Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Hazart 02.12.2003 klo 00:24:50
-
Pistäkäämme tänne linkkejä, joista on apua sarjakuvan tekijälle. Joko niin, että sieltä voi downloadata jotain tai sitten siellä on tutoriaaleja tms. Ei linkkejä laittomille lataussivuille pliis, eikä sellaista mikä ei liity sarjakuvien tekemiseen lainkaan.
Tästä lähdetään liikkeelle:
1. http://www.blambot.com
- - - Sis. upeita sarjakuvafontteja ja ohjeita fonttien ja sarjiksen tekemisestä ylipäänsä.
2. http://www.polykarbon.com/
- - - Vaikka mitä tutoriaaleja photoshop/paint shop pro työskentelyyn sarjakuvien tekemisessä ja myös piirtämisoppaita mangatyylillä.
PS: Testaa toimiiko linkkisi, kun olet sen laittanut näkyviin.
-
Lyikkärisivuja tussausharjoituksiin:
http://www.stormpages.com/krivo321/artists.htm ja sen etusivulta http://www.stormpages.com/krivo321/ löytyy ainakin jotain artikkeleita.
Hyvä foorumi on Digital Webbingillä (siellä voi näytellä tekeleitään ja muut arvostelee):
www.digitalwebbing.com
Monien piirtäjien kotisivuilla on myös usein jonkin verran opastusta (esim. http://www.scottmcdaniel.net/drawing/character/character.html http://www.bobmcleod.com/lessons.html ).
Ja ehdoton paikka on tietenkin kupla-akatemia (en muista osoitetta, mutta löytyy osoitteesta www.kupla.net ja joku varmaan kertoo paremmin).
-
Welzu!
Noi oli tosi kovia linkkejä. Kiitos!
-
Oisko järkee laittaa linkkejä tonne Kvaakin Linkkihakemistoon eikä tänne keskusteluihin?
-
Joo, laita Welzu noi linkit linkkihakemistoon, niin ne pysyy siellä kaikkien nähtävillä pitempäänkin. Kai noista on asiallisinta kuitenkin laittaa vaan etusivut kustakin. Sarjakuvan tekemiseenhän noi menee.
Timo
-
Tästä lähdetään liikkeelle:
1. http://www.blambot.com
- - - Sis. upeita sarjakuvafontteja ja ohjeita fonttien ja sarjiksen tekemisestä ylipäänsä.
Iso kiitos tästä, meinasin jossain vaiheessa pistää kyselyn sarjisfonteista, mutta säästyipä sekin vaiva.
-
Oisko järkee laittaa linkkejä tonne Kvaakin Linkkihakemistoon eikä tänne keskusteluihin?
Olis varmaan. HAHAHA! Mut kait niitä voi laittaa tännekin. Täällä tulee kuitenkin luurattua...
-
Sarjakuvantekijöille ehdotonta kirjallisuutta voisi listata tähän threadiin, jookosta. Monista teoksista on ollut puhetta siellä täällä ketjuissa, mutta aihe kaipaa kenties omankin osaston.
Minkä sarjakuvan tekemiseen liittyvän teoksen haluaisitte jokaisen piirtäjänalun tai kokeneemmankin konkarin lukevan? (Nyt Leo ja kumppanit, silmät ja korvat auki!)
Itse voin aloittaa:
Scott McCloud: Sarjakuva - Näkymätön taide
Itse luin tämän jo aikaslailla pienenä (miten ihmeessä eksyin kirjallisuustieteen hyllylle kirjastossa?...) ja teos jätti lähtemättömän vaikutuksen. Pidin monta vuotta McCloudin ajatuksia suorastaan uskonnollisena ohjenuorana koko sarjakuvantekoharrastukselleni. No hitto, niin taidan pitää vieläkin!
Minulla oli aina tunne, että sarjakuva on jotain paljon suurempaa kuin miltä se äkkiseltään näyttää ja tuo kirja tukee ajatusta loistavasti. Jos joskus ketuttaa koko sarjakuvan parissa puuhastelu niin tuosta kirjasta saa aina uutta inspiraatiota! Meikän suosikki nummero uno!
Listalle olisi lisääkin tulossa, mutta heitetään pallo vuorostaan muille. Gentlemen, you may start your engines.
-
No, mä sanoin jo toisaalla tuon Will Eisnerin "Comics and the Sequential Artin", joka on mun silmissäni se paras oppikirja. Mulla on kaiketi noin metrin verran sarjakuva-aiheista (ei-sarjakuvaa) kirjallisuutta hyllyssä, jos pelkät kirjat (ei lehtiä) lasketaan.
-
Minusta Eisnerin Graphic Storytelling on TEKIJÄLLE vielä parempi. Sequential artsissa käydään läpi sarjakuvan kerrontakeinot, GS:ssä niiden käyttö. Visuaalinen kerronta, se on eri juttu kuin kuvitettu teksti. Käy ilmi jos yrittää tehdä sarjakuvan kokonaan ilman tekstiä, esim.
-
Saako näitä kahta, Kiven ja Rojun mainitsemaa teosta Suomesta vai täytyykö tilata? Luottokorttia ei ole...
-
Saako näitä kahta, Kiven ja Rojun mainitsemaa teosta Suomesta vai täytyykö tilata? Luottokorttia ei ole...
Saa. Goodfellows ja Fennica Comics ainakin pitänevät varastossaan. Kustantaja on Poorhouse Press / Eclipse.
Roju, sä tykkäsit Storytellingistä? Mä olin siihen vähän pettynyt, musta se oli sellainen turhan nopeasti tehty "laitanpa loputkin luentokalvoni kirjaksi" kun sen silloin luin. Taidanpa lukea sen uudestaan, kun se tuossa hyllyssä on.
-
Mä luulen että Goodfellowsista, Akateemisesta, Fennicasta tai Kukunorin postimyynnistä voi saada.
edit: tilaamalla, ovat ilmestyneet jo jokunen vuosi sitten mutta Angoulemessa näin että uusintapainoksetkin on otettu. Paremmin taitettu = helppolukuisempi nyt.
Graafikkonysväosastona voisin kertoa että siinä Sequential artissa (vanha painos) on liian pitkät rivit, tekee sen tarpeettoman vaikealukuiseksi. Koulussa opetettiin että ihmissilmä jaksaa lukea yhdeltä riviltä no en nyt muista montako merkkiä, jotain nelkyt? Oivallus tämäkin.
-
Saako näitä kahta, Kiven ja Rojun mainitsemaa teosta Suomesta vai täytyykö tilata? Luottokorttia ei ole...
Ostin tuon sequential artin Turun Alfasta... sieltä nyt voi tilata mitä vain...
Mulla löytyy How-to-draw-mangaa ja -anime -kirjoja useampia (sopivat myös ei-mangan tekijöille) ja niistä etenkin Putting things in perspective on loistava. Otti päähän opiskella perspektiiviä, kunnes löysin tämän loisto-opuksen. The art of comic book inking on myös ihan ok... niin ja erittäin paljon pidän myös kirjasta how to draw comics marvel way. Pidän siitä, vaikka en olekaan supersankarimiehiä. Onhan noita muitakin, mutta tossa tärkeimpiä... Sarjakuvia lukemalla ja tutkimalla oppii myös tosi paljon.
8)
-
Yksi hyvä kirja mallista piirtämiseen ja anatomian opetteluun on Andrew Loomis - Figure Drawing (for all it's worth). Kirja on jostakin 50-luvulta ja siinä opetetaan ihmisen anatomian ja piirtämisen salat suhteellisen helposti tajuttavalla tavalla.
En tiedä onko kirjasta suomennettua versioita, mutta lähes kaikki peruskoulun käyneet osaavat sen verran englantia, että ainakin pääpiirteissään ymmärtää asiat. Jos haluaa opetella realistisempaa piirtämistä, niin suosittelen kirjaan tutustumista.
-
l'Art de la BD 1: Du scénario à la realisation
l'Art de la BD 2: la technique du dessin
Ikävä kyllä nämä ovat ranskaksi, mutta mahtavia jötkäleitä. Taidekoulussa en oppinut piirtämään, vasta luettuani nämä opin. Havainnollisia, käytännönläheisiä, ei turhaa teoretisointia. Tosin muutamaan vuoteen en ole teoksia enää avannut, kun en ole tarvinnut. Erinomaisia neuvoja juuri kuvakerrontaan ja yksittäistenkin ruutujen sommitteluun. Nämä kyseiset kohdat kolahtivat ainakin minuun.
Philippe Vandooren: Profession CRÉATEUR DE BANDE DÉSSINEES, Franquin/Jijé
60-luvun paras belgialainen huumori- ja realistinen piirtäjä puhuvat työtavoistaan, hinnoista, aikatauluista, harjoittelusta (Franquinin osion olen lukenut, Jijé lukematta). Ranskankielinen.
Valaiseva.
-
l'Art de la BD 1: Du scénario à la realisation
l'Art de la BD 2: la technique du dessin
...ja ainakin eka näyttää olevan amazon.fr:ssä tarjouksessa...
-
Ja jostainhan sitä on aina aloitettava:
Ahlqvist - Kutila: Piirrä sarjakuvaa!
on ainakin omassa hyllyssäin' ihan hiirenkorvilla: tuo opus sopii oivallisesti ainakin kansalaisopisto-opetukseen!
-
Tämä kirja on jokaisella sarjakuvantekijällä oltava.
Tämän kun hankit niin et muita kirjoja tarvitsekaan. ;D :P
http://www.amazon.com/gp/reader/0671530771/ref=sib_dp_pt/103-0913654-7970261#reader-link (http://www.amazon.com/gp/reader/0671530771/ref=sib_dp_pt/103-0913654-7970261#reader-link)
-
Tämä kirja on jokaisella sarjakuvantekijällä oltava.
Tämän kun hankit niin et muita kirjoja tarvitsekaan. ;D :P
Hyvä että oli hymiöt:-)
"How to draw Comics the Marvel way" (tai kuten se osuvammin tunnetaan "The Marvel Way to draw") on oikeastikin hyvä kirja. Siitä on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa, ja muutaman sivun perspektiivioppi on malliesimerkki siitä, kuinka vaikean asian saa yksinkertaistettua muutamaksi nyrkkisäännöksi.
Lukijan on syytä kuitenkin muistaa, että elävä ihminen ei ole transformer eikä manikin-nukke, eikä ihminen myöskään koostu toisistaan riippumattomista, oman tahtonsa alla liikkuvista osasista (paitsi...) vaan kaikki ihmisessä on osa samaa liikettä. Luonnostelun harjoittelua ei ole syytä jättää Marvelin pahvirobottien varaan.
Ja ne extreme-poseerauksen harjoitukset on hauskoja:-D
-
Tuskin on haitaksi, jos hyllystä löytyvät myös seuraavat teokset:
Alan Moore: Writing for Comics
Ei niinkään tee näin -teos vaan oletko ajatellut tätä -teos.
Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa (alaotsikkona Menestystarinan anatomia)
Tästä oppii paljon tarinan rakenteesta ja mielihyvän tuottamisen ehdoista.
-
Ahlqvist - Kutila: Piirrä sarjakuvaa!
Tätä luin itsekin aikoinani paljon, kun vasta aloittelin harrastustani. Täytyisi varmaan lainata taas uudelleen kirjastosta, sen verran hyvin oli ihan perusasioita esitetty.
-
http://www.kupla.net/akatemia/kerros1/luokka1a/oppaat.html
-
Perrrsspektiivikirjoja...
Näitä tuli esille tuolla perspektiivikeskustelun puolella, joten kontrollifriikkinä listaan tännekin
Hazart mainosti jo säikeessä aiemmin isosilmäisten perspektiivikirjaa Putting things in pespective.
Lisäksi Koivusaaren Jukka mainitsi arkkitehdinaluille suunnatun Robert W Gillin "Rendering With Pen + Ink", jota itsekin aikoinaan suu ymmyrkäisenä tavasin. Siinä on melko laajasti mutta silti kompaktisti asiaa perspektiivistä.
