Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => Aiheen aloitti: Curtvile - 24.03.2006 klo 13:27:02
-
Otetaan esille mielipiteitä vahvasti jakanut Howard Chaykin. Suomessa herra tunnetaan vain Thriller-lehdessä olleista vanhojen sankarien modernisoinneista Blackhawkista ja Shadowsta.
Osalle Chaykin on uudistaja, osalle rietas, yliarvostettu hyväksikäyttäjä.
Chaykinin sarjoissa seksi ja politiikka ovat aina vahvasti läsnä. Nämä ja tekijän ironinen ote ja mieltymys rikottuun tarinankerrontaan ovat luotaantyöntäviä seikkoja.
Joitain ärsyttää Chaykinin piirrostapa.
Minusta Blackhawk ja Shadow edustavat miehen parhaimmistoa. Tarinat säilyvät kasassa ja henkilöt ovat uskottavia.
American Flagg on monesta Chaykinin päätyö. Moniosainen dystopinen poliittinen scifisatiiri. Tulee uusintajulkaisuun jenkeissä kevään aikana.
Huolimatta supersankareita kohtaan tuntemastaan halveksunnasta mies on toteuttanut itseään mm. Batman Dark Allegiances albumissa käsitellen toista maailmansotaa ja Batman&Houdini: Devil´s workshopissa John Frances Mooren kera mennään vuoteen 1908 .
Toinen kahlekuningas-pulpsankariseikkailu on Chaykin Escapist-tarina " Are you now or have ever been..", jossa yllättävää kyllä on politiikkaa ja perversioita.
Power & Glory on Bravuralle tehty minisarja, siitä mitä tapahtuisi jos jenkkien sotilaspoliittinen koneisto TODELLA tekisi Kapteeni Amerikka/Teräsmies-hahmon puolustamaan omenapiirakkaa. Omistan vain osat 2 ja 3 kaikista neljästä, mutta aika erilaista supersankaritavaraa tämä on.
Päähenkilögalleria on jälleen kokoelma epämiellyttäviä tyyppejä, neurootikkoja, rasisteja, idealisteja ja idiootteja.
Midnight men- sarja on politiikan ja rikoksen sävyttämä kertomus Zorro/Mustanaamio-tyyppisestä salaseurasta. Sen verran hillitty, että rankkautuu Shadow´n seuraan parhaisiin.
Mighty Love albumia en ole saanut käsiini. Kahden supersankarin rakkaustarina on kyllä näissä käsissä paitsi fyysinen, myös ongelmainen.
Thick Black Kiss on sitten todella vain aikuisille. Seksiä ja väkivaltaa. Isoja tissejä ja fellaatiota.
Time² on vältellyt minua joten ei tietoa.
Challengers of the Unknownin uudelleen-uudelleen lämmittely on myös vieras, mutta hankintalistalla.
Viime vuosina Chaykin on tehnyt yhteistyötä David Tischmanin kanssa.
Lakkautettu American Century oli parempi kuin T.JERRMAN antoi ymmärtää. Näissä käsissä 1950-luku oli ahdasmielinen ja kulissien takana hyvinkin mielenkiintoinen. Harry Kraft on tyypillinen Chaykinin epäonnensoturi.
Bite Club siirsi kaikki Chaykinin poliittiset ja seksuaaliset patoumat vampyyrimafian piireihin. Ei Buffyn tai Draculan puristeille. David Hahnin piirros sopii kieroutuneeseen tarinaan oudon hyvin.
Angel & the Ape omaa Arthur adamsin upeat kannet...ja Philip Bondin peruspätevän piirroksen. Muuten tämä Bimbon ja gorillan muodostama yksityisetsiväkaksikko menee jylisten yli ymmärryskyvyn. Normaalein hahmo on etsivä Sam Komicz, joka nuuhkii saappaita ja pikkuhousuja...
Chaykin ja Tischman lienevät nauraneet koko matkan pankkiin.
Howard Chaykin tekee omanlaistaan neuroottista sarjakuvaa, vankoin poliittisin, joistakin vasemmistolaisin, mielipitein ja päähenkilö on yleensä ihminen, jota et haluaisi tuntea (etkä uskoa elinkumppaniasi/lastasi/lemmikkiäsi hänelle), mutta jonka kohtalo kiinnostaa.
Jos unohdin jotain tai olen jonkun mielestä väärässä (miten muka?), niin olkaa hyvät ja kommentoikaa. Jos joltain löytyy Power & Glorya tai Time² ja on niistä valmis luopumaan, niin kiitos ja tänne päin.
-
Chaykinin juttuja Suomessa on julkaistu myös mm. Tähtien sodan sarjakuvasovituksessa ja vanhoissa Teräsmiehissä. Niin kuin myös ainakin yhdessä Sarjakuvalehdessä (Wolverinen ja Nick Furyn yhteisseikkailu).
-
En oo lukenut Chaykinilta kuin mainitut suomennetut jutut, mutta niiden perusteella, varsinkin Blackhawkin, olen pitänyt häntä nerona.
Alfassa ois ruotsinkielisinä albumeina Black Kissin kaikki kolme osaa. Harmi kun en osaa ruotsia tarpeeksi.
-
Minä kyllä pidän kaverin jäljestä joka on parhaimmillaan tosi nassaa ja joskus kyllä vähän löysemmin tehtyä. Black Kiss on eri mainio ja jäljeltään varmaan tiukinta Chaykiniä!
Curtvilen listaan voisi lisätä juuri tällä viikolla ilmestyneen Hawkgirlin (#50) joka on eka äijän tekemä.
Time Times Two (mulla on potenssiongelma...) oli ihan hyvin piirrettyä mutta tarinallisesti aika mielenkiinnotonta.
American Flagg oli alkutaipaleellaan todella messevää ja rupoesi sitten huononemaan ihan eeppisen surkeaksi (Chaykinkin poistui sarjan parista) jolloin se muistaakseni lakkautettiin. Hetken poissaolon jälkeen se sitten alkoi uudelleen ja taas oli Chaykin vääntämässä lehteä. Nyt tuho tuli nopeammin mutta alku oli taas ihan lupaavaa.
-
Ei tule dalmatialainen yksin, aloittaa ketjun ja unohtaa mainita Chaykinin Twilightin ja Cyberellan. Sellaista se on kun on liikaa sarjakuvia ja liian vähän orgaanista muistikapasitettia.
Jostain syystä päätin myös HUUTAA TähtivaeltajaJerrmanin nimen, itselleni vieraasta syystä.
kiitoksia Surfin joelle.
-
Olen lukenut vain suomennetut Chaykinin, joten sanon vain, että ihminen voi olla yhtä aikaa nero ja perverssi.
-
Ihan yksinkertaisesti: Nero! Ja ihanan perverssi.
Viimeaikaisista Chaykineista ovat kolisseet niin City of Tomorrow, Challengers of the Unknown kuin Mighty Lovekin.
Parhaimmillaan miehen tuotanto on silloin, kun hän vastaa itse myös piirroksesta.
Vanhoista Black Kiss on ihan ehdoton. Uuuh!
-
Mullois ylimääräisenä Black Kiss 1 ja 2 ruottialbumit (3:sta). Voisin luopua niistä pilkkahintaan, jos joku haluaa tsekkailla.
-
Hawkgirliä Chaykin ei ole kirjoittanut, vaan Walt Simonson jota John Byrne sanoi vitsikkäästi huoraksi.
Toisaalta Byrne kutsuu itseään kalliiksi huoraksi. Tosiasiassahan Byrne ja Walt ovat kavereita ja usein Byrne myös konsultoi Waltin veljeä geologisissa kysymyksissä (kuten Doom Patrollin alkunumeroissa).
-
Hawkgirliä Chaykin ei ole kirjoittanut, vaan Walt Simonson
Aivan totta, mutta PIIRROKSESTA vastaa joku Howard Chaykin.
