää suhahdellen, pystyvät luomaan vesiväreillä hetkessä hienoa jälkeä.
-
Kutkutellut mielessä ajatus akvarellivärien ja sarjakuvan yhdistämisestä. Onko kellään tietoa kyseisestä yhdistelmästä?
Onhan noita. Manara nyt tulee ekana mieleen, Sandmanissa noita on ollut useampiakin tekijöitä jotka käyttävät vesivärejä värittämiseen.
Itse tein Kvaakin Prinsessa-haasteen sellaisella vesiväritekniikalla, että ensiksi piirsin lyijärillä sivut A4-kokoon, skannasin koneelle ja otin kopiot ja väritin vesiväreillä kopioiden päälle. Jonkin verran taisin tummentaa kontrastia koneella. Sitten skannasin taas koneelle, lisäsin puhekuplat jotka olin tussilla piirtänyt erilliselle paperille sekä tekstasin. Sitten vielä leikkasin ruutujen reunat tasaisiksi ja kaikki katuojat valkoisiksi. Lopputuloksen voi nähdä tästä (http://koti.mbnet.fi/tuuk42/prinsessa1.html).
Ihan hyvä tekniikka tuokin, mutta lyijärien kanssa saa olla todella tarkkana.
-
Jossain vaiheessa myös minä kuvittelin että vesivärit ovat ns. persiistä, kunnes löysin sen oikean vesiväripaperin. Peruskoulussa meillä oli vain se tasainen mihinkään kelpaamaton yleispaperi, jonka kannessa sanottiin "vesivärilehtiö", mikä oli yhtä kaukana akvarellipaperista kuin kuningattaren nenäliina metallityöläisen vessapaperista.
Sitten kun sain kunnon paperin, vapauduin, kokeilin ja keksin.
Akvarelli on veden, värin ja sattuman hallittua leikkiä hyvällä paperilla. Kokeilemalla keksii, mutta vain hyvällä paperilla. Se on valitettavasti aika kallista, mutta kokemuksesta voin kertoa että se on sen arvoista, mikään ei sitä korvaa.
Tertsin vinkit olivat oikeasti hyviä ja perustavia!
Mutta, monta hyvää paperiarkkia pitää/kannattaa "pilata" "joutavuuksiin" sutimalla vesivärejä hyvälle paperille. Kokeilemalla pääsee selville.
Timo
-
Mutta vesivärit todellakin vaativat kunnon tekniikkaa, että niillä saa hyvää jälkeä aikaan, ne eivät anna mitään anteeksi,
Kuten aiemmin sanottiin
- jos on paksu, hyvä paperi ja kunnon värit, veisvärityötä voi korjailla vaikka kuinka. Kastelet vaintodella märäksi haluamasi kohdan teoksessasi ja hankaat värin pois puhtaalla siveltimellä tai talouspaperilla.
-
Kuten aiemmin sanottiin
No niin niin, mutta kun minun mielestäni mikään määrä suhraamista ei saa vesiväritöitä näyttämään hyvältä, vaan homman tulisi luonnistua ilman korjailuja.
Ei tässä yritetäkään väittää, että tämä pätisi kaikkiin. Itse luovutin, ennen kuin pystyin saamaan edes välttävää jälkeä, enkä ole vesiväreihin koskenut kuin aikanaan koulussa.
Kun vielä harrastin pensselin kanssa äheltämistä, öljyväreillä minunkin kaltaiseni tuhertelija sai sentään jotain aikaan, vaikka teknisesti en koskaan kehittynyt kovin pitkälle.
Nyt on kulunut n. kymmenkunta vuotta kun viimeksi olen pensseliin tarttunut. Kun itse katselen sellaisten vesiväritöitä, jotka ovat kehittäneet itsensä tarpeeksi pitkälle, olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että vesivärien hallinta vaatii parempaa tekniikkaa kuin öljyvärit.
-
Vesivärit ovat tosiaan maailman vaiken tekniikka hallita hyvin, ja tyypilliseen tapaan juuri se halvin ja ensimmäinen, joka lapsille lykätään. Siitä onkin sitten helppo aloittaa...
Kuten aiemmin letkassa sanottu, erittäin hyvä paperi, värit ja kunnon siveltimet ovat kaiken a ja o. Ilman niitä meneen elämä hukkaan.
Hyviä esimerkkejä vesiväritystekniikan masteroinnista ovat Kanadan Seth ja saksalainen Bernd Pfarr. Siinä on laveerattu niin, ettei ihmisen aivo voi ymmärtää. Kummankin originaaleista meinaa saada sydänkohtauksia sarjassa. Miten ne saa niin tasaisen pinnan??? Kauniit, kuultavat värit??? Pfarrin originaalinäyttelyssä kuultua: "Oikein hienoja, mutta vahinko ettei täällä näe originaaleja..."
(Itse tosin epäammattimaisesti nimitän vesiväritekniikaksi kaikkia värejä, joita lotrataan vedellä ja maalataan paperille. Eli guassit ja muut nappihässäkät kanssa.)
Hyvällä paksulla paperilla pitäisi periaatteessa re-masterointi olla mahdollista. Tällä joku Brittiakvarellisti (en muista nimeä) aiheutti skandaalin, siis tekemällä akvarellimaisemamaalauksia jossa se oli coolisti kumittanut ja raaputtanut ja muuten vaan päälle maalannut. Hyvältä näytti. Puristit olivat kauhuissaan...
-
Kutkutellut mielessä ajatus akvarellivärien ja sarjakuvan yhdistämisestä. Onko kellään tietoa kyseisestä yhdistelmästä?
Tunnetuin vesiväreillä väritetty sarjakuva maailmassa lienee Tintti.
-
Mjooh. Mielessäni on edelleen päällimmäisenä akvarellikynät, on meinaan vielä vieraampi muoto tuo. Luulisi kynän jäljen joissain määrin poikkeavan tavallisista vesiväreistä. En tiedä olenko koskaan nähnyt moisia teoksia, meinaan.
-
Osoitteessa www.bdnet.com on melkein kaikki ranskankieliset myytävät sarjakuvat. Sieltä selailemalla voi löytyä se mitä haet.
Lähes kaikista sarjakuvista on sivunäytteet.
Näillä hakusanoilla voi vaikka aloittaa ("titre"-kenttään):
La fille du professeur
Foligatto
Minun mielestäni mielenkiintoista vesivärinkäyttöä.
-
Se oli juoni. Annettiin ymmärtää että maalaustaiteen mestariteokset oli tehty samanlaisella pipon tupsua muistuttavalla pensselillä.
Minulla on tapana sanoa, että tarvitsen työhöni 'siveltimiä', mutta Suomessa tarjolla on lähinnä vain 'pensseleitä'.
Ja koulun kuvisluokasssa oli 'suteja'.
Voisiko syynä olla meilläkin ihan nuo länsimaisen koululaitoksen perinteet? Ymmärtääkseni syy siihen, että vesivärimaalausta ei pitkään katsottu 'oikeaksi taiteeksi', oli se, että se kuului pikemminkin yleissivistykseen. Valistuksen aikana klassiseen koulusivistykseen kuului, että herrasmiehen odotettiin harrastavan paitsi luonnontieteitä, myöskin vesivärimaalausta. Niin että sitten kun he lähtivät tutkimusmatkoille ja löysivät uusia kasvi- ja eläinlajeja ja vieraita kulttuureita, he saattoivat dokumentoida ne tutkimuspäiväkirjaansa pienin akvarellein. Kun valokuvia ei vielä ollut olemassa.
Eli siis vesiväri ei ollut mitään taidetta, se oli enemmänkin tieteen tekemisen väline, ei mitään erikoista, vaan aivan arkinen asia.
Minä olen kanssa noiden vesivärien kanssa pitkään taistellut, ihan "tositarkoituksella":
(http://img486.imageshack.us/img486/4064/t1199zs.jpg)
Sarjakuvantekijälle ongelmallista on löytää paperi, johon voisi sekä piirtää että maalata. Nyt minulla on käytössä silein Fabrianon vesiväripaperi mitä Temperasta löytyy. Se on ihan kelvollista piirtämiseen, mutta ei se kyllä värityöskentelyyn mitään parasta ole, vesi imeytyy liian nopeasti.
Yleensähän Suomessa on tarjolla vain toinen toistaan karkeampia akvarellipapereita: aina ne ovat "rough" tai "extra rough". Ilmeisesti sunnuntaimaalarien mielestä niille saa helpoiten tehtyä 'taiteellisen' näköistä jälkeä. Mutta eivät ne oikein piirtämiseen käy.
Tämä näytekuva on tehty amerikkalaiselle illustration boardille, jossa oli pahviin valmiiksi kiinnitetty paperi. Se oli aivan loistavaa, sille oli hienoa sekä piirtää että maalata. Mutta, kuten asiaan kuuluu, sen koostumus tietysti muutettiin oitis tykästymiseni jälkeen ja nyt se on aivan kamalaa.
Ihan perusvinkki maalaamiseen, mitä koulussa ei opetettu, on käyttää sekoituskuppeja. Eli siis kaupasta saa semmoisen vesiväripaletin kokoisen levyn, jossa on pieniä värinapin kokoisia kuppeja. Kun haluaa tehdä tasaisen värialueen, niin väri kannattaa sekoittaa valmiiksi siihen kuppiin. Ensin laittaa siihen pisaran vettä ja sitten lisää väriä. Niin että sillä tavalla aina kun kastat siveltimen, saat lisää sitä samaa väriä, eikä tarvitse aina arpoa, että mistäs napeista minä tämän nyt sekoitinkaan.
Nuo tasaiset väripinnat ovat kyllä semmoinen sarjakuvantekijän väriaistien kirous. Minäkin olen niiden parissa kasvanut ja niitä vaistomaisesti aina yritän itsekin tehdä. Että siis sekoitan ensin yhden värin valmiiksin ja sitten teen sillä tasaisen alueen ja sitten vasta sekoitan toisen värin...
Olen käynyt pari maalauskurssia öljyväreillä ja akvarelleilla ja siellä sai huomata, että tuolla "yksi sävy kerrallaan" tekniikalla tuli hyvin muovisen ja keinotekoisen näköisiä, jäykkiä kuvia. Sille vastapainona pitäisin semmoista "maalauksellista" teknikkaa, jossa läiskitään kaiken näköisiä värejä sekaisin kaiken aikaa. Olen aina ihaillut semmoista tekniikkaa (esim. MADin Jack Davis toteuttaa sitä upeasti vesiväreillä pilapiirrostyylissä. Hän on värityöskentelyssä ihan ykkössuosikkejani!), mutta minulla ei kyllä ole hajuakaan, miten sitä mahdetaan toteuttaa käytännössä.
-
Tuo kuva on vesiväreillä tehty? Helvetin hyvää jälkeä, jos saa sanoa.
-
Kuvaamataidon tunnit olivat alussa ihan kivoja, kunnes muistaakseni kolmannella luokalla kuvaan astuivat vesivärit. Sekä vielä tänäkin päivänä mielestäni pelkäksi kirosanaksi kelpaava asia, laveeraus.
Laveeraus.
Laveeraus. IIk. Tosi saatallis-perkeleellinen keksintö. Miksi sitä piti tehdä? Ope lueskeli Kaari Utrion romaaneja silläaikaa kun me, hitto vie, laveerattiin. Toinen mitä en älyä on derivointi. Laitankin nämä kaksi turhaketta samalle viivalle.
-
Tunnetuin vesiväreillä väritetty sarjakuva maailmassa lienee Tintti.
Härregyyd, onko Tintti todellakin väritetty vesiväreillä?!? Nyt kyllä otti sydän pari ylimääräistä laukka-askelta, kun en ollut tuollaisesta tiennytkään ja aina silti ihastellut Tinttien tasaista värimaailmaa. Selasin tuossa hetki sitten muutamia Tinttejä ja joissakin vanhemmissa jutuissa sen vesivärin jopa minä vajavaisine näkökykyineni huomasin, mutta ovatko todellakin kaikki Tintin vesiväritettyjä? Esim. Tuhatkaunon tapauksessa on _niin_ tasaista pintaa että voiko se todellakin olla vesiväriä?
-
Esim. Tuhatkaunon tapauksessa on _niin_ tasaista pintaa että voiko se todellakin olla vesiväriä?
Mitä muuta se oikeasti voisi olla?
Mutta otetaan huomioon että kirjapainossakin tapahtuu jotain. Se mitä nähdään koostuu painetun arkin pienten magentan, syaanin, keltaisen ja mustan väristen pisterykelmien aivoissa synnyttämästä mielikuvasta.
-
Härregyyd, onko Tintti todellakin väritetty vesiväreillä?!?
Heeetkinen... Eiköhän sentään Tintti ole väritetty peitevärillä, eli guassilla. Eli jolla siis saa valita, käytetäänkö vesivärimäisiä läpikuultavia efektejä, vaiko tehdäänkö peittävää väripintaa. (Eli tuleeko värin "valo", vaaleus, paperista joka näkyy väripinnan läpi, vaiko mukaan sekoitetusta valkoisesta väristä).
Peitevärit lienevät se sarjakuvantekijöiden ja kuvittajien perinteinen työväline.
Ainakin noissa tv:n Herge-dokumenttien kuvissa studion väritysosasto näytti käyttävän animaatio-tyyppisiä KALVOJA, jolle värit oli maalattu. Eikä silloin kyseessä kyllä voi olla vesivärit.
Minä aina hämmästelen Moebiuksen värien käyttöä ja koitan arvuutella tekniikkaa. Siellä kun voi olla sekaisin mitä vain, vesivärejä, guassia, ruiskumaalausta ja ties mitä.
Ja aina hyvä malliesimerkki sarjakuvien väritekniikasta on verrata Bilalin Koston veljeskuntaa tämän myöhempiin albumeihin. Tässä albumissa kun värit on selvästi tehty eri arkille kuin viivat: musta ääriviiva tulee kaikkialla värin päälle. Myöhemmissä albumeissa värimaailma on sama, mutta tekniikka eri, viivat ja värit ovat samalla arkilla ja saavat vuorotella ja peittää toisiaan miten päin vaan.
-
Heeetkinen... Eiköhän sentään Tintti ole väritetty peitevärillä, eli guassilla
Jostain olen tuon tiedon lukenut. Siis jostain Tinttiä käsittelevästä kirjasta, jonka mahdollisesti jopa omistan. Oisko ollut Tintin, The Complete Companion, en ole varma. Siinä sanottiin, että pienentävät originaalit julkaisukokoon ja sitten värittävät akvarelleillä.
Ja ainakin minä olen näkevinäni Tinttien väreissä vesivärimäistä kuultavuutta. Eivät näytä tönkköguassilta väritetyiltä.
Yritän etsiä tässä joku päivä tuon tiedon.
-
Kattokaas tätä liitettä. Ei ole ainakaan peittvällä, tasaisella guassilla väritetty. Minusta tuo näyttää elävälle akvarelllipinnalle.
-
Heeetkinen... Eiköhän sentään Tintti ole väritetty peitevärillä, eli guassilla. Eli jolla siis saa valita, käytetäänkö vesivärimäisiä läpikuultavia efektejä, vaiko tehdäänkö peittävää väripintaa. (Eli tuleeko värin "valo", vaaleus, paperista joka näkyy väripinnan läpi, vaiko mukaan sekoitetusta valkoisesta väristä).
Peitevärit lienevät se sarjakuvantekijöiden ja kuvittajien perinteinen työväline.
Ainakin noissa tv:n Herge-dokumenttien kuvissa studion väritysosasto näytti käyttävän animaatio-tyyppisiä KALVOJA, jolle värit oli maalattu. Eikä silloin kyseessä kyllä voi olla vesivärit.
No jos vesivärejä ovat kaikki vesiliukoiset värit niin olen tottunut kutsumaan tarkoittamiasi kuultavia värejä akvarelliväreiksi. Guassi- eli peiteväreillä Tinttiä todella väritettiin, ja paperille, oman lähteeni perusteella. Tuossa kirjassa oli liitteenä muovikalvolle painettuna mustat ääriviivat jotta lukija saattaa sijoittaa kalvon väritetyn sivun päälle ja saada vaikutelman painotekniikasta.
Kirjapaino painaa värittäjää varten vesiväripaperille (reprossa näkymättömällä) sinisellä ääriviivat, joiden mukaan sivut väritetään.
Seurasin kerran animaation maalaamista kalvoille ja siinäkin käytettiin guassivärejä.
Mutta vesiliukoisia värejä ovat nekin joita joskus kutsutaan pullotusseiksi ja joita voi käyttää myös ruiskumaalauksessa.
Korjaus: Tarkistin, että Herge kertoo värittäjättäriensä käyttävän kaikkia kolmea, akvarellivärejä, peitevärejä ja "ecolinea" joka on yksi noista vesiliukoisista nestemäisistä värimerkeistä.
-
Netistä löytyy kaikki tieto.
Tuossa linkissä olevasta tekstistä (Hergen omin sanoin) käy ilmi, että studion neitoset värittivät Tintin seikkailut sekä guassilla että kuultavilla akvarelleillä.
http://tintin.francetv.fr/fr/aventures/albums/tibe4.html
Tuossa olennainen osa tekstistä:
Celles destinées au coloriage sont tirées dans un ton gris bleu, sur un papier dessin qui doit pouvoir accepter la couleur à l'eau et sont accompagnées d'un film au même format, lui aussi réduction fidèle en noir et blanc de la planche originale. Quant au coloriage, ce sont mes collaboratrices qui vont le réaliser. Elles utilisent soit l'aquarelle (pour les tons délicats) soit l'Ecoline (pour les couleurs vives) soit parfois aussi, lorsqu'une couleur couvrante est nécessaire, la gouache".
Babel Fish käännös:
Those intended for the colouring are drawn in a blue gray tone, on a paper drawing which must be able to accept the watercolour and are accompanied by a film to the same format, him also faithful reduction in black and white of the original board. As for the colouring, they are my collaborators who will carry it out. They use either the watercolour (for the tone delicate) or Ecoline (for the colors sharp) or sometimes also, when a covering color is necessary, the gouache ".
Mikä on Ecoline?
-
Kas, ehdit ennen. Ecoline on siis nestemäistä pulloväriä kuten dr Martin's ja muitakin merkkejä löytyy, kuultavia "musteita" joita käytetään myös ruiskumaalauksessa.
-
Tällä sivulla "From sketch to strip">>> (http://www.nmm.ac.uk/tintinfun/hergesStudio/storySequence.cfm) selventää asian näin.
Hergé-n työpöytä >>> (http://www.nmm.ac.uk/tintinfun/hergesStudio/artistAtWork.cfm)
-- j --
-
No kun tässä asiassa on hieman JO luisteltu muualle, niin kysynpähän tällaistä ilkeästi tähän väliin; jos me leikittäisiin Bilalia, niin kumman kanssa söhrätään valita, guassin vai vesivärin, jos halutaan myös sutata jotain valkoista värikynää väritetyn osan päälle?