Perspektiivistä löytyy hirveitä matemaatikkojärkäleitä, joista on tyhmälle sarjistelijalle melko vähän apua. Joten jos sie tiiät lisää noita hyödyllisiä perspektiivi - eli tuttujen kesken pera-kirjoja, niin pistäpä säikeeseen. Schönke Daan!
-
Värittämispuolella on tullut ilmeiseksi kirjata muutama kelpo teos värittämisen saloihin.
Hazel Harrison 1994. Vesivärimaalauksen menetelmät - Opas vesivärien, guassin ja akryylimaalien käyttöön. WSOY, Helsinki
Jeremy Galton 1996. Öljyvärimaalauksen menetelmät. WSOY, Helsinki
Nämä kaksi ovat kivoja kirjoja siinä mielessä, että ne antavat aika runsaasti kaikenlaisia kikkailuneuvoja. Lisäksi ne näyttävät, mitä erilaisilla nikseillä ja kikoilla saa aikaan, miltä jälki näyttää ja yleensä menetelmää käyttäneen taiteilijan jokin työ on myös esiteltynä vertailun tekemiseksi. Nämä nyt tähän alkuun. Laitan myöhemmin lisää, kunhan ehdin...
-
Tämmösiä on ainakin hiljan ollut kotimaanliikenteessä:
elukkaopas
Charles R. Kinght "Animal Drawing - Anatomy and Action for Artists"
yleisteos
Caputo & kumpp "Visual Storytelling" - pääosin sarjakuvaa mukana myös elokuvaus ja julistejuttuja
-
Uusi opas, vähän epäilyttävästi nimetty ;D, ilmestynyt laajassa guides-sarjassa:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3642 (http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3642)
Timo
-
Uusi opas, vähän epäilyttävästi nimetty ;D, ilmestynyt laajassa guides-sarjassa:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3642 (http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=3642)
Timo
Tuo on selvästi suunnattu minulle :)
Tiedättekö onko olemassa mitään erityistä hiilellä piirtämiseen keskittyvää kirjaa?
Tuli tänään kokeilumielessä ostettua muutama hiili. En tiedä jouduinko ryöstetyksi kun maksoin 2.90 viidestä.
Samapa tuo.
-
Joop, en tiedä olisiko tällaiselle käyttöä tai tarvetta täälä mut kun löyty sattumalta verkolla poukkoillessa niin ...
http://www.fineart.sk/index.php?cat=1 --
Tällä sivulla on skannatuna neljä kirjaa, (klikkaa kirjaa) vanhaa klassilista kamaa kylläkin mutta eihän tiedot muutu vaan tekniikka se hienostuu digitalisoituu. Teksteistä en tiedä mitä on, kuvat voi olla hyödyllisiä. Nämä ´tutorials´ käsittelee kuinka piirtää päätä ja käsiä, anatomiaa jne.
pää esim. -- http://www.fineart.sk/index.php?s=24&cat=14
-- tai -- http://www.fineart.sk/index.php?s=80&cat=14 -- (kaikkiaan on 140 sivua lerattavana)
anatomiaa -- http://www.fineart.sk/index.php?s=16&cat=12
-- tai -- http://www.fineart.sk/index.php?s=48&cat=12 -- (kaikkiaan 190 sivua)
Ja tuosta -- http://www.fineart.sk/index.php?cat=4 -- voipi tutkia jo haluaa esim. esikuvaa Kapteeni Suomen lihaskimpuille (mut täytyy sanoa että aikas groteskejä ovat) ...
-- j --
edit : joo, linkittyyhän sieltä muuallekin mut enpä yllytä ... mutta hr. Josef Zvzavy´n kirja (280 s.) voi myös olla tutkimisen arvoinen -- http://www.fineart.sk/index.php?cat=18
-
Aika hyviä, kiitos.
Heh tuon yhden linkin mukana avautui pop-up jossa mainostettiin:
Human Photo References for 3D Artists and Game Developers
Erityisesti esillä oli valokuvia:
"Pregnant Woman In Fighting Poses"
Huh?
Timo
-
Mitäs pidätte hyvinä piirustus-, väritys- tai no, ihan minä vaan sarjakuviin liittyvinä referensseinä? Elikkä mistä opuksesta on ollut hyötyä piirrostyylin tms. kehittämisessä? Tai sitten ihan vaan mallina?
-
nettihän se on piirtäjän aarreaitta. ite seilaan foorumeita ja etin kuvia, jollasia ite haluaisin piirtää. etenkin hahmotelmat ovat todella hyödyllisiä sillä niissä näkyy usein työvaiheet.
-
Mitäs pidätte hyvinä piirustus-, väritys- tai no, ihan minä vaan sarjakuviin liittyvinä referensseinä? Elikkä mistä opuksesta on ollut hyötyä piirrostyylin tms. kehittämisessä? Tai sitten ihan vaan mallina?
Kun kovat jampat (ja köykäisemmätkin) tuntuvat vannovan Andrew Loomiksen nimeen, niin oli sitten pakko kaivaa näytteitä kaverin kirjoista. Osoitteessa http://www.saveloomis.org/ löytyy.
Siis olihan Loomis täysi kunkku. Creative Illustration on se kirja, joka mainitaan useimmiten, mutta mä suosittelen Fun with Penciliä ekaksi kirjaksi. Jollei sitä tavatessaan kihise halusta piirtää, niin sitten on päässä vikaa. Piru kun kaverin olisi keksinyt junnuna, eikä viime kesänä. Teinit, älkää tehkö samaa virhettä kuin vanha.
Loomiksen lukeminen pitäisi olla pakollista, ennen kuin saa ostaa mitään piirrä mangaa -roskaa. Ensin kantsisi opetella piirtämään hyvin, sitten vasta huonosti.
Sitten mainostaisin Bert Dodsonin kirjaa Keys to Drawing. Suomalainen kirjakauppa myy Suomeksi nimellä Avaimet Piirtämiseen tai sinnepäin. Näistä piirrä-mitä-näät-eikä-mitä-tulkitset-näkeväsi-kirjoista tää näyttää vähiten huuhaalta. Ihan asiallisia harjoituksia. Suomalaisessa tarjouksessa alta 20 euroa, Akateemisessa jotain 44. Ostakee pois.
Tää on tietty enemmän opi-piirtämään-mitä-vaan kuin opi-piirtämään-sarjakuvia kirja. Kyllä tällä piirrettävien asioiden valikoima laajenee kovasti.
pek
--
-
Neljä Loomiksen kirjaa löytyy skannattuna osoitteessa http://www.fineart.sk
-
Näin Like-kirjakaupassa jonkun ihme kirjan, jotain "Piirrä luovasti - vapauta oikea aivopuoliskosi" tms. Sen oli julkaissut Opus, koko oli joku A4:ää leveämpi. Anyway, pointtini oli se, että siinä oli erittäin hyvännäköisiä tehtäviä. Näin opena voin suositella!
Käsikirjoituspuolella yksi tosi hyvä on David Mametin Elokuvan ohjaamisesta. On ihmeellistä että niin hyvä mutta pienen(?) lukijaryhmän kirja on suomennettu! Mamet on teatteritaustainen elokuvaohjaaja, mutta puhuu selväjärkisintä tekstiä kuvilla kertomisesta mitä olen kuunaan havainnut.
Sarjakuvan kirjoitus- tai piirtämisoppaissa taas en ole vielä erityisen hyviä havainnut (mm. niiden joukossa joita täälläkin on mainittu). Kupla-akatemia on yksi parhaista, vaikka puuttuu muotoon vain lähinnä sekin. Yleensä mennään väärä pää edellä puuhun, eli opetetaan ulkoisia asioita, muotoa eikä SISÄLTÖÄ. Kutsunkin niitä viivottimenkäyttöoppaiksi ;) Kauheasti teoriaa tai sitten joku kertomassa esimerkkejä siitä MITEN ON TEHTY /hän tekee, mutta hyvin vähän mitään mikä edistäisi omaa luovuutta, omien ideoiden ja tyylin löytämistä. Pahimmillaan sellaiset opukset SÄÄNTÖINEEN vaan vievät tekemisen ilon ja oamperäisyyden ja saavat epäilemään omaa tekemistä ja tuntemaan itsensä huonoksi ja epävarmaksi. Kuitenkin ne ajat jolloin sarjakuvien tekemisessä oli jotain sääntöjä ovat kaukana takanapäin. Skannerilla saa toistumaan vaikka mitä sävyjä jne. Tietenkin sarjakuvassakin on eri lajityyppejä ja esim. stripin täytyy olla tietyn muotoinen jne. mutta toisaalta, varsinkin Suomessa on myös mahdollisuus täyteen taiteelliseen vapauteen. Mitä kukakin haluaa. Sarjakuvassa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia...
Mutta eipä hätää, kaikenlaista muuta opetetaan ja sitä voi soveltaa sarjakuvaan! Luin juuri nälkäisin silmin Työväenopiston, Kalliolan ja Aikuisopiston esitteitä: luovaa kirjoittamista, dramaturgiaa, sommittelua, värioppia... Varsinkin kirjoittamisen opiskeleminen on kaikki kotiinpäin, lajityypistä riippumatta: paljon erityyppisiä tehtäviä jotka voi ratkaista miljoonalla eri tavalla (eli sillä omalla), ryhmässä saa palautetta, oppii muilta miten saman asian voi ratkaista toisin, oppii myös tunnistamaan mitä itse tekee ja haluaa tehdä... ja hyviä sarjakuvia voi piirtää vaikka tikku-ukkoina, mutta jos käsis mättää, se ei enää ole hyvä sarjakuva.
Sarjakuvien tekeminen on niin kivaa. Julkaiseminen /julkaistuksi tuleminen onkin sitten oma lukunsa...
-
Juu tuo oikean aivopuoliskon venytyskirja on Betty Edwardsin kirjoittama ja sille on lontoonkielinen jatko-osakin. Tosi mielenkiintoinen kirja fysiolokiseltakin kantilta, itselleni kirja on aiheuttanut tuskaisia piirtosessioita kun ei käsitä miksei se kynä tee mitä käsken... >:( (tai siis tekeehän se, siksi ahdistus)
-
Mistä johtuu, et kaikki haukkuu sitä Katy Coopen tekemää Mangakirjaa???? Se ei oo mikään huono, vaikka siinä opetettaiski Katyn tyyliin piirtään sitä mangaa!!! Miettikää ny, jos oisitte itte tehny kirjan, ja sitte kaikki vaa haukkus sitä!!!! ei ois kivaa, vai?? :o Mulla sattuu olemaan ittelläni toi kirja....ja voihan niistä ohjeista soveltaa omanlaisen, etttei aina tarvi tehä ihan just saman näköstä!!! OTTAKAA KANTAA!!!! :-\
Ylläpito: Poistin joukon hymiöitä ja värin.
-
Uh huh? .. Eiköhän asiaa puitu aika tyhjentävästi esim. täälä >>> (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3409.0) (näemmä siitä löytyy linkkejä edelleen asian puitteista)
-- j --
-
Näin Like-kirjakaupassa jonkun ihme kirjan, jotain "Piirrä luovasti - vapauta oikea aivopuoliskosi" tms. Sen oli julkaissut Opus, koko oli joku A4:ää leveämpi. Anyway, pointtini oli se, että siinä oli erittäin hyvännäköisiä tehtäviä. Näin opena voin suositella!
Niin minäkin. Kokeilin betty-harjoituksia kotona kesällä ja halusin panna vahingon kiertämään opiskelijoille. Limingassa oli sitten kaikille viikko betty-harjoituksia heti alkuun, ja se teki ihmeitä. Betty Edwardista ei tarvitse pitää, harjoitukset toimivat, oli niiden takakana mikä filosofia hyvänsä.