Tai ainakin tällä viikolla ilmestyneessä minulla näppiksen vieressä juuri löytyvässä numerossa. kenties elän jossain elseworlds universumissa? ;D
http://www.dccomics.com/comics/?cm=4970
-
Luin aikanaan kaikki Thrillerit, mutten lämmennyt Chaykinille. En tosin innostunut oikein niistä muistakaan Thrillerin sarjoista. Kyllähän Chaykinin tyylin aina tunnistaa, mutta tykkää ken tykkää.
Asiallinen suhtautumistapa, vaikka itselleni vieras ajatustapa. Thriller kun oli yksi mielestäni parhaimmista tässä maassa julkaistuista lehdistä. Omalla alallaan ylittämätön.
Chaykinillä kieltämättä aivan oma piirrostyyli.
itseltäni on mennyt herran saapuminen Hawkgirliin aivan ohi. Täytynee käväistä Alfassa.
Mielenkiintoinen piirre on kuinka hyvin Chaykiniin pätee, varsinkin kirjoittajana, sama kuin Mark Timliniin.
Molempien lukijat jakautuvat kahteen leiriin:
niihin joiden mielestä tekeleet ovat seksistisiä, rasistisia, fasistisia, äärimmäisen väkivaltaisia, rappeuttavia, kehnosti kirjoitettuja, sovinistisia ja moraalittomia kyynisiä tarinoita joiden ihmiskuvaus on vastenmielinen.
Ja niihin ihmisiin jotka eivät pidä niistä. ;D
Saattaa osaltaan vaikuttaa siihen miksei ketjuun yksikään nais-ihminen ole ottanut osaa.
Onhan Chaykinilla naisfanejakin? Jos kerran Manaralla niin pakko Howardillakin on olla.
-
Eikä pidä unohtaa Mr. Chaykinin varhempaa tuotantoa Killravenin kuvittajana. Skannasin tähän ihan näytteen jotta kaikki pääsemme ihailemaan neron kuvitusta.
(http://www.karanteenialue.net/sotkut/killraven.gif)
Henkilökohtaisesti pitäisin kaveria korkeintaan ihan kohtuullisena piirtäjänä ja tarinankertojana. Tosin tämän esimerkin osalta täytyy kyllä huomioida tuoteympäristö. Killraven, tuo painitrikoisiin sonnustautunut marsilaisten tripodeja vastaan taisteleva miekkamies ei piiskannut ketään tekijöistään yli-inhimillisiin taideponnistuksiin.
-
On siltä sitten suomeksi tullut myös joku Marvel-juttu, muistaakseni se oli Wolverine ja Nick Fury. Niin ja Batman musta ja valkoinen -sarjassa sillä oli myös tarina.
Niin - ja eikö Chaykin vain ollutkin se raukkaparkka, joka vastasi ensimmäisen Star Wars -elokuvan sarjakuvasovituksesta? (Siis tämän Episode IV:n). Sekin löytyy kyllä suomeksi. Raukkaparka sikäli, että se tehtiin elokuvan ollessa vielä tuotantovaiheessa, eikä saatavilla ollut kunnon lähdekuvia aluksista, hahmojen puvuista, jne. (Eikä kukaan tietenkään tiennyt, että siitä tulisi niin käsittämättömän suosittu, joten ei siihen sarjakuvaversioon muutenkaan varmaan paljoa resursseja käytetty). Niinpä albumi näyttääkin nykykatsojan silmään aika hirveältä, ainakin jos sitä vertaa myöhempien leffa-albumien Al Williamsonin valokuvantarkkaan jälkeen.
Minulla on tuosta Black Kiss -sarjasta joku jenkki-kokooma-albumi, ja onhan se tosiaan aika villiä tavaraa. Samoin löytyy Graphitti Designsin versio jostain American Flagg -kirjasta.
Ja nyt kun se tuli puheeksi, niin muistin, että onhan minulla hyllyssä myös tuo Time2, vaikka en olekaan sitä koskaan tullut lukeneeksi. Täytyykin tarkistaa.
Chaykinin piirrosjäljestä olen kyllä aina tykännyt. Mutta en tiedä, tekeekö se vielä hänestä neroa.
Chaykin on myös vissiin tehnyt aika paljon kuvituksia, esim. aika sarjakuvakerronnallisia kirjankansia. (Useita kuvia toistensa päällä hänen sarjakuvasivujensa tyyliin).
-
On siltä sitten suomeksi tullut myös joku Marvel-juttu, muistaakseni se oli Wolverine ja Nick Fury. Niin ja Batman musta ja valkoinen -sarjassa sillä oli myös tarina.
Niin - ja eikö Chaykin vain ollutkin se raukkaparkka, joka vastasi ensimmäisen Star Wars -elokuvan sarjakuvasovituksesta? (Siis tämän Episode IV:n).
Jos olisit lukenut ensimmäisen vastaukseni tähän ketjuun, niin olisit huomannut, että nämä kaikki (Mustaa ja valkoista lukuunottamatta) on jo mainittu.
Tosta Tähtien sodan sarjakuvaversiosta vielä, että siinähän Chaykinillä oli koko joukko tussaajia ja sen vuoksi piirrosjälki on kovin epätasaista. Osa jaksoista on vasta luonnosasteella (muistaakseni Chaykin teki siihen vain breakdownit) ja osa on sitten oikein hyvän näköistä.
Teräsmiehissä Chaykinillä taisi olla peräti Anderson tussaajana. Tarkistaa en voi, kun en pääse lehtien ääreen, mutta muistan, että ne sarjat (Krypton-jatkis) näytti hienolta.
Chaykin onkin mielestäni samaa sarjaa kuin Barry Windsor-Smith. Molemmat ovat olleet alalla todella pitkään ja molempien tyyli on myöhempinä aikoina muuttunut rajusti.
-
Chaykin onkin mielestäni samaa sarjaa kuin Barry Windsor-Smith. Molemmat ovat olleet alalla todella pitkään ja molempien tyyli on myöhempinä aikoina muuttunut rajusti.
Nyt kun asian mainitsit HCh:n ja BWSn jäljessä on jotain samaa.
Käsittäkseni molemmat aloittivat 60-70-lukujen taitteessa. Tuota myöhempinä aikoina kysyisin, että mikä on määritelmäsi?
Mielestäni herrojen tyyli säilynyt ennallaan jo kaksikymmentä vuotta. Löysivät tyylinsä varhain.
70-luvun supertähdet pitävät mmutenkin yhtä. Vanhan Comics Scene lehden haastattelussa W. Simonson ja F.Miller muistelivat aikoja yhteisessä studiossaan Chaykinin kanssa.
Selittää monta asiaa.
-
Tuota myöhempinä aikoina kysyisin, että mikä on määritelmäsi?
Niin, mitenkäköhän sen selittäisi. Barryllä nykyinen tyyli on ollut jo 80-luvulla ja Conaneissakin (oletan, että Conanit olivat 70-lukua) siihen oli jo viitettä. Sitä ennen Barry oli yleisen tavan mukaisesti pelkkä Buscema-klooni* (ja Buscema taisi ainakin osittain aloittaa Kirby-kloonina).
Chaykin taisi myös "löytää" tyylinsä (toisin sanoen alkoi tehdä omalla tyylillään) 80-luvun puolella. Mainitut Tähtien Sota ja Teräsmies ovat molemmat 70-luvun tuotantoa ja nykyisestä tyylistä ei ole vielä vihjaustakaan. Sen sijaan Thrillerissä julkaistuissa sarjoissa Chaykin jo porskuttaa omalla tyylillään.
*Ja tähänhän syynä oli silloinen yhtenäistämispolitiikka. Sarjat koitettiin piirtää mahdollisimman samankaltaisella tyylillä. Samasta syystä Kirbyn Teräsmiehen naamatkin piirrettiin uusiksi.
Mielestäni kyse ei siis niinkään ole tyylin löytämisestä vaan haluttuun muottiin sopeutumisesta.
-
70-luvun supertähdet pitävät mmutenkin yhtä. Vanhan Comics Scene lehden haastattelussa W. Simonson ja F.Miller muistelivat aikoja yhteisessä studiossaan Chaykinin kanssa.
Selittää monta asiaa.
