Howard Chaykin- nero vai perverssi?

[Curtvile]

"Bite Clubin" kerrontatavassa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei aikaisemmin olisi nähty mafiaperheitä kuvaavissa elokuvissa ja sarjakuvissa. Chaykin pyöritteli etenkin "Kummisedästä" tuttuja teemoja: perheen liiketoimien ulkopuolelle jättäytynyt poika, joka valitsee kuitenkin pimeyden valon sijasta, liiketoiminnan laillistaminen tietyn ajan kuluessa, perheen sisäiset skismat, jotka ratkeavat verisesti...

Niin Mafia.
Entäs jos unohdat sen osuuden ja mietit sitä vampyyrikertomuksena?

Selkeästi Stokerin ja Ricen tallomia polkuja kulkeva.
Toisaalta Chaykin ei kyllä ole koskaan ottanut tavoitteekseen erityistä omaperäisyyttä jos siksi ei lasketa sitä ettei suostu pysymään klassisen kerronnan rajoissa =
sankari on sankari ja käyttäytyy tietyllä tavalla, paha saa palkkansa jne.

[Matti Karjalainen]

Niin Mafia. Entäs jos unohdat sen osuuden ja mietit sitä vampyyrikertomuksena?

Puhtaana vampyyrikertomuksena "Bite Club" on toki poikkeuksellinen. Sarjakuva ottaa poikkeavan näkökulman vampyyreihin, sillä verenimijät ovat aivan kuin mikä tahansa muu Floridan etninen vähemmistö, eivätkä ne satunnaista veren tarvetta lukuunottamatta eroa tavallisista pulliaisista millään tavalla.

Mielestäni tässä seikassa piileekin "Bite Clubin" heikkous puhtaana vampyyritarinana. Kuten tuossa ylempänä todettiin, ei vampyyrius määritä henkilöhahmoja millään tavalla. Chaykin voisi yhtä hyvin kertoa vaikkapa Floridassa asuvan puertoricolaisen tai amerikansuomalaisen gangsteriperheen tarinan.

Mafiakertomuksena se on kuitenkin varsin onnistunut.

[Veli Loponen]

Menkäähän katsomaan Newsaraman Chaykin-haastatteluun näytesivuja tulevasta Blade-sarjasta. Näyttää aikas hyvältä.
Jännä tapa toi kun Chaykin peittää etualalla olevan hahmon ruudulla.

[Matti Karjalainen]

Chaykinin "Bite Club - Vampire Crime Unitin" kolme ensimmäistä numeroa on nyt luettu, ja kaksi seuraavaa pitäisi kai laittaa MileHigh Comicsilta tilaukseen. Jälki ei ole ollut ihan yhtä hyvää kuin alkuperäisessä Puru Kerhossa, mutta ihan kohtalaisesti tämäkin mafiavampyyritarina pitää otteessaan. Seksiä, väkivaltaa ja erilaisia perversioita piisaa aikaisempaa enemmän, jopa niin paljon, että vähempikin voisi riittää. Näiden aiheiden ryöstöviljely syö tehoja.

Napistavaa riittää edelleen siitä, etteivät vampyyrit ole oikeastaan vampyyreja: Bram Stokerin viitoittaman mytologian muokkaaminen uuteen järjestykseen on toki toivottavaa, mutta jos mitään verenimijä-myytille tyypillisiä elementtejä (terävät kulmahampaat poissulkien) ei ole sisällytetty mukaan, olisi ollut sama kertoa tarina "oikeilla ihmisillä".

[Lönkka]

Menkäähän katsomaan Newsaraman Chaykin-haastatteluun näytesivuja tulevasta Blade-sarjasta. Näyttää aikas hyvältä.

Lukaisin juuri ekan numeron ja toimi yllättävän hyvin vaikka olin sangen skeptinen tämän suhteen. Selkeästi parempi se on kuin Chaykinin Hawkgirl.

