Kirjoittaja Aihe: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit  (Luettu 59286 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

BiQ

  • Jäsen
  • Viestejä: 46
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #105 : 21.10.2010 klo 23:05:36 »
Mää oon vähän mietiskellyt josko sais itsensä niskasta kiinni ja alettua opettelemaan ihan tosissaan piirtämistä tavoitteena saada aikaan joskus jotain sarjakuvailmaisuksi kutsuttavaa. Koska ihan ensteks tekis mieli oppia piirtämään vaikka se ihmisen ruho edes jotenkin ei-niin-rumasti niin törmäsin tällaiseen:

http://www.alienthink.com/

Toi näyttää siitä hyvältä että se tuntuis menevän silleen "sä voit jättää liian ajattelun narikkaan ja vedellä niitä viivoja siihen paperille, tässä tätä tulee tehtyä niin paljon että tyhmemmätkin jotain oppii" joka noin niinkuin minun luovuuteni tuntien taitaa olla ainoa tapa päästä tässä jutussa puusta pitkään. Onko kellään kokemusta noista tutoriaaleista? Siellä oli jonkun verran oppitunteja youtube-videoina, mut ne kaikki saadakseen pitäis maksella vähän rahnoo dvd-levyistä...

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #106 : 04.03.2011 klo 14:54:45 »
Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!

Äläs sano! Kyllä vaan niitä julkaistaan.
Törmännyt moneenkin tehdessä taustatutkimusta arvostelua varten.

Saanen esitellä Andy Fish How to draw Graphic novel style.
että siis graphic novel -tyylillä? oikeasti?
no totta mooses.

Andy Fish kertaa alkuun sarjakuvan historiaa ja ajoittain jopa saa faktat paikoilleen, mutta enimmän osan aikaa on sama tilanne kuin vakihistoriaa opettaessa "Jumala loi maailman tasan 6 000 vuotta sitten ja pohjois-amerikasta intiaanit vaan muuttivat lofooteille"
se on muuten kiva että faktat sopivat aina.

Siitä miten graphic novel uses more advanced techniques than comic books(?), mangan tunnistaa ettei käytetä taustoja ja tekijälistausten perusteella kukaan nainen ei ikinä ole sarjakuvaa tehnytkään en ehdi enkä edes halua aloittaa verenpaineeni takia vaahtoavaa vuodatusta.
tämän teoksen perusteella tosin hra Andy Fish vaikuttaa sen verran umpimieliseltä etten haluakaan tavata häntä tai lukea hänen sarjakuviaan.

Tyylit on jaettu oudosti ja realistinen piirrostyyli oli minulle yllätys: valokuvasta importattu 3D rendattu naama, huonosti tuotu sellainen.
No olihan siihen illustraattorilla piirretty muutama tussiviiva päälle.

 Väreistä kerrotaan kuinka niillä voi vaikuttaa lopputulokseen kunhan tajuaa ettei vaan tiputa väriä vaan että lisää kohtauksen atmosfääriä. Esimerkkikuvissa miten tehdä "oikein" tasan sama kuva johon on vain tiputettu yksi väri päälle saturaation kautta.
just just.

Taustat muuten tehdään käyttämällä omaa valokuvaa taustana johon otetaan photarista  filter>artistic ja sitten valitaan se sopivan kivan näköinen.

Tässä vaiheessa aivoni rukoilivat minua lopettamaan mutta pakko oli puurtaa läpi silti soluparkojen anelusta huolimatta.

Opuksessa on muutama perusvinkki joista on ehkä jopa hyötyäkin mutta ne on kätketty sellaiseen määrään tauhkaa että pahaa tekee.
Asiavirheiden keskellä on perinteiseen tekemiseen oikoteitä kyllä, kuvin ja sanoin, mutta ne on hukattu asenteellisuuteen ja kapeaan formaattiin "hyväksyttyjä" piirrostapoja.
Kirjana hyvin taitettu, sulavasti esitetty ja niin aikaa kuin rahaa on poltettu tätä tehdessä mutta kauhistuttaa ajatuskin jos joku tämän pohjalta on pitkää sarjakuvaa alkanut vääntää.
Kunhan on hankkinut Macbook pron, Wacomin ja ei käytä Comic sansia. Tietty

jos etsit laadukkaasti tuotettua opaskirjaa joka on kehnosti piirretty ja erittäin keskinkertainen ja hyvin asenteellinen niin jummijammi mikä onni sinua kohtasikaan, tämä on juuri sinulle!