Koskas tällainen stutio on ollut? Chaykinin Blood & Judgement ja Millerin Dark Knight Returns ilmestyi yhtäaikaa, ja kumpikin käytti samaa tekniikkaa, eli päähän pätkimisen välissä oli tv-ruutuja joissa kerrottiin The Shadown/Batmanin pätkineen päihin. Kyseessä ei siis ollut sattuma, jos eivät ihan samassa työhuoneessa olleet 1986 niin ainakin ovat keskustelleen toistensa matskusta.
-
Koskas tällainen stutio on ollut?
Jos oikein käsitän 1980-luvun alkupuolella, koska Miller kertoo Chaykinista ja Simonsonista olleen apua Daredevilin kanssa. Voi olla 70-luvun loppukin.
Ovat yhä väleissä ja eivät ne ameriikan piiritkään niin isot ole.
-
Näyttäisi Marvelilta pukkaavan kesäkuussa ulos Chaykinin kuvittamaa (ja olisko ollut Bendiksen kässämmää) New Avengersia. Eli numero 21 ainakin Chaykinin kuvittamaa.
Parhaimpia asioita kuitenkin Chaykinissä on se että äijällä on selkeästi oma tyylinsä jos ei jotain noita ikivahnoja juttuja oteta huomioon.
-
Näyttäisi Marvelilta pukkaavan kesäkuussa ulos Chaykinin kuvittamaa (ja olisko ollut Bendiksen kässämmää) New Avengersia. Eli numero 21 ainakin Chaykinin kuvittamaa.
Vaikka vain kuvittaja niin epäilen että Marvelilla ollaan joko unessa tai aineissa....
Ja kas Batman:Legends of the Dark Knight 24-26 "Flyer pts 1-3"
tarina Chaykin, Howard piirros Kane, Gil.
Millä minä tämän olen missannut?!?
Onko joku tutustunut? Tekijäkaksikko on ainakin tiukka.
-
Vaikka vain kuvittaja niin epäilen että Marvelilla ollaan joko unessa tai aineissa....
Ja kas Batman:Legends of the Dark Knight 24-26 "Flyer pts 1-3"
tarina Chaykin, Howard piirros Kane, Gil.
Aina kun joku täällä mainitsee jonkin tämänkaltaisen tunnen ikävän piston. Mulla kun aikoinaan oli kaikki Legends of the Dark Knightin numerot ainakin välillä 1-50, mutta menin ne sitten myymään. Siellä oli hurjasti loistavia juttuja, mukaanlukien tuo Chaykinin ja Kanen yhteistyö.
-
Ja kas Batman:Legends of the Dark Knight 24-26 "Flyer pts 1-3"
tarina Chaykin, Howard piirros Kane, Gil.
Millä minä tämän olen missannut?!?
Onko joku tutustunut? Tekijäkaksikko on ainakin tiukka.
Erinomaisen kieroutunut kokonaisuus. Haluutko lainaan?
-
Erinomaisen kieroutunut kokonaisuus. Haluutko lainaan?
Toki. Katsotaan olenko illalla elossa ja Cosmicissa. Ehkä itse tahdot Thick Black kissin lainaan ;)
-
Toki. Katsotaan olenko illalla elossa ja Cosmicissa. Ehkä itse tahdot Thick Black kissin lainaan ;)
Jos se on sulla englanniksi niin kyl! Mutta et ollut elossa. Ehkä ensi viikolla Kirjakahvilassa?
-
En oo lukenut Chaykinilta kuin mainitut suomennetut jutut, mutta niiden perusteella, varsinkin Blackhawkin, olen pitänyt häntä nerona..
Muistan vielä kun sanoit joskus aikoinaan Thrillerin Blackhawkista että Toisen Maailmansodan lentäjäsankarit ei jaksa kiinnostaa. Mutta niin ne mielipiteet muuttuu kun vuosia kuluu.
Mutta joo, en ole Chaykiniin tutustunut paljon muuten kuin Thrillerin sivuilta, mutta Blackhawk ja Shadow on mainiota meininkiä. On jäänyt mieleen Shadowista se pätkä punk-klubilta, ne shadowkloonit ja laulajan lyriikat: "Elät syöden oksennusta, paska oot myös musta, hukuta ittes ajatusten Tonava..." Heh. Ei ole lehdet nyt käsillä, kuka oli suomentaja, miten hauskasti meni änglandiksi nuo sanoitukset?
-
Muistan vielä kun sanoit joskus aikoinaan Thrillerin Blackhawkista että Toisen Maailmansodan lentäjäsankarit ei jaksa kiinnostaa. Mutta niin ne mielipiteet muuttuu kun vuosia kuluu.
Hetkinen... En kai minä enää Kvaakkiaikoinani ole ollut noin harhainen. Tunnetaanko me jostain kauempaa? Jos olet Kemistä niin mieleen nousee lähinnä kaksi vaihtoehtoa henkilöllisyydestäsi.
-
American Flagg on kyllä aika hienoo matskuu. Loistavaa että tämä unohettu helmi julkaistaan uudelleen.
-
kaikkien suuresti rakastama Bite club saa jatkoa.
Chaykin-Tischman-Hahn kombinaatti tekee taatun kipeää sarjassa Vampire Crimes Unit.
Edellisen sarjan epäkuollut meganarttu Risa on epäiltyjen penkillä, ei kuitenkaan käsittääkseni seksipartneri-pappisveljensä murhasta...
Tämäkin sarja lyönee lukijaa kasvoille kuusikiloisella kampelalla.
Jostain syystä Bite club tuo mieleen elokuvan Prizzin kunnia. Paitsi että sarjakuva on kyllä raaempi ja jättää pahan mielen pidemmäksi aikaa.
-
Jos jollain on viitseliäisyyttä niin vois laittaa vähän pidempää selvitystä/arvostelua Chaykinin American Flaggista ja Black Kissistä (onko ilmestynyt tradeina?). Noita siis käsittääkseni pidetään herran päätuotantona. Diggasin tosi paljon äijän Thrillerin tekeleistä mutta en ole tutstunut muuhun tuotantoon.
Hetkinen... En kai minä enää Kvaakkiaikoinani ole ollut noin harhainen. Tunnetaanko me jostain kauempaa? Jos olet Kemistä niin mieleen nousee lähinnä kaksi vaihtoehtoa henkilöllisyydestäsi.
Aivan oikein, olen se kaveri jolla on Jim Aparon piirtämä naama, kuten joskus totesit.
-
Jos jollain on viitseliäisyyttä niin vois laittaa vähän pidempää selvitystä/arvostelua Chaykinin American Flaggista ja Black Kissistä (onko ilmestynyt tradeina?). Noita siis käsittääkseni pidetään herran päätuotantona. Diggasin tosi paljon äijän Thrillerin tekeleistä mutta en ole tutstunut muuhun tuotantoon.
Sain Curtvileltä lainaan Thick Black Kiss -traden. Painettu amerikkalaiselle vessapaperille, harmi kyllä. En oo vielä kerinnyt lukemaan (ehkä pääsiäisenä), mutta jo selailun perusteella tuon täytyy olla loistava.
Aivan oikein, olen se kaveri jolla on Jim Aparon piirtämä naama, kuten joskus totesit.
No niin arvelinkinkin! Avatarisi antoi hyvät perusteet olettaa että se olet juuri sinä.
-
Aikaisemmin mainittiin, että Chaykin kuvittaa kesällä numeron New Avengersia. Nyt Newsaramalla on Chaykinin haastattelu (http://www.newsarama.com/forums/showthread.php?s=06ed0a5bd825ff5aa127c33311ba7c2d&threadid=66598) asian tiimoilta ja siinä on myös näytekuvia, mitkä näyttävät oikein hienoilta:
(http://www.newsarama.com/marvelnew/newavengers/21/cap_pg7.jpg)
-
Luin kuukausi sitten tällaisen pulp-novellikokoelman kuin McSweeneyn mammuttikokoelma jännittäviä tarinoita. Ei sykähdyttävä, sellaiset kirjoittajat kuin Elmore Leonard, Michael Moorcock ja Neil Gaiman joista olen aina pitänyt kirjoittivat hyvät tarinat mutta siinäpä se. Kirja näyttää tosi hyvälle, siinä on mainoksia vanhoista pulp-lehdistä ja Chaykin on jokaisen jutun alkuun piirtänyt juuri tyyliin sopivan kuvan. Chaykinilla on tämä pulp sense indiid, sanoisi Keijo Ahlqvist.