(Kaverihan käyttää myös värilisiä papereita, mutta myös väritettyihin alueisiinkin hän on suhrannut sitä valkoista värikynää (koska pastelliksi se on liian...terävää (vaikka olisikin pastelli kynä)).)
-
Of-topic:
Kirjapaino painaa värittäjää varten vesiväripaperille (reprossa näkymättömällä) sinisellä ääriviivat, joiden mukaan sivut väritetään.
Siis maalaako värittäjä sen värityksen noiden painettujen sivujen päälle? Mitä sitten käy jos vaikka taivaan pitää olla samaa sinistä kuin ne ääriviivat?
-
jos me leikittäisiin Bilalia, niin kumman kanssa söhrätään valita, guassin vai vesivärin
Kyllä guassi on vesiväriä.
-
Of-topic: Siis maalaako värittäjä sen värityksen noiden painettujen sivujen päälle? Mitä sitten käy jos vaikka taivaan pitää olla samaa sinistä kuin ne ääriviivat?
Sitten se värittäjä vain maalaa sinisen taivaan sinisten ääriviivojen sisään.
Musta painetaan viimeiseksi sinisten viivojen ja kaikkien värien päälle.Siis:
Ensin painetaan kukin väri(magenta, yellow ja cyaani) yksitellen ja rasteripisteiden avulla ne muodostavat kaikki maailman värit. Neljänneksi väriksi painetaan musta.
Siitä tulee sana: neliväripainatus.
-
Tuota joo .. Voisi tarkentaa hieman Keijon väitettä. Sekä guassi, akryylit ja vesiväri/akvrelli liukenee vedellä, siis niitä voi ohentaa ja niillä voi tehdä puoli- tai vähän peittäviä väripintoja.
Mutta, vesiväri/akvarelli on kaikistä näistä se jolla ei voi "peittää" alla olevaa värikerrosta. Se johtuu värin seoksesta tai koostumuksesta. En nyt juuri tuota osaa selittää tai muista, mutta kaikkien (näiden kolmen) sideaineina on jonkinlaista, ehkä erilaista muovia tai muoviuutetta/seosta. Akvarelleissa sitä on hyvin vähän. Väri kuivuu kun vesi haihtuu tai kun vesi on imeytynyt paperiin. Ja jos haluaa teoksensa kestävän ne kannatta suojata jollain vettähylkivällä pinnalla (lakalla tms.) Kaikki vesivärit EI ole kuivuttuaan vedenkestäviä. Kokeilemalla se (vain) selviää. Mulla on tuubivärejä, ne ei kestä kun taasen (saman merkkiset) napit kestää hiukan vedellä läträämistä.
Guassi oli kai se eniten suosittu väri abaut 50-70 luvulla (korjatkoon paremmin tietävät!) mainosalalla, helppo käyttää, kuivuu mattapintaiseksi ja peittää, sen takia sitä sanotaankin joskus "peiteväriksi". Ei kunnolla kuivuttuaan (tietääkseni) ole enään vesiliukoista!
Akryyli taasen on enempi öljyväriin verrattavaa, tuubissa ostettaessa ne on kuin hammastahnaa, mutta helppoa ohentaa vedellä. Pulloissa tai purtiloissa ostettava on kaiketi samaa ainetta, vain ohennettuna, siis juoksevampaa. Akryylin sideaine (=medium, niitä voi ostaa lisänä eri sortteja, mattaa sekä kiiltävää) kuivuu maalatessa suhtellisen nopeasti ja on kuivana läpinäkyvää. Kannattaa aina pitää vesipyttyä kädenulottuvilla ja huuhdella pensselit silloin tällöi ja kuivata ne. Pensseleihin kuivunut akryyli on tuskaista saada niistä pois! Koostumuksensa takia akryylillä voi kikkailla, saman lailla kuin öljyillä. Voi vedellä paksua pintaa, ja vanoja ja käyttää vähän niinkö kittinä. Kuivuu aika kovaksi mutta niinkö kittikin, sitä voi työstää. Ei liukene vedellä kunnolla kuivuttua (tai no, ehkä kemiallisten aineiden kanssa).
Ja niin, taitaa myös olla että akryyleillä ja guassilla voi maalata akvarellien päälle. Toisinpäin tekeminen ei vaan suju! Ja niin, akryyli (ja jossain määrin guassikin) sopii lähestulkoon kaikkeen pintaan, puuhun, pahviin, paperiin ja jopa kai kiveenkin. Mutta ei liikoja laimennettuina.
Tulipas tota tuubana .. Tässä vielä parit linkit väriinfoa >>> (http://www.daler-rowney.com/prod_catalogue/product_catalogue.asp)
Jos näistä vaikka Olisi Hyötyä >>> (http://www.winsornewton.com/index2.php) .. jälkimmäiseen klikkaa "creative ency." .. ja sitten "product info"
edit: voi hitto että verkkoyhteydet pätkii koko ajan .. iltateen aika.
-- j --
-
Guassi ei ole vesiväri (ainakaan ammattikielessä, taviskieli onkin sitten asia erikseen). Tällä logiikalla joku vesiohenteinen seinämaalikin olisi "vesiväri".
Guassia voi käyttää vesivärin tapaan, jos haluaa lotrata vedellä, mutta kuultavuus on paljon heikompaa kuin akvarellejä = vesiväriä käytettäessä. Omimmillaan guassi on peittävänä.
-
Sitten se värittäjä vain maalaa sinisen taivaan sinisten ääriviivojen sisään.
Miksi ne siniset ääriviivat pitää olla olemassa jos kerran sininen värikin painetaan? Miksei voida värittää suoraan mustien ääriviivojen päälle ja vaikka painaa toinen kerros mustaa siihen viimeiseksi?
-
Ja jos haluaa teoksensa kestävän ne kannatta suojata jollain vettähylkivällä pinnalla (lakalla tms.)
Enpä menisi ehkä laittamaan lakkaa vesivärien päälle. Jos haluaa kuvansa säilyvän, suosittelisin ennemminkin lasia ja paspiksia. Eikä maalausta kannata tietenkään laittaa sille aurinkoisimmalle seinälle.
-
Guassi ei ole vesiväri (ainakaan ammattikielessä, taviskieli onkin sitten asia erikseen). Tällä logiikalla joku vesiohenteinen seinämaalikin olisi "vesiväri".
Guassia voi käyttää vesivärin tapaan, jos haluaa lotrata vedellä, mutta kuultavuus on paljon heikompaa kuin akvarellejä = vesiväriä käytettäessä. Omimmillaan guassi on peittävänä.
Ollaan sitte taviksia kun koulun vesiväreiksi opettamat napit oli peitevärejä eli guassivärejä.
Vesiohenteiset - liuotinohenteiset.
Akvarellivärit - peitevärit (veisohenteisia).
Akryylimaalit, lateksit (vesiohenteisia) - öljymaalit (liuotinohenteisia).
-
Ollaan sitte taviksia kun koulun vesiväreiksi opettamat napit oli peitevärejä eli guassivärejä.
Vesiohenteiset - liuotinohenteiset.
Akvarellivärit - peitevärit (veisohenteisia).
Akryylimaalit, lateksit (vesiohenteisia) - öljymaalit (liuotinohenteisia).
Tässäkin yksi tavis ratkaisee: Vesivärit = Ne värit, joiden kanssa läträttiin koulussa epätoivoisesti.
Akvarellivärit = Ne värit jotka ovat vesiliukoisia, mutta joiden pigmentti on niin hienojakoista, että niistä irtoaa väriä vähemmälläkin läträyksellä. Keijjo okay?
-
Enpä menisi ehkä laittamaan lakkaa vesivärien päälle. Jos haluaa kuvansa säilyvän, suosittelisin ennemminkin lasia ja paspiksia. Eikä maalausta kannata tietenkään laittaa sille aurinkoisimmalle seinälle.
No joo .. pikku moka. "Fixatiivia" sitten tai vastaavaa, mitä tököttiä ne ovat (?) että eri väripinnat ei liukene jos monasti maalailee. En omasta takaa noita löydä nyt ..
-- j --
-
No joo .. pikku moka. "Fixatiivia" sitten tai vastaavaa, mitä tököttiä ne ovat (?) että eri väripinnat ei liukene jos monasti maalailee. En omasta takaa noita löydä nyt ..
-- j --
Minä (vesiväsiasiantuntJJa) ;D kommentoin tässä että akvarellimaalaus kannattaa maalata kerralla loppuun, eikä siihen saisi laittaa välillä mitään, ei edes fiksatiivia, sillä se kostuttaa jo kuivuneen malauksen uudestaan ja tekee läikkiä/sotkee väriä.
Jos antaa maalauksen kuivua välillä ja jatkaa, tulee myös ikävännäköistä jalkeä ja epämääräisen värisiä kohtia väripintaan. SE on niin pirullinen keksintö.
-
Vesivärit on aivan upea keksintö. Probleema on vaan se, että täytyy olla hyvää paperia, pingotettuna, hyvät värit (putkilot, napit, kynät, mitä vaan kun on kunnon tavaraa) laajalla valikoimalla, pirusti aikaa ja kärsivällisyyttä.
Muutamat ehdottomasti parhaista muotkuvista joita olen nähnyt ovat vesiväreillä.
Mutta itse sotken etupäässä tietokoneella. Nopeaa ja vaivatonta.
Ehkä kun maailma on valmis on taas aikaa kaivaa vesivärit esiin... ;D
-
Tämä näytekuva on tehty amerikkalaiselle illustration boardille, jossa oli pahviin valmiiksi kiinnitetty paperi. Se oli aivan loistavaa, sille oli hienoa sekä piirtää että maalata. Mutta, kuten asiaan kuuluu, sen koostumus tietysti muutettiin oitis tykästymiseni jälkeen ja nyt se on aivan kamalaa.
Jeps, kumpa Suomessa ymmärrettäisiin illustration boardien päälle ettei niitä tarvitsisi tilata ulkomailta. Niitä parempia maalausalustoja en ole koskaan kokeillut. Ei tarvitse huolehtia pingoittamisesta. Lyijykynä, tussi, vesivärit, akryyli - melkein mikä vain käy. Sileimmissä jälki on kuin kirurgin terällä vedellyt.
Johtuu ilmeisesti siitä, että Suomessa maalataan mieluiten vaikka vessapaperille kuin maksetaan kunnon välineistä. Crescent boardien nro. 215 ja 100 kauppoihin Suomessakin!
Mitä merkkiä Jyrki olet käyttänyt?
-
Mitä merkkiä Jyrki olet käyttänyt?
Crescentin numeroa 110, Cold Press Surface. Käytin sitä ollessani Jenkeissä 2001-2002 ja silloin se oli aivan mahtavaa: vesivärit pysyivät kirkkaina ja hyvin työstettävinä, ja kun vielä laittoi lakat/fiksatiivit päälle, ne oikein loistivat.
Vaan niinhän siinä kävi, että kun pari vuotta sitten tilailin niitä lisää, paperin koostumus oli muuttunut täysin. Vesi imeytyy paperiin ja värit jäävät vaisuiksi ja valjuiksi. Boardin malli ja numero oli täsmälleen sama.
Mistä sinä tilaat illustration boardia? Minä käytin ihan vain paikallista tuttavaa apuna. Laskin muinoin, että isoina levyinä (muistaakseni 30x40 tuumaa, eli siis 76x101 cm) tilattuina ne eivät tule sen kalliimmaksi arkkia kohden kuin taidekartongit Temperassa.
En ole Crescentiltä kokeillut kuin paria mallia.
Toinen näiden pahvien valmistaja on Bainbridge, jota ainakin MADin piirtäjät käyttivät joskus vuosikymmeniä sitten. Niitä en ole itse kokeillut.
Englannissa on sellaista kuin CP board, mutta edes Lontoon taidekaupoista en löytänyt sitä kuin paria mallia. Numerot niissä kyllä merkkasivat, että niitä olisi tarjolla enemmänkin.
Mistä näitä oikein mahtaa löytää?
Kotikutoisena ratkaisuna voi muuten kokeilla ihan vain valkoista sileää kehystyskartonkia. Innostuin joskus kokeilemaan niitä ja minulla on vieläkin iso pino kaapissa... Piirtämiseen ovat ihan mainioita, mutta vesivärin käyttö vaatii suurta kärsivällisyyttä.
Näin kerran yhden Jack Davisin originaalin 90-luvulta. Se oli uskomattomalla paperilla: ei vesivärikartonkia paksumpi, mutta aivan uskomattoman jämäkkä: jos siitä taittoi kulman, se jäi törröttämään 90 asteen kulmaan niin kuin taivutettu pelti. Ja selvästikin sille saattoi sekä piirtää että maalata. Mistähän tällaista oikein saa, en ole ikinä nähnyt kaupassa mitään vastaavaa.
Miksi ihmeessä esimerkiksi meiltä saatavat taidekartongit eivät lainkaan tunnu hyödyntävän painoaan: 250-grammainen Schöllenhammerin G6 ja nyt sen tilalle tullut 300 gramman Fabrianon bristol näyttävät tukevilta, mutta kumpikin käpristyy pahasti rullalle, kun niille tekee isoa tussipintaa! Mitä hyötyä on ostaa paksua ja kallista paperia, jos se ei ole yhtään tukevampaa kuin tavallinen kopiopaperi?!
Mutta palatakseni välineisiin ja vesiväreihin, niin värien peruspalettina minulla on tämä tämmöinen venäläinen valkoinen 24-napin muovilaatikko, onko tämän merkki sitten Leningrad? Nämä olivat joskus opiskelujen alussa huokein käyttökelpoinen perussetti. Värit ovat jänniä, sillä niiden sävyt eivät ole samat kuin länsimaisissa väreissä.
Näiden lisäksi olen hiljakseltaan ostanut Winsor & Newtonin nappeja, mutta kun ovat niin julmetun kalliita, minulla ei vieläkään ole niitä kuin 15 kpl. Eihän niitä raaskisi oikein edes käyttää! Mutta kyllä ne laatutavaraa ovat: heti ensituntumalta huomaa, että värit ovat hyvin riittoisia ja laadukkaita: pienikin pisara väriä riittää vesikupissa pitkälle ja siitä tulee tasaista, kirkasta väriä.
Käytän myös Winsor & Newtonin siveltimiä (Series 7, Finest Sable), tosin en vielä värittämiseen, vaan tussaamiseen. Nämä ne vasta kalliita ovatkin, karkeasti ottaen hintana on paksuusnumero ja nolla perään. Nelonen maksaa neljäkymppiä, kutonen kuusikymppiä. Vaan jälleen kerran myös rahalle saa vastinetta: paksutkin siveltimet muodostavat kärjen, joka on niin terävä, että sillä saa piirrettyä ohuempaa viivaa kuin ohuimmallakaan Rotringilla.
Terän karvat ovat myös pitempiä kuin toisilla merkeillä, joten ohuimmillakin malleilla saa tehtyä myös paksuja viivoja. Minä en koskaan oikein ole päässyt paksujen siveltimien kanssa sinuiksi, vaan tussaan miltei kaiken numerolla 0.
Musteena käytän värikuvissa Rotringin pullotussia. Kuten eräs toinen piirtäjä sanoi, se on aika "aggressiivista" pelkkään viivapiirtämiseen (se ei juokse aivan yhtä hyvin kuin jotkut muut merkit), mutta värikuviin se on ihan hyvää: musta on paksua ja tasaista. Vesi ei sitä liuota. Semmoinen jännä asia siinä kyllä on, että jos koittaa kerralla laittaa päälle paksua värikerrosta, jossa on paljon pigmenttiä, viivat hylkivät sitä. Tasaisemman värin saa siis rakentamalla sitä vähän kerrassaan ohuin kerroksin.
-
Crescentin numeroa 110, Cold Press Surface.
En ole tuota kokeillut, 100 tai 300 on tuttuja, sama pinta mutta eri paksuus. Satanen on aika hyvin imevä, saa pehmeitä sävyjä helposti, mutta saadakseen värit kylläisiksi on täytyy tehdä useita kerroksia. Pinta on sävyltään hivenen kellertävä.
Mistä sinä tilaat illustration boardia? Minä käytin ihan vain paikallista tuttavaa apuna. Laskin muinoin, että isoina levyinä (muistaakseni 30x40 tuumaa, eli siis 76x101 cm) tilattuina ne eivät tule sen kalliimmaksi arkkia kohden kuin taidekartongit Temperassa.
En ole Crescentiltä kokeillut kuin paria mallia.
Japanista olen kaikki boardini hankkinut. Toin mukanani muutaman kymmentä isoa B2 pohjaa (taitanee olla saman kokoinen kuin sinunkin). Japanissa boardit ovat erittäin yleisesti käytössä ja suurin osa kuvittajista käyttääkin niitä, erityisesti crescent 215 -levyä, joka soveltuu mitä parhaimmin tarkkaan viivaan ja hienovaraisiin värisävyihin. Pinta on kovempi kuin 100 ja kuivaa nopeasti, joten kuvittajalta vaaditaan kohtuullista nopeutta. Ehdottomasti miellyttävin käyttää kaikista kokeilemistani.
Toinen Japanissa toimiva boardien valmistaja on Muse board. Ihan hyviä tekevät, mutta kyllä Crescent vie valikoimallaan ja hienommilla pinnoillaan voiton. Hinta on hivenen kalliimpi, mutta ei liikaa.
Tarpeen tullessa (mikä lienee tulossa jossain lähiaikoina) on minun pakko tilata lisää. Onneksi on tuttuja Japanissa, joten tavaraa kyllä saa. Pitää vain tilata kerralla hillitön nippu.
Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €. Ainakin tuosta riittäisi muutamaksi vuodeksi mutta hieman turhan iso investointi kuitenkin. Jos vain boardien loistavuus ymmärrettäisiin, niin voisihan noita myydä eteenpäin, mutta näillä näkymin jäisi kyllä omaan käyttöön.
Englannissa on sellaista kuin CP board, mutta edes Lontoon taidekaupoista en löytänyt sitä kuin paria mallia. Numerot niissä kyllä merkkasivat, että niitä olisi tarjolla enemmänkin.
Mistä näitä oikein mahtaa löytää?
Itsekin olen ihmetellyt. Kovasti olen koittanut ottaa selvää, mutta en ole onnistunut löytämään tietoa niiden valmistajasta tai jälleenmyyjästä.
Henkilökohtaisesti en ole ollut aikoihin innostunut noista akvarellipapereista. Niissä on niin karkea pinta hienoimmillaankin ja ne tosiaan joutuu aina pingoittamaan käpristymisen välttääkseen. Boardit kun alkavat käpristyä, ei tarvitse kuin kostuttaa levyn takapinta ja se suoristuu.
