Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: Wade - 03.11.2006 klo 08:04:57
-
Oli pakko (!) tällainen äänestys aloittaa (ikäänkuin Tex-aiheita ja äänestyksiä ei tarpeeksi olisi). Eli odottelen äänestäjiä vähän aikaa, ja sitten (jos ylläpidolla on jotain aihetta vastaan, poistakaa mun puolesta. Koko ajanhan näitä lisää tulee).
Oma päätökseni parhaasta Maxi-Texistä on vaikea, lupaan äänestää, kunhan olen hieman miettinyt! ::)
Edit. Otsikkoa päivitetty. Tähän ketjuun mielellään jatkossa kaikki maxeihin liittyvä keskustelu.
-
Vaikea oli päätös mutta lopulta kallistuin Meksikon luotijunaan. Lista muistutti muuten mieleen yhden pienen humoristisen sattumuksen. Kun Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa-maxia ensimmäisen kerran mainostettiin, niin pikaisesti nimeen törmätessäni luin sen "Kalmankalinaa Wyomingin lautatarhassa"...
-
Sain oman valintani valmiiksi. Jostain kumman syystä äänestin Tuulen Poikaa :o Mistäköhän se johtuu.
Hyviä olivat myös; Kalmankalinaa Wyomingin "lautatarhassa", Läpi lyijytuulen ja luotituiskun ja Meksikon luotijuna
Kelvollisia/luettavia/mukiinmeneviä tms.: Konfederaattien kulta, Rio Hondo, Kalkkarot ja pahemmat käärmeet ja Pitkäsarvisten surmanajo. Sekä myöskin Valkoisen biisonin poijjaat.
Hieman heikompilaatuista kastia edustivat mm.: Dodge City ja Merihevosen mysteeri.
-
Varsin vaikea valinta mutta lopulta päädyin itseni kanssa täysin yksimieliseen valintaan, eli Valkoisen biisonin poitsut. Tämä sekä Waden mollaamat Merihevosen mysteeri ja Dodge city painivat ihan eri sarjassa kuin muut, koska kyse on Suomessa ennenjulkaisemattomista klassikko-tarinoista. Niiden arvo tuleekin ensisijassa siitä, ettei niitä tätä ennen ole ollut suomeksi mahdollista lukea. Näistä Valkoisen puhvelin aikamiespojat on erikoisasemassa, koska se vihdoin päätti vuonna 1965 kesken jääneen seikkailun ja sen merkitys kaikille niille, jotka ovat tuosta ajasta saakka koko elämänsä kulkeneet kädet syvällä taskuissa ja niska kyyryssä pohtien miten siinä lopulta kävi, on mittaamattoman suuri.
Muista (varsinaisista) Maxeista mielestäni kaksi nousee ylitse muiden: Rio Hondo ja Meksikon luotijuna. Meksikon luotijunan tarina on loistava ja piirrosjälkikin ok, mutta miinusta tulee puolipärstäisestä konnasta (varmaan hammaslääkärin unelma, ei turhaa läskiä tiellä kun pitää kalustoa porailla) jonka kasvojen huonoon kuntoon ei tarinassa annettu mitään perusteluja, kunhan nyt vaan piirrettiin yksi tämänkin näköinen rosmonrepale. Rio Hondo taas oli kuin kunnon eeppinen lännenelokuva sarjakuvana toteutettu.
-
Varsin vaikea valinta mutta lopulta päädyin itseni kanssa täysin yksimieliseen valintaan, eli Valkoisen biisonin poitsut. Tämä sekä Waden mollaamat Merihevosen mysteeri ja Dodge city painivat ihan eri sarjassa kuin muut, koska kyse on Suomessa ennenjulkaisemattomista klassikko-tarinoista.
Tai, koska ne on ns. vanhempien piirtäjien (eikös Galep ja Letteri?) ;)
-
Ei ole Letteri noihin piirtänyt. Sen sijaan hän piirsi Oklahoman, joka 90-luvun alussa julkaistiin Italiassa hyvin erikoisessa formaatissa nimeltä Mini-Texone. Tämän jälkeen formaatti sai olla rauhassa vuosia, kunnes julkaistiin ensimmäinn Maxi-Tex, joka on ulkoasultaan identtinen Mini-Texonen kanssa ja nykyään Oklahoma lasketaan Italiassa ensimmäiseksi maxiksi. Pitäisköhän laskea meilläkin, koska onhan se meilläkin julkaistu, vaikkakin perussarjassa? Eli pitäisikö lisätä listaan?
Itse äänestin lyijytuulta, kun on se vaan niin pirun hyvä seikkailutarina!
-
Lisäsin Oklahoman tuonne.. Ja selkeästi olen lyhentänyt sanat :D
-
Kerrankin oli suhteellisen helppo valinta, mille äänensä antaa. Rio Hondo on ykkönen! Repetton piirrosjälki on yksinkertaisesti huippuhyvää ja Nizziltä kerrassaan laadukas, joskin aika perinteinen käsikirjoitus. Myös Kalkkarot ja pahemmat käärmeet oli mainio ja sen tekijät parivaljakko Segura & Repetto hurjassa vireessä, mutta tällä kertaa voiton vie ehdottomasti Hondo.
-
Joo, oli Rio Hondo loistava tarina! Rupeaa jo pikkuhiljaa kaduttamaan ääneni antaminen Tuulen pojalle. Kun tarkemmin mietin, on parempiakin tarinoita; Lyijtuuli, Hondo ja Lautatarha. Samoin Meksikon luotijuna (jossa seikkaili tämä hammaslääkärin lemmikkipoju) oli myös hieno tarina.. Taidan muuten joskus korjata tuon erehdyksen, jonka tein väsyneenä, eli annoin ääneni Tuulen pojalle!
-
Johtuneekohan Kalkkaroiden ja pahempien käärmeiden saama vähä suosio siitä, että se sisältää kaksi tarinaa ja on näinollen ns. poikkeus Maxien joukossa.
Muuten, ei siinä mitään, on "Kalkkarot jne." hyvä Maxi
-
Oma ääni, yllätys yllätys, Fontin ::) ja Bosellin Luotituiskulle. Huippu tarina, huippu piirros, tätä ei lyö laudalta kuin Villan Teatterimurha jota taas äänestin parhaaksi normi Texiksi.
-
Pakko kai se oli luotituiskua äänestää.. Onhan se loistava talviaiheinen tarina jossa tapahtumia ja vauhtia on yllin kyllin..! Ja ensimmäinen maxi suomessa.. eipä olis paljon parempaa voitu alkuun saada..!
-
Kerrankin oli suhteellisen helppo valinta, mille äänensä antaa. Rio Hondo on ykkönen! Repetton piirrosjälki on yksinkertaisesti huippuhyvää ja Nizziltä kerrassaan laadukas, joskin aika perinteinen käsikirjoitus.
Rupesinpa kertaamaan Rio Hondoa Cheyennen kommentin jälkeen. Ja olet oikeassa! Jos vielä ääneni voisin antaa, niin se luultavasti menisi Hondolle :P Meksikon luotijunan loppu on vähän kökkö, yhtäkkiä kaikki ovatkin roistoja, ja Tex kumppaneineen onkin tehnyt turhan työn
-
Hondo on myös hyvä, etenkin Repeton piirros on todella hienoa jälkeä!
Juuri nyt luen vasta toista kertaa tuota "Läpi lyijytuulen..."-maxia. Hyvähän se on sekin.
-
Koettakaapas pistää numerojärjestykseen Maxit parhaimmasta huonoimpaan.. Voipi olla vaikeaa
-
Koettakaapas pistää numerojärjestykseen Maxit parhaimmasta huonoimpaan.. Voipi olla vaikeaa
No minäpä koetan. Jätän arvioimatta Valkoisen Biisonin pojat, Dodge Cityn ja Merihevosen mysteerin syystä että muut olen lukenut useampaan kertaan, enkä tähän hätään niitä rupea selaamaan
Vastoin ääneni antoa numeo yksi on;
Rio Hondo
2.Läpi lyijytuulen ja luotituiskun
3.Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa
4.Tuulen poika
5.Meksikon luotijuna
6.Pitkäsarvisten surmanajo
7.Kalkkarot ja pahemmat käärmee
8.Konfederaattien kulta
Ja arvatkaapa oliko vaikea päätös! Loppupään (6,7,8) Maxeissa oli vaikea päättää. "Onko nuo sitten huonoja?" -No ei tosiaankaan. Maxit, samoinkuin suuralbumit edustavat Texissä kärkeä, 2000- luvun satoa
-
Minun järjestys:
1) Meksikon luotijuna
2) Rio Hondo
3) Konfederaattien kulta
4) Kalkkarot...
5) Kalmankalinaa...
6) Pitkäsarvisten surmanajo
7) Läpi lyijytuulen...
8) Klassikko-Maxit
Ensimmäiset 7 ovat kaikki hyviä, klassikko-Maxit taas huonoja (niin huonoja etten edes viitsi niitä lukea).
-
Jospa minäkin nyt heitän ihan lonkalta:
1)Läpi lyijytuulen...
2)Cobran myrkky (Il veleno del cobra)
3)Konfederaattien kulta
4)Luutarha
5)Meksikon luotijuna
6)Kalkkarot ja pahemmat käärmeet
7)Rio Hondo
8)Pitkäsarvisten surmanajo
9)Valkoisen biisonin pojat
10)Merihevosen mysteeri
11)Tuulen poika
12)Dodge city
Ja nuo loppupään maxit EIVÄT siis ole mielestäni huonoja vaan ainostaan muita maxeja huonompia.
EDIT: Muutin mieleni ja vaihdoin muutaman maxin paikkaa.
-
Jospa minäkin nyt heitän ihan lonkalta:
Ja nuo loppupään maxit EIVÄT siis ole mielestäni huonoja vaan ainostaan muita maxeja huonompia.
nimenomaan. Se on vaikeaa pistää niitä järjestykseen, jos jonkun pitää kuitenkin olla viimonen, eikä Maxeja voi sanoa, että joku oli huono, ainoastaan heikompitasoinen, tai muut menivät edelle
-
Ja Wadelle ja Pasolle, näin ystävälliseen sävyyn: en oikein ymmärrä Rio Hondon ylistystä. Onhan se ihan hyvä, mutta minusta hieman liian perus/tavanomainen tarina. Ei mutkikasta juonta, ei oikeen mitään ihmeellistä, ainoastaan cowboyt vastaan karjavarkaat ammuskelua 300 sivua. Itse asetan sen maxeissa ainoastaan klassikkomaxien ja tylsän Tuulen pojat edelle. Älkää nyt suuttuko mutta minusta tarina ei ole kovin ylistettävä (ei tosin huonokaan).
-
Ja Wadelle ja Pasolle, näin ystävälliseen sävyyn: en oikein ymmärrä Rio Hondon ylistystä. Onhan se ihan hyvä, mutta minusta hieman liian perus/tavanomainen tarina. Ei mutkikasta juonta, ei oikeen mitään ihmeellistä, ainoastaan cowboyt vastaan karjavarkaat ammuskelua 300 sivua. Itse asetan sen maxeissa ainoastaan klassikkomaxien ja tylsän Tuulen pojat edelle. Älkää nyt suuttuko mutta minusta tarina ei ole kovin ylistettävä (ei tosin huonokaan).
Huomattavasti parempi, kuin esim. Konfederaattien kulta tai Pitkäsarvisten surmanajo. Vähän vaikea selittää, mikä siinä sykähdytti, lupaan kaivaa Texin hyllystä ja kertoa. Siinä välissä annan Pasolle vuoron kertoa, miksi Hondo onkaan niin hyvä, ja Fontille, mikä tekee Konfederaattien kullasta hyvän.
-
Mielestäni konfederaattien kullassa on oikein hyvä idea että Tex ja Carson seikkailevat kerrankin eksoottisissa olosuhteissa rämeillä ja jahtaavat Klux Klanin porukkaa joista muut haluavat uutta sotaa mutta yksi haluaa vain kullat itselleen. Tarinassa on paljon hyviä kohtauksia (esim. "joutava numero pontikasta") sekä Ortizin piirros on todella hienoa. Pidin myös tarinan henkilögalleriasta, mutta turha sitä on sen kummemmin perustella jos jostakin tarinasta pitää. Nämähän ovat puhtaasti mielipide asioita, joten on ihan turha kiistellä. Taidan lukaistakkin pätkän Hondoa jos tajuaisin mikä siinä on niin hienoa. Listassani menin ajattelemattomuuksissani laittamaan Pitkäsarvet Hondon edelle vaikka eihän se oikeasti olekkaan parempi :o. Korjaan tilanteen heti. Saatan ehkä hieman sekoittaa myös pitkäsarvia ja Hondoa keskenään, kun on sama idea niissä ja sama piirtäjä...
-
Rio Hondon tarina on hyvä, olen juuri lukemssa sitä toistamiseen. Ennen kaikkea Repeton piirros on henkeäsalpaavan hienoa, suorastaan uskomatonta!
Koska Maxeissa on useita hyviä tarinoita, niin itse luokittelisin ne kolmeen luokkaan: paras a-ryhma, kelvolliset ja kelvottomat.
Paras a-ryhmä: Rio Hondo, Kalmankalinaa, Kalkkarot, Läpi lyijytuulen, Konfederaatin kulta, Meksikon luotijuna, Pitkäsarviset
Kelvolliset: Tuulen poika
Kelvottomat: klassikko-maxit
Vaikka Ortiz on erinomainen piirtäjä, niin sanoisinpa, että jos Luotijuna olisi ollut Repeton (Villan/Civitellin) piirtämä, se saisi minun ääneni ykkösmaxina.
-
Minäkin äänestin Rio Hondon ykköseksi. Ja tällä kertaa olen Pason kanssa täysin samaa mieltä siitä, että Repetto on ilmiömäinen Hondossa. Hän on onnistunut puhaltamaan Nizzin tekstiin sen viimeisen kipinän, joka tekee kokonaisuudesta niin hienon. Omalla kohdallani kaikista Maxeista juuri Rio Hondo tarjosi suurimman lukuelämyksen: sitä oli puhtaasti nautinnollisinta lukea. Repetto on ehdottomasti huippupiirtäjä ja tarina Nizzin viime aikojen parhaimmistoa.
Suurin osa Maxeista on ollut loistavaa luettavaa, mutta monissa on ollut jotain pientä (juonessa tai taiteessa), joka on ainakin alitajuisesti ärsyttänyt. Rio Hondo on tähän asti miellyttänyt eniten ja ärsyttänyt vähiten jokaisella osa-alueella.
-
Piirrosta en toki ole moittinut. Se on ilmanmuuta parasta a-ryhmää (kuten ystävämme paso sanoo). Etenkin hyvällä sivujen ja musteen laadulla maxissa, se on todella komeaa. Tarina vain ei ole kovin kaksinen joskaan ei huonokaan. Mielestäni ehkä vain hieman liian perus. Ihan hyvä maxi mielestäni mutta ei yllä maxien top-viiteen. Mitä mieltä on herrat Hannu, Pat ja tietty Janne?
Ja lisäksi mihin Janne asettaisi maxi listassa Il veleno del cobran? Itseni mielestä se on toiseksi paras maxi. Hieno piirros, ellei jopa loistava. Tietty pieniä mokia löytyy, mutta pääosin pitkään aikaan parasta Letteriä. Myös Monica miellytti, vaikkakin Texin kasvot 2D perspetkiitistä eivät sujuneet. Tarina on mielestäni keskivertoa huomattavasti parempi. Vähän niinkuin Teatterimurha mutta ei sinne päinkään. Salaseuraa vain johtaa Tiikerin sijaan secret mr. Cobra. Enempää en tohdi paljastaa, etteivät vihaiset Tex-fanit ala punoa köyttä ja ladata nelivitosiaan :D
-
Rio Hondossa miellytti piirrustuksen lisäksi tarina (luit oikein, mr. Font)
Harvoin missään Texissä vehkeilijä-isän poika onkin "hyvis" (tosin tässä tapauksessa asiaa auttoi Annie Mccoy). Vähintään yhtä harvoin samaan tarinaan saadaan nätisti ujutettua paitsi perinteistä western- meinkinkiä karjanajon myötä, myös intiaanien kuuluminen osana asiaan! Lisäksi loppuratkaisu miellytti. Tarina ei loppunut kesken, kuten joskus: Bang. "Muy Bien, vanha huuhkain, voimme lähteä kotiin" Mielestäni Nizzi oli oikein hyvin vetänyt sen oikeussali- jupakan rinnalle. Samoin tällä kertaa oli kyseessä aika isot asiat. Jos McCoy ei olisi kerennyt karjansa kanssa Ruidoson intiaaniasemalle, olisi Yhtymä toimittanut Naichalle karjan, jolloin ei olisi ollut kaukana sota (Yhtymän vasikat ovat legendan mukaan sairaita ja laihoja).
-
Ja lisäksi mihin Janne asettaisi maxi listassa Il veleno del cobran? Itseni mielestä se on toiseksi paras maxi. Hieno piirros, ellei jopa loistava. Tietty pieniä mokia löytyy, mutta pääosin pitkään aikaan parasta Letteriä. Myös Monica miellytti, vaikkakin Texin kasvot 2D perspetkiitistä eivät sujuneet. Tarina on mielestäni keskivertoa huomattavasti parempi. Vähän niinkuin Teatterimurha mutta ei sinne päinkään. Salaseuraa vain johtaa Tiikerin sijaan secret mr. Cobra. Enempää en tohdi paljastaa, etteivät vihaiset Tex-fanit ala punoa köyttä ja ladata nelivitosiaan :D
En ole sitä vielä lukenut. Saattaa olla, että säästän varsinaisen lukunautinnon siiheksi, kun saan Rennen suomiversion käsiini. Kyllähä siitä omakielisestä versiosta aina enemmän nauttii. Selailun perusteella tiputtaisin sen hännille ihan sen piirrosjäljen takia. Vaikka piirrosjälki ei ihan niin karmivaa ole, kuin se olisi voinut olla, on se silti luokatonta, kuten Letterin viimeisten vuosien tuotokset ovat tavanneet olla. Tarina vaikutti hyvinkin mielenkiintoiselta ja luulen, että pystyn nostalgiafiilistelemään myös tätä Letterin viimeistä kuvitusta. Mutta hyvien joukossa se menee armotta hännille. Pitää vielä muuta maxijärjestystä miettiä, mutta nyt ovat ainakin ääripäät mietittyinä.
-
Ääneni Rio Hondolle, siksi, että se on yksinkertaisesti paras Maxi. Repeton kuvitus on mahtavaa
-
Ääneni Rio Hondolle, siksi, että se on yksinkertaisesti paras Maxi. Repeton kuvitus on mahtavaa
Ja vielä yksi ääni Hondolle. Näin me saadaan todistetuksi Mr. Fontille,että joku muukin, kuin minä ja Paso ollaan tätä mieltä
-
Vaikea oli päätös mutta lopulta kallistuin Meksikon luotijunaan.
Kuten lainauksesta näkee, Paso ei ole kuitenkaan antanut ääntään Rio Hondolle. Mutta hienoa, että siitäkin huolimatta Lyijytuulen etumatkaa ollaan hurjalla takaa-ajolla saatu vihdoin kiinni!
-
Eli mun järjestys Maxi-Texeille olis:
1.Kalkkarot ja pahemmat käärmeet
2.Rio Hondo
3.Meksikon luotijuna
4.Läpi lyijytuulen...
5.Konfederaattien kulta
6.lautatarha
7. Pitkäsarvisten surmanajo
8. Tuulen poika
Ja klassikkomaxeja en edes ole ostanut, saati viitsinyt lainata
-
Tervetuloa Bam ja Teemu kvaakkiin! Kannattaa antaa ääni muissakin Tex äänestyksissä (mm. talvikansi, paras piirtäjä ja suuralbumi, jos ette ole sitä vielä tehneet).
-
Tervetuloa vaan Bam. Huomasitkin että täällä on nyt muodissa Tex aiheinen kuva :D :D Tykkäät ilmeisesti vähän raaemman puoleisesta tarinasta kun Kalkkarot on päässyt kärkeen. Hyvä story hän se on. Siinä on hieno piirros ja se käärme kohta on loistava ;D
-
Jokaisella oma mielipiteensä Cobrasta Janne... Itse pidän Letterin tyylistä vaikka se aika huonoa teknisesti onkin, mutta kun katsoo tarkasti niin jotkut sivut ovat onnistuneet ja eivät läheskään niin pahat kuin esim. Letterin toiseksiviimeisessä "Intiiani korussa (05)" ja aivan viimeiset sivut joita Letteri luultavasti ei kerennyt tussata ovat hienoja koska luultavasti Monican piti tussata ne ja viiva on siksi ohutta. Tarina on taas mielestäni loistava. Ja ruututakkinen knallipäinen vakoilija näytti hauskalta. Myöskin salaseuran ns. "portaat" ovat hyvin tehdyt. On normaaleja tappajia ja kätyreitä, sitten heitä arvokkaampia peliluolanjohtahia ja sitten suuri johtaja Cobra. loppu ratkaisussa on taas vähän sössitty mutta ei kovin pahasti [spoiler] kun mereen pakoon hypännyt nainen, joka kuvitteli pakoon päässeensä alkaa naureskella vedessä, niin sitten tuleekin hai ja popsii koko ladyn. [/spoiler]
-
Pitkällisen pohdinnan jälkeen tässä listaus parhaimmuusjärjestyksessä. Mielestäni kaikki tarinat ovat hyviä. Kahdessa seikkailussa ei kuvitus täysin miellytä minun silmääni, joten ne valahtivat pohjalle. Kärkitarinoissa puolestaan on jotain ekstraa, mikä on tehnyt siitä unohtumattoman. Kolmen kärki erottui mielestäni selkeästi. Keskivaiheilla on tasaista ja siellä järjestys saattaa vaihdella päivästä riippuen.
Läpi lyijytuulen
Konfederaattien kulta
Rio Hondo
Valkoisen biisonin pojat
Meksikon luotijuna
Kalkkarot ja pahemmat kärmeet
Kalmankalinaa
Pitkäsarvisten surmanajo
Oklahoma
Merihevosen arvoitus
Dodge City
Tuulen poika
Il veleno del gobra
-
Eikös se ollutkaan merihevosen mysteeri eikä arvoitus, ja muistaakseni Il veleno del cobra kirjoitetaan cobra eikä gobra. Mutta onkos väliä...
Eli cobra hännille Letterin takia? ookoo. Konfet pääsi onneksi kärkeen ja myös Font 8]
-
Eikös se ollutkaan merihevosen mysteeri eikä arvoitus, ja muistaakseni Il veleno del cobra kirjoitetaan cobra eikä gobra. Mutta onkos väliä...
Aina se kai on ollut mysteeri, ellei ne ole mennyt muuttamaan sitä viime päivinä... Mun mielestä kirjotetaan gobra
Eli cobra hännille Letterin takia? ookoo. Konfet pääsi onneksi kärkeen ja myös Font 8]
Letteri ei esiintynyt kovin vakuuttavasti tuossa Willerissä. Jätin sen siitä syystä arvioimatta.
-
Siis missä maxissa? Cobrassa ei esiinny vakuuttavasti? Onkos sullaki Cobra italona? Etpä ole maininnu.
-
Siis missä maxissa? Cobrassa ei esiinny vakuuttavasti? Onkos sullaki Cobra italona? Etpä ole maininnu.
Ei mulla, mutta olen siitä otteita nähnyt.
-
Luinpahan tuossa uudelleen Meksikon luotijunan. Kertaus vahvisti aiemman sanomani: tämä on se paras Maxi toistaiseksi.
Sanoisinpa, että tuosta tarinasta saisi tehtyä erittäin hienon toimintalänkkärin, kunhan pysyttäisiin tarinalle uskollisena eikä kässäriin uitettaisi mitään nartturooleja (esim. Navaronen tykkeihin uitettiin nartturooli kirjan vastaisesti).
-
Ideasi toimintaleffasta ei ole huono,mutta kyllä siihen nartturooli tarvittaisiin. Eikä vain siihen. Texeihin voitaisiin tulevaisuudessa lisätä voimakkaita naisia,sekä fyysisesti,että henkisesti. Televisiossa pyörii upea lännensarja "Deadwood",joka on suureksi osaksi naisten kirjoittama ja jossa on vahvoja naisrooleja. Ehkäpä saisimme mielenkiintoisia lukuhetkiä,kun sekä Willer että Carson joutuisivat vaikkapa jonkun riehakkaan kapakkaillan päätteeksi iloisten naisten taloon,jossa lännen rempseät tytöt määräisivät uudet pelisäännöt.
-
Ehkäpä saisimme mielenkiintoisia lukuhetkiä,kun sekä Willer että Carson joutuisivat vaikkapa jonkun riehakkaan kapakkaillan päätteeksi iloisten naisten taloon,jossa lännen rempseät tytöt määräisivät uudet pelisäännöt.
;D Me saisimme kiinnostavia lukuhetkiä, Tex tippurin ja Carson kupan. Jaa-a, tuollainen voisi mennä jo vähän pehmopornon puolelle. Mutta miksei jotain tämänkaltaista voisi toteuttaa, kässärin voisi antaa vaikka Seguralle laadittavaksi, hänhän on nimenomaan tunnettu räväköistä ja kursailemattomista juonistaan.
Mutta mikäs on Dakotan lempparimaxi?
-
Tuollaiset kohtaukset tuskin olisivat mahdollisia Sergio Bonellin elinaikana. Miehen sensuuri kun menee hulluuden puolelle. Mutta minä lähden tästä aamiaiselle...
-
Minun mielestäni kovin sexy-pitoiset kohtaukset eivät Texiin sovi. Kyllähän se tietysti on mukavaa katsoa huolella piirrettyä naiskauneutta Texinkin sivuilla. Nykylinja on minunkin mielestäni liian tiukka.
-
Dakota: Deadwood on kelvotonta kuraa jolla ei ole mitään tekemistä historiallisen totuuden kanssa (niinkuin jotkut "kriitikot" väittävät). Näköjään se johtuu juuri kaipaamistasi nartturooleista ja -kirjoittajista.
-
Askolle pari kyssää:
1. Milloin julkaistaan siis se "leikkaamaton" Oklahoma jonka kannesta jo juteltiin?
2. Mikä on Oklahoman jälkeinen maxi? Jos joku niistä "huippu-tarinoista" niin mikä?
-
Askolle pari kyssää:
1. Milloin julkaistaan siis se "leikkaamaton" Oklahoma jonka kannesta jo juteltiin?
2. Mikä on Oklahoman jälkeinen maxi? Jos joku niistä "huippu-tarinoista" niin mikä?
!. Valistunein veikkaus menee vuoden 2008 keväälle. Joten malttamattomuutta ei kannata lietsoa.
2. Tästä sopii tehdä vaivihkaa listausta ja pohdintaa.
Aihe alkaa olla ajankohtainen loppukesästä 2007, kun on saatu nämät Kobra ja klassikoiden (biisonien) jatkosetti kansiin.
Olen myös sitä mieltä, että Kronikat eivät ole niin pyhä formaatti, etteikö parhaita seikkailuja voisi ohjata Maxeihin parempana painatuksena. Sellaisenhan voisi vaikka julkaista Maxi/Kronikka-yhteisjulkaisuna, jonka saa numeroituun Kronikka-sarjaan omalle paikalleen, mutta kelpaa myös yksittäisten seikkailujen ostajille.
-
2. Tästä sopii tehdä vaivihkaa listausta ja pohdintaa.
"Vaivihkaa"?? Pandoran lipas on avattu! ;D ;D No, tässä minun toiveeni (editoituna pois, koska se listaus ei mielestäni vie asiaa etiäpäin...) heti leikeltyjen Vaarallinen Washington, Junarosvot ja Cheynne Club ja epäonnistuneen painatuksen raiskaaman Kadonnut poliisipäällikkö tarinoiden jälkeen.
Ehkä järkevintä olisi sittenkin poimia noita sitä mukaan, kun tulee kronikoissa vastaan, ja lanseerata tosiaan niiden kohdalla ns. maxi-kronikka. Tällä tavalla pysyisi jokin järki ja objektiivisus valinnoissa. Vartiaisen sivuilla on myös kattava äänestys parhaista tarinoista, joten sitäkin kannattanee hyödyntää, sillä meitä on täällä kvaakissa kuitenkin aika pieni fani-piiri. 1974 vuosikerrassa on mielestäni ensimmäiset todelliset klassikot, vaikka jo nyt ilmestyneissä kronikoissa oli pari todella vahvaa Letterin tarinaa, joiden piirrosjälki ei kronikoissa tullut oikeuksiinsa.
Tässä vielä Vartiaisen sivuilta kopioituina parhaat tarinat:
74/4....LUURANKOYLÄNKÖ (JAETULLA YKKÖSSIJALLA)
85/12..SUURI VEHKEILY (JAETULLA YKKÖSSIJALLA)
77/7....EL MUERTO
82/12..KAUKOMAILLE
76/2....TRAAGINEN RISTI
76/12..FORT DEFIANCE
78/6....KIINALAISKORTTELI
83/11..MEFISTON VARJO
84/7....NAVAJOVERTA (NAVAJON KOSTO)
71/11..FRISCO HELVETIN PESÄ
75/1....KUOLEMA TULEE TAIVAALTA
92/1....MERKILLINEN KOHTAAMINEN
74/8....TIMANTTI-JIMIN KOSTO
78/10..KRISTALLITOTEEMI
81/5....KELTAINEN KOIRA
88/5....SODAN LIEKIT
93/8....TEATTERIMURHA
93/11..NAVAJON YLPEYS
71/4....VIHREÄ KUOLEMA
71/7....KÄÄRMEEN MERKKI
74/1....PAHOLAISAAVE
75/2....MESCALEROT
79/1....TEHTÄVÄ GREAT FALLSISSA
80/5....KUOLEMAN KUKKA
80/7....LOHIKÄÄRMEEN PALUU
80/16..PYRAMIDIN ARVOITUS
81/2....RAUTANAAMIO
89/15..VAARALLINEN WASHINGTON
90/8....RAJASEUDUN ROSVOT
56/4....KUOLEMAN HYPPY
60/25..SALAPERÄINEN VUORI
65/22..TAIKAKALU
71/16..SALAMURHA
72/9....KARJAKUNINKAAN KUOLEMA
73/3....SALAPERÄINEN HERRA PII
73/8....MUSTA KOJOOTTI
75/11..LUVATTU MAA
76/6....AAVIKON HAAMUT
77/5....IHMISMETSÄSTYSTÄ
79/11..SANTA CRUZ
79/13..LAIDUNSOTA
81/13..ARPIOTSAINEN SOTURI
82/2....PAHOLAISEN MERKKI
84/14..MORMONIKOPLA
88/12..MURHA CORPUS CHRISTISSÄ 89/3....KURISTAJAT
91/11..KADONNUT POLIISIPÄÄLLIKKÖ
92/8....MURHAAJAN SAAPPAISSA
90/5....KAUHUJEN KAIVOS
Tästä listauksesta saisi siis jo heti napsittua vuosikerrasta -74 Paholaisaaveen, Luurankoylängön ja Timantti-Jimin koston maxipuolelle. Ja koska kronikat eivät ns. ole pyhiä, niin niiden ei mielestäni tarvitse aina olla edes saman paksuisia, vaan esim. 3-4 numerosta voisi koostaa sopivan pakkauksen, jos välistä on napsittu tarinoita pois.
-
Pidetään kronikat ja Maxit erillään ja tehdään ihan kylmänviileästi "Texin parhaat"-maxeja. Koko idean perustahan on priimaluokan painojälki.
Tuo Vartiaisen lista on ihan avuton. Esim. El Muertosta ei saa hyvää tarinaa tekemälläkään.
-
Pidetään kronikat ja Maxit erillään ja tehdään ihan kylmänviileästi "Texin parhaat"-maxeja.
Suomen kokoisessa maassa ei priimailla rinnakkaisilla julkaisuilla samoista seikkailuista. (Turha huomautella suuralbumeista, joita oli virhe laittaa pieneen kokoon 10 vuotta sitten - mutta silloin ei ollut vaihtoehtoja). Realistisessa markkinamielessä ehkä vain erillinen Mefisto-paketti tuntuu ilman muuta vetonaulalta.
Jutut joko tulevat skannattuina Kronikoihin tai ne viritetään näköisröpelöiden sekaan paremmin präntättyinä. Positiivinen puoli on se, että paremmat seikkailut voi rajata kokonaiseen, pitempäänkin seikkailuun Maxien tavoin.
Se "vaivihkaa" tarkoittaa sitä, että en tule tekemään mitään päätöksiä tai materiaalitilauksia ennen heinäkuuta... Tohkeilu menee varmasti hukkaan, jos paukut präiskii jo nyt.
Mihinkään sanasotaan valinnoista en myöskään aio osallistua. Mikään Tex-stoori ei muutu houkuttavammaksi sillä, että vastaehdotuksia tai niiden tekijöiden naamoja tervataan, jotta oma kandidaatti näyttäisi nätimmältä.
-
Senpä vuoksi suosittelenkin tuota Vartiaisen listauksen huomioimista. Siinä on suomalaisten Tex-suosikeista niin objektiivinen listaus kuin mahdollista. Tosin uusimmat seikkailut siitäkin puuttuvat, mutta ehkä niiden aika ei ihan ensimmäsiten erillisjulkaisujen joukossa olekaan. Varmasti listasta löytyy monien inhokitkin, joten siinä mielessä Pasoleatin kommentti ei ollut yllätys. Se on sitten vain kestettävä, jos omasta mielestä paskoja tarinoita tulee erillisjulkaisuina.
Tuskin mielipiteeni tästä asiasta tämän kummemmaksi heinäkuuhun mennessä muuttuu, joten präiskimpä omat paukkuni jo nyt... ;)
Tai lisätäämpä nyt vielä, että kaikkein paras tapa saada ne toivotuimmat tarinat listatuksi olisi pistää Egmontin sivuille pystyyn äänestys parhaimmasta tarinasta. Pariin Texiin äänestysilmo, niin varmasti tulisi äänestäjiä!
-
Cheyenne,kysyit lempparimaxiani. Nyt saat vastauksen. Aivan ylivoimaisesti se on Fontin upeasti taiteilema tiivistunnelmainen "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun". Se pärjäisi varmaan hyvin jos äänestettäisiin kaikkien aikojen parasta Willeriä. Jostain olin lukevinani,ettei 2000-luvun Texeistä ole mihinkään. Näin karkeaa pilaa laskevan henkilön arvostelukyky lienee pahemman kerran pettänyt.
-
Jostain olin lukevinani,ettei 2000-luvun Texeistä ole mihinkään. Näin karkeaa pilaa laskevan henkilön arvostelukyky lienee pahemman kerran pettänyt.
Välttämättä se, että 2000- luvulla on ilmestynyt hyvä Maxi-Tex, ei tarkoita sitä, että kaikki tämän vuosituhannen Texit pesisi vanhat mennen tullen. Toki nytkin on loistavia tarinoita tullut, voipi vaikuttaa myös se asia, että ennen lukua 2000 oli tullut 50 vuotta Texiä, sen jälkeen 6 vuotta.
-
Cheyenne,kysyit lempparimaxiani. Nyt saat vastauksen. Aivan ylivoimaisesti se on Fontin upeasti taiteilema tiivistunnelmainen "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun". Se pärjäisi varmaan hyvin jos äänestettäisiin kaikkien aikojen parasta Willeriä. Jostain olin lukevinani,ettei 2000-luvun Texeistä ole mihinkään. Näin karkeaa pilaa laskevan henkilön arvostelukyky lienee pahemman kerran pettänyt.
Juu, kyllähän Lyijytuuli on kelpo maxi. Ja onhan se tällä hetkellä äänestyksen ylivoimaisessa johdossa. Tässä tulee vielä oma top-5:
1. Rio Hondo
2. Kalkkarot ja pahemmat käärmeet
3. Läpi lyijytuulen ja luotituiskun
4. Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa
5. Oklahoma
Oikeastaan vain Hondon ykköspaikka on selvä, muut ovat niin tasaisen hyviä, että ne eivät ole tuossa listassa paremmuusjärjestyksessä.
2000-luvunkin Willerit ovat ihan hyvää luettavaa, mutta lehden taso oli mielestäni paljon korkeammalla tasolla noin 80-luvun loppupuolelta 90-luvun puoliväliin. Tämän kultakauden jälkeen taso on tippunut.
-
Muokkasin äänestystä niin, että oman äänensä voi vaihtaa. Siksi yksi ylimääräinen Hondo-ääni
-
Miten on mahdollista, että jonkun Maxi top-5:ssä ei ole Meksikon luotijunaa???
-
Miten on mahdollista, että jonkun Maxi top-5:ssä ei ole Meksikon luotijunaa???
Jostain syystä ensireaktio tämän viestin luettuani oli huvittuneisuus, sori nyt vaan Paso. Niin, enpä taida viitsiä ruveta ruotimaan tätä asiaa kovin syvällisesti, kun se taitaa kuitenkin olla turhaa. Mutta ihan vähäsen kommentoin: Meksikon luotijunassa oli sellaisia kohtia juonessa ja henkilöhahmoja, joista en pitänyt. Tämä maxi ei vain ollut yhtä nautinnollista luettavaa kuin omaan top-5 päässeet tarinat. Siinä kaikki, mielipideasioitahan nämä ovat.
-
Itse ihmettelisin samaa kuin paso! ;D
Mielestäni se on loitava-rautainen-raaka-pitkä ja huippu tarina. Itsellänikin se on top-viidessä, kuten kaikki muutkin Seguran ja Ortizin tarinat. Segura on loisto kirjoittaja, ja luotijuna jatkaa hienosti Seguran mainetta. Ennenkaikkea Segura ei arkaile raakuuden suhteen missään kohtaa, ja juoni sekä loppuratkaisu on aina onnistunut. Noo... mielipide asia (kuten kaikki muutkin)
-
Ennenkaikkea Segura ei arkaile raakuuden suhteen missään kohtaa, ja juoni sekä loppuratkaisu on aina onnistunut. Noo... mielipide asia (kuten kaikki muutkin)
Keskivertoa parempi tarina tuo Meksikon luotijuna mutta eikös juuri siinä ole todellakin epäonnistunut loppuratkaisu,..?