-
Nyt on tullut semmoinen kuin Education of a comics artist. Artikkelikokoelma, toimittaneet Dooley & Heller. http://www.allworth.com/Catalog/ILL371.htm
-
Lisäksi kohta ilmestyy Lewis Trodheimin näkemys sarjakuvan tekemisestä:
http://www.editions-delcourt.fr/album.php?id=1404
-
Ranskaksi ? Je ne parle´ paa .. jotakin.
Muuten (kai joskus aiheesta annoin mielipiteitä, mut no ..) B. Edwardsin kirjat kannattaa kaikkien lukea.
Ja sitten vaan kynä väärään käteen ja piirtämään .. ja sitten piirrät kuvat ylösalaisin .. ja sitten vielä piirrät mallista, katsomatta paperiin .. sitten otat paksun hiilen jolla et voi piipertää pikkuruista viivaa ..
-- j --
-
Ranskaksi ? Je ne parle´ paa .. jotakin.
Muuten (kai joskus aiheesta annoin mielipiteitä, mut no ..) B. Edwardsin kirjat kannattaa kaikkien lukea.
Ja sitten vaan kynä väärään käteen ja piirtämään .. ja sitten piirrät kuvat ylösalaisin .. ja sitten vielä piirrät mallista, katsomatta paperiin .. sitten otat paksun hiilen jolla et voi piipertää pikkuruista viivaa ..
-- j --
Onnea valitsemallasi tiellä. Poistit yhden lukijan.
-
Onnea valitsemallasi tiellä. Poistit yhden lukijan.
Älä usko, ei jokela mitään sanonu. Ei sun tarvi olla ylösalaisin, ja mikäs molemmin käsin piirtämisessä vikana, tulee tuplasti valmista...
-
Ketjun otsikkoon viitaten, taisin joskus Aukea.netissä törmätä tämmöiseen tutoriaaliröykkiöön.
http://www.taidefoorumimuste.com/phpBB2/viewtopic.php?t=78
Liikaa, ei ikinä ehtisi tutustua.
-
Onnea valitsemallasi tiellä. Poistit yhden lukijan.
.. että mitä häh !? .. en mitenkään tarkoituksella ainakaan. Olisiko pitänyt pistää *ironiaa* tagit tuohon? No voi sentään ..
Nää B.E.´n ekat kirjat kun luin aikoja sitten tehden itse vielä vaivaloista ja haparaa taivalta piirtelyn alalla. Niitä onkin näemmä tullut lisää ..
Muistaisin niistä saaneni virikkeitä mm. siihen että koska meillä on niin hyvin paljon "lahjoja" joita emme osaa käyttää hyväkseen, kannattaa kokeilla eri ilmaisutapoja. Siis voisi kysyä itseltään esim. miksi minä piirrän oikealla kädellä, tekemlläni tavalla? Onko se minuun iskostettu pienenä vai onko se luonnolista. Ja jos olen mielestäni "taidoton tai osaamaton" saattaisiko se johtua että olen valinnut väärän ilmaisumuodon? Tai rajoitanko itse jostakin syystä kykyjäni? Jos piirrän esim. silmät kiini, en (edes epätiotoisesti) sensuroi itseäni. Jos "peilaan" kuviani, miksi niistä tulee niin hyvin erilaisia? Sama jos kirjoitan tai piirrän ylösalaisin.
Soitan kitaraa, olen treenannut vas. käden totteleen mielen impulsseja ja joskus se tekee jotakin "itse tietämättäni". Jos se toimii soittaessa, niin miksei sitten myös maalaillessa, piirtäessä jne. Valitsinko jopa väärän (taide)lajin? Sopisinko paremmin muusikoksi .. vai kylähulluksi?
Kokeilemalla eri tapoja voi oppia jotakin, aina samoja polkuja kulkien ei ehkä ..
Eihän sitä ketään voi pakottamaan lukemaan tai tekemään yhtikäs mitään! Mutta, voi olla että jos on avoimet aistit (mä oon jo niin vanha että toivot on aika suppeat siinä) ja osaa hyödyntää uusia ja jopa outojakin virikkeitä, se kehittää. Voit ehkä yllättyä itsekkin ..
-- j --
-
Tai rajoitanko itse jostakin syystä kykyjäni? Jos piirrän esim. silmät kiini, en (edes epätiotoisesti) sensuroi itseäni. Jos "peilaan" kuviani, miksi niistä tulee niin hyvin erilaisia? Sama jos kirjoitan tai piirrän ylösalaisin.
Juu jokelalla on asiaa.
Itte olen oppinu piirtämään paskasti ja olen alotellu alusta. Bettystä oli vähä apua jos kohta villeranta-asenteestakin. Siis siinä että pääsee eroon vääristä pinttymistä.
-
.. että mitä häh !? .. en mitenkään tarkoituksella ainakaan. Olisiko pitänyt pistää *ironiaa* tagit tuohon? No voi sentään ..
Kokeilemalla eri tapoja voi oppia jotakin, aina samoja polkuja kulkien ei ehkä ..
Kas. Nyt ymmärtää yksinkertaisempikin.
Joo, näin aseteltuna kuulostaa jopa ns. arkijärjeltä. Jos haluat naulan seinään etkä osu vasaralla, hanki pora, ruuvi ja ruuvari. Tai vaikka paistinpannu jos haluat käyttää naulaa.
Tätä siis ajoit takaa.
Alkuperäinen rautalankamallinnus kuulosti kovasti paljon Ainoa-oikea-tapa-tehd䙩 oppailta.
Kaikkea pitää toki kokeilla ja liika urautuminen ei ole hyvästä. Pinttymistä olisi hauska päästä eroon.
Itselle haaste olisi tehdä jotain siveltimellä ja maalaten. Ei auta oppaatkaan, siveltimellä on oma tahto ja yhä muistelen kuinka aikanaan sain tehdä niillä paljon. Tussit, tussiterät, lyijärit sun muut kun vain rajoittaa ja kangistaa työtä. Tätä korostanut taho ilmaisi tämän sinä Ainoa-oikea-tapa-tehd䙩 vaihtoehtona.
Tässä ei valitettavasti ollut vähääkään ironiaa.
-
Hmmjoo.. aoskus voisi olla sunkin hyvä testata, johtuuko se siveltimen 'oma tahto' vaan huonosta siveltimestä. Niillä kun tuntuu olevan enemmän omaa tahtoa. Mäkin pähkäilin aika pitkään että miksi pirussa en saa joitain tussauksia näyttämään samalta kuin esikuvillani, mutta työvälineiden vaihtaminen edisti asiaa kummasti. Eikä se siveltimellä tussaaminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin väitetään! Pari vuotta kun tussailet edes sunnuntaitussaajana ja pienellä ajatuksella niin -no, et välttämättä ole vielä Wally Wood, mutta hyvällä tiellä.
-
Onko kukaan löytänyt mitään sivua Disney hahmojen piirtämisestä?
-
Tuli mieleeni, kun nuo länkkärisarjiksetkin saivat oman alueen.
Mites olisi semmoine uusi alue, missä olisi linkkejä sarjakuvapiirtämiseen sopiviin sivustoihin ym. paikkoihin:
-rakennuksiin
-autoihin
-anatomiaan
-vaatteisiin
-lasketteluvälineisiin
-lentokoneisiin
Vaarana on tietysti se, että tuolta ei löydä mitään, mutta nyt joutuu nettiä haravoimaan ihan sokkona. No, onneksi on google...
-
Tuli mieleeni, kun nuo länkkärisarjiksetkin saivat oman alueen.
Mites olisi semmoine uusi alue, missä olisi linkkejä sarjakuvapiirtämiseen sopiviin sivustoihin ym. paikkoihin:
--
Kannattaa ensihätään käydä läpi Drawingboardin ketjut. Siellä on erikseen juuri kuvailemasi tapainen alue (http://www.drawingboard.org/viewforum.php?f=33). Siellä on suhteellisen selkeästi merkitty mitä mistäkin löytyy ja ainakin omiin tarpeisiin referenssikuvia on löytynyt mukavan monipuolisesti.
Mainostetaanpas nyt täälläkin, laitoin blogiini yhdestä kuvasta
tuollaisen kohta-kohdalta (http://tuuk42.vuodatus.net/blog/327773)artikkelin kuvamateriaalin kera. Käyn siinä vähän läpi yleisintä sekatekniikkaani. Samanlaisia koosteita on tulossa lisääkin sitämukaa kun saan tehtyä, tosin seuraavat tulevat olemaan jo huomattavasti koherentimpia ja niistä saattaa olla joillekkin oikeastikin hyötyä 8]
Edit: Lisäsin vähän
yleishyödyllisemmän (http://tuuk42.vuodatus.net/blog/category/Kohta+kohdalta) kohta-kohdalta-koosteen blogiini.
-
Mites sitten suomiaiheiset referenssikuvat?
Tosin jos täällä julkaisisi katukuvia esim. Kouvolasta, tulisi ongelmia lain kanssa, sillä kuvassa olisi väistämättäkin ihmisiä, ja ihmisten kuviahan ei saa julkaista ilman heidän lupaansa. :(
Käynpä vilkaisemassa Tuukan linkkiä.
-
Tosin jos täällä julkaisisi katukuvia esim. Kouvolasta, tulisi ongelmia lain kanssa, sillä kuvassa olisi väistämättäkin ihmisiä, ja ihmisten kuviahan ei saa julkaista ilman heidän lupaansa. :(
Saahan! Jossakin irc-galleriassa säännöt kieltävät sen, koska siitä voisi tulla väärinköytäksiä, mutta lain mukaan ihmisellä ei ole tekijänoikeutta omaan kuvaansa, vaan se on yksin kuvan ottajalla. ::)
-
Eikös ole olemassa joku yksityisyydensuojalaki...
Vai onko niin, että se ei koske julkisia paikkoja kuten katuja, mutta esim. ravintolassa ihmisistä otettuja kuvia ei saa julkaista.
-
Vai onko niin, että se ei koske julkisia paikkoja kuten katuja, mutta esim. ravintolassa ihmisistä otettuja kuvia ei saa julkaista.
Nimenomaan näin.
Julkisilla paikoilla (puistot, torit yms) saa kuvata aivan rauhassa, kunhan pitää mielessä yksityisyyden suojan. Et siis kuitenkaan saa kuvata sammutta pulsua ja pistää kuvaa nettiin näytille, koska se halventaa kyseistä pulsua ja saattaa aiheuttaa hänelle ongelmia. Jos taas otat maisemakuvan puistosta ja siellä sattuu olemaan pulsu jossain puun juurella, niin se ei estä kuvanjulkaisua. Jos joku kuvaan sattunut henkilö tulee pyytämään, ettet julkaise kuvaa, on tietenkin kohteliasta siihen suostua, vaikkei laki muistaakseni sitä vaadi.
-
Jos kuka tietäis sivuja joissa opastetaan kuvakerrontaan, olisin kiitollinen.
- ruudusta toiseen siirtyminen
- kuvakulmien käyttäminen ja vaikutus lukijaan
- kuvakokojen käyttäminen ja merkitys
- katseen ohjaaminen
- ajan tuntu ruuduissa
- sisällön annosteleminen lukijalle
- sivu- ja aukeamakokonaisuuden suunnittelu
- tapahtuman jakaminen kuviin ja esittäminen "ruuturykelmänä"
- sommittelu ruudun sisällä: kuvan eri alueiden havaittavuus ja painoarvo, kuvan eri osien mieltyminen lähelle ja kauas jne.
Vai järjestääkö Reima tai joku Tampesterissa sympoosiumin aiheesta?
-
- sommittelu ruudun sisällä: kuvan eri alueiden havaittavuus ja painoarvo, kuvan eri osien mieltyminen lähelle ja kauas jne.
Vai järjestääkö Reima tai joku Tampesterissa sympoosiumin aiheesta?
Ai mää vai? Ehkä en. Voidaan tuosta kyllä mainiosti puhua... ja siitä miten pitkälle näistä ranskalaisista viivoista on ylipäätään järkevää ohjustaa ja pohjustaa oppilaita?