En juurikaan käytä vesivärejä vaan maalaan ohuilla akryyleillä. Paras merkki tähän on Liquitexin Medium Visconsity tai kuten Japanissa, Soft Type. Saa erittäin hienoa jälkeä ja ohentuu tarvittaessa erinomaisesti myös ruiskun läpi suihkutettavaksi. Sitä PITÄISI saada Hanartin kautta mutta eipä tuntunut onnistuvan kun sieltä joskus kyselin.
Mistä muuten hommaat siveltimesi? Amerikoista edelleen? Vai saako W&N:n seiskoja jostain Suomesta. Minulla on myös yksi lahjoituksena saatu käytetty 0 ja se on yksi parhaista edelleen. Tosin suosittelen myös kaappaamaan ison nipun japanilaisia siveltimiä, jos siellä päin sattuu liikkumaan. Taso on erittäin kovaa.
-
Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €.
Pitäisi saada siis joku taiteilijatarvikeliike tilaamaan niitä. Meidän pitää koota adressi sarjisfestareilla!
Liike, josta minä levyjä jenkeissä ostin sanoi kyllä minusta saavansa omansa KAHDENKYMMENENVIIDEN levyn paketeissa, semmoisen jos jotain tukusta saisi, niin olisi kyllä ihan mahdollista tilata... Mutta sitä ennen pitäisi tietysti löytää omaan käyttöön varmasti sopiva malli.
Taisi olla se toinen kokeilemani malli juuri tuo 100, mutta se ei ainakaan silloin tuntunut oikein minulle sopivalta.
Aijai, kylläpä alkaa taas tehdä mieli saada kunnon levyjä piirtämiseen! (Tuntee tekevänsä merkittäviä asioita, kun paperi napautettaessa sanoo "kop kop").
Googlatessa pari netin taiteilijatarvikeliikettä yksi ainakin tarjosi Crescentin mallia nro 1. Pitää varmaan laittaa joku ulkomaan tuttava asialle tilaamaan yksi pieni näytearkki...
Siveltimet olen ostanut Lontoosta. Winsor & Newtonin nollat maksavat muistaakseni noin seitsemän euroa kappaleelta, joten jos olen joskus Englannissa päässyt käymään, olen yleensä ostanut niitä saman tien kymmenen varastoon, että niitä sitten riittää moneksi vuodeksi.
-
Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €. Ainakin tuosta riittäisi muutamaksi vuodeksi mutta hieman turhan iso investointi kuitenkin. Jos vain boardien loistavuus ymmärrettäisiin, niin voisihan noita myydä eteenpäin, mutta näillä näkymin jäisi kyllä omaan käyttöön.
Rakentuisko joku semmoinen kuvio että tiettyjä erityiskamoja sais esim Temperaan ja muihin kauppoihin ja tiedotus sujuisi Kvaakin kautta. Jos täällä olisi jokin otsikko (välinemarkkinat), jonka alla kerrottaisiin mistä kaupasta saa mitäkin sarjakuvantekijän välineitä. Välineitten löytäminen on oikeesti iso ongelma.
-
Rakentuisko joku semmoinen kuvio että tiettyjä erityiskamoja sais esim Temperaan ja muihin kauppoihin ja tiedotus sujuisi Kvaakin kautta. Jos täällä olisi jokin otsikko (välinemarkkinat), jonka alla kerrottaisiin mistä kaupasta saa mitäkin sarjakuvantekijän välineitä. Välineitten löytäminen on oikeesti iso ongelma.
Jeps. Eiväthän ihmiset täällä osaa kaivata sellaista, josta heillä ei ole mitään hajuakaan. Uskonpa, että moni siirtyisi maalaamaan juuri noilla illustration boardeille niiden helppokäyttöisyyden ja laadun vuoksi sen sijaan, että tuskailisivat akvarellipaperiensa kanssa, mikäli pääsisivät joskus kokeilemaan.
Samalla huippusiveltimille luulisi löytyvän ostajia. Siveltimet ovat kanssa yksi niistä jutuista, joissa ei kannata säästää rahaa. Parin sipaisun jälkeen harottava pöheikkö ei tuo kummoista säästöä.
Tekijöiden vain pitäisi rohkaistua vaatimaan ja myös sitten maksamaan kunnon tuotteista. Ei niitä muuten kauppoihin saa. Muuten joutuu tyytymään kakkoslaatuun. Suomi onkin taiteilijatarvikkeiden kehitysmaa.
Pitäisi saada siis joku taiteilijatarvikeliike tilaamaan niitä. Meidän pitää koota adressi sarjisfestareilla!
Minä olen kyllä valmis messuamaan boardien (erityisesti Crescent) ihanuudesta!
http://www.crescentcardboard.com/
Liike, josta minä levyjä jenkeissä ostin sanoi kyllä minusta saavansa omansa KAHDENKYMMENENVIIDEN levyn paketeissa, semmoisen jos jotain tukusta saisi, niin olisi kyllä ihan mahdollista tilata... Mutta sitä ennen pitäisi tietysti löytää omaan käyttöön varmasti sopiva malli.
Taisi olla se toinen kokeilemani malli juuri tuo 100, mutta se ei ainakaan silloin tuntunut oikein minulle sopivalta.
Googlatessa pari netin taiteilijatarvikeliikettä yksi ainakin tarjosi Crescentin mallia nro 1. Pitää varmaan laittaa joku ulkomaan tuttava asialle tilaamaan yksi pieni näytearkki...
Tuo nro 1. vaikuttaisi olevan hieman saman tyyppinen kuin 100, kylmäpuristettu. Itse en ole käyttänyt, joten en tiedä tekstuurista. Kuumapuristetut kuten 200 ja 215 taas ovat hyvin sileitä.
Itselleni kyllä kelpaisi tullainen 25 B2-boadin pakkaus. Oman mielimerkkini kyllä tiedän. Jos olet Jyrki tänne rannikolle tulossa, niin voisin näyttää millaisia levyjä itse käytän ja millaista jälkeä niille saa.
-
Juhani Enarvi Temperasta kertoi että on tilannut koe-erän Langton Watercolour Boardeja (Illustration Board), tulee parin viikon päästä. En tiedä tarkemmin millaisia.
Ne jotka käyttävät näitä jutskia voivat olla suoraan yhteydessä tuohon ihmiseen ja esitellä täsmennettyjä tarpeitaan. Nytpä lie muillakin Helsinginseudun ihmisillä tilaisuus kokeilla.
-
Juhani Enarvi Temperasta kertoi että on tilannut koe-erän Langton Watercolour Boardeja (Illustration Board), tulee parin viikon päästä. En tiedä tarkemmin millaisia.
Ää, taas olen väärässä paikassa. Joku sitten infoaa onko noista mihinkään... En ole koskaan kokeillut. W&N:n vesivärejä tekisi yhä mieli kokeilla, mutta liian kalliita ovat. Niitäkin on kai kahta erilaista, halvempaa ja kalliimpaa. Venäläisissä pännii se, että värit ovat aika hailakat. Sinänsä niillä tulee nättiä jälkeä, mutta väri taitaa kuivuessaan kuolla astetta enemmän kuin W&N:n väreissä.
-
...
W&N:n vesivärejä tekisi yhä mieli kokeilla, mutta liian kalliita ovat. Niitäkin on kai kahta erilaista, halvempaa ja kalliimpaa. Venäläisissä pännii se, että värit ovat aika hailakat. Sinänsä niillä tulee nättiä jälkeä, mutta väri taitaa kuivuessaan kuolla astetta enemmän kuin W&N:n väreissä.
Joo W&N:llä on halpislinja Cotman. Temperassa ja Akateemisessa on joskus jotain tarjoussettejä, jotka tuppaa olemaan noita Cotmaneja. Melkein ehdottaisin, että jätettäis noi Cotmanit väliin. (Tietty jos vaihtoehtona on jotkut Copic-värit, niin helvetissä Cotmanitkin ennemmin.)
Eri valmistajista on aika mukavasti juttua täällä: http://www.handprint.com/HP/WCL/pigmt2.html (ja enemmän vesiväreistä: http://www.handprint.com/HP/WCL/water.html .)
Venäläinen White Nights ei saa kehuja tolta.
Maimeria toi kehuu hyväksi ja edulliseksi. Helsingissä Maimeria myy Giotto, joka on tossa himaa vinosti vastapäätä. Pitäsköhän käydä kattomassa vesivärienkin hintataso joku päivä? Pitäis.
Muok muok: Käväsin Giottossa. Niillon nappeina W&N:nää ja Maimereita. Maimerin MaimeriBlu-napit maksoi melkein tuplasti W&N:n palasiin verrattuna.
Niin ja kun tossa ylempänä mainitsein pari kauppaa, josta sai Cotmania, niin sitä saa suunnileen joka putkasta.
-
Tosin suosittelen myös kaappaamaan ison nipun japanilaisia siveltimiä, jos siellä päin sattuu liikkumaan. Taso on erittäin kovaa.
pannaas vanha lainaus samaan hintaan:
Totuuden nimissä on minun sanottava, että japanilaiset siveltimet ovat ehdottomasti parhaita. Näyttivät karuilta, mutta ikinä ei ole mikään sivellin pitänyt niin hyvin teräänsä ja säilyttänyt muotoaan kuin Japanissa käyttämäni. Windsor-Newtonit voi vuolla hammastikuiksi. Eli mikäli Japaniin ikinä eksytte, säästäkää hieman rahaa lonkeropornon ja robottikoirien hankinnalta ja ostakaa iso nippu japanilaisia siveltimiä. Ne eivät ole edes suhteettoman kalliita ja kestävät pitkään.
Melkein väittäisin, että japanilaisia pensselinvalmistajia ja -malleja on enemmän kuin yksi. Eli ton perusteella ei vielä tiedä, mikä Japanin suti olis ihku. Olisko sulla (tai kellään) tiedossa merkkiä/mallia, jota kehtaisi suositella?
Jos ajatellaan, että käyttö olis tussaamista ja samankokoista vesivärimaalausta/väritystä. Eli käyttöä, jossa joku Raphaëlin 8404-sarja on todella hyvä.
Noi kehumasi japsit on vissiin keinokuituja vai keino-/luonnonkuitusekoituksia?
-
pannaas vanha lainaus samaan hintaan:
Melkein väittäisin, että japanilaisia pensselinvalmistajia ja -malleja on enemmän kuin yksi. Eli ton perusteella ei vielä tiedä, mikä Japanin suti olis ihku. Olisko sulla (tai kellään) tiedossa merkkiä/mallia, jota kehtaisi suositella?
Siinä alla mainittu Tamiya on ihan mainio . Suomesta ei muita paljon taida saada . Maalaamiseen ja väritykseen ainakin . Pyöreäpäisiä tussaussiveltimiä on ollut heikommin saatavilla. Helsingissä Hobby-point ja Tietonikkari ovat joskus myyneet.
-
Miksi ne siniset ääriviivat pitää olla olemassa jos kerran sininen värikin painetaan? Miksei voida värittää suoraan mustien ääriviivojen päälle ja vaikka painaa toinen kerros mustaa siihen viimeiseksi?
Koska silloin jos värien kohdistus menee pikkaisenkin pieleen, lopputulos on karmea = kaksi mustaa viivaa vierekkäin.
-
Melkein väittäisin, että japanilaisia pensselinvalmistajia ja -malleja on enemmän kuin yksi. Eli ton perusteella ei vielä tiedä, mikä Japanin suti olis ihku. Olisko sulla (tai kellään) tiedossa merkkiä/mallia, jota kehtaisi suositella?
Täytyy sanoa, että japanilaisten merkkien tunnistaminen on hieman hankalaa. Merkki on useimmiten liimattu paperilipulla pensselin varteen ja se sitten katoaa siitä. Japanilaiset siveltimet saattavat näyttää hieman halvoilta muovisine varsineen. Niissähän ei myöskään useimmiten ole metallista holkkia. Ulkonäköä ei kannata karsastaa vaan katsella millaisesta karvasta ne on tehty.
Onhan Japanin kaikkien festivaalien (joita on joka päivälle) joukossa myös sivellinfestarit. Tosin pääpaino lienee kalligrafiaan käytettävillä siveltimillä, mutta siitä massasta luulisi löytyvän myös tussaukseen yms. soveltuvia tikkujakin.
Noi kehumasi japsit on vissiin keinokuituja vai keino-/luonnonkuitusekoituksia?
Luonnonkarvoja, näätää sun muita. Minähän en keinokuituisiin siveltimiin koske.
-
....
Luonnonkarvoja, näätää sun muita. Minähän en keinokuituisiin siveltimiin koske.
Itse olen niin pakana, että olen surutta ja ilolla käyttänyt nylonsiveltimiä ja ihan menestyksellä. Hyvä puoli näissä on että karvat on sopivan jäykkiä ja tuntuma on hyvä, joka on eduksi varsinkin akryyleiden ja peitevärien kanssa. Vesivärien kanssa keinokuitu ei oikein toimi, ne eivät pysty imemään vettä niin hyvin kuin luonnonkarvat. Keinokuituisten laatu on nykyään selkeästi parempi kuin joskus.
Huono juttu taas ainakin nylon-siveltimissä on että kärki jossain välissä alkaa vinksottamaan eli vääntymään. Sivellinpidin vesipurkissä on tietenkin ehdoton juttu ettei pensseli pääse nojaamaan vesitankin pohjaa vasten, mutta etenkin pyöreän nylon-siveltimen päällä on tapana jossain vaiheessa menettää muotonsa tai räjähtää täysin, riippumatta kuinka hyvin sitä huoltaa.
Ja joo, kyllä luonnonkarvat on parhaita, kauneimpia ja pitkäikäisimpiä. :) Syksyllä on viikon Japanin matka edessä. Odotan mielenkiinnolla mm. miltä paikalliset taidetarvikekaupat näyttää. Nitrot täytynee ottaa mukaan. Olen ollut enimmäkseen digitaalinen viimeiset viisi vuotta, mutta on taas alkanut perinteinenkin tyyli kiinnostamaan.
-
Syksyllä on viikon Japanin matka edessä. Odotan mielenkiinnolla mm. miltä paikalliset taidetarvikekaupat näyttää.
Riippuen siitä, missä meinaat käydä niin hyviä kauppoja taatusti löytää.
Tokiossa Shinjukun alueella löytyy yksi erittäin iso, monikerroksinen taidetarvikekauppa. Kaupan nimi on Sekaido mutta tietenkään en muista tarkkaa osoitetta.
Osakassa on Shinsaibashissa kävelykadun varrella yksi oikein hyvä kauppa, jonka nimeä en nyt tässä muista. Koitan kaivaa nimen jostain esille.
Sapporossa on tietenkin Central, joka on varmasti Hokkaidon parhaiten varustettu taidetarvikekauppa. Sanomattakin selvää, että kaikkiin edellämainittuihin mahtuisi kevyesti useampikin Tempera.
Nyt onkin paras aika ostella roinaa Japanista kun jeni on yhä niin halpaa. Muita ostoslistalle laitettavia ovat hyvät pullomusteet, terät ja vaikkapa Liquitexin akryylit (vink vink).
-
Riippuen siitä, missä meinaat käydä niin hyviä kauppoja taatusti löytää.
Tokiossa Shinjukun alueella löytyy yksi erittäin iso, monikerroksinen taidetarvikekauppa. Kaupan nimi on Sekaido mutta tietenkään en muista tarkkaa osoitetta....
Jee! Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Tokio on kohteena, päiväreissua on mietitty Kiotoon (Osakan naapurissa) Ja Ghibli-museossa täytyy vierailla. Täydellinen eksyminen ja hukassaolo on myös vaihtoehto. Todennäköisesti on kuitenkin paikallista opastusta tarjolla.
Nyt onkin paras aika ostella roinaa Japanista kun jeni on yhä niin halpaa. Muita ostoslistalle laitettavia ovat hyvät pullomusteet, terät ja vaikkapa Liquitexin akryylit (vink vink).
Joo, pelkään että siellä tulee oikea runsaudenpula, kun esineitä silmäilee, jolloin ei saa päätettyä mitä ostaisi. Nyt olen ajatellut ostaa mukaan kaikkea mikä tuntuu kiinnostavalta mutu-tuntumalla, ainakin heidän siveltimiään, varmaan jotain paperia myös hypistelymielessä. Liquitex-akryylejähän oli joku vuosi sitten vielä Hesan Temperassa, mutta sitten mokomat lopettivat niiden tuomisen. Ilmeisesti suolainen hinta ei houkutellut riittävästi ostajia?
-
Täytyy sanoa, että japanilaisten merkkien tunnistaminen on hieman hankalaa. Merkki on useimmiten liimattu paperilipulla pensselin varteen ja se sitten katoaa siitä. Japanilaiset siveltimet saattavat näyttää hieman halvoilta muovisine varsineen. Niissähän ei myöskään useimmiten ole metallista holkkia. Ulkonäköä ei kannata karsastaa vaan katsella millaisesta karvasta ne on tehty.
Eh heh, eli me ei olla oikeestaan varmoja, että nää pensselit on japanilaisia, eikä esmes kiinalaisia tai malesialaisia tms?
Juuei, mitä me muuten tässä yhteydessä tarkoitetaan japanilaisella pensselillä. Perinteisiä japanlaisia sumi-e pensseleitä? Yleensä kai tarkoitetaan näitä (ja sumi-pensseleitä), kun sanotaan "japanilainen pensseli", eikös?
Vai japanlaisten firmojen teettämiä/myymiä pensseleitä. Niinkuin toi mainittu Tamiya?
-
Eh heh, eli me ei olla oikeestaan varmoja, että nää pensselit on japanilaisia, eikä esmes kiinalaisia tai malesialaisia tms?
Meistä en tiedä mutta minä ainakin luottaisin siihen, että mitä olen ostanut on kyllä ollut japanilaista tekoa. Japanilaiset kuvittajat (ainakin jotkut) ovat melkoisen herkkiä siveltimiensä suhteen: "Japanilaista sen olla pitää!".
Juuei, mitä me muuten tässä yhteydessä tarkoitetaan japanilaisella pensselillä. Perinteisiä japanlaisia sumi-e pensseleitä? Yleensä kai tarkoitetaan näitä (ja sumi-pensseleitä), kun sanotaan "japanilainen pensseli", eikös?
Me tarkoitetaan tässä yhteydessä ihan tavallisia Japanissa valmistettuja pensseleitä, ei varsinaisesti kalligrafiaan tarkoitettuja (jotka toki nekin ovat kelpo välineitä).
Tässä on muutama käyttämäni. Ne ovat kovasti taistelun karaisemia mutta päteviä ja käyttökelpoisia veteraaneja edelleen.