-
Mikä vika loppuratkaisussa? :o
-
Mikä vika loppuratkaisussa? Shocked
Minusta aika älyttömän kiiruhtaen vetäisty se loppu pakettiin, johtuen tietysti siitä että täytynyt saaha mahtumaan tiettyyn sivumäärään.Hyvä tarina siltikin ja ortiz on minun mielestä yksi parhaista piirtäjistä. Käsikirjoittajasta en sano mitään, kun en ole perehtynyt.
-
Olen muuten aivan samaa mieltä "Luotijunan" loppuratkaisusta,jossa liika kiire on onnistunut vesittämään tarinaa. Butt Sullivanin haavoittumista ei näytetty,hän vain muuttui yhtäkkiä viittä vaille vainajaksi. Muutenkin lopusta jäi hieman väkisin väännetty maku. Hieno tarina silti. Erityiskehut lankeaa piirtäjä Ortizille,joka hallitsee oman alansa mestarin ottein. Kuva Texin ampumasta sotilaasta,jota korpit ovat tulleet nokkimaan,on kaikessa karmeudessaan yksi Ortizin ikimuistettavista piirroksista. Hän ja Font ovat molemmat "kauhun Mestareita",joille voisi kirjoittaa selkeitä kauhukertomuksia. Yliluonnollisissa asioissahan Letterikin mielellään liikkui ja Ortiz ja Font kyllä loisivat tunnelmaa vaikkapa manalan maisemiin.
-
Fontko piirtää julmasti, niinkuin Ortiz? Ei minusta...
Jutellaanpa hieman siitä mitä tarinoita julkaistaan noissa "huipputarinamaxeissa".
Minusta olisi hyvä jos koottaisiin useampi lyhkäinen huippustory samaan Maxiin, tyyliin Kalkkarot ja pahemmat käärmeet/Leppymätön viha. Tarinasta pitäisi yhdistää kuitenkin joku yhteinen tekiä, kuten tarinoissa esiintyvä hahmo. Esim. Mestari tarinat Shanghai ladyn tragedia ja Mestarin paluu samassa niteessä. Olisi hienoa lukea Texin arkkivihollisten kaikki esiintymiset samoissa kansissa. Mestari ykkösen pituus on 181 ja toisen 268 sivua eli yhteensä 449 sivua. Olisihan se paksu, mutta suosio olisi kyllä varmasti suuri. "Molemmat Mestari tarinat samassa niteessä". Sama koskee Proteuksia. Proteus 2 ja 3 samaan niteeseen niin oijoijoi... Mainokseksi: Kronikassa 14 esiintynyt konna Proteus mr. P esiintyi vielä myöhemmin kaksi kertaa. Nyt konnan molemmat ilmestymiset on koottu samaan niteeseen. kakkos Proteus ("Pidättäkää Tex Willer" alkaen 1/78)on pitkä 109 sivua ja Proteus kolme ("Kit Carsonin rikos" alkaen 8/89)on pitkä 142 eli yhteensä 251. Pienen maxin määrä. Yksittäisenähän noita todella loistavia Proteuksia ei voi julkaista, pienen sivu määrän vuoksi. Mahd. vielä Mefisto tarinoita (nekin ovat tosi LYHYITÄ) samoihin kansiin, niin vot. Muita konnia: Pedrosa tarinoissa 11-13/86 (197 sivua) ja 8/90 alkaen "Rajaseudun rosvot" (264 sivua). Siitä tulisi yli 400 sivun nide tuostakin. Sitten yksinään julkaistaan sellaisia tarinoita jotka ovat niin saamarin pitkiä: Suuri vehkeily, Mies ilman menneisyyttä, Paluu Pilaresiin ym. 400-500 sivuiset. Mitäs mieltä muut? Haluaisitteko pahis niteitä? Proteukset ja Mestarithan ovat todellisia huipputarinoita...
EDIT: Ja mitä mieltä on paikalla oleva herra päätoimittajuutenne Asko?
-
Onhan Mr. Fontin idea hyvä, mutta tällaisiin koottuihin 'pahis-maxeihin' liittyisi joitakin ongelmiakin. Jos Proteuksesta tehtäisiin Maxi, niin mielestäni siinä pitäisi sitten olla kaikki kolme P-tarinaa. Ja ensimmäinenhän tuli juuri hiljattain kronikassa. Mestarissa taas jälkimmäinen tarina kärsii Letterin huonontuneesta taiteesta eikä Maxien uusintatarinoissa mielellään näkisi keskinkertaista kuvitusta. Mutta myönnän, että minullakin on eräs salainen haave, joka koskee tuota Nolittan ja Letterin mammuttitarinaa Paluu Pilaresiin. Sen kun joskus saisi huippulaatuisena Maxipainoksena, jylhät 586 sivua tuhtia toimintaa yksissä kansissa, niin olisi se hienoa!
Kuva Texin ampumasta sotilaasta,jota korpit ovat tulleet nokkimaan,on kaikessa karmeudessaan yksi Ortizin ikimuistettavista piirroksista.
Tästä Dakotan pätkästä tuli jotenkin mielleyhtymä yhteen Teatterimurhan kohtaukseen, jossa eräs 'vasikka' salamurhataan ikkunan läpi Texin ja Carsonin hotellihuoneessa kesken kuulustelun. Juuri luin tätä tarinaa ja oikein hätkähtäen pysähdyin tässä tietyssä kohdassa. Harvinaisen raa'asti kuvattu murha, ei tule heti mieleen toista vastaavaa Texin historiassa. Kyseinen ruutu ompi liitteenä.
-
Viitaten mr. Fontin edellisen istunnon ensimmäiseen lauseeseen: En sanonut,että Alfonso Font piirtää julmasti. Käsitit väärin. Tarkoitin,että jos tarve vaatii,niin hän pystyy nostamaan kauhun esiin pelkistä kulisseista. Metsät,talot ja muut maisemat ovat hänen vahvoja alueitaan,joita hän käsittelee taiturin elkein. Tihkusateen keskellä kyyhöttävä "Coloradon saluuna" nostattaa jo ulkonäkönsä puolesta varsinkin perheen pienimmäisiin painajaismaisia tunnelmia. Niin että pysyn sanojeni takana. Ortiz ja Font kykenevät luomaan todellista kauhua.
-
Jos nyt ei tapettaisi kultamunia munivaa "hanhea" tuuppaamalla liikaa tavaraa markkinoille.
Texejä ilmestyy nyt neljässä (!) formaatissa. Eikös se oli aika sopivasti?
Sen sijaan muitakin italialaisia lännensarjoja on olemassa...
-
Olen Lurkerin kanssa samaa mieltä. On tosiaan vaara, että homma ryöstäytyy käsistä. Ehkä niillä kootuilla mefisto-jutuilla voisi kokeilla kepillä jäätä, jos siltä tuntuu. Tulisi vain riivatun paksu nide, jos Yama-tarinatkin otetaan mukaan.
Mielestäni se Askon ehdottama maxi-kronikka olisi tähän rakoon sopivan hillitty juttu. Se ei tarjoaisi mitää uutta formaattia, mutta palvelisi kahta herraa: niitä, jotka eivät ole lukeneet vanhempia tarinoita ja niitä, jotka toivoisivat näkevänsä suosikkinsa mahtikuosissa.
-
Itse en pelkää yhtään 'hanhemme' puolesta. Huipputarinoiden uusintajulkaisuja Maxeina tulisi varmaan yksi tai korkeintaan kaksi skipaletta per vuosi, joten eiköhän homma pysyisi hanskassa.
Ja lisäksi suhtaudun varauksella tuohon kronikka-maxi yhdistelmäratkaisuun. Selkeyden vuoksi olisi ehkä viisainta pitää molemmat sarjat erillään. Niillä on toisiinsa nähden aika erityyppiset lähtökohdat ja funktiot, joten niiden sekoittaminen keskenään voisi hämmentää formaattisoppaa liiaksi, ja hämmentää tavallisia rivilukijoita.
-
Ei minun mielestäni, jos se kulkee tosiaan kronikka numeroinnin alla. Tietyt tarinat vain poimitaan välistä yksiin kansiin, ja mainostetaan: Lukijoiden pyynnöstä, Texin huippuklassikko yksisisssä kansissa ja huippukuvanlaadulla! tms. Sitten huipputarinan jälkeen kronikkasarja jatkuisi ihan normaalisti, tosin ehkä vaihtelevan paksuisena, mutta samassa järjestyksessä kuin alunperit tarinat on Suomessa julkaistu. Tässä olisi kustantajan kannalta melko vaivaton temppu lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
-
Jos nyt ei tapettaisi kultamunia munivaa "hanhea" tuuppaamalla liikaa tavaraa markkinoille.
Texejä ilmestyy nyt neljässä (!) formaatissa. Eikös se oli aika sopivasti?
Sen sijaan muitakin italialaisia lännensarjoja on olemassa...
Hanhensuojeluohjelmasta keskustelun edellisellä sivulla:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7219.msg133700#msg133700
Maxien seuraavia materiaalitilauksia aletaan SUUNNITELLA aikaisintaan loppupuolella kesää ja valintoja julkaista aikaisintaan 2008 keväällä - todennäköisimmin "Oklahomasta" liikkeelle lähtien.
Neljä vakituista formaattia on tarpeeksi. Maxit ja suuralbumit ovat jo harventuneet, eivätkä päässeet menekin suhteen ryöstäytymään käsistä, vaikka tulinkin intomielisesti toimittaneeksi koko back-kataloogin alta pois.
Maxi/kronikka -risteytys on parempi vaihtoehto kuin julkaista laatuseikkailutkin pelkästään Kronikassa vanhoina näköisversioina. Näin tulee käymään, jos sarjat pidetään visusti erillään. Kahdessa formaatissa näitä ei kannata painaa uusiksi. Sellainen hämmentäisi rivilukijoita taatusti vieläkin enemmän.
Voihan tällaisen yksittäisen valioseikkailun julkaista oikeassa kronologisessa välissä myös pelkällä Kronikka-nimikkeellä, kunhan jotenkin saadaan parhaat jutut parhaaseen painokuosiin.
-
Maxi/kronikka -risteytys on parempi vaihtoehto kuin julkaista laatuseikkailutkin pelkästään Kronikassa vanhoina näköisversioina. Näin tulee käymään, jos sarjat pidetään visusti erillään. Kahdessa formaatissa näitä ei kannata painaa uusiksi. Sellainen hämmentäisi rivilukijoita taatusti vieläkin enemmän.
Kun kerran formaatit eivät ole pyhiä, niin voisiko harkita kronikka-sarjan perusteellista uudistamista? Eikö niitä voisi kaikkia alkaa julkaista mahdollisimman hyvälaatuisesta materiaalista, eikä pelkkinä kopioina vanhoista versioista? Vaikka vuodesta 1974 tai 75 lähtien, jolloin tarinatkin alkoivat jo olla kauttaaltaan tosi laadukkaita. Aika monella harrastajalla taitaa nimittäin olla melko kattavat kokoelmat noista vuosista eteenpäin (ovathan vuodet 1971-73 hankalimmat keräilyn suhteen). Siten ei varmaan heitä houkuttaisi ostaa uudelleen samoista tarinoista aivan samanlaatuisia vedoksia. Tehtäisiin tavallaan kronikka-sarjasta sellainen hiottu timantti, ensimmäisten vuosien rumasta ankanpoikasesta kuoriutuisi lopulta hieno joutsen. Mielestäni 70-luvun kultavuodet ansaitsisivat parhaimman mahdollisen kohtelun.
-
Kun kerran formaatit eivät ole pyhiä, niin voisiko harkita kronikka-sarjan perusteellista uudistamista? Eikö niitä voisi kaikkia alkaa julkaista mahdollisimman hyvälaatuisesta materiaalista...
On peräti harkittukin.
Kronikka-sarja pantiin alkuun helppona ja huokeana kokeiluna, kun pelastin Semic-varaston tyhjennyksestä kuusi ensimmäistä pokkari-Texiä. Hyvän vastaanoton turvin ja Jannen avulla kokeilua on voitu jatkaa, mutta kynnys vaihtaa kansien väliin kokonaan uusiksi työstettyä tavaraa on aika korkea.
Materiaali pitäisi lunastaa uusiksi normaaliehdoin, skannata (ei löydy digimuodossa), putsata kuplat, tarkistaa käännökset, asemoida ja taittaa sivut, latoa suomenkieliset tekstit, teettää kannet ja painaa arvonsa mukaisesti. Ja markkinoida ihan eri voimalla kuin nykyiset.
Kulut ja työpanos moninkertaistuisivat, mikä vaatisi ohuempia tai selvästi kalliimpia opuksia, harvempaa ilmestymistä, pienempiä painosmääriä, valikoituneempaa kuluttajakuntaa ja muita jälkisäätöjä.
Kumpaankaan suuntaan ratkaisu ei ole kiinni formaatin pyhyydestä, vaan muista realiteeteista. Tosin nykyiset formaatit toimivat kustantajan kannalta oikein tyydyttävästi. Tavallaan harmi, että sekä varhaisimpia liuskaseikkailuja että pokkariseikkailuja on uusittu rinnakkain ja kronologisesti viime vuosina, mikä pistää myös empimään laatusarjan aloittamista. Uudestaan alusta (1953 tai 1971) ei juuri nyt kannata käynnistellä eikä siirtymä kesken kaiken ole kovin hyvää pitkän tähtäimen toimintaa.
Italiassa on menossa jo neljäs uusintakierros. Jos joskus yhtenäistä laatusarjaa tehtäisiin, sen pitäisi sitten alkaa alusta.
Parhaiden 1970- ja 1980-luvun seikkailujen julkaiseminen Kronikan sisällä laadukkaampina versioina on edelleen houkuttelevin kompromissi tässä tilanteessa.
-
Money talks, niinhän se menee. Tuollainen Askon mainitsema laatusarja kuulostaisi kyllä aika hienolta. Alusta saakka kaikki Tex-seikkailut kronologisessa järjestyksessä, hiottuna loistokuntoon niin toimituksellisesti kuin painoteknisesti, siitä tulisi upea sarja! Vähän kuin Carl Barksin kootut. Ja mukaan voisi tietysti uittaa kaikenlaisia kiinnostavia tausta- ja oheisjuttuja. Toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa olisi resursseja käynnistää tällainen haasteellinen ja kunnianhimoinen projekti. Mutta nyt on varmaan parasta taas kaataa jäitä - no, tiedätte minne, ja olla tyytyväinen tämänhetkisiin Texin erikoisjulkaisuihimme.
-
Totta! Nälkä kasvaa syödessä. Vaatimuksemme ylittävät kohtuuden rajan ennen kuin huomaammekaan :).
-
Viitaten mr. Fontin edellisen istunnon ensimmäiseen lauseeseen: En sanonut,että Alfonso Font piirtää julmasti. Käsitit väärin. Tarkoitin,että jos tarve vaatii,niin hän pystyy nostamaan kauhun esiin pelkistä kulisseista. Metsät,talot ja muut maisemat ovat hänen vahvoja alueitaan,joita hän käsittelee taiturin elkein. Tihkusateen keskellä kyyhöttävä "Coloradon saluuna" nostattaa jo ulkonäkönsä puolesta varsinkin perheen pienimmäisiin painajaismaisia tunnelmia. Niin että pysyn sanojeni takana. Ortiz ja Font kykenevät luomaan todellista kauhua.
Anteeksi väärinkäsitystä. Tottahan tuo on joka sana. Luulin sinun tarkoittavan että Fontin jälki on sinusta jotenkin "karski" tai "julma" vaikka se on aika "pehmeää". Mutta pehmeällä jäljellä voi toki saada kauhua aikaan. Ja kyllähän Font osaa kuvittaa kaiken oikein siedettävästi. Lumiset vuoret (Lyijytuulessa), Pimeän, rapaisen sateen (Colorado Belle), Isot, autiot preeriat (Punaiset sudet), Suurkaupungit (Verisillä jäljillä) ja muutkin maisemat ovat huippu luokkaa. Tosin ei niin yksityiskohtaista jälkeä kuin esim. Villalla tai Civillä, mutta minua (ja ilmeisesti Dakotaa) jälki miellyttää. Cheyenne kommentoi jälkeä naiselliseksi ja sellaistahan se tietystä näkökulmasta onkin, mutta... äh vaikea selittää. Kuitenkin, kukaan tuskin kaikkia miellyttää.
Maxi juttuun kommenttia:
Minustakin sarjat pitäisi pitää selvästi erillään. Yksi vaihtoehtohan on että julkaistaan MAXI-TEX sarjassa vaan kylmästi niitä huipputarinoita ja annetaan kronikoiden olla entisensä, ja edetä omaa tahtiaan, oikeassa järjestyksessä. Kun sitten kronikassa tulee tarinan julkaisu vuoro, niin hypätään vaan yli. Itse kannatan tätä<<
Sarjojen sekoittaminen olisi viho viimeinen virhe.
-
Yksi vaihtoehtohan on että julkaistaan MAXI-TEX sarjassa vaan kylmästi niitä huipputarinoita ja annetaan kronikoiden olla entisensä, ja edetä omaa tahtiaan, oikeassa järjestyksessä. Sitten kronikassa hypätään vaan yli...
Jos sarjat pidetään selvästi erillään, huipputarinat julkaistaan kylmän laadukkaasti Kronikoissa, joissa tuo hyppelehtimätön kronologia on ikään kuin enemmän homman pointti kuin Maxeissa.
-
Jos vaihtoehtoina on saada huipputarinat hyvällä kuvan laadulla tai sitten ei, niin kannatan ehdottomasti ensimmäistä vaihtoehtoa. Minulle on ihan se ja sama, lukeeko opuksen selässä kronikka vai maxi-Tex. Asiasta voi olla sekin hyöty, että kronikoiden myyntiluvut nousevat, koska nekin, joilla jo on alkuperäiset julkaisut, päättävät niteen ostaa.
-
Maxi juttuun kommenttia:
Minustakin sarjat pitäisi pitää selvästi erillään. Yksi vaihtoehtohan on että julkaistaan MAXI-TEX sarjassa vaan kylmästi niitä huipputarinoita ja annetaan kronikoiden olla entisensä, ja edetä omaa tahtiaan, oikeassa järjestyksessä. Kun sitten kronikassa tulee tarinan julkaisu vuoro, niin hypätään vaan yli. Itse kannatan tätä<<
Sarjojen sekoittaminen olisi viho viimeinen virhe.
Olen samaa mieltä.. On todella typerää jos kronikoissa aletaan hyppimään sinne tänne ja otetaan joku seikkailu johonki väliin sieltä ja toinen täältä! On paljon parempi ja selkeempi, jos se etenis oikeassa järjestyksessä.
Jos huipputarinoita ei voi julkaista maxi-texissä niin ei sitte auta kuin odotella, että kronikoissa tulee kyseiset tarinat vastaan!
-
Jos huipputarinoita ei voi julkaista maxi-texissä niin ei sitte auta kuin odotella, että kronikoissa tulee kyseiset tarinat vastaan!
Olet siis sitä mieltä, että haluat lukea huipputarinat mieluummin kuvanlaadultaan rosoisena kuin että ne julkaistaisiin hyvälaatuisina ja yksissä kansissa, olkoonkin niin, että niteen selässä lukee kronikka. En voi ymmärtää!
En myöskään ymmärrä puheita poukkoilusta. Tarinathan voi aivan hyvin julkaista samassa järjestyksessä kuin alunperin. Välissä vain olisi kuvanladultaan parempaa matskua. Ja jos toimituksellisista syistä tarinajärjestystä jouduttaisiinkin hitusen muuttamaan, niin ei se olisi mielestäni katastrofi, sillä 70- ja 80-lukujen seikkailut eivät olleet alkuperämaan järjestyksessä.
-
Olet siis sitä mieltä, että haluat lukea huipputarinat mieluummin kuvanlaadultaan rosoisena kuin että ne julkaistaisiin hyvälaatuisina ja yksissä kansissa, olkoonkin niin, että niteen selässä lukee kronikka. En voi ymmärtää!
En myöskään ymmärrä puheita poukkoilusta. Tarinathan voi aivan hyvin julkaista samassa järjestyksessä kuin alunperin. Välissä vain olisi kuvanladultaan parempaa matskua. Ja jos toimituksellisista syistä tarinajärjestystä jouduttaisiinkin hitusen muuttamaan, niin ei se olisi mielestäni katastrofi, sillä 70- ja 80-lukujen seikkailut eivät olleet alkuperämaan järjestyksessä.
Nyt kyllä ymmärsit väärin, en tietenkään halua lukea niitä huonolaatuisina, eikä minullekaan ole mitään väliä lukeeko selässä kronikka vai maxi-tex, mutta ajattelin, että menee muutama vuosi ennen kuin paljon puhutut "Kadonnut poliisipäällikkö", "Oklahoma" ja muut huiput/leikellyt tarinat ilmestyvät uudestaan jos nykyinen julkaisuvauhti säilyy kronikoissa!
Ajattelin, että eikö ne vois julkaista maxi-texissä ja jatkaa kronikka-sarjaa erillään, mutta....... "Olkoon puheeni mitätön, vaikenen kuin joukkohauta"
-
OK. Nyt ymmärrän :). Askon aivoituksista en tiedä, mutta kuvittelen hänen tarkoittaneen juuri noita vanhimpia, 70- ja 80-luvun tarinoita, joita voidaan julkaista kronikoissa parempilaatuisina. Uudemmat tarinat saattavat olla asia erikseen, ja saattaa olla niinkin, että kronikoisa ei ikinä päästä 90-luvun julkaisuihin. Ja muistelisin vielä, että Asko on puolittain sanonut harkinneensa juuri tuon Oklahoman julkaisemista maxina joskus lähivuosina.
-
ja saattaa olla niinkin, että kronikoisa ei ikinä päästä 90-luvun julkaisuihin.
Pelko on ihan aiheellinen. Jos kronikoiden julkaisutahti pysyy ennallaan, eikä se varmaan ainakaan kiihdy, niin pelkästään 70-luvun loppuun pääsemisessä menisi vähintään 12 vuotta. Ja sen jälkeen tahti sen kuin hidastuisi, koska 80-luvun alussa siirryttiin 16 numeron vuositahtiin. Eli kai maxeihin voisi valikoida huoletta huipputarinoita ainakin 80-luvun lopulta ja 90-luvun alusta. Jos näitä tarinoita alkaa odottaa kronikoina, niin siihen menee pieni ikuisuus.
-
menee muutama vuosi ennen kuin paljon puhutut "Kadonnut poliisipäällikkö", "Oklahoma" ja muut huiput/leikellyt tarinat ilmestyvät uudestaan jos nykyinen julkaisuvauhti säilyy kronikoissa!
Tarpeettomien väärinkäsityksien keskelläkin:
Tuossa kärsivällisyyttä koettelevassa viipeessä on kieltämättä pointtinsa, sillä Kronikoiden julkaisutahti on verkkainen, jos ryhtyy odottelemaan tiettyjä seikkailuja. Täytyy tosiaan kalkyloida ihan konkreettisesti, missä vaiheessa mikäkin tulisi vuoroonsa ilman "typerää hyppimistä" tai muita "vihoviimeisiä virheitä."
Tällöin menetettäisiin jo aloitettujen suosikkilistausten "paremmuusjärjestys" ja täytyisi satsata esimerkiksi vuosittaisten huippustoorien kohentamiseen. Tässä riittää pohdiskeltavaa, varsinkin jos parhaat tarinat antavat odottaa itseään tai jakautuvat epätasaisesti eri vuosille.
"Oklahoma" on erityistapaus, sillä se on Maxi-sarjan aloitus alunperinkin. Tai siis "Mini Texone", niin kuin se silloin määriteltiin suhteessa isompiin speziaaleihin, vai mitä Janne?
-
"Oklahoma" on erityistapaus, sillä se on Maxi-sarjan aloitus alunperinkin. Tai siis "Mini Texone", niin kuin se silloin määriteltiin suhteessa isompiin speziaaleihin, vai mitä Janne?
Kyllä, juu. Ulkoasultaan se on identtinen maxien kanssa, vaikka nimi tuolloin oli eri.
-
Samalla herrat jotka kannattavat kronikkaa, voinevat kertoa mitä julkaistaan 08 vuoden kahdessa Maxissa, ja 09 vuoden kahdessa Maxissa ja 2010 vuoden kahdessa Maxissa jne. koko huipputarinoiden perusidea kun oli saada ratkaistua ongelma, kun Maxeista loppuu materiaali. Kronikoista ei lopu, mutta siihen sitten ne huipputarinat vaan. Lienee hidastetaan Maxien julkaisutahtia yhteen vuodessa, ja lueskellaan huippustoorit kronikasta vai? Ihan miten haluatte...
Ja kronikoissa on minunkin mielestä aivan liian hidas tahti. joka toinen tai kolmas kuukausi olisi parempi, niin saataisiin 70-luku nopeasti kokoelmiin.
OK. Nyt ymmärrän :). Askon aivoituksista en tiedä, mutta kuvittelen hänen tarkoittaneen juuri noita vanhimpia, 70- ja 80-luvun tarinoita, joita voidaan julkaista kronikoissa parempilaatuisina. Uudemmat tarinat saattavat olla asia erikseen, ja saattaa olla niinkin, että kronikoisa ei ikinä päästä 90-luvun julkaisuihin. Ja muistelisin vielä, että Asko on puolittain sanonut harkinneensa juuri tuon Oklahoman julkaisemista maxina joskus lähivuosina.
No tämä voisi kelvatakkin :D
Jos julkaistaisiin 70 ja 80-lukujen tarinat kronikassa ja 90-luvun tarinat maxissa, niin se olisi hyvä. Kuten Janne sanoi: Kronikoissa tuskin koskaan päästään 90-lukuun. Ja 90-luvulta kun löytyy kaikista huipuista huipuimmat stoorit. Muistaakseni kaikki Villan (paitsi eka ja vika) on julkaistu 90-luvulla. Mutta Askohan päättää...
-
...perusidea kun oli saada ratkaistua ongelma, kun Maxeista loppuu materiaali.
...kronikoissa on minunkin mielestä aivan liian hidas tahti, jotta saataisiin 70-luku nopeasti kokoelmiin.
...Ja 90-luvulta kun löytyy kaikista huipuista huipuimmat stoorit.
Pari pointtia:
- Ei kannata hätääntyä noista formaateista. Tex-seikkailuja julkaistaan kovemmalla tahdilla ja monipuolisemmin kuin koskaan, oli nimike mikä tahansa. Voi olla, että tarjonta alkaa olla kysynnän rajamailla.
- Maximateriaalin riittävyys ei ole mikään ongelma. Sen julkaisutahti ei ole sitova niin kuin ei suuralbumienkaan.
- Kronikat kulkevat omaa tahtiaan. Jos Maxien määrä vähenee, ehkä niitä voisi lisätä yhdellä. Joka tapauksessa niitä ei pidä usuttaa toisilleen vastakkaisiksi julkaisumuodoiksi, jos hedelmällisempi rinnakkaiselo (en tarkoita risteytystä) luontuu.
- Pelkästään 90-luvun stoorien nimeäminen huipuimmiksi ei vastanne Tex-lukijakunnan laajempaa perspektiiviä. Niin kuin ei minkään muunkaan vuosikymmenen tai yksittäisen piirtäjän suosiminen tai uusintamisen hinku.
Juuri nyt voisi ensi töiksi avoimemmin mielin katsoa, onko vuosien 1974-1978 tarinoissa laadukkaamman painatuksen arvoista tarinaa Kronikan sekaan. Sekä siitä 10 vuotta myöhempää jatkumoa, ettei huippis-Maxeja tarvitse vasiten keskittää 90-luvulle.
"Oklahoman" jälkeen tulee Maxissa uusinnoille "tilaa" vuonna 2008, mutta reservissä on myös 50-luvun julkaisematonta klassikkokamaa "Pat d'Irlandesen" ajoilta.
Vaan ehtiihän näitä puntaroida hyvinkin levollisesti ja joustavasti.
Ei siis vaadittua monen vuoden ennakkolistausta nyt eikä muulloinkaan.
-
"Oklahoman" jälkeen tulee Maxissa uusinnoille "tilaa" vuonna 2008, mutta reservissä on myös 50-luvun julkaisematonta klassikkokamaa "Pat d'Irlandesen" ajoilta.
Minusta kyllä nuo Suomessa ennen julkaisemattomat tarinat ovat huomattavasti kiinnostavampia ja kannatan niiden julkaisemista ennen kuin aletaan tehdä uusintajulkaisuja Suomessa jo ilmestyneistä "huipputarinoista". Noitahan ei liene enää kovin montaa jäljellä, saisiko Italiassa normisarjassa julkaistuista, meillä julkaisemattomista enempää kuin 2 tai 3 maxia kasaan?
Mutta mikä on sitten Suomessa normaali-Texin kohtalo kun klassikot ja almanacco-tarinat on julkaistu, riittääkö enää matskua 16 numeroon vai siirrytäänkö Italian tahtiin?
-
Muistuttaisin nyt Hannua, että Maxit ym. ovat vain ekstraa, ja normisarjan kohtalo on tärkeämpi (kuten Asko sanoi). Eli ennenjulkaisemattomat julkaistaan luultavasti normissa, eikä maxissa, juuri siksi että saadaan pidettyä 16 numeron tahti.
-
Suomessa ennen julkaisemattomat tarinat ovat huomattavasti kiinnostavampia ...saisiko Italiassa normisarjassa julkaistuista, meillä julkaisemattomista enempää kuin 2 tai 3 maxia kasaan?
Mutta mikä on sitten Suomessa normaali-Texin kohtalo kun klassikot ja almanacco-tarinat on julkaistu, riittääkö enää matskua 16 numeroon vai siirrytäänkö Italian tahtiin?
Montaa Maxia ei julkaisemattomista tosiaan synny. Mr. Font on oikeassa, sillä niilläkin on käyttöä normaalisarjassa, joka kohta ottaa pitkän klassikkoharppauksen tiettyjen klassikko-Maxien yli ja ennen pitkää osuu Irlannin Patin kohdalle. Katsotaan miten linjauksen luontevimmin käy.
Klassikoita ja Almanaccoja riittää normaali-Texin tilkkeeksi tätä tahtia vielä ainakin 8 vuotta: siis keskimäärin kaksi klassikkonumeroa ja kaksi Almaa vuosittain. Sapluuna elää, sillä tänäkin vuonna pukattiin kolme klassikkoa, joten seuraavaa settiä lykätään vähän pidemmälle.
Mutta jossain vaiheessa odottaa tuo uutterasti edellämme tuupittu haamuraja, jossa ei enää tohdi haalia ekstra-stuffia väliin. Almanaccojen kanssa voi vetkutella yhden lisänumeron vuodessa. Olisipa mukava tehdä niitäkin koko rahalla eli artikkeleineen kaikkineen.
-
Minusta kyllä nuo Suomessa ennen julkaisemattomat tarinat ovat huomattavasti kiinnostavampia ja kannatan niiden julkaisemista ennen kuin aletaan tehdä uusintajulkaisuja Suomessa jo ilmestyneistä "huipputarinoista".
Ovathan nekin kiinnostavia, mutta niitä voidaan julkaista muuallakin kuin maxeissa, kuten on jo todettukin. Mutta sellaisia tarinoita, joita on tuntemattomista syistä meillä julkaistu julmastikin leikeltyinä, olisi ihan yhtä kiva saada hyvänä julkaisuna palautettuina kunnolliseen, alkuperäiseen muotoonsa. Vartiaisen sivuilta löytyy seuraavanlaista tietoa raiskatuista tarinoista:
Cheyenne Club (1987) - 2 sivua saksittu pois
Vaarallinen Washington (1989-90) - 8 sivua saksittu
Junarosvot (1990) - 6 sivua saksittu
(Oklahomasta ei ole mainintaa)
Näistä nyt ainakin Letterin Vaarallinen Washington olisi hyvä saada uutena, 'restauroituna' versiona. Sillä olisi pituuttakin ihan riittävästi Maxia ajatellen: n. 292 sivua, jos puuttuvat sivut otetaan mukaan. Ja tietenkin Oklahoma.
Vartiaisen sivuilta on seuraava hupaisa lainaus:
"numerot 1/90 ja 2/90 olivat peräti 144 sivun pituisia. Ehkäpä annammekin näiden bonus-sivujen ansiosta kustantajalle anteeksi kaikki puuttuvat sivut."
Kissan viikset, minä en kyllä ihan hevillä antaisi anteeksiantoa, jos tarinoita on tahalleen menty silpomaan sivukaupalla. :'( Onneksi meille ei tällaisia vajaita tarinoita ole kuitenkaan kovin montaa siunaantunut.
-
Minusta tuntuu,että monia muitakin tarinoita on silputtu. Ortizin "Luotijunan" lopusta oli taidettu poistaa muutama sivu tilanpuutteen takia. Jotain olennaista voi jäädä pois,kun tarinoita lyhennellään. Tai sitten piirtäjä ei saa mahtumaan juttua ennalta määrättyihin puitteisiin ja tulee kiire.
-
Ovathan nekin kiinnostavia, mutta niitä voidaan julkaista muuallakin kuin maxeissa, kuten on jo todettukin. Mutta sellaisia tarinoita, joita on tuntemattomista syistä meillä julkaistu julmastikin leikeltyinä, olisi ihan yhtä kiva saada hyvänä julkaisuna palautettuina kunnolliseen, alkuperäiseen muotoonsa. Vartiaisen sivuilta löytyy seuraavanlaista tietoa raiskatuista tarinoista:
Cheyenne Club (1987) - 2 sivua saksittu pois
Vaarallinen Washington (1989-90) - 8 sivua saksittu
Junarosvot (1990) - 6 sivua saksittu
(Oklahomasta ei ole mainintaa)
Totta, eihän noita ennen julkaisemattomia mikään pakko ole maxeina julkaista, ihan vaan itsekkäästi "kaikki mulle heti nyt" heitto. Mutta ihan määrällisesti ajatellen, niin kyllä edelleenkin olen kiinnostuneempi kokonaan julkaisemattomista (sivuja ainakin 100+) kuin muutamasta puuttuvasta sivusta. Kun hyllyssä on käytännössä kaikki Suomessa ilmestyneet Texit, niin mielipiteeni lienee ymmärrettävä, moneltahan saattavat nuo "silvotutkin" tarinat puuttua kokonaan.. Lisäksi kun nuo ennen julkaisemattomat (siis klassikkoseikkailuiksi nimettävät) ovat jo varsin vanhalta ajalta, niin ymmärrän ettei erityisesti nuorempi lukijapolvi oikein niitä osaa arvostaa.
Mutta enpä valita, tuli mitä tuli, Texin tarjonta on kyllä viime vuosina ollut niin ruhtinaallista ettei paremmasta väliä. Ja vielä kun on tulossa tuo Italo-formaattiinkin siirtyminen! Millähän saataisiin sinne Italiaanojen päähän vähän vauhtia että siirtyisivät 16 numeron vuosivauhtiin? Ja pari maxia vuodessa! Forza! Ja Caramba! :D
-
Herää epäilys, että onko tässä ketjussa sotkeuduttu harhapoluille. Eikö noista tulevista erikoisjulkaisuista olisi parempi palaveerata esim ketjussa nimeltä Texin tulevat suuralbumit ym, jonka nimeksi ylläpito voisi muuttaa vaikka Texin tulevat suuralbumit ja mait ym.
Noiden puuttuvien sivujen kohdalla Vartiaisen listaus ei ole lähellekään täydellinen. Tässä on täydellisempi Ernon keräämien tietojen pohjalta (vaikka ei tämäkään tähän ketjuun kuuluisi):
APACHIEN KAPINA - Tex 1964 / 18 - 1965 / 03
Vuoden 1964 kolmesta viimeisestä numerosta (24, 25, 26) puuttui jokaisen numeron viimeinen sivu. Alkuperäisen italialaisen lehden suomenkielisessä versiossa tämä sivu on korvattu liuska-Texin vuoden 1965 tilauskupongilla.
VERINEN PAALUVARUSTUS - Tex 1958 / 06 - 1958 / 17
Seikkailun alusta puuttuu 96 ensimmäistä sivua. Uusintapainoksessa sivut ovat mukana.
TAIKAKALU - Tex 1965 / 22 - kesken
64 viimeistä sivua puuttuu, koska lehti lakkasi ilmestymästä numeron 27/65 jälkeen. Uusintapainoksessa sivut ovat mukana,
NAVAJON KOSTO - Tex Willer 1971 / 02 - 1971 / 04
Yksi kokonainen sivu puuttuu. Sen pitäisi olla numeron 3/71 viimeisen sivun ja numeron 4/71 ensimmäisen sivun välissä. Uusintapainoksessa puuttuva sivu löytyy numeron 8/84 sivulta 88.
VIHREÄ KUOLEMA - Tex Willer 1971 / 4 - 1971 / 5
Suomenkielisestä seikkailusta puuttuu jatko-osan alkuperäinen aloitusruutu. Tämän tilalla on tekstiruutu, missä on kerrattu edellisen lehden tapahtumat.
PATAÄSSÄ - Tex Willer 1973 / 11 - 1973 / 12
Suomalaisesta versiosta puuttuu lähes puolitoista (normaalikokoista) sivua tarinan alusta.
PÄÄNAHAN METSÄSTÄJÄT - Tex Willer 1976 / 05 - 1976 / 06
Numeron 6/76 sivun 14 rivien 2. ja 3. välistä puuttuu yksi rivi.
AAVIKON HAAMUT - Tex Willer 1976 / 06 - 1976 / 08
Numeron 7/76 sivujen 106 ja 107 välistä puuttuu yksi rivi.
KADONNUT MAAILMA - Tex Willer 1987 / 05 - 1987 / 07
Numerosta 6 / 1987 puuttuu sivu 113. Tilalle on vahingossa painettu numeron 5 vastaava sivu.