Hauska vihamielinen arvio kirjasta:
http://www.pulpanddagger.com/pulpmag/editorial47.html
-
Velin postaama näyte ja tämänpäiväinen Tähtivaeltaja tukevat toisiaan: Chaykin ON mestari.
kiitos Petteri Ojalle Flyer-tarinakokonaisuuden lainasta. G.kane oli kuitenkin lieventävänä elementtinä. Batmanissa on aina ollut seksuaalisuutta, mutta ei yleensä näin teutonista.
Marvel ei tosiaan tiedä mihin päänsä pisti. Jos New Avengersilla on naisjäseniä, niin tulevassa sarjakuvassa on harhailevia silmiä...
Onko monikin muuten lukenut Solo : Howard Chaykinin ?
-
Onko monikin muuten lukenut Solo : Howard Chaykinin ?
Kaikki Solot on luettu ja kovasti diggailtu!
Etenkin Jordi Bernetin Poison Ivy -stoori oli henkeäsalpaavan hieno!
Varauksetta voi noita suositella lähes kaikille.
-
American Flaggia näkyi olevan pari albbarillista Kampintorin Antikvariaatissa, 8 eur kappale mikäli jotakuta Helsingissä kautta liepeillä olevaa kiinostaa. Minua ei oikein Chaykin inspiroinut, ainakaan tänään.
-
Luin eilen illalla Chaykinin Solon.
Viimeisesta omaelämänkerrallisesta pätkästä ilmeni uusi kytkentä G. Kaneen ja muutoinkin potki kuin hevonen. Joskus Chaykin on vähän liian itsetietoinen, mutta Solo on todella lämpimästi suositeltava.
Maailma on todella ihanasti vinksallaan.
-
Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse?
Lueskelin Chaykin- J-L Garcia-Lopézin Twilightia, muka nähdäkseni miten etsimäni asia on siinä toteutettu niin bongasin tarinasta puisia avaruusaluksia ja sivuhahmon nimeltä Ironwolf.
Voi jumalan puupyssy ja sielunvihollisen kasapanos.
IRONWOLF. Minä unohdin Ironwolf fires of the revolution albumin.
Kerrankos sitä. Howard Chaykinin ja John Frances Mooren tarina, Mike Mignolan lyijärit ja P.Craig Russellin tussit.
Että niinkin turha joukko.
Sata sivua ajasta jolloin avaruusalukset ovat puuta, aristokraatit huumeisia psykopaatteja, kapinalliset vasemmistoa, miehet kovia ja naiset fiksuja. John Carteria suljetulle osastolle.
-
Näyttäisi, että Chaykin alkaa kuvittamaan Bladen uutta sarjaa. Toivottavasti hän ei tee Bladesta Wesley Snipesin näköistä kuten Scot Eaton teki Black Panther #12.
Lisää aiheesta täältä:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7603
-
Näyttäisi, että Chaykin alkaa kuvittamaan Bladen uutta sarjaa. Toivottavasti hän ei tee Bladesta Wesley Snipesin näköistä kuten Scot Eaton teki Black Panther #12.
Lisää aiheesta täältä:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7603
Ei tuo linkin kuva liikaa Snipesilta näytä. Vaikka Chaykin Bladen ulkoasumuunnoksia haastattelussa käykin läpi.
Lupaava uutinen, vaikkei ehkä Hawkgirlille.
-
Lukaisin hetki sitten väkivaltaa tihkuvan the Ride -albumin, johon Howard oli ystävällisenä setänä kirjoittanut esipuheen.
Paitsi että on ainoa tyyppi, joka kuittaa nimensä alle tekstin Prince kävi jotain outoa ilmi.
Kehuessaan tekijöitä ja kertoessaan mv-sarjakuvan tekemisestä ylipäätään Chaykin paljastaa jotain itsestään.
Omien sanojensa mukaan on värisokea (punaviher tarkkaan sanoen).
Ei mitenkään ainutkertaista, mutta poikkeuksellista kumminkin.
-
Jos jollain on viitseliäisyyttä niin vois laittaa vähän pidempää selvitystä/arvostelua Chaykinin American Flaggista ja Black Kissistä (onko ilmestynyt tradeina?). Noita siis käsittääkseni pidetään herran päätuotantona. Diggasin tosi paljon äijän Thrillerin tekeleistä mutta en ole tutstunut muuhun tuotantoon.
Lukaisin alkukesästä American Flaggit ja pidin yllättävänkin kovasti. Nuorempana Chaykinin tyyli ei iskenyt ollenkaan ja hänen tarinoitaan oli kielipuolena vaikea hahmottaa. Paitsi Blackhawk taisi kolahtaa silloin kun se tuli Thrillerissä.
Varsinkin American Flaggin ensimmäiset 12 numeroa olivat nyt luettuina aivan erinomaisia. Ensinnäkin ne olivat viihdyttävää ja hyvin tehtyä sarjakuvaa, toisaalta monet teemat olivat säilyttäneet ajankohtaisuutensa (esim. kaiken kaupallistuminen, tosi-tv, porno ja väkivalta.)
Flagg, Black Kiss sekä Dc:n Shadow ja Blackhawk taisivat olla Chaykinin 80-luvun päätyöt. Itselleni on jäänyt hiukan väsähtäneen oloinen mielikuva hänen muista töistään, jotka tuolloin luin. Sama väsähtäminen näkyi ehkä jo American Flaggin ensimmäistä vuotta seuranneissa numeroissa. Toisaalta pari vierailevaa piirtäjää myös vaikuttivat tarinan jännitteen katkeamiseen.
Time²-lehti on myös aina ollut vaikeasti pureskeltavaa ja se odottaa yhä yöpöydällä lukemista. Toistaiseki lukematta ovat myös pari Comics Journalia, joissa Chaykin saa vastailla kysymyksiin, jotka mm. koskevat hänen sarjakuviensa naisia.
Onko kukaan lukenut Chaykinin Marvelille ja Atlakselle 70-/80-luvuilla tekemiä Dominic Fortune- ja Scorpion-tarinoita? Niitä on kai myös kehuttu.
-
Chaykin on kyllä vekkuli ukko -- onneksi lopetti taas vaihteeksi hommat Hollywoodissa ja ryhtyi väsäämään sarjiksia. On mielestäni erinomainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, mutta parhaimmillaan haastatteluissa, kolumneissa ja muuten vaan aukoessaan päätään. Sitä paitsi se on koko lailla Mannisen Pekan serkun näköinen.
Joku ihmetteli aiemmin BWS:n ja Chaykinin hengenheimolaisuutta. Molemmat ukot kuuluivat siihen 70-luvun porukkaan, joka ammensi sarjiksiinsa vaikutteita muista kuvataiteista, yhdistävä visuaalinen esikuva oli varmasti esteetikko Aubrey Beardsley.
Suosittelen Chaykinin faneille myös ukon kuvittamia kirjoja STARS MY DESTINATION, EMPIRE ja mikä piru se Moorcockin kanssa tehty oli, olisko ollut SWORDS OF HEAVEN, FLOWERS OF HELL? Upeata designia, kerta kaikkiaan.
-
Chaykinin nimi putkahti ensimmäistä kertaa minun silmieni eteen Tähtivaeltajaa lukiessa. Sarjakuvakatsauksessa käsiteltiin miehen Bite Club -sarjakuvaa, jonka sitten vampyyrifriikkinä hankin myös itselleni ja taisinpa siitä myös sanasen kirjoittaa tuonne Luettua-palstalle.
Pidin lukemastani. Chaykin oli ottanut mukaan aika tavalla aineksia "Kummisedästä", mutta toisaalta niinhän kaikki fantasiakirjailijatkin lainaavat enemmän tai vähemmän genrensä perusteoksia. En vaan missään vaiheessa tajunnut, miksi päähenkilöiden piti olla vampyyreja. Se kun ei tuntunut määrittävän henkilöitä millään tavalla tai edes kuljettavan juonta mihinkään suuntaan, joten tarina olisi ollut luontevampi kertoa mitä tahansa etnistä vähemmistöä kuvaavana, realistisena rikossarjakuvana.