Tulevassa rasterikirjassani on sivu tai pari ihan ruudun sommittelusta.
-
Tulevassa rasterikirjassani on sivu tai pari ihan ruudun sommittelusta.
Oppilaat kysyy, opet penkoo vastauksia, tai ruinaa niitä kvaakilaisilta.
Kerro sitte ku kirja on saatavilla.
-
Löysin lopulta vähän kadoksissa olleen sarjiksen, jolla osallistuin Suomen Madin kilpailuun vuonna 2001. Tuli mieleen, että se saattaisi sopia tähän opasketjuun... jos sen ohjeet kääntää nurinpäin: http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/ongittua.htm
-
T. Kokkila. Kiitos. Piristi päivää ;D Tuollaista se minunkin elämäni on sarjakuvataiteilijana.
-
Taas jaksaa vähän aikaa.
;D
-
Tuli mieleen, että se saattaisi sopia tähän opasketjuun... jos sen ohjeet kääntää nurinpäin: http://www.saunalahti.fi/~tkokkila/ongittua.htm
Miten niin nurinpäin?
Esimerkiksi Sfar ja Ranta tekevät melkein sanasta sanaan noin. Paitsi tietääkseni ei ruutupaperille... yhtä kaikki, otamme tämän Limingassa opetusohjelmaan!
-
Miten niin nurinpäin?
Esimerkiksi Sfar ja Ranta tekevät melkein sanasta sanaan noin. Paitsi tietääkseni ei ruutupaperille... yhtä kaikki, otamme tämän Limingassa opetusohjelmaan!
Olet oikeassa. Tuon sarjiksen piikki kohdistui kyllä osittain omiin maneereihin ja pakkomielteisiin, eikä tietenkään pitäisi yleistää sitä muihin. Osittain aihe tuli ehkä joistakin kehnoista piirustusoppaista, joissa annetaan hyvin tarkkoja neuvoja siitä miten asiat kuuluu tehdä, ja miten ei saa tehdä.
Tuo piirretyn ja painetun kuvan ero perustuu osittain tositapaukseen. Aikoinaan Tampereen taidemuseossa oli Tove Janssonin näyttely. Seinällä oli melko karkeita lyijykynäluonnoksia sarjakuvastripeistä, koska tussatut sarjat on hävitetty. Vieressä oli myös kopioita lopullisista stripeistä. Kuuntelin miten joku äiti selitti pikkupojalle "Tuossa ne on ensin piirrettynä ja tuolta ne sitten näyttää lehdessä".
-
Tuo piirretyn ja painetun kuvan ero perustuu osittain tositapaukseen. Aikoinaan Tampereen taidemuseossa oli Tove Janssonin näyttely. Seinällä oli melko karkeita lyijykynäluonnoksia sarjakuvastripeistä, koska tussatut sarjat on hävitetty. Vieressä oli myös kopioita lopullisista stripeistä. Kuuntelin miten joku äiti selitti pikkupojalle "Tuossa ne on ensin piirrettynä ja tuolta ne sitten näyttää lehdessä".
Heh heh. Sympatiseeraan silti tuota äitiä. Aina kun omilla tyttärillä on tapana kysyä hankalia kysymyksiä julkisissa liikennevälineissä kuten "Miksi tähdistä lähtee valoviivoja kun siristää silmiä" olen varma että takapenkillä istuu joukko fyysikoita tai tähtitieteilijöitä kuuntelemassa keskusteluamme.
-
Landon School of Cartooning. Näköispainos vanhasta kirjekurssin sarja- & pilakuvapiirustusoppaasta.
In the early 1900s C.N. Landon instructed hundreds of cartoonists in the fundamentals of drawing and inking cartoon characters, influencing a generation of artists. Carl Barks (Donald Duck and Uncle Scrooge), Floyd Gottfredson (Mickey Mouse), Roy Crane (Wash Tubbs and Buz Sawyer), and Jack Cole (Plastic Man) all took instruction from Landon.
20 sivun pdf -näyte löytyy ilmaiseksi.
http://www.enchantedimages.com/Landon_book.htm
Timo
-
Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas. Verkossa neljän sivun PDF-näyte.
http://www.btj.fi/?file=449
-
Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas. Verkossa neljän sivun PDF-näyte.
http://www.btj.fi/?file=449
Kiva idea toteuttaa sivut aina esiteltävällä välineellä. Toivon mukaan myös välineisiin perehtymättömät lukijat huomaavat tuon?
-
Kiva idea toteuttaa sivut aina esiteltävällä välineellä. Toivon mukaan myös välineisiin perehtymättömät lukijat huomaavat tuon?
Ehkä ainakin toisella lukukerralla? Idea on kiva.
Kirja on todella selkeä, mikä on hyvä asia kun kohderyhmänä ovat vasta aloittelevat sarjakuvantekijät. Hyvää sekin ettei se tarjoa pelkkiä "tee niin tee näin"-malleja vaan monipuolisempia neuvoja pysyen silti helppotajuisena. Ja sympaattinenkin se on. :)
Hieman vierastan kaunokirjoitusta, mutta se kyllä sopii tyylii eikä ole edes vaikealukuista...
-
Hieman vierastan kaunokirjoitusta, mutta se kyllä sopii tyylii eikä ole edes vaikealukuista...
Tästä päästäänkin taas aiheeseen: mikä on kaunokirjoitusta? Itsekin miellän tuon kaunoksi, mutta vanhempi väki on täällä aiemminkin asiasta lausuneet sanat jos kaksikin.
Nuo neljä sivua lukaistuani vaikutti oikein mukavalta kirjalta. Pitää saada käsiin jossain vaiheessa.
-
Tästä päästäänkin taas aiheeseen: mikä on kaunokirjoitusta? Itsekin miellän tuon kaunoksi, mutta vanhempi väki on täällä aiemminkin asiasta lausuneet sanat jos kaksikin.
Niin, mikäs tuossa sitten ei olisi kaunoa? Kyllä tuo samalta näytti kuin se kauno, jota itse jouduin opiskelemaan. Aiemmat kaunokeskustelut täällä ovat koskeneet nykykaunoa, joka on lähempänä tekstausta.
Mutta joo. Mulle toi näyte oli vähän pettymys. Marilta olen hienompaakin jälkeä nähnyt ja sivujen väljyys kielii siitä, että kovin paljon asiaa tuossa ei välttämättä ole (siis ei ainakaan 140 sivun edestä). Tietenkin suuri plussa siitä, että tehdään ja julkaistaan myös länsimaisen sarjakuvan oppaita eikä vain mangaoppaita (Egmontiltakin oli näköjään tullut sellainen).
-
Mutta joo. Mulle toi näyte oli vähän pettymys. Marilta olen hienompaakin jälkeä nähnyt ja sivujen väljyys kielii siitä, että kovin paljon asiaa tuossa ei välttämättä ole (siis ei ainakaan 140 sivun edestä).
No, kyse onkin nimenomaan aloitteleville suunnatusta oppaasta jolla pääsee alkuun, tuskin sen kovin laaja tarvitsee ollakaan. Voivat sitten syventää taitojaan McCloudin avulla. Sisältö kuitenkin ratkaisee, ja en itse kiinnittänyt hirveästi huomiota piirrosjälkeen muuten kuin että se oli sympaattista vaikkakin hieman suttuista. Alpparia oli kiva lukea. :)
-
Omalla porukalla piti MäkClaudiakin ruveta kääntämään kun ei perusteoksen suomentamisesta kuulu mitään. No, tuleepahan tehtyä.
-
Sisältö kuitenkin ratkaisee
Olen ihan samaa mieltä, enkä missään nimessä pidä sitä huonona. Kokonaisuuden olisi kuitenkin voinut tiivistää vähintään puoleen nykyisestä sivumäärästä ilman, että mitään olisi pitänyt jättää pois.
Kritiikki koski lähinnä siis väljyyttä ja tyhjyyttä, mitä noissa sivuissa tuntui olevan. Muilta osin uskon, että tuo peittoaa suurimman osan käänetyistä mangaoppaista mennen tullen.
-
enkä missään nimessä pidä sitä huonona. Kokonaisuuden olisi kuitenkin voinut tiivistää vähintään puoleen nykyisestä sivumäärästä ilman, että mitään olisi pitänyt jättää pois.
Kritiikki koski lähinnä siis väljyyttä ja tyhjyyttä, mitä noissa sivuissa tuntui olevan. Muilta osin uskon, että tuo peittoaa suurimman osan käänetyistä mangaoppaista mennen tullen.
Jos tuota olisi tiivistänyt, siitä olisi tullut ahdas? Olen aika kyllästynyt hölkkäkerrontaan jossa joka ruutuun ahdetaan liikaa asiaa (lähinnä siksi että se on ollut oma rasitteeni).
Koin mukavana väljyyden joka mahdollisti liitelevän lukukokemuksen. Täytynee palata sisältöön myöhemmin, mutta täällä yksi eikun kaksi arviota teoksesta: http://www.limingantaidekoulu.com/xcomic/comics/ahokoivutupla.jpg (http://www.limingantaidekoulu.com/xcomic/comics/ahokoivutupla.jpg)
-
Jos tuota olisi tiivistänyt, siitä olisi tullut ahdas?
Hyvin mahdollista. En vieläkään ole valitettavasti päässyt kirjaa lukemaan, mutta sen verran ymmärrän, että kyseessä on opas alkeita opettelevalle. Jos ajatellaan sillä tavalla, että sisältöä voisi olla enemmän, niin voisi sitä olla McCloudillakin lisää. Aina voidaan kertoa mielenkiintoista nippelitietoa asiasta kuin asiasta, mutta jotakin pitää rajata.
Teriä on kaikenlasia, eivätkä ne maksa paljoa. Kun löydät hyvän terän, osta useampi varastoon.
Esimerkiksi tästä olisi helposti saanut tekstiä pulppuamaan vaikka kuinka, mutta innokkaalle nuorelle tuo riittää alkuun pääsemiseksi.
Kirjassa näyttää muuten olevan melkoiset marginaalit ylhäällä ja alhaalla. Ainakin näin näytöltä luettuna tuntuu turhalta.Vali vali...
-
Jos ajatellaan sillä tavalla, että sisältöä voisi olla enemmän, niin voisi sitä olla McCloudillakin lisää.
En tiedä lisästä, mutta sama asia olisi mahtunut pienempään tilaan:
Kirjassa näyttää muuten olevan melkoiset marginaalit ylhäällä ja alhaalla. Ainakin näin näytöltä luettuna tuntuu turhalta.Vali vali...
Tätähän (mm.) minäkin kommentoin tuolla aiemmin.
-
Mun täytyy kotona tarkistaa asia, mutta mun mielestä noi marginaalit ei ole painetussa opuksessa noin radikaalit.
Oon kyllä ite sitä mieltä että kannattaa arvostella sitten luettu teos, ennemmin kuin noita muutamaa näytesivua.
Ennen festareita sain kahlattua puolet kirjasta, tässä lähipäivinä vois lukaista ihan loppuun asti koko teoksen. (Tästä eteenpäin ei voi ottaa tietty vakavissaan ku ollaan Marin kaa niinqu bestixii, mut kuitenkin) Tähän asti oon kyllä aika vakuuttunu että nuoremmat saa oppaasta kyllä paljon enemmän irti kuin kyynistyneet kääkät ja nimenomaan sellaista kannustusta joka usein puuttuu vaikkapa peruskouluopetuksesta. Se antaa rohkeutta kokeilla omaa juttua ja samalla tarjoilee pieniä makupaloja mm. draamankaaresta, tarinan synnyttämisestä, sommittelusta ja välineistä. Ja Mari on kyllä onnistunu luomaan lämpimän tunnelman ja välttänyt suurimmalta osin puhuvan pään- syndrooman.