CHEYENNE CLUB - Tex Willer 1987 / 13 - 1987 / 16
Suomenkielinen seikkailu on kaksi sivua lyhempi. Kaikki puuttuvat kohdat ovat numerossa 15/87.
- Sivujen 112 ja 113 välistä puuttuu 2 riviä.
- Sivun 113 keskimmäisen rivin molemmilta puolilta puuttuu rivit.1 rivi, 2 rivi
- Sivun 114 ensimmäisen rivin jälkeen puuttuu peräti 2 riviä
SURMAN POLKU - Tex Willer 1989 / 11 - 1989 / 12
Numeron 11/89 sivun 81 2. ja 3. rivin välistä puuttuu yksi rivi. Myöskin sivujen 81 ja 82 välistä puuttuu yksi rivi.
KUOLEMAN NIITTOKONE - Tex Willer 1989 / 12 - 1989 / 14
Numeron 13/89 sivun 81 2. ja 3. rivin välistä puuttuu yksi rivi.
VAARALLINEN WASHINGTON - Tex Willer 1989 / 15 - 1990 / 01
Suomenkielisestä tarinasta puuttuu lähes kahdeksan sivua:
Numeron 16/89 sivujen 80 ja 81 välistä puuttuu yksi rivi.
Numerosta 1/90 puuttuu monta sivua:
- Sivujen 5 ja 6 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 36 ja 37 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 37 ja 38 välistä puuttuu 2 sivua.
- Sivujen 51 ja 52 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 58 ja 59 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 72 ja 73 välistä puuttuu 1 sivu.
JUNAROSVOT - Tex Willer 1990 / 02 - 1990 / 03
Suomenkielisestä lehdestä puuttuu lähes kuusi sivua, kaikki puutteet ovat numerossa 2/90:
- Sivujen 42 ja 43 välistä puuttuu 1 rivi.
- Sivujen 75 ja 76 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 82 ja 83 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 101 ja 102 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 105 ja 106 välistä puuttuu 1 sivu.
- Sivujen 114 ja 115 välistä puuttuu 1 sivu.
OKLAHOMA - Tex Willer 1995 / 5 - 1995 / 7
Suomenkielisestä versiosta puuttuu 8 sivua ja yksi rivi.
Kirjojen 5/95 ja 6/95 välistä puuttuu yksi sivu ja yksi rivi.
Nro:sta 6/95 sivujen 5 ja 6 välistä puuttuu sivu.
Nro:ssa 6/95 sivut 63 ja 64 ovat vaihtaneet paikkaa.
Nro:sta 7/95 sivujen 8 ja 9 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 36 ja 37 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 49 ja 50 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 78 ja 79 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 89 ja 90 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 107 ja 108 välistä puuttuu sivu.
-
Lueskelin tuossa eilen uusintakierroksen merkeissä "Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa", ja mielestäni siellä on käännöksen kanssa hurjasteltu oikein urakalla. "Mennään minun toimistooni porisemaan" ja muutama muu mielestäni epätexmäinen sutkautus kyllä piristivät muutenkin oikein mukavaa tarinaa.
Silti ääneni parhaasta Maxista sai Läpi lyijytuulen ja luotituiskun. One Alaskan ja Kanadan maisemat vaan komiat, joskus kun tuonne pääsisi.
-
Renne Nikupaavolan suomennokset ovat hienoja. Hänen sutkautuksensa ovat värittäneet monta Texiä,eikä niillä varmaankaan aina ole mitään tekemistä alkuperäistekstien kanssa. Yksi vaikuttavimmista tarinan nimistä lienee mielestäni juuri kyseinen "Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa". Siinä suomentajan hirtehishuumori kukkii täydessä kukassa. Hyvä!
-
Renne on tehnyt uskomattoman hienoa työtä Texin parissa kaikkina näinä vuosina. Varmaan on värikästä kieltä italialaisissakin laitoksissa, mutta Renne on kyllä loihtinut meille upeat käännökset, joista välittyy hyvin kaikenlaiset kielen eri vivahteet, varsinkin Texin ja Carsonin naljaillessa toisilleen. Tosin tuntuu, että ennen Texin ja Carsonin suukopu oli paljon ruudikkaampaa kuin on ollut tällä vuosituhannella, mutta tämä johtuu varmaan nykykäsikirjoittajista pikemmin kuin suomentajasta. Usein sanotaan, että Aku Ankasta löytyy erinomaiset suomennokset, mutta minä sanoisin että Ankistit eivät ole nähneet läheskään kaikkea. Tex Willerissä kielenkäännös on nimittäin vähintään yhtä laadukasta (ellei parempaakin).
-
Olet oikeassa Cheyenne. 80-luvulla oli Texin ja Carsonin välinen naljailu parhaimmillaan. Tuntui,että Letteri paneutui myös piirtäjän ominaisuudessa tähän puoleen tavallista enemmän. Nyt kun luen vuorotellen 2000-lukua ja 12-26 vuotta vanhempia tarinoita,niin huomaa hyvin miten huumorin osuus ikäänkuin on hiipumaan päin. Bonellin käsikirjoitukset hakkaavat myös mennen tullen nämä uudemmat tarinankertojat,joilla kunnon jutut ovat vähissä.
-
Renne Nikupaavolan suomennokset ovat hienoja. Hänen sutkautuksensa ovat värittäneet monta Texiä,eikä niillä varmaankaan aina ole mitään tekemistä alkuperäistekstien kanssa. Yksi vaikuttavimmista tarinan nimistä lienee mielestäni juuri kyseinen "Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa". Siinä suomentajan hirtehishuumori kukkii täydessä kukassa. Hyvä!
Asko A. on jossain viestissä kertonut olevansa vastuussa tuosta otsakkeesta, joten osa sutkautuskunniasta myös hänelle.
-
Asko A. on vastuussa tuosta otsakkeesta, joten osa sutkautuskunniasta myös hänelle.
Ja motkautusta myös aiempaa viestiäni lainaten:
"Wyomingissa kalistaan alkuun vajaat sata sivua, jonka jälkeen luiden kalkuttelu siirtyy noin 250 loppusivun rupeamaan Montanan puolelle."
Renne on enimmäkseen toteavan asiallinen otsakkeiden kääntämisessä, mutta joskus myös uljaan runollinen. Esimerkiksi "Sininen takki, punainen sydän" (Il soldato comanche) on minusta hieno nimi albumille.
Suurin osa spesiaalien nimistä menee meikäläisen kontolle, kun noita kansia ja R-esittelyjä täytyy ennakoida kauan ennen käännöksen saamista. Joskus tulee myös sovittua Rennen kanssa etukäteen muokaten. "Meksikon luotijunaa" pidimme molemmat parempana kuin suoraa "Panssarijuna"-suomennosta.
-
Kaikenkaikkiaankin Maxien nimet ovat loistavia. Nikupaavolan "sininen takki,punainen sydän" kuuluu eittämättä lyömättömien nimien kastiin. Tulee mieleen jokuset 70-luvun Jerry Cottonit,joiden nimissä oli jotain samankaltaisuutta.
-
Kaikenkaikkiaankin Maxien nimet ovat loistavia.
Näin on asian laita. Nuo uljaan runolliset nimet (mm. Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa ja Pitkäsarvisten surmanajo) ovat mainioita ja myös tunteita herättäviä. Mutta toisaalta aivan yksinkertaiset ja lyhyet nimetkin voivat olla oikein nasevia ja tehokkaita, kuten Oklahoma, Dodge City ja Rio Hondo osoittavat. Paras nimi on sellainen, joka kuvaa osuvasti tarinaa, mutta on silti hieman salaperäinen eikä paljasta liikaa.
-
Joo, Renne suomennokset ovat loistavia, mutta Nymanista en tykkää sitten ollenkaan. Ensinnäkin 1800-luvulla käytettyjen mittayksiköiden vaihtaminen nykyisiin potuttaa aina hänen käännöksessään. En oikeen usko että Texiä lukisi koskaan sellainen ihminen joka ei tietäisi paljonko tuuma on senttimetreissä tai maili kilsoissa. Onneksi Renne on säilyttänyt ne. Sitten en myöskään ymmärrä miksi Nyman on kääntänyt replan "sormen verran alemmas" "sentin verran alemmaksi?" jos nyt tuo sormi pitää vaihtaa niin olisi se voinut olla edes tuuma eikä sentti. Uusimmassa Texissä 15/2006 oli Rennen käännöksessä "Tuuman verran alemmas..." miksi molemmat käänjät eivät voi käyttää samaa yksikköä? Sitten he kirjoittavat ihan eri tavalla Apachen. Renne kirjoittaa (niin kuin pitääkin) Apache, kun taas Nyman kirjoittaa Apassi. Tuokin ärsyttää minua. Apassia käytetään Lucky Luken kaltaisissa parodia länkkäreissä, mutta ei nyt sentään Texissä. Renne kirjoittaa onneksi Apache tai Apachi. No... jokaisella mielipiteensä... Storyjen nimet ovat olleet hienoja!
Tietäisikö yli-morisco tai herra toimittaja onko Nyman vakituinen kääntäjä vai pätkätyössä? Havaintoni mukaan Renne kääntää normaalisarjan ja Nyman albumit, klassikot ja Maxit...
-
Sitten en myöskään ymmärrä miksi Nyman on kääntänyt replan "sormen verran alemmas" "sentin verran alemmaksi?" jos nyt tuo sormi pitää vaihtaa niin olisi se voinut olla edes tuuma eikä sentti. Uusimmassa Texissä 15/2006 oli Rennen käännöksessä "Tuuman verran alemmas..." miksi molemmat käänjät eivät voi käyttää samaa yksikköä? Sitten he kirjoittavat ihan eri tavalla Apachen. Renne kirjoittaa (niin kuin pitääkin) Apache, kun taas Nyman kirjoittaa Apassi. Tuokin ärsyttää minua. Apassia käytetään Lucky Luken kaltaisissa parodia länkkäreissä, mutta ei nyt sentään Texissä. Renne kirjoittaa onneksi Apache
Apassi oli myös varhaisissa käännöksissä (Biger Terni, Pia Ravenna) kehissä. Lisäksi muistaakseni oli navaho, mutten ole täysin varma.
Nyman ei mielestäni ole mitenkään hirveästi poikkeava Nikupaavolasta tai Linnosesta (erotuksella, että eräältä tuli kaiketi aika myöhässä suomennokset, koskapa 70- luvullakin oli yksi 13 numeron vuosikerta). Eli, Font, luepa vanhoja uudelleen. Mielestäni apassia löytyy enemmänkin. Eikä apassi- sana ole parodinen versio. Se on suomennos englanninkielisestä sanasta Apache, jota nyt myöhemmin käytellään paljonkin.
Joka lehdellä oma tyylinsä. Eräässä nimeämättömässä länkkärissähän "unodettiin" suomentaan englannista muutamia sanoja sieltä täältä. Ilman niitä, englanninkielisiä huudahduksia tms. ei tuo marjan kaima olisi mikään sarjakuva. Se kuuluu siihen!
Tietäisikö yli-morisco tai herra toimittaja onko Nyman vakituinen kääntäjä vai pätkätyössä? Havaintoni mukaan Renne kääntää normaalisarjan ja Nyman albumit, klassikot ja Maxit...
Nyman on nimenomaan palkattu vakituisesti kääntelemään erikoisjulkaisuja (Maxit, suuralbumit) helpottamaan Rennen ja avustajansa kiireitä koko ajan kasvavassa Tex-painosten joukossa
Ja se yksi klassikkoseikkailu oli Nymanin kääntämä. En tiedä, annettiinko se uusintasuomennokseksi ikäänkuin depyytin takia...
-
Joo, Renne suomennokset ovat loistavia, mutta Nymanista en tykkää sitten ollenkaan. Ensinnäkin 1800-luvulla käytettyjen mittayksiköiden vaihtaminen nykyisiin potuttaa aina hänen käännöksessään. En oikeen usko että Texiä lukisi koskaan sellainen ihminen joka ei tietäisi paljonko tuuma on senttimetreissä tai maili kilsoissa. Onneksi Renne on säilyttänyt ne. Sitten en myöskään ymmärrä miksi Nyman on kääntänyt replan "sormen verran alemmas" "sentin verran alemmaksi?" jos nyt tuo sormi pitää vaihtaa niin olisi se voinut olla edes tuuma eikä sentti. Uusimmassa Texissä 15/2006 oli Rennen käännöksessä "Tuuman verran alemmas..." miksi molemmat käänjät eivät voi käyttää samaa yksikköä? Sitten he kirjoittavat ihan eri tavalla Apachen. Renne kirjoittaa (niin kuin pitääkin) Apache, kun taas Nyman kirjoittaa Apassi. Tuokin ärsyttää minua. Apassia käytetään Lucky Luken kaltaisissa parodia länkkäreissä, mutta ei nyt sentään Texissä. Renne kirjoittaa onneksi Apache tai Apachi. No... jokaisella mielipiteensä... Storyjen nimet ovat olleet hienoja!
Tietäisikö yli-morisco tai herra toimittaja onko Nyman vakituinen kääntäjä vai pätkätyössä? Havaintoni mukaan Renne kääntää normaalisarjan ja Nyman albumit, klassikot ja Maxit...
Setämäisen hyväntahtoinen vastakommentti:
Nyman kääntää erittäin hyvin.
Kannustan vilpittömästi tutustumaan 1800-luvun mittajärjestelmiin sekä intiaaniheimojen nimien (ja kääntäjien ammattikuntanimikkeen, isojen alkukirjaimien ja yhdyssanojen) oikeinkirjoitukseen, jos on totista tarvetta pottuuntua ja ärsyyntyä suhteettomasti näinkin vähäpätöisistä yksityiskohdista.
Kaikki kääntäjät ovat pätkätöissä.
Lukeeko Texiä monikin sellainen ihminen, jonka sormi on tuuman tai sentin levyinen tai paksuinen?
-
Setämäisen hyväntahtoinen vastakommentti:
Nyman kääntää erittäin hyvin.
Kannustan vilpittömästi tutustumaan 1800-luvun mittajärjestelmiin sekä intiaaniheimojen nimien (ja kääntäjien ammattikuntanimikkeen, isojen alkukirjaimien ja yhdyssanojen) oikeinkirjoitukseen, jos on totista tarvetta pottuuntua ja ärsyyntyä suhteettomasti näinkin vähäpätöisistä yksityiskohdista.
Näin on. Hyvä
Lukeeko Texiä monikin sellainen ihminen, jonka sormi on tuuman tai sentin levyinen tai paksuinen?
Minun, mutta sitä ei lakseta
-
Muistelen, että jossain vaiheessa suomennettiin Tiger Jackin nimi Tiikeriksi tai joksikin semmoiseksi ja se kyllä särähti korvissa pahasti. Ymmärrän siis Mr. Fontia, Villin lännen tunnelmaan sopivat paremmin vanhat mitat ja englanninkielinen nimistö. Ihan kaikkea ei välttämäti kannata aina kääntää suomalaisiksi vastineiksi. Mutta pikkuseikkojahan nämä ovat ja luotan kyllä Nymaniin kääntäjänä. Ei hänen käännöksissään mitään vikaa ole, varmasti ammattimies on hän. Pääasia on mielestäni se, että Texin suomennoksissa säilyvät perinteiset elementit: värikäs huumori ja lännenmiesten sopivan karski kielenkäyttö.
-
Minua ei ole Nymanin käännöksissä aitannut juuri mikään. Enemmän haittaa Nikupaavolan nykyään viljelemä moderni kielenkäyttö.
-
Joopa joo. Eikä minun kommentteja aina kannata niin tosissaan ottaa ;D :D.
-
Minua ei ole Nymanin käännöksissä aitannut juuri mikään. Enemmän haittaa Nikupaavolan nykyään viljelemä moderni kielenkäyttö.
Nyman on hyvä kääntäjä Rennen rinnalla. Eikä Jukka sitäpaitsi kai kääntelekään muutakuin erikoispainoksia (maxit, suuralbumit yms.)
Bam
-
Olen Pasoleatin linjoilla, eli paras Maxi-Tex on Meksikon luotijuna.
-
Kerrankin äänestäjät ovat osuneet oikeaan. Parhaat Maxit ovat todellakin "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" ja "Rio Hondo". Olen täysin samaa mieltä. Meksikon luotijuna pyyhälsi siksi pahasti sivuraiteille,että tipahti kärjestä. Ortiz kyllä teki silti hienoa jälkeä.
-
Kerrankin äänestäjät ovat osuneet oikeaan. Parhaat Maxit ovat todellakin "Läpi lyijytuulen ja luotituiskun" ja "Rio Hondo". Olen täysin samaa mieltä. Meksikon luotijuna pyyhälsi siksi pahasti sivuraiteille,että tipahti kärjestä. Ortiz kyllä teki silti hienoa jälkeä.
Äänestysmäärät on mielestäni odottaneet ylitykset (ylittäneet odotukset)
Parasta Texin piirtäjää on äänestänyt 44 Kvaakkaajaa
Parasta Maxi-Texiä 25
Tex W vs. Ken P- äänestyksessä äänestäneitä peräti 66
Parasta Texin tarinaa taas 21
Tämän vuoden parasta Texiä on äänestänyt taas 15
Talviaiheista kantta 14
Nämä ovat kovia lukemia, kun aktiivisia Tex-kirjoittelijoita ja läsnäolijoita on vain Minä, Janne, Asko, Jonne, Hannu, Jukka, Harri, Erno, Kari, Jiri ja Mäkelän Willer- mies. Eli noin kymmenkunta.
Laskuista saattoi unehtua joku, elkää vetäkö hernepataa nenään
-
Hyvä havainto, Wade! Mistä se sitten kertoo; kaiketi lähinnä siitä että Tex keskusteluja seurailee ja esim äänestyksiin osaa ottaa joukko ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan sitten välttämättä ota osaa keskusteluihin viestien muodossa. Mutta aktiivit :D kaiketi on helppo seuloa joukosta.
-
Hyvä havainto, Wade! Mistä se sitten kertoo; kaiketi lähinnä siitä että Tex keskusteluja seurailee ja esim äänestyksiin osaa ottaa joukko ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan sitten välttämättä ota osaa keskusteluihin viestien muodossa. Mutta aktiivit :D kaiketi on helppo seuloa joukosta.
Tiedän parikin tuttua (valvojana näen sähköpostiosoitteen. Sitä kautta), jotka eivät kirjoittele. Lukevat vain, ja katselevat, missä mennään.
Eipä sekään mitään. Mutta tämän viestin myötä innostan teitä rakkaat Texin lukijat ja Kvaakin seuraajat. Kirjoitelkaa tänne. Vaikka omaa äänestysvalintaansa ja perustetta sille. Saadaan laajempaa näkökulmaa kehiin!
-
Kirjoitelkaa tänne. Vaikka omaa äänestysvalintaansa ja perustetta sille.
Annoin ääneni Meksikon luotijunalle, mutten juurikaan perustellut valintaani, kun jätin Texin n. 15 vuotta sitten ja osa Maxeista oli vielä lukematta. Kun nyt olen lähes kaikki Maxit kahlannut, päätin jättää valintani ikäänkuin Ortiz-ääneksi, jonka voimakas kuvitus viehättää yli muiden Tex-piirtäjien.
Piirtäjä-ketjuun ääni tuli annettua Galepille osittain uran vuoksi, myöhempien aikojen jälki kun ei minuakaan viehätä.
Suuralbumien puolella on nähty vierailevina tähtinä loistokuvittajia, joten niiden suhteen voisi valita surutta useammankin vaihtoehdon.
Normaalilehtiä en juuri seuraa, eli albumit ja Maxit on luettu. Rankkaa tekee tietenkin, kun kovasti polttelisi kerätä 70- ja 80-luvun lehdet takaisin, kun kerran niistä luovuin, mutta nykyhinnoilla sitä mielihalua pitää vastustaa. Syystä tai toisesta vuosikerta -79 on jäänyt mieleen maagisena vuotena, vaikken muista tarinoista yhtään enempää kuin muidenkaan vuosien osalta.
-
1979 oli kokonaisuutena timantinkova vuosikerta: Tehtävä Great Fallsissa, Kotka ja salama, Rauha vaarassa, Santa Cruz ja Laidunsota (päättyy tosin seuraavana vuonna).
-
Kobran myrkky havaittu Espoossa Ärrällä. Lopussa mielenkiintoinen maininta seuraavasta Maxista.
-
Hieno juttu! Kiitos Hansswahnille tiedosta. Täytynee lähteä ajoissa kotiin myrkkyjä nautiskelemaan.
-
Juu kiitos tiedosta, kävin itsekin tänään. Täytyy sanoa että ulkoasultaan paras maxi aikoihin: Letterin esittelyä, tulevien maxien esittelyä, kuumiksen esittelyä jne. Täytyy lukaista heti. Se yksi repla oli muuten "hilkun verran alemmas" eli se oli korjattu. EN valita enää Nymanista ja kiitos teille ::).
-
Juu kiitos tiedosta, kävin itsekin tänään. Täytyy sanoa että ulkoasultaan paras maxi aikoihin: Letterin esittelyä, tulevien maxien esittelyä, kuumiksen esittelyä jne. Täytyy lukaista heti.
Letterin laajempaa esittelyä on Jannen muistokirjoituksessa Kuumiksessa joka paukahtaa näillä näkymin huhtikuussa.
-
Kobran myrkky miellytti jopa siinä määrin, että ääneni vaihtui sille!
-
Pistin Rio Hondo. Kesällä luin ahkerasti Texejä, sen mukaan, mitä kirjastosta löytyi (eli lähinnä Maxeja ja niitä isoja). Pääsääntöisesti kaikki oli hyviä, mutta noista vanhemmista tarinoista en jaksanut niin innostua (en tiedä johtuuko se tarinasta, alkuperäisformaatista vai piirtäjästä). Ortiz ja Repetto ovat loistaneet Maxeissa. Nyt on lukulistalla vuoroaan odottamassa Pitkäsarvisten surmanajo (tän ehdin jo aloittaa) sekä Kobran myrkky. Saas nähä, miten nää pärjää...
-
Varoitus: Hyvä kokemuksesi Maxeista saattaa juuri olla sen peruja, että olet lukenut parhaimmat (huonoja ei paljoa olekaan). Toivon, että olen väärässä, mutta todennäköisesti tulet pettymään Pitkäsurmisten sarvenajoon! Piirtäjä on hyvä, jo seitsenkymppinen Repetto, mutta valitettavasti tarinassa on epäonnistuttu, täysin.
Letterin Kobra voi saada äänen muuttumaan, varsinkin, jos vanha lukija sen mielessään käsittelee
-
Toivon, että olen väärässä, mutta todennäköisesti tulet pettymään Pitkäsurmisten sarvenajoon! Piirtäjä on hyvä, jo seitsenkymppinen Repetto, mutta valitettavasti tarinassa on epäonnistuttu, täysin.
Letterin Kobra voi saada äänen muuttumaan, varsinkin, jos vanha lukija sen mielessään käsittelee
Mielenkiintoista. Näillä näkymin tuo Pitkäsarvisten surmanajo tuntuu paljon kiinnostavammalta. Johtuen siitä, että tykkään enempi Repetton tyylistä kuin Letteristä (jossain vaiheessa muuten sekoitin nämä keskenään). Nizzillä on kyllä ollu ihan hyviä tarinoita...
-
Kobran myrkytys on edennyt jo puoliväliin, ja seikkailu vaikuttaa erittäin hyvältä. Mutta Letterin piirros, kuten muistaakseni täällä on jo todettu, ei paljon anna aihetta hurraa huutoihin. Tietysti äärimmäisen hyvää kun ajattelee että mies oli jo hautaan menossa...
Mutta ei tuo kehno piirrosjälki nyt kovin paljoa menoa haittaa.
Kaikesta päätellen Asko on sitten löytänyt soveliaan kannen seuravaan Maxiin, tuostahan oli aiemmin keskustelua. Kobran loppusivuilla olevassa mainoksessa on sekä alkuperäiset näihin seikkailuihin liittyvät Italian sarjan kannet että ilmeisesti Villan miniposteri, joista tuo viimeksimainittu on ainakin minusta paras valinta seuraavan Maxin kanneksi. Un vile attentato -kannessa esiintyy Tex (?) mutta on kyllä vaikeasti tunnistettavissa; toivottavasti ainakaan se ei ole kansikuvana.
-
Mielenkiintoista. Näillä näkymin tuo Pitkäsarvisten surmanajo tuntuu paljon kiinnostavammalta. Johtuen siitä, että tykkään enempi Repetton tyylistä kuin Letteristä (jossain vaiheessa muuten sekoitin nämä keskenään). Nizzillä on kyllä ollu ihan hyviä tarinoita...
Hassua, kirjoitin ensin vahingossa Repeton tilalle Letterin edellisessä viestissäni.
No, kertoile, kun olet lukenut
-
Oho. Wadelta yllättävää (mutta tervetullutta) kommenttia, että goobra olisi paras maxi ja pitkäsarviset huono. Uskon Veli Loposen rankkaavan tarinat vastakkaiseen järjestykseen, joten mielenkiinnolla odottelen kommenttia sieltä suunnasta.
Hannun maininta Letterin taiteen tasosta osui nappiin. Mies tosiaan oli hautaan menossa, joten siinä mielessä taide oli hyvää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Letterin ala-arvoisesta taiteesta oli niin helpolla saanut mestarillista tussaamalla koko homman uudestaan. Ja kun näin ei ole käynyt, niin pettymykseni on suuri. Letterin taiteessahan ei horjuvan viivan alla ole yhtikäs mitään vikaa, vaan se on tavallaan edelleenkin mestarillista.
-
Voi ei. Tässähän tulee kauheat suorituspaineet, kun lukupino on hervottoman iso (jotain neljän ja viiden tuhannen sarjakuvasivun välillä), mutta eiköhän ainakin toi Pitkäsarviset mee suht nopsaan, kun jo aloitin.
-
Pitkäsarviset oli aika keskinkertainen maxi, mutta ei minusta mikään tosi huono. Repetto oli kovassa vedossa kuten aina. Ehkä Manfredin juoni oli sitten liian laimea, siinä ei ollut mitään ikimuistoista, joka olisi jäänyt voimakkaasti mieleen. Enpä muista tarinasta oikeastaan muuta kuin karjanajon ja lopun kuumailmapallo-kohtauksen. Mutta mielenkiintoista kuulla Veli Loposenkin mielipide asiasta.
Kobran myrkyn yritän ehtiä mennä ostamaan tänään. Ensimmäisistä kommenteista päätellen luvassa on kiinnostava ja aika ristiriitaisia mielipiteitä herättävä lukupaketti.
-
Minulla tuo Kobra on aina aiheuttanut samoja fiiliksiä kuin Valtterilla. Julistinhan sen toiseksi parhaaksi Maxiksi. Hienoa käännöstä Nymanilta, ja huomasin ILOKSENI uudistuksen (ilmeisesti juuri Nymanin ANSIOTA): ns. "lukujen nimet" oli nyt käännetty ja lisätty sivujen ylämarginaaleihin. Kyllä on nyt 07 vuoden alussa otettu reippaita askelia makaroonimaata kohti. Enää puuttuu logo ja maxien oikea koko ;D. Kobra on varsin kiivas tempoinen seikkailu joka todellakin on maxien parhaimmistoa. Minua ei järin Letterikään haittaa kun tarina on onnistunut ja on vielä kehuttava kaikkea lisämatskua jota opukseen on koottu. Letteri-Galleriaa, historiaa, mainosta... Kiitos Texin toimitukselle ja Askolle & Nymanille.
-
Pistin ääneni lyijytuiskulle. Luin sen maxeista viimeisempänä, mutta en usko, että se aiheuttaa valinnan. Kyseisessä viehättää tarina. Kuvituskin on hyvää, mutta kyllä näistä texin piirtäjistä mai feivorit is Ortiz.
Vielä on lukematta kobra ja nyrkillinen(about 5) vanhempia maxeja.
Tulipas sekava viesti.
-
Olen nauttinut Kobran myrkkyä vasta 60 sivun verran,mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa,että olen ehdottomasti nähnyt Letteriltä huonompaakin jälkeä. Itseasiassa hän yllättää iloisesti. Kaikesta huomaa Letterin panneen kaiken likoon. Onko se sitten paljon vai vähän on kunkin itsensä pääteltävissä. Parhaimmat kuvat näyttävät jopa hyviltä, Texikin monissa kuvissa ihan itsensä näköisenä.
270 sivua on lukematta,joten tarinasta ei paljon voi sanoa. Kiinalaiset lienevät kuitenkin olleet eräs Letterin suuria ihastuksen kohteita,joiden pariin hän yhä uudelleen palasi. Mikäpä siinä,aasialaisissa on omanlaistaan viehätystä!
-
Tulihan tuo uusi myrkky luettua, parissa päivässä säästellen. Ei minulla mitään traumoja tullut Letterin piirroksista, kelpasi aivan hyvin. Se uusi piirtäjä nyt ainakin erottui siellä loppupuolella.
Juonipuolessa oli ylläri vielä loppupuolellekin, joskin tämä ns. "jumalan tuomio" oli samantyyppinen kuin aikaisemminkin. Siinä aika lopussa Tex ja Carson ampuvat naisia ja toinen osuukin; varmaankin Carson, koska: "Tex WIller ei ammu naista".
Alustavan luennan perusteella jo arvelin, että Tex on lakossa, mutta sytyttihän hän kaksi tupakkaa (aika vähän yli 300 sivun aikana). Carson ei poltellut lainkaan tällä kertaa. Mitenkäs näissä viimeaikojen muissa seikkailuissa? Onko tupakointi vähentynyt?
-
Tulihan tuo uusi myrkky luettua, parissa päivässä säästellen. Ei minulla mitään traumoja tullut Letterin piirroksista, kelpasi aivan hyvin. Se uusi piirtäjä nyt ainakin erottui siellä loppupuolella.
Juonipuolessa oli ylläri vielä loppupuolellekin, joskin tämä ns. "jumalan tuomio" oli samantyyppinen kuin aikaisemminkin. Siinä aika lopussa Tex ja Carson ampuvat naisia ja toinen osuukin; varmaankin Carson, koska: "Tex WIller ei ammu naista".
Alustavan luennan perusteella jo arvelin, että Tex on lakossa, mutta sytyttihän hän kaksi tupakkaa (aika vähän yli 300 sivun aikana). Carson ei poltellut lainkaan tällä kertaa. Mitenkäs näissä viimeaikojen muissa seikkailuissa? Onko tupakointi vähentynyt?
Minulle on jäänyt sellainen muistikuva, että Carson polttelee vain sikaria, eikä ole siitä ns. riippuvainen, eli mukavissa tilanteissa sauhuttelee.
Texin poltto on yllättävän nopeaa, esimerkkinä tarina Mefisto, jossa kyseinen M tarkkailee Texin puuhia maatilalla taikaboltsistaan
-
Kobran myrkkyä luettu n. 60 sivua ja helvetin hyvää on! Nämä kiinalaistarinat ovat aina iskeneet meikäläisen mieleen. Vaikka Letteri ei olekaan timmivedossa, niin on hän silti parempi kuin vaikkapa herra G näissä klassikko-Maxeissa.
-
Kobran myrkkyä luettu n. 60 sivua ja helvetin hyvää on! Nämä kiinalaistarinat ovat aina iskeneet meikäläisen mieleen. Vaikka Letteri ei olekaan timmivedossa, niin on hän silti parempi kuin vaikkapa herra G näissä klassikko-Maxeissa.
Totta, näin on kaikkien kohdalla.. Ihan tulee tarinasta mieleen Mestarin paluu
-
Ihan tulee tarinasta mieleen Mestarin paluu
Mikä oli myöskin Letteriltä luokaton tekele. Joten samaa mieltä.
-
Mikä oli myöskin Letteriltä luokaton tekele. Joten samaa mieltä.
Ja minä kun kehuskselen arvostelua tehdessäni herra Letteriä!
-
täytyy vaihtaa arvostelijaa.. ;)
-
Letteriä kelpaakin kehua, hän on minunkin suosikkini. Siksi minulle on erityisen riipaisevaa Letterin viimeiset, huonot työt. Letteriä en kuitenkaan tilasteesta syytä, vaan kaikkivaltiasta päätoimittajaa Sergio Bonellia, joka ei tehnyt tilanteelle yhtikäs mitään. Mutta tästä lähtien en moiti Letteriä enkä Sergio Bonellia tämän asian tiimoilta enää sanallakaan, koska koen jo itse itseni rasittavaksi jankuttajaksi ;). Ja viileämpi suhtautuminen, kuten Wadella ilmeisesti on, auttaa paremnin nauttimaan Letterin viimeistenkin töiden hyvistä puolista, joita todellakin riittää!!
-
Ei sille mitään voi, tämä maxi on niin loistava! 150 suomi sivua luettu ja tarina on toiminut mainiosti. Ennen kaikkea tarinasta löytyyn niin monta ylläriä että hyvä kun muistaa itse kuka oli oikeasti kuka ;D. Minua Letterin piirros ei haittaa niin yhtikäs millään lailla. Hän on edelleen saanut hahmoille ilmeitä joihin kukaan muu ei pysty eikä jälki edes niin paksua ole. Ainakin lähikuvat Monica on kunniakkaasti tussannut uusiksi ja saanut Letterin piirrokset paikoitellen näyttämään 25 vuotta nuoremmilta.
Kobran myrkkyä luettu n. 60 sivua ja helvetin hyvää on! Nämä kiinalaistarinat ovat aina iskeneet meikäläisen mieleen. Vaikka Letteri ei olekaan timmivedossa, niin on hän silti parempi kuin vaikkapa herra G näissä klassikko-Maxeissa.
No tämähän on itsestään selvyys!
Yllättävän paljon muuten kirjoitusvirheitä oli tässä maxissa. Esim. kun piti lukea "jos" niin oli "os" ym. välien puuttumisia. Tarkkuutta siellä!
-
Yllättävän paljon muuten kirjoitusvirheitä oli tässä maxissa. Esim. kun piti lukea "jos" niin oli "os" ym. välien puuttumisia. Tarkkuutta siellä!
Paljonko on "yllättävän paljon"?
Kyllähän kaikki painovirheet noloja ovat ja pahoittelen jokaista yhdessä ja erikseen, mutta eipä noita poikkeuksellisen tiheässä ole (varsinkaan verrattuna hra Fontin omaan viestiin). Ennemminkin silmään on pistänyt ensimmäistä kertaa sarjakuvaa latoneen avustajan tapa käyttää kuplien kesken erikokoisia kirjasinfontteja riippumatta repliikin "äänenvoimakkuudesta".
Oikoluvussa jouduinkin tarkkailemaan etupäässä niitä ja rivien sovittamista kuplamuotoon. Siinä vaiheessa lienee jäänyt jokunen tekstivirhe huomaamatta - jotka nekin ovat ladonnassa syntyneitä, kun rivejä on tavutettu ja asemoitu huolimattomasti. Käännös ja varsinaiset kirjoitusvirheet oli helpompi tarkastaa tekstinkäsittelyssä.
Tarkkuutta tarvitaan lisää, myönnän, sillä havaittujen epätarkkuuksien ahkerat korjaukset saattavat poikia toisia epätarkkuuksia, kuten katoavia kirjaimia tai sanavälejä. Toivottavasti oikeiden yhdyssanojen yhteenkirjoittamista ei sentään lasketa virheeksi näillä "suomi sivuilla"...
Herra G:n klassikkomaxit ovat mielestäni aivan ylivetoja, mitä tulee piirrostyön lennokkuuteen ja seikkailulliseen intomieleen. Letterin valtit olivat toisenlaiset ja kyllä viiva, kuvakulmat ja action-kohtausten "leikkaus" elää viimeisissä vedoissakin omaperäisesti ja hyvin.
Vaikeaa noita on vertailla muutenkaan, ainakaan täysin vastakkaisina tosi hyvä / ihan surkea -ääripäinä, kun aikakausi, käsikirjoitukset ja varsinaiset julkaisumuodot ovat niin erilaiset. Klassikoiden pitkään etenevä, osajuonittainen cliffhanger-tarinointi ja yhdeksi pitkäksi seikkailuksi muotoillut alkuperäiset Maxi-Texit eivät istu samaan sapluunaan. Maxien best of -lista onkin loogisin, jos rinnastetaan vain nuo Maxeiksi kirjoitetut ja piirretyt opukset.
Ja ennen kuin marttyyrien kuoro taas parahtaa: kyllä sitä Galepin piirrostaidetta saa edelleen morkata, jos suostuu itse suvaitsemaan vastakkaiset tai lenseämmät mielipiteet ihan luonnollisina tosiasioina.
-
Tuo erikokoisten kirjasinten käyttö eri kuplissa häiritsi paljon! Parempi olisi, ettei moinen toistu!
-
Itsestään selvyys on, että yhdys sanat oli aika hyvin kirjoitettu tuossa maxi teksissä. mitä nyt muutama pien vihre. jotain kieli oppi virheitä taisi olla jossain, mutta en niitä huomannut. itse en osaa sanoa mikä oli ero suomi sivuilla ja italo sivuilla, mutta jotain pieniä vihreitä oli.
Oikeasti, nykymaxeissa on yllättävän vähän itse virheitä
Hyvä kuitenkin oli, saatte lähempää kommentointiani ja spekulaatiota lähipäivinä etusivulle.
Maxeista ylipäätään: Onko selkämyksessä joku koodi, minkä mukaan uusi maxi saa värinsä? Itse en omista klassikkomaxeja, mutta tähän asti sinisen sävyt on noin. viitenä eri edustuksena, samoin punaista löytää. Uusi Maxi yllätti, muttei negatiivisesti, uudella värillään, räikeän oranssilla! Mitä värejä selkämyksissä siis esiintyy ja millä perusteella ne valitaan? (Toimittajan senhetkinen mieliala, edellinen ilta kuvattuna värillä?)
Samoin uutena havaintona on fontin muuttuminen suuntaan jos toiseen: nykyisin valkoista fonttia reunustaa varjostus, ennen ei näin ollut. Alkupäässä jopa teksti oli värillistä.