(http://www.archipictor.com/japanipensselit.jpg)
-
Laitoin brushpen-ketjuun taas yhden näytteen Tornitouhua-piirrosteni vesivärityylistä.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5700.165
Mainitsen siinä yhteydessä myös tämän Blacksad-sarjan, joka vesiväreillä räpeltelijälle aiheuttaa mitä inhottavinta alemmuuskompleksia.
Festareilla Guarnido kertoi väritystekniikastaan, että käyttää Archesin satin-vesivärikartonkia, joka on niin sileäpintaista, että sille voi hyvin myös tussata. Kun muste on kuivunut, hän ensin kostuttaa paperin upottamalla koko tussatun sivun vesialtaaseen likoamaan ja aloittaa sitten värityksen.
Ylistäviin kommentteihin väritystekniikastaan hän suhtautui äärimmäisen vähättelevästi. "Enhän minä tiedä maalaamisesta mitään! Vasta ensimmäisen albumin jälkeen esimerkiksi kuulin eräältä akvarellistilta, että tietyt väriyhdistelmät paakkuuntuvat siksi, että niissä on käytetty sellaisia kemikaaleja, jotka eivät sekoitu toisiinsa. Niitä ei ole tarkoitettukaan keskenään käytettäviksi!"
Minullekin tämä oli aivan uutta tietoa.
Värittäjän työmoraalista taas sopii opiksi se, että ennen kuin aloittaa sivun värittämisen, Guarnido tekee sivun tärkeimmästä ruudusta pienen väriluonnoksen. Tai useammankin, jos sopivan tuloksen löytäminen sitä vaatii. Siitä hän merkitsee ylös, mitä värejä käyttää: ensin sitä ja sitä pigmenttiä ja sitten tätä ja tätä sen päälle. Näin hän tietää valmiiksi mitä tekee, ennen kuin rupeaa työstämään valmista sivua. Koska vesivärillä virheiden korjaaminen on liki mahdotonta, kokeilut valmiissa työssä ovat riskialttiita. Kaiken kaikkiaan Guarnido kertoi vesiväritekniikkansa perustuvan hyvin moniin päällekkäisiin ohuisiin värikerroksiin.
Myös huomionarvoista on, että hän kertoi värisuunnittelun merkityksestä tarinan kokonaisuuden kannalta. Blacksadiin on suunniteltu hillitty, harmaaseen ja ruskeaan perustuva värimaailma antamaan dekkariin sopiva noir-tunnelma. Mutta tämän sisällä Guarnido kuitenkin käyttää kuitenkin myös paljon muita näihin sävyihin murrettuja värejä tuomaan kuviin visuaalista mielenkiintoa.
Tulevista albumeista hän näytti esimerkkinä kohtauksen tulipalosta, jossa kuumuuden lisääntyessä keltainen kävi yhä kirkkaammaksi. Toinen esimerkki oli kakkosalbumista, jossa vaihdeltiin aikajanassa nykyisyyden ja lapsuuden takaumien välillä. Nykyaika oli murretun sävyinen ja noir, lapsuus oli viattomuudessaan täynnä paljon kirkkaampia sävyjä.
Toisessa takaumajaksossa taas oli käytetty päinvastaista tekniikkaa ja siinä vanhimmat muistot olivat sepian ja haalistuneen valokuvan kaltaisia ja nykyaikaa lähestyttäessä värimaailmakin eheytyi tarinan peruslinjan kanssa.
Tähän nähden hiukan yllättävästi Guarnido ei kuitenkaan piirrosvaiheessa suunnitellut sivukokonaisuuksiaan tarkat värit mielessään, vaan layout-luonnokset pohjautuivat puhtaasti viivapiirrokseen. Väritystä ruvettiin suunnittelemaan vasta valmiin viivapiirroksen pohjalta.
Niin että tämmöistä kaikkea voi miettiä, kun värisarjakuvaa tekee! Mutta jos omasta siveltimestä ei nyt ihan heti lähdekään Guarnidon kaltaista jälkeä, niin voi (ehkä?) hakea lohtua hänen mietteistään vesivärien suhteen: "En edes tiedä, onko se oikeastaan ollenkaan sopiva väline sarjakuvan tekemiseen! Sitä on hankala käyttää ja sävyt ovat vaikeita toistaa painossa. Jos ryhtyisin piirtämään nyt, en ehkä ollenkaan käyttäisi niitä. Mutta minkäs teet, kun tuli sarja niillä aloitettua..."
Niin että kyllä niillä vesiväreillä kuitenkin ihan "kelvollista" jälkeä saa tehtyä, vaikka itsestä voi vaikealta tuntuakin. Vesivärin näköjään kuuluukin tuntua. :D
-
Eri valmistajista on aika mukavasti juttua täällä: http://www.handprint.com/HP/WCL/pigmt2.html (ja enemmän vesiväreistä: http://www.handprint.com/HP/WCL/water.html .)
Venäläinen White Nights ei saa kehuja tolta.
Maimeria toi kehuu hyväksi ja edulliseksi.
Hailakoitahan nuo White Nightsit ovat, hieman likaisen värisiä ja kuulemma eivät ole valonkestäviä... Mutta ovat kehuneet kuitenkin taiteilijatasoisiksi ja luonnonpigmentit ovat kai hyvä juttu? Tuolla sivullahan haukuttiin suunnilleen kuraksi... Tuon oppaan mukaan ilmeisesti Maimeri ja Winsor&Newton olisivat hyviä hankintoja...? Saman tasoisia värejä oli muutama ja W&N halvimmasta päästä. Ilmeisesti muutama kestämätön nappi löytyi sarjasta kuin sarjasta.
Hyvät värit pitäisi saada, ja vaikka niistä muutaman kympin joutuisikin maksamaan niin halvemmaksi kuitenkin tulevat kuin Copicit, vaikka Copic-pöydässä väitettäisiin mitä...
Jos jokainen nappi pitäisi vielä testata erikseen tietääkseen säilyykö jälki (jos vaikka originaalin myy jollekulle) niin hankalaksi menee. :P
-
Festareilla Guarnido kertoi väritystekniikastaan, että käyttää Archesin satin-vesivärikartonkia, joka on niin sileäpintaista, että sille voi hyvin myös tussata.
Mielenkiintoista luettavaa! Kiitos. Pitäisi varmaan hommata se festareilla useammassakin kädessä vilahdellut Blacksad -making of -tyyppinen opus. Näytti hyvältä. The Sketch Files - tai jotain.
Timo
-
Noista vesiväreistä vielä... Kävin Tampereella taidetarvikeliikkeessä katselemassa vesivärejä, Winsor&Newtonin napit olivat suht kalliita, noin 10-14 euroa kpl. Toinen merkki oli Schmincke, sanooko kellekään mitään? Noiden Schmincke-merkkisten pitäisi olla kuulemma laadukkaita, eikä tuo vesivärisivustokaan tuntunut niitä lyttäävän. Hintataso oli sama kuin W&N.
Maimerin värejä ei myyjän mukaan ole näkynyt vuosiin, mutta Hesasta siis saa?
-
Mainitsen siinä yhteydessä myös tämän Blacksad-sarjan, joka vesiväreillä räpeltelijälle aiheuttaa mitä inhottavinta alemmuuskompleksia.
Festareilla Guarnido kertoi väritystekniikastaan, että käyttää Archesin satin-vesivärikartonkia, joka on niin sileäpintaista, että sille voi hyvin myös tussata. Kun muste on kuivunut, hän ensin kostuttaa paperin upottamalla koko tussatun sivun vesialtaaseen likoamaan ja aloittaa sitten värityksen.
ihmiseksi joka saa allergisen ihottuman kuullessaan vesivärit(ainakin pakotettuna itse käyttämään9 mietin mahataisiko Fabrianon kuumaprässätty 224g satin-arkki olla ominaisuuksiltaan vastaavaa?
On ainakin sileää (sopii ollakin 4€ arkki) ja jos joku samankaltaiseen jälkeen Suomessa pystyy kuin Blacksadin tekijät niin haluan lukea sarjakuvanne kiitos.
-
... Toinen merkki oli Schmincke, sanooko kellekään mitään? Noiden Schmincke-merkkisten pitäisi olla kuulemma laadukkaita, eikä tuo vesivärisivustokaan tuntunut niitä lyttäävän. Hintataso oli sama kuin W&N.
Schmincken vesivärit ovat kyllä parasta A-ryhmää. Erittäin hieno pigmentti. Ovat ainakin samaa tasoa W&N nappien kanssa.
Tuosta Blacksadin käyttämästä paperista, "Arches, satiinitekstuurilla", onkos tietoa saako vaikkapa Temperasta tätä merkkiä, arkkina tai lehtiönä? Hämärästi muistelen Archesia jossain nähneeni, mutten koskaan ole itse käyttänyt. Tuota paperia haluttaisi kokeilla, Blacksadissa toimii tosi hyvin. Tekstuuri ei pomppaa silmille, mutta sitä kuitenkin on jos haluaa sitä käyttää.
Joskus oli puhetta että Temperaan olisi tilattu erä jonkun merkin "illustration boardeja". Onkos joku todennut tämän olevan totta.
-
Noista vesiväreistä vielä... Kävin Tampereella taidetarvikeliikkeessä katselemassa vesivärejä, Winsor&Newtonin napit olivat suht kalliita, noin 10-14 euroa kpl. Toinen merkki oli Schmincke, sanooko kellekään mitään? Noiden Schmincke-merkkisten pitäisi olla kuulemma laadukkaita, eikä tuo vesivärisivustokaan tuntunut niitä lyttäävän. Hintataso oli sama kuin W&N.
Schminkejä löytyi tänään Temperasta alennuksella n. 4-8 euroa nappi. 12 nappia ja rasian sai 35 eurolla .
-
Schminkejä löytyi tänään Temperasta alennuksella n. 4-8 euroa nappi. 12 nappia ja rasian sai 35 eurolla .
Olivatko koko- vai puolinappeja?
-
Mulla on ollut iät ja ajat noita Schminkeneitä. Laadukkaita ovat. Väriä irtoaa kunnolla.
-
Olivatko koko- vai puolinappeja?
Höm... sellasia saman kokoisia kuin ne White Nightsit. Vieressä oli joitain muita pienempiä nappeja, joten olisivatkohan kokonappeja.
-
Jooh morjensta vaan!
Hain Googlella tietoa vesivärimaalauksesta ja satuin löytämään tämän sivuston, rekisteröidyin koska täällä oli niin asiallisen oloista keskustelua mutta kun tutkiskelin sivustoa tarkemmin, tuli jotenkin sellainen olo etten kuulu tänne. Toivottavasti ette pahastu jos tänne tulee tällainen lukiota käyvä, aloitteleva ei-niin-sarjakuvapainotteinen taitelijankuvatus.
Sitten itse aiheeseen. Peruskoulussa tosiaan annetaan karsea kuva vesivärimaalauksesta, lyödään kymmenen sentin napit ja vehkeet eteen ja sanotaan että alkakaapa maalata. Enpä minä kuitenkaan varsinaisia traumoja saanut, en kuitenkaan pitänyt hommasta alkuunkaan ja vielä lukiossakin akvarellimaalaukseen (kai se on sama asia kuin vesivärimaalaus? Sori nämä noob kysymykset) siirryttäessä epäilin että saakohan niillä mitään aikaan. Onneksi kävi munkki ja lukiossa sattui olemaan kunnollinen kuvaamataidon opettaja, joka kävi ennen maalaukseen siirtymistä lävitse välineiden huollon, papereiden ja pensseleiden välisen laatueron ja tärkeimmät perusasiat itse maalauksesta. No, itse välineet olivat kuitenkin aika huonot, raiskatut tekokarvasta (tai mistä lie ^-^) tehdyt siveltimet ja napit jotka oli A) halvat B) paskan peitossa. Sain silti maalattua maiseman joka kosketti itseäni aika paljon, etualalla pelto, jonka vasemmassa ja oikessa takareunassa (siis kuvassa suoraan edessä pellon loppukohdassa) puita, keskellä aukko josta näkyi kahdessa kerroksessa olevia vuoristoja, lähempänä ja kauempana olevia. Sää oli (tai on yhä) kolea, sinertävä, vaikka talvi kuvassa ei vielä ollut. Erityisesti säikähdin vuoristoja, sitä kuinka legendaariselle ne näyttivät kun takanolevat ikään kuin häilyivät piilossa ja edessä olevat olivat vain kylminä mutta paikallaolevina takimmaisten edessä. Tätä efektiä en olisi saanut aikaan jos opettaja ei olisi älynnyt kertoa että ensin maalataan vaaleat sävyt ja siitä jatketaan blaa blaa blaa. No kuitenkin, huomasin että vesiväreillähän saa aikaan hienoa jälkeä, ja etenkin, että niillä pystyn parhaiten tuomaan esille sen mitä olen jopa musiikin kautta koettanut tuoda esille, siinä onnistumatta.
Nyt on edessä ensimmäisten välineiden osto, opiskelijabudjetilla. Ensi viikolla on hurjat 25 euroa rahaa vapailla markkinoilla, joten niillä pitäisi saada värit, pensselit ja paperit, edes kohtalaiset. Voisitteko valaista mitä merkkejä kannattaisi kyylätä, jos niitä vaikka täällä Raahen Suomalaisessa kirjakaupassa sattuisi olemaan (ei taida olla muita maalausvälineitä myyviä liikkeitä täällä). Sanotaan vaikka näin, että pääprioriteetti on siveltimissä, olen saanut vallan tarpeeksi lötköistä, epätarkoista, vääntyneistä ja harsottavista keinokarvoista. -__- Paperin ja värien ei välttämättä tarvi olla näin alkuun kovin ihmeelliset, kunhan niillä toimeen tulee.
Vielä kun saisi järjestettyä jonnekin vapaata pöytätilaa, se tahtoo olla vähän kortilla. Ehkä jos siirrän näppäimistön ja näytön sivummalle maalauksen ajaksi, niin tässä tietokonepöydällä pärjää... Ilmeisesti tason pitäisi olla hiukan vino, mutta sellaista on hankala tähän hätään loihtia.
No, tulipahan jotain turistua, toivottavasti ei kovin höpöjä, en jaksa näin pitkää tekstiä alkaa tarkistamaan kun tämä tekstiboxikin on niin pikkuruinen.
-
Ensi viikolla on hurjat 25 euroa rahaa vapailla markkinoilla, joten niillä pitäisi saada värit, pensselit ja paperit, edes kohtalaiset. Voisitteko valaista mitä merkkejä kannattaisi kyylätä, jos niitä vaikka täällä Raahen Suomalaisessa kirjakaupassa sattuisi olemaan (ei taida olla muita maalausvälineitä myyviä liikkeitä täällä). Sanotaan vaikka näin, että pääprioriteetti on siveltimissä, olen saanut vallan tarpeeksi lötköistä, epätarkoista, vääntyneistä ja harsottavista keinokarvoista. -__- Paperin ja värien ei välttämättä tarvi olla näin alkuun kovin ihmeelliset, kunhan niillä toimeen tulee.
25 euroa on aika vähän, riittäneekö se edes Cotmaneihin...? Ns. kunnon akvarellit maksavat yleensä noin 4-14 euroa nappi. Halvimpia merkkejä ovat venäläiset White Nightsit ja Winsor&Newtonin Cotmanit, mutta molemmissa on ongelmansa, kuten aiemmin tässä ketjussa onkin tullut ilmi.
Nuo taitaisivat kuitenkin hyvin riittää aloittamiseen, vai mitä mieltä joku muu on? Cotmaneja ainakin on yleensä saanut melkein joka kirjakaupasta jossa myydään taiteilijatarvikkeita, huonona puolena on värien huono laatu. Testasin juuri jotain vanhaa nappia, ja aika surkea tapaus se oli... Venäläisistä lähtee enemmän pigmenttiä, mutta ne eivät kuulemma ole valonkestäviä ja niiden metsästäminen on hankalahkoa.
Suomalaisessa oli joskus suht halpaa sileää akvarellipaperia, merkkiä en muista, muista kyllä sillä alkuun pääsee. Keinokarvat eivät yleensä ole lötköjä, tarkoittanet niitä halpoja siveltimiä joista lähtee karvoja?
Vielä kun saisi järjestettyä jonnekin vapaata pöytätilaa, se tahtoo olla vähän kortilla.
Voit myös hankkia jostain ison levyn johon paperin voi pingottaa.
-
Stockmannin hulluilla päivillä näkyi olevan joku isompi W&N nappisetti myynnissä päälle 30 hintaan. En sitten tutustunut tarkemmin, kun ei ole juurikaan tarvetta, mutta ei vaikuta huonommalta aloittelijalle. Tosin 25 euroa ei juurikaan riitä minkään laatusetin ostamiseen. Toisaalta, noissa seteissä on liian paljon turhia värejä, kuten jotain taivaansinisiä ja sen semmoisia, joista ei ota selvää, mitä pikmenttejä niissä on. Parempi ostaa puhtaita peruspikmenttejä, niin ei tule ikäviä yllätyksiä maalatessa.
Ja hyviin siveltimiin kannattaa tosiaan satsata ja pitää niistä huolta. Eikä lainata kenellekään, koskaan.
-
Cotmaneita saa kyllä pieniä pakkauksia, esim. matkavärejä tai sen sellaista. Niiden ei luulisi maksavan kovin paljoa. Myöhemmin voi sitten maksaa itsensä kipeäksi. WhiteNightsitkin olivat suhteellisen tyyriitä, ja lopulta kyllästyin kun värien laatu on niin epätasaista. Schminkeneitä ostin sitten (aaaaaarghrahatmeneekaikki... mutmitävälii...) ja kalliiksihan se heti tulee. Jotenkin sinisistä on jäänyt se kuva, että ne saattavat usein olla ei-kestäviä. Ainakin ultramarine, cerulean blue ja phthalo blue väittävät olevansa valonkestäviä joten valkkasin ne.
-
Hain Googlella tietoa vesivärimaalauksesta ja satuin löytämään tämän sivuston, rekisteröidyin koska täällä oli niin asiallisen oloista keskustelua mutta kun tutkiskelin sivustoa tarkemmin, tuli jotenkin sellainen olo etten kuulu tänne. Toivottavasti ette pahastu jos tänne tulee tällainen lukiota käyvä, aloitteleva ei-niin-sarjakuvapainotteinen taitelijankuvatus.
Meitä on täällä monenmoista, ei muutamaa eksentrisempää yksilöä tarvitse pelätä ;)
En ole muuten eläessäni nähnyt yhtään mitään näin (http://elfwood.lysator.liu.se/art/p/u/puimun/puimun.html) taidokasta vesiväriväännöstä. Häpeämätöntä hypetystä, mutta taiteilija ansaitsee sen.