Muille suosittelen yhä joko omia kokeiluja, kotimaisia parempia vaihtoehtoja tai kombinaatiota Eisneriä, McCloudia ja Abel & Maddenia.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #107 : 04.03.2011 klo 15:01:32 »
Vihaan Ändi Fissiä.  ;D

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #108 : 04.03.2011 klo 19:54:46 »
Jösses. Tästä tahtoo jo näytteitä! Masokistista nautintoa?

Timo

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 815
  • /* You are not expected to understand this. */
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #109 : 08.03.2011 klo 10:01:25 »
Sarjakuvittelua MyPaint, Inkscape, Gimp-linjalla.

Kaikki siis ilmaisia softia...

https://sites.google.com/site/griatch/tutorials/comic-making-in-mypaint-gimp-and-inkscape
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

tertsi

  • Vieras
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #110 : 15.10.2011 klo 15:38:58 »
Tämä kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers
« Viimeksi muokattu: 15.10.2011 klo 15:41:41 kirjoittanut Tertsi »

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #111 : 15.10.2011 klo 16:54:29 »
Tämä kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers

Joo, on hyvä.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #112 : 25.10.2011 klo 10:06:54 »
Tämä kirja vaikuttaa aika hyvältä.
Framed Ink: Drawing and Composition for Visual Storytellers
Olen pettynyt. Taannuttaa alaa kertaamalla elokuvanteon lähtökohtia tajuamatta, että kun luodaan piirtämällä, niillä ei ole merkitystä (esimerkiksi päntätä kuvakokoja tai tyrkyttää kuvapinnan jakoa kolmanneksiin). Keksii "sääntöjä" tyhjästä tai kelpuuttaa vanhoja tyhjästä keksittyjä sääntöjä kritiikittä, vetelee voimaviivoja kuvaan hutiloiden.

Maineenpönkityskirja, jota lapset ahmii haltioissaan saamatta yhden yhtäkään eteenpäin vievää vinkkiä. Suunnattu 12-vuotiaille lannistamaan piirtämisharrastus.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #113 : 25.10.2011 klo 10:23:10 »
Maineenpönkityskirja, jota lapset ahmii haltioissaan saamatta yhden yhtäkään eteenpäin vievää vinkkiä. Suunnattu 12-vuotiaille lannistamaan piirtämisharrastus.
Niin, ja korulausein varustetut wikipediat eivät? Suurin ongelma alalla tuntuu olevan, että mieluummin kerrotaan, miten asiat voivat olla, vaikka keskeinen ongelma monelle on juuri jonkinlaisen kiinnepisteen saaminen touhuunsa. Mitä tää Scott McCloud-koulukunta ei tarjoa.Tuota kirjaa oli muualla suositeltu juuri mustavalkoisen sajakuvaan tunnelman luomiseen, eikä orjallisena raamattuna. Pitäisi nyt vanhemman ja kokeneemman tajuta sekin. Sinänsä surullista, että oon oppinut paljon enemmän sarjakuvakerronnasta storyboard-kirjojen kautta kuin sarjakuvan tekemiseen erikoistuneen kirjallisuuden avulla.
« Viimeksi muokattu: 25.10.2011 klo 13:00:08 kirjoittanut Emppu »

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #114 : 30.10.2011 klo 09:53:09 »
Olen pettynyt. Taannuttaa alaa kertaamalla elokuvanteon lähtökohtia tajuamatta, että kun luodaan piirtämällä, niillä ei ole merkitystä (esimerkiksi päntätä kuvakokoja tai tyrkyttää kuvapinnan jakoa kolmanneksiin). Keksii "sääntöjä" tyhjästä tai kelpuuttaa vanhoja tyhjästä keksittyjä sääntöjä kritiikittä, vetelee voimaviivoja kuvaan hutiloiden.