-
Meikäläisellä ei ilmeisesti ole lupaa kommentoida mihinkään, mutta jos teistä "os" ja "aamuu" on suomenkieltä, niin siitä vaan!
Vertasin siihen, ettei aiemmissa maxeissa ole ollut kirjoitusvirheitä lähes ollenkaan, tässä taas niitä oli noin puolen kymmentä.
"varsinkaan verrattuna hra Fontin omaan viestiin"
"suomi sivuilla"...
-
Meikäläisellä ei ilmeisesti ole lupaa kommentoida mihinkään, mutta jos teistä "os" ja "aamuu" on suomenkieltä, niin siitä vaan!
Vertasin siihen, ettei aiemmissa maxeissa ole ollut kirjoitusvirheitä lähes ollenkaan, tässä taas niitä oli noin puolen kymmentä.
Jep jep, iltavilli yllätti aikaisemmin kuin pitikään. Kommenttia saa teikäläinenkin toki heittää. Alkuaikojen Texeissä oli kunnolla virheitä, ne huomasi. Näitä kun en ensilukemalta löytänyt, eivät ne voi kovin merkittäviä olla, en itse ainakaan tarvitse suurennuslasia lukemiseen.
"Oli virhe tai kaksi,
ei Tex voi muuttua paremmaksi,
varsinkaan sen sarja Maxi!"
V.Hartikainen 2007
Edit. Ugh, ei tästä sekaisempi voisi ollakaan
-
Ennemminkin silmään on pistänyt ensimmäistä kertaa sarjakuvaa latoneen avustajan tapa käyttää kuplien kesken erikokoisia kirjasinfontteja riippumatta repliikin "äänenvoimakkuudesta".
Totta. Nyt muistan, että lukiessa se jopa vähän häiritsi. Mietin, että onko näin ennen ollut. Ei vissiin ole. Ja veikkaan, ettei tule.
-
Meikäläisellä ei ilmeisesti ole lupaa kommentoida mihinkään...
On toki.
Kuka sitä nyt on kiistämässä?
Kunhan tarkentelen, mistä on kyse ja kuinka dramaattisessa mitassa.
Minunhan tässä pitäisi ennemmin pitää turpani tukossa, kun on kokonainen lauma omia pitkäsarvisia nautoja ojassa.
Fonttikoko tulee olemaan vakaampi. Harmi, että sivuille jäi sittenkin joitakin isommalla kirjasimella ladottuja kuplia. Ne kuitenkin viiraavat pahimmin silmiin. Pienennöksiin tai kavennuksiin on vaikeampi puuttua, kun haluaa kuitenkin koko suomennoksen esiin.
Latojat kuitenkin tietävät nyt, että pistekokoa voi muuntaa myös liukusäädöllä, jolloin koko ei välttämättä hyppää räikeästi erilaiseksi kuplien kesken. Niitä tasittiin kymmenillä sivuilla.
Kannen selkämyksen väritys on graafikon valinta kansikuvan perusvärien pohjalta. Katsotaan vain, ettei ihan sama väri toistu peräkkäisissä maxeissa (kronikoissa tai suuralbumeissa).
-
Käyttäkää samaa fonttikokoa koko ajan eli valitkaa se ahtaimman kuplan kupaan ja pitäkää se samana. Ei tarvitse mitään liukuja!
-
Ja sitten me valitamme kuorossa, kun kuplissa on liikaa tyhjää tilaa.
-
Käyttäkää samaa fonttikokoa koko ajan eli valitkaa se ahtaimman kuplan kupaan ja pitäkää se samana. Ei tarvitse mitään liukuja!
Tämä olisi toki ihanne, joka alkuperäistekstauksessa toimii loistavasti, kun kuplakoot voi virittää tarkalle tekstikoolle. Mutta ei Suomessa. Joko pitäisi käyttää tarpeettoman pientä kirjasinkokoa tai alistaa käännös vaivalloisesti kuplakoolle. Jälkimmäinen haittaisi kerrontaa vielä enemmän kuin minimifontti tai liukusäätö.
"Kobran myrkystä" on helppo todeta, mikä olisi tuo ahtain ja pienin fontti ja visioida sen käytettäväksi kuplissa kautta linjan. Se ei näyttäisi nätiltä sarjakuvaestetiikan kannalta, vaikka se pelkän tekstin tasapäisyyden suhteen miellyttäisikin ns. "faktorinsilmää." Ja latojankin urakka helpottuisi huomattavasti!
Toimittajana aion kuitenkin pitää kiinni siitä, että käännös ja ladonta tehdään sarjakuvan ehdoilla niin pitkälle kuin mahdollista.
Saapa nähdä eteneekö Tex korkkarien Commando-sarjakuvien digimateriaalin suuntaan siinä, että kuplat ovat oma elementtinsä sivutaittopohjalla ja ongelmatilanteissa voikin liukusäätää niitä suomennetun tekstin mukaisesti. Epäilen tätä kuitenkin, sillä Korkkareihin sotilaalliset standardikuplat istuvat, kun taas Texeissä ne on kauniimmin ja joustavammin piirretty osaksi kuvaa.
Puolustan vielä liukusäätöä siten, että Kobrassa sitä on käytetty loppujen lopuksi paljon ja valtaosalta huomaamattomasti. Silmiinpistäviä ovat ne muutokset kuplien välillä, joissa liukumaa ei ole, vaan tökerö hyppäys selvästi eri kokoon.
Tex-kyselyyn on tullut melkoisesti vastauksia. Muutamassa vaaditaan palaamista sarjakuvafontista ladottuun painokirjasimeen (Helvetica), johon lukijoita pitkään totuteltiin. Oliko täällä kvaakissakin koulukuntia tämän seikan suhteen?
-
Joko pitäisi käyttää tarpeettoman pientä kirjasinkokoa tai alistaa käännös vaivalloisesti kuplakoolle.
Niinpä. Tossa vähän tarkastelin Kobraa ja ton minimikoon kanssa etenkin isot, paljon tekstiä sisältävät puhekuplat (tuossa näyttää olevan aika paljon sellaisia, joissa on paljon tekstiä ja kuitenkin normaali fonttikoko) kärsisisivät eniten ja niistä tulisi oudon tyhjän näköisiä. Vähemmän testiä sisältävissä kuplissa se ei haittaisi niin paljoa, mutta antaisi luultavasti sen vaikutelman, että hahmot kuiskaavat.
Tex-kyselyyn on tullut melkoisesti vastauksia. Muutamassa vaaditaan palaamista sarjakuvafontista ladottuun painokirjasimeen (Helvetica), johon lukijoita pitkään totuteltiin. Oliko täällä kvaakissakin koulukuntia tämän seikan suhteen?
Voi ei. Tässä asiassa mua ihmetyttää toi Helvetican ihannointi samaan tapaan kuin mangafanien englannin ihannointi. Kumpikaan ei ole alkuperäinen, mutta molemmat kuitenkin vetoavat juurikin alkuperäisyyteen.
Sarjakuvassa, joka on yleensä käsin piirretty, käsin tehdyn näköinen fontti on aina tuplasti parempi kuin Helvetica tms. Kyllähän siihen tottuu ja sen hyväksyykin, mutta ei se silti paras vaihtoehto ole.
-
Minusta kovin marginaalisia asioita nuo kirjasinkoko ja fontti, enpä usko kenenkään ostamispäätöstään pyörtävän niiden takia. Ja muutama kirjoitus- ja käännösvirhe aina pitää ollakin, eihän tekstiä muuten ihmisen tekemäksi tunnista. Minkähänlaista jälkeä syntyisi kun Texien käännöstyö ulkoistettaisiin esim. jollekin virolaiselle firmalle? Ehkä sitten saataisiin jotain murre-Texiin viittaavaa?
-
Minä haikailin konekirjoitusfontin (onko se se helvitica?) perään, mutta en kovin tosissani. :)
-
Kunnon painokirjasin on paljon parempi kuin tekstausfontti! Kokeilkaapa Perpetuaa.
-
Minusta kovin marginaalisia asioita nuo kirjasinkoko ja fontti, enpä usko kenenkään ostamispäätöstään pyörtävän niiden takia. Ja muutama kirjoitus- ja käännösvirhe aina pitää ollakin, eihän tekstiä muuten ihmisen tekemäksi tunnista. Minkähänlaista jälkeä syntyisi kun Texien käännöstyö ulkoistettaisiin esim. jollekin virolaiselle firmalle? Ehkä sitten saataisiin jotain murre-Texiin viittaavaa?
Olen samaa mieltä. Tekstityksen,oli se sitten kone- tai käsinkirjoitettu ,ei pitäisi vaikuttaa ostopäätökseen. Jos vaikuttaa,niin silloin on jotain pielessä.
Kobran merkki oli tyylikäs kokonaisuus. Ainoa asia,joka tässä oli ikävää oli se,että Letteri ei ehtinyt piirtää tarinaa loppuun. Ei tämä paras maxi ollut,mutta se oli riittävän hyvä täydentämään kyseistä sarjaa. Kääntäjä Jukka Nyman hoiteli hommansa kuten pitääkin,eikä suomennoksessa mielestäni ollut mitään huomautettavaa.
Letteriähän saadaan tänä vuonna vielä lisääkin. :)
-
Itse en ole kyseistä Kobran MERKKIÄ lukenut, mutta taas Kobran MYRKKY onkin tullut tutuksi... :D
p.s.
Joo helposti tarttuu. Jäi varmaan mieleen kun joskus Waden "tulevat texit" (nyk. tulevat lännensarjat) listassa luki "Kobran merkki"... Itsekin puhuin siitä Kobran merkkinä ennen kuin normi-texissä oli mainos. ;D
-
Kappas hittoa,painovirheet ovat tarttuvaa laatua!! ;)
-
Kobran merkin voi suomentaa italiasta monella tavalla
-
Ja nyt on Kobran erkki (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=768) arvioitu. Kiitoskeja kaikille jelppijille
-
Kobran myrkyn arvosteluun yksi kommentti, jos sallitte, arvon herrat: Raffaele Della Monica on piirtänyt aiemmin kaksi Tex-tarinaa, jotka on Suomessakin julkaistu. Ne ovat Kirje vainajalta (TW 9-10/1991) ja Väärää rahaa (TW 2-3/1993). Sitä en tiedä, miksi mies piti yli kymmenen vuoden tauon Texistä ennen Myrkkyä, vaikka ikää hänellä on vain 45-vuotta.
-
Kobran merkistä vielä sen verran, että lähes kaikissa kuvissa kasvojen leuka "venahtaa" vasenta alanurkkaa kohta. Aloittelevan, tai todella väsyneen, piirtäjän tavaramerkki. Johtuu väärästä, tai kumarasta, asennosta.
-
Ilmoittaudun nykyisen tekstausfontin kannattajaksi.
Mitä uusimman Maxin "painovirheisiin" tulee, silmään tarttui 17 kappaletta selvästi virheellistä tekstiä sisältävää ruutua. Onko se sitten huomattavan paljon, eipä noista huomattavaa haittaa itselleni ollut.
-
Mitä uusimman Maxin "painovirheisiin" tulee, silmään tarttui 17 kappaletta selvästi virheellistä tekstiä sisältävää ruutua.
Vau.
Sinulla lienee tarkka lista virheitä sisältävistä sivuista.
Laita yksityisviestinä (saa sen julkistaakin, jos tähdelliseksi näkee), niin voin tsekata itsekin, mitkä ovat kirjoitusvirheitä ja mitkä painovirheitä.
On niitä yllättävän paljon ihan niin kuin hra Font meitä valistikin.
Kirottua...
-
Kas kummaa: minä en ainakaan huomannut yhtään, joten en liene lukenut ihan pilkkua *******.
-
Kobran myrkyn arvosteluun yksi kommentti, jos sallitte, arvon herrat: Raffaele Della Monica on piirtänyt aiemmin kaksi Tex-tarinaa, jotka on Suomessakin julkaistu. Ne ovat Kirje vainajalta (TW 9-10/1991) ja Väärää rahaa (TW 2-3/1993). Sitä en tiedä, miksi mies piti yli kymmenen vuoden tauon Texistä ennen Myrkkyä, vaikka ikää hänellä on vain 45-vuotta.
Tätä mieltä olin minäkin. Tiedot miehestä tulivat ylemmältä taholta, Tex- asiantuntijalta :)
Korjataan
Edit. Väärinkäsityksiä. Minä olin mokannut, sorry asiantuntija!
-
Mitä uusimman Maxin "painovirheisiin" tulee, silmään tarttui 17 kappaletta selvästi virheellistä tekstiä sisältävää ruutua. Onko se sitten huomattavan paljon, eipä noista huomattavaa haittaa itselleni ollut
Tuo on yllättävän paljon kuten jo sanoin. Itse en kyllä löytänyt kuin tasan 10 virhettä... Hyvä kun joku huomaa. Suurinosa löytyy sivuilta 200-300.
Lisäsin lainauksen. -Wade
-
Kobran myrkky luettu! Taisin tulla tällä kertaa ihan jälkijunassa, kun muut arvon texistit tuntuvat jo ehtineen nauttia onnellisesti oman myrkkyannoksensa.
Enpä tiedä olenko ajan myötä tulossa aina vain kriittisemmäksi ja perfektionistisemmaksi, mutta vasta kolmannesta kaupasta löysin itseäni täysin tyydyttävän kappaleen kobra-maxista. Lähes kaikissa näkemissäni oli jotain vaurioita, useimmiten alakulmassa, joka oli rispaantunut tai muuten alkanut pahaenteisesti murtuilla. Pahus periköön ne henkilöt, jotka käsittelevät näitä pokkareita niin julmasti, että vaurioita pääsee syntymään. Lopulta kuitenkin siis löysin ehjän kappaleen.
Päätin ennen luku-urakan aloittamista, että unohdan miten hyvässä tikissä Letteri oli 70- ja 80-luvulla ja koitan nauttia täysin siemauksin hänen nykytasostaan. Lisäksi olotila oli haikea, kun tiesi, ettei häneltä enää tämän jälkeen tule uutta tarinaa. Paitsi tietenkin tuo Kuumiksen meillä ennen julkaisematon tarina. Oli vain hyväksyttävä se tosiasia, että tämä on parasta mahdollista nyky-Letteriä ja olosuhteet huomioon ottaen sitäkin voisi olla nautinnollista lukea.
Onneksi Nizzi oli panostanut tähän tarinaan. Letterikin oli ilmiselvästi syttynyt hänelle räätälöityyn käsikirjoitukseen, sillä yllätyksekseni hänen piirrosjälkensä ei ollut mitenkään häiritsevän huonoa. Muutamia pahempia mokia toki löytyi, kuten sivun 61 mittasuhdevirhe Texin ja Carsonin ja oikealla olevan talon välillä. Mutta paljon oli ihan loistavasti piirrettyjä sivuja. Lisäksi puut, pensaat ja kalliot näyttivät erityisen huolitelluilta. Harmi ettei Letteri ehtinyt piirtää tarinaa loppuun asti, vaikka Della Monica täydensi hyvin. Lopussa oli Texillä ja Carsonilla minun mieleeni turhan passiivinen rooli Friscon tapahtumissa, muuten juoniosasto oli laadukas. Kiinalaisia oli tosin mukana niin villisti, että oli välillä kovan työn takana pysyä tolkuissaan kaikissa nimissä ja henkilöissä. Tom Devliniä oli mukava nähdä pitkästä aikaa.
Suomennos oli hyvä. Nyman taitaa hakea suomennoksissaan omaa tyyliä Renneen verrattuna viljelemällä esimerkiksi sanontoja ’Voi rutto’ ja ’voi juutas’, jotka eivät kuulu nykyään Rennen sanavarastoon. Kobran myrkyssä Tex myös kutsui Carsonia useasti nimellä ’ukkoseni’. Nämä sanonnat toistuivat tosi usein, vaihteluakin voisi sillä rintamalla käyttää enemmän. Fontin koon vaihtelut eivät juurikaan haitanneet. Paras mahdollinen suomennos lienee kuitenkin se pääasia, mutta ehkä jokin yhdenmukainen linja olisi kuitenkin hyvä löytää.
Kaiken kaikkiaan hyvä maxi ja kunniallinen jäähyväistyö Letteriltä!
-
Cheyennen arvosteluun voi yhtyä täysin. Vielä pieni hauska yksityiskohta. Uivan kasinon nimi oli Nevada. Ei hassumpaa! Tarinasta voisi vielä poimia esille pienen sivujuonenpätkän,jossa hirviömäisyyden huippua edusti viattoman Calep-pojan syylänaamainen äiti. "Maukas" naishahmo. Myös hieno oivallus oli sinisen lyhdyn tytöt ikäänkuin vastapainoksi hieman tunnetummille punaisen lyhdyn tytöille.
Kaikenkaikkiaan,hyvä maku jäi Letterin viimeisestä työstä minullekin.
-
Ei sentään oltu poikaa ristitty Galepiksi! :D Oli kyllä aika peto naiseksi tämä äidinkuvatus. Hän tuntui pitävän muuta perhettä täysin ikeessään, mutta en pitäisi poikaa silti viattomana. Murhahommissa hän siinä oli kuitenkin isäpappansa kanssa eikä mitenkään syyntakeettomassa tilassa. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin juonittu kohtaus Nizziltä tämä majataloepisodi.
-
Majatalon emäntä ja asemamestari olivat letteriä parhaimmillaan. Muilla taiteilijoilla tekee tiukkaa saada parhaina päivinään edes yhtä hyvää henkilögalleriaa aikaiseksi kuin Letteri huonoimmillaan.
-
No nyt on Pitkäsarvisten surmanajo ja Kobran myrkky luettu. Vaaka taitaa kallistua ensimmäisen puolelle, vaikka jälkimmäinenkin oli hyvä.
Pitkäsarvisten surmanajo oli juoneltaan aika perus-Tex: Willer ja Carson sattuvat tulemaan paikalle sopivasti auttamaan hädässä olevia ja paljastuu, että ongelmien takana on ahne rosvo (periaatteessa sama juoni on Kobran myrkyssäkin). Jotenkin tykkään näistä matka-Texeistä. Tarinakin oli aika vaiheikas, kun mukana oli intiaaneja ja kaikkea. Kuvituskin oli alusta loppuun laadukasta ja välillä tuli henkeäsalpaavan hienoja maisemakuvia.
Kobran myrkky ei sekään ollut kehnompi. Ennakko-oletus oli vähän pessimistinen kuvituksen vuoksi, mutta kyllä sekin oli ihan perushyvää (ja loppu vähän parempaa, kun se Monica oli piirtänyt viimeiset ~30 sivua). Jotenkin vain tommosten kiinalaisten rikosseurojen sekoittaminen Texiin rikkoo sarjan henkeä. Ei sillä, etteikö tämä olisi toiminut ja pidinkin tarinasta kovasti, mutta mielummin luen tarinoita, joissa Tex jahtaa tavallisia rosmoja.
Vaikka ehkä enemmän pidin Pitkäsarvisten surmanajosta, olivat molemmat ihan hyvää Texiä. Näitä on mukava lukea ja harvemmin niitä malttaa pistää sivuun sen jälkeen, kun on aloittanut pokkarin lukemisen.
-
Vieläkin muutama rivi uusimmasta Maxista.
Koko majatalokohtaus oli aivan huikeaa Letteriä ja samalla Kobran myrkyn paras yksittäinen herkkupala. Kaikessa raadollisessa ahneudessaan emäntä oli niin riemastuttava tuttavuus,että hänelle olisi voitu kirjoittaa suurempikin rooli. Arvattavaksi jää miten kävi kellarikomeron hämyssä Calepille ja hänen rääpäle-isälleen. Todennäköisesti emäntä teki lihapullia perheen miesväestä, joiden syyksi tilanteen vieritti. Herrasmiehenä ei Letteri halunnut kuvata teurastusta kellarissa.
Mutta yhteenvetona edelläkuvatusta: Letteri oli piirtäjä,joka kykeni luomaan henkilöitä,joissa oli tarttumapintaa. Olen aiemminkin ihaillut hänen henkilögalleriaansa.
-
-Hei vaan kaikki, eka viestini tuleepi tässä :)
Äänen annoin "kobran myrkylle". valinta oli vaikea, kaikki maxit on ollut niin hyviä (jos pudotetaan pois n.2 ja 3). Tykkään vaan jotenkin tosta chinatown meiningistä. Isoja juonen käänteitä ja hyvät piirrokset.
-
Tervetuloa vaan kvaakkaamaan.
Niin, Kobra oli tosiaan yllättävän hyvä maxi. Mutta itse kyllä odottelen tällä hetkellä aika malttamattomana jo tuota sensuroimatonta Oklahomaa, joka toivottavasti saataisiin kätösiin vielä tämän vuoden puolella. En ole lukenut kyseistä tarinaa vuosiin, mutta sellainen muistikuva velloo mielen sopukoissa, että tarina oli oikein hyvä ja Letterikin kunnon vedossa. Varmasti tulee olemaan jälleen hieno maxikokemus lukea tämä eeppinen tarina kokonaisuudessaan yksissä kansissa laadukkaana painoksena.
-
Olenkohan minä ainut, joka on tosissaan moittinut Kobraa? Mutta hyvä, jos muut tykkäsivät. Ehkä minunkin pitäisi lukea tarina uudelleen, jos vaikka käsitykseni kuvituksen tasosta muuttuisi suopeampaan suuntaan.
Tervetuloa vaan, Penakallio. Varaudu siihen, että me vanhemmat patut yritämme jatkossa aivopestä sinua Gelepin tarinoiden iloiseksi kannattajaksi ;). Vai tökkikö maxeissa 2 ja 3 sittenkin itse tarinat?
-
Tervetuloa vaan kvaakkaamaan.
Niin, Kobra oli tosiaan yllättävän hyvä maxi. Mutta itse kyllä odottelen tällä hetkellä aika malttamattomana jo tuota sensuroimatonta Oklahomaa, joka toivottavasti saataisiin kätösiin vielä tämän vuoden puolella. En ole lukenut kyseistä tarinaa vuosiin, mutta sellainen muistikuva velloo mielen sopukoissa, että tarina oli oikein hyvä ja Letterikin kunnon vedossa. Varmasti tulee olemaan jälleen hieno maxikokemus lukea tämä eeppinen tarina kokonaisuudessaan yksissä kansissa laadukkaana painoksena.
Onko Oklahoma siis Maxi??? Kobran myrkyn taka kannessa oli näin:
lueteltiin kaikki maxit näin:
1-läpi lyijytuulen ja luotituiskun- vuosiluku
ja niin edespäin.
sitten näin
Tulevat:
13-vaarojen saartamana- 2007
oklahoma
luki siis vain oklahoma ilman numeroa ja vuosilukua, mikä sai minut ajattelemaan että onko se jossain muussa muodossa kuin maxi-tex.
P.S kyllä se on juuri se galep mikä minua ärsyttää noissa kahdessa ensimmäisessä, vaikka on se kyllä jotain hyviäkin piirtänyt. ;)
Niin ja kiitos vielä teille ketkä toivotti tervettulleeksi :)
-
Niin Pena. Tervetuloa myös minun puolestani. Vaikuttaisi hieman siltä, että Civitelli on eräs suosikeistasi. Niin on kyllä minunkin. Voisit kertoa mielipiteitäsi mitä pidät muista piirtäjistä . Tunnistat ainakin Galepin, jonka töistä täällä on ikuinen vääntö ja joka ei selvästikään kuulunut suosikkeihisi. Lisäksi kehuit Letterin Kobraa, joten ilmeisesti pidät hänen taiteestaan.
-
Tervetuloa, Pena, näin länkkäriosion moderaattorinkin puolesta. Lisää näkökantaa tarvitaankin!
Oklahoma on siis tavallaan kronikkamaxi, eli maxinumero, mutta uusintapainos, öh.
Selittäkää joku, ken osaa!
-
Oklahomalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kronikoitten kanssa.
Oklahoman historia (taas kerran...) menee siis lyhykäisesti näin. Kehutulle Ken Parker -kirjoittajalle Berardille annettiin mahdollisuus tehdä Tex tarina. Piirtäjäksi valittiin Letteri. Viime hetkillä toimittaja Sergio Bonelli säikähti, eikä uskaltanut pistää tarinaa perussarjaan. Tarinaa varten lanseerattiin uusi formaatti: minitexone, joka myöhempien julkaisujen myötä (ja monta vuotta myöhemmin) muutti nimensä maxi-Texiksi. Italiassa se siis julkaistiin tässä uudessa formaatissa vuonna 1991. Tämän jälkeen se julkaistiin Norjassa. Norjan kautta tarina saatiin Suomeenkin, ja se julkaistiin (muistaakseni) 1995 kolmessa osassa ja noin kymmenellä sivulla karsittuna. Tarinan kansina olivat mielestäni Suomen Tex-historian karseimmat, norjalaisperäiset kannet. Myös käännöksen Renne Nikupaavola tehtaili norjasta. Ja nyt se siis saadaan Suomeen sellaisessa muodossa kuin se on alunperin Italiassa julkaistu.
Se ero mahdollisesti joskus tuleviin kronikkamaxeihin on ainakin se, että siinä sarjassa julkaistavat tarinat on Italiassa alunperin julkaistu perussarjassa osina. Ja jos maxikronikat joskus toteutuvat, niin siihen poimitaan käsitykseni mukaan yksiin kansiin parhaita, vanhempia tarinoita.
-
Eli Oklahoma tulee siis olemaan maxi, jos oikein käsitin? Eli siinä kannessa tulee lukemaan maxi tex, ja kooltaan ja muutenkin maxi. Taidan laittaa mielipiteeni noista piirtäjistä tuonne paras tex piirtäjä osioon, jos sopii.
-
Oikein käsitit.
-
Herra G:n klassikkomaxit ovat mielestäni aivan ylivetoja, mitä tulee piirrostyön lennokkuuteen ja seikkailulliseen intomieleen. Letterin valtit olivat toisenlaiset ja kyllä viiva, kuvakulmat ja action-kohtausten "leikkaus" elää viimeisissä vedoissakin omaperäisesti ja hyvin.
Vaikeaa noita on vertailla muutenkaan, ainakaan täysin vastakkaisina tosi hyvä / ihan surkea -ääripäinä, kun aikakausi, käsikirjoitukset ja varsinaiset julkaisumuodot ovat niin erilaiset. Klassikoiden pitkään etenevä, osajuonittainen cliffhanger-tarinointi ja yhdeksi pitkäksi seikkailuksi muotoillut alkuperäiset Maxi-Texit eivät istu samaan sapluunaan. Maxien best of -lista onkin loogisin, jos rinnastetaan vain nuo Maxeiksi kirjoitetut ja piirretyt opukset.
Olen tismalleen samaa mieltä. Maxi-tex -äänestyksestä kannattaa poistaa nuo klasikko maxit ja äänestää vain niitä alunperin italiaaaaanojen maassa maksimaalisiksi tehtyjä tarinoita; Askon perustelut eivät paljon lisäperusteluja kaipaa. Suomen klassikko-Maxit painivat (tekeekö ne tosiaan niin?) ihan eri sarjassa, ei ole mieltä niitä laittaa samaan sumppuun. Annanpa ääneni uudelleen, ja tällä kertaa se menee ... Rio Hondolle!
-
Annanpa ääneni uudelleen, ja tällä kertaa se menee ... Rio Hondolle!
Molto bene, Hannu! Minähän alan tässä jo ihan pitää sinusta. :-* Muuten, aivopesu toimii näköjään myös näin päin: tosi paatunut galepisti vaihtoi kerrankin äänensä pois Galepilta. Huh! Meno muuttuu aina vain villimmäksi täällä...
Äänestysvaihtoehdoista puheen ollen, eräs ratkaisu olisi perustaa tähänkin äänestykseen sellainen yksi klassikkovaihtoehto, joka käsittäisi kaikki klassikkomaxit. Vähän hölmöä on esim. laittaa Merihevonen ja Dodge City erikseen, sillä ihan samaa tarinapötköä siinä on, jaettuna vain kaksiin kansiin. Tai sitten kokonaan pois, kuten esitettiin. Voi tulla vuosien kuluessa listasta hallitsemattoman pitkä, jos jokikinen ei-italiassa-maxina-julkaistu-tarinakin aina otetaan mukaan äänestykseen.
-
Oklahomasta vielä puheenollen, ne Boron kansikuvat oli niin hirveet, että ne kannattaa kyllä korvata uusilla.
Löysin seuraavan kuvan texbr.com sivuilta, mitenkähän se liittyy Oklahomaan ja olisko siitä kansikuvaksi? En osaa laittaa kuvaa tähän, mutta kattokaa tästä osoitteesta ja sivun puolivälistä
Edit. Tein herra Patille kuvan tämän viestin liitteeksi. Homma siis onnistuu tulevaisuudessa kuvan kohdalta "klik" oikealla näppäimellä ja esiin tulevasta valintaikkunasta kopioi kuvan osoite. Tämän jälkeen liittää tekstiinsä ctrl+v: llä (tai yksinkertaisesti "liitä"- toiminnolla) kuvan tagejen väliin. Siis tähän tapaan: -Wade
(http://www.texbr.com/texnormal/imagens/tex300_big.jpg)
-
Edellisessä neuvon sen niksin, millä netistä saatavat kuvat liitetään kuva-tagien väliin, jotta kuva näkyisi viestissä.
Tässä seuraa viestinkirjoituksen opetustuokio nro 2.
Jos tekstiinsä haluaa vahvistuksia tai korostuksia, ne löytyvät viestin ylläolevasta palkista. Erilaisuutena word- tekstinkäsittelyohjelmaan on, että vahvistus vaatii tagit sanan molemmin puolin. Eli käytännössä pieni html- kielen hallitseminen ei olisi pahitteeksi. Otetaan sana Ticci, joka halutaan vahvistaa (jostain kumman syystä):
[b]Ticci[/b]
Tulos: Ticci
Sama homma sanan kursivoimisessa tai värjäämisessä, sekä noiden yliviivausten sun muiden kanssa. Eli haluttava sana noiden tagien väliin.
Lainausta ei aina tarvitse ottaa aina teksistä suoraan, tai se hankaloituu, jos lainattavia asioita on monia. Työkalupalkin quote- tageilla ja mustaus-kopiointi- toiminnolla saa ihmeitä aikaan. Otetaan esimerkkinä Jannen yksi aiempi postaus, josta muutama asia halutaan väliin kommentoida
[quote]Oklahomalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä kronikoitten kanssa.
[/quote]
Jaa- ah, olin siis taas vaihteeksi väärässä ja väärän mielikuvan omaavana ;)
[quote]Oklahoman historia (taas kerran...) menee siis lyhykäisesti näin. Kehutulle Ken Parker -kirjoittajalle Berardille annettiin mahdollisuus tehdä Tex tarina. Piirtäjäksi valittiin Letteri. Viime hetkillä toimittaja Sergio Bonelli säikähti, eikä uskaltanut pistää tarinaa perussarjaan. Tarinaa varten lanseerattiin uusi formaatti: minitexone, joka myöhempien julkaisujen myötä (ja monta vuotta myöhemmin) muutti nimensä maxi-Texiksi. Italiassa se siis julkaistiin tässä uudessa formaatissa vuonna 1991.
[/quote]
Tuo on mielenkiintoinen pointti, en tiennyt, että Berardikin on väsännyt Texejä!
[quote]
Se ero mahdollisesti joskus tuleviin kronikkamaxeihin on ainakin se, että siinä sarjassa julkaistavat tarinat on Italiassa alunperin julkaistu perussarjassa osina. Ja jos maxikronikat joskus toteutuvat, niin siihen poimitaan käsitykseni mukaan yksiin kansiin parhaita, vanhempia tarinoita.[/quote]
Joo, tämä minullakin oli takaa-ajatuksena. Ilmaisin itseäni väärin.
Tulos ilman koodi- tageja:
Jaa- ah, olin siis taas vaihteeksi väärässä ja väärän mielikuvan omaavana ;)
Oklahoman historia (taas kerran...) menee siis lyhykäisesti näin. Kehutulle Ken Parker -kirjoittajalle Berardille annettiin mahdollisuus tehdä Tex tarina. Piirtäjäksi valittiin Letteri. Viime hetkillä toimittaja Sergio Bonelli säikähti, eikä uskaltanut pistää tarinaa perussarjaan. Tarinaa varten lanseerattiin uusi formaatti: minitexone, joka myöhempien julkaisujen myötä (ja monta vuotta myöhemmin) muutti nimensä maxi-Texiksi. Italiassa se siis julkaistiin tässä uudessa formaatissa vuonna 1991.
Tuo on mielenkiintoinen pointti, en tiennyt, että Berardikin on väsännyt Texejä!
Se ero mahdollisesti joskus tuleviin kronikkamaxeihin on ainakin se, että siinä sarjassa julkaistavat tarinat on Italiassa alunperin julkaistu perussarjassa osina. Ja jos maxikronikat joskus toteutuvat, niin siihen poimitaan käsitykseni mukaan yksiin kansiin parhaita, vanhempia tarinoita.
Joo, tämä minullakin oli takaa-ajatuksena. Ilmaisin itseäni väärin.[/i]
Nyt edelliseen koodi-tagiin ilmestyi sivuttaisliikutettava palkki. Seuraava opetuksen kohde on juuri näiden välttäminen mm. lainauksissa. Lainauksen voi sisällyttää johonkin sanaan. Otetaan esimerkiksi maino portaalimme.
Mielestäni mainio paikka keskustella sarjakuvista on [url=http://www.kvaak.fi]tämä[/url]
Joka valmiina näyttää tältä:
Mielestäni mainio paikka keskustella sarjakuvista on tämä (http://www.kvaak.fi)
Toivottavasti jollekin jäi jokin käsitys tästä. Tai otetaan näin päin: ne ketkä eivät tajunneet mitään, käsi ylös! Minuun voi ottaa yhteyttä yksärillä, jossei tajunnut, mutta haluaisi tajuta.
-
Hyvä Wade! Ehkä pitäisi perustaa oma keskustelusäie, teemana miten käytät kvaakia. Erittäin tarpeellista tietoa, myös meille cowboylle & cowgirleille! Kuvien kanssa touhaaminen on kyllä ollut niin kirotun vaikeaa että kaikki opastus mitä siihen saa on tervetullutta, muuhun myös.
-
Tein herra Patille kuvan tämän viestin liitteeksi. Homma siis onnistuu tulevaisuudessa kuvan kohdalta "klik" oikealla näppäimellä ja esiin tulevasta valintaikkunasta kopioi kuvan osoite. Tämän jälkeen liittää tekstiinsä ctrl+v: llä (tai yksinkertaisesti "liitä"- toiminnolla) kuvan tagejen väliin. Siis tähän tapaan: -Wade
Kiitoksia Wade, loistavaa toimintaa "hoviurkkijalta", näin sitä pitää...
-
Tuo kuvahan ei ole millään tavalla yhteyksissä Oklahoma-tarinaan. Se lienee jonkinlainen toisinto juhla-Texin (Italian nro 500) kannesta. Brassit ovat sitä jotenkin stailanneet.
Mielestäni ei ole järkevää pelailla näiden kansien kanssa liiaksi. Järkevintä olisi varmaan käyttää suomiversiossa samaa kantta, mikä oli alkuperäisjulkaisussa, vaikka kannen syntyhistoria onkin aika ikävä.
-
Tuo kuvahan ei ole millään tavalla yhteyksissä Oklahoma-tarinaan. Se lienee jonkinlainen toisinto juhla-Texin (Italian nro 500) kannesta. Brassit ovat sitä jotenkin stailanneet.
Minä mielsin sen ylemmän sivullanäkyvän version (ainiin, poistin innokaana linkin...) mustavalkoversion muokkauksesta fanin käsialana. Voin toki olla väärässäkin, niitä omia muokkauksia on vaan harva se paikka sielä.
Hyvä Wade! Ehkä pitäisi perustaa oma keskustelusäie, teemana miten käytät kvaakia. Erittäin tarpeellista tietoa, myös meille cowboylle & cowgirleille! Kuvien kanssa touhaaminen on kyllä ollut niin kirotun vaikeaa että kaikki opastus mitä siihen saa on tervetullutta, muuhun myös.
En vielä kertonut kuvan laittamista koneelta, mutta sekin tulee. Tämä on kai käytännössä ollut meillä, Hannu ongelmana. Lainauksesta tulee vielä lisää juttua, ehdottelen oman ketjun Kvaakin käyttämisestä- perustamisesta tänne ylläpidon puolella.
-
Onkos uutta Maxia jo saatavilla lehtipisteistä? Eli lähdenkö tästä kaupalle?
-
Kirjoitin: Mikä on Oklahoman jälkeinen Maxi. Jos joku "huippu-tarina" niin mikä?
Tästä sopii tehdä vaivihkaa listausta ja pohdintaa.
Aihe alkaa olla ajankohtainen loppukesästä 2007, kun on saatu nämät Kobra ja klassikoiden (biisonien) jatkosetti kansiin.
Olen myös sitä mieltä, että Kronikat eivät ole niin pyhä formaatti, etteikö parhaita seikkailuja voisi ohjata Maxeihin parempana painatuksena. Sellaisenhan voisi vaikka julkaista Maxi/Kronikka-yhteisjulkaisuna, jonka saa numeroituun Kronikka-sarjaan omalle paikalleen, mutta kelpaa myös yksittäisten seikkailujen ostajille.
Nyt on saatu Kobra ja Vaarojen saartamina kansiin, niin olisikohan tämä aihe aika ottaa taas kohta käsittelyyn?
Minusta tuo Askon ehdutus juuri tuossa lainaamassani viestissä olisi paras ratkaisu. Ensi vuoden alussahan Kronikoissa tulee vuoroon "Luurankoylänkö", niin olisikohan siinä sitten se ensimmäinen "kronikka/maxi"?
-
Kannatetaan! Itse kun en ole vielä Luurankoylänköä edes lukenut, mutta tarinan keskeisyyden takia kyllä näkisi jotain muuta kuin suoraan skannattua kuraa.
