Kirjoittaja Aihe: Vesivärit, paholaisen keksintö?  (Luettu 103292 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #45 : 05.06.2006 klo 22:07:33 »
Guassi ei ole vesiväri (ainakaan ammattikielessä, taviskieli onkin sitten asia erikseen). Tällä logiikalla joku vesiohenteinen seinämaalikin olisi "vesiväri".

Guassia voi käyttää vesivärin tapaan, jos haluaa lotrata vedellä, mutta kuultavuus on paljon heikompaa kuin akvarellejä = vesiväriä käytettäessä. Omimmillaan guassi on peittävänä.
Ollaan sitte taviksia kun koulun vesiväreiksi opettamat napit oli peitevärejä eli guassivärejä. 
Vesiohenteiset - liuotinohenteiset.
Akvarellivärit - peitevärit (veisohenteisia).
Akryylimaalit, lateksit (vesiohenteisia) - öljymaalit (liuotinohenteisia).

laureline

  • Vieras
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #46 : 05.06.2006 klo 22:50:30 »
Ollaan sitte taviksia kun koulun vesiväreiksi opettamat napit oli peitevärejä eli guassivärejä. 
Vesiohenteiset - liuotinohenteiset.
Akvarellivärit - peitevärit (veisohenteisia).
Akryylimaalit, lateksit (vesiohenteisia) - öljymaalit (liuotinohenteisia).
Tässäkin yksi tavis ratkaisee: Vesivärit = Ne värit, joiden kanssa läträttiin koulussa epätoivoisesti.
Akvarellivärit = Ne värit jotka ovat vesiliukoisia, mutta joiden pigmentti on niin hienojakoista, että niistä irtoaa väriä vähemmälläkin läträyksellä. Keijjo okay?

jokela

  • sörsselsson
  • Jäsen
  • Viestejä: 777
  • .. I'm a devil in disguise ..
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #47 : 06.06.2006 klo 02:04:03 »
Enpä menisi ehkä laittamaan lakkaa vesivärien päälle. Jos haluaa kuvansa säilyvän, suosittelisin ennemminkin lasia ja paspiksia. Eikä maalausta kannata tietenkään laittaa sille aurinkoisimmalle seinälle.

No joo .. pikku moka. "Fixatiivia" sitten tai vastaavaa, mitä tököttiä ne ovat (?) että eri väripinnat ei liukene jos monasti maalailee. En omasta takaa noita löydä nyt ..


-- j --
He may look like an idiot and talk like an idiot but don't let that fool you. He really is an idiot.

laureline

  • Vieras
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #48 : 06.06.2006 klo 14:21:58 »
No joo .. pikku moka. "Fixatiivia" sitten tai vastaavaa, mitä tököttiä ne ovat (?) että eri väripinnat ei liukene jos monasti maalailee. En omasta takaa noita löydä nyt ..
-- j --
Minä (vesiväsiasiantuntJJa)  ;D  kommentoin tässä että akvarellimaalaus kannattaa maalata kerralla loppuun, eikä siihen saisi laittaa välillä mitään, ei edes fiksatiivia, sillä se kostuttaa jo kuivuneen malauksen uudestaan ja tekee läikkiä/sotkee väriä.
Jos antaa maalauksen kuivua välillä ja jatkaa, tulee myös ikävännäköistä jalkeä  ja epämääräisen värisiä kohtia väripintaan. SE on niin pirullinen keksintö.

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #49 : 06.06.2006 klo 23:05:52 »
Vesivärit on aivan upea keksintö. Probleema on vaan se, että täytyy olla hyvää paperia, pingotettuna, hyvät värit (putkilot, napit, kynät, mitä vaan kun on kunnon tavaraa) laajalla valikoimalla, pirusti aikaa ja kärsivällisyyttä.

Muutamat ehdottomasti parhaista muotkuvista joita olen nähnyt ovat vesiväreillä.

Mutta itse sotken etupäässä tietokoneella. Nopeaa ja vaivatonta.