Vampire Crimes Unitin kolme ensimmäistä numeroa (lienevätkö siinä kaikki) odottavat vielä lukemistaan.
-
Chaykinin nimi putkahti ensimmäistä kertaa minun silmieni eteen Tähtivaeltajaa lukiessa.
Pidin lukemastani. Chaykin oli ottanut mukaan aika tavalla aineksia "Kummisedästä", mutta toisaalta niinhän kaikki fantasiakirjailijatkin lainaavat enemmän tai vähemmän genrensä perusteoksia. En vaan missään vaiheessa tajunnut, miksi päähenkilöiden piti olla vampyyreja. Se kun ei tuntunut määrittävän henkilöitä millään tavalla tai edes kuljettavan juonta mihinkään suuntaan, joten tarina olisi ollut luontevampi kertoa mitä tahansa etnistä vähemmistöä kuvaavana, realistisena rikossarjakuvana.
niin no Chaykin kuvaa aina( poikkeuksetta ymmärtäväisesti ja poliittisesti korrektisti) etnisiä ja muita vähemmistöjä.
Howard on sillai hiukan hassu setä.
vampyyreihin perehtyneenä luottanen että sarjakuvassa käsitelty uskontojen kuvaus ja yhteisön kuvaus eivät olleet aivan totuttua perushuttua.
Ja odotan sitä Sopranosin jaksoa jossa gangsterit päättävät toimia kuten Bite clubin loppupuolella.
Bite club ei ole parasta Chaykinia millaan mittapuulla, mutta varsinkin huomiosi ettei vampyyriys määritä Chaykinin hahmoja osuu keskelle maalia.
Juuri se siinä onkin asian ydin.
Chaykin käyttää niin mono- kuin stereotypioita hyväkseen ja tekee aivan oman näköistään juttua. Yleensä jutellen niin paljon mukavia ettei edes huomaa kun lyödään vasaralla toistuvasti päähän.
uskallan väittää että Bite club aukeaa eri tavalla jos lukee ensin myös Solon ja paljon parjatut American centuryt.
-
vampyyreihin perehtyneenä luottanen että sarjakuvassa käsitelty uskontojen kuvaus ja yhteisön kuvaus eivät olleet aivan totuttua perushuttua.
Olen eri mieltä. "Bite Clubin" kerrontatavassa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei aikaisemmin olisi nähty mafiaperheitä kuvaavissa elokuvissa ja sarjakuvissa. Chaykin pyöritteli etenkin "Kummisedästä" tuttuja teemoja: perheen liiketoimien ulkopuolelle jättäytynyt poika, joka valitsee kuitenkin pimeyden valon sijasta, liiketoiminnan laillistaminen tietyn ajan kuluessa, perheen sisäiset skismat, jotka ratkeavat verisesti...
Ja ei tuo uskonnollisuuden kuvaaminenkaan mafiagenrelle mitenkään vierasta ole, mikä liittynee kai katolisen kirkon merkittävään rooliin amerikanitalialaisten keskuudessa (vrt. ensimmäisen Kummisedän ristiäisten aikana tapahtuva loppupuhdistus tai Vatikaaniin nivoutuva kolmas Kummisetä).
uskallan väittää että Bite club aukeaa eri tavalla jos lukee ensin myös Solon ja paljon parjatut American centuryt.
Pitänee ottaa tavoitteeksi tutustua noihin.
-
"Bite Clubin" kerrontatavassa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei aikaisemmin olisi nähty mafiaperheitä kuvaavissa elokuvissa ja sarjakuvissa. Chaykin pyöritteli etenkin "Kummisedästä" tuttuja teemoja: perheen liiketoimien ulkopuolelle jättäytynyt poika, joka valitsee kuitenkin pimeyden valon sijasta, liiketoiminnan laillistaminen tietyn ajan kuluessa, perheen sisäiset skismat, jotka ratkeavat verisesti...
Niin Mafia.
Entäs jos unohdat sen osuuden ja mietit sitä vampyyrikertomuksena?
Selkeästi Stokerin ja Ricen tallomia polkuja kulkeva.
Toisaalta Chaykin ei kyllä ole koskaan ottanut tavoitteekseen erityistä omaperäisyyttä jos siksi ei lasketa sitä ettei suostu pysymään klassisen kerronnan rajoissa =
sankari on sankari ja käyttäytyy tietyllä tavalla, paha saa palkkansa jne.
-
Niin Mafia. Entäs jos unohdat sen osuuden ja mietit sitä vampyyrikertomuksena?
Puhtaana vampyyrikertomuksena "Bite Club" on toki poikkeuksellinen. Sarjakuva ottaa poikkeavan näkökulman vampyyreihin, sillä verenimijät ovat aivan kuin mikä tahansa muu Floridan etninen vähemmistö, eivätkä ne satunnaista veren tarvetta lukuunottamatta eroa tavallisista pulliaisista millään tavalla.
Mielestäni tässä seikassa piileekin "Bite Clubin" heikkous puhtaana vampyyritarinana. Kuten tuossa ylempänä todettiin, ei vampyyrius määritä henkilöhahmoja millään tavalla. Chaykin voisi yhtä hyvin kertoa vaikkapa Floridassa asuvan puertoricolaisen tai amerikansuomalaisen gangsteriperheen tarinan.
Mafiakertomuksena se on kuitenkin varsin onnistunut.
-
Menkäähän katsomaan Newsaraman Chaykin-haastatteluun (http://www.newsarama.com/marvelnew/Blade/02/Chaykinblade.html) näytesivuja tulevasta Blade-sarjasta. Näyttää aikas hyvältä.
Jännä tapa toi kun Chaykin peittää etualalla olevan hahmon ruudulla.
-
Chaykinin "Bite Club - Vampire Crime Unitin" kolme ensimmäistä numeroa on nyt luettu, ja kaksi seuraavaa pitäisi kai laittaa MileHigh Comicsilta tilaukseen. Jälki ei ole ollut ihan yhtä hyvää kuin alkuperäisessä Puru Kerhossa, mutta ihan kohtalaisesti tämäkin mafiavampyyritarina pitää otteessaan. Seksiä, väkivaltaa ja erilaisia perversioita piisaa aikaisempaa enemmän, jopa niin paljon, että vähempikin voisi riittää. Näiden aiheiden ryöstöviljely syö tehoja.
Napistavaa riittää edelleen siitä, etteivät vampyyrit ole oikeastaan vampyyreja: Bram Stokerin viitoittaman mytologian muokkaaminen uuteen järjestykseen on toki toivottavaa, mutta jos mitään verenimijä-myytille tyypillisiä elementtejä (terävät kulmahampaat poissulkien) ei ole sisällytetty mukaan, olisi ollut sama kertoa tarina "oikeilla ihmisillä".
-
Menkäähän katsomaan Newsaraman Chaykin-haastatteluun (http://www.newsarama.com/marvelnew/Blade/02/Chaykinblade.html) näytesivuja tulevasta Blade-sarjasta. Näyttää aikas hyvältä.
Lukaisin juuri ekan numeron ja toimi yllättävän hyvin vaikka olin sangen skeptinen tämän suhteen. Selkeästi parempi se on kuin Chaykinin Hawkgirl.
-
Hetkonen, JLA:Classified lehteähän käsikirjoittaa Howard Chaykin ainakin kuusiosaisen Sacred trust-tarinan verran.
Kuvista huolehtii Killian Plunkett & Tom Ngyuen voimakaksikko.
Miten tämän alku pääsi ohi on mysteeri, tradea odotellessa....
-
Black Kissin sain juuri äskettäin luettua. Hypeen nähden olen pikkaisen pettynyt.
Tarina rullasi oikein mukavasti, mutta piirrosjälki ei ollut parasta Chaykiniä. Varsinkin viimeisessä osassa taiteilijalle on tainnut tulla kiire, niin hätäiseltä jälki näyttää.