Kyllä mä keksin jo haukkujakin. Yhdestä sanasta puuttuu 't'-kirjain!
-
Kyllä mä keksin jo haukkujakin. Yhdestä sanasta puuttuu 't'-kirjain!
Ei puutu t-kirjain vaan t:n viiva :)
Kiitti Olli oot niiqu ihquin bestis 4ever <3
Mitähän mun pitäis kommentoida tähän... Niin, kuten Olli sano niin kannattaa lukea koko kirja ja arvostella sitten. Varsinkin jos arvostelee sisältöä. Tietty ulkomuotoa voi arvostella jo nyt, piirrostyyli ei paljoa muutu noista näytesivuista.
Onhan siinä marginaaleja, mutta en ihan ymmärrä miksi se häiritsee. pitäiskö kaikki sivut sitten olla ahdettuna ihan täyteen? Mut siis joo, makunsa kullakin.
Argh apua en mä voi kommentoida sen enempää, tulee liian puolustelevaa tekstiä.
Jatkakaa vaan keskustelua, olkaa hyvä.
Ai joo ja noi liminkalaisten arvostelut on aivan ihania! <3 <3
-
Onhan siinä marginaaleja, mutta en ihan ymmärrä miksi se häiritsee. pitäiskö kaikki sivut sitten olla ahdettuna ihan täyteen? Mut siis joo, makunsa kullakin.
Makuasiahan se on ja tietyssä mielessä just tämän kaltainen sarjakuvanteko-opas on ihan virkistävä, koska tähänastiset oppaat ovat olleet selkeämmin mainstreamia. Tämän kaltainen opas taas voi auttaa lukijaa ymmärtämään, että kaiken sarjakuvan ei tarvitse olla mangaa tai euro/supersankari-tyyliä.
Mutta: itse mainitsin tämän ensimmäisen kerran ihan puhtaasti taloudellisista syistä. Jotenkin tyhjän käyttö mun päässäni yhdistyy vajauteen ja tuhlailuun. Mutta toisaalta väljyys voi edesauttaa sisällön ja opetuksen sisäistämistä.
Argh apua en mä voi kommentoida sen enempää, tulee liian puolustelevaa tekstiä.
Kommentoi vaan.
-
Onhan siinä marginaaleja, mutta en ihan ymmärrä miksi se häiritsee. pitäiskö kaikki sivut sitten olla ahdettuna ihan täyteen? Mut siis joo, makunsa kullakin.
Ne nyt just sopivan "ahdettuja". Minulle on vain kehittynyt hiljalleen pelko marginaaleja kohtaan, kun omia sarjiksiani on taitettu siten, että osa kuvasta on mennyt leikkaukseen asti. Tästä syystä itse teen pakonomaisesti ylisuuret marginaalit. Silloin kun ylös ja alas jää omaan silmään huomattavasti tyhjää, tulee mieleen, että sarjis olisi alunperin tarkoitettu toiseen formaattiin.
-
Muilta osin uskon, että tuo peittoaa suurimman osan käänetyistä mangaoppaista mennen tullen.
Mielenkiintoinen heitto. Eri kirjoilla on eri kohderyhmiä. Jopa niin eri, että tuskin kannattaa verrata. Suurin osa oppaista (ellei peräti kaikki) toimii tässä suhteessa mielestäni ihan ok. Enkä nyt tarkoita kohderyhmillä pelkästään manga vs. muut
Tällä hetkellä kioskeilla ja kaupoissa oleva Egmontin mangaopas on ihan kelpo. (vaikkei olekaan kovin manga) Samoin Toriyaman Hetappimangalaboratorio (Sangatsulta) on vähän samaa- ja laadukas. Näissä ja Marin kirjassa käsitellään sarjakuvanpiirtämistä vähän laajemmin. Coopet ja Nemon julkaisut edustaa enemmän simppeliä "näin piirrät kuvan" tutoriaalilähestymistapaa. Kaikille on paikkansa ja yleisönsä.
McCloudin uusin taas on näihin verrattuna sisällöltään, aihevalinnoiltaan ja lähestymistavaltaan pro-kamaa, samoin oma kirjani isolta osin.
-
Eri kirjoilla on eri kohderyhmiä. Jopa niin eri, että tuskin kannattaa verrata.
Tottapa tuokin ja kertoo siitä, että itse en ole useimpien mangaoppaiden kohdeyleisöä. Tosin n. 20 vuotta sitten olisin varmaan ollut ihastuksissani, jos olisin saanut noita käsiini.
samoin oma kirjani isolta osin.
Aagh. Pitäis ehkä viimeinkin tehdä se arvostelu.
-
Pitäis ehkä viimeinkin tehdä se arvostelu.
Mielellään.
Reiman kirjaa selatessa kasvaa tarve tehdä yleisempi sarjakuvaa tietokoneella/ nettisarjakuvaa -opas. Ehkä sekin pitäisi tehdä nettiin, ei noita kustantajat huhuile.
-
Pitäis ehkä viimeinkin tehdä se arvostelu.
Niin, muuten ei ole resursseja kovin paljon mainostaa. Nyt kun olen vihdoin taipunut ajatukseen että ehkä kykenisin tekemään vähän vastaavan värikirjan, niin myös sarjakuvantekijän/kuvittajan softat -tyyppisen kirjan ajatus on alkanut kirkastua.
Netti/digisarjakuvasta ja sen historiasta olenkin jo pöytälaatikkoon runoillut aika paljon. Mutta toistaiseksi näkemyksellisen teoksen - sellaisen jonka julkaiseminen olisi perusteltua myös ulkomailla julkaistujen teosten rinnalle - tekeminen tuntuu liian haastavalta.
-
sellaisen jonka julkaiseminen olisi perusteltua myös ulkomailla julkaistujen teosten rinnalle - tekeminen tuntuu liian haastavalta.
Niistä ulkomaalaisista on niukasti hyötyä lähinnä siksi että tietokone- ja kuvankäsittelyterminologia on hämäryyttään todella raskaslukuista. Suomalainen julkaisu olisi tarpeen. Mutta eipä se helppoa olisi.
Ehkä pitäisi lähteä selkeästä lähtökohdasta: Gimpillä nettisarjakuvaa. Sitte ainaki kaikki vois yrittää.
-
Ehkä pitäisi lähteä selkeästä lähtökohdasta: Gimpillä nettisarjakuvaa. Sitte ainaki kaikki vois yrittää.
Ehdottomasti. Kuitenkin Photoshop yms. maksullisten ohjelmien oppaita on pilvin pimein. Vastaavasti aloitteleva piirustelija tuskin heti haluaa panostaa tonnin ohjelmaan tai jos kyse on nuoremmasta kaverista, niin vanhemmat tuskin ostavat sellaista tuosta vain.
Tuollainen opas toimisi niinkin päin, että se tekeminen pääsisi oikealle paikalleen. Photareista ja muista puhuttaessa kun usein tuntuu siltä, että tämä on vain välineurheilua, että kunhan on just viimisen päälle laitteet ja ohjelmat, niin syntyy takuuvarmasti niin hienoja kuvia että.
-
Photoshop -oppaat on aina tehty valokuvaajille ja muille semmoisille. Yhtään kunnollista opasta joka käsittelis Photarin, Illun ja julkaisuohjelmat sarjakuvantekijän näkökulmasta ei ole tullut vastaan. Digitaalinen työnkulku A - Ö: kuinka teet sarjakuvan painovalmiiksi valkoisesta paperista/näytön ruudulta aina valmiiseen lehteen/albumiin saakka. Eli miten se tehdään niin että lopputulos on kunnollinen, ei turhaa rasteria eikä pikseliä ja värit kohdallaan.
Timo
-
Photoshop -oppaat on aina tehty valokuvaajille ja muille semmoisille. Yhtään kunnollista opasta joka käsittelis Photarin, Illun ja julkaisuohjelmat sarjakuvantekijän näkökulmasta ei ole tullut vastaan. Digitaalinen työnkulku A - Ö: kuinka teet sarjakuvan painovalmiiksi valkoisesta paperista/näytön ruudulta aina valmiiseen lehteen/albumiin saakka. Eli miten se tehdään niin että lopputulos on kunnollinen, ei turhaa rasteria eikä pikseliä ja värit kohdallaan.
Tämä opus korjaa tuon puutteen.
Webcomics: Tools and Techniques for Digital Cartooning
Barber, John ; Withrow, Steven
ISBN: 9780764129827
vajaa 200 sivua.
käsittelee juuri photarin ja illuSTRATORIN (illun on näin lukihäiräiselle ja huionokuuloiselle aina paha) sekä painterin käyttöä.
-
Tämä opus korjaa tuon puutteen.
Webcomics: Tools and Techniques for Digital Cartooning
Barber, John ; Withrow, Steven
Tuossa tarttuu sanaan "Webcomics". Kerrotaanko painokuntoon laitosta mitään?
Timo
-
kyllä, siinä käsitellään myös netin käyttöä markkinoinnissa ja mm. mikä ero resoluutioissa nettisovellusten ja painotuotteiden välillä.
ComputerComics olisi kai ollut epätrendikäs ja kömpelö nimi.
muta totta pääpaino on softissa paperituotteisiin liittyviin asioihin uhrataan ~200 sivusta ehkä sellainen 5-10sivua?
taittamista käsitellään enemmän ja layereihin liittyviä juttuja piisaa yli minun hilseeni.
-
Tämä opus korjaa tuon puutteen.
Webcomics: Tools and Techniques for Digital Cartooning
Barber, John ; Withrow, Steven
ISBN: 9780764129827
vajaa 200 sivua.
Oisko tää nyt si paras näistä. Itellä on Toon Art niminen opus ja jonkun vähän vastaavan luin koulun kirjastosta. Näissä tuppaa olemaan tekijöillä vaikea päättää keskitytäänkö silmäkarkkiin vai asiaan. Yleinen tapa on myös kasata kirjoja suht nopeasti haastattelemalla/esittelemällä suuri joukko piirtäjiä töineen ja pintapuolisesti myös tekniikoineen. Lienee makuasia pitääkö tätä optimaalisena lähestymistapana.
Yleisesti ongelma on kai se että ohjelmia ja niiden versioita on niin paljon, sanasto on kirjavaa jne. Fotari on selkeesti tämänkin alan kingi (käytetyin ja useimmiten käyttökelpoisin) ja sikäli siihen keskittyminen on perusteltua. Joku Gimp saattaa kyllä vielä muuttaa tilanteen. Tutkin asiaa :o
-
Oisko tää nyt si paras näistä. Itellä on Toon Art niminen opus ja jonkun vähän vastaavan luin koulun kirjastosta. Näissä tuppaa olemaan tekijöillä vaikea päättää keskitytäänkö silmäkarkkiin vai asiaan. Yleinen tapa on myös kasata kirjoja suht nopeasti haastattelemalla/esittelemällä suuri joukko piirtäjiä töineen ja pintapuolisesti myös tekniikoineen.
Varaudu pettymykseen jos odotat paljon muuta. Webcomics käsittelee niin silmäkarkkia kuin eri piirtäjien/käsikirjoittajien töitä ja tekniikoita + haastatteluja.
Silti parhaasta päästä mitä on tullut vastaan.
Minua viehätti työvaiheiden selkeä listaus ja eri sarjakuvatyylien rikkaus.
-
Minua viehätti työvaiheiden selkeä listaus ja eri sarjakuvatyylien rikkaus.
Samoin.
Tekijät olivat laatineet seikkaperäisiä selostuksia työskentelyvaiheistaan, ja sepä poikkeuksellisen mainiota. Mutta jotta tuosta olisi hyötyä, pitäisi kokeilla kaikki läpi ja yrittää suodattaa jokin yleinen ohjeisto. Yritin poimia sieltä aineksen nettisarjakuvakurssiin mutten ehtinyt testata toimiiko. Kysyy aikaa.
-
... Mutta jotta tuosta olisi hyötyä, pitäisi kokeilla kaikki läpi ...