Ehkä kun maailma on valmis on taas aikaa kaivaa vesivärit esiin...  ;D
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #50 : 08.06.2006 klo 14:36:50 »
Tämä näytekuva on tehty amerikkalaiselle illustration boardille, jossa oli pahviin valmiiksi kiinnitetty paperi. Se oli aivan loistavaa, sille oli hienoa sekä piirtää että maalata. Mutta, kuten asiaan kuuluu, sen koostumus tietysti muutettiin oitis tykästymiseni jälkeen ja nyt se on aivan kamalaa.

Jeps, kumpa Suomessa ymmärrettäisiin illustration boardien päälle ettei niitä tarvitsisi tilata ulkomailta. Niitä parempia maalausalustoja en ole koskaan kokeillut. Ei tarvitse huolehtia pingoittamisesta. Lyijykynä, tussi, vesivärit, akryyli - melkein mikä vain käy. Sileimmissä jälki on kuin kirurgin terällä vedellyt.

Johtuu ilmeisesti siitä, että Suomessa maalataan mieluiten vaikka vessapaperille kuin maksetaan kunnon välineistä. Crescent boardien nro. 215 ja 100 kauppoihin Suomessakin!

Mitä merkkiä Jyrki olet käyttänyt?

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 628
  • Kvaak!
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #51 : 09.06.2006 klo 21:03:55 »
Mitä merkkiä Jyrki olet käyttänyt?

Crescentin numeroa 110, Cold Press Surface. Käytin sitä ollessani Jenkeissä 2001-2002 ja silloin se oli aivan mahtavaa: vesivärit pysyivät kirkkaina ja hyvin työstettävinä, ja kun vielä laittoi lakat/fiksatiivit päälle, ne oikein loistivat.
Vaan niinhän siinä kävi, että kun pari vuotta sitten tilailin niitä lisää, paperin koostumus oli muuttunut täysin. Vesi imeytyy paperiin ja värit jäävät vaisuiksi ja valjuiksi. Boardin malli ja numero oli täsmälleen sama.

Mistä sinä tilaat illustration boardia? Minä käytin ihan vain paikallista tuttavaa apuna. Laskin muinoin, että isoina levyinä (muistaakseni 30x40 tuumaa, eli siis 76x101 cm) tilattuina ne eivät tule sen kalliimmaksi arkkia kohden kuin taidekartongit Temperassa.
En ole Crescentiltä kokeillut kuin paria mallia.
Toinen näiden pahvien valmistaja on Bainbridge, jota ainakin MADin piirtäjät käyttivät joskus vuosikymmeniä sitten. Niitä en ole itse kokeillut.
Englannissa on sellaista kuin CP board, mutta edes Lontoon taidekaupoista en löytänyt sitä kuin paria mallia. Numerot niissä kyllä merkkasivat, että niitä olisi tarjolla enemmänkin.
Mistä näitä oikein mahtaa löytää?
Kotikutoisena ratkaisuna voi muuten kokeilla ihan vain valkoista sileää kehystyskartonkia. Innostuin joskus kokeilemaan niitä ja minulla on vieläkin iso pino kaapissa... Piirtämiseen ovat ihan mainioita, mutta vesivärin käyttö vaatii suurta kärsivällisyyttä.

Näin kerran yhden Jack Davisin originaalin 90-luvulta. Se oli uskomattomalla paperilla: ei vesivärikartonkia paksumpi, mutta aivan uskomattoman jämäkkä: jos siitä taittoi kulman, se jäi törröttämään 90 asteen kulmaan niin kuin taivutettu pelti. Ja selvästikin sille saattoi sekä piirtää että maalata. Mistähän tällaista oikein saa, en ole ikinä nähnyt kaupassa mitään vastaavaa.
Miksi ihmeessä esimerkiksi meiltä saatavat taidekartongit eivät lainkaan tunnu hyödyntävän painoaan: 250-grammainen Schöllenhammerin G6 ja nyt sen tilalle tullut 300 gramman Fabrianon bristol näyttävät tukevilta, mutta kumpikin käpristyy pahasti rullalle, kun niille tekee isoa tussipintaa! Mitä hyötyä on ostaa paksua ja kallista paperia, jos se ei ole yhtään tukevampaa kuin tavallinen kopiopaperi?!