-
Kiitoksia vinkeistänne. Pitänee katsella noita Cotmaneja vaikka, jos löytyis sopivan hintaisia. Tässä alkaa jo tulemaan epätoivo kun sairastelen tässä huoneessani, enkä viitsi lähteä kaupungille jäädyttämään itseäni. Tänään tein jo kaksi työtä mustekynällä valmiiksi, niitä pitäisi päästä värjäämään. Siihen liittyen kysyisinkin, että mahtaako sellainen toimia alkuunkaan että tulostaisi akvarellipaperille ja siihen sitten maalaisi? Kun huomasin tuossa että tuo muste on vesiliukoista (jätin vahingossa teelasin työn päälle ja yllättäen siihen muodostui musta suttuinen rinki, onneksi olin jo ottanut siitä identtisen kopion tulostin/skannerilla), ja lisäksi piirsin nuo jollekin halvalle kopiopaperille, jolle voi olla aika toivotonta maalata vesiväreillä. Tykkääkö paperi huonoa jos se pyörähtää tulostimen sisuskaluissa, olen saanut sellaisen käsityksen että paperissa ei saisi olla rasvaa eikä törkyä, muuten vesiväri tarttuu huonosti.
-
--Siihen liittyen kysyisinkin, että mahtaako sellainen toimia alkuunkaan että tulostaisi akvarellipaperille ja siihen sitten maalaisi?--
Itse tein joskus aikoinaan Kvaakin prinsessa-haasteen jutun sillä tavalla että ensin tein tarkat lyijykynäpiirrokset, otin koneella kopion ja väritin suoraan kopion päälle. Silloin ei ainakaan tulostimen muste levinnyt yhtään, ainakaan että olisin huomannut. (lopputuloksen voi katsoa täältä (http://koti.mbnet.fi/tuuk42/prinsessa1.html))
Toinen jippo on tietysti rakentaa pienimuotoinen valopöytä ja värittää erilliselle paperille.
Minä nyt tosin käytän useimmiten tavaista paksua ja hyvälaatuista tulostuspaperia, enkä ole noiden varsinaisten akvarellipaperien kanssa liiemmin edes solkannut. Kannattaa kokeilla mahdollisuuksien mukaan mikä sopii siihen omaan juttuun.
Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)
Matkaväreinä Derwentin akvarellikynät ja Aqua Tone-pötköt yhdessä Pentelin Aquabrushin kanssa ovat vieläkin täydellisen ylittämättömiä, tosin eivät kaikki niistäkään taida pitää.
-
Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)
Mulla on just samat ja olen tykännyt tosi paljon. Ostin nuo muutama vuosi sitten Tallinnan Kaubamajasta pilkkahintaan. Harmi vaan että värini vetelevät viimeisiään enkä edellisellä Tallinnan reissulla onnistunut enää löytämään noita (itse asiassa koko Kaubamaja oli muuttunut melkoisesti ja hinnat siinä samalla tuplaantuneet). Tiedän, että tämä on lähes toivoton pyyntö, mutta jos jollakulla on edes pientä aavistusta mistä noita ko. värejä voisi Tallinnasta löytää, niin olkaa niin kilttejä ja jakakaa tämä tieto kanssamme :)
-
Silloin ei ainakaan tulostimen muste levinnyt yhtään, ainakaan että olisin huomannut.
Minulla on taas mustetulostimista ei-vedenpitäviä kokemuksia. Kerran nojasin vahingossa märällä takilla seinään ja alle jäänyt kuva suttaantui heti. Lasertulostin on kait eri juttu.
Yksi mahdollisuus on myös tehdä luonnos paperille, värittää se ja lisätä ääriviivat tussilla. Ostin juuri vedenpitävää ruskeaa tussia (Rohrer & Klingner) joka käy hyvin värikuviin (musta kun on liian kovaa) mutta en ole vielä kerinnyt kokeilla sitä.
Minulle ovat ihan hyvin riittäneet Eestistä ostetut venäläiset vesivärit. (kts. liite.)
Mitä värejä ne ovat?
-
Haa, pakko vielä postata tämä vaikka olenkin ketjun viimeinen... vesivärit kun ovat nyt itselleni ajankohtaisia. :P
Osassa väreistä on kadmiumia ja osassa nikkeliä, kannattaisikos noita välttää siitä huolimatta ettei niitä aio syödä? Sotkemista pitäisi kuulemma välttää, mutta siitä huolimatta tuppaa veden kanssa läträtessä sotkemaan ympäriinsä. Ja lähteekö töistä irti jotain sen jälkeen kun ne ovat kuivuneet?
Keltaisille ja punaisille löytyy ilmeisesti ei-raskasmetallisia ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, mutta ovatko ne laadullisesti mistään kotoisin? Lähinnä mietityttää tuo valonkestävyys.
Värien USA-varoitukset ovat sinänsä huvittavia, jos ei napissa ole mitään haitallista tai vaarallista niin siinä lukee vähintään että "ei tarkoitettu lasten käyttöön"...
Ja mitä ihmettä on 2-chloracetamide?
-
Osassa väreistä on kadmiumia ja osassa nikkeliä, kannattaisikos noita välttää siitä huolimatta ettei niitä aio syödä? Sotkemista pitäisi kuulemma välttää, mutta siitä huolimatta tuppaa veden kanssa läträtessä sotkemaan ympäriinsä.
Mitäs tuolla sotkemisella tarkoitat? Ruokaan ei varmaan kannata sotkea, ei edes näön vuoksi.
Joo, noita myrkyllisiä pigmenttejä valmistajat ovat jo pitemmällä ajalla vaihtaneet vähemmän myrkyllisiin mm. synteettisiin pigmentteihin. Lyijyvalkea muuttui aikoinaan Titanium Whiteksi ja taiteilijoiden kuolleisuus väheni huomattavasti. Mutta nuo kadmium värit esim. kai niissä yhä on sitä itseään? Mutta nyt kun tiedetään enemmän, uskon että värit ovat kohtuu turvallisia verrattuna 1800 lukuun tai sitä ennen. Jos jollain on tarkempaa tietoa pigmenttien sisällöistä niin kiinnostaa kyllä.
-
Mitäs tuolla sotkemisella tarkoitat? Ruokaan ei varmaan kannata sotkea, ei edes näön vuoksi.
Mutta kun se antaa niin kivan sävyn, varsinkin kadmiuminpunainen... no ei... lähinnä sitä tässä tarkoitan, että läträtessä aina roiskuu jonkin verran... maahan ei kuulemma saisi kaataa ettei kadmium pääse hengitysilmaan pölyyntyessään, mutta toisaalta muutama pisara on aika pieni määrä... mutta pitkäaikaisesta altistuksestahan tässä puhutaan.
Joo, noita myrkyllisiä pigmenttejä valmistajat ovat jo pitemmällä ajalla vaihtaneet vähemmän myrkyllisiin mm. synteettisiin pigmentteihin. Lyijyvalkea muuttui aikoinaan Titanium Whiteksi ja taiteilijoiden kuolleisuus väheni huomattavasti. Mutta nuo kadmium värit esim. kai niissä yhä on sitä itseään? Mutta nyt kun tiedetään enemmän, uskon että värit ovat kohtuu turvallisia verrattuna 1800 lukuun tai sitä ennen. Jos jollain on tarkempaa tietoa pigmenttien sisällöistä niin kiinnostaa kyllä.
Suunnilleen jokainen nappi sisältää varoituksen, mutta esim. tuosta chloracetamidesta tai mistälie ei googlettamalla tahtonut löytää juuri mitään. Sitä pitäisi osata varoa mutta ei saa edes tietoa mistä aineesta on kyse? Eiväthän akvarellit toki mitään rakettitiedettä ole, mutta jos pitäisi vahdata pigmenttejä keston ja terveyshaittojen takia niin päähän siinä tulee kipeäksi kun yrittää etsiä tietoa englanninkielisiltä sivuilta.
Tuo handprint.com (http://www.handprint.com") on kyllä monipuolinen sivusto, katsoin sieltä alternativevaihtoehtoa kadmiuminpunaiselle ja -keltaiselle, ja semmoiset pigmentit löytyivät kuin PY154 ja PR255. Liekö niistä sitten terveysriskejä, en tiedä. ;D Valonkeston pitäisi olla ok. Ei olisi kiva myydä originaalia joka haalistuu tai tummuu pilalle.
Kyllä, kadmiumissa on sitä itseään, ja yhdessä napissa nikkeliä. Meitä on kadmiumista varoiteltu vaikka hysteria on aina hysteriaa. Mieluummin kyllä valitsisin raskasmetallivapaan vaihtoehdon. Onhan niistä luovuttu grafiikkaväreissäkin, sattuneesta syystä. Vesiväreissä pitoisuudet ovat kuitenkin käsittääkseni aikas pieniä.
-
Lyijyvalkea muuttui aikoinaan Titanium Whiteksi ja taiteilijoiden kuolleisuus väheni huomattavasti.
Taiteilijoiden kuolleisuus on huhuista huolimatta edelleen 100%.
Enkä minä nyt alkaisi hysterioimaan joidenkin vesivärinappien kadrium-koostumuksesta. Ettehän te niitä popsi kuin pennin nalleja. Tässä maailmassa on jo niin paljon muuta myrkkyä ilmassa, että siihen joku kadrium vesivärinapissa ei paljoa vaikuta kuolinpäivän lähestymiseen. Jos käsittelette puhtaita pikmenttejä, lienee pienoinen varovaisuus hyväksi tietty. Tai jos ruiskutatte maalia, huolehtikaa hengityssuojauksesta. Hassun värisen rään niistäminen ei aina ilahduta.
Ja muistakaa kuitenkin nuolla siveltimet (pesun jälkeen siis). Säilyvät parempina.
-
Taiteilijoiden kuolleisuus on huhuista huolimatta edelleen 100%.
Mitä, ei kai? Meitä on petetty! (Yhden kissakirjan mukaan kissat muuten nukkuvat 2/3 valveillaoloajastaan, mutta se siitä)
Enkä minä nyt alkaisi hysterioimaan joidenkin vesivärinappien kadrium-koostumuksesta. Ettehän te niitä popsi kuin pennin nalleja. Tässä maailmassa on jo niin paljon muuta myrkkyä ilmassa, että siihen joku kadrium vesivärinapissa ei paljoa vaikuta kuolinpäivän lähestymiseen.
Tottahan se on, mutta sana raskasmetalli aiheuttaa ainakin meikäläiselle ikäviä viboja. Jos maalaa esim. mökillä, voiko vedet kaataa hyvällä omallatunnolla maahan? "Siinä menee taas metallivettä, pläts."
-
Tottahan se on, mutta sana raskasmetalli aiheuttaa ainakin meikäläiselle ikäviä viboja. Jos maalaa esim. mökillä, voiko vedet kaataa hyvällä omallatunnolla maahan? "Siinä menee taas metallivettä, pläts."
Jos kadmiumia olisi suuria määriä, siitä pitäisi olla merkintä jo pakkauksessa. En voi suositella maahan kaatamista, mutta tuskin on kyseessä suuria määriä.
-P.
-
Jos kadmiumia olisi suuria määriä, siitä pitäisi olla merkintä jo pakkauksessa. En voi suositella maahan kaatamista, mutta tuskin on kyseessä suuria määriä.
Kyllähän se kadmium on kääreeseen merkitty, standardi ASTM-mitkälie varoitukset löytyvät kääreen sisäpinnasta: "Contains insoluble cadmium compounds, do not spray apply" ja "Warning, contains cadmium"
EDIT: Useissa väreissä on kyllä tuota chloroacetamidea, josta en edelleenkään tiedä mitä se on, mutta ilmeisesti jotain haitallista. Vesiä ei varmaan kannata kaataa maahan oli kysessä sitten mikä hyvänsä nappi, mutta se tarkoittaisi sitten sitä ettei kesällä ole asiaa ulos maalailemaan ellei kuljeta jätevesitonkkaa mukana.
-
Vesiä ei varmaan kannata kaataa maahan oli kysessä sitten mikä hyvänsä nappi, mutta se tarkoittaisi sitten sitä ettei kesällä ole asiaa ulos maalailemaan ellei kuljeta jätevesitonkkaa mukana.
Ota tislausvälineet mukaan, tislatun veden kaadat maahan ja jäljelle jääneistä mömmöistä teet vaikka omatekoisia sekavärinappeja psykedeelisten maalausten varalle. ;)
-
Jos taide ehtyy hyperkorrektiin luonnonsuojeluun, elämme lopun aikoja.
Myrkkyä lirahtelee maahan miljardikertaisesti tuo määrä eikä firmat edes hillitse päästöjä koska olisi liian kallista kertoa työntekijöille että aine jota käyttävät on vaarallista.
-
Jos taide ehtyy hyperkorrektiin luonnonsuojeluun, elämme lopun aikoja.
Ilmeisesti kadmium-värit ovat terveysriskinäkin pienempi paha kuin liuottimet... vaikka noiden aineiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä aikas paljon kun vuosissa lasketaan. Oliko grafiikkaväreissä paljonkin enemmän raskasmetalleja koska ne siivottiin niistä niin tehokkaasti? En käytä esim. "hajutusseja" eli markkereita enää ollenkaan, koska niistä tuli aina outo olo. En tajua, miten jotkut pystyvät tekemään niillä töitä. (Nyt en puhu Copiceista vaikka tulee niistäkin outo olo...) Kadmiumvärit ovat minun makuuni sitä paitsi hieman liiankin kirkkaita, mutta saatan vaihtaa kantaani lähipäivinä kun ehdin sotkea väreillä enemmän.
-
Et o ihanaa nostaa keinovainaakuolleit ketjui henkiin. Ressurect you, damn it!
Eli hyvin tyhmä, amatöörimaine kysymys: jos mokaa tussauksen ja haluaa peittää sen niin, et siihen päälle voi lätkii vesiväreil, nii mitä kannattaa käyttää tän virhekohdan päälle?
-
Eli hyvin tyhmä, amatöörimaine kysymys: jos mokaa tussauksen ja haluaa peittää sen niin, et siihen päälle voi lätkii vesiväreil, nii mitä kannattaa käyttää tän virhekohdan päälle?
Paljon tietysti riippuu maalauspohjastakin, mutta ei taida oikein olla mitään, millä tussausta paikata ja joka ei vesivärillä päälle maalatessa näkyisi. Guassi-valkoinen luultavasti nousee irti erilaisena pintana. Varovaisesti voi koittaa raapia mustetta irti, mutta tämäkin alue erottuu selkeästi. Parempi siis tehdä eri papereille tussi ja vesivärit. Tai voihan sitä maalata samalla pohjalle, kuten Bilal, mutta sitten on guassi tarpeen noin yleensäkin.
-
Et o ihanaa nostaa keinovainaakuolleit ketjui henkiin. Ressurect you, damn it!
Eli hyvin tyhmä, amatöörimaine kysymys: jos mokaa tussauksen ja haluaa peittää sen niin, et siihen päälle voi lätkii vesiväreil, nii mitä kannattaa käyttää tän virhekohdan päälle?
Liimaa paperia päälle.. ::)
-
Eipä ne vesivärityöt kauheasti anna korjailuja anteeksi... Lappusten liimaaminen auttaa mustavalkotöissä, mutta eipä oikein tällaisessa hommassa.
-
Jos leikkaisi originaaliin reiän virheen kohdalle ja liimaisi alle samaa paperia?
-
Jos leikkaisi originaaliin reiän virheen kohdalle ja liimaisi alle samaa paperia?
Ei auta . Paperin reuna imee väriä erilailla.
Tietysti sen korjauslapun voi värittää ennen liimaamista. Ja leikata sitten pari milliä reunoista . Varjo siihen jää kyllä sittenkin.
-
En osallistu tuohon vesivärien korjailukeskusteluun, koska en tiedä mitään tapaa korjata pieleen menneitä maalauksia. Olen kyllä kerrankin onnistunut tekemään kuvituksen valmiiksi, hyvin hitaasti ja varovaisesti maalaamalla, eikä se lopussa näyttänyt hirveän kauhealta:
http://www.suomalainenjoulu.fi/
Tietenkin jälkityöstäjät lisäilivät animaatiot ja muun oheissälän, mutta maalaus pohjalla on käsin tehty. Ei hullumpi kesäduuni.
EDIT: Ai niin, tietysti seassa on myös ruiskutettua peitevalkoista ja muutakin guassia. Että ihan puhdasoppinen vesivärimaalaus tuo ei taaskaan ole.
-
Anssilla todella hieno joulumaisema.
Kauanko meni aikaa ja minkä kokoinen originaali?
Hienot, sadunhohtoiset valkoiset lehtipuut. VAU!
-
Kauanko meni aikaa ja minkä kokoinen originaali?
Ensin tehtiin muistaakseni viikon verran luonnoksia, ja kun kaikki oli lyijäröity suurinpiirtein paikalleen, alkoi originaalinteko n. A3-kokoon; maalaaminen vei parisen viikkoa, ehkä vähän päälle. Sanotaan nyt vaikka, että toistasataa työtuntia.
Oli siinäkin, kun otin keskeneräisen julisteen mukaan tuttavien mökille, ja sudin keskikesän aurinkoisessa aamuyössä mökinverannalla joulumaisemaa, ja kaikki muut nukkuivat maha täynnä grilliruokaa ja siideriä. Mutta heillä olikin vapaa viikonloppu.
-
Mä ajattelinkin, ettei tuollainen synny ihan päivässä tai kahdessa.
-
Tässä linkki sarjakuvapiirtäjä Willin akvarellinäyttelyyn. No, onhan tuolla muutakin, sarjakuvia jne...
http://www.cedimho.be/eurobd/espacebd/willonline.html
-
Ensin tehtiin muistaakseni viikon verran luonnoksia, ja kun kaikki oli lyijäröity suurinpiirtein paikalleen, alkoi originaalinteko n. A3-kokoon; maalaaminen vei parisen viikkoa, ehkä vähän päälle. Sanotaan nyt vaikka, että toistasataa työtuntia.
Komea työ Anssilta! Mukavaa, että joku on vielä valmis maksamaan kolmen viikon työstä ja myös, että annetaan aikaa sen tekemiseen. Joillakin asiakkailla kun tuntuu olevan lähtökohtana, että kyllähän sinä tämän saat huomiseen mennessä ja hinnan kuullessaan kauhistelevat, että "sehän on vain piirustus!"
-
Itse pidän vesiväreistä. En kyllä osaa kovin hyvin niitä hyödyntää, mutta se ei estä minua yrittämästä ja viehättymästä muiden siveltimien jäljistä. Vesiväreillä saa aikaan sopivalla tavalla vaihtelevan pinnan: ei pelkkää yhtä sävyä, mutta ei myöskään helposti mitään ylipsykedeelista.
Peitevärejä käytän myös, samoin välillä akryyleja, mutta vesivärit taitavat minulle olla tällä hetkellä luonnollisimmat: varmaan sen vuoksi, että niiden kanssa on saanut / joutunut koulussa sotkemaan.