Toi kuulostaa just hyvältä :D

Noilla mainitsemillasi asioilla juurikin ON merkitystä. Mutta tietenkin sarjakuvaa voi tehdä niin monella eri tavalla, eikä ikonoklastinen (kuvainraastaminen) lähestyminen ole yhtään huonompi vaihtoehto. Tietty määrä perinteistä kuvanrakentamista on kumminkin postmodernistinkin syytä hallita ettei jää tyylinsä vangiksi kuten edesmenneelle ystävälleni Aarnialan Timolle kävi, tai ettei kaiken kyseenalaistamisesta tule pakkomiellettä, kuten Erkki Pirtolalle (joka muuten on mainio mies hänkin). Muuten käy helposti niin, että opetetaan kerronnan ylimääräisiä ulottuvuuksia ennen kuin ollaan valmiita edes siihen neutraaliin peruskerrontaan (jonka etuna on, että kohtausten dramatiikkaa voidaan ohjata hyvinkin tarkasti kun kerronnan puitteille on asetettu selkeä jatkuvuus - ja kun kerrontaa sitten rikotaan, saadaan suurempi efekti kuin jos koko ajan taiteiltaisiin mittarit kaakossa). Muistat varmaan, kuinka sukupolvi nuoria sarjakuvantekijöitä omaksui valmiina mekanismina Katja Tukiaisen nerokkaan ja valmiiksi mietityn tavan kertoa kuvaa osin läpinäkyvänä, tajuamatta syytä siihen miksi tällainen kerronnallinen ulottuvuus oli otettava kuvaan mukaan.

Vaikka oon lukenut suunnilleen kaikki maailman sarjakuvaoppaat, niin ne on kevyttä kamaa siihen verrattuna, mitä Mamet, Eisenstein, Stanislavski, Rabiger ja Aristoteles opettavat :)
« Viimeksi muokattu: 30.10.2011 klo 09:55:23 kirjoittanut [kivi] »

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #115 : 30.10.2011 klo 10:06:33 »
Toi kuulostaa just hyvältä :D

Noilla mainitsemillasi asioilla juurikin ON merkitystä. Mutta tietenkin sarjakuvaa voi tehdä niin monella eri tavalla, eikä ikonoklastinen (kuvainraastaminen) lähestyminen ole yhtään huonompi vaihtoehto. Tietty määrä perinteistä kuvanrakentamista on kumminkin postmodernistinkin syytä hallita ettei jää tyylinsä vangiksi kuten edesmenneelle ystävälleni Aarnialan Timolle kävi, tai ettei kaiken kyseenalaistamisesta tule pakkomiellettä, kuten Erkki Pirtolalle (joka muuten on mainio mies hänkin). Muuten käy helposti niin, että opetetaan kerronnan ylimääräisiä ulottuvuuksia ennen kuin ollaan valmiita edes siihen neutraaliin peruskerrontaan (jonka etuna on, että kohtausten dramatiikkaa voidaan ohjata hyvinkin tarkasti kun kerronnan puitteille on asetettu selkeä jatkuvuus - ja kun kerrontaa sitten rikotaan, saadaan suurempi efekti kuin jos koko ajan taiteiltaisiin mittarit kaakossa). Muistat varmaan, kuinka sukupolvi nuoria sarjakuvantekijöitä omaksui valmiina mekanismina Katja Tukiaisen nerokkaan ja valmiiksi mietityn tavan kertoa kuvaa osin läpinäkyvänä, tajuamatta syytä siihen miksi tällainen kerronnallinen ulottuvuus oli otettava kuvaan mukaan.

Vaikka oon lukenut suunnilleen kaikki maailman sarjakuvaoppaat, niin ne on kevyttä kamaa siihen verrattuna, mitä Mamet, Eisenstein, Stanislavski, Rabiger ja Aristoteles opettavat :)
Mua tympi sivualan tuhlaaminen semmoiseen mitä sarjakuvanteossa ei tarvita ollenkaan.

