Howard Chaykin- nero vai perverssi?

[Veli Loponen]

Aikaisemmin mainittiin, että Chaykin kuvittaa kesällä numeron New Avengersia. Nyt Newsaramalla on Chaykinin haastattelu asian tiimoilta ja siinä on myös näytekuvia, mitkä näyttävät oikein hienoilta:

[Antti Vainio]

Luin kuukausi sitten tällaisen pulp-novellikokoelman kuin McSweeneyn mammuttikokoelma jännittäviä tarinoita. Ei sykähdyttävä, sellaiset kirjoittajat kuin Elmore Leonard, Michael Moorcock ja Neil Gaiman joista olen aina pitänyt kirjoittivat hyvät tarinat mutta siinäpä se. Kirja näyttää tosi hyvälle, siinä on mainoksia vanhoista pulp-lehdistä ja Chaykin on jokaisen jutun alkuun piirtänyt juuri tyyliin sopivan kuvan. Chaykinilla on tämä pulp sense indiid, sanoisi Keijo Ahlqvist.

Hauska vihamielinen arvio kirjasta:
http://www.pulpanddagger.com/pulpmag/editorial47.html

[Curtvile]

Velin postaama näyte ja tämänpäiväinen Tähtivaeltaja tukevat toisiaan: Chaykin ON mestari.
kiitos Petteri Ojalle Flyer-tarinakokonaisuuden lainasta. G.kane oli kuitenkin lieventävänä elementtinä. Batmanissa on aina ollut seksuaalisuutta, mutta ei yleensä näin teutonista.
Marvel ei tosiaan tiedä mihin päänsä pisti. Jos New Avengersilla on naisjäseniä, niin tulevassa sarjakuvassa on harhailevia silmiä...
Onko monikin muuten lukenut Solo : Howard Chaykinin ?

[Lönkka]

Onko monikin muuten lukenut Solo : Howard Chaykinin ?

Kaikki Solot on luettu ja kovasti diggailtu!

Etenkin Jordi Bernetin Poison Ivy -stoori oli henkeäsalpaavan hieno!

Varauksetta voi noita suositella lähes kaikille.

[VesaK]

American Flaggia näkyi olevan pari albbarillista Kampintorin Antikvariaatissa, 8 eur kappale mikäli jotakuta Helsingissä kautta liepeillä olevaa kiinostaa. Minua ei oikein Chaykin inspiroinut, ainakaan tänään.

[Curtvile]

Luin eilen illalla Chaykinin Solon.
Viimeisesta omaelämänkerrallisesta pätkästä ilmeni uusi kytkentä G. Kaneen ja muutoinkin potki kuin hevonen. Joskus Chaykin on vähän liian itsetietoinen, mutta Solo on todella lämpimästi suositeltava.
Maailma on todella ihanasti vinksallaan.

[Curtvile]

Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse?
Lueskelin Chaykin- J-L Garcia-Lopézin Twilightia, muka nähdäkseni miten etsimäni asia on siinä toteutettu niin bongasin tarinasta puisia avaruusaluksia ja sivuhahmon nimeltä Ironwolf.
Voi jumalan puupyssy ja sielunvihollisen kasapanos.
IRONWOLF. Minä unohdin Ironwolf fires of the revolution albumin.
Kerrankos sitä. Howard Chaykinin ja John Frances Mooren tarina, Mike Mignolan lyijärit ja P.Craig Russellin tussit.
Että niinkin turha joukko.
Sata sivua ajasta jolloin avaruusalukset ovat puuta, aristokraatit huumeisia psykopaatteja, kapinalliset vasemmistoa, miehet kovia ja naiset fiksuja. John Carteria suljetulle osastolle.

[gerber]

Näyttäisi, että Chaykin alkaa kuvittamaan Bladen uutta sarjaa. Toivottavasti hän ei tee Bladesta Wesley Snipesin näköistä kuten Scot Eaton teki Black Panther #12.
Lisää aiheesta täältä:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7603

[Curtvile]

Näyttäisi, että Chaykin alkaa kuvittamaan Bladen uutta sarjaa. Toivottavasti hän ei tee Bladesta Wesley Snipesin näköistä kuten Scot Eaton teki Black Panther #12.
Lisää aiheesta täältä:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=7603

Ei tuo linkin kuva liikaa Snipesilta näytä. Vaikka Chaykin Bladen ulkoasumuunnoksia haastattelussa käykin läpi.
Lupaava uutinen, vaikkei ehkä Hawkgirlille.