... Kysyy aikaa.
No herra mun jee nyt taas. Olisin luullut, että Keijo jo tähän ikäänsä olisi ymmärtänyt, että aikaa siihen menee, ja siitä on ihan turha nillittää. Me, kohta kuolevat, saatamme tarvitakin konsteja tehdä nopeammin vielä tekemättömät asiat, ennen kuin aika on täysi.
Mutta: Jos nuori ihminen ei tahdo kuluttaa kallista aikaansa oppimiseen opettelemalla oikeasti ja kärsivällisesti kokeilemalla kaikkea, hankkikoon muun ajanvietteen... ai niin, mutta ajanvietteitähän niillä jo on. Nuorisolla.
Ja kyllä se Keijo taitaa niitä pilttejä potkia aktiivisiksi riittämiin , ihan viran puolesta.
Voi hitto. Pitää mennä takaisin töihin. Äkkiä.
-
... ai niin, mutta ajanvietteitähän niillä jo on. Nuorisolla.
Joo. Ne perkelehet pelaa. :-[ Jotkut kitisee verukkeeksi että suuntautuvat pelisuunnittelijoiksi - kuin tunnustaisi aikovansa Kiinaan elindiileriksi!
Mutta pelaamiseen menee pilttien aika. Sitten eräänä päivänä vähän yli kolmikymppisenä opintotukilähde kuivuu ja ollaan mitäänosaamattomana hukkanappulana Siinä Suuressa Pelissä, huoh. ^-^ Jäkäti jäkäti.
-
Löytyipä jälleen yksi sarjakuvanteko-opassarjakuva.
http://www.lampaille.com/tiedostot/opas.pdf
-
Olin kolmen vaiheilla, mihin tämän lykkään: Mad-lehti, Mestareiden työvälineet vai tämä. Mestareiden työvälineet sikäli, että tuolla kerrotaan (tussaustutoriaalissa) Mort Druckerin käyttävän Gillottin 1950-terää.
http://www.tomrichmond.com/blog/?p=181
http://www.tomrichmond.com/blog/?p=210
Tom Richmondin blogi esittelee suht kiintoisasti tuollaisten klassisten jenkkipilapiirrosten syntyä.
Tarkemmin lueskelin tuota kaksiosaista tussausopasta. Mielenkiintoista on esim. se että kaveri piirtää laajat kaaret vakaimman sivellinviivan saadakseen aina itsestä poispäin, ja tarpeen mukaan sitten pyörittää paperia alustalla. Tähän liittyy myös koko käsivarren käyttö ranteen sijaan. Lyhyet viivat ovat asia erikseen.
Tuo siveltimen ja terän toisiaan täydentävä käyttö on myös hauskaa katseltavaa.
Ehkä tämä oli jo ennestään tuttu, kun ei ole ihan uunituore.
-
Filosofian akatemian Luovan työn opas (http://filosofianakatemia.fi/download/luovantyonopas10.pdf).
-
"Luovan työn tekniikat"
Gosh.
"Synergistisen dialektiikan aivomyrskymetodi"
Double-gosh. ;D
Timo
-
"Luovan työn tekniikat"
Gosh.
"Synergistisen dialektiikan aivomyrskymetodi"
Double-gosh. ;D
Timo
Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?
-
Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?
Taitelijat itse ovat kehittäneet konsteja lisätä yllättävyyttä ja sattuman vaikutusta työskentelyynsä. Niitä on tutkittu ja opetettu.
Yksi tapa on käyttää esteitä hyväkseen. Luomisblokki on tapa "sisäisen taiteilijan" vihjaista, että nyt riittää tämä tutun toisto, sen jo osaat kun tuntuu niin helpolta - ala tehdä vaikeampaa. Totta kai se sattuu. >:D
-
Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!
-
Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!
Onhan toi Maddocs: Näin piirrät sarjakuvia ja pilapiirroksia? Toisaalta jotkut manga-oppaat on yllättävän huonoja.
-
Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?
Luovuuden tekniikka -sanapari tökkää silmään. Sen kun opettelet tekniikan (1-2-3), olet suitsait luova. Lause on melkein oxymoron mun silmään. Metodi on sopivampi. Synergistinen dialektiikka tuo taas mieleen tieteellisen marxisimin. "Tieteellisen".
Ei tässä muuta. ;)
Totta kyllä, että jotenkin sitä pitää opetella. Ja kuten sanoin metodi on parempi sana.
Timo
-
Mää oon vähän mietiskellyt josko sais itsensä niskasta kiinni ja alettua opettelemaan ihan tosissaan piirtämistä tavoitteena saada aikaan joskus jotain sarjakuvailmaisuksi kutsuttavaa. Koska ihan ensteks tekis mieli oppia piirtämään vaikka se ihmisen ruho edes jotenkin ei-niin-rumasti niin törmäsin tällaiseen:
http://www.alienthink.com/
Toi näyttää siitä hyvältä että se tuntuis menevän silleen "sä voit jättää liian ajattelun narikkaan ja vedellä niitä viivoja siihen paperille, tässä tätä tulee tehtyä niin paljon että tyhmemmätkin jotain oppii" joka noin niinkuin minun luovuuteni tuntien taitaa olla ainoa tapa päästä tässä jutussa puusta pitkään. Onko kellään kokemusta noista tutoriaaleista? Siellä oli jonkun verran oppitunteja youtube-videoina, mut ne kaikki saadakseen pitäis maksella vähän rahnoo dvd-levyistä...
-
Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!
Äläs sano! Kyllä vaan niitä julkaistaan.
Törmännyt moneenkin tehdessä taustatutkimusta arvostelua varten.
Saanen esitellä Andy Fish How to draw Graphic novel style.
että siis graphic novel -tyylillä? oikeasti?
no totta mooses.
Andy Fish kertaa alkuun sarjakuvan historiaa ja ajoittain jopa saa faktat paikoilleen, mutta enimmän osan aikaa on sama tilanne kuin vakihistoriaa opettaessa "Jumala loi maailman tasan 6 000 vuotta sitten ja pohjois-amerikasta intiaanit vaan muuttivat lofooteille"
se on muuten kiva että faktat sopivat aina.
Siitä miten graphic novel uses more advanced techniques than comic books(?), mangan tunnistaa ettei käytetä taustoja ja tekijälistausten perusteella kukaan nainen ei ikinä ole sarjakuvaa tehnytkään en ehdi enkä edes halua aloittaa verenpaineeni takia vaahtoavaa vuodatusta.
tämän teoksen perusteella tosin hra Andy Fish vaikuttaa sen verran umpimieliseltä etten haluakaan tavata häntä tai lukea hänen sarjakuviaan.
Tyylit on jaettu oudosti ja realistinen piirrostyyli oli minulle yllätys: valokuvasta importattu 3D rendattu naama, huonosti tuotu sellainen.
No olihan siihen illustraattorilla piirretty muutama tussiviiva päälle.
Väreistä kerrotaan kuinka niillä voi vaikuttaa lopputulokseen kunhan tajuaa ettei vaan tiputa väriä vaan että lisää kohtauksen atmosfääriä. Esimerkkikuvissa miten tehdä "oikein" tasan sama kuva johon on vain tiputettu yksi väri päälle saturaation kautta.
just just.
Taustat muuten tehdään käyttämällä omaa valokuvaa taustana johon otetaan photarista filter>artistic ja sitten valitaan se sopivan kivan näköinen.
Tässä vaiheessa aivoni rukoilivat minua lopettamaan mutta pakko oli puurtaa läpi silti soluparkojen anelusta huolimatta.
Opuksessa on muutama perusvinkki joista on ehkä jopa hyötyäkin mutta ne on kätketty sellaiseen määrään tauhkaa että pahaa tekee.
Asiavirheiden keskellä on perinteiseen tekemiseen oikoteitä kyllä, kuvin ja sanoin, mutta ne on hukattu asenteellisuuteen ja kapeaan formaattiin "hyväksyttyjä" piirrostapoja.
Kirjana hyvin taitettu, sulavasti esitetty ja niin aikaa kuin rahaa on poltettu tätä tehdessä mutta kauhistuttaa ajatuskin jos joku tämän pohjalta on pitkää sarjakuvaa alkanut vääntää.
Kunhan on hankkinut Macbook pron, Wacomin ja ei käytä Comic sansia. Tietty
jos etsit laadukkaasti tuotettua opaskirjaa joka on kehnosti piirretty ja erittäin keskinkertainen ja hyvin asenteellinen niin jummijammi mikä onni sinua kohtasikaan, tämä on juuri sinulle!
Muille suosittelen yhä joko omia kokeiluja, kotimaisia parempia vaihtoehtoja tai kombinaatiota Eisneriä, McCloudia ja Abel & Maddenia.
-
Vihaan Ändi Fissiä. ;D
-
Jösses. Tästä tahtoo jo näytteitä! Masokistista nautintoa?
Timo
-
Sarjakuvittelua MyPaint, Inkscape, Gimp-linjalla.
Kaikki siis ilmaisia softia...
https://sites.google.com/site/griatch/tutorials/comic-making-in-mypaint-gimp-and-inkscape (https://sites.google.com/site/griatch/tutorials/comic-making-in-mypaint-gimp-and-inkscape)
-
Tämä (http://www.amazon.com/Framed-Ink-Drawing-Composition-Storytellers/dp/1933492953/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1318682216&sr=8-1) kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers
-
Tämä (http://www.amazon.com/Framed-Ink-Drawing-Composition-Storytellers/dp/1933492953/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1318682216&sr=8-1) kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers
Joo, on hyvä.
-
Tämä (http://www.amazon.com/Framed-Ink-Drawing-Composition-Storytellers/dp/1933492953/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1318682216&sr=8-1) kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers
Olen pettynyt. Taannuttaa alaa kertaamalla elokuvanteon lähtökohtia tajuamatta, että kun luodaan piirtämällä, niillä ei ole merkitystä (esimerkiksi päntätä kuvakokoja tai tyrkyttää kuvapinnan jakoa kolmanneksiin). Keksii "sääntöjä" tyhjästä tai kelpuuttaa vanhoja tyhjästä keksittyjä sääntöjä kritiikittä, vetelee voimaviivoja kuvaan hutiloiden.
Maineenpönkityskirja, jota lapset ahmii haltioissaan saamatta yhden yhtäkään eteenpäin vievää vinkkiä. Suunnattu 12-vuotiaille lannistamaan piirtämisharrastus.
-
Maineenpönkityskirja, jota lapset ahmii haltioissaan saamatta yhden yhtäkään eteenpäin vievää vinkkiä. Suunnattu 12-vuotiaille lannistamaan piirtämisharrastus.
Niin, ja korulausein varustetut wikipediat eivät? Suurin ongelma alalla tuntuu olevan, että mieluummin kerrotaan, miten asiat voivat olla, vaikka keskeinen ongelma monelle on juuri jonkinlaisen kiinnepisteen saaminen touhuunsa. Mitä tää Scott McCloud-koulukunta ei tarjoa.Tuota kirjaa oli muualla suositeltu juuri mustavalkoisen sajakuvaan tunnelman luomiseen, eikä orjallisena raamattuna. Pitäisi nyt vanhemman ja kokeneemman tajuta sekin. Sinänsä surullista, että oon oppinut paljon enemmän sarjakuvakerronnasta storyboard-kirjojen kautta kuin sarjakuvan tekemiseen erikoistuneen kirjallisuuden avulla.
-
Olen pettynyt. Taannuttaa alaa kertaamalla elokuvanteon lähtökohtia tajuamatta, että kun luodaan piirtämällä, niillä ei ole merkitystä (esimerkiksi päntätä kuvakokoja tai tyrkyttää kuvapinnan jakoa kolmanneksiin). Keksii "sääntöjä" tyhjästä tai kelpuuttaa vanhoja tyhjästä keksittyjä sääntöjä kritiikittä, vetelee voimaviivoja kuvaan hutiloiden.