Mainitsin nuo kolmannekset. Kaupallisessa kuvataiteessa on suosittu kultaisen leikkauksen harmoniaa koska se on nimensä mukaisesti rauhoittavaa ja tasapainoista. Sarjakuvaruudussa tasapainoisuus yhdistettynä dynaamiseen tapahtumiseen on ristiriidassa. Piirretään muka liikettä, joka sittenjää leijumaan harmonisesti ruudun rajojen sisään? Sitä tarkoitan kritiikittömällä sääntöjen siirtämisellä vieraasta taiteesta.

Ei ole ensisijaisia kerrontamuotoja, on totuttuja kerrontatapoja. Jos me totutamme kökköihin, elokuvasta kritiikittä lainattuihin konventioihin, lukija oppii odottamaan kökköjä eikä tajua paremmasta. Jos me tarjoamme heti sarjakuvalle ominaisia, sen mahdollisuuksia hyödyntäviä ilmaisutapoja, lukija muitta mutkitta tajuaa lukea sarjakuvan sarjakuvana eikä elokuvan korvikkeena.

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 529
  • Akvaarious.
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #116 : 30.10.2011 klo 10:28:09 »
Mua tympi sivualan tuhlaaminen semmoiseen mitä sarjakuvanteossa ei tarvita ollenkaan.

Mainitsin nuo kolmannekset. Kaupallisessa kuvataiteessa on suosittu kultaisen leikkauksen harmoniaa koska se on nimensä mukaisesti rauhoittavaa ja tasapainoista. Sarjakuvaruudussa tasapainoisuus yhdistettynä dynaamiseen tapahtumiseen on ristiriidassa. Piirretään muka liikettä, joka sittenjää leijumaan harmonisesti ruudun rajojen sisään? Sitä tarkoitan kritiikittömällä sääntöjen siirtämisellä vieraasta taiteesta.

Ei ole ensisijaisia kerrontamuotoja, on totuttuja kerrontatapoja. Jos me totutamme kökköihin, elokuvasta kritiikittä lainattuihin konventioihin, lukija oppii odottamaan kökköjä eikä tajua paremmasta. Jos me tarjoamme heti sarjakuvalle ominaisia, sen mahdollisuuksia hyödyntäviä ilmaisutapoja, lukija muitta mutkitta tajuaa lukea sarjakuvan sarjakuvana eikä elokuvan korvikkeena.

Ei liike jää ruudun rajojen sisään elokuvassakaan, saati sarjakuvassa.

Kultainen leikkaus on vaistomainen asia, jota vastaan pitää tapella niin elo- kuin sarjakuvassa; sitä ei siis oo varsinaisesti haettu sitten Pre-Rafaeliittien. :-)

Tasapaino yhdistyneenä dynaamiseen tapahtumiseen on kantava linja esimerkiksi Hokusain töissä. Eipä oo moni senkään jälkeen pystynyt samaan.

Voimaviivat vedetään spontaanisti, vaistolla. Ne pitää tehdä nopeasti ja intuitiolla, se ei ole hutilointia.

Sarjakuva ei koskaan voi jäädä elokuvan korvikkeeksi jos se on kunnolla tehty, vaikkapa jo siksi että sarjakuvassa on neljä, jopa viisi eri aikaa elokuvan kolmea kohden, ja vaikka molemmat ovat lineaarisia kerrontamuotoja, sarjakuvassa lineaarisuutta on koko ajan samanaikaisesti pidempi jatkumo läsnä, ja mahdollisuus palata taaksepäinkin. Tai luntata tulevaisuudesta.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #117 : 30.10.2011 klo 10:57:31 »
Ei liike jää ruudun rajojen sisään elokuvassakaan, saati sarjakuvassa.

Kultainen leikkaus on vaistomainen asia, jota vastaan pitää tapella niin elo- kuin sarjakuvassa; sitä ei siis oo varsinaisesti haettu sitten Pre-Rafaeliittien. :-)

Tasapaino yhdistyneenä dynaamiseen tapahtumiseen on kantava linja esimerkiksi Hokusain töissä. Eipä oo moni senkään jälkeen pystynyt samaan.