Mutta suosittelen, jos härski meininki ja yllätykset kiinnostavat.
Suosittelen silti ensimmäiseksi tutustumaan Chaykinin Blackhawkiin(värit hakkaavat mennen tullen nykyajan photarikikkailut) ja Shadowiin.
-
Atlas-yhtiön hahmot ovat olleet jäissä jo 30 vuotta. Kaikki loppuivat lyhyeen. Mutta Dominic Fortune jatkoi tavallaan siitä mihin Scorpion jäi.
Chaykin näyttää viime vuonna palanneen Dominic Fortunen pariin, Marvelin MAX-linjassa tuli nyttemmin yksiin kansiin parin muun vanhemman stoorin kanssa koottu minisarja. Ihan luettava oli, paljon samoja teemoja kuin Blackhawkissa, mutta juoneltaan tämä oli suoraviivaisempi ja replikoinniltaan härskimpi.
-
Black Kissin sain juuri äskettäin luettua. Hypeen nähden olen pikkaisen pettynyt.
Tarina rullasi oikein mukavasti, mutta piirrosjälki ei ollut parasta Chaykiniä. Varsinkin viimeisessä osassa taiteilijalle on tainnut tulla kiire, niin hätäiseltä jälki näyttää.
Ei kyllä aikoinaan tarttunut misään vaiheessa minulle silmään mitään tason putoamista, mutta ehkä toiselle taitelijalle tuo avautuu helpommin...
-
Kyllä Howard Chaykinin American Flagg!-lehden ensimmäiset 15 numeroa olivat far out-tavaraa. Seksiä, väkivaltaa, huumoriakin. Ja loistavan piirroksen kera.
Oli vain aikaansa edellä. Nero ennen Alan Moorea.
Sittenhän mies väsähti, ja kraapusteli aika dekadenttia tavaraa, kuten Black Kiss-hörhöilyn. Yhä parhaimmillaan piirtäessään pitkäsäärisiä hupakkoja.
-
Satellite Sam on taattua Chaykin-laatua mutta itse odottelen ensi vuotta:
Chaykin palaa Shadown puikkoihin Dynamitelle.
"Ach so.Sehr gut "sanoisi saksalainen.
-
Kesäkuussa tulee Midnight of the Soul Imagelta.
viisiosaisen minisarjan keskiössä on Joel Breakstone, sotasankari joka oli mm. vapauttamassa Auschwitzia.
Sitä seurasi loogisesti viiden vuoden ryyppyputki.
On 1950
itsestä kuulostaa hyvältä synteesiltä Blackhawkia ja American Centurya.
(https://41.media.tumblr.com/57210cddec3674de61851b1c782f3eb6/tumblr_o5hazq4W2I1qj34j2o1_540.jpg)
-
Mahtavaa. Oon just lukemassa Satellite Samia. Väreissä, jos toi on, Chaykin on vielä parempaa. Ja tietenkin, kun itse kirjoittaakin.
-
Chaykin piirtää karskeille miehille aina nuo samat kulmakarvat.
-
Chaykin piirtää karskeille miehille aina nuo samat kulmakarvat.
Karskilla miehellä on vähän helkutin pienet kädet! Ja vielä kun niiden pitäisi tuossa kansikuvassa olla etualalla. Näyttää oikeastaan aika tökerölle.
-
Chaykin piirtää karskeille miehille aina nuo samat kulmakarvat.
Chaykinilla on tyylinsä tai kuten arvostelijansa sanovat :omat maneerinsa. Tietyssä mielessä myös käsikirjoituspuolella.
Piirtää myös naisväen hyvin lihaisasti siinä missä mieshahmonsa laatikkomaisesti.
Karskilla miehellä on vähän helkutin pienet kädet! Ja vielä kun niiden pitäisi tuossa kansikuvassa olla etualalla. Näyttää oikeastaan aika tökerölle.
ei minusta mutta itsellä onkin muuhun vartaloon nähden pienet kädet.
Midnight of the soul on tosiaan väreissä ja kirjoitus/piirto on Chaykin/Chaykin, itse pidin Satellite Samista suuresti siinä mustavalkoisuus sopi alkuajan televisiomaailmaan.
Century West albumi ja tuoreehko Buck Rogers pitänee etsiä tässä (pieniin) kätösiinsä kun ovat Chaykinia myöskin
-
En tiiä olenko lukenut Howard Chaykinin sarjakuvia, mutta seinällä komeilee sen yksi posteri eli tuo 1976 San Diegon Comic-Comissa paljastettu Star Wars Poster 1. se on ihka eka Star Wars-posteri...no tää mun posteri ei ole kylläkään kuin kopio...alkuperäinen maksais varmaan 2500-3000 euroo. Muuta en äijästä sitten tiedäkään.
-
Joel Breakstone, sotasankari joka oli mm. vapauttamassa Auschwitzia.
Kuului puna-armeijaan ? Vai onko tämä taas niitä juttuja, joissa jenkit voittavat sodan yksin...
-
Kuului puna-armeijaan ? Vai onko tämä taas niitä juttuja, joissa jenkit voittavat sodan yksin...
siteerasin kustantajan puffia. Chaykin kyllä tuntee historiansa ja Jenkithan vapauttivat Buchenwaldin mutta kun kaikki tuntevat Auschwitzin.... Dachau ja co kun ovat hifistelijöiden hommaa.
Prinssillä on kyllä pitkään olllut sympatioita sosialisteja kohtaan mutta G.I. viittaa kyllä ihan jenkkiarmeijaan.
Chaykinin ja Tähtien sodan alun vaiheista on paljon tarinoita, parhaana se kuinka tekivät ihan alun näkemättä elokuvaa lainkaan
-
Century westin ostin ja luin joitain aikoja sitten, kun oli Comixologyssa alessa. Taattua Chaykiniä 1900-luvun alun meiningeissä. Elokuvia tehtiin ja homojakin oli tietenkin. Buck Rogers ois ollu aikaisemmin alessa, mutta en ostanut, ja nykyään harmittaa. No kyllä vielä.
Chaykinin tarinoissa tykkään erityisesti miehen tavasta viedä tarinaa eteenpäin. Hirmuisesti dialogia, joka ei tunnu liittyvän mihinkään ja puhuvia päitä.
Niin ja luinhan mä just loppuun Chaykinin ja Garcia-Lopezin Twilightin, mikä oli kanssa upea. Ois kiinnostava tietää, kuinka tarkka käsis Chaykinillä siinä oli, koska Jose-Luisin kuvajako seurasi aika tavalla Howardin tyyliä.
-
Kuului puna-armeijaan ? Vai onko tämä taas niitä juttuja, joissa jenkit voittavat sodan yksin...
Huomasin kanssa tämän ja alkoi naurattamaan, niinhän se on, että jenkit ovat almighty-jengiä >:D
-
Huomasin kanssa tämän ja alkoi naurattamaan, niinhän se on, että jenkit ovat almighty-jengiä >:D
Siksi kannattaakin lukea juurikin Chaykinia, joka ei allekirjoita mitään America über alles henkeä.
Näyttää ne savisetkin saappaat.
-
Luin sitten jokin tovi kokoomana tuon Midnight of the Soul:in
(https://68.media.tumblr.com/cc12b05daaabd82493b8e1a0cac66f1a/tumblr_okjgu12UQF1qj34j2o1_400.png)
paitsi että sukeltaa 50-luvun ikävämpään puoleen tämä on taattua Chaykinia: maailma on julma, kyyninen ja perverssi paikka.
Kuului puna-armeijaan ? Vai onko tämä taas niitä juttuja, joissa jenkit voittavat sodan yksin...
Huomasin kanssa tämän ja alkoi naurattamaan, niinhän se on, että jenkit ovat almighty-jengiä >:D
niinpä paitsi että sangen epäluotettav päähenkilömme kylläkin haavoittui Buchenwaldissa. Mutta tarkkaan ottaen miten ja missä asiayhteydessä?
Tämä sivujuonne vaikutti alkuun ärsyttävältä ja alta lipan toistolta, kunnes loppu paitsi James Ellroy henkisesti jyrää valtaosan kaikista henkilöhahmoista Shakespeare/Peckinpah verilöylyssä.