Toi kuulostaa just hyvältä :D
Noilla mainitsemillasi asioilla juurikin ON merkitystä. Mutta tietenkin sarjakuvaa voi tehdä niin monella eri tavalla, eikä ikonoklastinen (kuvainraastaminen) lähestyminen ole yhtään huonompi vaihtoehto. Tietty määrä perinteistä kuvanrakentamista on kumminkin postmodernistinkin syytä hallita ettei jää tyylinsä vangiksi kuten edesmenneelle ystävälleni Aarnialan Timolle kävi, tai ettei kaiken kyseenalaistamisesta tule pakkomiellettä, kuten Erkki Pirtolalle (joka muuten on mainio mies hänkin). Muuten käy helposti niin, että opetetaan kerronnan ylimääräisiä ulottuvuuksia ennen kuin ollaan valmiita edes siihen neutraaliin peruskerrontaan (jonka etuna on, että kohtausten dramatiikkaa voidaan ohjata hyvinkin tarkasti kun kerronnan puitteille on asetettu selkeä jatkuvuus - ja kun kerrontaa sitten rikotaan, saadaan suurempi efekti kuin jos koko ajan taiteiltaisiin mittarit kaakossa). Muistat varmaan, kuinka sukupolvi nuoria sarjakuvantekijöitä omaksui valmiina mekanismina Katja Tukiaisen nerokkaan ja valmiiksi mietityn tavan kertoa kuvaa osin läpinäkyvänä, tajuamatta syytä siihen miksi tällainen kerronnallinen ulottuvuus oli otettava kuvaan mukaan.
Vaikka oon lukenut suunnilleen kaikki maailman sarjakuvaoppaat, niin ne on kevyttä kamaa siihen verrattuna, mitä Mamet, Eisenstein, Stanislavski, Rabiger ja Aristoteles opettavat :)
-
Toi kuulostaa just hyvältä :D
Noilla mainitsemillasi asioilla juurikin ON merkitystä. Mutta tietenkin sarjakuvaa voi tehdä niin monella eri tavalla, eikä ikonoklastinen (kuvainraastaminen) lähestyminen ole yhtään huonompi vaihtoehto. Tietty määrä perinteistä kuvanrakentamista on kumminkin postmodernistinkin syytä hallita ettei jää tyylinsä vangiksi kuten edesmenneelle ystävälleni Aarnialan Timolle kävi, tai ettei kaiken kyseenalaistamisesta tule pakkomiellettä, kuten Erkki Pirtolalle (joka muuten on mainio mies hänkin). Muuten käy helposti niin, että opetetaan kerronnan ylimääräisiä ulottuvuuksia ennen kuin ollaan valmiita edes siihen neutraaliin peruskerrontaan (jonka etuna on, että kohtausten dramatiikkaa voidaan ohjata hyvinkin tarkasti kun kerronnan puitteille on asetettu selkeä jatkuvuus - ja kun kerrontaa sitten rikotaan, saadaan suurempi efekti kuin jos koko ajan taiteiltaisiin mittarit kaakossa). Muistat varmaan, kuinka sukupolvi nuoria sarjakuvantekijöitä omaksui valmiina mekanismina Katja Tukiaisen nerokkaan ja valmiiksi mietityn tavan kertoa kuvaa osin läpinäkyvänä, tajuamatta syytä siihen miksi tällainen kerronnallinen ulottuvuus oli otettava kuvaan mukaan.
Vaikka oon lukenut suunnilleen kaikki maailman sarjakuvaoppaat, niin ne on kevyttä kamaa siihen verrattuna, mitä Mamet, Eisenstein, Stanislavski, Rabiger ja Aristoteles opettavat :)
Mua tympi sivualan tuhlaaminen semmoiseen mitä sarjakuvanteossa ei tarvita ollenkaan.
Mainitsin nuo kolmannekset. Kaupallisessa kuvataiteessa on suosittu kultaisen leikkauksen harmoniaa koska se on nimensä mukaisesti rauhoittavaa ja tasapainoista. Sarjakuvaruudussa tasapainoisuus yhdistettynä dynaamiseen tapahtumiseen on ristiriidassa. Piirretään muka liikettä, joka sittenjää leijumaan harmonisesti ruudun rajojen sisään? Sitä tarkoitan kritiikittömällä sääntöjen siirtämisellä vieraasta taiteesta.
Ei ole ensisijaisia kerrontamuotoja, on totuttuja kerrontatapoja. Jos me totutamme kökköihin, elokuvasta kritiikittä lainattuihin konventioihin, lukija oppii odottamaan kökköjä eikä tajua paremmasta. Jos me tarjoamme heti sarjakuvalle ominaisia, sen mahdollisuuksia hyödyntäviä ilmaisutapoja, lukija muitta mutkitta tajuaa lukea sarjakuvan sarjakuvana eikä elokuvan korvikkeena.
-
Mua tympi sivualan tuhlaaminen semmoiseen mitä sarjakuvanteossa ei tarvita ollenkaan.
Mainitsin nuo kolmannekset. Kaupallisessa kuvataiteessa on suosittu kultaisen leikkauksen harmoniaa koska se on nimensä mukaisesti rauhoittavaa ja tasapainoista. Sarjakuvaruudussa tasapainoisuus yhdistettynä dynaamiseen tapahtumiseen on ristiriidassa. Piirretään muka liikettä, joka sittenjää leijumaan harmonisesti ruudun rajojen sisään? Sitä tarkoitan kritiikittömällä sääntöjen siirtämisellä vieraasta taiteesta.
Ei ole ensisijaisia kerrontamuotoja, on totuttuja kerrontatapoja. Jos me totutamme kökköihin, elokuvasta kritiikittä lainattuihin konventioihin, lukija oppii odottamaan kökköjä eikä tajua paremmasta. Jos me tarjoamme heti sarjakuvalle ominaisia, sen mahdollisuuksia hyödyntäviä ilmaisutapoja, lukija muitta mutkitta tajuaa lukea sarjakuvan sarjakuvana eikä elokuvan korvikkeena.
Ei liike jää ruudun rajojen sisään elokuvassakaan, saati sarjakuvassa.
Kultainen leikkaus on vaistomainen asia, jota vastaan pitää tapella niin elo- kuin sarjakuvassa; sitä ei siis oo varsinaisesti haettu sitten Pre-Rafaeliittien. :-)
Tasapaino yhdistyneenä dynaamiseen tapahtumiseen on kantava linja esimerkiksi Hokusain töissä. Eipä oo moni senkään jälkeen pystynyt samaan.
Voimaviivat vedetään spontaanisti, vaistolla. Ne pitää tehdä nopeasti ja intuitiolla, se ei ole hutilointia.
Sarjakuva ei koskaan voi jäädä elokuvan korvikkeeksi jos se on kunnolla tehty, vaikkapa jo siksi että sarjakuvassa on neljä, jopa viisi eri aikaa elokuvan kolmea kohden, ja vaikka molemmat ovat lineaarisia kerrontamuotoja, sarjakuvassa lineaarisuutta on koko ajan samanaikaisesti pidempi jatkumo läsnä, ja mahdollisuus palata taaksepäinkin. Tai luntata tulevaisuudesta.
-
Ei liike jää ruudun rajojen sisään elokuvassakaan, saati sarjakuvassa.
Kultainen leikkaus on vaistomainen asia, jota vastaan pitää tapella niin elo- kuin sarjakuvassa; sitä ei siis oo varsinaisesti haettu sitten Pre-Rafaeliittien. :-)
Tasapaino yhdistyneenä dynaamiseen tapahtumiseen on kantava linja esimerkiksi Hokusain töissä. Eipä oo moni senkään jälkeen pystynyt samaan.
Voimaviivat vedetään spontaanisti, vaistolla. Ne pitää tehdä nopeasti ja intuitiolla, se ei ole hutilointia.
Sarjakuva ei koskaan voi jäädä elokuvan korvikkeeksi jos se on kunnolla tehty, vaikkapa jo siksi että sarjakuvassa on neljä, jopa viisi eri aikaa elokuvan kolmea kohden, ja vaikka molemmat ovat lineaarisia kerrontamuotoja, sarjakuvassa lineaarisuutta on koko ajan samanaikaisesti pidempi jatkumo läsnä, ja mahdollisuus palata taaksepäinkin. Tai luntata tulevaisuudesta.
- Elokuvassa on liike, sarjakuvassa vaikutelma liikkeestä.
- Hokusai ei tehnyt sarjakuvaa, mikä selittää miksi hän laati kuvansa semmoisiksi kuin ovat. Sarjakuvaa hän olisi tehnyt eri tavalla.
- Voimaviivojen suunta on Framed Inkissä mielivaltainen, eikä semmoisen opettaminen lukijalle ole oikein. Se on väärin, intuitiivistettynäkin.
- Sarjakuva ei ole lineaarinen kerrontamuoto, siinä nähdään monta kuvaa yhtä aikaa. Tätä tukee seikat joihon viittasit. Elokuvankin lineaarisuus (tekniikkana) saattaa kyseenalaistua, mutta se sitä vielä lähtökohtaisesti on. Koska sarjakuvassa nähdään monta kuvaa yhtä aikaa, sarjakuvaa voi järjestellä epälineaarisemmin kuin on vallitseva käytäntö. Manga-fanit oppi sekunnissa lukemaan lopusta alkuun, pelaajat oppii äkkiä hahmottamaan pelin maantieteen, kysymys ei ole vaikeudesta vaan tottumuksesta.
Jätetään tämä kun en kerran osaa kirjoittaa, et tavoittanu mitä tarkoitin.
Tuo framed ink -heppu olisi voinut viitsiä perehtyä asiaan eikä vain toistaa vanhoja harhaavahvistavia jankutuksia. McCloudia ei voi syyttää henkisestä laiskuudesta vaikkei kaikesta hänen piirtämästään pitäisikään.
-
Framed Inkiä kritisoitaessa olisi tietysti hyvä panna merkille, että kyseessä ei ole sarjakuvaopas. Kirjan viidestä luvusta vain viimeinen käsittelee sarjakuvakerrontaa. Se on varsin suppea, ja kirjan yleinen painopiste, eli elokuvamainen kerronta elokuvantekijöille, rajoittaa sen lähestymistapaa, mutta se ei myöskään syyllisty esimerkiksi kultaisen leikkauksen tai kolmanneksien tyrkyttämiseen sarjakuvakerrontaan. Keijon kritiikit ovat huolimattomia ja harhaanjohtavia.
-
kirjan yleinen painopiste, eli elokuvamainen kerronta elokuvantekijöille,
--
Keijon kritiikit ovat huolimattomia ja harhaanjohtavia.
Ei, vaan animaation tekijöille. Animaation tekijänkin lähtökohta kerrontaan on täysin eri kuin elokuvantekijän. Animaation tekijän ei tarvitse (ei pidä) ottaa huomioon samaa koneistoa eikä samoja sääntöjä, koska voi luoda kokonaan koko maailmansa hahmoineen.
Ja kiitoksia kovin, huolimaton olen koska jos kertoisin kaiken, siihen vaadittaisiin artikkeli. Tämmöinen foorumi on huolimattomia puheenvuoroja varten kuten "hyvä kirja".
Lisään:
Mutta koska foorumilla foorumin tavalla, voin tästedes pidättyä jakamasta käsityksiäni täällä.
-
Hei Keijo, mielestäni jokaisella on oikeus ilmiasta mielipiteensä. Nopeasti lukastuna tätä keskustelua sanoisin että 'hyvä kirja'=makuasia. En tiedä onko edellämainittu oopus animaattori,ohjaaja yms tarkoitettu. Eikös laadukkaan luomisen päämäärä ole sama? Hyvä tulos?
-
Ja kiitoksia kovin, huolimaton olen koska jos kertoisin kaiken, siihen vaadittaisiin artikkeli. Tämmöinen foorumi on huolimattomia puheenvuoroja varten kuten "hyvä kirja".
