Mitä merkkiä Jyrki olet käyttänyt?
Crescentin numeroa 110, Cold Press Surface. Käytin sitä ollessani Jenkeissä 2001-2002 ja silloin se oli aivan mahtavaa: vesivärit pysyivät kirkkaina ja hyvin työstettävinä, ja kun vielä laittoi lakat/fiksatiivit päälle, ne oikein loistivat.
Vaan niinhän siinä kävi, että kun pari vuotta sitten tilailin niitä lisää, paperin koostumus oli muuttunut täysin. Vesi imeytyy paperiin ja värit jäävät vaisuiksi ja valjuiksi. Boardin malli ja numero oli täsmälleen sama.
Mistä sinä tilaat illustration boardia? Minä käytin ihan vain paikallista tuttavaa apuna. Laskin muinoin, että isoina levyinä (muistaakseni 30x40 tuumaa, eli siis 76x101 cm) tilattuina ne eivät tule sen kalliimmaksi arkkia kohden kuin taidekartongit Temperassa.
En ole Crescentiltä kokeillut kuin paria mallia.
Toinen näiden pahvien valmistaja on Bainbridge, jota ainakin MADin piirtäjät käyttivät joskus vuosikymmeniä sitten. Niitä en ole itse kokeillut.
Englannissa on sellaista kuin CP board, mutta edes Lontoon taidekaupoista en löytänyt sitä kuin paria mallia. Numerot niissä kyllä merkkasivat, että niitä olisi tarjolla enemmänkin.
Mistä näitä oikein mahtaa löytää?
Kotikutoisena ratkaisuna voi muuten kokeilla ihan vain valkoista sileää kehystyskartonkia. Innostuin joskus kokeilemaan niitä ja minulla on vieläkin iso pino kaapissa... Piirtämiseen ovat ihan mainioita, mutta vesivärin käyttö vaatii suurta kärsivällisyyttä.
Näin kerran yhden Jack Davisin originaalin 90-luvulta. Se oli uskomattomalla paperilla: ei vesivärikartonkia paksumpi, mutta aivan uskomattoman jämäkkä: jos siitä taittoi kulman, se jäi törröttämään 90 asteen kulmaan niin kuin taivutettu pelti. Ja selvästikin sille saattoi sekä piirtää että maalata. Mistähän tällaista oikein saa, en ole ikinä nähnyt kaupassa mitään vastaavaa.
Miksi ihmeessä esimerkiksi meiltä saatavat taidekartongit eivät lainkaan tunnu hyödyntävän painoaan: 250-grammainen Schöllenhammerin G6 ja nyt sen tilalle tullut 300 gramman Fabrianon bristol näyttävät tukevilta, mutta kumpikin käpristyy pahasti rullalle, kun niille tekee isoa tussipintaa! Mitä hyötyä on ostaa paksua ja kallista paperia, jos se ei ole yhtään tukevampaa kuin tavallinen kopiopaperi?!
Mutta palatakseni välineisiin ja vesiväreihin, niin värien peruspalettina minulla on tämä tämmöinen venäläinen valkoinen 24-napin muovilaatikko, onko tämän merkki sitten Leningrad? Nämä olivat joskus opiskelujen alussa huokein käyttökelpoinen perussetti. Värit ovat jänniä, sillä niiden sävyt eivät ole samat kuin länsimaisissa väreissä.
Näiden lisäksi olen hiljakseltaan ostanut Winsor & Newtonin nappeja, mutta kun ovat niin julmetun kalliita, minulla ei vieläkään ole niitä kuin 15 kpl. Eihän niitä raaskisi oikein edes käyttää! Mutta kyllä ne laatutavaraa ovat: heti ensituntumalta huomaa, että värit ovat hyvin riittoisia ja laadukkaita: pienikin pisara väriä riittää vesikupissa pitkälle ja siitä tulee tasaista, kirkasta väriä.
Käytän myös Winsor & Newtonin siveltimiä (Series 7, Finest Sable), tosin en vielä värittämiseen, vaan tussaamiseen. Nämä ne vasta kalliita ovatkin, karkeasti ottaen hintana on paksuusnumero ja nolla perään. Nelonen maksaa neljäkymppiä, kutonen kuusikymppiä. Vaan jälleen kerran myös rahalle saa vastinetta: paksutkin siveltimet muodostavat kärjen, joka on niin terävä, että sillä saa piirrettyä ohuempaa viivaa kuin ohuimmallakaan Rotringilla.
Terän karvat ovat myös pitempiä kuin toisilla merkeillä, joten ohuimmillakin malleilla saa tehtyä myös paksuja viivoja. Minä en koskaan oikein ole päässyt paksujen siveltimien kanssa sinuiksi, vaan tussaan miltei kaiken numerolla 0.
Musteena käytän värikuvissa Rotringin pullotussia. Kuten eräs toinen piirtäjä sanoi, se on aika "aggressiivista" pelkkään viivapiirtämiseen (se ei juokse aivan yhtä hyvin kuin jotkut muut merkit), mutta värikuviin se on ihan hyvää: musta on paksua ja tasaista. Vesi ei sitä liuota. Semmoinen jännä asia siinä kyllä on, että jos koittaa kerralla laittaa päälle paksua värikerrosta, jossa on paljon pigmenttiä, viivat hylkivät sitä. Tasaisemman värin saa siis rakentamalla sitä vähän kerrassaan ohuin kerroksin.