Seksiä, narsismia, rasismia ja tylyä väkivaltaa tarjoava opus ei ole kaikkien makuun. Päähenkilön sekoitus Philip K Dickia,J D Salingeria, Hemingwayta ja Henry Milleria Patricia Highsmithin kertomana keskellä kurvikkaita ja petollisia naisia ja irstaita miehiä on kuitenkin sitä kirjallisempaa Chaykinia.
Tämä on se musta peilikuva Blackhawkista tai Blackhawk mutta Black Kissin suotimien läpi nähtynä.
Saa odottamaan The Divided States Of Hysteriaa Chaykinilta
(https://68.media.tumblr.com/bbefca2775807e41ae951826d02e379d/tumblr_okjhw3uRmE1qj34j2o1_1280.jpg)
onnistunut terroristien likainen pommi-isku USAn maaperällä ja sen jälkeinen sekasorto ja poliittinen paranoia ja epäinhimillisyys ei ole Chaykinin pornografis-eroottisen tai historiallisen tuotannon puolta vaan sitä satiirisen kyynistä änkyrää jota aika kaipaa.
JA ainakin taide on sitä priimaa mitä aina:
(https://68.media.tumblr.com/f207eb2665ed4d54c2d4158bd4782952/tumblr_okjhw3uRmE1qj34j2o2_400.jpg)
(https://68.media.tumblr.com/995c4edf84404726fb6b1993f62deb70/tumblr_okjhw3uRmE1qj34j2o3_400.jpg)
(https://68.media.tumblr.com/b25f4e5cdd6630228d2daff385df8689/tumblr_okjhw3uRmE1qj34j2o4_400.jpg)
mennee heittämällä omaan hyllyyn Millerin Holy Terrorin viereen zeitgeistin kuvana
-
Hei lapsukainen! Sinä siinä. Juuri sinä! Howard-setä kertoo sarjakuvien tarinaa USAn perspektiivistä
(https://66.media.tumblr.com/0a0e7cf6790e3960b5911d15dc19d832/tumblr_inline_pnlqn6Mw9M1qhg45e_540.jpg)
jos se että jo kansi **ttuilee lukijalle jättää jotain epäselväksi niin siinä missä Fred van Lenten ja Ryan Dunlevyn Comic book history of Comics on faktoissa pitäytyvä ja enemmän empiriisellä otteella lähestyvä sarja on Hey Kids Comics! läheisempää sukua Rich Veitchin mainioille Maximortal ja Boy Maximortalille: rintamalinjojen sisältä ja vanhempiensa historiaa kerraten mutta säälimättömänä.
Vaikka Chaykin sanoo ettei vedä ketään tilille tai selvittele kalanvelkoja on tässä kylmäävä "sarjakuva taisteli, tekijät kertovat" sävy.
Kolmen pääasiallisen kertojahahmon lisäkksi on tämä Howardille tuttuun tyyliin täynnä henkilöitä. Ja jos puhuvat päät aiheuttavat allergisen reaktion juokse kauas, juokse lujaa.
Myöskään eteneminen ei ole kronologista vaan vuosikymmenten välillä loikkivaa rikottua kerrontaa.
Sarjakuvahistoriansa tunteville silti eritttäin osaava ja tenhoava USAn sarjakuvan nousujen, uhojen ja tuhojen massiivinen ooppera.
(https://66.media.tumblr.com/6a7b8ce1c145bba223a48e7ea8a655d9/tumblr_inline_pnlqzrA4P81qhg45e_540.jpg)
Helpommin lähestyttävä kuin vimmainen Divided states of Hysteria,muttei prinssi tässäkään tingi linjastaan.
Harvasta voi sanoa sen olevan haikean vihainen rakkauskirje taidemuodolle mutta Hey Kids Comics täyttää kriteerin. Tulvillaan viitteitä henkilöihin ja firmoihin sekä tapahtumiin kulisseissa ja skenessä.
Eivät ole liian vaativia. Tai no..jos et hoksaa mihin hahmoon Tarantulad viittaa sitten ei vaan voi auttaa.
-
Nähtävästi olen harrastanut sarjakuvia liian kauan: olen lukenut Jukan viestin usein ja miettinyt "miten sitä muka EI tajua mihin viitataan?"
mutta asiaan. Hoksasin uusintalukukerralla etten ole puolella sanalla maininnut yksittäisestä Marvelin 80 vuotista kustannusuraa juhlistavista one-shot lehdistä eritoten
(https://66.media.tumblr.com/4bd075cf1869be5e5e05f61abf34d527/tumblr_plgehfmdkp1rnvulyo1_1280.jpg)
Molemmat ovat kerrassaan mainioita sotatarinoita, mutta Chaykin irroittelee jazzia fanaattisesti rakastavasta saksalaislentoässästä hyvinkin wanhan ECn sotasarjojen henkisen väännön.
No EC ei kyllä ollut ikinä ihan näin epäkorrekti.
Mutta jokainen joka on lukenut joko niskalaukauksen saanutta Suomessa julkaistua Thrilleriä tai siinä ilmestynyttä Blackhawkia tietää että Howard Chaykin on tuon ajan kuvaajana ihan omaa luokkaansa.
ja lentokoneiden piirtäjänä synkkä prinssi tulee heti kohta Anssi Rauhalan jälkeen. Molempien tyylinäytteissä kuultaa liki fetissinomainen rakkaus lentolaitteisiin.
War devil on sekin hyvä veto jos arvostaa sotasarjakuvia ylipäätään.
-
Kulttuuritoimitus (Petri Hänninen): Howard Chaykinin The Shadow: Veren ja tuomion päivä -sarjakuva on kostajasankarin onnistunut päivitys (https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/sarjakuvaklassikot/howard-chaykinin-the-shadow-veren-ja-tuomion-paiva-sarjakuva-on-kostajasankarin-onnistunut-paivitys/)
Alkuteos: The Shadow: Blood and Judgment (DC Comics Inc, 1986). Julkaistu alun perin Thriller-lehden numeroissa 2–5/1990.
-
Hämmentävää kyllä, näköjään Howard Chaykin on tulossa vieraaksi Heroes Comic Coniin Tampereelle toukokuussa.
Toivottavasti hänen töitään tuntevaa yleisöä löytää paikalle.
Olen tässä koittanut listata, mitä Chaykinin juttuja on tullut suomeksi:
-Tähtien sota -elokuvan sarjakuvaversio (tuliko Tähtien sota -lehdessä lisäksi muita hänen juttujaan? Piirsi kai muutaman numeron tuon adaptaation jälkeenkin)
-Thriller-lehdessä 1990–91 Blackhawk ja The Shadow (ja lehden kymmenessä numerossa neljä kansikuvaa)
-Wolverine & Nick Fury, Sarjakuvalehti 2/91
-Die Hard: ensimmäinen vuosi (kirjoittaja)
Ketjussa mainittiin aiemmin jotain juttuja Teräsmiehessä? Mitä ne ovat olleet ja suunnilleen milloin?
Sitten bibliografiastaan löytyy muutama juttu, joista tuurilla jotain on SAATTANUT tulla, mutta tietääkö joku tarkemmin:
-Conan the Barbarian lehden numerot #79–83. Osuu Amerikassa vuosille 1977–78 joten juuri silloin meillä ei tullut lehteä, mutta tuliko näitä numeroita Suomessa jälkikäteen?
- (Rampaging) Hulk! #21–25, vuosilta 1980–81. Ilmeisesti siis Hulkin "kakkoslehti" Amerikassa. Tulikohan näitä suomenkielisessä Hulk-lehdessä, vai oliko sen materiaali vain Incredible Hulk -lehdestä?
Ja sitten on vielä tarinat tämmöisissä lehdissä:
-Creepy #64
-Eerie #72 (Berni Wrightsonin kanssa)
Onkohan kumpaakaan näistä tullut missään?
Onko uudempaa kirjoittamaansa supersankaripuolta tullut suomeksi 2000-luvulla?