Lisään:
Mutta koska foorumilla foorumin tavalla, voin tästedes pidättyä jakamasta käsityksiäni täällä.
Höpsis. Jos lähet niin ei me muutkaan jäädä. Kyllä täällä pitää olla tilaa oikealle puheelle.
En mitenkään puolustellut tuota kirjaa, joka on mun nähdäkseni aika pompöösi ja itseään täynnä, kikkailua kikkailun vuoksi, mutta kuitenkin eroaa vaikkapa Scott McCloudista siinä että tekijä osaa piirtää jännitteisiä kuvia ja pitää lukijan mielenkiinnon hereillä ;)
Sen sijaan hyökkäsin, kuten varmasti sunkin nähdäksesi oikein on, sitä vastaan että tuomitsit kommentissasi noin 20 000 vuotta sarjakuvakerronnan kehitystä säännönmukaiseksi taiteeksi, tai taiteen sääntöjen mukaiseksi kerronaksi, miten vain. Sääntöjen rikkominen on hieno asia, mutta vaatii toimiakseen ensin ne säännöt.
No mutta tää tästä. Ja sivustaseuraajille: Keijjo ja mä emme suinkaan riitele, käsittääkseni olemme jopa jonkinlaisia ystäviä todellisessa elämässä. Väittelemme vain täälläkin, kuten elävässä elämässäkin, asiasta joka on molemmille tärkeä.
:)
-
Ja sivustaseuraajille: Keijjo ja mä emme suinkaan riitele, käsittääkseni olemme jopa jonkinlaisia ystäviä todellisessa elämässä. Väittelemme vain täälläkin, kuten elävässä elämässäkin, asiasta joka on molemmille tärkeä.
:)
Aivan, kivi on loistelias keskustelija - noinkin puutteellisilla käsityksillä sarjakuvasta. :police: :sleepy:
-
Aivan, kivi on loistelias keskustelija - noinkin puutteellisilla käsityksillä sarjakuvasta. :police: :sleepy:
Ei vaan voi aina teoretisoida kun pitää piirtääkin. Se on sitten eri asia jos opettaa - mutta silloin ei paljon albumeja tehdäkään.
-
Ei, vaan animaation tekijöille.
Edelleen huolimatonta. Ei siksi, ettet kritisoi joka ikistä kohtaa teoksesta yhdessä foorumiviestissä. Huolimatonta siksi, että se ei vain pidä paikkaansa, ja tietäisit sen, jos olisit lukenut teoksen tarkasti.
Oikeutettu kritiikki olisi, että Mateu-Mestre ei määrittele teoksensa parametrejä selvästi. Hän käyttää termejä kuten "narrative art" ja "visual storytelling" kertomatta, mitä hän oikeastaan niillä tarkoittaa.
Mutta huolellinen lukija voi päätellä sen. Siteeraan sivulta 14:
Basically, when we are drawing for a storyboard or a graphic novel, we are first of all doing an exercise in storytelling, as opposed to creating pieces of art for a show.
Korostus minun. Siteeraan sivulta 19:
Let's imagine that we are going to shoot two movies, and our budget is so limited that we can have only one location, say a room with a table, four chairs, and two windows to the outside. [...] And we can't even reposition a single chair in order to create a more appropriate environment for each film.
Korostukset minun. Huolellinen lukija ei voi mitenkään saada rehellisesti sitä käsitystä, että Mateu-Mestre kohdistaa sanansa vain animaattoreille ja/tai sarjakuvapiirtäjille.
Palaan tähän näin viikkoa myöhemmin, koska tapa, jolla Keijo vastasi kritiikkiini oli niin melodramaattinen, että en luottanut kykyyni jatkaa keskustelua rauhallisesti. Olisin ihan hyvin saattanut vain olla väärässä. Saatan edelleenkin olla väärässä. Silloin tarvitsee vaan oikaista käsitykseni tosiasioihin vedoten, eikä heittäytyä marttyyriksi. Virheille -- ja niiden oikaisulle -- on Kvaakissa tilaa, mutta draamakuningattaria en jäisi kaipaamaan.
-
Täytyypi yrittää etsiä kyseinen teos jostakin ja analysoida itskkin mistä siinä on oikeastaan kysymys. Toivottavasti siinä olisi runsaasti havainnollista kuvamateriaalia.
-
Tämä Ratsastus - Ensyklopedia (http://www.readme.fi/product.php?isbn=9789522201911) olisi ollut hyvä löytyä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
Eli paljon toimivia referenssikuvia ja tietoa aiheesta, josta on mielestäni hyvä tietää jotain jos joutuu heppoja ja ratsukkoja piirtämään. Kaipa näitä on muitakin, mutta en ehkä tullut tarpeeksi aktiivisesti haeskelleksi.
-
Selailin eilen kirjakaupassa Aura Ijäksen tekemää uutukaista nimeltä SARJAKUVAN TEKEMINEN.
Kirja oli minusta hyvin monipuolinen, selkeä ja pientä huumoriakin oli saatu mukaan. Minua huvitti kovasti sivun 13 kuvasarja siitä, millaista voi olla kokeilla ensimmäistä kertaa terillä ja musteella piirtämistä --riits....raatss.....
Aura Ijäksen uusi opas on selkeä ja monipuolinen jonka kruunaa kivat kuvat. Se on kirjoitettu hieman sarjakuvamaiseen tyyliin, jossa kaksi henkilöä tutustuttaa lukijan sarjakuvantekemisen mielenkiintoiseen mutta haastavaan maailmaan.
Kirjassa käsitellään perusasiat hyvin ja kerrotaan työvälineistä, paperilaaduista, skannauksista ja muusta tärkeästä, mitkä olennaisesti liittyvät sarjakuvan tekemiseen.
Mukava uutuus sarjakuvan tekemisestä kiinnostuneille.
-
Ai se on ilmestynyt! Hienoa. Näkyy olevan padiversiona kympin halvempi kuin paperisena. Ja täällä myös näytteitä (https://itunes.apple.com/fi/book/sarjakuvien-tekeminen/id623725536?mt=11).
-
Kirjoitin uutuudesta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1933) niputtaen siihen mukaan muita viime aikoina tehtyjä oppaita.
-
Ai se on ilmestynyt! Hienoa. Näkyy olevan padiversiona kympin halvempi kuin paperisena. Ja täällä myös näytteitä (https://itunes.apple.com/fi/book/sarjakuvien-tekeminen/id623725536?mt=11).
"Kategoria: kuvakirjat"? Kuinkahan oppaita etsivät osaavat löytää tuon tuolta tuolla luokituksella..?
Timo
-
"Kategoria: kuvakirjat"? Kuinkahan oppaita etsivät osaavat löytää tuon tuolta tuolla luokituksella..?
Timo
veikkaan:
a)kehnosti
b)erittäin kehnosti
c)äärimmäisen kehnosti
tai
d)bulgaria.
Onneksi ainakin akateemisessa kirjakaupassa löytyy sekä sarjakuvahyllyjen että taideoppaiden luota eikä peruskuvakirjoista.
Ei toki auta saati lohduta syrjäseudulla eläviä immeisiä.
Täytynee poimia plakkariiin ja välittää jälkikasvullekin(joka tosin lukee oppaita satunnaisesti ja haluaa tehdä itse oman päänsä mukaan. Ihme jukuri. Tulee varmasti äitiinsä tuossa, sovitaan näin.)
-
veikkaan:
a)kehnosti
b)erittäin kehnosti
c)äärimmäisen kehnosti
tai
d)bulgaria.
Itse asiassa oppaan pitäisi löytyä iBookstoresta kohtalaisen helposti - ihan jo senkin vuoksi, että kaupassa on tällä hetkellä vain 10 suomenkielistä sarjakuvateosta, joten ainakaan massaan opus ei pääse hukkumaan.
Tämä tietysti vaatii sen, että käyttäjä napauttaa ensin iBookstoren etusivulla "Books by Language" -nappia ja sitten "suomi"-nappulaa.
Mitä tuohon "kuvakirjat"-kategoriaan tulee, niin se on siis täysin Applen aivoitus. Kustantaja on luokitellut teoksen sarjakuvaksi (kirjastoluokka 85.3).
Myös Judge Dredd näyttää olevan Applen mukaan "kuvakirja", eli todennäköisesti kyseessä on termin "graphic novel" vähemmän onnistunut suomennos.
Tuomas
EDIT: Täältä (https://itunes.apple.com/fi/genre/kirjat-kuvakirjat/id10015?mt=11) näkee, että Applen "kuvakirjat"-kategoriassa on julkaisuja My Little Ponysta aina Corto Malteseen ja The Walking Deadiin.
-
Kirjoitin uutuudesta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1933) niputtaen siihen mukaan muita viime aikoina tehtyjä oppaita.
Tahdon hiukan täydentää juttua mainitsemalla, että luultavasti "manga-hahmojen piirrosoppaiden" joukkoon luettu Akira Toriyaman Piirrä mangaa (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952160686X) käsitteli ensisijaisesti sarjakuvantekoa. Eikä Studio Manga (http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9521612126) -kirjojakaan voi ihan hahmo-oppaina kuitata. Vaikka nuo kaikki tietenkin ovat "mangaa" eivätkä sarjakuvaa...
-
"Kategoria: kuvakirjat"? Kuinkahan oppaita etsivät osaavat löytää tuon tuolta tuolla luokituksella..?
Kustantaja näyttää käyttävän Google-mainoksia. Sarjakuva-hakusanan yhteydessä tuota ainakin mainostetaan. Varmaan ihan hyvä strategia, eli löytyy. Vähän arveluttaa kuitenkin että mahtaakohan kukaan enää mitään oppaita ostaa, vaikka sellainen tyrkyllä olisikin...
Tahdon hiukan täydentää juttua mainitsemalla, että luultavasti "manga-hahmojen piirrosoppaiden" joukkoon luettu...
Joo, se niputusosio on tuossa arvostelussa muutenkin hieman epäonnistunut, mutta en voi valittaa kun mun kirjat on kuitenkin mainittu. :)
-
Hyvä lisäys. Piti jotenkin lyhyesti luonnehtia suomennettujen sarjakuvaoppaiden päälinjaa, sillä tuo tylyhkö luonnehdinta. On toki hyviäkin, kuten Antti mainitsee.
Niputus on aina hankalaa. Halusin kuitenkin mainita nämä muutkin suomalaiset kun niistä on tavattu puhua aivan kuin ei muita olisikaan.
-
Kyllähän tuota piirustusopastulvaa selkeästi leimasivat ja jopa kannibalisoivat banaalit Christopher Hartin kirjat, joita Nemo tunki markkinan täyteen. No, tietenkin ensin oli Katy Coopet (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,3409.0.html), jotka tahraavat Sangatsun (ja Punaisen jättiläisen) muuten ansiokasta linjaa oppaiden kanssa.
Usein unohdetaan myös semihyvät Egmontin oppaat, jotka laati tanskalainen Jan Kjär ( ja käänsi Anssi Rauhala). Itsekin kaavailin noihin aikoihin Mangan merkit -tietokirjaa mutta senhän tontin sitten paalutti omalla tavallaan juuri Kjärin Mangan taikaa.
Kustannusmäkelän julkaisema Sarjakuvapiirtäjän käsikirja (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=8022.0) (2007) sietääkin tulla unohdetuksi vaikka siitä tuli uusintapainoskin viime vuonna. Samalta kustantamoltahan tuli jo 1991 engelsmanni Peter Maddocksin Näin piirrät sarjakuvia ja pilakuvia. Siitä ja mainiosta Steve Whittakerin The Encyclopedia of Cartooningn Techniques -kirjasta oli brittikustantamo ("kirjoittajaksi" jallitettua Franklin Bishopia en tohdi syyttää) ripannut parhaat palat.
Tällä alueella merkittävin suomenkielinen teos lienee kuitenkin edelleen McCloudin Sarjakuva - näkymätön taide.