Mutta palatakseni välineisiin ja vesiväreihin, niin värien peruspalettina minulla on tämä tämmöinen venäläinen valkoinen 24-napin muovilaatikko, onko tämän merkki sitten Leningrad? Nämä olivat joskus opiskelujen alussa huokein käyttökelpoinen perussetti. Värit ovat jänniä, sillä niiden sävyt eivät ole samat kuin länsimaisissa väreissä.
Näiden lisäksi olen hiljakseltaan ostanut Winsor & Newtonin nappeja, mutta kun ovat niin julmetun kalliita, minulla ei vieläkään ole niitä kuin 15 kpl. Eihän niitä raaskisi oikein edes käyttää! Mutta kyllä ne laatutavaraa ovat: heti ensituntumalta huomaa, että värit ovat hyvin riittoisia ja laadukkaita: pienikin pisara väriä riittää vesikupissa pitkälle ja siitä tulee tasaista, kirkasta väriä.
Käytän myös Winsor & Newtonin siveltimiä (Series 7, Finest Sable), tosin en vielä värittämiseen, vaan tussaamiseen. Nämä ne vasta kalliita ovatkin, karkeasti ottaen hintana on paksuusnumero ja nolla perään. Nelonen maksaa neljäkymppiä, kutonen kuusikymppiä. Vaan jälleen kerran myös rahalle saa vastinetta: paksutkin siveltimet muodostavat kärjen, joka on niin terävä, että sillä saa piirrettyä ohuempaa viivaa kuin ohuimmallakaan Rotringilla.
Terän karvat ovat myös pitempiä kuin toisilla merkeillä, joten ohuimmillakin malleilla saa tehtyä myös paksuja viivoja. Minä en koskaan oikein ole päässyt paksujen siveltimien kanssa sinuiksi, vaan tussaan miltei kaiken numerolla 0.

Musteena käytän värikuvissa Rotringin pullotussia. Kuten eräs toinen piirtäjä sanoi, se on aika "aggressiivista" pelkkään viivapiirtämiseen (se ei juokse aivan yhtä hyvin kuin jotkut muut merkit), mutta värikuviin se on ihan hyvää: musta on paksua ja tasaista. Vesi ei sitä liuota. Semmoinen jännä asia siinä kyllä on, että jos koittaa kerralla laittaa päälle paksua värikerrosta, jossa on paljon pigmenttiä, viivat hylkivät sitä. Tasaisemman värin saa siis rakentamalla sitä vähän kerrassaan ohuin kerroksin.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #52 : 09.06.2006 klo 21:35:57 »
Crescentin numeroa 110, Cold Press Surface.

En ole tuota kokeillut, 100 tai 300 on tuttuja, sama pinta mutta eri paksuus. Satanen on aika hyvin imevä, saa pehmeitä sävyjä helposti, mutta saadakseen värit kylläisiksi on täytyy tehdä useita kerroksia. Pinta on sävyltään hivenen kellertävä.

Lainaus
Mistä sinä tilaat illustration boardia? Minä käytin ihan vain paikallista tuttavaa apuna. Laskin muinoin, että isoina levyinä (muistaakseni 30x40 tuumaa, eli siis 76x101 cm) tilattuina ne eivät tule sen kalliimmaksi arkkia kohden kuin taidekartongit Temperassa.
En ole Crescentiltä kokeillut kuin paria mallia.

Japanista olen kaikki boardini hankkinut. Toin mukanani muutaman kymmentä isoa B2 pohjaa (taitanee olla saman kokoinen kuin sinunkin). Japanissa boardit ovat erittäin yleisesti käytössä ja suurin osa kuvittajista käyttääkin niitä, erityisesti crescent 215 -levyä, joka soveltuu mitä parhaimmin tarkkaan viivaan ja hienovaraisiin värisävyihin. Pinta on kovempi kuin 100 ja kuivaa nopeasti, joten kuvittajalta vaaditaan kohtuullista nopeutta. Ehdottomasti miellyttävin käyttää kaikista kokeilemistani.

Toinen Japanissa toimiva boardien valmistaja on Muse board. Ihan hyviä tekevät, mutta kyllä Crescent vie valikoimallaan ja hienommilla pinnoillaan voiton. Hinta on hivenen kalliimpi, mutta ei liikaa.

Tarpeen tullessa (mikä lienee tulossa jossain lähiaikoina) on minun pakko tilata lisää. Onneksi on tuttuja Japanissa, joten tavaraa kyllä saa. Pitää vain tilata kerralla hillitön nippu.

Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €. Ainakin tuosta riittäisi muutamaksi vuodeksi mutta hieman turhan iso investointi kuitenkin. Jos vain boardien loistavuus ymmärrettäisiin, niin voisihan noita myydä eteenpäin, mutta näillä näkymin jäisi kyllä omaan käyttöön.

Lainaus
Englannissa on sellaista kuin CP board, mutta edes Lontoon taidekaupoista en löytänyt sitä kuin paria mallia. Numerot niissä kyllä merkkasivat, että niitä olisi tarjolla enemmänkin.
Mistä näitä oikein mahtaa löytää?

Itsekin olen ihmetellyt. Kovasti olen koittanut ottaa selvää, mutta en ole onnistunut löytämään tietoa niiden valmistajasta tai jälleenmyyjästä.

Henkilökohtaisesti en ole ollut aikoihin innostunut noista akvarellipapereista. Niissä on niin karkea pinta hienoimmillaankin ja ne tosiaan joutuu aina pingoittamaan käpristymisen välttääkseen. Boardit kun alkavat käpristyä, ei tarvitse kuin kostuttaa levyn takapinta ja se suoristuu.

En juurikaan käytä vesivärejä vaan maalaan ohuilla akryyleillä. Paras merkki tähän on Liquitexin Medium Visconsity tai kuten Japanissa, Soft Type. Saa erittäin hienoa jälkeä ja ohentuu tarvittaessa erinomaisesti myös ruiskun läpi suihkutettavaksi. Sitä PITÄISI saada Hanartin kautta mutta eipä tuntunut onnistuvan kun sieltä joskus kyselin.

Mistä muuten hommaat siveltimesi? Amerikoista edelleen? Vai saako W&N:n seiskoja jostain Suomesta. Minulla on myös yksi lahjoituksena saatu käytetty 0 ja se on yksi parhaista edelleen. Tosin suosittelen myös kaappaamaan ison nipun japanilaisia siveltimiä, jos siellä päin sattuu liikkumaan. Taso on erittäin kovaa.

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 628
  • Kvaak!
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #53 : 09.06.2006 klo 22:05:39 »
Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €.

Pitäisi saada siis joku taiteilijatarvikeliike tilaamaan niitä. Meidän pitää koota adressi sarjisfestareilla!
Liike, josta minä levyjä jenkeissä ostin sanoi kyllä minusta saavansa omansa KAHDENKYMMENENVIIDEN levyn paketeissa, semmoisen jos jotain tukusta saisi, niin olisi kyllä ihan mahdollista tilata... Mutta sitä ennen pitäisi tietysti löytää omaan käyttöön varmasti sopiva malli.
Taisi olla se toinen kokeilemani malli juuri tuo 100, mutta se ei ainakaan silloin tuntunut oikein minulle sopivalta.

Aijai, kylläpä alkaa taas tehdä mieli saada kunnon levyjä piirtämiseen! (Tuntee tekevänsä merkittäviä asioita, kun paperi napautettaessa sanoo "kop kop").
Googlatessa pari netin taiteilijatarvikeliikettä yksi ainakin tarjosi Crescentin mallia nro 1. Pitää varmaan laittaa joku ulkomaan tuttava asialle tilaamaan yksi pieni näytearkki...

Siveltimet olen ostanut Lontoosta. Winsor & Newtonin nollat maksavat muistaakseni noin seitsemän euroa kappaleelta, joten jos olen joskus Englannissa päässyt käymään, olen yleensä ostanut niitä saman tien kymmenen varastoon, että niitä sitten riittää moneksi vuodeksi.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #54 : 09.06.2006 klo 22:49:44 »

Kysyin Crescentin Euroopan edustajilta mahdollisuudesta saada noita boardeja mutta pitäisi tilata B2 boardeja 250 kpl:een satsi, mikä maksaisi n. 1400 €. Ainakin tuosta riittäisi muutamaksi vuodeksi mutta hieman turhan iso investointi kuitenkin. Jos vain boardien loistavuus ymmärrettäisiin, niin voisihan noita myydä eteenpäin, mutta näillä näkymin jäisi kyllä omaan käyttöön.