[Curtvile]

Lukaisin hetki sitten väkivaltaa tihkuvan the Ride -albumin, johon Howard oli ystävällisenä setänä kirjoittanut esipuheen.
Paitsi että on ainoa tyyppi, joka kuittaa nimensä alle tekstin Prince kävi jotain outoa ilmi.

Kehuessaan tekijöitä ja kertoessaan mv-sarjakuvan tekemisestä ylipäätään Chaykin paljastaa jotain itsestään.
Omien sanojensa mukaan on värisokea (punaviher tarkkaan sanoen).
Ei mitenkään ainutkertaista, mutta poikkeuksellista kumminkin.

 

[jussi mäkinen]

Jos jollain on viitseliäisyyttä niin vois laittaa vähän pidempää selvitystä/arvostelua Chaykinin American Flaggista ja Black Kissistä (onko ilmestynyt tradeina?). Noita siis käsittääkseni pidetään herran päätuotantona. Diggasin tosi paljon äijän Thrillerin tekeleistä mutta en ole tutstunut muuhun tuotantoon.

Lukaisin alkukesästä American Flaggit ja pidin yllättävänkin kovasti. Nuorempana Chaykinin tyyli ei iskenyt ollenkaan ja hänen tarinoitaan oli kielipuolena vaikea hahmottaa.  Paitsi Blackhawk taisi kolahtaa silloin kun se tuli Thrillerissä.

Varsinkin American Flaggin ensimmäiset 12 numeroa olivat nyt luettuina aivan erinomaisia. Ensinnäkin ne olivat viihdyttävää ja hyvin tehtyä sarjakuvaa, toisaalta monet teemat olivat säilyttäneet ajankohtaisuutensa (esim. kaiken kaupallistuminen, tosi-tv, porno ja väkivalta.)

Flagg, Black Kiss sekä Dc:n Shadow ja Blackhawk taisivat olla Chaykinin 80-luvun päätyöt. Itselleni on jäänyt hiukan väsähtäneen oloinen mielikuva hänen muista töistään, jotka tuolloin luin. Sama väsähtäminen näkyi ehkä jo American Flaggin ensimmäistä vuotta seuranneissa numeroissa. Toisaalta pari vierailevaa piirtäjää myös vaikuttivat tarinan jännitteen katkeamiseen.

 Time²-lehti on myös aina ollut vaikeasti pureskeltavaa ja se odottaa yhä yöpöydällä lukemista. Toistaiseki lukematta ovat myös pari Comics Journalia, joissa Chaykin saa vastailla kysymyksiin, jotka mm. koskevat hänen sarjakuviensa naisia.

Onko kukaan lukenut Chaykinin Marvelille ja Atlakselle 70-/80-luvuilla tekemiä Dominic Fortune- ja Scorpion-tarinoita? Niitä on kai myös kehuttu.
 

[Rmäki]

Chaykin on kyllä vekkuli ukko -- onneksi lopetti taas vaihteeksi hommat Hollywoodissa ja ryhtyi väsäämään sarjiksia. On mielestäni erinomainen piirtäjä ja käsikirjoittaja, mutta parhaimmillaan haastatteluissa, kolumneissa ja muuten vaan aukoessaan päätään. Sitä paitsi se on koko lailla Mannisen Pekan serkun näköinen.
Joku ihmetteli aiemmin BWS:n ja Chaykinin hengenheimolaisuutta. Molemmat ukot kuuluivat siihen 70-luvun porukkaan, joka ammensi sarjiksiinsa vaikutteita muista kuvataiteista, yhdistävä visuaalinen esikuva oli varmasti esteetikko Aubrey Beardsley.
Suosittelen Chaykinin faneille myös ukon kuvittamia kirjoja STARS MY DESTINATION, EMPIRE ja mikä piru se Moorcockin kanssa tehty oli, olisko ollut SWORDS OF HEAVEN, FLOWERS OF HELL? Upeata designia, kerta kaikkiaan.