Chaykin näyttää olleen 2000-luvulla varmaan ikäluokkansa tuotteliaimpia sarjakuvantekijöitä Amerikassa, nyt kun näitä käy läpi, niin täällähän on pitkä rivi minisarjoja, jotka on sitten koottu kirjaksi (eli käytännössä Chaykin kirjoittaa nykyään sarjakuvaromaaneita lehtimuodon kautta):
- Hey Kids Comics! osat 1–3
- The Divided States of Hysteria
- Satellite Sam osat 1–3
- Black Kiss 2
- Midnight of the Soul
- Sunshine Patriots
- Century West
- Rawhide Kid
- Avengers 1959
- Batman: Thrillkiller (kirjoittaja)
- Time2 -trilogian päätösosa
-
-Tähtien sota -elokuvan sarjakuvaversio (tuliko Tähtien sota -lehdessä lisäksi muita hänen juttujaan? Piirsi kai muutaman numeron tuon adaptaation jälkeenkin)
Ei tullut muuta Warssia suomeksi. Suomalaisissa albumeissa hypättiin Tähtien sodan (myöhempi nimi: "Uusi toivo") leffasovituksen jälkeen Infantinon tuotantoon.
-
Ketjussa mainittiin aiemmin jotain juttuja Teräsmiehessä? Mitä ne ovat olleet ja suunnilleen milloin?
Ensimmäinen the World of Krypton -minisarja julkaistiin suomeksi melko tuoreeltaan eli Teräsmies 5-7/1980.
-
Howard Chaykin teki myös ensimmäisen ns. esiposterin Star Warsista. Muistaaksen San Diegon Comic-coniin 1976. Iteltä löytyy tuokin posteri jostain...muuton aikana kaikki kamat ties missä. Kai tolla posterilla promottiin tulevaa leffaa!
-
Howard Chaykin teki myös ensimmäisen ns. esiposterin Star Warsista. Muistaaksen San Diegon Comic-coniin 1976. Iteltä löytyy tuokin posteri jostain...muuton aikana kaikki kamat ties missä. Kai tolla posterilla promottiin tulevaa leffaa!
Eikös se ole tuon suomeksi julkaistun elokuvan sarjakuvaversion kansi? Siis sen ensimmäisen painoksen, joka julkaistiin elokuvan ilmestymisen aikoihin.
-
Eikös se ole tuon suomeksi julkaistun elokuvan sarjakuvaversion kansi? Siis sen ensimmäisen painoksen, joka julkaistiin elokuvan ilmestymisen aikoihin.
Kyl musta se promos leffaa!
https://www.orsonandwelles.co.uk/products/star-wars-5 (https://www.orsonandwelles.co.uk/products/star-wars-5)
Jos tarkoitit Suomen Star Wars sarjakuvaalbumia (semic), niin se oli Howardin ns. "Uuden Toivon" kansi vuodelta (1978)
https://www.jedipedia.fi/wiki/T%C3%A4htien_sota_%28albumi%29 (https://www.jedipedia.fi/wiki/T%C3%A4htien_sota_%28albumi%29)
-
Ensimmäinen the World of Krypton -minisarja julkaistiin suomeksi melko tuoreeltaan eli Teräsmies 5-7/1980.
Kiitos, tämä oli hyvä tieto!
Olen sopinut haastattelevani Chaykinia Sarjainfoon.
-
Pari Batman-lyhäriä on tullut:
BATMAN MUSTA JA VALKOINEN OSA I (Like 1999)
Pienet rikkomukset (Petty Crimes)
Kirjoittaja: Howard Chaykin
Piirtäjä: Howard Chaykin
Originaali: Batman Black and White 1 (Jun 1996)
BATMAN: MUSTAA JA VALKOISTA (Egmont 2003)
Pimennetty (Blackout)
Kirjoittaja: Howard Chaykin
Piirtäjä: Jordi Bernet
Originaali: Batman: Gotham Knights 9 (Nov 2000)
-
-Conan the Barbarian lehden numerot #79–83. Osuu Amerikassa vuosille 1977–78 joten juuri silloin meillä ei tullut lehteä, mutta tuliko näitä numeroita Suomessa jälkikäteen?
Kyllä. Tarkistin, että Chaykinin viisi Conan-juttua tulivat suomeksi Conaneissa 2 ja 3/93. Täällä (https://web.archive.org/web/20080411005321/https://www.sunpoint.net/~wfan/sarjakuvat.html) on arkistoituna vanha Conan-indeksi, josta asian voi todeta ilman fyysisiä lehtiä.
Chaykin piirsi myös yhden Indiana Jones -tarinan, joka on nähty Suomessa Indyn lehdessä 3/84.
-
Jos tarkoitit Suomen Star Wars sarjakuvaalbumia (semic), niin se oli Howardin ns. "Uuden Toivon" kansi vuodelta (1978)
Tähtien sota -sarjan ensimmäisen albumin kansimaalaus on Greg Hildebrandtin työtä. Signeerauskin on näkyvillä.
Timo
-
Pari Batman-lyhäriä on tullut:
BATMAN MUSTA JA VALKOINEN OSA I (Like 1999)
Pienet rikkomukset (Petty Crimes)
D'oh! Enpäs muistanut, että tämä oli tullut suomeksi, vaikka näkyy löytyvän omasta hyllystä...
Kulttuuritoimitus teki ennakkohaastattelun:
https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/sarjakuvan-mestarit/tampereelle-saapuva-howard-chaykin-ennustaa-tekoalyn-tuhoavan-sarjakuvan-sellaisena-kuin-sen-tunnemme/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR1dLgVDtrb3nG9Q5XYQjbKc69HRllKBwNFQvC5NAyMjoqnRrs9nQzNRA0o_aem_ATvSvBjxpCGp8mz1iNgRbaR3vcpUCliCALnwG9b-avCwwOjeUE0U-cJqjo5PHlw4A4G0zG1DjgizYcKIkOfGs8A6
-
Kyllä. Tarkistin, että Chaykinin viisi Conan-juttua tulivat suomeksi Conaneissa 2 ja 3/93. Täällä (https://web.archive.org/web/20080411005321/https://www.sunpoint.net/~wfan/sarjakuvat.html) on arkistoituna vanha Conan-indeksi, josta asian voi todeta ilman fyysisiä lehtiä.
Chaykin piirsi myös yhden Indiana Jones -tarinan, joka on nähty Suomessa Indyn lehdessä 3/84.
Näyttäisi olevan numerossa 2/84, hänelle merkitty layout (varmaankin merkityksessä "breakdowns") ja Terry Austin on tussannut.
Saman numeron ja 5/84 kannet on myös hänen lyijykynäilemiä, toisen on tussannut Austin, toisen Bob Wiacek.
Ja näköjään Kadonneen aarteen metsästäjien sarjakuvasovituksen kansi on Chaykinin maalaama.
-
Näyttäisi olevan numerossa 2/84, hänelle merkitty layout (varmaankin merkityksessä "breakdowns") ja Terry Austin on tussannut.
Saman numeron ja 5/84 kannet on myös hänen lyijykynäilemiä, toisen on tussannut Austin, toisen Bob Wiacek.
Ja näköjään Kadonneen aarteen metsästäjien sarjakuvasovituksen kansi on Chaykinin maalaama.
Totta tuo 2/84! Hyvä kun korjasit. Minulla kyllä on nämä suomalaiset lehdet, mutta katsoin vain Indiana Jones Wikipediasta täältä (https://indianajones.fandom.com/wiki/Club_Nightmare!), että Chaykinin piirtämä seikkailu julkaistiin alun perin Marvelin lehdessä numero 6. Koska suomalaisiin julkaisuihin mahtuu kaksi jenkkilehteä, oletin tarkistamatta, että kuutosnumppa olisi ollut suomalaisessa lehdessä 3/84. Näköjään sitten tarinoita ei julkaistu täällä aivan alkuperäisessä järjestyksessä.
Tiesin kansien tekijät. Chaykin on myös taitava maalari. Suomalaiselta Indyville-sivulta (jota päivitetään kivasti) muuten näkee (https://indyville.fi/muut_seikkailut/sarjikset/) kotimaiset kansikuvat hyvin.