Rakentuisko joku semmoinen kuvio että tiettyjä erityiskamoja sais esim Temperaan ja muihin kauppoihin ja tiedotus sujuisi Kvaakin kautta.  Jos täällä olisi jokin otsikko (välinemarkkinat), jonka alla kerrottaisiin mistä kaupasta saa mitäkin sarjakuvantekijän välineitä. Välineitten löytäminen on oikeesti iso ongelma.

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #55 : 10.06.2006 klo 11:15:59 »
Rakentuisko joku semmoinen kuvio että tiettyjä erityiskamoja sais esim Temperaan ja muihin kauppoihin ja tiedotus sujuisi Kvaakin kautta.  Jos täällä olisi jokin otsikko (välinemarkkinat), jonka alla kerrottaisiin mistä kaupasta saa mitäkin sarjakuvantekijän välineitä. Välineitten löytäminen on oikeesti iso ongelma.

Jeps. Eiväthän ihmiset täällä osaa kaivata sellaista, josta heillä ei ole mitään hajuakaan. Uskonpa, että moni siirtyisi maalaamaan juuri noilla illustration boardeille niiden helppokäyttöisyyden ja laadun vuoksi sen sijaan, että tuskailisivat akvarellipaperiensa kanssa, mikäli pääsisivät joskus kokeilemaan.
Samalla huippusiveltimille luulisi löytyvän ostajia. Siveltimet ovat kanssa yksi niistä jutuista, joissa ei kannata säästää rahaa. Parin sipaisun jälkeen harottava pöheikkö ei tuo kummoista säästöä.

Tekijöiden vain pitäisi rohkaistua vaatimaan ja myös sitten maksamaan kunnon tuotteista. Ei niitä muuten kauppoihin saa. Muuten joutuu tyytymään kakkoslaatuun. Suomi onkin taiteilijatarvikkeiden kehitysmaa.

Pitäisi saada siis joku taiteilijatarvikeliike tilaamaan niitä. Meidän pitää koota adressi sarjisfestareilla!

Minä olen kyllä valmis messuamaan boardien (erityisesti Crescent) ihanuudesta!

http://www.crescentcardboard.com/

Lainaus
Liike, josta minä levyjä jenkeissä ostin sanoi kyllä minusta saavansa omansa KAHDENKYMMENENVIIDEN levyn paketeissa, semmoisen jos jotain tukusta saisi, niin olisi kyllä ihan mahdollista tilata... Mutta sitä ennen pitäisi tietysti löytää omaan käyttöön varmasti sopiva malli.
Taisi olla se toinen kokeilemani malli juuri tuo 100, mutta se ei ainakaan silloin tuntunut oikein minulle sopivalta.

Googlatessa pari netin taiteilijatarvikeliikettä yksi ainakin tarjosi Crescentin mallia nro 1. Pitää varmaan laittaa joku ulkomaan tuttava asialle tilaamaan yksi pieni näytearkki...

Tuo nro 1. vaikuttaisi olevan hieman saman tyyppinen kuin 100, kylmäpuristettu. Itse en ole käyttänyt, joten en tiedä tekstuurista. Kuumapuristetut kuten 200 ja 215 taas ovat hyvin sileitä.

Itselleni kyllä kelpaisi tullainen 25 B2-boadin pakkaus. Oman mielimerkkini kyllä tiedän. Jos olet Jyrki tänne rannikolle tulossa, niin voisin näyttää millaisia levyjä itse käytän ja millaista jälkeä niille saa.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #56 : 13.06.2006 klo 14:23:09 »
Juhani Enarvi Temperasta kertoi että on tilannut koe-erän Langton Watercolour Boardeja (Illustration Board), tulee parin viikon päästä. En tiedä tarkemmin millaisia.

Ne jotka käyttävät näitä jutskia voivat olla suoraan yhteydessä tuohon ihmiseen ja esitellä täsmennettyjä tarpeitaan. Nytpä lie muillakin Helsinginseudun ihmisillä tilaisuus kokeilla.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #57 : 19.06.2006 klo 12:31:36 »
Juhani Enarvi Temperasta kertoi että on tilannut koe-erän Langton Watercolour Boardeja (Illustration Board), tulee parin viikon päästä. En tiedä tarkemmin millaisia.