-
Sitten Kesäkuulle Italiasta tuleva uutuus Maxi. Ja Timantti-Jimistä toinen Maxi-Kronikka, tähän tyyliin:
Heinäkuu 07:
Kronikka 18: 12/73-1/74 - Pataässä ja Paholaisaave, normaali pituisena 256 (2 Tex numeroa)
Marraskuu 07:
Kronikka 19: 2-4/74 - Kuoleman tie, 256+44 sivuisena eli tasan 300 sivuisena (että saadaan Kronikka-Maxi)
Joulukuu 07:
Maxi-Tex: Oklahoma!
_______________________________________ _______________________________________ __
Helmi/Maaliskuu 08:
Kronikka 20: 4-6/74 - Luurankoylänkö, 245 sivua (Maxin laadulla, [ns. Kronikka-Maxi])
Kesäkuu 08:
Italian uutuus Maxi-Tex Diso/Nizzi
Heinäkuu 08:
Kronikka 21: 6-7/74 - Suuri kuningas, 224 sivuisena, (että saadaan toinen Kronikka-Maxi)
Marraskuu 08:
Kronikka 22: 8-11/74 - Timantti-Jimin kosto, 436 sivua (2. Kronikka-Maxi)
Mitä mieltä Asko ja Janne, ynnä muut?
-
Kyllä minäkin kannatan ja mainittakoon sekin, että on tuosta jotain jo puhuttukin, mutta päätöksiä ei kai ole tehty. Asko varmaan tiedottaa, kun asia vähän etenee.
Itse olisin suurella ilolla ottanut jo Paholaisaaveen priimalla kuvanlaadulla vastaan, mutta se tulee liian äkkiä vastaan.
-
Tuli tässä hiljattain luettua tuhti annos klassikko-Texiä: Valkoisen biisonin pojat ja Vaarojen saartamana yhteen putkeen. Eipä näitä turhaan kutsuta klassikkoseikkailuiksi. Sillä hyvää luettavaa ne olivat sisällöllisesti ja ulkoisilta raameiltaan hyvä maxilaatu teki lukukokemuksesta sitäkin miellyttävämmän. Tarinoista parhaita olivat varmaan Noita Na-ho-mah ja Apassien kapina. Galepin piirros oli lennokasta, ei sitä myöhäiskauden päänsärynomaista viivasekamelskaa, eikä Gambakaan ollut onnistunut sabotoimaan mitään tarinaa, mihin oli taiteellista panostaan kutsuttu antamaan. Ja se on aina hyvä, että ennenjulkaisematonta matskua saadaan julki, mitä kaikissa klassikko-Maxeissa on harrastettu. Oklahoma sitten seuraavaksi. Laadukasta odotettavaa taas maxirintamalla.
-
Tuli tässä hiljattain luettua tuhti annos klassikko-Texiä: Valkoisen biisonin pojat ja Vaarojen saartamana yhteen putkeen.
Tuo on sitä, mitä välillä kadehdin siellä lukijapäässä Texin ravintoketjua. Itse kun joutuu pusaamaan noiden juttujen kanssa niin monessa vaiheessa toimitus-, tsekkailu- ja tarkastusmielessä, että homman juoni hajoaa ja spoilautuukin eri tavoilla. Kieliopillinen suodatin ei myöskään tee lukemista sujuvaksi.
Huomasin Ken Parkerin kanssa, kuinka hienoa oli lukea ensimmäiset neljä seikkailua putkeen ennen toimitusmuodollisuuksia. Pitäisi opetalla italiaa, jotta voisi paneutua Texeihin samoin.
Maxeihin olen yleensä palannut pölyn hälvettyä. Ennen pitkää luen myös tuon klassikkosetin kaikessa rauhassa. Suosikkini "Rio Hondon" ja "Luotituiskun" olen lukenut jo useampaan kertaan.
Olen myös pitkään aikonut järjestellä Blueberryt loogiseen lukujatkumoon ja ahmia koko satsin läpi... Toivottavasti onnistuu ennen eläkeikää...
"Oklahoma!" on siis linjassa ja ladonnassa lokakuussa julkaistavaksi. Waden, Ernon ja Jannen avulla viritettiin komea Villa-kansikuva (kts. Banana), jonka TamTam käy tänään tuomassa skannattavaksi lopulliseen versioon. Moireeta ei tällä kertaa anneta muodostua värien taivaalle.
-
Se, että vähän osaa italiaa, ei ole aina hyväksi. Texit pystyy yleensä aika luontevasti lukemaan läpi ilman pahempia ajatuskatkoja. Sen verran alkeiden tasolla ainakin minulla se kieli vielä on, että hersyvästä dialogista ei aina ensilukemalla saa kaikkea irti. Sitten, kun suomiversio kera rennen käännöksin ilmaantuu, se on juhlaa. Valitettavasti isoin pala kakkua on silloin jo ahmittu. Kaikkein makeinta olisikin ahmia koko kakku kerralla ja siksipä olen viime aikoina vältellyt uusien italo-Texin lukemista, vaikka olisinkin saanut niitä kätösiini. Esimerkiksi Letterin Kobran myrkkyä en viitsinyt italiaksi lukea, vaikka selailin sitä kyllä ahkerasti niiden kuukausien aikana, kun suomi-maxia odoteltiin. Poikkeuksen tästä säännöstä taidan tehdä kuitenkin Fuscon viimeisimmän kanssa...
Samalla karehrin hiukan niitä, jotka eivät omista noita wanhimpia willereitä. Klassikko- ja kronikka- Texien ilmestyminen täytyy olla heille iso juttu. Itselleni ne ovat pelkästään mielenkiintoinen lisä kokoelmiin.
-
Tuo on sitä, mitä välillä kadehdin siellä lukijapäässä Texin ravintoketjua.
Juu, lukijapäässä on ihan kiva olla. Vaikka välillä joutuu odottamaan jotakin tarinaa/julkaisua pitkäänkin, niin useimmiten lukunautinto on sitäkin suurempi, kun lehden luettavaksi saa. Lisäksi säästelen parhaita tarinoita eli en niitä kovin usein lue. Siten niissä säilyy edes jonkinlainen tuoreus, ehkä. Maxitkin olen lukenut vasta yhteen kertaan läpi, mutta jossakin lähitulevaisuudessa on tarkoitus palata ainakin Lyijytuulen ja Repetton maxien pariin.
"Oklahoma!" on siis linjassa ja ladonnassa lokakuussa julkaistavaksi. Waden, Ernon ja Jannen avulla viritettiin komea Villa-kansikuva (kts. Banana), jonka TamTam käy tänään tuomassa skannattavaksi lopulliseen versioon. Moireeta ei tällä kertaa anneta muodostua värien taivaalle.
Hiton hieno kansi! Onko tuo ihan alunperinkin Oklahomaa varten piirretty vai johonkin muuhun tarinaan?
-
Hiton hieno kansi! Onko tuo ihan alunperinkin Oklahomaa varten piirretty vai johonkin muuhun tarinaan?
Tuo Villan piirtämä kansi on otettu Tex Nuova Ristampa -sarjaan piirretyistä liitekuvista. Eli alkuperä on Italian Tex nr 117. Ja kuvahan liittyy oikeasti tarinaan Nogalesista etelään, Suomen TW 1978 / 9 - 10
-
Hiton hieno kansi! Onko tuo ihan alunperinkin Oklahomaa varten piirretty vai johonkin muuhun tarinaan?
Erno ehtikin jo kommentoida, vaikka vastahan se tuosta lähti...
Oklahomaksi kuva muuttui, kun kuvasta poistettiin intiaanikeihäät ja käännettin se vielä peilikuvaksi, jotta logo ja otsikointi oli helpompi hoitaa. Winchesteriähän Tex laukoo vasurillakin – varsinkin silloin, kun pauke on osumatarkkuutta tärkeämpi.
http://www.bananapress.fi/index.php?sivu=33540
(haku: "Maxi-Tex 14". En näköjään saa tähän toimivaa suoralinkkiä)
Jos puritanismi uhkaa oireilla moisen mestaroinnin johdosta, kannattaa vilkaista, mistä mutanttikannesta luovuimme ilomielin:
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/scheda_speciale?collana=28&numero=1&subnum=0#
-
http://www.sergiobonellieditore.it/auto/scheda_speciale?collana=28&numero=1&subnum=0#
Ja ohessa vielä se albo d'oro-sarjan numeron 12 alkuperäinen kansi vuodelta 1960. Missäs se aidan matalin kohta olikaan...?
-
Kannen valinta on kyllä onnistunut mainiosti. Minussa on joskus pientä puritanistin vikaa ja suosin mielelläni aina alkuperäistä ja tässä täpauksessa minun tapojeni mukaan pitäisi suosia tuota mutanttikantta. Vaan nytpä en ole tapojeni orja.
Sain muuten eräältä tutulta kroatialaisen version tuosta samasta maxista. Siinä on kantena tuo mutantti. Vaan takakannessa komeilee Ortizin taiteilema Tex Willer hevosineen. Outoa! Melkoisen ruma on ulkoasultaan kannen tekstifontteja myöten tuo kroaattijulkaisu.
-
Melkoisen ruma on ulkoasultaan kannen tekstifontteja myöten tuo kroaattijulkaisu.
Tarkoittanet tätä lehteä...takakantta ei ikävä kyllä tähän hätään ole saatavilla ainakaan multa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=7219.0;id=5053)
-
Kiitos tiedoista!
Puritanismi ei nosta päätään, sen verran tyylikkäältä näyttää Villan kansi, muokkailtunakin. On se hieno juttu, kun ristampoista löytyy näin loistavia vaihtoehtoisia kansikandidaatteja, jos alkuperäinen on huono. Ja sitä Galepin originaali Oklahoman tapauksessa kieltämättä on (puhumattakaan Boron piraattikansista).
-
Justiin tuo kansi. Melko valju. Takakannesta ei väliä, joku Ortizin tutunnäköinen kuva ruskealla pohjalla. On voitu käyttää jonkun muun, ortizin piirämän, maxin takakannessa meilläkin.
Boron kansi tähän nyt vielä olisikin puuttunut. Ei nekään kannet tainneet tarinaan liittyä...
-
Kyllä toi "suomalainen" ratkaisu on paree, toimii hyvin :)
-
Todella upea kansi Oklahomassa, jo pelkästään sen vuoksi taidan sen sitten hyllyyni hankkia vaikka tarina onkin jo normaalitexeissä julkaistu. Banaanipainon esittelyssä kerrotaan että nyt tarina julkaistaan kokonaisena, mitenkähän paljon sitä aikanaan karsittiin? (voip olla että tästä on jo jossain aiemmin ollut puhetta...)
-
mitenkähän paljon sitä aikanaan karsittiin? (voip olla että tästä on jo jossain aiemmin ollut puhetta...)
Suomenkielisestä versiosta puuttuu 8 sivua ja yksi rivi.
Kirjojen 5/95 ja 6/95 välistä puuttuu yksi sivu ja yksi rivi.
Nro:sta 6/95 sivujen 5 ja 6 välistä puuttuu sivu.
Nro:ssa 6/95 sivut 63 ja 64 ovat vaihtaneet paikkaa.
Nro:sta 7/95 sivujen 8 ja 9 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 36 ja 37 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 49 ja 50 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 78 ja 79 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 89 ja 90 välistä puuttuu sivu.
Nro:sta 7/95 sivujen 107 ja 108 välistä puuttuu sivu.
-
Aikas lailla puutuu, miksiköhän noita aikanaan karsittiin??
-
Tarina 'Oklahoma' on suomennettu norjalaisesta laitoksesta. On mahdollista, että tämä versio on ollut jo suomeen tullessaan (norjassa) lyhennetty, täkäläisen toimituksen sitä tietämättä. Toinen vaihtoehto on, että italiasta on kansainväliseen levitykseen lähtenyt alkuperäisestä lyhennetty versio...?
Tällainen tieto/arvaus mulla on ollut, mahtaakohan Asko tietää tai muistaa paremmin....
Syyhän on helppo arvata, nyt tuo tarina sopi kutakuinkin täydellisesti kolmeen lehteen. Norjassa ja Suomessa Willeri julkaistaan melko samankaltaisina lehtinä.
-
Tarkkaa työtä Ernolta kuten aina, kiito! Kai Oklahoma sitten pitää hankkia muutenkin kun vain kannen takia.
Edellisestä maxista tähän vielä sen verran, että ennenjulkaisematon tarina Vaarojen tiellä oli mielestäni aivan loistava! Ihmetyttääkin miksei sitä julkaistu jo aikaisemmin; Galeppiinin kulta-aikaa ja todella mielenkiintoinen tarina. Mutta hienoa että tämäkin vihdoin saatiin suomeksi.
-
Tuohon aikaan sensuurimestari oli suomentaja Renne. Koska hän ei muista mitään silvotun Oklahomasta (olen kysynyt!), niin vankka olettamus on, että norskit olivat asialla.
Tarinalla on muuten uusi suomennoskin, nyt suoraan italiasta. Naannoinhan Renne teki käännökset norjasta. Siinäkin syy hankkia julkaisu.
-
Lukaisin Oklan tuossa iltasella ja piristi kovasti Berardin erilainen huumori. Hyvää vaihtelua perusjuoneen, ja huumoriin;
"Vanha huuhkain!"
"Olen nuori puumaseni"
"Ole vain"
Berardin huumori naurattaa oikeasti verrattuna edellä olevaan Texin nykyhuumoriin. Tarinassakin on mukavaa vaihtelua perinteiseen kaavaan ja ilahduttava asiantuntemus. Onhan Berardi kaiketi junaillut myös tarinan Ranchero, tosin heikommalla menestyksellä sekä taiteellisessa, että tunteellisessa mielessä, kuin Olkahoma.
-
Maxejakin pukkaa oikein kivasti ulos Italianmaalla. Tässä listaa tulevista, ei välttämättä ihan oikeassa järjestyksessä:
Diso/Nizzi
Cossu/Nizzi
Ortiz/Segura
Diso/Faraci
Repetto/Faraci
Kivalta näyttää tälläkin saralla. Jokin aika sitten, kun tiedossa oli vain Disoa (josta oikein kukaan ei pidä...) ja Cossua (jota ainakaan Nizzi ei arvosta...), niin näytti synkältä. Mutta nyt on saatu Ortiz ja Repetto (toivottavasti papat vielä jaksavat puristaa!) remmiin ja Faraci on ilmeisesti ottanut päävastuun tulevista maxeista, niin näyttää paljon paremmalta.
-
Eipä suurta juhlaa siltikään, koska menee kaksi(parhaassa tapauksessa kolme tai neljä) vuotta ennen kuin tuo Ortiz saadaan suomeen. Tosin hyvää kannattaa odottaa: Segura+Ortiz=huipputarina.
Saisivat kyllä Dison potkia pihalle. Hän oikeasti osaa pilata tarinat. (Ja Maxit kun piti olla niitä Texin helmiä.)
-
Disolla on pahimpana kompastuskivenä Texin ym. kasvot. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Bonelli piirrättää kasvot uudelleen jollakin toisella... Tosin Diso kuulemma kuuluu Bonellin ystäväpiiriin, joten ei vielä nuolaista.
-
Rupeis Fusco piirtelee pelkkiä kasvoja "huonompien" tilalle, jos ei jaksa enää kokonaisia tarinoita.
Pläräsin tossa just Tuulen poikaa, niin kyllä siinä oli kaikkien kasvot aika omituisen näköisiä :-[.
-
Tosin Diso kuulemma kuuluu Bonellin ystäväpiiriin, joten ei vielä nuolaista.
Ai, Bonellilla on siis vielä ystäviäkin.
Tosin hyvää kannattaa odottaa: Segura+Ortiz=huipputarina.
Näin on, Font! Rupesin miettimään, miksei Seguralle ole annettu enemmän vastuuta (10 vuotta ja vain 5 Tex tarinaa), kun hänellä tuntuu kuitenkin pysyvän kynä varsin hyvin kädessä. Ja ikääkin on vasta vaivaiset 60 vuotta.
Muuten, Segura ja Ortiz ovat näköjään tuttu parivaljakko jo entuudestaankin: http://en.wikipedia.org/wiki/Antonio_Segura
Ettei olisi Segura päässyt Ortizin siivellä Texin tekoon?
-
Segura aloitti Tex-hommat Repetton kanssa. Tarina oli hyvä, mutta jäi useaksi vuodeksi hyllylle, kun sopivaa julkaisua ei löytynyt. Bonellin kiinostus oli herännyt ja Segura sai lisää töitä tällä kertaa vanhan ystävänsä Ortizin kanssa. Lopulta yhteistyö Repettonkin kanssa jatkui maxin merkeissä, ja Seguran ensimmäinen tarina julkaistii maxissa, jossa oli kaksi seikkailua (maxin nimi ei nyt tule mieleeni...).
Mutta Seguran status on ollut olla aina, vain ja ainoastaan apukirjoittaja. Kohtelu on sen mukaista. Decio Canzio on puhtaaksikirjoittanut kaikki Seguran tarinat. Espanjalaiselle Seguralle Tex ei ollut entuudestaan tuttu, joten korjattavaa on ollut yllin kyllin. Seguran mahtava tarinankertojan taito on kuitenkin mahdollistanut hänen jo varsin pitkän pestinsä. Synkkiä pilviä taivaalle on kuitenkin tuonut Canzion eläkkeelle jäänti. Kuka nyt puhtaaksikirjoittaa tarinat? Vai jäikö Seguran pesti nyt tähän? Vaan ei hätää, sanoi Tex-tallin syväkurkku. Canzio jatkaa kiikkustuolista - niin Seguran, Rujun kuin Manfredinkin - tarinoiden muokkaamista.
-
Kiitoksia mielenkiintoisista tiedon jyvistä, joita keräilen säkkeihin Tex hyllyni alle. Taas paria jyvästä viisaampi ;D.
(Janne on niittänyt viljaa jo hyvän aikaa ;).)
-
Eipä kestä kiittää. Vaikka kuinka tiedonjyviä jakelisi, niin ei se jyväsäkki oman tex-hyllyn alla tule yhtään ohkaisemmaksi :).
Ja se maxi, jossa Seguran eka tarina julkaistiin oli Kalkkarot ja pahemmat käärmeet.
-
Mukavaa kun näitä jyväsiä tarjoillaan meillekin, joilla ei ole omia arvokkaita tietolähteitä tai kurkkuyhteyksiä. Sitä arvostan!
-
Milloinkahan tämä Oklahoma mahtaa ilmestyä.. Ei oo vielä näkyny?
-
Milloinkahan tämä Oklahoma mahtaa ilmestyä.. Ei oo vielä näkyny?
MUOKS (ei pitäisi kotona kirjoitella, kun ei ole aikataulu nenän edessä):
24.10. on ilmestymisen tavoitteena.
Ennakkokappaleet tulivat jo yli viikko sitten, joten tarkempi tarjolle tulo on Ärrästä kiinni.
Nizzi/Dison Fort Sahara putosi käännöskappaleina ja digimateriaalina toimitukseen eilen. Tuhti 328+4 -sivuinen tuppo ranskalaisen muukalaislegioonan rellestyksistä Meksikossa.
Piirrosjälki tulee vaatimaan totuttelua, sillä se on päällisin puolin vilkuiltuna jotenkin epätasaisen oloista. Tuulen pojan vuoristometsät sopivat Disolle paremmin kuin karummat aavikkomaisemat.
Julkaisu venyy loppukevääseen, jos saadaan Luurankoylänkö viriteltyä ensin.
-
No nyt on Oklahoma hankittu ja luettukin.. Erittäin mielenkiintoinen tarina ja
oli mukava saada se yksiin kansiin ja ihan kokonaisena..
Mutta ei pelkästään positiivista.. Eli jos vertailee 95-vuoden ohlahomaa ja tätä maxia niin jotenkin pidin parempana 95-vuoden käännöstä.. Vaikkakin se oli käännetty norjan kielestä suomeksi niin tässä maxissa muutamat lauseet eivät kuvanneet oikein hyvin sitä mitä oikeesti tarkoitettiin. Huomasiko kukaan muu samaa??
(En tiedä johtuiko se siitä, että olen lukenut sen 95-vuoden tarinan niin monesti ja nyt tämä ei tuntunut sen takia tutulta..?)
-
Milläs perusteella se on käännetty norjasta?
-
Varmaan ihan sattumaa. Suomen toimitus sai norskiversion käsiinsä ja päätti saman tien toimittaa siitä suomalaisen version. Tuohon aikaan ei Suomessa erikoisjulkaisuista puhuttu mitään, ja saattaa olla, että toimitus ei edes tiennyt, mikä ilalojulkaisu siellä taustalla oli.
Minä olen käännöksestä ihan eri mieltä. Kyllä se tässä maxissa on nyt paljon parempaa. Pienellä vertailulla havaitsin, että joidenkin tekstipätkien merkitys on selvästi muuttunut ja ne pätkät ovat nyt lähempänä alkuperäistä ilmaisua.
-
Aihe alkaa käydä koko ajan vain "kuumemmaksi" mitä pidemmälle seuraavan kronikan julkaisuaikaa mennään. Kysyn nyt siis sinulta, Asko Alanen, tahdotko vastata tälle Mr. Fontille?
Asiaan... Tuli mieleen nytten kun Oklahoman ostin, niin se maxi-kronikka asia. Olet sanonut, että Luurankoylänkö tullaan julkaisemaan maxina, mutta tarkemmat yksityiskohdat puuttuu. Saisiko siis hieman tarkennusta? Seuraavana ilmestyvään kronikkaanhan (kronikka 19) pitäisi lisätä loppuun ekstra pituutta, että sen jälkeen voitaisiin vetää Luurankoylänkö kokonaisena maxin laadulla. Mites asiat siis on??
-
Kysyn nyt siis sinulta, Asko...
Luurankoylänkö tullaan julkaisemaan maxina. Saisiko siis hieman tarkennusta?
Seuraavaan kronikkaanhan (19) pitäisi lisätä ekstra pituutta, että voitaisiin vetää Luurankoylänkö kokonaisena maxin laadulla.
Näin juuri on tarkoitus toimia.
Näköisprintit yhdistetään suoraan ylitse välistä vetäistyjen luurankojen.
Ylänkö ilmestyy kansiltaan Kronikka-sarjaan sovitettuna, mutta kovakantisen Yama-kirjan mahdollisuus pistää pohtimaan, josko "Luurailustakin" tekisi samalla painokierroksella kovakantisen version samantyylisillä (ei-kronikka) kansilla.
Sopimusteknisistä syistä Luurailu ei siis tule nimellisesti maxina, mutta painolaatu tulee olemaan hyvä. Eiköhän opusta markkinoida myös Texin 60-vuotisjuhlan kunniaksi kaikkien aikojen suosituimpana klassikkoseikkailuna.
-
... josko "Luurailustakin" tekisi samalla painokierroksella kovakantisen version samantyylisillä (ei-kronikka) kansilla.
Eiköhän opusta markkinoida myös Texin 60-vuotisjuhlan kunniaksi kaikkien aikojen suosituimpana klassikkoseikkailuna.
Loistavaa Asko, kovakantinen Luurankoylänkö olisi aivan mieletön juttu ja juhlajulkaisuksi mitä parhain tarina.
Pidän varpaatkin pystyssä että tuo toteutuisi, lisää vain saman suuntaisia juttuja :)
Willer-keräilijänä jo 33 vuotta ja takuuvarmasti jatkuu...
-
Onkohan mahdollista saada alustava ilmestymisajankohta? Siis kevät, kesä......? En tietenkään kysele mitään tarkkaa kuuta,vaan about ilm.ajankohtaa.
-
Onkohan mahdollista saada alustava ilmestymisajankohta?
Kronikka-sarjan seuraava opus ilmestyy kahden viikon päästä ja seuraava maaliskuussa. Luurankoja kalistetaan näin ollen heinäkuulla.
Kerron heti, kun saadaan kovakantisten rinnakkaisprojektien toteutuksesta päätöstä.
-
15.3.08 klo 09.00.00, oliko tarpeeksi about ilm.ajankoht?
Siis alkuvuonna 2008, helmi/maaliskuussa, tulee kronikka 20...
Näin juuri on tarkoitus toimia.
Näköisprintit yhdistetään suoraan ylitse välistä vetäistyjen luurankojen.
Ylänkö ilmestyy kansiltaan Kronikka-sarjaan sovitettuna, mutta kovakantisen Yama-kirjan mahdollisuus pistää pohtimaan, josko "Luurailustakin" tekisi samalla painokierroksella kovakantisen version samantyylisillä (ei-kronikka) kansilla.
Sopimusteknisistä syistä Luurailu ei siis tule nimellisesti maxina, mutta painolaatu tulee olemaan hyvä. Eiköhän opusta markkinoida myös Texin 60-vuotisjuhlan kunniaksi kaikkien aikojen suosituimpana klassikkoseikkailuna.
:o
k-k-k-k-ko-ko-kova k-k-kan-kan-kantisena?? ?? ?? ?? :P :-*
Nyt huippaa jo sen verran että on vaikea saada tekstistä selvää ja pysyä kärryillä. Siis tekisette luurankoylängöstä kovakantisen, ja hyllyttäisitte kokonaan kronikka-maxi idean??? Laittaisitte vaan kronikka 20 alkuu tekstin "välistä puuttuva tarina julkaistaan Texin 60-vuotisjuhlan kunniaksi kovakantisena albumina"?
Tarkennatko hieman mr. poppamies??
-
Siis tekisette luurankoylängöstä kovakantisen, ja hyllyttäisitte kokonaan kronikka-maxi idean???
Hylkäisimme vain maxi-nimen ja logon käytön.
Joka tapauksessa julkaistaan pehmeäkantinen (maximainen) Kronikka sijoitettavaksi paikalleen sarjaan. Numeroksi 21. Kronikat 20 ja 22 kammetaan selitellen sen ympäri.
Oma haaveeni on, että osa painoksesta lyötäisiin hiukan erityylisiin koviin kansiin ja Yama loppuvuodesta samankaltaisiin.
Toivon vain, että kukaan ei ala äänekkäästi kärvistellen hankkimaan sitä kahteen kertaan, sillä ainakin minä valitsisin hillityn viileästi vain jomman kumman.
-
Toivon vain, että kukaan ei ala äänekkäästi kärvistellen hankkimaan sitä kahteen kertaan, sillä ainakin minä valitsisin hillityn viileästi vain jomman kumman.
Ai siis, ettäkö jollakin ei olisi varaa juhlapainokseen, ja vaatii siksi normaalikronikkaa?
Eipä mitään, mainio homma tuo on. Onko Yama siis tämän vuoden lopulle, vaiko ensi vuoden?
-
Ai siis, ettäkö jollakin ei olisi varaa juhlapainokseen, ja vaatii siksi normaalikronikkaa?
Heh, tasan tarkkaan tiedän että tulen ostamaan juhlapainosta enemmän kuin yhden ja vähintään yhden normaalikronikankin....pitäähän sitä nyt vähän Egmonttia pönkittää...
-
Sama se, kyllä meikä ostaa Texit, kuosista riippumatta.
-
Toivon vain, että kukaan ei ala äänekkäästi kärvistellen hankkimaan sitä kahteen kertaan, sillä ainakin minä valitsisin hillityn viileästi vain jomman kumman.
:-D Turha toivo, kaikki pitää olla hyllyssä....
-
Todella upea juttu, jos ensi vuonna saadaan peräti kaksi kovakantista Tex-julkaisua. Asko hemmottelee meidät ihan pilalle...
Ilmeisesti Yama-kirjassa on kyse tuosta Mefiston poika-tarinasta, niinkuin täällä kronikkaketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,370.msg171076.html#msg171076) on aiemmin puhuttu. Tuolla tarinalla on mittaa n. 360 sivua, joten muhkea opus siitä tulisi. Lähes suora jatko-osa tarinallehan on sitten Yaman paluu (7-9/82), mutta sitä lienee mahdoton ympätä samaan niteeseen.
Lieneekö tuosta julkaisusta tulossa ihan normaalikokoinen, siis ei sentään suuralbumiluokkaa?
-
Ei albumikokoinen julkaisu menisi varmaan millään kronikka-statuksella läpi.
-
Hylkäisimme vain maxi-nimen ja logon käytön.
Joka tapauksessa julkaistaan pehmeäkantinen (maximainen) Kronikka sijoitettavaksi paikalleen sarjaan. Numeroksi 21. Kronikat 20 ja 22 kammetaan selitellen sen ympäri.
Oma haaveeni on, että osa painoksesta lyötäisiin hiukan erityylisiin koviin kansiin ja Yama loppuvuodesta samankaltaisiin.
Juu juu, nyt alkaa täälläkin raksuttaa. Kyllä kelpaisi tämmönen menettely!
EDIT: Huomasin juuri että seuraavan kronikan numero on 19, eli Luurankoylänkö-kronikan numero olisi 20, mutta tuossa viestissä Asko sanoo sen laitettavan numero 21deksi. Minkä ihmeen takia? Siis "suuri kuningas"-kronikka tulisi ennen luurankoiluja maaliskuussa, ja kronikka-maxina ylänkö vasta kesällä. Kysymys kuuluu MIKSI?
Toivon vain, että kukaan ei ala äänekkäästi kärvistellen hankkimaan sitä kahteen kertaan, sillä ainakin minä valitsisin hillityn viileästi vain jomman kumman.
Voi Asko, Asko, Asko, kun et meitä keräilijöitä tunne... Kaikki on saatava, mielellään kolmeen neljään kertaan ;D
Ei siis mitään kärvistelyä, vaan hankin molemmat ILOMIELIN! ;)
-
Joo, ainakin yksi kovakantinen kotiin. Kolme pehmeäkantista luettavaksi - yksi kotiin, toinen mummolaan ja kolmas anoppilaan. Ja ehkä yksi kovakantinen vielä pankkiholviin sen varalle, jos sattuu tönö palamaan 8].
-
Joo, ainakin yksi kovakantinen kotiin. Kolme pehmeäkantista luettavaksi - yksi kotiin, toinen mummolaan ja kolmas anoppilaan. Ja ehkä yksi kovakantinen vielä pankkiholviin sen varalle, jos sattuu tönö palamaan 8].
Jannella on arvot hukassa.
Yksi peh. kantinen lukukappaleeksi, toinen ja kolmas broidia ja faijaa varten. Ja koska faija hukkaa yhden, sitä varten vielä yksi. Kovakantisia kaksi hyllyyn, toinen edustukseen ja toinen talteen, että säästyy hyvänä. Mummoloihin molempiin kaksi zipaletta (jos on siis kaksi mummolaa, jos ei, niin mökille kolme!) ja ne, keillä anoppila on, niin appiukkoa ilahduttamaan yksi zipale.
Opin yhdeltä Kvaakilaiselta, että terrori-iskua, tai muuta luonnonkatastrofia varten täytyy hommata pari jemmaan, joita pitää Washingtonin osavaltion pääpankissa, holvissa numero - enpäs kerrokaan mikä. Kaksi pahvilaatikollista myyntiä varten.
Ei Asko, älä kasvata painosmäärää, en ole tosissani.
-
Joo, ainakin yksi kovakantinen kotiin. Kolme pehmeäkantista luettavaksi - yksi kotiin, toinen mummolaan ja kolmas anoppilaan. Ja ehkä yksi kovakantinen vielä pankkiholviin sen varalle, jos sattuu tönö palamaan 8].
Kovakantinen ilman muuta lukukappaleeksi kun pehmytkantisessa näkyy heti lukemisen jäljet 8]
Marketissakin oli monta Oklahomaa jo ihan makkelina...siinä hilkulla etten lähtenyt kouluttamaan lehtivastaavaa laatusarjakuvan pahoinpitelystä...
-
Marketissakin oli monta Oklahomaa jo ihan makkelina...siinä hilkulla etten lähtenyt kouluttamaan lehtivastaavaa laatusarjakuvan pahoinpitelystä...
Prismassa oli Ken Parkerit, joku TET- harjoittelija tahi kesätyöläinen (en yleistä) laittanut koko KP varaston levälleen lehtihyllyyn. Sormet syyhysivät tarttua mokomaa niskasta kiinni ja laittaa Parkereiden viereen levälleen, nippusiteellä kiinni.
-
UBC:n sivuilla oli arvosteltu uusin maxi Fort Sahara. Arvostelijana oli tunnettu Nizzin vihaaja Feltrin. Tällä kertaa miekkonen ylitti itsensä. Aihe 1/7, käsikirjoitus 1/7. Dison kuvitus oli sentään saanut 2/7. Näin pahasti Feltrin ei ole koskaan Nizzin työtä haukkunut, joten tuskin mikään huippumaxi sieltä tulee. Tarina oli täynnä kliseitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Texin hahmokaan ei miellyttänyt, vaan hänen mainittiin mm. olevan moraaliltaan rappeutuva.
Mutta ei kannata hätkähtää. Feltrin, kuten sanottu, on periaatteellinen Nizzin vihaaja, hän yleensä antaa Nizzille kirjoituksesta 2/7, ja silloin tarina on mielestäni ollut jo oikein hyvä. Ykkösiä on ennenkin tipahdellut, ja silloinkin tarinat ovat vähintään luettavia olleet. Kolmosen saaneet tarinat ovatkin jo olleet huippuja.
-
Wade on muuten tehnyt hyvän arvostelun Oklahomasta. Löytyy etusivulta!
-
En ole kerennytkään huomauttaa siitä, koska se julkaistiin muiden taholta. Tai siis minä sen tein, mutten ollut läsnä, kun se etusivulle siirtyi.
Jaa, sekö on hyvä?
-
Hyvä oli, usko pois.
Oklahoman käännöksestä sen verran, että en ole systemaattisesti vertaillut käännöksia alkuperäiseen, mutta muutaman sivun olen tarkistanut. Poikkeuksetta näytti siltä, että uusi käännös on tarkempi ja uskollisempi alkuperäiselle. Ilmeisesti on käynyt ensimmäisen käännöksen kanssa niin, että käännöksen käännöksessä alkuperäinen tarkoitus on väkisinkin hämärtänyt. Koska tehtävä oli tuolloin lähtökohtaisesti huomattavan vaikea, niin Renne on hyvinkin, tiedostetusti tai tiedostamattaan, ottanut käännöstyöhön vapaammat kädet. Kieltämättä Rennen teksti olikin vapautunutta, rentoa ja letkeää. Lisäksi norjalainen kääntäjä on välissä voinut tehdä hyvinkin vapaata käännöstyötä. Suosin silti uutta käänöstä, koska mielestäni on aina parempi, jos ollaan mahdollisimman lähellä tarinan alkuperäistä henkeä. Mutta molempi parempi, ainahan voi fiiliksen mukaan ottaa käteensä kumman tahansa version, jos molemmat sattuvat hyllystä löytymään.
-
Tuleva Suomessa ilmestyvä maxi on Dison piirtämä. Nyt näyttää siltä, että myös seuraava Italiassa ilmestyvä maxi on Dison käsialaa. Kaksi putkeen siltä mieheltä on vähän liikaa.
-
Näin jälkijunassa kommentoin Oklahomaa, toki Waden arvostelu oli hyvin tehty, kiitos Wade, mutta.. Lukiessani Oklahomaa nyt (ainakin) toista kertaa niin täytyy sanoa että hieman tökki. On varmaan arvo sinänsä että tarina pohjaa johonkin 'todelliseen' ja että tarinassa kuvataan jotenkin pelkän seikkailun lisäksi myös vähän laajemmin tapahtumien kontekstia ja arkisia sivujuonteita, kuten tässä tehtiin. Muistan kun nuorena ahmin Zane Greyn (ah niin romattisia) lännentarinoita samoin kuin J.F.Cooperin Viimeistä mohikaania (ja mitä niitä oli muita). Kun sitten varttuneemmalla iällä Mohikaania yritin lukea uudestaan, ihmettelin, miten olinkaan aikanaan jaksanut moista jaarittelua lukea! Kaikkea se ikä teettää..
Vähän samat fiilikset tuli tämän Oklahoman kanssa; valtavasti pieniä sivujuonteita ja yksityiskohtia jotka eivät vie tarinaa eteenpäin vaan puuduttavat. Käytännössä: Oklahoma -maxi oli ensimmäinen Tex-julkaisu jonka lukeminen kesti minulta enemmän kuin yhden illan (neljä päivää), ei siksi että olisin nautiskellut vaan siksi että ikävystyin tämän tarinan parissa.
Ei ihme että Berardin tarinaa ei aikanaan julkaistu Texin normaali-sarjassa vaan sitä varten piti oikeastaan luoda aivan oma sarjansa, kyllä tämä niin paljon poikkeaa siitä millaisia Tex-seikkailut ovat. Ero on jokseenkin samaa luokkaa kuin mitä on luonto-dokumentilla ja Harrison Ford - Kadonneen aarteen metsästäjät -jutuilla.
Olin jo aiemmin lukenut ensimmäisen uudelleenjulkaistun Ken Parkerin, ja se tietysti aika paljon auttaa ymmärtämään Berardin tarinankerrontaa; velttoahan se sielläkin oli, millä en tarkoita sitä etteikö siinä kiinnostaviakin puolia olisi. Jos tykkää maalailusta ja arvelee että näin on saavutettavissa jotenkin 'aidompaa' Villiä länttä, niin mikäs siinä.
Lopputulema: Oklahoma-maxi säilyy hyllyssäni, lähinnä maestro Letterin kunnioituksesta, mutta epäilen vahvasti että pöly joka sen päälle laskeutuu ei siitä koskaan poistu.
-
Huu, olipa ankara tuomio. Minä olen kyllä enempi Waden kannalla. Minusta tuo maalailu sopi Oklahoman maisemiin ja historialliseen miljööseen kuin nenä päähän. Melkeimpä parasta, mitä maxi-rintamalla on nähty. Tajusin kuitenkin Hannun pointin, ja ymmärrän hyvin, miksi jotkut eivät siitä ehkä pidä. Minusta tällainen vaihtelu virkistää!
-
Tasan eri mieltä kuin Hannu! Pidin ja pidän Oklahomasta kuin hullu puurosta!
-
Samaa mieltä jannen ja pason kanssa eli kyllä minunkin mielestä oklahoma on yksi parhaimmista maxi-texeistä, ellei jopa paras!