[Matti Karjalainen]

Chaykinin nimi putkahti ensimmäistä kertaa minun silmieni eteen Tähtivaeltajaa lukiessa. Sarjakuvakatsauksessa käsiteltiin miehen Bite Club -sarjakuvaa, jonka sitten vampyyrifriikkinä hankin myös itselleni ja taisinpa siitä myös sanasen kirjoittaa tuonne Luettua-palstalle.

Pidin lukemastani. Chaykin oli ottanut mukaan aika tavalla aineksia "Kummisedästä", mutta toisaalta niinhän kaikki fantasiakirjailijatkin lainaavat enemmän tai vähemmän genrensä perusteoksia. En vaan missään vaiheessa tajunnut, miksi päähenkilöiden piti olla vampyyreja. Se kun ei tuntunut määrittävän henkilöitä millään tavalla tai edes kuljettavan juonta mihinkään suuntaan, joten tarina olisi ollut luontevampi kertoa mitä tahansa etnistä vähemmistöä kuvaavana, realistisena rikossarjakuvana.

Vampire Crimes Unitin kolme ensimmäistä numeroa (lienevätkö siinä kaikki) odottavat vielä lukemistaan.

[Curtvile]

Chaykinin nimi putkahti ensimmäistä kertaa minun silmieni eteen Tähtivaeltajaa lukiessa.

Pidin lukemastani. Chaykin oli ottanut mukaan aika tavalla aineksia "Kummisedästä", mutta toisaalta niinhän kaikki fantasiakirjailijatkin lainaavat enemmän tai vähemmän genrensä perusteoksia. En vaan missään vaiheessa tajunnut, miksi päähenkilöiden piti olla vampyyreja. Se kun ei tuntunut määrittävän henkilöitä millään tavalla tai edes kuljettavan juonta mihinkään suuntaan, joten tarina olisi ollut luontevampi kertoa mitä tahansa etnistä vähemmistöä kuvaavana, realistisena rikossarjakuvana.

niin no Chaykin kuvaa aina( poikkeuksetta ymmärtäväisesti ja poliittisesti korrektisti) etnisiä ja muita vähemmistöjä.
Howard on sillai hiukan hassu setä.

vampyyreihin perehtyneenä luottanen että sarjakuvassa käsitelty uskontojen kuvaus ja yhteisön kuvaus eivät olleet aivan totuttua perushuttua.
Ja odotan sitä Sopranosin jaksoa jossa gangsterit päättävät toimia kuten Bite clubin loppupuolella.
Bite club ei ole parasta Chaykinia millaan mittapuulla, mutta varsinkin huomiosi ettei vampyyriys määritä Chaykinin hahmoja osuu keskelle maalia.
Juuri se siinä onkin asian ydin.
Chaykin käyttää niin mono- kuin stereotypioita hyväkseen ja tekee aivan oman näköistään juttua. Yleensä jutellen niin paljon mukavia ettei edes huomaa kun lyödään vasaralla toistuvasti päähän.
uskallan väittää että Bite club aukeaa eri tavalla jos lukee ensin myös Solon ja paljon parjatut American centuryt.

[Matti Karjalainen]

vampyyreihin perehtyneenä luottanen että sarjakuvassa käsitelty uskontojen kuvaus ja yhteisön kuvaus eivät olleet aivan totuttua perushuttua.

Olen eri mieltä. "Bite Clubin" kerrontatavassa ei mielestäni ollut mitään sellaista, mitä ei aikaisemmin olisi nähty mafiaperheitä kuvaavissa elokuvissa ja sarjakuvissa. Chaykin pyöritteli etenkin "Kummisedästä" tuttuja teemoja: perheen liiketoimien ulkopuolelle jättäytynyt poika, joka valitsee kuitenkin pimeyden valon sijasta, liiketoiminnan laillistaminen tietyn ajan kuluessa, perheen sisäiset skismat, jotka ratkeavat verisesti...

Ja ei tuo uskonnollisuuden kuvaaminenkaan mafiagenrelle mitenkään vierasta ole, mikä liittynee kai katolisen kirkon merkittävään rooliin amerikanitalialaisten keskuudessa (vrt. ensimmäisen Kummisedän ristiäisten aikana tapahtuva loppupuhdistus tai Vatikaaniin nivoutuva kolmas Kummisetä).

uskallan väittää että Bite club aukeaa eri tavalla jos lukee ensin myös Solon ja paljon parjatut American centuryt.

Pitänee ottaa tavoitteeksi tutustua noihin.