Ihan perusvinkki maalaamiseen, mitä koulussa ei opetettu, on käyttää sekoituskuppeja. Eli siis kaupasta saa semmoisen vesiväripaletin kokoisen levyn, jossa on pieniä värinapin kokoisia kuppeja. Kun haluaa tehdä tasaisen värialueen, niin väri kannattaa sekoittaa valmiiksi siihen kuppiin. Ensin laittaa siihen pisaran vettä ja sitten lisää väriä. Niin että sillä tavalla aina kun kastat siveltimen, saat lisää sitä samaa väriä, eikä tarvitse aina arpoa, että mistäs napeista minä tämän nyt sekoitinkaan.
Tuollaisia hienouksia tarvitse välttämättä käyttää, minulla on ainakin toiminut ihan suttupaperille lotraus; teen siihen sopivan määrän sekoitustani ja käytän sitä. Kotikonstit kunniaan. ;)
// Tai jos ei paperi käy (pidemmissä töissä voi olla vähän haastava...) niin jokin muu improvisoitu (esimerkiksi vettäläpäisemötön / mitä kukin kaipaa) alusta käy hyvin.
-
Tosiaankin tuntuu siltä, että kaikilla on jonkin sortin pahoja muistoja vesiväreistä kouluajoilta. Itsekin vihasin niitä yli kaiken ja vältin pensseliin koskemista. :D
Kuitenkin tässä n. vuosi sitten tutustuin väreihin uudelleen ja nyt en muulla väritäkään kuin niillä. On kyllä silti paljon opeteltavaa, sen verran se on mulla vieläkin sähellystä.
Laveeraus on veemäistä puuhaa, mutta parhaiten se onnistuu märän sienen kanssa (jolla joko kostutan paperin ihan märäks tai sitten sotken sienen veteen ja väriin ja alan veteleen). Ja teippi on kova sana. Sillä vaan lätkää paperin johonkin sopivalle alustalle (ja käyttää paksua paperia) niin eipä siinä ruttuja ole. Ja kun malttaa odottaa värin kuivumista niin kaikki on hyvin. (:
-
Ala-asteella opettajat oli kovasti sitä mieltä, että on paperin suurta tuhlausta jättää jokin osa paperista ilman väriä.... Siinä on mun ainoat traumat vesiväreistä, kuviksesta pidin niin paljon et menin ainoana poikana yläasteella kuviksen valinnaiseen..
Siellä oliki sit monipuolista matskua, opettaja anto kokeilla aika pitkälti mitä itse halusi sivusta neuvoen ja kannustaen, ainoat riidat mitä me käytiin liitty jouluun ja musiikkiin :D
Hyviä muistoja, hyviä muistoja........
Vesivärejä taidan käyttää nykyään eniten, taidan käyttää jopa enemmän mitä lyijykynää... Jonkin kurssin vois kyllä käydä vesiväreihin liittyen, vois oppia paljon uuttakin lisää..
-
Tutoriaalia (http://mangarevolution.com/tutorial_display.php?tutorial_id=46&53) teille nouseville shoujofinmangakoille! Ah, tätä kateutta.
-
Tutoriaalia (http://mangarevolution.com/tutorial_display.php?tutorial_id=46&53) teille nouseville shoujofinmangakoille! Ah, tätä kateutta.
"Fresh! CLEAN!! And BRIGHT!!!! ...No matter what you do!" ;D On ihanata kyllä tuo.
-
"Fresh! CLEAN!! And BRIGHT!!!! ...No matter what you do!" ;D On ihanata kyllä tuo.
Ja niin totta. Värit pitää koittaa säilyttää puhtaina. Sekoitapa vääriä värejä tai maalaa väripinnan päälle väärillä pigmenteillä varustetulla maalilla, niin tulos on aika kuollut.
-
Sanoisimpa että ala-asteen kuvaamataito on aine, jossa opettajat ovat kaikkein amatöörimaisimpia. Viitisenkymentä vuotta vanhat hiusterät, yhen karvan kovettuneet siveltimet ja muut halpisvälineet vielä. Kopiopaperin ja vesivärien (=peitevärien) lisäksi suositaan lyijykyvä ja puuväri -yhdistelmää, joka tekee oikein kivaa suttua ainakin kokemattomien käsissä. Yläasteella oppilaiden taidot nousevat opetuksen tason myötä huomattavasti. Allekirjoittanut kehittyi piirtämisessä ja maalaamisessa seitsemännellä luokalla monen vuoden verran, kun sai tietää oikeaa tietoa välineistä ja tekniikoista. Ja uusilla vesiväreillä kunnon paperille tulikin sutun sijaan ihan kivaa jälkeä.
-
Huomasinpa muuten et jos on laiska (kuten allekirjoittanut) ja haluaa säilyttää värisekoituksia yön yli, niin kindermunan puolikkaan saa suljettua erittäin hyvin filmirullan kotelon kannella... Siis jos se munan toinen puolikas on hukkunut jonnekkin ::)
Ja toki tässä ei ole mitään järkeä, ellei siinä olisi se tarkkaan säädetty värisekoitus....
-
Siiran Marjan väri-improharjoitus esimerkiksi vesivärityöskentelystä. Väriopissa käsiteltiin tänään vesiväritekniikoita ja yleensä sitä missä suhteessa eri värejä kannattaa käyttää kuvassa.
http://sarjakuva.vuodatus.net/blog/428246
-
Se oli juoni. Annettiin ymmärtää että maalaustaiteen mestariteokset oli tehty samanlaisella pipon tupsua muistuttavalla pensselillä. Ihmiset piti saada inhoamaan kuvataidetta (ja musiikkia: poikaset tyttöset kilvan kilvan kas kuinka kelkat lentää) jotta eivät suuntautuisi taiteilijoiksi.
Sain kuvaamataidon arvosanan esittelemällä opelle koulukirjojen mariginaaleihin piirtämiäni ja huopakynillä värjäämiäni miniatyyripiirroksia. Tunneilla en käynyt kun ne oli viimeisinä ja välissä oli hyppytunteja.
Yhdyn samaan, meidän koulussa pitäisi reksin mukaan tulla kaikisya urheilijoita. brr.
Kyllä minäkin koitin vesiväreillä lotrata, mutta sormet meni likaisiksi ja paperi piloille. Ja sitten vielä laveeraus... yhtä h*lvettiä.
-
Enpä taas jaksanut käydä ihan koko ketjua läpi, mutta yllättävän moni tuntuu vierastavan vesivärejä. En ymmärrä, akvarellit ovat ihana väline. (Enkä suoraan sanoen ymmärrä, mistä johtuu vesivärien maine jotenkin erityisen "vaikeana" mediana).
Itse suosin venäläisiä St. Petersburg -merkkisiä värejä. Sisältävät ihan mahtavasti pigmenttiä ja luultavasti sellaisia myrkkyjä, joita ei länsiväreistä löydäkään ;D Joskus lukioaikoina isä toi työmatkalta tuliaisiksi ekan setin ja sen jälkeen en ole juuri muihin koskenut.
Mitä jonkun ihmisen johonkin korjauskysymykseen tuli, niin sikäli kun käyttää riittävän tukevaa ja laadukasta akvarellipaperia (ja paperiin ihan aikuisten oikeasti kannattaa panostaa - paperin laatu vaikuttaa yllättävän paljon lopputulokseen), niin esimerkiksi pieniä tussausmokia voi viilailla hyvin varovasti skalpellilla raaputtamalla mustetta pois.
Usein on tietysti mahdollista myös yksinkertaisesti hyväksyä pienoinen muutos työssä, tai keksiä keino "hävittää" virhe työn sekaan jollain pikku jipolla. Harva originaali kuitenkaan on täysin virheetön ja sen kanssa täytyy yleensä vain elää. Skannatusta työstä voi toki sitten editoida pikkumokia pois helposti.
Luulisin, että monien karsastus vesiväreihin juontaa koulujen yleensä täysin umpip*skoista välineistä. Kunnon kamoilla ja pienellä treenauksella saa ihan eri näköistä jälkeä, kuin jollain tiimarivehkeillä. (Joskin tunnen myös ihmisiä, jotka ovat saaneet aikaan varsin nättiä jälkeä ihan kurjilla väreillä ja papereillakin).
-
Paholaiselle propsit, hyvä on keksintö.
Oisit vaan lukenut Ninni ketjun, about kaikki kirjoittamasi on jo käyty läpi. St. Petersburg tekee hepposia haalistuvia värejä, mikä ei tarkoita ettei niitä sais käyttää jos niistä tykkää.
Mut joo oikeestaan mun piti vaan mainostaa Wendy Artinia (http://wendyartin.com). Siitä tuli joku vuosi sitten juttu telkkarissa, teki muhun vaikutuksen.
Artinin nopeahkot ihmismaalaukset ovat kyl huimia esimerkkejä millasta jälkeä saa märällä vesivärillä. Ainakin ne mitä se siinä ohjelmassa muistaakseni maalas. Nääkin on jees:
(http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-4.jpg)
http://wendyartin.com/images/nudes/alex_bird.jpg
http://wendyartin.com/images/nudes/tamara_side.jpg
http://wendyartin.com/images/nudes/alex_fast.jpg
http://wendyartin.com/images/nudes/laura_arms_locked.jpg
http://wendyartin.com/images/nudes/lilly_vuoi.jpg
http://wendyartin.com/images/nudes/tamara_touching.jpg
http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-3.jpg
http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-13.jpg
http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-14.jpg
http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-15.jpg
http://kantarfinearts.com/gallery/art/a008f-16.jpg
-
Täällä ketjussa oli aiemmin puhetta niistä illustration boardeista. Onko mitään vastaavia saatavissa Suomesta? Edes huonompia?
8]
-
... ja kauanko pensseleitä voi uittaa vesiastiassa sessioiden välissä?
8]
-
Oisit vaan lukenut Ninni ketjun, about kaikki kirjoittamasi on jo käyty läpi. St. Petersburg tekee hepposia haalistuvia värejä
No prkl. Mutku ei jaksa. Tuo viimoisin kyllä hämmentää - milläköhän aikavälillä ne mahtaa haalistua, kun en ole itse tuommoista huomannut? Olen kuitenkin käyttänyt samanmerkkisiä värejä viitisentoista vuotta tai pidempäänkin ja kuvittanut niillä muutama vuosi sitten mm. yhden lastenkirjan, jonka originaalit ovat edelleen ihan kuosissaan - myös se, joka on ollut pari kolme vuotta pikkusiskoni seinällä valolle alttiina. Oletko ihan varma, että kyse on samoista väreistä? ???
Edit: No niin, näin siinä käy, kun kaupungit menee ja vaihtaa nimeä - ainakin vakikäytössä olevat akvarellini ovat Leningrad- eivätkä suinkaan Pietari-merkkiset. Sama mesta kumminkin.
-
Edit: No niin, näin siinä käy, kun kaupungit menee ja vaihtaa nimeä - ainakin vakikäytössä olevat akvarellini ovat Leningrad- eivätkä suinkaan Pietari-merkkiset. Sama mesta kumminkin.
Muistaakseni omat värini olivat myös Leningrad-värejä, mutta olivat ne sitten vanhaa vuosikertaa tai uudempaa satsia, Schminckeneihin verrattuna ne olivat aika köykäiset. Nappien laatu ja pigmenttien vahvuus tuntui vaihtelevan reippaasti, eivätkä ne aina sekoittuneet toisiinsa nätisti. Entisaikoina venäläiset napit olivat kuulemma laadukkaita, mutta onko sitä laadukasta satsia ollut liikenteessä enää aikoihin?
-
Jos joku vielä kaipaa vanhoja hyviä venäläisiä vesivärejä, niin minulta löytyy tuubeina n. 100 rasiaa... kaikki myytävänä ja / jos hinnoista sovitaan:-)
Tiedustelut: kristofer@kolumbus.fi
terv. Pinoccio
-
Eihän vesivärit ole paholaisen keksintö.
Tai no sehän riippuu...Oikeastaan vesivärejen
käyttö on helppoa kunhan niiden käytön perusasiat
oppii.Olihan niiden käyttö minullekkin kamala asia
aluksi mutta kun käytin ja sain sarjakuvaopettaja Mikalta
apua opin niiden käytön (sarjakuvissakin) ajallaan.
-
Tietääkö kukaan onko olemassa vesivärisettiä, josta löytyisi valmiina purkissa niin sanottua ihonväristä maalia? Olen lähiaikoina aloittamassa pitkän sarjakuvan akvarelliväritystä ja tällaisen värin löytäminen helpottaisi työtaakkaa aika lailla.
Myydäänkö muuten tuota jo aiemmin mainittua Archesin satin-vesivärikartonkia Suomessa? Jos ei, osaisiko kukaan suositella jotain hyvää korviketta? Aikomukseni on toteuttaa sekä tussaus että värittäminen samalle paperille. (Miten paksua tuollainen kartonki muuten on? Onnistuuko valopöydän läpi tussaaminen?)
-
Tietääkö kukaan onko olemassa vesivärisettiä, josta löytyisi valmiina purkissa niin sanottua ihonväristä maalia? Olen lähiaikoina aloittamassa pitkän sarjakuvan akvarelliväritystä ja tällaisen värin löytäminen helpottaisi työtaakkaa aika lailla.
ihohan on siitä ihmeellinen, että se on hyvinkin vaihtelevaa väritykseltään, katso vaikka tuossa ylempänä Eksan avataria, siinä on punertavaa, oranssia, hyvinkin vaaleaa - tai katso kättäsi, suonet ovat vihreitä jne. ja se miten varjot ja valo asettuu luo paljon eri sävyjä.
Totta kai sarjakuvassa voi ja pitääkin pelkistää, mutta kannattaa miettiä muitakin ratkaisuja kuin suoraan possunpinkillä värittämistä. Ihon värissä menee minusta läpi aika laaja skaala erilaisia sävyjä, riippuen paljon sarjakuvan tyylistä myös.
-
Totta kai sarjakuvassa voi ja pitääkin pelkistää, mutta kannattaa miettiä muitakin ratkaisuja kuin suoraan possunpinkillä värittämistä. Ihon värissä menee minusta läpi aika laaja skaala erilaisia sävyjä, riippuen paljon sarjakuvan tyylistä myös.
Olen samaa mieltä veltinjuhan kanssa. Sarjakuvasi muu värimaailma sanelee paljolti sen, minkälaisiin ihon värisävyihin lopulta kannattaa päätyä. Tarkalleen fotorealistinen ja oikean ihon värin kaltainen väritys saattaa olla joissakin tapauksissa tylsä. Vaihtelevalla ihon värillä voi sarjakuvassa jopa korostaa erilaisia kerronnallisia aspekteja. Ja kuten Juhaveltti tuossa jo sanoikin, niin se oikea ihon väri tosiaan on hyvin vaihteleva.
-
Tämä "possun pinkki" toimisi ohuena pohjavärinä johon sitten lisäisin sävyjä ja varjoja. Helpottaisi jos tätä pohjaväriä ei tarvitsisi joka kerta erikseen sekoittaa. Kun maailmassa on ihmisiä jo niin pitkään maalailtu, luulisi että joku olisi tähän mennessä älynnyt laittaa ihon sävyä purkkiin asti. Olisi varsinkin sarjakuvataiteilussa käyttökelpoista. Mutta onko kukaan mokomasta kuullut?
-
Kun maailmassa on ihmisiä jo niin pitkään maalailtu, luulisi että joku olisi tähän mennessä älynnyt laittaa ihon sävyä purkkiin asti. Olisi varsinkin sarjakuvataiteilussa käyttökelpoista. Mutta onko kukaan mokomasta kuullut?
Mulla oli ainakin lapsena sellainen melko pilipali vesivärisarja, josta löytyi myös ihon värinen nappi. Värit eivät olleet kovin laadukkaat, eikä se ihon värinen värinappi ollut hyvä sekään. Muistaakseni mulla oli jotkut vesiväritussitkin, joista löytyi parikin tummuusasteeltaan erilaista ihon väristä kynää.
-
... Helpottaisi jos tätä pohjaväriä ei tarvitsisi joka kerta erikseen sekoittaa...
Ei hetkohta tule mieleen tehdasvalmiita ratkaisuja, mutta mikset itse sekoittaisi kerralla riittäväksi arvioitua määrää. Sopivassa suhteessa sienanpunaista, okrankeltaista, harkinnanvaraisia muita värejä ja vettä, ja possunpinkki litku on valmis. Jo desilitran kierrekorkkipurkki (löytyy kaupoista) kestää käytössä pienen ikuisuuden. Ja sitten niitä sävyjä voi, toden totta, erikseen lisäillä tuollaisen perustoonin päälle.
-
Tietääkö kukaan onko olemassa vesivärisettiä, josta löytyisi valmiina purkissa niin sanottua ihonväristä maalia? Olen lähiaikoina aloittamassa pitkän sarjakuvan akvarelliväritystä ja tällaisen värin löytäminen helpottaisi työtaakkaa aika lailla.
Olen väritellyt joitain oppikirjoja värittäen ihon noin niinkuin pohjaksi sävyllä Burnt Sienna ( koodi Winsor & Newtonilla Cotman 0301 074 tai Talensin Rembrandtilla 411 ). Se on semmoinen ruskea, mistä olen yleensä löytänyt ittelleni tilanteeseen sopivan sävyn. Sitä on sitten helppo sävyttää vaikka tummempaan tai pinkimpään suuntaan, jos ja kun tarvetta on. Loppujen lopuksi makuasiahan tuo on tykkääkö noista sävyistä. Mulle kelpasi.
-
Ei hetkohta tule mieleen tehdasvalmiita ratkaisuja, mutta mikset itse sekoittaisi kerralla riittäväksi arvioitua määrää. Sopivassa suhteessa sienanpunaista, okrankeltaista, harkinnanvaraisia muita värejä ja vettä, ja possunpinkki litku on valmis.
Ja jos ei halua tehdä litkua, niin sitten voi käyttää tuubivesivärejä: sekoita niistä iso määrä sopivaa sävyä märkänä - ja se kuivuu napin kaltaiseksi kuivaksi tavaraksi, josta se sitten jatkossa on kerralla käyttövalmiina. (Tosin murenee helposti, eikä pysy koossa niin kuin kaupasta ostettu nappi, joten se kannattaa laittaa jonkinlaiseen napille tarkoitettuun kuppiin, mistä se ei varise tiehensä).
-
Yksi ratkaisu on myös tehdä tuubiväreistä valmis sekoitus ja säilöä se filmipurkkiin. Hyvä juttu on siinä, että käytettävissä on oikea sävy valmiina. Huono puoli on taas siinä, että väri alkaa homehtua aika pian. Kannattaa säilöä jääkaapissa ja päästää purkkiin ilmaa väliajoin. En tiedä vesiväreistä mutta akryyleillä tuo homehtuminen on kyllä yleistä. Kiva ottaa purnukka käyttöön ja haistaa kellari kannen avautuessa.