Tosin, mullakin hiukan tökki lukeminen, mutta laitoin sen suomennoksen piikkiin, joka oli aika lailla erilainen kuin siinä 95-vuoden painoksessa (norjan kielestä käännetyssä). Siitähän olikin jo puhetta ja eriäviäkin mielipiteitä tais olla..?
-
Viimeisin lukukokemus oli Valkoisen biisonin pojat. Mielestäni siinä oli erittäin hyvä idea alusta loppuun asti.
Muut eivät olekkaan sitten aivan niin hyvässä muistissa että voisin antaa arviota.
-
Viimeisin lukukokemus oli Valkoisen biisonin pojat. Mielestäni siinä oli erittäin hyvä idea alusta loppuun asti.
Minulle tuossa oli niin paljon nostalgiaa ettei muusta väliä; hyvä että joku näkee siinä muitakin arvoja!
-
Itse annan ääneni Dodge Citylle, koska siintä alkoi oma Tex Willer fanitukseni ::)
-
Oliskos mitään mahdollisuutta siirtya Maxeissakin nykyisen perus-Texin isompaan kokoon?
-
Kannatan Pasoleatin ajatusta!
nimim. "Nyt hyllystäni löytyy tilaa"
-
Tietty kannatan!
-
Kronikka-säikeessä Asko juuri lupaili moista. Hieno juttu, toivottavasti toteutuu mahdollisimman pian.
-
Sopimukset Norhavenin kanssa kattavat Fort Saharan ja Irlannin Paten totutussa maxikoossa, mutta katsotaan, mihin heidän tai Westpointin koneet soveltuvat ensi vuoden puolella.
-
Toivottavasti Norhavenin koneet taipuvat uuteen formaattiin, sillä luvalla sanoen perussarjan painojälki ei yllä vieläkään esim. maxien painojäljen tasolle.
-
Nizzi/Dison Fort Sahara putosi käännöskappaleina ja digimateriaalina toimitukseen eilen. Tuhti 328+4 -sivuinen tuppo ranskalaisen muukalaislegioonan rellestyksistä Meksikossa.
Julkaisu venyy loppukevääseen, jos saadaan Luurankoylänkö viriteltyä ensin.
Lieneekö tuhti tuppo vielä aikataulussaan vai ovatko muut virittelyt sotkeneet suunnitelmia? Kohta on puoli vuotta vierähtänyt edellisestä maxista Oklahomasta ja kevätkin on jo hyvässä vauhdissa. Vaikka kyse onkin Dison tarinasta, alkaa maxihammasta taas kolottaa. Eli kiva olisi saada edes pieni tiedonmurunen, koska Fort Saharaa uskaltaa odottaa saapuvaksi lehtipisteisiin.
-
Cheyennen jalanjäljissä tullaan; Fort Saharan aikataulu kiinnostaa, samoin Luurankoylängön. Jos jotain - vaikka ylimalkaisempaakin - tietoa on, niin ilomielin näistä kuulisi.
-
Poppa-Asko on lomalla, eikä aikatauluja ole mukana. Odotellaan jännityksellä!
-
Tällästä infoa löytyi Bookplussasta tosta Fort Saharasta:
Maxi Tex - Fort Sahara
Bonelli, G.L. ; Galleppini, A.
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 14.05.2008
ISBN: 9789524698689
Hinta: 10,95 euroa
Saatavuus: Ei vielä julkaistu
Mut kandee muistaa että tuo aina alustavaa infoa!
-
Maxi Tex - Fort Sahara
Bonelli, G.L. ; Galleppini, A.
Heh, tekijätiedot ovat ainakin totaalisen pepuillaan. Kuten oli jostain kumman syystä kaikissa muissakin verkkokirjakaupoissa, jotka nopeasti kävin läpi. Toivottavasti tuo julkaisuajankohta sentään pitää paikkansa, edes suunnilleen.
Perussarjan numerossa kuusi (http://www.bananapress.fi/Banana/tiedostot/p1-s2467.jpg) on muuten tulossa ensimmäinen Italian Almanacco Del West-tarina vuodelta 1994, Zeke Colterin balladi. Piirtäjänä tuntematon Renzo Calegari. Kiinnostava numero luvassa, veikkaan.
-
Ei hän tuntematon ole, jos on lukenut Lännentietä. Joissakin arvioinneissa tuota tarinaa on pidetty Nizzin parhaana työnä. En ihan allekirjoittaisi. Mutta kyllä se hyvä on ja tykkään kuvituksestakin.
-
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 14.05.2008
Mielenkiintoista on sekin, että Bananapressissä tuo Fort Sahara on ilman mitään mainintaa "ilmestyy toukokuussa, tee ennakkotilaus". Ettei vain olisi kuukaudessa ja päivässä menneet numerot sekaisin ja pitäisikin olla 15.4. eikä 14.5?
Ville
-
Tänään tuo Fort Sahara tuli postista, Bananalta nopea toimitus. Muhkea opus tosiaan 338 sivua, mukana muutama yksisivuinen Tex-juttu.
-
Tuo "Läpi lyijytuulen..." on jotenkin tunnelmaltaan niin vanhanaikaisen seikkailullinen (tyyliin Zane Grey ja kumppanit), että sen ylivoimainen johto on aivan oikeutettu. Jotenkin tulee mieleen jo melkein Corto Maltese; taso on ihan yhtä kova tässä tarinassa - parasta Texiä, modernia mutta perinnetietoista.
-
Nyt olen muutamia Maxeja lueskellut ja pidin erityisen paljon Fort Saharasta, mutta koska sitä ei listassa ollut, äänestin Kobran myrkkyä. Tosin Oklahomakin oli hyvä. NYt luennan alla Meksikon luotijuna.
Fort Saharasta vielä. Parhaaksi lukemistani Maxeista sen tekee todella mielenkiintoinen juoni. Pidin soluttautumisideasta, ja loppukin oli ihan mukiinmenevä. Piirrokset muuten hyviä, mutta kasvojen lähikuvat välillä häiritsivät oudoilla ilmeillään. Ei se kuitenkaan lukunautintoa pilannut.
-
Joku voisi tosiaan muokata tuota äänestystä. Saharan lisäksi Oklahomakin on jo päässyt aitoihin maxi-kuoseihin.
-
Joku voisi tosiaan muokata tuota äänestystä. Saharan lisäksi Oklahomakin on jo päässyt aitoihin maxi-kuoseihin.
Sori, hirveä kiire.
Onko tämä ok vai puuttuuko jotain? Lisäsin Fort Saharan ja korjasin Oklahoman.
-
Sori, hirveä kiire.
Onko tämä ok vai puuttuuko jotain? Lisäsin Fort Saharan ja korjasin Oklahoman.
Puuttuu ainakin Vaarojen saartamana (klassikko) kobran ja oklahoman välistä...
-
Fort Saharasta vielä. Parhaaksi lukemistani Maxeista sen tekee todella mielenkiintoinen juoni. Pidin soluttautumisideasta, ja loppukin oli ihan mukiinmenevä. Piirrokset muuten hyviä, mutta kasvojen lähikuvat välillä häiritsivät oudoilla ilmeillään. Ei se kuitenkaan lukunautintoa pilannut.
Itse odotin enemmän Fort Saharalta. Hyvä tarina kaikinpuolin mutta toisenlaista loppua vähän kaipasin. Odotin, että legioonalaiset olisivat olleet "armottomia" sotilaita loppuun asti kuten alku antoi ymmärtää. Soluttautuminen ja sen paljastuminen olisivat saaneet johtaa takaa-ajoon, piiritykseen, 45:n paukkujen hupenemiseen ja Montales olisi pelastanut kaverukset oikea-aikaisella interventiollaan :D
Mut itse äänestyksessä äänen sai Luotituisku. Hyvä tarina, kelpo jälki ja tavallisesta poikkeava elementti lumi.
-
Luotituiskun saaman suosion myötä tilasin sen Bananalta. Oli näemmä tullut taas myyntiin, tosin olivat lievästi pintaviallisia. Luultavasti kuitenkin parempikuntoisia kuin divarissa. Ja toinen minkä tilasin, oli Rio Hondo. Sekin näyttää olevan yleisessä suosiossa. Toivotaan siis, että voin yhtyä näihin hurraa -huutoihin! ;D
-
Päätarina on vielä lukematta, mutten usko että se huvittaa yhtä paljon.
Ei varmaankaan. Jos siitä jotain huumoria löytyy, niin se on pitkälti tahatonta. Ellei lasketa Texin ja Carsonin naljailua mukaan... ;) Mutta toivottavasti Sahara silti viihdyttää yhtä paljon kuin yksisivuiset.
-
Se ensimmäinen, Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, on edelleen paras.
Rio Hondo toki hyvänä haastajana.
-
Se ensimmäinen, Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, on edelleen paras.
Rio Hondo toki hyvänä haastajana.
Täyttä asiaa! Ei ole lyijytuulen voittanutta. Rio Hondo selvä kakkonen, muut maxit joutuvat taipumaan tämän kaksikon edessä. Äänestyksessä Ortizin Luotijuna on tainnut puhaltaa kakkoseksi, joten myös sille löytyy kannattajia. Itsemielestäni tarinan hätäiseltä tuntuva loppu söi siltä pisteitä. Ortizin taide kukoisti luotijunassa parhaimmillaan.
-
Eivätkä ne klassikkotaritatkaan ole mun mielestä mitenkään huonoja.
Eivät todellakaan. Minun mielestäni oikein hyviä tarinoita ja mukava lukea sieltä alkupäästäkin niitä Texejä. Ja seuraava maxihan oli se Patin autoajelu vai tuliko siihen väliin vielä joku muu? Cossua tms.
edit: Jaha, olihan se tieto tuolla Tex Willer-ketjusta niin kuin muistelinkin. Eli klassikkomaxi tulee seuraavana.
-
Intouduinpa tämän ketjun innostamana loman aikana lukemaan pitkästä aikaa Texiä (viimeksi luettu yli 10 vuotta sitten). Syyttä täällä ei ole kehuttu Läpi lyijytuulen ja luotituiskun Maxia, sillä kyseessähän on vallan mainio seikkailutarina. Myös Rio Hondo vähän turhankin perinteisestä karjaparonijuonestaan huolimatta toimi ihan mukavasti. Sen sijaan Luurankoylänkö -uusintajulkaisu muistutti siitä, miksi Tex jäi aikoinaan omalta osaltani unholaan. Vanhahtava (no ylläri) ja lapsellinen tarina ei herättänyt nostalgioita eikä oikein muitakaan viboja.
-
Läpi lyijytuulen ja luotituiskun on eka maxi ja oli jotain uutta silloin 2003. Erämaahenkisyys ja joku siinä vain kiehtoo...
-
Vierailin juuri ystäväni luona, ja hänellä oli uusin maxi-Tex (hiukan harmitti kun ehti ennen minua :laugh:). Eli hopi hopi, kaupoista ja kioskeista pitäisi siis löytyä.
-
Eipä näkynyt ainakaan Rauman ärrällä vielä... >:(
-
Tämähän on merkillistä, että jonnekin tulee uudet Texit ennen muita. En muista kuulleeni aikaisemmin tällaista. Tähän mennessä kronikat, maxit ja suuralbumit ovat ilmestyneet koko Suomessa samana päivänä. Kerrassaan omituista.
Ei näkynyt S-marketissa, eikä R-kioskilla. Ehkä sitten huomenna.
-
Tämä keskustelu on jakaantunut vähän hassusti kahteen säikeeseen, en tiedä osaisiko joku valvojista vähän oikaista.
Joka tapauksessa Mosabackalle: Olisiko Jumbossa joku laittanut viikkoa ennen ilmestymispäivää Maxit hyllyyn, tästä ehkä on kyse. En tiedä missä kaikkialla Maxia on jo saatavilla. Toisaalta jos lehdet on jo kauppaan saapuneet, niin piruako niitä varastossa jemmaamaan?
-
Tämähän on merkillistä, että jonnekin tulee uudet Texit ennen muita. En muista kuulleeni aikaisemmin tällaista. Tähän mennessä kronikat, maxit ja suuralbumit ovat ilmestyneet koko Suomessa samana päivänä. Kerrassaan omituista.
Ei näkynyt S-marketissa, eikä R-kioskilla. Ehkä sitten huomenna.
Maxi-Tex-Viikatemiehen virallinen ilmestymispäivä on huomenna 12.5. vasta.
Eriaikaisuus on nykyään pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Viimeisen vuoden aikana varsinkin kirjakauppatavarat (ja nettimyynti-) lyödään tarjolle heti, kun vain painosta saadaan käsiin.
Kuten olen aiemminkin todennut, postin kuljetusten, R-levityksen ja kirjakauppojen hankintojen epämääräisiksi menneillä virityksillä ei jakelun tasa-arvoon ole ollut mahdollisuutta vuosikausiin. Toimituksesta ja kustantajasta riippumattomista syistä.
Oikein kovasti valittamalla (kaikille jakelijoille) voi ehkä saada aikaan sen, että ilmestymispäivistä pidetään kiinni, mutta itse olisin kovin mielelläni kantamatta huolta siitä(kin), että julkaisut tulevat etuajassa myyntiin.
-
Eipä näkynyt uutta maxia lehtipisteissä vielä. No onneksi postilaatikosta löytyi uusi normi-Tex (kulmat kasassa). Että jotain lukemista sentään. :)
Ps. Jos mahdollista, tuohon ylläolevaan äänestykseen voisi lisätä kolme viimeisintä maxia.
-
On se mahdollista. Lisäilen loppuviikolla ellei Cheyenne ennätä ensin.
-
Uusi maksi löytyi sitten vihdoin viimein ärrältä.
Tässä arviot (kouluasteikolla 4-10):
Kuvitus: tasan 8.04, kylläkait tuo Ortiz pensselin handlaa; ei mikään nero, mutta hyvä.
Kuvituksen sopivuus Tex Willeriin: tasan 4.0009. Tuo .00009 tulee Texin kasvoista, muutoin Ortiz voisi kyllä pysyä kotonaan tai kuvittaa jotain aivan muuta sarjakuvaa. Oksettavaa; sopii hyvin sinne Hurjaan länteen.
Tarina: poukkoilua sinne tänne, Seguralla aivan homma hukassa. Arvosana tasan 5.12345326
Yleisarvosana: Tasan 5.5554327; Villan kansitaide oli selkeää plussaa.
En nyt tuomitsisi tätä surkeimmaksi Maxiksi ihan kättelyssä, voihan siellä vielä joku onnettomampikin olla. Epäilen.
-
Mikäs siinä nyt niin huonoa oli?
Nyt on lisätty äänestykseen uusimmat maxit.
-
Uusi maksi löytyi sitten vihdoin viimein ärrältä.
Tässä arviot (kouluasteikolla 4-10):
Kuvitus: tasan 8.04, kylläkait tuo Ortiz pensselin handlaa; ei mikään nero, mutta hyvä.
Kuvituksen sopivuus Tex Willeriin: tasan 4.0009. Tuo .00009 tulee Texin kasvoista, muutoin Ortiz voisi kyllä pysyä kotonaan tai kuvittaa jotain aivan muuta sarjakuvaa. Oksettavaa; sopii hyvin sinne Hurjaan länteen.
Tarina: poukkoilua sinne tänne, Seguralla aivan homma hukassa. Arvosana tasan 5.12345326
Yleisarvosana: Tasan 5.5554327; Villan kansitaide oli selkeää plussaa.
En nyt tuomitsisi tätä surkeimmaksi Maxiksi ihan kättelyssä, voihan siellä vielä joku onnettomampikin olla. Epäilen.
Omalla kohdallani tämä oli paras Tex-tarina tänä vuonna. Koska muistikuvat hieman hatarat aiemmista äänestin tämän jopa parhaaksi Maxi-Tex tarinaksi. Tarinankulun ei tarvitsekaan olla lineaarinen, kuten näillä yleensä helmasyntinä on. Itselle tällainen tarina hyvän ja pahan raja-aidan häilyvyydestä ainakin iski kuin häkä kurkkuun. Yllättävää että tällainen tarina on edes Bonellilta suostuttu julkaisemaan, mutta ilmeisesti uudet tuulet puhaltavat sielläkin.
-
Näin Bananan sivulla:
Maxi-Tex 20: Patakuningatar
"Kolme ennen julkaisematonta klassikkoseikkailua."
Ilm.aikaa tossa ei ole. Lienee syksyä?
-
Maxi-Tex 20: Patakuningatar
Patakuningatar? Montako patakuningatarta Suomessa on vielä tämän jälkeen julkaisematta? :D Irlannin Pat-maxin yksi tarina oli patakuningatar ja onhan niitä ollut pataässiä sun muita...
Ei mitään, vaikuttaa ihan hyvältä paketilta.
-
Nyt löyty jotain osviittaa milloin tuon Patakuningattaren pitäisi ilmestyä.
Akateemisen sivuilta, siis tämä on heidän alustava tietonsa.....
EDIT! Patakuningatar ilm. Lokakuussa Korjattu tieto!
-
Nyt löyty jotain osviittaa milloin tuon Patakuningattaren pitäisi ilmestyä.
Akateemisen sivuilta, siis tämä on heidän alustava tietonsa.....
Patakuningatar ilm. 20.08.2010
Maxi Tex 20 "Patakuningatar" ilmestyy vasta lokakuulla.
Ennakkoaikataulussa oli virhe, sillä eiväthän kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän sarjan julkaisupäivät voi olla myyntiajoiltaan peräkkäin puolen vuoden sisään ja muuten maa olisi maxeista autio ja tyhjä.
"Viikatemiehen tiellä" on siis lehtipisteissä viikolle 32 (elokuun puoliväliin asti).
Pahoittelen väärää informaatiota.
-
Kiitos, tuo oli tarpeellinen tieto, muutoin olisi loppukesä ja alkusyksy mennyt ärrän ovella roikkuessa.
Ja kiitos siitä, että tuo maxi julkaistaan. Odotan vesi kielellä.
-
Raju pettymys oli Viikatemiehen tiellä –maxi. Kyseessä on käsikirjoittaja Seguran kehnoin Tex-tarina. Miehen aiemmat 5 stooria Ortizin ja Repetton kanssa ovat olleet paljon laadukkaampaa ja viihdyttävämpää luettavaa. Tässä uusimmassa ainoa tuttu seguramainen elementti olivat rankat tapahtumat, mutta muuten mies tuntui menneen kerronnassaan niin täysin riman alta, että nenä on maata viistänyt.
Kaikkein pahinta oli, ettei tarinassa ollut kunnollista juonta. Löysää ratsastelua sinne tänne 318 sivun verran ja alati poukkoiltiin pääjuonen kannalta epäolennaisille sivupoluille. Tarinan eheys, intensiteetti ja todelliset jännitteet olivat pahasti kateissa. Epäkiinnostavat ja pinnalliset sadistikonnat lahtasivat ja ryöstivät kaikki tiellensä osuvat. Nämä raakuudet olivat lopulta vain vastenmielisiä (myös Ortizin kuvaamina), minkälainen tunne todella harvoin Texiä lukiessa tulee. Jos julmuudet olisi edes perusteltu hyvin, jos niillä olisi ollut jokin muukin funktio, mutta ei: kunhan konnat päästelivät höyryjään ja toteuttivat psykopaattisia tarpeitaan läpi tarinan. Intiaanijengien kuviot taas olivat niin tuttuja ja kliseisiä, että suu meinasi revetä haukotuksista.
Useissa kohdissa tuli puhdas wtf-fiilis: Roy Frazierin kanssa kamppailu avojunassa, vainukoiraepisodi, uudisasukkaiden hyökkäys Texin kimppuun, Texin piiloutuminen hevosten juottokaukaloon lopussa. Ei hyvää yötä mitä pöhköilyä! Ei voi myöskään käsittää Carsonin lemppaamista pois heti 50 sivun jälkeen.
Mitä kummaa Segura on mahtanut haluta kertoa tarinallansa? Luonto ja luonnonvoimat vs ihminen? Elämän sattumanvaraisuus ja kohtalon oikkuilu? Ihmisen ahneus ja raakuus? Ongelma oli, että mihinkään teemaan ei keskitytty kunnolla saati sukellettu yhtään pintaa syvemmälle. Ala-arvoinen toteutus murjoi kokonaisuuden rammaksi.
Tällä tarinalla on hyvin vähän tekemistä sen Texin kanssa, mihin on vuosikymmenten aikana totuttu ja minkä vuoksi sarjaa haluaa lukea. Ainoa positiivinen seikka Viikatemiehessä oli Ortizin varmat, väkevän taidokkaat piirrokset. Vaikka harmittaa, että Ortizin on pitänyt tuhlata arvokasta aikaansa tällaiseen tarinaan. Bonellin ei olisi koskaan pitänyt päästää tätä pökälettä ulos, ei edes piirrosvaiheeseen. Ja jos Segura ei enää pysty tämän parempaan esitykseen, minun puolestani lopettakoon Texin tekemisen kokonaan. Maxi on mainio formaatti, mutta ottaa rankasti päähän, kun Italian viime vuosien maxien taso jatkaa sukeltamistaan yhä syvempiin vesiin.
-
Koska tässä säikeessä on paljon yleistä jutustelua Maxeista (suosikkikeskustelun lisäksi), niin muutin otsikkoa kuvaavammaksi. Eli tähän ketjuun voi jatkossa keskittää kaiken Maxi-Texeihin liittyvän keskustelun. Äänestys toki säilyy ennallaan.
-
Nyt tuli luettua tuo uusin Maxi ja oli kyllä nimensä veroinen. Spagettilänkkärifanina nämä Segura-Ortiz kaksikon Texit ovat mannaa ja uusinkaan ei pettänyt. Segura loihti sinänsä yksinkertaisesta perusjuonesta mukavasti sivukoukeroita ja -hahmoja, jolloin tarina kantoi helposti tuon reilu 300 sivua. Ortiz tykitteli rinnalla jälleen kuvitusta, jonka hien, ruumiiden ja ruudin haju työntyy joka sopukkaan asti. Mielestäni ei ollut niin raaka kuin aikaisemmat kaksikon työt mutta jäljen tunnisti muista. Jälleen mestaristyötä.
-
Totuushan on kuitenkin se, että Segura petti pahasti tuossa Maxissa. Ei siinä ollut juonta.
-
Totuushan on kuitenkin se, että Segura petti pahasti tuossa Maxissa. Ei siinä ollut juonta.
Makuasia sanoi koira kun persettään nuoli, vai miten se meni??? ;)
-
Ja totuushan tuossa uusimassa maxissa on se, että ei siinä varsinaista juonta tarvittu. Tarina viihdytti ilman sitäkin. Tai sen vuoksi. Rehellisesti sanottuna en lainkaan ymmärrä miksi tarinaa on niin kärjekkäästi moitittu. Ja toivon mukaan en koskaan ymmärräkään, sillä silloin saatan löytää jotain, mikä vähentää lukunautintoani jatkossa.
-
maxit ovat paljon parempia,kiitos suuremman sivumäärän.niissä ns;lehdissä
on vähemmän sisältöä ja jatkosarjoja joutuu sitten odottmaan ikuisuuden! :-\
-
Bananassa luki että seuraava Maxi-Tex on siirtynyt Lokakuulle, Egmontilla on ollut muutamia viivästyksiä, mistähän se kertoo?
-
Bananassa luki että seuraava Maxi-Tex on siirtynyt Lokakuulle, Egmontilla on ollut muutamia viivästyksiä, mistähän se kertoo?
Tässä tapauksessa silkasta epähuomiosta. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvät Maxit oli julkaisusuunnitelmassa kirjattu vahingossa peräkkäin ilmestyviksi, jolloin maxitonta aikaa olisi ollut peräti puoli vuotta.
-
Nyt tuli luettua tuo uusin Maxi ja oli kyllä nimensä veroinen. Spagettilänkkärifanina nämä Segura-Ortiz kaksikon Texit ovat mannaa ja uusinkaan ei pettänyt. Segura loihti sinänsä yksinkertaisesta perusjuonesta mukavasti sivukoukeroita ja -hahmoja, jolloin tarina kantoi helposti tuon reilu 300 sivua. Ortiz tykitteli rinnalla jälleen kuvitusta, jonka hien, ruumiiden ja ruudin haju työntyy joka sopukkaan asti. Mielestäni ei ollut niin raaka kuin aikaisemmat kaksikon työt mutta jäljen tunnisti muista. Jälleen mestaristyötä.
Nimenomaan, kyllä noita perinteisiä Tex-kuvioita katselisi vaikka harmaahapsiseksi saakka, mutta aina silloin tällöin kun tällaista tuoretta verta päästetään siivilästä läpi, niin ei voi olla kuin kiitollinen. Ihminen joka tällaista käy haukkumaan juonen tasolta, ei ilmeisesti ole koskaan sukeltanut kovin syvälle spagettiwesternien maailmaan, sillä näissä harvemmin kovin koherenttia juonta on. Tyly kuvasto, musiikki ja henkilögalleria kaikessa ennalta-arvaamattomuudessaan luovat näiden selkärangan. Toki vanhoja lukijoita pitää kunnioittaa he kun haluavat sen peruskakkosen Kuukauden Western Texinsä, Pure Jenkki.
-
Ihminen joka tällaista käy haukkumaan juonen tasolta, ei ilmeisesti ole koskaan sukeltanut kovin syvälle spagettiwesternien maailmaan, sillä näissä harvemmin kovin koherenttia juonta on.
En aivan ymmärrä pointtiasi. Jos lännentarinassa ei ole kunnon juonta (~käsikirjoitusta), niin sekö tekee siitä automaattisesti laadukkaan, koska italowesterneissäkään ei ole järjellisiä juonia? Siinä mielessä vertauksesi taas osuu maaliinsa, että Viikatemies-maxissa tosiaankaan ei ollut yhtenäistä, perinteistä juonta, joita on Texissä totuttu näkemään, vaan juuri tuollainen halpis-spagettiwesternien kaltainen sekoilutarina, jossa perustelematon väkivalta ja hölmöt juonikoukerot korvasivat muun sisällön. Leonen leffoja ja paria muuta poikkeusta lukuunottamatta spagettiwesternit ovat aikamoista kuonaa, omasta mielestäni. Vaikka eriäviä mielipiteitä varmaan esiintyy, ja mikäpä siinä, jos ne leffat joitakin viihdyttävät. Mutta se ei muuta kantaani Viikatemiehen juonesta: en tykännyt.
Mainitaan vielä, ettei synny väärinkäsityksiä, että kuulun iän puolesta palstan nuorempaan kaartiin.
-
Mutta eivätkö juuri ne Texit, joissa on se tuttu yksioikoinen juoni (jossain konnat rötöstelevät, Tex ja Kit kutsutaan apuun, sankarit saapuvat sinne jonnekin paikalle, konnat laitetaan kuriin ja pääkonna saa surmansa, Tex ja Kit karauttavat pois) ole niitä huonosti (tai ainakin laiskasti) kirjoitettuja?
Vaihtelu virkistää. Ja yleensä ne parhaat tarinat, joita kaikki hartaasti muistelevat, jotenkin poikkeavat tästä tutusta kaavasta.
-
Mutta eivätkö juuri ne Texit, joissa on se tuttu yksioikoinen juoni (jossain konnat rötöstelevät, Tex ja Kit kutsutaan apuun, sankarit saapuvat sinne jonnekin paikalle, konnat laitetaan kuriin ja pääkonna saa surmansa, Tex ja Kit karauttavat pois) ole niitä huonosti (tai ainakin laiskasti) kirjoitettuja?
En suinkaan väittänyt, että haluaisin lukea erityisesti juuri tuollaisia Tex-tarinoita. Totta on, että tasapaksuja ja kliseisiä tarinoita on nähty viime vuosina (ja itsekin olen niitä kritisoinut, löytyy vanhoista säikeistä), mutta myös loistavia tarinoita, joista löytyy nimenomaan kunnollinen juoni. Esim. Patagonian rangerit, Bourbon Streetin murhat, Intiaanisheriffi, Puhvelisotilaat, Surma sumussa jne. Olen samaa mieltä Lurkerin kanssa siitä, että klassikkotarinan juonen pitää erottua edukseen massasta. Mutta se ei riitä. Lisäksi sen kuuluisi olla napakka, viihdyttävä, älykäs, yllättävä, perusteltu ja toimia kuin junan vessa alusta loppuun. Mielestäni Viikatemies ei mitenkään täyttänyt kaikkia näitä kriteereitä.
Minulle tärkeintä tarinassa ovat juuri laadukas, hiottu juoni sekä elävät ja kiinnostavat henkilöt. Ilman niitä tarina ei ole mitään.
Mutta hienoa kun niin moni pitää aidosti Viikatemiehestä. Lopulta kai minä olen tässä se häviävä osapuoli, kun en osaa tykätä.
-
Minulle tärkeintä tarinassa ovat juuri laadukas, hiottu juoni sekä elävät ja kiinnostavat henkilöt. Ilman niitä tarina ei ole mitään.
Tästä olen tismalleen samaa mieltä.
Ja se tuttujakin latuja noudatteleva tarina saa kummasti nostetta, jos henkilöhahmot tuntuvat eläviltä inehmoilta. Länkkärit perustuvat suurelta osin lajityypin klisheille, Tex nyt varsinkin, eikä siinä mitään pahaa.
PS. Onneksi ei ihan viimeaikoina ole nähty sitä viime tipassa hätiin tulevaa ratsuväkeä...
-
PS. Onneksi ei ihan viimeaikoina ole nähty sitä viime tipassa hätiin tulevaa ratsuväkeä...
Loppuratkaisun varastaminen päähenkilöltä on minustakin suurimpia virheitä ja melkoinen antikliimaksi, jota tulisi useimmiten välttää. Ratsuväen saapuminen viime hetkellä, rosvon hautautuminen kalliovyörymän alle, tms. ylemmältä taholta saatu loppuratkaisu saa päähenkilön näyttämään tarpeettomalta ja joskus naurettavaltakin.
Loppuratkaisun pitäisi olla semmoinen kuin lukija haluaa, mutta kuitenkin semmoinen jota se ei osaa odottaa. Siinä varmaan onkin haastetta riittämiin kirjoittajanikkareilla.
Edit: Lueskelin tuossa viime vuoden Willereitä ja Montalesin Paluu -tarinassa oli ratsuväkilopetus. Eli ei siitä niin kauaa ole. Tuo seikkailu on tosin vanhempaa perua, ja varmaankin Bonellin tarinoissa se oli yleisempää kuin nykyisin :-\
-
Ja se tuttujakin latuja noudatteleva tarina saa kummasti nostetta, jos henkilöhahmot tuntuvat eläviltä
Jehna, tuorein esimerkki tästä on uusin peruswilleri, Mies Baltimoresta. Loistavasti kuvattu lordi Hodsonin hahmo pelasti muuten tuttuja polkuja syvältä kyntävän tarinan. Sellaista vain lisää, niin ei voi epäonnistua.
-
Kunnes siitäkin tulee klisee, kun nostetaan sivuhenkilöitä tarinan pääosaan. Onneksi loordi ei ihan tätä temppua tehnyt.
-
Ensi kuussa julkaistaan Italiassa tämän vuoden Maxi Tex, nimeltään La belva umana, "Ihmispeto". Sen on kirjoittanut Tito Faraci ja piirtänyt Roberto Diso. Maxispesialisti Dison taide ei liiemmin taaskaan säväytä, mutta täytyy laskea toivo sen varaan, että jos tarina on hyvä, niin ehkä ne kökköydet ei silloin pompi ihan niin ärsyttävinä silmään.
Juonisynopsis (karkeasti suomennettuna):
[spoiler]Julma ja hullu Arthur Rucker hallitsee karibialaista saarta pelolla ja verellä. Se joka uskaltaa vastustaa häntä päätyy haiden ruoaksi tai, mikä pahempaa, sadistisen ihmismetsästyksen uhriksi. Kun eräänä päivänä Ruckerin ja Tex Willerin polut kohtaavat, ei armoa eikä oikeudenmukaisuutta tunneta. Jouduttuaan saarelle saaliiksi rangeristamme tuleekin pian itse saalistaja. Ja pelistä muodostuu vielä kovempi ja hankalampi, kun viattomien sivullisten elämä joutuu vaakalaudalle.[/spoiler]
-
Täytyy sanoa, nyt kun on tottunut, niin kyllä siinä Disossakin on oma viehätyksensä. Persoonallista jälkeä ja taitoa. Tosin persoonallisuus voi joissakin tapauksissa läikkyä yli...
-
Voi änkeröinen. Roberto Diso on kaikkien aikojen paras Tex piirtäjä! :laugh: >:D
-
Kyllähän tuo Disokin menee. Toivottavasti koko maxi ei mene tuon kahjon väkivaltaisuuksien kuvailemiseen. Oppitunti jonka tuossa näytteessä Texille antoi ei toivottavasti toistu kovin montaa kertaa. No, menen lokakuussa työmatkalle Roomaan ja samalla saan hieman esimakua tähän maxiin; toki sen korjaan kioskista kassiin samoin kuin normisarjan nro 600. Ei se kuitenkaan värillisenä Suomessa tule.
-
Tulihan 60-vuotisjuhlanumerokin Suomessa väreissä.
Tuosta näytekuvasta vielä, että se on aika perinteistä willeriä. Raakaa ampumista ei esitetä kovin raa'alla tavalla.
No, menen lokakuussa työmatkalle Roomaan ja samalla saan hieman esimakua tähän maxiin; toki sen korjaan kioskista kassiin samoin kuin normisarjan nro 600.
Italiassa on juhlpäivä 6. lokakuuta, kun julkaistaan sekä maxi ja nro 600 samana päivänä. Näytekuvien perusteella se juhlanumero vaikuttaa kiinnostavalta ja suorastaan pelottavalta. Ticci on aivan hurjassa vedossa. Ja kyllä tuo maxikin minua etukäteen kiehtoo ainakin Faracin käsikirjoituksen vuoksi. Ne eivät ole vielä pettymystä tuottaneet.
-
Diso alkaa olla jo niin vanha huuhkain (synt. 1932), että piirrosjälki voi jo siitäkin syystä olla hieman kökköä. Mutta eihän se pelkkä ikä kaikkea selitä, Fusco ja Repettokin (molemmat synt. 1929) ovat jo ehtoopuolen miehiä, mutta ei sitä herrojen piirrosjäljestä ainakaan voi päätellä. Diso vain ei ole niin kovin lahjakas piirtäjä.
Näytekuvien perusteella se juhlanumero vaikuttaa kiinnostavalta ja suorastaan pelottavalta.
Ainakin täällä (http://www.cizgiliforum.com/showthread.php?p=255734) on muutama kuva tuosta juhlanumerosta.
-
Minulla tuo linkki ei aukea. Mutta kyllä niitä näytekuvia voi ihailla Editoren virallisillakin sivuilla (www.sergiobonellieditore.it).
-
Nyt minäkin löysin ne eli kuvia löytyy uutisosiosta: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html (http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html)
Tuossa minun linkissä (joka välillä toimii ja välillä ei) oli eri kuvia kuin virallisilla sivuilla.
-
Onko Patakuningattaren tarkemmasta ilmestymispäivästä tietoa? ???
-
En minä ainakaan ole sen tarkempaa tietoa löytänyt kuin että lokakuussa pitäisi ilmestyä. Kun Värikirjaston pitäisi tulla joskus kuun alkupuolella (Bookplussan mukaan 15.10.), niin kaipa tuo maxi silloin tulee kauppoihin joskus kuun lopussa. Egmontin sivuilla on kyllä julkaisukalenteri, mutta uusimmat tiedot ovat vain syyskuulta; enempi siellä on jo menneen ajan julkaisutietoja, tiedä sitten ketä ne kiinnostavat.
-
Ensi kuussa julkaistaan Italiassa tämän vuoden Maxi Tex, nimeltään La belva umana, "Ihmispeto".
Onkohan tuo sitten seuraava "uusi" maxi Suomessa? Ihan mielenkiintoinen näytekuva, siellähän näyttää olevan itse kostajien johtaja Lucas Bonner suuralbumista Kauhun laakso. ;D
-
Ensi kuussa julkaistaan Italiassa tämän vuoden Maxi Tex, nimeltään La belva umana, "Ihmispeto". Sen on kirjoittanut Tito Faraci ja piirtänyt Roberto Diso. Maxispesialisti Dison taide ei liiemmin taaskaan säväytä, mutta täytyy laskea toivo sen varaan, että jos tarina on hyvä, niin ehkä ne kökköydet ei silloin pompi ihan niin ärsyttävinä silmään.
Juonisynopsis (karkeasti suomennettuna):
[spoiler]Julma ja hullu Arthur Rucker hallitsee karibialaista saarta pelolla ja verellä. Se joka uskaltaa vastustaa häntä päätyy haiden ruoaksi tai, mikä pahempaa, sadistisen ihmismetsästyksen uhriksi. Kun eräänä päivänä Ruckerin ja Tex Willerin polut kohtaavat, ei armoa eikä oikeudenmukaisuutta tunneta. Jouduttuaan saarelle saaliiksi rangeristamme tuleekin pian itse saalistaja. Ja pelistä muodostuu vielä kovempi ja hankalampi, kun viattomien sivullisten elämä joutuu vaakalaudalle.[/spoiler]
Richard Connellin "Most Dangerous Game" tulee kovasti mieleen juonikuviosta. Mikä ei ole lainkaan huono ajatus, kunnon ihmisjahtitarinoita ei ole koskaan liiaksi.
-
Patakuningatar näyttäis ilmestyvän 20.10.
-
Äänestin aikanaan parhaimmaksi tuota ensimmäistä maxia Läpi lyijytuulen ja luotituiskun. Näköjään johtaa yhä äänestystä suvereenisti.
Eikös siihen tule jatkoa?
-
Juu. Jossain tulevassa maxissa. Piirtäjää en tosin nyt muista, mutta joka tapauksessa eri kuin Font.