Ää, taas olen väärässä paikassa. Joku sitten infoaa onko noista mihinkään... En ole koskaan kokeillut. W&N:n vesivärejä tekisi yhä mieli kokeilla, mutta liian kalliita ovat. Niitäkin on kai kahta erilaista, halvempaa ja kalliimpaa. Venäläisissä pännii se, että värit ovat aika hailakat. Sinänsä niillä tulee nättiä jälkeä, mutta väri taitaa kuivuessaan kuolla astetta enemmän kuin W&N:n väreissä.

Pekka Salonen

  • pekak
  • Jäsen
  • Viestejä: 306
  • Ottiatuota
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #58 : 19.06.2006 klo 22:51:00 »
...
W&N:n vesivärejä tekisi yhä mieli kokeilla, mutta liian kalliita ovat. Niitäkin on kai kahta erilaista, halvempaa ja kalliimpaa. Venäläisissä pännii se, että värit ovat aika hailakat. Sinänsä niillä tulee nättiä jälkeä, mutta väri taitaa kuivuessaan kuolla astetta enemmän kuin W&N:n väreissä.

Joo W&N:llä on halpislinja Cotman. Temperassa ja Akateemisessa on joskus jotain tarjoussettejä, jotka tuppaa olemaan noita Cotmaneja. Melkein ehdottaisin, että jätettäis noi Cotmanit väliin. (Tietty jos vaihtoehtona on jotkut Copic-värit, niin helvetissä Cotmanitkin ennemmin.)

Eri valmistajista on aika mukavasti juttua täällä: http://www.handprint.com/HP/WCL/pigmt2.html (ja enemmän vesiväreistä: http://www.handprint.com/HP/WCL/water.html .)

Venäläinen White Nights ei saa kehuja tolta.

Maimeria toi kehuu hyväksi ja edulliseksi. Helsingissä Maimeria myy Giotto, joka on tossa himaa vinosti vastapäätä. Pitäsköhän  käydä kattomassa vesivärienkin hintataso joku päivä? Pitäis.

Muok muok: Käväsin Giottossa. Niillon nappeina W&N:nää ja Maimereita. Maimerin MaimeriBlu-napit maksoi melkein tuplasti W&N:n palasiin verrattuna.

Niin ja kun tossa ylempänä mainitsein pari kauppaa, josta sai Cotmania, niin sitä saa suunnileen joka putkasta.
« Viimeksi muokattu: 20.06.2006 klo 18:12:25 kirjoittanut pekak »

Pekka Salonen

  • pekak
  • Jäsen
  • Viestejä: 306
  • Ottiatuota
Re: Vesivärit, paholaisen keksintö?
« Vastaus #59 : 19.06.2006 klo 23:21:54 »
Tosin suosittelen myös kaappaamaan ison nipun japanilaisia siveltimiä, jos siellä päin sattuu liikkumaan. Taso on erittäin kovaa.

pannaas vanha lainaus samaan hintaan:

Totuuden nimissä on minun sanottava, että japanilaiset siveltimet ovat ehdottomasti parhaita. Näyttivät karuilta, mutta ikinä ei ole mikään sivellin pitänyt niin hyvin teräänsä ja säilyttänyt muotoaan kuin Japanissa käyttämäni. Windsor-Newtonit voi vuolla hammastikuiksi. Eli mikäli Japaniin ikinä eksytte, säästäkää hieman rahaa lonkeropornon ja robottikoirien hankinnalta ja ostakaa iso nippu japanilaisia siveltimiä. Ne eivät ole edes suhteettoman kalliita ja kestävät pitkään.

Melkein väittäisin, että japanilaisia pensselinvalmistajia ja -malleja on enemmän kuin yksi. Eli ton perusteella ei vielä tiedä, mikä Japanin suti olis ihku. Olisko sulla (tai kellään) tiedossa merkkiä/mallia, jota kehtaisi suositella?

Jos ajatellaan, että käyttö olis tussaamista ja samankokoista vesivärimaalausta/väritystä. Eli käyttöä, jossa joku Raphaëlin 8404-sarja on todella hyvä.

Noi kehumasi japsit on vissiin keinokuituja vai keino-/luonnonkuitusekoituksia?