-
luulisi että joku olisi tähän mennessä älynnyt laittaa ihon sävyä purkkiin asti.
Siis (saunovan/palelevan/krapulaisen ns. valkoihoisen ihmisen) ihon sävy hämärässä, ilta-auringossa, pilvisellä säällä, neonputken valossa, nuotiolla - ja yleensä kaikissa eri valo-oloissa; sen lisäksi suhteessa ympäröiviin väreihin?
Jos luet muutaman väriopin ja kokeilet Albersin väririnnastustehtäviä, löydät esimerkkejä siitä kuinka viereinen väri vaikuttaa siihen minkäväriseksi "näet" ihon värin.
Ja valossa eri kuin varjossa. On siinä sarkaa purkittaa ihonväriä. Vaativaa vain osata ottaa oikeasta purkista oikeaan kohtaan.
-
Siis (saunovan/palelevan/krapulaisen ns. valkoihoisen ihmisen) ihon sävy hämärässä, ilta-auringossa, pilvisellä säällä, neonputken valossa, nuotiolla - ja yleensä kaikissa eri valo-oloissa; sen lisäksi suhteessa ympäröiviin väreihin?
Eikun tahtoo sitä sarjakuva-ihonväriä joka on joka ruudussa, kaikissa tilanteissa aina samanlainen ja tasainen - ja vielä kutakuinkin kaikilla hahmoilla, ehkä yhtä tai kahta kiintiöeksotikkoa lukuunottamatta (tai paitsi jos kauhistuu ja naama on valkoinen, suuttuu tai tukehtuu niin on punainen - ja ehkä Lucky Luke tyyliin vihreä jos on kateellinen).
Ossi: miksi se filmipurkki tarvitsee kannen? Eikö homeelta välty jos pitää auki? Vai oletkio niin riuska liikkeissäsi, että suojakansi tarvitaan?
-
Ossi: miksi se filmipurkki tarvitsee kannen? Eikö homeelta välty jos pitää auki? Vai oletkio niin riuska liikkeissäsi, että suojakansi tarvitaan?
Haihtuuhan se vesi sieltä. Akryylien kanssa erityinen ongelma. Ja vesi(väri)vahinkojen välttämiseksi se kansi on tosiaan aika kiva juttu.
-
Haihtuuhan se vesi sieltä. Akryylien kanssa erityinen ongelma. Ja vesi(väri)vahinkojen välttämiseksi se kansi on tosiaan aika kiva juttu.
Kah, mutta kun vesivärin kanssa tuo ei ole ongelma: vesi haihtuu, mutta pigmentti jää. Kuten yllä sanoin, tuubivesiväri kovettuu vesivärinapin kaltaiseksi aineeksi, joskin helposti murenevaksi, jota sitten voi napin tavoin käyttää kostuttamalla uudelleen.
Ja sama pätee litkuihin: minä väritän tämmöistä yksinkertaita muovista sekotuspalettia käyttäen (siis että tässä on vesivärinapin kokoisia painanteita, joihin kuhunkin voi sekoittaa väriä veteen). Aiemmin pesin sen aina käytön jälkeen, kunnes - ja tämäkin piti taas kokenutta mestaria seuraten käytännössä oppia - näin erään herra John Cullen Murphyn vain tempaisevan esiin töhryisen paletin ja rupeavan sillä suoraan maalaamaan. Siitä tajusin, että tosiaan: kuppiin jäävissä rantuissa on vielä ihan käyttökelpoista pigmenttiä ja sen voi uudelleen kostuttamalla ottaa uudestaan käyttöön.
Minä kun teen näitä Ruotuväki-lehden kuvia, jossa aiheet ja väripaletti (maastokuvio - d'oh!) ovat usein toistuva, on ihan vain hyödyksi, että yleisimmistä väreistä on valmiina hiukan "juurta" kupin pohjalla, josta lähteä liikkeelle.
Ja kyllä - yhdessä kupissa on pysyvästi sekoitettuna punaista ja okraa ihonväriksi.
-
Kah, mutta kun vesivärin kanssa tuo ei ole ongelma: vesi haihtuu, mutta pigmentti jää. Kuten yllä sanoin, tuubivesiväri kovettuu vesivärinapin kaltaiseksi aineeksi, joskin helposti murenevaksi, jota sitten voi napin tavoin käyttää kostuttamalla uudelleen.
Oletpas oikeassa, noinhan se menee tietysti vesivärien kanssa. Niitä voi käyttää kuivumisen jälkeenkin. Akryylin kanssa on aivan eri juttu. Vesivärejä en ole käyttänyt aikoihin, joten en ajatellut tarpeeksi pitkälle. Mutta silti, mikäli on saanut juuri oikean vahvuisen sävyistä litkua, voi olla taloudellisempaa säilöä sitä purnukassa ilman, että joka kerta täytyy lantrata vedellä.
-
Iät ajat maalausta ja väriaineita harrastaneena oikaisen hieman asioita jotka näyttävät tarvitsevan sitä:
Tässä ketjussa tuli niin paljon kun luin asiaa jota haluan oikoa liityin ihan siksi että saansanottua välineistä tietoani vaikken sarjakuvia vielä tee:
Luonnon pigmentit on hyvä juttu jos luonne tärkeä (eli rakeisuus jne tekijät tosin w&n on joku aine jolla saa saman efektin kuulemma tehtaan mukaan) mutta valonkeston kannalta usein huono juttu maavärit poikkeuksena. Mutta kaikkia aitoja on paha nykyaan saada muuna kuin white nights tuotteessa.
Länsimaiset kadmium värit (ei siis venäläisten ja ainakin tunnetut länsimaiset kuten schincke,w&n,talens ja lukas) on turvallisia kuulemma tietysti oikein käytettynä.(alan maahantuojan toiselta johtalta kuultu) Ja kadmium väreille jos peittävyyttä ei halua löytyy vaikkapa schinckeltä vaikka mitä korvaavaa. Täytyy tutustua itsekkin kun rahaa
tuohon pistää. Läpikuultavuuden takia ja sitten jos olisi ok vaihtoehtoja jota saisi halvemmalla.
Jossain ketjussa täällä väitti joku joskus että siniset ei usein kestäisi oikeasti arimmat alueet on purppurat/violetit,oranssit,turkoosit ja punaiset (varsinkin lämpimät punaiset esimerkkinä Cotmanissa oli joskus sellainen valikoimassa nykyään näyttää niiden valonkesto ja jos muisti on oikein pigmentti puolikin vähän vaihtunut) ja keltaiset perinteisesti toki myös tietyt vihreät jossa käytetty ei kestävää keltaista/oranssia esimerkiksi. nykyään kaikkiin ryhmiin löytyy kyllä jo hyvin vaihtoehtoja. turkoosejakin ja purroita/violettejakin on kaksi todella sävynäkin käyttökelpoista oranssejakin kolme (vielä kadmium oranssi päälle jos peittävyys ei ole ongelma). ja yhdestä pigmentistä joka pyrkimykseni paletissani että jokainen sävy vain yhtä pigmenttiä.
Palettia miettiessäni mielummin otan 3 laadukasta sävyä kuin 12 huonoa (luvut esimerkki)halpojen varsinkin keltaiset saa "surun puseroon" (kellanvihreät ja oranssit ei onnistu kunnolla jne). Vaikkakin omassa paletissa onkin yksi todella huonon valon keston sävy käytän sen loppuun johonkin vähemmän tärkeää sävy myös lopetettu (Schincken väri). Pitääkin kaivaa se esille tässä ja muistaa missä kohtaa palettia se on toki muistan heti kun näen sen.
Sitten vielä sideaineisiin Guassin side aine on tärkkelystä yleensä kait vehnäsellaista
peittävyys tulee pigmenttipitoisuudesta et pigmentti valinnoista.
Akvarellia tehdaan arabikumiin (W&N,Schincke jne) ja hunjaan(jälkimäisestä esimerkkinä ymmärtääkseni juuri White Nights) ja Akryylissä on muovia ainoana näistä.
PS. Schincket parasta mitä rahalla saa sanoo nykyiset vajavaiset kokemukset (talens,w&n molemmat sarjat eli cotman ja taiteilija laatu ja schincke,white nights ja nämä kotimaiset koulussakin käytetyt jossa aika hassua laatu vaihtelua tuntuis mulla ikivanha työni jossa värit on tosi kirkkaat mutta uudet napit jotka jo jotain vuosia sitten ostin huvikseni oli paljon valjummat sävyiltään) ja ekat suhteessa kunnolliset oli nuo venäläiset White Nightsit. (noh ekat jolla sain järkeviä sekoituksia eli sekoisivat niinkuin pääni sanoo eli ei tullut ylläreitä tyyliin tulipa ankea sekoitus ja kuluipa keltaista paljon että tuli oranssia tyyliä...) noin Kaksi tehdasta jotka kiinnostaa testaamatta (tosin vain toinen lähinnä) ja w&n on myös ihan ok mutta cotmanista ikävät kokemukset (esimerkki tuollaisesta keltaisesta löytyy niistä)
talensin halpasarja on kivempi siltä osin.
-
En ole muuten eläessäni nähnyt yhtään mitään näin (http://elfwood.lysator.liu.se/art/p/u/puimun/puimun.html) taidokasta vesiväriväännöstä. Häpeämätöntä hypetystä, mutta taiteilija ansaitsee sen.
Onneksemme samainen taiteilija muuten suo pieniä vinkkejä jälkeensä liittyen:
http://www.shadowscapes.com/tutorials/foxspirit/wc.php (http://www.shadowscapes.com/tutorials/foxspirit/wc.php)
http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/04/progression-of-painting-moonbathing.html (http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/04/progression-of-painting-moonbathing.html)
http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/09/painting-skin.html (http://shadowscapes-stephanielaw.blogspot.com/2009/09/painting-skin.html)
-
Tietääkö kukaan onko olemassa vesivärisettiä, josta löytyisi valmiina purkissa niin sanottua ihonväristä maalia? Olen lähiaikoina aloittamassa pitkän sarjakuvan akvarelliväritystä ja tällaisen värin löytäminen helpottaisi työtaakkaa aika lailla.
Myydäänkö muuten tuota jo aiemmin mainittua Archesin satin-vesivärikartonkia Suomessa? Jos ei, osaisiko kukaan suositella jotain hyvää korviketta? Aikomukseni on toteuttaa sekä tussaus että värittäminen samalle paperille. (Miten paksua tuollainen kartonki muuten on? Onnistuuko valopöydän läpi tussaaminen?)
Talensin Van Gogh sarjassa Naples Yellow Red. nettivärikartta näytttää nappiini nähden pahasti väärältä tältä osin.(no ultramariinin sininen myös näyttää oudolta tuossa nämä ehkäpä pahiten tosin varma en ole onko tehdas koostumusta ostoni jälkeen hieman muokannut vähän tuntuis siltä) ja saman tehtaan Rembrand sarjassa myös tuo ja toinen sävy eli Naples yellow D. noista vois hyvin kehitellä alkuperäinen napolin keltainenhan oli monelle öljyvärimaalarille aikoinaan ihon värin perusta. näistä vois lähteä liikkelle ja Tempera myy näitä maaleja. Kumpikaan ei ole tuote ei ole hirmuhintainen ja miinusta siitä että nämä ovat puoli nappeja eivät kokonappeja hieman hankalaa ison siveltimen kanssa ja muutenkin. ps. käytän kukkiin ja tiettyihin taivas juttuihin tuota ekana mainittua sävyä.
-
Ala-asteella opettajat oli kovasti sitä mieltä, että on paperin suurta tuhlausta jättää jokin osa paperista ilman väriä.... Siinä on mun ainoat traumat vesiväreistä, kuviksesta pidin niin paljon et menin ainoana poikana yläasteella kuviksen valinnaiseen..
Siellä oliki sit monipuolista matskua, opettaja anto kokeilla aika pitkälti mitä itse halusi sivusta neuvoen ja kannustaen, ainoat riidat mitä me käytiin liitty jouluun ja musiikkiin :D
Hyviä muistoja, hyviä muistoja........
Vesivärejä taidan käyttää nykyään eniten, taidan käyttää jopa enemmän mitä lyijykynää... Jonkin kurssin vois kyllä käydä vesiväreihin liittyen, vois oppia paljon uuttakin lisää..
tuo maalaus juttu on tosi tuttua. Mulla enempikin kuvis traumoja kuten suttupaperille maalaaminen.(ei kestä vettä...). jne.
-
vapun kunniaksi ihan ilman mitään ironiaa pieni video:
Conrad Roset piirtää ja vesivärittää Vimeossa (http://vimeo.com/22985932)
itse piirros on julmetun upea, sielukaskin.
Ja kun vesiväriläträys alkaa onkin syy mennä ja katkoa joka ainoa sivellin mitä tuon kaverin talosta löytyy.
Selvästi on tosissaan ja tekee ihan antaumuksella sitä mistä tykkää.
Kiva hänelle ja on ihan varmasti taidetta, en kiistä.
Siltikin tuo on oppikirjaesimerkki siitä että jos et osaa jotain voit hankkia jonkun joka osaa ja ihan tietää mitä tekee, ei ole pakko tehdä sitten itse.
Vesiväreilläkin on mahdollista tehdä ihan hyvääkin jälkeä monin eri tavoin.
On nähty ja todettu, osaavien toimesta.
Sama kun kustannustoimittajana näkisi ja lukisi vaiheet ja aihiot Sodasta ja rauhasta ja Anna Kareninasta ja sitten saisi valmiin työn: satoja tyhjiä sivuja ja vain yhdellä rivi "joskus Venäjällä on nälkä"
-
Ja kun vesiväriläträys alkaa onkin syy mennä ja katkoa joka ainoa sivellin mitä tuon kaverin talosta löytyy.
Hyvinhän tuo väritys pelitti. Tuollaiseen melko geneeriseen poseerauspiirrokseen tuli mukavasti lisää särmää epäsovinnaisen värimaailman kautta.
-
Hyvinhän tuo väritys pelitti. Tuollaiseen melko geneeriseen poseerauspiirrokseen tuli mukavasti lisää särmää epäsovinnaisen värimaailman kautta.
Hyvä jos sinusta.
minulla ole mitään epäsovinnaista värimaailmaa kohtaan, mutta kun kyvyttömyys ei ole särmää.
Mutta ei se mitään, kaikki ei voi osata. Eikä tarvitsekaan.
En minäkään osaa, mutten sitten teekään. En ainakaan opettelematta.
Ihan tarpeeksi nähnyt niiden jälkeä töissä ja siviilissä joilla on hyvä tarkoitus ja korkeat tavoitteet muttei mitään taitoja eikä edes yritystä pyrkiä siihen mutta se ei siitä muutu osaamiseksi vaikka kuinka sitä todistelisi.
-
Joo makuja on monia. Minusta värit selkeästi parantaa tuota piirrosta ja jäbäkin on ihan taitava niiden käytössä.
-
Joo makuja on monia. Minusta värit selkeästi parantaa tuota piirrosta ja jäbäkin on ihan taitava niiden käytössä.
Olis jos olis, mutta valitettavasti toi väritys on tuttua toritaiteesta ja taulunkehyksien valmiskuvista kaikkialla maailmassa >:( Viimeistään väkinäinen kyynel paljastaa totuuden, ei puuttunut kuin hopeaglitter. Piirros oli kauniisti sanottuna maneristinen, eli sitä kun korvataan se oikea piirtämään opettelu sillä että opetellaan jotain kikkoja tai muutama jäykkä valokuvaposeeraus.
Surullista. Vielä surullisempaa, että joku voi oikeasti saada tuosta vaikutteita, eikä tajua että kyseessä on kitsch. Joka voi olla camp ja cool, mutta ei koskaan oikeasti hyvää.
-
Piirros oli kauniisti sanottuna maneristinen, eli sitä kun korvataan se oikea piirtämään opettelu sillä että opetellaan jotain kikkoja tai muutama jäykkä valokuvaposeeraus.
Conrad näyttää nopean googlauksen perusteella hallitsevan vähän sarjismaisempaakin jälkeä (http://www.conradroset.com/zara_3.html), voi sitäkin halutessaan syyttää ulkoa opituksi, tosin.
-
Conrad näyttää nopean googlauksen perusteella hallitsevan vähän sarjismaisempaakin jälkeä (http://www.conradroset.com/zara_3.html), voi sitäkin halutessaan syyttää ulkoa opituksi, tosin.
Luonnoskirjassa oli oikein kivoja juttuja jotka perustui näköhavaintoon. Hyvä hyvä. Aina pitää pyrkiä näkemään ja tulkitsemaan, sen sijaan että piirtäisi sen minkä luulee tietävänsä.
-
...koska muotikuvitus on ollut jotain muuta kuin geneeristä ja maneerimaista?
Voisi sitäkin sitten miettiä, että miksi niin monet valitsevat tietokoneen vesivärien takia, kuten Rosetkin näyttää käyttäneen, kun haluaa mieluummin värittää kuin käyttää efektejä.
-
Mielelläni näkisin lisää esimerkkejä maneristisista piiroksista ja piirtäjistä.
-
Mielelläni näkisin lisää esimerkkejä maneristisista piiroksista ja piirtäjistä.
Minä taas näkisin niitä mielelläni vähemmän. :)
-
Niin no selvähän se :) Mutta ihan kiinnostaisi nähdä esimerkkejä, kun tämä aihe kovasti kiinnostaa minua. Pitäisikö tästä tehdä oma ketjunsa.
-
Niin no selvähän se :) Mutta ihan kiinnostaisi nähdä esimerkkejä, kun tämä aihe kovasti kiinnostaa minua. Pitäisikö tästä tehdä oma ketjunsa.
Tässä on paha riski että mennään henkilökohtaisuuksiin, tai ainakin loukataan joidenkin kävijöiden makua ja lemppareita. Ehkä nää dissauskeskustelut pitäisi kuitenkin käydä henkilökohtaisesti dokumentoimatta, vaikkapa oluen ääressä?
Julkisella keskustelulla kun on niin suuri painoarvo, että asiallisinkin kritiikki pitää aina pukea johonkin positiiviseen yhteyteen, mutta nyt ei jaksais. Mieluummin puhuis vaan hyvää ja kannustavaa.
:)
-
Niin no selvähän se :) Mutta ihan kiinnostaisi nähdä esimerkkejä, kun tämä aihe kovasti kiinnostaa minua. Pitäisikö tästä tehdä oma ketjunsa.