-
Uusin maxi noudettu.. Lukuelämystä odotellessa! 8]
-
Uusin maxi noudettu.. Lukuelämystä odotellessa! 8]
Samoin täällä, tosin paksu lukuelämys osui sattumalta silmään kauppareissun yhteydessä. Arvatkaapa vain, hymyilyttikö kuin Hangon kaurakeksiä? Sitäpaitsi kun on edellinen kirjasto vielä kesken, niin lukemista riittää :)
Hieman toista tämä on verrattuna hopeatukkaisten seniori-willeristien lapsuuteen, jolloin ilmestyi vain liuskoja.
-
Pitkästä aikaa kunnon yliluonnollista meininkiä yhdessä maxin jutuista. Ja koko nelikkokin nähtiin ekassa tarinassa. Tykkäsin, enkä usko sen johtuneen vain opiaattiyskänlääkkeestä jonka vaikutuksen alaisena pokkarin luin. :)
-
On kyllä varsin muhku opus. Egmont on tuonut kansiteksteissä mukavasti esille Muzzin nimen. Virallisen kustantantajan totuuden mukaanhan nämä on piirtänyt Galep ja pelkkänä avustajana olisi ollut Muzzi. Ihan toisinpäinhän se on ollut. Kaiken lisäksi saattaa olla jopa niin, että ensimmäiseen tarinaan Galep ei ole kajonnut lainkaan. Kahdessa jälkimmäisessä Texin kasvot ovat selvästi Galepin tekemiä mutta tuskin mikään muu.
On tuo Patakuningatar ehdottomia suosikkejani Muzzin tarinoista. Ehkäpä juuri se paras taannoisen Texas Billin ohella.
-
No vihdoin viimein onnistuin löytämämään uuden maxin, ja ahmin sen saman tien. Muzzin piirros ei ollut kokonaisuutena lainkaan masentavaa (joksi Janne sen aikanaan luokitti :D). Varttuneenpana Tex-harrastajana koko maxi oli äärimmäisen viihdyttävä paketti, Muzzin piirrosjälkeen tottui pian ja olihan siinä edelleen suuri osa Texin ja Carsonin kasvoista aivan selvästi Caleppia, mutta ei nuo ehta Muzzitkaan mitenkään aivan onnettomia olleet.
No, joka tapauksessa, minusta kaikki kolme seikkailua olivat erittäin viihdyttäviä, vaikka kahdessa ekassa oli tätä samaa perisyntiä mistä täällä on jo väännettykin eli tarinoiden loput olivat ns kananlentoja. Mutta tämä La Dama del picche eli Patarouva (tai kuningatar) niin tämähän oli aivan huikea tarina! Varmaan tulee luettua useamman kerran, nyt meni aika lailla ahmimalla. Yliluonnolliset elementit olivat tässä juuri sopivana mausteena.
Kaikkiaan tietysti jäi vähän haikea maku, kun tietää nämä Egmontin uudistukset ja myös sen tosiasian, ettei siellä Italian willereissä enää kovin paljon julkaisematonta kamaa ole. Tämä oli siten tdn viimeinen klassikkomaxi (toivottavasti olen väärässä).
2000-luku on ollut varsinaista kulta-aikaa Texin lukijoille Suomessa, ja sitä se on ollut erityisesti tällaisille vähän varttuneemmille lukijoille kuin minä. Suurin piirtein kaikki lapsuuden haaveet on Asko onnistunut toteuttamaan (maxien ja väri-kirjaston merkeissä).
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin Kvaakin keskustelujen perusteella ei niin hyvältä näytä. Mikä hyvänsä se tulevaisuus sitten on, niin kukaan ei voi kiistää A. A. Alasen merkitystä Suomen Willereissä.
Nostan hattua ja kumarran syvään!
-
Muzzin piirros ei ollut kokonaisuutena lainkaan masentavaa (joksi Janne sen aikanaan luokitti :D).
Kiitos mm. kanssakvaakkaajien olen sittemmin visusti päättänyt laventaa Tex-makuani suvaitsevampaan suuntaan ;).
Mikä hyvänsä se tulevaisuus sitten on, niin kukaan ei voi kiistää A. A. Alasen merkitystä Suomen Willereissä.
Näin on. Sarjakuvaneuvoksen ainoa huono puoli on se, että nyt tiedämme paremmasta. Sitten kun toimittajavajaan Egmontin tuotannon taso alkaa vääjäämättä laskea, niin kaiho iskee monta kertaa ja kunnolla.
-
Kuten Hannu kirjoitti, ei tiedä lupaako tulevaisuus Tex Willerin seikkailujen jatkumiselle Suomessa hyvää vai huonoa. Mutta jos Tex päättää jatkaa seikkailujaan Navaho-reservaatin liepeillä kaukana kylmästä Suomesta, niin ehkäpä joku muu kustantamo voisi ehkä ottaa Tex Willerin talliinsa. En osaa sanoa, kuinka tapahtuu sopimusten kanssa, jos kustantaja lopettaa julkaisun kesken sopimuskauden. Voiko jokin toinen tuote nimikkeestä kiinnsotunut kustantaja sopia uuden sopimuksen noin vaan, jos edellinen kustantamo lopettaa. Tästä vaan APOLLOLLE mailia, jospa he voisivat jatkaa Tex Willerin kustantamista Suomessa?? ???
-
On ihan päivänselvää, että Egmont ei ole missään nimessä luopumassa Texistä!
-
On ihan päivänselvää, että Egmont ei ole missään nimessä luopumassa Texistä!
Totta. Tämä ei vaatine edes perusteluja.
Raha maailmaa pyörittää...
-
Kuten Hannu kirjoitti, ei tiedä lupaako tulevaisuus Tex Willerin seikkailujen jatkumiselle Suomessa hyvää vai huonoa. Mutta jos Tex päättää jatkaa seikkailujaan Navaho-reservaatin liepeillä kaukana kylmästä Suomesta, niin ehkäpä joku muu kustantamo voisi ehkä ottaa Tex Willerin talliinsa. En osaa sanoa, kuinka tapahtuu sopimusten kanssa, jos kustantaja lopettaa julkaisun kesken sopimuskauden. Voiko jokin toinen tuote nimikkeestä kiinnsotunut kustantaja sopia uuden sopimuksen noin vaan, jos edellinen kustantamo lopettaa. Tästä vaan APOLLOLLE mailia, jospa he voisivat jatkaa Tex Willerin kustantamista Suomessa?? ???
Mistä olet ylipäätään saanut päähäsi, että Egmont olisi luopumassa Texistä? Siis haloo, jos katsoo pelkästään kuinka paljon sitä julkaistaan tällä hetkellä Suomessa eri muodoissa, niin tuskinpa kovinkaan kannattamattomasta liiketoiminnasta on kyse – päinvastoin.
-
Uusin tuli itselläkin luettua ahmimalla läpi. Jo kaksi ensimmäistä tarinaa olivat vallan erinomaisia, mutta Patakuningatar kyllä räjäytti potin. Erinomaista kauhuviihdettä, jonka tarinaan olisi esim. ennemminkin kannattanut pohjustaa ainut Willer-filmatisointi "Tex e il signore degli abissi", jos kerran tällaisia elementtejä leffaan haettiin. Tekelehän leikitteli yliluonnollisilla osillaan lähinnä naurettavuuden tasolla, kuten koko leffa ylipäätänsäkin.
-
Patakuningatar nyt luettu. Kuuluu maxien parhaimmistoon. Eka tarina Lynkkaus hyvää ja viihdyttävää "perustexiä". Ammuntaa ja ruudinkatkua koko tarinan ajan. Toinen tarina Konnat kaavuissa oli melko lyhyt ja ekalla lukukerralla tarina jäi hieman unholaan, mutta ihan ok kuitenkin.
Patakuningatar oli todella hyvä tarina. Yliluonnollisuus oli mukavaa vaihtelua ja mieleen tuli Mefisto, Yama ym. yliluonnollisia voimia omaavat tyypit, vaikka tässä tarinassa voimat eivät pahuutta ilmentäneetkään.
Mukavaa luettavaa kaikkinensa 8]
-
Jos en ihan hakoteillä ole, niin kaiketi noista vanhoista seikkailuista on enää kokonaan suomeksi julkaisematta vain La traccia nel deserto (Bonelli & Galep)?
Tämä olisi odotettavissa parin vuoden sisällä värikirjastossa (Italiassa nroissa 16-17) jos tahti pysyy nykyisellään; voi tietysti normisarjassa putkahtaa ennenminkin.
-
Jos minä olen pitänyt listaukseni ajantasalla, niin lisäksi on julkaisematta myös tätä edeltävä I cavalieri della notte samalta tekijäkaksikolta, paitsi että Galepin apuna on häärinyt Gamba. Tarinakaksikon italonumerot ovat kylläkin 30-32. Hannun mainitsemat Italian numerot 16-17 tuli maxi-Texeissä 2-3. JA myös Muzzin piirtämä Missione a Silver Bell (Italian Tex 56) on julkaisematta. Yhteensä 331 sivua. Vai onko meikäläiseltä jäänyt päivitykset tekemättä? Yhteensä 331 sivua. Olisi kyllä hyvä, jos tulisi perussarjassa nuo kaksi vanhinta tarinaa. Se olisi luonnollinen lopetus liuska-ajan uusinnoille. Toki niitä ennen tuli jo Musta Kojootti (v. 1973), joka on vanhin Suomen pokkareissa ensijulkaisunsa saanut Tex-tarina. Sitä tuskin 'liuskauusintana' nähdään, koska se on jo julkaistu kronikoissakin.
-
Viittasin noilla numeroilla 16 ja 17 Italian värikirjastoon, en normitexeihin. Kiitos Janne täydennyksestä, tuota I cavalieri della nottea minä myös mietin, että olisiko se myös julkaisematta. Missione jne oli jäänyt huomaamatta.
Jaa että 331 sivua? siinähän olisi maxin materiaali; tosin ehkä kumminkin parempi säästää normeihin.
-
Joo, siitä saisi sopivasti kolme normipokkaria. Se olisi taas tekohengitystä Texin 16 numeron vuositahdille vuoden ajaksi.
Vaan onhan tässä pieni uudelleenjärjestelyn paikka nyt, kun wanhat ennejulkaisemattomat alkavat olla lopussa. Ongelma on se, että mitä perussarjaan ja mitä makseihin. Yksi ratkaisu olisi se, että makseissa aletteisiin julkaista noita parhaita tarinoita vuosien varrelta vaikka juuri kronikoiden välistä poimien. Eli kovakantisista erikoisjulkaisuista luovuttaisiin (no, Mefistot saisi kaikki julkaista, koska jo kaksi osaa on julkaistu...). Tämä järjestelyhän nopeuttaisi samalla jonnin verran kronikkatarinoiden julkaisua, kun jotkut tarinat puuttuvat välistä.
Perusarjan ongelmaa se ei ratkaisisi. Kolmastoista numero saataisiin edelleen almanaccoista. Mutta mistä kolme muuta numeroa. Jos perussarja on se tärkein, niin meneekö esim. uusin maxi perussarjan täytteeksi? Ja maxeissa tulisi vuosittain kaksi uusintatarinaa.
Itse olisin sen kannalla, että perussarja olisi 13 numeroa vuodessa, maxeissa vuosittain yksi uusi ja yksi vanha. Kovakantisista pikkuhiljaa luovuttaisiin. Suuralbumit ja kirjastot pysyisivät ennallaan samoin kuin kronikka sillä erotuksella, että sieltä poimittaisiin tarinoita välistä. Täytyy kyllä muistaa sekin, että suuralbumi ilmetynee jatkossa enää kerran vuodessa. Siinä ei minun mielestäni kannata uusia vanhoja tarinoita.
-
Siinä ei minun mielestäni kannata uusia vanhoja tarinoita.
Paitsi ehkä sen Kadonneen pueblon...
Ja omasta puolestani Kronikoiden julkaisu voitaisiin hiljalleen kokonaan lopettaa, ja sen tilalla julkaista noita komeita kovakantisia koosteita pitkistä tarinoista. Hyvä painoasu, paperi ja suomennos tekevät eetvarttia!
-
Ja omasta puolestani Kronikoiden julkaisu voitaisiin hiljalleen kokonaan lopettaa, ja sen tilalla julkaista noita komeita kovakantisia koosteita pitkistä tarinoista. Hyvä painoasu, paperi ja suomennos tekevät eetvarttia!
Kovakantisten suhteen olen täysin samaa mieltä, mutta sillä erotuksella ettei niihin aivan perustarinoita ole mielestäni hyvä sovittaa. Kronikat ovat mieleeni juuri siitä syystä, että niiden hinta-laatusuhde on erinomainen verrattuna divarien perukoilta koluttuihin alkuperäisjulkaisuihin. Ja onhan ne myös helpompi varastoida.
-
Perussarjan kanssa kaiketi 16 numeron vuosivauhtiin riittää vielä ainakin pariksi vuodeksi matskua, eikös suomen liuskoista vielä puutu parin numeron verran ja almanakkojakin pitäisi olla vielä muutama julkaisematta; plus sitten nuo edellä mainitut julkaisemattomat vanhat tarinat. Noita Italian uusia makseja en perussarjaan laittaisi, kyllähän ne mukavampi on kokonaisina lukea. Eli olen Jannen kanssa kokolailla samaa mieltä.
-
Itse toivoisin tulevaisuudessa kunnon panostusta juuri maxeihin, koska niiden painolaatu on selvästi omaa luokkaansa. Lisäksi lukunautinto paranee, kun voi lukea yhden tuhdin tarinakokonaisuuden yksistä kansista. Virallinen maxi+2 klassikkomaxia vuodessa olisi erittäin hyvä ratkaisu. Ja ”klassikoihin” mielellään tuoreempaa tavaraa kuin liuska-ajan tuotantoa, koska ne tulevat kirjastossa nopeasti vastaan.
Mielestäni nykyformaateista ehdottomasti turhin on nykyään kronikat. Esimerkiksi Italian ristampojen painolaadun rinnalla kronikat jäävät kirkkaasti hopealle. Myös vaikeimmin kerättävät 70-luvun numerot on jo julkaistu ja 70-luvun loppua on markkinoilla niin runsaasti tarjolla, että sekään ei ole enää riittävän painava peruste kronikoiden jatkamiselle tässä muodossaan. Tietenkin asia muuttuisi, jos niiden teknistä laatua saataisiin parannettua. Maallikkona tulee mieleen, että eikö voisi hankkia tuota korkealaatuista ristampamatskua Italiasta ja painaa kronikat niistä. Tarinathan on jo suomennettu, joten ei kai siinä muuta tarvittaisi kuin tekstata kuplat. Toki Egmont haluaa tehdä ne niin halvalla kuin ikinä pystyy, mutta ei luulisi vaativan mahdottoman suurta lisäinvestointia tällainen. Tähän asti olen kaikki kronikat hankkinut, mutta pian täytyy vakavasti harkita, ostanko enää jatkossa.
Perussarja siirtynee väistämättä 12 tai 13 numeroon, eikä siinä mitään. Turha sinne on väkisin änkeä uusintoja täytenumeroiksi. Ne mieluummin makseihin. Mitä selkeämmin rajatut eri sarjat ovat, sen parempi.
-
Ei minuakaan haittaisi, vaikka kronikat jossain vaiheessa lopetettaisiin. Mutta kyllä vähintää 70-luku pitäisi saada uusittua. Aikoinaan oli tuskaa löytää tiettyjä vuoden -79 numeroita puhumattakaan vanhemmista numeroista. Mutta ei sitä lopeteta pitkään aikaan, sen verran hyvin se myy.
Olisiko yksi vaihtoehto antaa kronikoiden jyskyttää omaa tahtiaan ja julkaista silti joko makseissa tai kovissa kansissa valikoituja huipputarinoita. Eli kronikoissa tulisi siten väistämättä samoja tarinoita, mutta ainakin ne, jotka haluavat tarinat halvalla hyllyynsä, saisivat haluamansa. Samalla ne, jotka haluavat huipputarinat huippupainojäljellä saisivat omansa. Ei siinä mielestäni olisi kyse rahastuksesta. Muistan, että jotkut pettyivät, kun kronikoista jätettiin kovissa kansissa julkaistu Luurankoylänkö pois. Kieltämättä siinä meni näköispainosten idea pöpelikköön.
-
Olisiko yksi vaihtoehto antaa kronikoiden jyskyttää omaa tahtiaan ja julkaista silti joko makseissa tai kovissa kansissa valikoituja huipputarinoita.
Maksit olisivat tosiaan yhtä hyvä valinta Kronikoiden huipputarinoille siinä missä poiminta kovakantisiin. Hyvä idea!
-
Esitänpä tässä kannatukseni kolmentoista numeron ilmestymistahdille. Ainakin minusta saisivat yhden uuden kestotilaajan, kun ei tulisi tunnetta että pitää maksaa uusinnoista tai tarinoista, jotka kuitenkin kohta julkaistaan Kirjaston muodossa. Ja sanalla "kohta" tarkoitan muutamia vuosia :P.
Muista julkaisumuodoista minulla ei olekaan mielipidettä. Ainoastaan se että itse en ole ostellut juurikaan Kronikoita. Maailma on pienentynyt niin paljon netin ansiosta, että nykyaikana ei ole kovinkaan suuri ongelma kerätä esimerkiksi vuosien 73-76 Willereitä alkuperäisinä painoksina, vaikka hieman rahaahan se edelleen vaatii.
-
JOS minä saisin päättää, niin ensi vuoden alusta
- Normitex ilmestyisi 13 kertaa vuodessa (Italian malliin + 13 nro almanacosta)
- Yksi maxi ja yksi suuralbumi vuodessa (nämä uudet Italiassa ilmestyvät)
- Värikirjastoa 12 nroa (edellyttää tietysti että norskit saadaan kelkkaan)
Ja siinä se sitten olisi; ei mitään muuta.
Perustelut: Mikäli ikävä uutinen, ettei Askolle ole enää Texin toimittajana jatkoa, pitää paikkansa (näin olin ymmärtäväni toisissa säikeissä olleista viesteistä), niin yksinkertaisinta olisi ajaa Texin Suomen tuotanto mahdollisimman lähelle Italiaa, niin ei tarvi mitään ylinmääräisiä kommervenkkejä.
Värikirjastoon satsaaminen veisi pois tarpeen ennen julkaisemattoman materiaalin julkaisemisesta normisarjassa tai maxeina (esim. Suomessa vain liuskoina tähän mennessä ilmestynyt Piutit, samoin kuin kokonaan julkaisemattomat I cavalieri della notte ja La traccia nel deserto, tulisivat tuolla vauhdilla jo ensi vuoden aikana, 18 ensimmäisen värikirjaston aikana). Ja paitsi että värikirjasto on ehdottomasti upein formaatti missä Texiä on koskaan julkaistu (puhtaasti subjektiivinen mielipide), niin siinä saadaan nyt ensimmäistä kertaa kaikki seikkailut kronologisessa järjestyksessä.
Samaten kronikat (ja myös kovakantiset, joissa julkaistaan vanhoja seikkailuja) tulisivat varsin pian tarpeettomaksi, 12 numeron vuosivauhdilla oltaisiin jo 3-4 vuoden sisällä nämäkin tarinat ohitettu.
Kappalemääräisesti vuosittain ilmestyisi hieman vähemmän, mutta toisaalta Texin lukijoiden kuvetta kaivettaisiin hieman enemmän.
Ugh.
-
Askon "tarkka Tex-nenä" on ollut oleellinen osa Willereitten toimitustyötä. Yhteydenpito Italiaankin on kaiketi aina välillä vähän vaikea, välimerellinen tempperamentti kun ei aina noin vain taivu yhteistyöhön Väinämöisen kansan kanssa.
En tajua, miten kaikkia hienoja valintoja ja toimituksellisia hienouksia voidaan ilman häntä tehdä tähän astiseen tapaan?
Normijulkaisut tietty tulevat omalla painollaan, totta kai, mutta kaikki extra voi olla sitten vähän kiikun kaakun ennen pitkää.
-
Juuri tuota mietin (edit: tuon tapaisia asioita), kun em pohdintoihin päädyin.
-
Tuli pari päivää sitten luettua flunssan ja sairausloman kunniaksi toistamiseen Paholaisen eskadroona. Mahtoiko johtua lenssusta, mutta tarinahan vaikutti tällä toisella lukukerralla suorastaan mainiolta. Seikkailu oli aihevalinnaltaan omaperäinen ja pysyi hyvin kasassa. Pahimmat kliseet ja rimanalituksen, joita Nizzin viime tarinoissa on ihan riittävästi ollut, loistivat poissaolollaan. Cossun kuvituksessa oli sellaisia sävyjä ja herkkyyttä, joita en ollut aiemmin havainnut. Suosittelen kaikille uudelleen luettavaksi ja arvioitavaksi.
-
Tuli pari päivää sitten luettua flunssan ja sairausloman kunniaksi toistamiseen Paholaisen eskadroona. Mahtoiko johtua lenssusta, mutta tarinahan vaikutti tällä toisella lukukerralla suorastaan mainiolta.
Ei sitä pelkästään lenssun piikkiin voi laittaa. Itsellekin oli jäänyt kuva, että Paholaisen eskadroona oli jotenkin tyhjänpäiväinen tarina, mutta uudempi lukukerta paljasti, että sehän oli yllättävän monipolvinen seikkailu (tosin olihan sivujakin 330). Pääkonna pettää kahteenkin kertaan rikoskumppaninsa ennen kuin jää kiinni. Kosanterin kuvituksesta en vieläkään löydä hirveästi hurrattavaa, sellaista pikkunättiä jälkeä, joka ei herätä intohimoja suuntaan eikä toiseen.
Jos nyt jatkaisin suosituksia... ehdottomasti kannattaa lukea Fort Sahara uudemmankin kerran. Tietysti moni ei mielellään ota Dison piirtämiä tarinoita käsiinsä, kun saavat niistä näppylöitä, mutta kuvituksen takana on varsin viihdyttävä ja mielikuvituksekas seikkailu. Itse olen aina ollut tykästynyt tarinoihin, jotka sijoittuvat johonkin rajattuun tilaan tai paikkaan, siksi esimerkiksi vankilaelokuvat ovat aina olleet varsin kiehtovia. Samaan tapaan muukalaislegioona on oma rajattu maailmansa, jossa on omat säännöt, rangaistuskäytännöt, värväysmenetelmät, jne. Jo pelkkä idea Tex Willerin soluttautumisesta Meksikossa toimivaan muukalaislegioonaan on neljän tähden arvoinen.
-
Uusimman maxin kaksi ensimmäistä tarinaa oli melko keskinkertaista settiä eikä niitä tule sijoitettua uudelleen luettavien tarinoiden listan kärkipäähän ihan piakkoin. Opuksen nimikkotarinan, Patakuningattaren, kaliiberi olikin sitten ihan toista maata. Siinä yhdistyivät hienosti keskenään tuttu konnajahti ja hyytävät kauhuelementit. Tarina oli kelpo muistutus pappa Bonellin maagisista kyvyistä soveltaa mm. kauhua umpiperinteisiin lännen maisemiin. Ja mikä parasta, Muzzi oli elämänsä vireessä Patakuningattaressa! Mikään ei piirroksissa häirinnyt. Ihmetyttääpä vain, mikseivät hänen kaikki tarinansa näytä tältä?
Lisäksi pitää jakaa tunnustusta Nymanin mahtavasta käännöksestä. Opusta tuli luettua monessa kohtaa suu messingillä.
Vielä yksi pikku huomio: Irlannin poika Pat -maxissakin oli tarina nimeltä Patakuningatar.
Edit. Patakuningatar lisätty äänestykseen.
-
Kiinnitin huomiota tuohon samaan. Kaiketi tämä uusi olisi pitänyt olla Patarouva (la dama di picche) ja se mikä oli Irlannin pojassa Patakuningatar (regina da picche). Pääasia ettei kummassakaan ollut sitä rahvainta nimikettä.
Samaa mieltä Cheyennen kanssa tuosta kolmannesta tarinasta, mutta ei minusta ne kaksi ekaakaan hullumpia olleet. Ja pääasia, että nekin näkivät päivänvalon Suomessa. Ja vaikka Muzzi kolmannessa tarinassa oli parhaimmillaan, niin kahdessa ekassa kyllä tuli hieman välillä Galepia ikävä; kyllä nämä toisaalta Nicolon päihittävät, nyt kun vertailukohteena on tuore Kronikka :) (No joo, siinä ja siinä)
-
Kaiketi tämä uusi olisi pitänyt olla Patarouva (la dama di picche) ja se mikä oli Irlannin pojassa Patakuningatar (regina da picche). Pääasia ettei kummassakaan ollut sitä rahvainta nimikettä.
Taitaa itse asiassa olla niin, että tuon Pat-Maxin "Patakuningattaren" alkuperäinen nimi kuuluu "La regina dei fuorilegge". Sen kirjaimellinen käännös olisi "Lainsuojattomien kuningatar". Siinä Hannu on oikeassa, että la dama kääntynee parhaiten juuri rouvaksi. Mutta ehkä "Patakuningatar" sittenkin on vaihtoehdoista se iskevämpi titteli, vaikka siitä tulikin toistoa.
Taisikohan tämä jorina muljahtaa vähän sekavaksi? Nyt eikun pehkuihin.
-
Juhuu! Sain Patakuningattaren joulupukilta.
Edit: Patakuningatar-Maxi tuli luettua joulupyhien aikana. Kovin mautonta oli kaksi ensimmäistä tarinaa ja niistä uupui loppukuorrutus. Olivat jopa hieman raakoja, kun ammuskelua oli niin paljon. Mutta kolmas tarina olikin sitten maltettu kypsentää kunnolla loppuun asti ja siinä oli huomattavasti enemmän täytettä, eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon.
-
Seuraava Maxi on Karibian verikoirat niminen eeppos.
Adlibriksen mukaan pitäisi ilm. toukokuussa. Tekijöinä mainitaan: Faraci ja Diso!
Huom! Tämä siis perustuu Adlibriksen infoon ja on siis alustava!
-
Meneepä yllättävän myöhälle. Italiaksi olen jo opuksen lukenut ja pelkään, että kaikki eivät siitä pidä. Minä tykkäsin.
-
Karibian Verikoirat luettu, ja harmikseni on todettava että hieman tylsin hampain olivat hurtat liikenteessä. Idea itsessään ei ole lainkaan huono, olen aina pitänyt ihmismetsästysjutuista, ja tässä olisi ollut ainekset oikein kunnon jännitystarinaan.
[spoiler]Valitettavasti näin ei oikein käy, asetelma käännetään aivan liian nopeasti ympäri Texin muuttuessa saalistajaksi ja Ruckerin ollessa jahdattu. Lisämiinusta siitä että Texillä on yksinkertaisesti liikaa liittolaisia: on toinen takaa-ajettu Samuel, sitten on saaren kyläläiset ja lopuksi intiaanit rämeellä. Näin hommasta tulee tyypillinen "ison pampun nujertaminen" joita on nähty jo satoja kertoja, viimeksi nyt Boselli/Torricellon tarinassa. Myöskin Carsonin muistinmenetysjuttu oli todella irrallinen vaihe ja Carsonin olisi voinut muutenkin jättää tarinasta täysin pois.
Positiivista oli tosin Samuelin hahmo joka "otti" Carsonin paikan apusankarina ja piti paikkansa varsin pätevästi. Myöskin Rucker on suoraan sanottuna isoimpia kusipääkonnia mitä tämän sarjakuvan historiassa on ollut, täydellisen halveksuttava ihmishirviö.[/spoiler] Disonkaan kuvitus ei nyt ollut mitenkään silmiäraastavaa jälkeä, mutta ei häntä oikein voi kutsua Texin terävimpään kärkeen kuuluviksi piirtäjiksi. Moogin käännös oli oikein nasevaa sanailua paikoitellen.
Jos käytetään tähtiasteikkoa, niin sellainen kahden, kahden puolen arvoinen seikkailu, jossa olisi ollut potentiaalia kunnon selviytymiskamppailuun.
-
AlkoTanko, muista spoilerin käyttö! Laita juonikuvaus sen alle.
-
AlkoTanko, muista spoilerin käyttö! Laita juonikuvaus sen alle.
Ai niin, tässä ketjussa ei ollut spoilerit vapaana. Mun moka, sori.
-
Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki.
-
Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki.
Itse pidin myös oikein kovasti ja luin tämän yhtä soittoa. Piirrosjälki pisti alussa silmään, mutta kun tarina vei mukanaan, niin siihen ei tullut enää niin paljoa huomiota kiinnitettyä. Samuel lienee hahmo, johon vielä tulevaisuudessa palataan, koska huolimatta Texin synninpäästöstä, hän ei päässyt missään vaiheessa kertomaan asioiden todellista laitaa tälle.
-
Disonkaan kuvitus ei nyt ollut mitenkään silmiäraastavaa jälkeä, mutta ei häntä oikein voi kutsua Texin terävimpään kärkeen kuuluviksi piirtäjiksi. Moogin käännös oli oikein nasevaa sanailua paikoitellen.
Täytyy sanoa, että minusta Dison jälki, varsinkin kasvot, oli niin hirveää että jäi tämä Maxi kaupan hyllylle. :(
-
Täytyy sanoa, että minusta Dison jälki, varsinkin kasvot, oli niin hirveää että jäi tämä Maxi kaupan hyllylle. :(
En jätä divarin hyllylle mutta järkyttävän näköstä kasvogalleriaa Diso tarjoilee. Kauhua tarjolla kuvituksen puolelta.
-
Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki.
Pidin myös tarinasta. Verikoirat jäivät hieman taka-alalle, mutta säpinää muuten Karibialla oli :)
Oisin toivonut, että Arthur olisi kokenut lopussa yllätyksenä veljensä tapaamisen ja veli olisi ollut se, joka olisi joutunut kaksintaisteluun Arthurin kanssa, mutta kaikea ei voi aina saada.
Piirrosjälki nyt ei ollut maailman parasta, mutta minua se ei willeristinä (en ole piirtäjä) haitannut. Menee 21 maxin paremmuusjärjestyksessä lonkalta heitettynä noin 6-8:ksi parhaimmaksi.
-
Piirrosjälki pisti alussa silmään, mutta kun tarina vei mukanaan, niin siihen ei tullut enää niin paljoa huomiota kiinnitettyä.
Samat fiilikset. Tarinan alussa sitä ihmetteli taas, että mistä näitä piirtäjiä revitään, mutta kai noihin kierosilmäisiin kummajaiskasvoihin tottui, kun tarinan edetessä ei tullut niinkään kiinnitettyä enää esim. Texin pärstään juuri mitään huomiota.
Juoni oli mainio, vaikka olikin lainatavaraa, niin hienosti oli taipunut Willer-maailmaan.
Ehkä vähän kiperämpään tilanteeseen olisi Tex saanut joutua, kuten joku mainitsikin jo. Loppujen lopuksi vähän turhan iisisti hän selvitti koko sotkun, mutta tarina eteni hienosti ja aivan mainioita oivalluksia se sisälsi. Itse pidin eniten kuspää-Ruckerin vaimon ja veljen ymppäämisestä kuvioihin mukaan.
Carsonin lyhyet vilahdukset esitettiin vähän omituisissa kohdissa tarinaa ja olivat kyllä periaatteessa vähän turhanpäiväisiä, vaikkakin tietysti tarpeen lopun näyttämölle saapumista varten.
Kokonaisuutena kuitenkin hieno tarina ja ilman muuta lukemisen arvoinen!
-
Vihdoinkin tuli luettua uusin maxi. Hyvä tarina, mutta Texin kasvot oli kyllä syvältä ja poikittain. Tuo naamataulu olisi sopinut paremmin jonkun pahiksen naamaksi. Mutta meni se noinkin. Hyvä tarina pelasti paljon!
-
Vihdoinkin tuli luettua uusin maxi. Hyvä tarina, mutta Texin kasvot oli kyllä syvältä ja poikittain. Tuo naamataulu olisi sopinut paremmin jonkun pahiksen naamaksi. Mutta meni se noinkin. Hyvä tarina pelasti paljon!
Sammaa mieltä. Faraci jatkoi kunniakkaasti loistavia räme/viidakkotarinoita. Rucker oli kunnon psykopaatti ja meni konnagalleriassa sinne ylempään kastiin. Hieman tuli tarinoinnista Segura mieleen mutta Dison hirvitykset vähensivät lukunautintoa.
-
Uusi klassikko-Maxi Vuoren vartija ilmestyy 19.10.
(http://blogi.egmontkustannus.fi/wp-content/uploads/2011/08/MaxiTex22.jpg)
-
Haa! Mahtaako kannessa olla Pawnee Bill?
-
Sehän se!
-
Mahtavannäköinen kansi! Ainoa asia, mikä tässä harmittaa, on se, että nyt eletään vielä elo-syyskuun vaihdetta. Onko tässä "Vuoren vartijassa" viimeiset julkaisemattomat tarinat eli väheneekö Maxien julkaisutahti yhteen per vuosi?
-
Viimeiset ovat kyseessä. Suomen omia makseja ei saada enää lisää ellei kansa nouse barrikadeille niitä vaatimaan. Itse olisin sitä mieltä, että tähän voitaisiin ottaa toiseksi vuosittaiseksi julkaisuksi erilaiset toiveuusinnat. Ensimmäisten joukossa saisi olla ne, jotka Suomessa on julkaistu lyhennettyinä ja seuraavaksi huonolla painojäljellä julkaistut huipputarinat (kuten Kaukomaille ja Kadonnut poliisipäällikkö...)
-
Toisaalta, jos maksit ja suuralbumit hiipuu 1/vuosi ja normeissa siirrytään 12 tai 13 per vuosi, niin eikö tämä olisi hyvä aika tiivistää värikirjaston ilmiintymisaikataulua viidestä kahteentoista?
-
Kirjastohan riippuu norski-toimituksen tahdista.
-
Nonni!
Nyt on luettu kaikki maxitkin sitten (paitsi karibian villakoirat vai mikä se oli)
Ei mitään erityisen hyvää noussu khyl esiin. Itse äänestin Fort Saharaa
-
Uusi klassikko-Maxi Vuoren vartija ilmestyy 19.10.
(http://blogi.egmontkustannus.fi/wp-content/uploads/2011/08/MaxiTex22.jpg)
Lähtölaskenta on alkanut...kahden yön päästä pitäisi ilmestyä ;D
-
Vuoren vartija bongattu ja poistettu yksi valioyksilö kokoelmaan. Käy sinäkin hakemassa omasi pois.
-
Vuoren vartija -maxi luettu; kyllä oli mukava lukunautinto. Tämä oli selvästi tämän Tex-vuoden kohokohta! Maxin eka tarina oli näistä paras, ja hieman ihmetyttää ettei tätä ole aiemmin julkaistu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Detaljina sivun 231 vasen yläkuva: Tex heittää kolikon mustalle miehelle. Lähes identtinen kuva on 1962 nro 2 sivu 12 (Jannen Hornan kekäleistä löytyy sama kuva), erona on että Texin sijasta kuvassa on Kit.
-
Detaljina sivun 231 vasen yläkuva: Tex heittää kolikon mustalle miehelle. Lähes identtinen kuva on 1962 nro 2 sivu 12 (Jannen Hornan kekäleistä löytyy sama kuva), erona on että Texin sijasta kuvassa on Kit.
Koordinaateissa täytyy olla virhe... muistan myös tuon kuvan, mutta en löydä sitä näillä tiedoilla ;-)
EDIT: Löytyihän se: 1964/2, tai maxi-tex valkoisen biisonin pojat s. 155. Kiitos hannu, mielenkiintoista... :-)
EDIT2: ja vierestä löytyi myös toinen samanlainen uusiokäytetty ruutu...
-
Kumpikohan on muuten tarinan 'La traccia nel deserto' virallinen nimi, takakannen esittelytekstin 'Jäljet erämaassa' vai tarinan alussa oleva 'Jäljet aavikolla'?
-
Kumpikohan on muuten tarinan 'La traccia nel deserto' virallinen nimi, takakannen esittelytekstin 'Jäljet erämaassa' vai tarinan alussa oleva 'Jäljet aavikolla'?
Rennen käännös on tietysti johtotähti.
-
Koordinaateissa täytyy olla virhe... muistan myös tuon kuvan, mutta en löydä sitä näillä tiedoilla ;-)
EDIT: Löytyihän se: 1964/2, tai maxi-tex valkoisen biisonin pojat s. 155. Kiitos hannu, mielenkiintoista... :-)
EDIT2: ja vierestä löytyi myös toinen samanlainen uusiokäytetty ruutu...
Joo, tuli kirjoitusvirhe, eli piti olla 1964 aivan kuten Erno totesi.
-
Vuoren vartija -maxi luettu; kyllä oli mukava lukunautinto. Tämä oli selvästi tämän Tex-vuoden kohokohta! Maxin eka tarina oli näistä paras, ja hieman ihmetyttää ettei tätä ole aiemmin julkaistu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Samaa mieltä! Uusin maxi nyt luettu. Tässä näkee, että lyhytkin tarina voi olla loistava! Kolme noin pokkarin mittaista tarinaa ja kaikki loistavia mielestäni!
Läpi lyijytuulen ja luotituiskun on edelleen se suosikki maxeista ja pitäisikin lukea se nyt toiseen kertaan, niin voisi verrata näihin muihin maxeihin. Tämä uusin maxi Vuoren vartija ehdottomasti maxien parhaimmistoa 8]
-
Oikein mukava ja viihdyttävä lukupläjäys oli uusin maxi. Hyviä tarinoita, ainoastaan vikassa oli vähän liukuhihnan makua havaittavissa. Siinä ei muuten Galepilla juuri ollut osaa eikä arpaa kuvituksessa, varmaan yhden kätösen sormilla voi laskea mestarin sutaisemat Texin kasvot. Onneksi oli lyhyt tarina, Muzzia kun ei voi hyvällä tahdollakaan julistaa kuuluvaksi Tex-piirtäjien eliittiin. Esim. kuvaruutujen taustat olivat järjestään luokattomia, henkilökuvaus nippa nappa siedettävän rajoissa. Sen sijaan Galepin yksin piirtämä Jäljet aavikolla oli graafisesti ihan eri maata. Sanoisinpa jopa, että parasta Galepia, tai ainakin lähes.