Voimaviivat vedetään spontaanisti, vaistolla. Ne pitää tehdä nopeasti ja intuitiolla, se ei ole hutilointia.

Sarjakuva ei koskaan voi jäädä elokuvan korvikkeeksi jos se on kunnolla tehty, vaikkapa jo siksi että sarjakuvassa on neljä, jopa viisi eri aikaa elokuvan kolmea kohden, ja vaikka molemmat ovat lineaarisia kerrontamuotoja, sarjakuvassa lineaarisuutta on koko ajan samanaikaisesti pidempi jatkumo läsnä, ja mahdollisuus palata taaksepäinkin. Tai luntata tulevaisuudesta.
- Elokuvassa on liike, sarjakuvassa vaikutelma liikkeestä.
- Hokusai ei tehnyt sarjakuvaa, mikä selittää miksi hän laati kuvansa semmoisiksi kuin ovat. Sarjakuvaa hän olisi tehnyt eri tavalla.
- Voimaviivojen suunta on Framed Inkissä mielivaltainen, eikä semmoisen opettaminen lukijalle ole oikein. Se on väärin, intuitiivistettynäkin.
- Sarjakuva ei ole lineaarinen kerrontamuoto, siinä nähdään monta kuvaa yhtä aikaa. Tätä tukee seikat joihon viittasit. Elokuvankin lineaarisuus (tekniikkana) saattaa kyseenalaistua, mutta se sitä vielä lähtökohtaisesti on. Koska sarjakuvassa nähdään monta kuvaa yhtä aikaa, sarjakuvaa voi järjestellä epälineaarisemmin kuin on vallitseva käytäntö. Manga-fanit oppi sekunnissa lukemaan lopusta alkuun, pelaajat oppii äkkiä hahmottamaan pelin maantieteen, kysymys ei ole vaikeudesta vaan tottumuksesta.

Jätetään tämä kun en kerran osaa kirjoittaa, et tavoittanu mitä tarkoitin.

Tuo framed ink -heppu olisi voinut viitsiä perehtyä asiaan eikä vain toistaa vanhoja harhaavahvistavia jankutuksia. McCloudia ei voi syyttää henkisestä laiskuudesta vaikkei kaikesta hänen piirtämästään pitäisikään.

Rami Rautkorpi

  • Has been
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 986
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #118 : 30.10.2011 klo 11:45:03 »
Framed Inkiä kritisoitaessa olisi tietysti hyvä panna merkille, että kyseessä ei ole sarjakuvaopas. Kirjan viidestä luvusta vain viimeinen käsittelee sarjakuvakerrontaa. Se on varsin suppea, ja kirjan yleinen painopiste, eli elokuvamainen kerronta elokuvantekijöille, rajoittaa sen lähestymistapaa, mutta se ei myöskään syyllisty esimerkiksi kultaisen leikkauksen tai kolmanneksien tyrkyttämiseen sarjakuvakerrontaan. Keijon kritiikit ovat huolimattomia ja harhaanjohtavia.
"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (https://tinyurl.com/ycbb3cw2)

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit
« Vastaus #119 : 30.10.2011 klo 12:05:43 »
kirjan yleinen painopiste, eli elokuvamainen kerronta elokuvantekijöille,
--
 Keijon kritiikit ovat huolimattomia ja harhaanjohtavia.

Ei, vaan animaation tekijöille. Animaation tekijänkin lähtökohta kerrontaan on täysin eri kuin elokuvantekijän. Animaation tekijän ei tarvitse (ei pidä) ottaa huomioon samaa koneistoa eikä samoja sääntöjä, koska voi luoda kokonaan koko maailmansa hahmoineen.

Ja kiitoksia kovin, huolimaton olen koska jos kertoisin kaiken, siihen vaadittaisiin artikkeli. Tämmöinen foorumi on huolimattomia puheenvuoroja varten kuten "hyvä kirja".

Lisään:
Mutta koska foorumilla foorumin tavalla, voin tästedes pidättyä jakamasta käsityksiäni täällä.