Kvaakistahan löytyy jo Tyyli, maneeri, taito -ketju. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8685.0.html)
Periaatteessa johokin omaan ketjuunsa voisi keräillä ja esittää eri tekijöiltä sellaisia ruutuja, joissa näiden maneerit kunkin mielestä parhaiten erottuvat. Menee kuitenkin tämän ketjun osalta off-topicin piikkiin. Vaikka vesiväreilläkin voi toki kai halutessaan tai taidon puutteessa toteuttaa jotain maneeria. :)
-
Sitten se värittäjä vain maalaa sinisen taivaan sinisten ääriviivojen sisään.
Musta painetaan viimeiseksi sinisten viivojen ja kaikkien värien päälle.Siis:
Ensin painetaan kukin väri(magenta, yellow ja cyaani) yksitellen ja rasteripisteiden avulla ne muodostavat kaikki maailman värit. Neljänneksi väriksi painetaan musta.
Siitä tulee sana: neliväripainatus.
neliväripaino ei kykene toistamaan kaikkia värejä piste mutta usein tarpeeksi hyvin.PISTE eli en halua väitellä ja voi olla vanha jota komentoin.
-
Mitenkäs muut toteutaa tussauksen vesivärityksissä? jos pensselin kanssa huolimattomasti hosuu jää tussausten päälle väriä pelkällä vesivärilläkin, peiteväristä puhumattakaan. Nii juu ja ootteko te löytäny vesi/peitevärinne suomen putiikeista vai tilaatteko ulkomailta?
-
Mitenkäs muut toteutaa tussauksen vesivärityksissä? jos pensselin kanssa huolimattomasti hosuu jää tussausten päälle väriä pelkällä vesivärilläkin, peiteväristä puhumattakaan. Nii juu ja ootteko te löytäny vesi/peitevärinne suomen putiikeista vai tilaatteko ulkomailta?
Indian ink kestää läträämistä ihan hienosti, normaalilla ohuilla kerroksilla kun maalaa vesiväriä siihen päälle niin ei se sitä mustetta paljoakaan haalista, tai niin vähän ettei sillä ole mitään väliä. Temperasta saa ihan hyvää mustetta ja vesiväriä.
-
Mitenkäs muut toteutaa tussauksen vesivärityksissä? jos pensselin kanssa huolimattomasti hosuu jää tussausten päälle väriä pelkällä vesivärilläkin, peiteväristä puhumattakaan. Nii juu ja ootteko te löytäny vesi/peitevärinne suomen putiikeista vai tilaatteko ulkomailta?
Voimakaspigmenttisellä vedenkestävällä musteella, kuten Talensin Indian Ink, on tussaus tosiaan mahdollista tehdä etukäteenkin vesiväreillä työskenneltäessä. Tosin paksummissa värikerroksissa kaikki musteet kyllä haalistuvat. Jos tahtoo pitää tussiviivan mahdollisimman mustana voi tussauksen tehdä myös värien päälle - tai jopa erilliselle paperille johon luonnos on kopioitu ja yhdistää tussaus ja vesivärit skannatessa kuvankäsittelyohjelmassa. Tällöin tulee kuitenkin ennaltaehkäistä vesiväripaperin käpristymistä värityksen seurauksena tai viivat ja väritys eivät enää kohtaa.. Käpristymistä tosin on hyvä muutenkin hyvä yrittää välttää, esimerkiksi kastelemalla paperi etukäteen ja teippaamalla reunoistaan liimapaperilla. Ikisuositut vesivärit ovat esimerkiksi venäläiset White Nights -värit, joita saa useista taidekaupoista. Lisää vinkkejä vesivärien käyttöön löytyy ketjun alkupuolelta.
-
Jos tahtoo pitää tussiviivan mahdollisimman mustana voi tussauksen tehdä myös värien päälle - tai jopa erilliselle paperille johon luonnos on kopioitu ja yhdistää tussaus ja vesivärit skannatessa kuvankäsittelyohjelmassa. Tällöin tulee kuitenkin ennaltaehkäistä vesiväripaperin käpristymistä värityksen seurauksena tai viivat ja väritys eivät enää kohtaa.. Käpristymistä tosin on hyvä muutenkin hyvä yrittää välttää, esimerkiksi kastelemalla paperi etukäteen ja teippaamalla reunoistaan liimapaperilla.
Tässä kohtaan kannattaa huomata, että pingoittaessa paperi venyy toiseen suuntaan (en muista oliko se syiden mukaisesti vai niitä vastaan), joten ääriviivat väritystä varten kannattaa piirtää paperille vasta kun se on pingoitettu. Muuten väritys ja tussaus eivät välttämättä kohdistu oikein. (Alleviivaukset JanneT:n tekstiin minun)
Edit: Vaihdoin boldauksen allaviivaukseksi
-
Tässä kohtaan kannattaa huomata, että pingoittaessa paperi venyy toiseen suuntaan (en muista oliko se syiden mukaisesti vai niitä vastaan), joten ääriviivat väritystä varten kannattaa piirtää paperille vasta kun se on pingoitettu. Muuten väritys ja tussaus eivät välttämättä kohdistu oikein.
Kaikki skannerit ja printterit joita myydään kotikäyttöön vääristävät, joten useamman originaalin kanssa työskennellessä joutuu käyttämään Photoshopin "warp"-komentoa enemmän usein kuin harvoin, ja "scale" ja "rotate" -käskyjäkin jonkun verran vaikka työt olis kuinka 1:1.
Kyllä ne silti aika helposti saa osumaan kohdakkain.
Ennen aikaan vesiväripaperi kasteltiin ja kiinnitettiin märkänä ikkunaliimapaperilla valopöytään. Kuivuessaan se pingoittui, ja lakkasi venymästä. Sitten leikattiin yksi sivu auki ja mustavalkoinen originaali tungettiin alle, valopöydän ja akvarellipaperin väliin. Nurkkiin tehtiin kohdistusmerkit ja väritettiin. Nykyään ei oo oikein mitään syytä tehdä ihan noin, viivapiirroksen saa printattua kotonakin akvarelli- tai ingressipaperille ja kun itse skannaa ja photoshoppaa, ei tarvitse kantaa huolta kädettömistä ja kyvyttömistä kirjapainotyöläisistä jotka rasteroivat tekstauksen, nostavat luonnoskynän esiin, vaihtavat ihonvärin violetiksi ja lopuksi kaatavat kahvia originaaleille. ;-P
-
Pääsääntöisesti kehoittaisin ensin kokeilemaan tussatun kuvan päälle värittämistä, se nimittäin nopeuttaa ja helpottaa prosessia aivan valtavasti. Luulen että useimmilla on siihen esteenä lähinnä henkinen kynnys, pelätään että vaivalla tehty tussaus tärväytyy.
Mikäli miettii väritystyön etukäteen kunnolla (eli mitä haluaa sillä saavuttaa), ja värittää varovasti ohuilla kerroksilla, lisäten kontrastia ja saturaatiota tarpeen mukaan, on epäonnistuminen jo aika epätodennäköistä. Ja paljon voi korjata jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Harjoitusta se vain kaipaa, kannattaa vaikka aloittaa yksinkertaisemmilla kuvilla. Lisäksi voi tehdä nopeita värisketsejä, ja kirjata ylös hyvät värisekoitukset joita saattaa sattumoisin syntyä.
Itse olen skannannut aina tussatun sivun talteen siltä varalta jos jossain tulee moka, ja joudun palaamaan alkuperäiseen kuvaan. Viiden vuoden aikana olen joutunut tekemään näin kahdesti, ja silloinkin oli kyseessä vain yksi paneeli. Enkä minä ole edes mikään virtuoosimainen värittäjä. Olin vain etukäteen huolellinen.
Toisin sanoen, rohkeasti vain värit samalle paperille tussin kanssa. Kyllä se kannattaa. Jos mustan on pakko olla koko ajan 100% mustaa, niin kannattaa värittää sitten vaikka tietokoneella jos on niin tarkkaa.
-
Toisesta ketjusta napattua:
Tästä asiasta meinasin purkautua jo ajat sitten, mutta unohdin, kunnes tuo kirjoitus toi ikäviä muistoja mieleen.
Kuvaamataidon tunnit olivat alussa ihan kivoja, kunnes muistaakseni kolmannella luokalla kuvaan astuivat vesivärit. Sekä vielä tänäkin päivänä mielestäni pelkäksi kirosanaksi kelpaava asia, laveeraus.
Kukapa tietää, ehkä jos joku olisi vähän vaivautunut selittämään pienelle taiteilijanalulle että mitä nämä ovat ja miten niitä käytetään, niin olisin ehkä saanutkin vesiväritekniikan haltuun. Valitettavasti vain ainakin siinä koulussa opetus oli sitä, että otatte nyt vesivärit ja maalaatte syysmaiseman, piste.
Sama homma muissakin asioissa, esimerkiksi käsitöissä panostettiin oma-aloitteisuuteen sillä "kyllähän teillä isä varmasti on kotona opettanut" tai "kyllä tämän kaikki osaa."
Laveeraus. Kertokaapa nyt, kun kerran täällä varmasti tuon asian paremmin osaavia henkilöitä on paikalla, että miten se tehdään oikeaoppisesti?
Koulussa se tehtiin siten, että otettiin tavallinen A4-arkki (tai A3), kasteltiin paksukärkinen sivellin kraanaveteen ja sitten siveltiin koko paperi märäksi. Kuivuessaan paperi vielä pyrki muuttamaan muotoaan ja sainkin aikaan aikamoisia kirjekääröjä. Kun paperi oli kokonaan kasteltu, niin otettiin paksun siveltimen kärkeen väriä ja alettiin maalaamaan. Harmi vaan kun väriaine ei tainnut oikein pitää vedestä, vaan se tuppasi leviämään kuin Jokisen eväät. Lopputuloksena oli, että vaikka miten olisi yrittänyt tehdä esittävää taidetta, niin siitä kuitenkin tuli jotakin epämääräisen psykedeelistä, josta oli vaikea löytää mitään tunnistettavaa.
Onneksi yläasteelle siirryttäessä vesivärien käyttö loppui siihen, tai ehkä niitä olisi vielä saanut halutessaan käyttää, mutta opettaja hyväksyi sen että toteutin itseäni piirtelemällä sarjakuvia, olipa aiheena sitten mikä hyvänsä.
Että sellaista. Vesiväreihin en ole koskenutkaan pariin vuosikymmeneen ja tuskinpa kosken jatkossakaan.
Mitäs muut kvaakkilaiset ovat vesiväreistä mieltä?
Vaikka onjo vanha kysymys niin kuitenkin vastaan siihen: Vesivärit, Jumalan keksintö?
-
Mitä ihmettä tein väärin?
Väritin vesivärillä alueen (Schmincken-akvarellinapit). Huolehdin siitä, että paperilla värin alareuna on kostea. Kastan välillä siveltimen väriin ja jatkan värittämistä alas päin. Ja kas, kun väri kuivuu, niin siihen alkaakin muodostumaan räjähdyksen näköisiä läiskiä!!!
Mikä ihme tässä on pielessä??!?
Temperasta ostin paperin (lehtiön), sen pitäisi olla hyvää harrastelijatasoa.
Kyllä taas vi***taa.
-
Mitä ihmettä tein väärin?
Väritin vesivärillä alueen (Schmincken-akvarellinapit). Huolehdin siitä, että paperilla värin alareuna on kostea. Kastan välillä siveltimen väriin ja jatkan värittämistä alas päin. Ja kas, kun väri kuivuu, niin siihen alkaakin muodostumaan räjähdyksen näköisiä läiskiä!!!
Mikä ihme tässä on pielessä??!?
Temperasta ostin paperin (lehtiön), sen pitäisi olla hyvää harrastelijatasoa.
Kyllä taas vi***taa.
Sulla on liikaa väriä. Yrität saada kerralla liian tummaa; ei siitä tule tasaista. Väritä ohuesti, anna kuivua ja lisää sitten toinen kerros. Väri saattaa myös jäädä paperin kupruihin, jos vettä on liikaa.
Jos haluat ihan tasaista väriä, suosittelen guassi- tai plakaattivärejä.
PS. jos räjähdykset ovat vaaleita, onko mahdollista että paprille putoilee suolaa? Ethän syö perunalastuja akvarellin yllä? :-D
Värin saa leviämään tasaisemmin sekoittamalla vesivärien kanssa käytettävään veteen pari tippaa häränsappea, mutta se on tässä vaiheessa ihan liian hifistelyä.
-
Sulla on liikaa väriä.
Nappien kanssa on hyvä tehdä laveerausta varten oma lantrattu värikuppi, jossa värisävy on tasalaatuinen. Nappi kun käytössä aina hieman pehmenee, niin pensseliin tulee helposti liikaa väriä.
Blogeissaan monet konsepti-artistit sanovat käyttävänsä nestemäisiä akvarelleja. Itse en ole moisia testannut (tuubi-värit käytössä).
Kalliimpiahan nestemäiset värit ovat, mutta riittoisuudesta ei ole oikein tietoa. Eikä paremmuudestakaan. Helpompia käyttää varmaankin?
-
Nappien kanssa on hyvä tehdä laveerausta varten oma lantrattu värikuppi, jossa värisävy on tasalaatuinen. Nappi kun käytössä aina hieman pehmenee, niin pensseliin tulee helposti liikaa väriä.
Blogeissaan monet konsepti-artistit sanovat käyttävänsä nestemäisiä akvarelleja. Itse en ole moisia testannut (tuubi-värit käytössä).
Kalliimpiahan nestemäiset värit ovat, mutta riittoisuudesta ei ole oikein tietoa. Eikä paremmuudestakaan. Helpompia käyttää varmaankin?
Pullovesivärit, samoin kuin tuubiväritkin ovat erilaisia kuin nappivärit siinä, että väri pitää toisaan ihan aina sekoittaa erillisellä paletilla. Sellaiseksi sopii jääpalakaukalo-mallien ohella myös vaikka ihan tavallinen lasilevy, jonka päällä eri värejä sekoitetaan veteen. Nappivesivärien kanssa paletista on myös hyötyä. Totta kai sitten kun tekniikka on kunnossa ja akvarelleilla on tehnyt aikansa, oppii sekoittamaan värin napeista suoraan siveltimeenkin, mutta jos tasaista haluaa, on aina varmempi käyttää palettia.
Harva muuten taitaa värittää pelkillä vesiväreillä. Usein joukkoon sotketaan ainakin jonkun verran guasseja, ehkä akryylejakin sitten lopuksi. Pitää vain muistaa järjestys, jossa värejä käytetään - aina kuivemmasta rasvaisempaan päin.
PS: Tertsi kävi muistaakseni katsomassa Franquin-näyttelyä nyt Pariisissa. Siellä näki, että ne tasaiset taivaansinet ja muut oli tehty kuviin pienellä maalaustelalla ja valmiiksi valkoiseen guassiin sekoitetulla värillä. Ei ihme että oli tasaista. Samaa tulosta voisi hakea myös vaahtomuovisiveltimellä, joita on erikokoisia, evätkä ole kalliita. Niiden kanssa varmaan kyllä sitten olisi maskineste ja/tai maskikalvo kanssa hankkimisen arvoisia.
-
Kiitoksia, herrat!
Sekoitin värin valmiiksi kuppiin, mutta se oli ilmeisesti sitten liian tummaa.
No, voin tehdä tuon kyseisen sarjakuvan photoshopilla värittäenkin, mutta kivempi ois ollut vesivärillä ja paperioriginaalilla.
Joskus toiste sitten.
-
itse värittäisin tasaiset pinnat suosiolla nimenomaan tietokoneella jos sellaiset haluaisin, kyllä vesivärien ideana nimenomaan on se elävyys :)
ohuita kerroksia vain kuten kivi sanoi, kyl se siit.
-
Tietokoneella ei tuu originaalia.
Yritin semmoista Tintti-tyylistä vesiväriväritystä.
Mutta nyt on homma valmis! Onneksi on photoshop.
-
Ja kas, kun väri kuivuu, niin siihen alkaakin muodostumaan räjähdyksen näköisiä läiskiä!!!
Aitoja pigmenttejä sisältävissä vesiväreissä ne värihiput on eri painoisia. Painavimmat hiput jumittaa paperin pinnassa ja kevyemmät "liitelee" veden mukana pinnan kuivuessa. Joillakin väreillä, tietyillä sinisillä ja punaisilla tämä ilmiö on selkeämpi kuin toisilla. Itse asiassa tämähän on juuri se vesivärien hienous, se minkä takia niillä tulee niin komeaa jälkeä. :) En osaa sanoa onko synteettisissä nappiväreissä sitten eroa tuohon käyttäytymiseen...
Yritin semmoista Tintti-tyylistä vesiväriväritystä.
Sit ehdottomasti guasseilla. Niillä saa myös ohuempaa eli vaaleampaa kuin miltä nappi näyttää, ainoastaan läpikuultavuus on huonompi kuin vesiväreillä.
Itse käytän vesivärien kaverina usein markkereita kun haluan tasaista pintaa. Säästää kummasti hermoja ja aikaa, mutta ei tietenkään ole kovin valonkestävää. (Kuten ei ole kaikki tuossa äsken mainitut pullovesiväritkään)
-
Kannattaa myös käyttää riittävän isoa sivellintä. Sarjakuvatussaamiseen soveltuvat koot (eli jotain 3 tai alle) on aivan liian pieniä, etenkin jos ne ovat synteettisiä, jotka pitävät huonosti väriä. Jos tällaisella siveltimellä joutuu vetämään samalle alueelle monta vetoa niin jäljestä tulee epätasaista.
-
Tasaisen jäljen saamiseksi guasseilla suosittelen lattapäistä sivellintä. Peittävän väripinnan saa aikaiseksi vähemmillä vedoilla.
-
Videoblogissani tällä kertaa välillisesti aiheena vesivärit. (https://youtu.be/4mq2ldSs0Zc)Tälviisii syntyy tuplanopeudella referenssikuvan perusteella maalaus Venäjän keisarillisen laivaston sotalaivasta nimeltä Varjag.
Mukana kaikki työvaiheet, hieman sotajuttuja sekä kuvia valmiista ruudusta.
Rekkaamalla sisään Tubeen kanavan voi myös tilata. :-[
-
Toinenkin vesiväriväritysvideo. (https://youtu.be/-qQwVKYf0uw)Nyt norminopeudella ja muutenkin vähän semmoisella laiskan tekniikalla, jota en ole kuullut muiden käyttävän. Eli teen värityksen lopullisen fiksauksen vasta koneessa.
-
Ite oisin vielä pari vuotta sitten vielä sanonu että vesivärit todellaki on paholaisen keksintö. ;D
Pääasiassa tämä näkökantani johtui juuriki ala-asteen kuviksen tunneista.
Kävin pari vuotta taidekoulua ja siellä hurahdin aivan kunnolla vesiväreihin. Enkä enää osaa ajatellekaan omaa tyyliäni ilman niitä.