[Curtvile]

Hetkonen, JLA:Classified lehteähän käsikirjoittaa Howard Chaykin ainakin kuusiosaisen Sacred trust-tarinan verran.

Kuvista huolehtii Killian Plunkett & Tom Ngyuen voimakaksikko.
Miten tämän alku pääsi ohi on mysteeri, tradea odotellessa....

[JussiDBC]

Black Kissin sain juuri äskettäin luettua. Hypeen nähden olen pikkaisen pettynyt.

Tarina rullasi oikein mukavasti, mutta piirrosjälki ei ollut parasta Chaykiniä. Varsinkin viimeisessä osassa taiteilijalle on tainnut tulla kiire, niin hätäiseltä jälki näyttää.

Mutta suosittelen, jos härski meininki ja yllätykset kiinnostavat.

Suosittelen silti ensimmäiseksi tutustumaan Chaykinin Blackhawkiin(värit hakkaavat mennen tullen nykyajan photarikikkailut) ja Shadowiin.

[Darzee]

Atlas-yhtiön hahmot ovat olleet jäissä jo 30 vuotta. Kaikki loppuivat lyhyeen. Mutta Dominic Fortune jatkoi tavallaan siitä mihin Scorpion jäi.

Chaykin näyttää viime vuonna palanneen Dominic Fortunen pariin, Marvelin MAX-linjassa tuli nyttemmin yksiin kansiin parin muun vanhemman stoorin kanssa koottu minisarja. Ihan luettava oli, paljon samoja teemoja kuin Blackhawkissa, mutta juoneltaan tämä oli suoraviivaisempi ja replikoinniltaan härskimpi.

[Lönkka]

Black Kissin sain juuri äskettäin luettua. Hypeen nähden olen pikkaisen pettynyt.

Tarina rullasi oikein mukavasti, mutta piirrosjälki ei ollut parasta Chaykiniä. Varsinkin viimeisessä osassa taiteilijalle on tainnut tulla kiire, niin hätäiseltä jälki näyttää.

Ei  kyllä aikoinaan tarttunut misään vaiheessa minulle silmään mitään tason putoamista, mutta ehkä toiselle taitelijalle tuo avautuu helpommin...

[hatinufer]

Kyllä Howard Chaykinin American Flagg!-lehden ensimmäiset 15 numeroa olivat far out-tavaraa. Seksiä, väkivaltaa, huumoriakin. Ja loistavan  piirroksen kera.
Oli vain aikaansa edellä. Nero ennen Alan Moorea.

Sittenhän mies väsähti, ja kraapusteli aika dekadenttia tavaraa, kuten Black Kiss-hörhöilyn. Yhä parhaimmillaan piirtäessään pitkäsäärisiä hupakkoja.

[Curtvile]

Satellite Sam on taattua Chaykin-laatua mutta itse odottelen ensi vuotta:
Chaykin palaa Shadown puikkoihin Dynamitelle.

"Ach so.Sehr gut "sanoisi saksalainen.

[Curtvile]

Kesäkuussa tulee Midnight of the Soul Imagelta.
viisiosaisen minisarjan keskiössä on Joel Breakstone, sotasankari joka oli mm. vapauttamassa Auschwitzia.
Sitä seurasi loogisesti viiden vuoden ryyppyputki.
On 1950

itsestä kuulostaa hyvältä synteesiltä Blackhawkia ja American Centurya.

[Veli Loponen]

Mahtavaa. Oon just lukemassa Satellite Samia. Väreissä, jos toi on, Chaykin on vielä parempaa. Ja tietenkin, kun itse kirjoittaakin.

[Lurker]

Chaykin piirtää karskeille miehille aina nuo samat kulmakarvat.

[Gothicus]

Chaykin piirtää karskeille miehille aina nuo samat kulmakarvat.

Karskilla miehellä on vähän helkutin pienet kädet! Ja vielä kun niiden pitäisi tuossa kansikuvassa olla etualalla. Näyttää oikeastaan aika tökerölle.