Vielä coltin laukaus ilmaan Askon kunniaksi, että nämä kaikki vanhat ennen julkaisemattomat klassikot on saatu suomeksi! Äkkiä laskin, että viimeisten n. 10 vuoden aikana näitä tarinoita on tullut 20 kpl. Hieno juttu. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
-
Minä en ole varma, onko Galep piirtänyt Muzzin tarinaan yksiäkään kasvoja. Melkein sanoisin, että ei ole. Ja niin vaan se Galepin nimi roikkuu ensimmäisenä. Olikohan Muzzia ensimmäisissä painoksissa Italiassa edes mainittu... :-\ Tässä on syy, miksi niin moni pitää Galepia huonona piirtäjänä. Viimeisimmässä kirjastossa, jossa oli Galepin esittely, käy hyvin selväksi, että kyllähän se Galep piirtää osasi. Komiaa kuvitusta siinä.
Julkinen kiitos minultakin Askolle. Ensinnäkin kyseinen maksi oli kerrassaan nautinnollista luettavaa. Näistä löytyi juuri se sama fiilis kuin niistä, jotka koukuttivat minut loppuiäkseni Texin pariin. Suuri ansio tästä menee myös Rennen käännökselle. En tiedä, oliko tämä hänen Tex-urakkansa päätös, mutta jos oli, niin komeampia jäähyväisiä en voisi kuvitella.
Kiitos Askolle myös siitä, että on jaksanut kuunnella meidän kvaakkilaisten jatkuvaa narinaa, vaatimuksia ja päättömiä ideoita. Ne päättömimmätkin ideat ja hurjimmat Tex-toiveet ovat melkeinpä kaikki tulleet toteutetuiksi. Minkä lisäksi Asko on toteuttanut myös omia päättömiä idoitaan, jotka ovat osoittautuneet suurmenestyksiksi. Tämä maksi on yksi sellainen ja uskoisin, että ei tämä Tex-rieha vielä tähän jää... Käsittäkseni viimeinen reilu vuosikymmen Tex-toimitukselta on ollut aivan ennenkokematonta vuorovaikutusta fanien kanssa. Coltin laukaus ilmaan minultakin!
EDIT. Piti vielä sanomani, että katsokaapa maxin sivua 55 keskirivi ja willerin 5/71 s.66 alarivi (sekä muitakin sivuja ja ruutuja siinä ympärillä). Ei ihan suoraa lainaa mutta ovat tainneet vanhat luonnokset putkahtaa sopivasti esille.
-
Mitähän toiseen Maxiin ympätään, kun ymmärtääkseni klassikoista on julkaistu kaikki? Vaikka se ei tähän ketjuun kuulu, kaipaisin esmes Mefistotarinoita kovakantisina.
-
Toiseen Maxiin on ainakin ollut suunnitteilla uusinta tarinasta Kaukomailla, eli Texin Panama-seikkailu, jonka aikaisempi painos kärsii kehnosta painojäljestä. Asko parhaiten tietää, onko tämä asia varmisunut, mutta luulisin niin, kun kerran kaksi maxia on tuloillaan.
-
Toiseen Maxiin on ainakin ollut suunnitteilla uusinta tarinasta Kaukomailla, eli Texin Panama-seikkailu, jonka aikaisempi painos kärsii kehnosta painojäljestä. Asko parhaiten tietää, onko tämä asia varmisunut, mutta luulisin niin, kun kerran kaksi maxia on tuloillaan.
Tämän vuoden Tex-julkaisuohjelmaan kirjautin Maxi 2/12 -kohtaan lokakuulle tuon pitkän "Kaukomaille" seikkailun nimellä "Vaarojen Panama". Eikä vastaan ole pantu.
Samalla käännän kiitokset Texin julkaisuideoiden ja -toiveiden toteutumisesta kvaak-aktiivien ja hyvin tuntemiemme neuvonantajien suuntaan. Niin päätön en ole ollut, että olisin itse kehittänyt valintoja, aatoksia tai ratkaisuja ilman tätä myötävaikutusta. Suurin osa on poimittu suoraan täällä tehdyistä ehdotuksista ja yllätyksellisemmätkin vedot olen aina käyttänyt "raadin" kautta.
Syksyn klassikkomaxi on malliesimerkki siitä, miten viimeiset suomentamattomat Tex-seikkailut saatiin taktikoitua ja varmistettua yksiin kansiin moriscojen lahjomattomalla avulla.
-
Tämän vuoden Tex-julkaisuohjelmaan kirjautin Maxi 2/12 -kohtaan lokakuulle tuon pitkän "Kaukomaille" seikkailun nimellä "Vaarojen Panama". Eikä vastaan ole pantu.
Tämän uutisen kunniaksi piti tyhjentää rivollin koko rumpu kattoon, rappaukset vain tipahtelivat niskaan. Mutta hällä väliä. Fantastista!
-
"Vaarojen Panama" tai millä nimellä "Kaukomaille" -tarina nyt ilmestyykään, on hieno juttu! Oikein hyvä tarina Maxiin. Kiitokset sitä ehdottaneille ja toimitukseen myös.
Sen verran pitää kysyä Askolta, että onko kovakantisten tarinoiden julkaiseminen hyllytetty toistaiseksi?
-
Sen verran pitää kysyä Askolta, että onko kovakantisten tarinoiden julkaiseminen hyllytetty toistaiseksi?
Siltä vaikuttaa.
Tälle vuodelle ei tätä optiota otettu lainkaan esiin. Osaksi kai sen takia, että värikirjasto jyrää kirjakauppapuolella ja toisaalta Maxeihin aletaan ilmeisesti laittaa enemmänkin näitä parhaita pitkiä stooreja. Panama-tarina "Kaukomaille" oli jo kovakantistenkin valintalistalla.
MInulla ei ole enää varsinaista toimi- tai päätösvaltaa näihin ratkaisuihin, joten en voi antaa täysin varmaa tietoa Tex-asioista ja mahdollisista hyllytyksistä.
-
Hyviä ja huonoja uutisia Tex-rintamalta. Repetto on juuri saanut Maxi Texinsä, joka saattaa olla sarjassa seuraavana julkaisuvuorossa, vihdoin valmiiksi. Se oli se hyvä uutinen. Huonompi juttu on se, että nyt on argentiinalaismestarin terveys alkanut reistailla, vaikka ikää on vasta 82. Voi olla, että tuo Maxi jää Repetton viimeiseksi työksi.
-
Keväällä suomeksikin ilmestyvän Seguran ja Ortizin Maxi Texiä on kuulemma lyhennetty 24 sivulla Texin toimituskunnan toimesta. Pistää vihaksi. Ei kelpaa hispaanikirjoittajan tekstit sellaisenaan vieläkään. Taitavat italiaanot olla vähän mustasukkaisia texistään.
-
Keväällä suomeksikin ilmestyvän Seguran ja Ortizin Maxi Texiä on kuulemma lyhennetty 24 sivulla Texin toimituskunnan toimesta. Pistää vihaksi. Ei kelpaa hispaanikirjoittajan tekstit sellaisenaan vieläkään. Taitavat italiaanot olla vähän mustasukkaisia texistään.
Luulisi tarinassa olevan parempi juonen kuljetus, kun jätetään kaikki mitä tekijä on siihen halunnut laittaa. Ihme touhua kyllä. Kai siellä halutaan näyttää kaapin paikka espanjalaisille.
Onneksi Egmont ei ole vielä alkanut karsimaan Italian julkaisuista sivuja..
-
Onneksi Egmont ei ole vielä alkanut karsimaan Italian julkaisuista sivuja..
Onhan sitäkin harrastettu.
-
Mietin hetken että viitsinkö laittaa äänestykseen ruksia kun olen lukenut vain yhden Maxi-Texin, Viikatemiehen tiellä. Jokin aika sitten kävin kirjastossa ajatuksena lainata noita lisää, mutta en löytänyt mitään piirrosten osalta täysin tyydyttävää, joten jätin hyllyyn ja päätin antaa äänen tuolle ainoalle lukemalleni. Pidin Ortizin taiteesta tässä Texissä, samoin kuin pidin siitä Ukkostuulessa. Kirjastossa oli paikalla sellaisia Maxi-Texejä kuin Irlannin poika Pat ja Texas Bill. Jotenkin kalvakan oloista piirrosta molemmissa, joten saivat jäädä lukematta ainakin vielä. Täytyy yrittää löytää ainakin nuo Maxit joissa on sama käsikirjoittaja kuin viikatemiehessä. Ortiz niissäkin näyttäisi mukana olevan piirrosten osalta.
Tämä nyt oli tällaista noviisin löpinää. En ole oikeastaan koskaan Tex Willereitä kunnolla lukenut, kiitos parin lapsena kohdalle osuneen huonon tarinan joista en enää muista oikein mitään. Jokin aika sitten kuitenkin luin sen Pulp-sarjassa ilmestyneen ja sen jälkeen tuon mainitun Maxin ja sain huomata ettei nämäkään ihan kamalia ole. On ehkä vain aiemmin ollut mukana huonoa tuuriakin tutustumisen kanssa.
-
Irlannin poika Pat ja Texas Bill sisältävät molemmat vanhoja tarinoita, joissa piirrostyyli on vanhahtava ja poikkeaa uudesta tyylistä melkoisesti. Nämä on siis molemmat julkaistu Italiassa joskus vuonna nakki ja banaani ja vasta lähivuosina ne saatiin vihdoin julkaistua myös Suomessa. Muistaakseni myös Patakuningatar ja Vuoren vartija sisältävät Suomessa ennen julkaisemattomia.
Koitapa etsiä käsiisi Karibian verikoirat, Paholaisen eskadroona tai vaikka Fort Sahara näistä uusimmista, niin pidät varmasti. Varsinkin nuo kaksi ensin mainittua ovat todella loistavia molemmat.
-
Kiitos lukuvinkeistä, täytyy kirjoitella muistiin niin on nimet selvillä kun Maxeja vastaan tulee kaupassa tai kirjastoissa.
Kaipa noille vanhemmillekin Texeille voi antaa mahdollisuuden jos innostun näitä enemmänkin lukemaan. Ainakin yleisesti lännensarjakuvat ovat alkaneet kiinnostaa enemmänkin viime aikoina. Tai no, Blueberry on ollut hyvä jo kauemman aikaa, mutta viime vuonna tutustuin Ken Parkeriin ja pidin siitäkin kovasti.
-
Kannattaa tuosta äänestyksestä pongailla parhaat päältä. Varsinkin Läpi lyijytuulen ja luotituiskuin on mahtava. Sehän on pärjännyt myös paras Tex-tarina äänestyksessä.
-
Samaten meksikon luotijunaa voi suositella, tarina on vallan mainio, ja varsinkin jos tykkää Ortizin kuvituksesta.
-
Joo, nuo molemmat pitää toki lukea kun ovat tässäkin äänestyksessä niin paljon ääniä keränneet. Pitäähän se itsellä kokea, minkä vuoksi varsinkin tuo Läpi lyijytuulen ja luotituiskuin on niin pidetty.
-
Joo, nuo molemmat pitää toki lukea kun ovat tässäkin äänestyksessä niin paljon ääniä keränneet. Pitäähän se itsellä kokea, minkä vuoksi varsinkin tuo Läpi lyijytuulen ja luotituiskuin on niin pidetty.
Se on suoranaista kirjallista jatkumoa Zane Greyn ja James Oliver Curwoodin erämaihin sijoittuneille seikkailutarinoille. Tunnelmaltaan täydellinen.
-
Luin tuossa jo toisen Maxi-Texini, Paholaisen eskadroonan. Pidin varsin synkästä alusta, rosvojoukosta annettiin paatunut kuva. Loppu puolestaan tuntui huonommalta, ei siis tarvitse alkaa vaihtamaan ääntään vielä. Piiroksetkaan eivät yllä Ortizin tasolle. Vaikken varsinaisesti pysähtynyt mitään heikkouksia etsimään, muutaman kerran hahmot tuntuivat elottomille. Varsinkin kun meneillään oli tiukka toimintakohtaus.
Lurkerin sanat saivat entisestään kiinnostumaan tarinasta Läpi lyijytuulen ja luotituiskuin, minä kun pidän erämaakuvauksista. Huono puoli on se, ettei sitä ainakaan kirjastoista löydy aivan läheltä. Alueen kirjastouudistuksen vuoksi se kuitenkin olisi saatavissa Vihannista, mutta ehkä odotan että se tulee jostain kirjakaupasta tai antikvariaatista vastaan. Siis jos kehujen jälkeen maltan odottaa.
-
Näyttäis yksi kappale olevan huudossakin myynnissä:
http://www.huuto.net/kohteet/maxi-tex-willer-lapi-lyijytuulen-ja-luotimyrskyn----uusi/208701908
-
Ei näkynyt vielä (2.5.) uutta maxia kaupoissa, onko muilla havaintoja?
-
Istun Oulun rautatieasemalla ja näyttäisi uusin Maxi olevan R-kioskeilla viikon lehtenä. Jos ei siis eilen, niin tänään pitäisi jo tärpätä.
-
Kyllä nyt ainakin pitäisi löytyä ympäri suomen. Oma kappaleeni lähti uunituoreena lainaan papalle.
Yleisesti ottaen Maxeista sen verran, että olen tyytyväinen saavutukseeni haalia kasaan kaikki Maxi-Texit, kahta lukuun ottamatta, sangen lyhyessä ajassa. Vielä kun löytyisi Konfederaattien kullan sekä Kalkkarot ja pahemmat käärmeet niin olisi täysi setti. Luettujen joukosta suosikiksi taitaa nousta jokin Antonio Seguran ja Jose Ortizin huikeista yhteistöistä.
-
R.I.P. Segura. Siinä kun luin uusimmasta Maxi-Texistä Seguran skrivaamista Maxi-Texeistä, honasin että suurin osa niistä oli just niitä suosikkejani Tex-stooreista. Ehkä vähemmän sitä jonninjoutavaa selittelyä ja enemmän äksöniä Seguran stooreissa?
Uusinkin oli taas loistava mutta hiukan oli Ortizin kynänjäljessä havaittavissa pientää "kiireen" tuntua...(?)
-
Uusin Maxi tuli luettua ja tällä kertaa ei kyllä täysin vakuuttanut. Piirrosjälki oli vähän hutiloitua, kuten Tolppis jo mainitsikin. Juonen twisti oli melko ennalta-arvattava. 24 sivun leikkaukset jäivät kuumottamaan takaraivoon ja tekstityksessä oli myös jonkun verran kirjoitusvirheitä sattunut. Silti nämä rankemmat Texit kyllä kiehtovat itseäni enemmän. Vähemmän armoa ja enemmän roistoja saapaskukkulalle, siinä hyvä resepti.
-
Minä pidin uudesta maxista, tosin pienin varauksin. Seguralta tuntuu puuttuvan tex-historian tietämys, esmes että tex on myös yön kotka ja navajojen päällikkö sekä asiamies. Tarinassa tätä ei millään lailla tuotu esille, aika outoa, vaikka mukana oli apasseja.
Ortizin kuvituksesta en koskaan ole pitänyt. Ortizitksi se oli nyt ok, mutta jos puolet (vähintään) tarinassa esiintyvistä ihmisistä muistuttaa lähinnä linnunpelättejä, niin en oikein tiedä onko Ortiz ollenkaan oikea "taiteilija" Texiä kuvittamaan?
Kaikesta huolimatta, mukava oli tämäkin lukea.
-
Nyt tuntui todella konkreettisesti tuo, mitä Hannu juuri sanoi, Seguran epätietoisuus Tex-historiasta. Ei se kuitenkaan kauheasti haitannut. Tämä oli nyt toinen Seguran tarina putkeen, joka koostui episodesta. Edellisellä kerralla Segura onnistui paljon paremmin. Nyt jotkut episodit tuntuivat suorastaan turhilta. Jako episodimaisuuteen olisi pitänyt olla selvästi tiukempi tai sitten olisi pitänyt punoa jaksot yhteen sitova, tiiviimpi verkko. Nyt jäi ikävästi puolitiehen. En tiedä, onko Italian Tex-toimituksen lääke episodimaisuuteen ollut tautia pahempi. Todennäköisesti Seguralla on ollut jokin idea niissäkin sivuissa, jotka poistetiin. Ehkäpä juuri leikkauksista johtuen pari kertaa tuli tunne, että oho, kuinkas tähän jouduttiin. Esim. missä välissä Tex oli antanut hevosensa jalkapuolen sotaveteraanin hoidettavaksi? Ikävä kyllä Seguran viimeiseksi jäänyt Tex-tarina oli hänen kehnoimpansa.
Ja tämän kritiikin heitettyäni on pakko sanoa, että kyllä minä edelleen nautin erittäin kovasti Seguran ja Ortizin luomasta Tex- ja western-tunnelmasta.
-
Ikävä kyllä uusin maxi ei lukukokemuksena herättänyt suuria intohimoja. Seguran kerronta oli jotenkin laiskaa ja tasapaksua. Perusidea oli kelvollinen, mutta toteutus lässähti siihen, että Texille tipahteli vihjeitä liian helposti ja sitten ratsasteltiin edestakaisin konnien perässä, jotka kävelivät suoraan Texin luotien eteen. Ylipäätään konnat jäivät henkilöiltään täysin persoonattomiksi pintaraapaisuiksi, vastaavia on nähty satoja kertoja ennenkin. Onhan sillä aina tiettyä viihdearvoa, että pahiksia mätetään läjäpäin hornaan hiiliä lapioimaan, mutta ei se rajattomiin kanna, jos juonessa ei ole mitään kekseliäisyyttä. Missä todellinen jännitys ja yllättävät käänteet?
Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava...
[spoiler]Lesken keikari"veli" herätti välittömästi epäilykset. Se pisti ihmetyttämään, miksi tämä velikulta sitten lähti nitistämään Texiä, vaikka Tex ei ollut siinä vaiheessa edes arvannut huijausta? Ja vaikka olisivat "pelanneet varman päälle" niin siinäkin tapauksessa oli itsemurha yrittää passittaa Tex saapaskukkulalle noin pienellä jengillä. Ei voi ymmärtää.[/spoiler]
Ortizin kuvitus oli ajoittain loistavaa, mutta kokonaisuutena enintään keskinkertaista.
-
Itseasiassa kun luin tuon Cheyennen (ja muidenkin) arvostelun niin Seguran ongelmat käsikirjoittajana tulivat hyvin esiin eli "liika toiminta". Toisessa äärilaidassa - ja ainakin minusta se on tylsempi äärilaita - on Nizzi jonka kässäreissä menee aina putkeen tommoset väh. 4 sivua / kohtaus joissain väleissä joissa Tex & co vain istuvat ja KERTOVAT juonta eteenpäin ja tekstiä - erittäin tylsää sellaista - on järjettömästi. Ostin uusimman Tex-alpparinkin pitkällisen harkinnan jälkeen vasta koska oli Nizzin kynäilemä ja näytti taas olevan noita hirveitä tekstipläjäyksiä siinä. Kuvitus näytti niin hyvältä että oli pakko ostaa.
Tämä sivukaneettina ja vertailukohtana Seguraan.
-
Tää uusin Maxi oli ihan oiva. Sivujen poisjättämistä en ainakaan itse huomannut ja tarina toimi ihan hyvin, vaikkakin loppuratkaisu mentiinkin aika vauhdilla läpi (jäi miettimään, että mistä se Verilöylyn hetki -nimi tulee, kun ei ainakaan lopussa kovinkaan merkittäviin löylytunnelmiin päästy).
Juttu ois mun puolesta saanut jatkua pidempäänkin. Tossa ois kuitenkin jokaisen vankikarkurin kohdalla saanut aikaiseksi pidemmän jutun tynkää. Nyt enemmän huomiota sai vain se intiaani ja se yks huijari.
-
jäi miettimään, että mistä se Verilöylyn hetki -nimi tulee, kun ei ainakaan lopussa kovinkaan merkittäviin löylytunnelmiin päästy
Mietin ihan samaa ja tulin siihen tulokseen, että tuolla voidaan viitata korkeintaan alussa sattuneeseen vankisaattueen väijytykseen.
Huomasiko kukaan sellaista pikkuseikkaa, että kirjoitusvirheitä oli aika lailla? Liekö jäänyt oikoluku tekemättä?
-
Joo, muakin vähän kirjoitusvirheiden määrä häiritsi.
-
...kirjoitusvirheitä oli aika lailla? Liekö jäänyt oikoluku tekemättä?
Alkaa tekstin tarkkuuden suhteen maineeni olla jo lohduttomasti mennyt, mutta kertokaapa silti ystävällisesti ja rakentavasti minkälaisia virheitä (sana, pilkku, kuplasekaannus?) ja kuinka paljon (viisi, kymmenen, viisikymmentä vai yli sata?) sieltä löytyikään. Lupaan sitten (taas) terhentyä seuraavaan.
Yksityisviestikin riittää, mutta en toki estä julistamasta totuutta kaikelle lukijakunnalle, kunhan näitä erheitä ei sekoiteta käsikirjoituksen tai käännöksenkään arviointiin niiden omilla meriiteillä.
-
Alkaa tekstin tarkkuuden suhteen maineeni olla jo lohduttomasti mennyt, mutta kertokaapa silti ystävällisesti ja rakentavasti minkälaisia virheitä (sana, pilkku, kuplasekaannus?) ja kuinka paljon (viisi, kymmenen, viisikymmentä vai yli sata?) sieltä löytyikään. Lupaan sitten (taas) terhentyä seuraavaan.
Yksityisviestikin riittää, mutta en toki estä julistamasta totuutta kaikelle lukijakunnalle, kunhan näitä erheitä ei sekoiteta käsikirjoituksen tai käännöksenkään arviointiin niiden omilla meriiteillä.
Siis ihan pikkuvirheitä. Ainakin krijaimet oli menneet skeaisin. Olisko näitä ollut kymmenisen? Ei tullut laskettua, kun yritti ne ennemminkin skipata :D
-
Askon toiveesta kävin Maxia uudelleen läpi krijotiusvirheitä etsien. Ensimmäisen 50 sivun aikana löysin kaksi:
s. 5, ensimmäisessä kuvassa lause on keskeneräinen: "... saattamaan viisi vankia Phoenixiin oikeudenkäyntiä" (=oikeudenkäyntiin?)
ja
s. 7, alarivin vasen kuva: "Tulkaa sisään, minulla sattuu oleman kahvikin kuumana."
Eipä nämä paljon luetun ymmärtämistä haitanneet. Eivätkä ne ensi luennella edes silmiin osuneet. Niin että paljon porua tyhjästä.
Pidemmälle en jaksanut, kun näin lyhyellä ajalla uusluennassa Ortizin kuvitus alkoi tökkiä. Maisemat ja Tex on ihan ok, mutta suuri osa muista ihmisistä on kuin tunkiosta kaivettuja linnunpelättejä. Olen aiemmin esittänyt mielipiteitä, joiden mukaan Texin ei tarvitse olla niin kauhean realistinen sarjakuva. Näillä olen tarkoittanut esim sellaisia seikkoja kuin luodin osumista (veri roiskuu ja suolet lentää; tarkka kuvaus ei kuulu Texiin) tai sitä, että kuvattaisiin arkielämää tai "tosiasioihin" pohjautuvaa elämää lännessä. Mutta kyllä minusta Texiin kuuluu se, että ihmiset näyttävät ihmisiltä. Ortizin omituiset otukset eivät kyllä oikein hyvin Texiin sovi.
-
Ortizin omituiset otukset eivät kyllä oikein hyvin Texiin sovi.
Tasan ei käy onnen lahjat: monen kuvittajasuuruuden kohdalla on ymmärtävästi täälläkin nyökytelty, että "ikä se jo painaa".
Ortiz on syntynyt vuonna 1932, joten tuskin hänenkään töitään enää kiusaksi asti riittää...
-
Kävin Ärrällä ja ostin Ilta=Sanomat sekä uusimman Maxi-Texin Verilöylyn hetken. Myyjä katsoi naurahtaen ja kysyi: oletko lomalla?
-
Pitääpä nyt kirjoitella tähänkin ketjuun. 'Vuoren vartijaa' lukuunottamatta kaikki maxit hyllyssä moneen kertaan luettuna. Parhaan maxin tittelistä on kyllä kova mittelö, sillä oikeastaan kaikki kuusi ensimmäistä maxia ovat miltei parasta Texiä ikinä. Myös Pitkäsarvisten surmanajo on vallan loistava tarina, mutta loppujen lopuksi kovimman maxi-Texin sijan vie Seguran ja Ortizin mieletön Meksikon luotijuna. Hienosti polveileva, tyly ja näyttävä tarina, paljon hyviä sivuhahmoja - niin Texin tovereita kuin vastustajiakin. Erityisesti pistolero Butt Sullivan osoittautui tykästyttäväksi hahmoksi, ja tarinan loppuratkaisu hänen osaltaan jäi minua ihan oikeasti harmittamaan. :(
Hyvänä kakkosena tulee luottokaksikko Boselli/Fontin Läpi lyijytuulen ja luotituoskun. Uskomaton tarina, ja taas iso rosteri kiinnostavia sivuhahmoja. Ghost on mielestäni Tex-historian siiteimpiä pahiksia! Arvostan Fontissa sitä, että hän on kynänkäytössä lennokkaimmillaan juuri hahmojen kohdalla. Minuun on aina todella kovin iskenyt tuo miltei mangamaisen ylilyövä hahmotyyli, Ghostin ohella esimerkkeinä mm. paholaismainen sheriffi Langdon ja virnuileva tappaja Durango. Kaikkiin ei Fontin tyyli varmaan iske, vähän ollut havaittavissa täälläkin sellaista Font-vihaa ;) Mutta minulle henk.koht. hän kuuluu suosikkipiirtäjiini.
Eksyin taas aiheesta. Noh, seuraava maxi-Tex on siis uudelleenjulkaisu 80-luvulta, näinkö on? Hm ja hm, mitäs tälle sarjalle on tapahtumassa, ihan kuin maxeihin ei panostettaisi kuten ennen vanhaan :/
-
]uho: Italian päässä Maxeja on aina ilmestynyt vain yksi vuodessa. Suomen päässä "kulutettiin" originaalimaxit muutamassa vuodessa (2005 jopa kolme!) eli uutta maxiaineistoa on luvassa tästä eteenpäin vain yksi per vuosi.
Suomen Maxien erikoisuus on ollut ennenjulkaisemattomat tarinat. Niitä on ilmestynyt kahdeksan kappaletta, mutta nyt kaikki on julkaistu. Sieltäkään ei siis ole enää apuja ja Kirjasto-sarjakin painaa päälle. Kuitenkin kun kovakantisista julkaisuista on toistaiseksi luovuttu (harmillista, kerta kaikkiaan!), maxi-sarjassa voidaan julkaista suosittuja tarinoita ja siten maxeja ilmestyy ainakin kaksi vuodessa. On se ainakin jonkinasteista panostusta. Näin olen ymmärtänyt.
PS. Font on loistava piirtäjä!
-
Kaikkiin ei Fontin tyyli varmaan iske, vähän ollut havaittavissa täälläkin sellaista Font-vihaa ;) Mutta minulle henk.koht. hän kuuluu suosikkipiirtäjiini.
Hm ja hm, mitäs tälle sarjalle on tapahtumassa, ihan kuin maxeihin ei panostettaisi kuten ennen vanhaan :/
Ensinnäkin totean, että jokunen vuosi sitten täällä oli näihin ketjuihin aktiivisesti kirjoittelemassa nimimerkki Mr Font, jonka suosikkikuvittajasta ei siis ole epäselvyyttä. :) Ihailijoita siis löytyy.
Juho on oikeassa, että maxeihin panosteta kuten ennen, mutta syyllisiä pitää etsiä Italiasta. Sarja on valahtanut B-tarinoiden foorumiksi, mihin kukaan ei oikeastaan halua tarinoita kirjoittaa (koska maxeja ei uusita, joten uusintakierroksilta ei siis ole rahaa tekijöillekään tiedossa, kuten muiden formaattien kohdalla...). Maxeihin umpataan tarinoita lähinnä sellaisilta kirjoittajilta, joita italialaiset eivät arvosta (Segura!) ja piirtäjiltä, joita yleisesti inhotaan (myöhempien aikojen Letteri, Diso ja Cossu). Siihen nähden kyseinen sarja on päässyt monesti yllättämään iloisesti ja se on jopa puhaltanut uutta henkeä koko sarjaan.
Arvostuksen puute on suuri sääli, sillä maxi-järkäleet ovat formaattina parasta Texiä, mitä ajatella saattaa. Aluksi tarinat olivat ilmavia ja upeita eepoksia. Jokunen vuosi sitten siihenkin sarjaan lyötiin määrämittaisuuden rasite, minkä seurauksena joissakin tarinoissa on ollut huomattavissa hätäisten lopetusten ongelmaa.
-
Kuitenkin kun kovakantisista julkaisuista on toistaiseksi luovuttu (harmillista, kerta kaikkiaan!)
Minulta tämä on mennyt vallan ohitse, onko tieto Askolta peräisin?
Jannen tavoin myös minä pidän Maxeja parhaana mahdollisena Tex-formaattina, johon määrämittaisuuden kaltaiset rajoitteet lyövät ikävän kiilan.
-
Minulta tämä on mennyt vallan ohitse, onko tieto Askolta peräisin?
On tuosta tainnut joku maininta olla. Ja vahvin todiste kovankantisista luopumiselle on se, että niitä ei ole enää tullut. Jos niitä tehtäisiin, niin olisihan tuo Kaukomaille-tarinakin siinä formaatissa julkaistu.
Asiahan juontaa ainakin osittain siihen, että kun varsinainen Tex-toimittaja sai lopputilin, niin kellään ei ole enää aikaa venkslailla eri formaattien kanssa. Pääsääntöisesti otetaan vain sitä, mitä Italiasta tuupataan. Siinä mielessä on lähes ihme, että tuo Kaukomaille saadaan maxina. Ja kiitos siitä kuuluu Asko Alaselle, joka edelleen laatii Texin vuosittaisen julkaisu-ohjelman.
-
Kiitokset asiantuntijoille, kun avasitte vähän tätä mysteeriä. Piti vielä ihan tarkistaa, että kukas tuo Cossu olikaan, ja aavistukset osuivat oikeaan - eipä voi ihmetellä, jos hänen piirroksistaan ei pahemmin piitata, aika kliinistä ja tasapaksua jälkeä. Ensimmäinen suurempikokoinen maxi-Tex olisi ehkä ansainnut näyttävämpiä piirroksia.
E: Ainiin, kovakantisilla julkaisuilla varmaan tarkoitetaan näitä Luurankoylänköä yms. Minulla on vähän ristiriitainen mielipide noista, periaatteessa Kuuman Iltapäivän tai Muistojen Polulla-kirjan kaltaiset spesiaalimmat tex-opukset ovat hienoja, mutta sitten juuri Luurankoylängön kohdalla iski vähän kitkerä maku suuhun. Tarinahan on klassikko ynnä muuta, mutta ei siinä voinut välttyä ajatukselta, että 'olisihan tämänkin voinut julkaista kronikoissa'.
Tottahan kovat kannet antavat kirjaselle juhlallisen lisän, mutta toisaalta - myös kolminkertaisen hinnan. Eihän tuollaiseen nyt talous kaadu, mutta opiskelijabudjetilla eläessä joutuu pakostakin välillä miettimään, haluaako maksaa uudestaan samasta tarinasta uusissa (tai kovissa) kansissa. Sama koskee vähäsen tätä tulevaa uusintajulkaisu-maxia. Ehkä silti käytän sen 9 euroa mieluummin divareissa :/
-
Tarinahan on klassikko ynnä muuta, mutta ei siinä voinut välttyä ajatukselta, että 'olisihan tämänkin voinut julkaista kronikoissa'.
Kovakantisissa paras asia oli ilman muuta painojäljen hienous. Kronikassa on ajan patinaa vähän liiaksi minun makuuni. Luurankoylänkö siis tehtiin Italiasta tulleesta huippulaatuisesta digimatskusta, jota kronikoissa ei käytetä. Hyvän painojäljen voi onneksi toteuttaa myös maxeissa.
EDIT. Pakko lisätä, että eivät ne kovakantiset Texit missään nimessä syntyneet ahneissa mielissä periaatteella nyt viimeisetkin rahat pois klassikoiden livulla uskollisilta faneilta, jos joku näin ajattelee. Kyllä ne syntyivät rakkaudesta sarjakuvaan.
-
Nykyään tulee todella harvoin luettua Texejä. Verilöylyn hetki- maksi kuitenkin tarttui mukaan.
Tarina oli hyvä, vaikka juoni oli sinänsä ennalta-arvattava. Mutta tarinan sisällä oli mukavia oivalluksia, joilla rikottiin lukijan odottamia tapahtumakulkuja. Tyyliin: miehet ajavat karjaa, Tex lähestyy, mutta tyypit ovatkin karjavarkaita, jotka pamauttavat lyijyä sankaria kohti. Näin itse ennalta-arvattava pääjuoni sai mukavasti maustetta. Ja sivuhahmot: arkuntekijä, toimittaja, niin ennalta-arvattavia, ja silti jotain jäynää oli heissäkin. Tyyliin: ei pidä juoda tyhjään mahaan, sanoi lihava toimittaja... Pikku jutut tekivät tarinasta oivallisen.
Ja Ortiz tms. piirtäjä. 300 sivua kelpo jälkeä.
Vertailukohtia muihin tarinoihin mulla ei juuri ole, kun muistan ammoin lukeneeni kyllä sen Läpi lyijytuulen etc, ja pitäneeni, mutta en niin paljoa kuin tästä.
Tässä voisi lipua takaisin Texin aktiivilukijaksi...
-
Mauro Boselli on eräässä haastattelussa maininnut, että maxissa alkaa tulevaisuudessa vuorotella pitkät tarinat ja lyhyet tarinat. No, onhan niitä lyhykäisiäkin juttuja ihan kiva lueskella, mutta mielestäni maxi on justiin sopiva juuri pitkien tarinoiden formaattina. Ja ainakin kolme seuraavaa, piirtäjinä Repetto, Fernandez ja Diso, ovat tällaisia pitkiä jorinoita.
-
Pääsi hieman yllättämään, mutta huomasin ilokseni tänään kaupan lehtihyllyllä uunituoreen Maxi-Texin: Vaarojen Panama. Lähti kyytiin, vaikka tarina on toki jo pokkarimuotoisena hyllyssä. Ostiko joku muu?
-
Lehtipiste.fi:n sivuilla kerrotaan, että Vaarojen Panama on ennen julkaisematon 320-sivua pitkä Tex-seikkailu :P No, vihreitä sattuu.
-
Serkkupoika laittoi viestiä että oli uuden maxin ostanut, joten saunan päälle lähdin vielä kiireellä iltamyöhällä sitä metsästämään. Ja löytyihän se. Todella upea teos!
Sen verran haluan tähän kuitenkin kiroilla, että Egmontin sivuilla nämä julkaisukalenterit ovat kyllä täysin perseestä. Ketä kiinnostaa vuosi tai kaksi sitten elokuussa julkaistujen lehtien ilmestymispäivät????????
Uusin julkaisukalenteri oli hiljan Egmontin sivuilla käydessäni loppuun kuluneen kuukauden ajalta. (Kävin tänään 3.10.2012 Egmontin sivuilla ja uusin julkaisukalenteri oli syyskuulta 2012. Ehkä lokakuun julkaisukalenteri ilmestyy jouluksi? Hienoa!) Kaitpa tuollaisessa lafkassa on jo hyvissä ajoin mietitty (ehkä puoli vuotta tai vuosi eteenpäin) mitä tehdään ja julkaistaan. Miksi ihmeessä näitä tulevia pantataan? Olettaisin että muutkin sarjakuvia ostavat ihmiset haluavat nimenomaan ENNAKKOTIETOA mitä on tulossa, ei niinkään historiatietoja. Mikä mättää siis Egmontilla?
Katsokaa vaikka Italian Sergio Bonelli-kustantamon sivuja, kyllä sieltä löytyy 1-2 kk eteenpäin mitä on odotettavissa.
-
Lähti kyytiin, vaikka tarina on toki jo pokkarimuotoisena hyllyssä. Ostiko joku muu?
Kannattaa ehdottomasti hankkia, sillä Suomen alkuperäisjulkaisu kärsii paikoittain kehnosta painojäljestä. Tässä homman pitäisi olla kohdallaan, sillä käytössä on ollut huippulaadukasta digimatskua. Tosin lopputulosta en ole vielä nähnyt, joten julkaisun upeutta en ihan vielä uskalla kirkossa kuuluttaa.
-
Tosin lopputulosta en ole vielä nähnyt, joten julkaisun upeutta en ihan vielä uskalla kirkossa kuuluttaa.
Luin ensimmäisen osan tarinasta illalla. Hyvältä näytti näille väsyneille silmille. :) Pitää joskus kaivaa 1982 numerot kaapista ja vertailla.
-
Hyvältähän tuo Vaarojen Panama ( Kaukomaille ) vaikutti. Fonttia oli muutettu, mutta onneksi Nikupaavolan alkuperäinen käännös oli silti säilytetty. Kovakantisena tyyliin Traaginen risti, tämäkin nide olisi saanut arvosanan 10+
Itselleni ja kuten voisin olettaa myös usealle muullekin tämä on yksi parhaista tarinoista ja ansaitsi päästä uusintakierrokselle jo nyt ( Kirjasto - tai kronikka - versiota kun olisi saanut odottaa jonkun aikaa ).
-
Vaarojen Panama luettu ja oli kyllä mahtava seikkailu! :P Tällaset julkasut on herkkua kun oman hyllyn tex-kokoelma alkaa noin vuodesta 1996, ja ne kaikkein parhaimmat tarinathan on kaikki vanhemmilta vuosilta.
-
Vaarojen Panama oli kyllä yksi viime vuosien mukavimmista lukukokemuksista Tex-rintamalla. Painojälki oli täydellistä. Ja tarina tietysti parhautta myös. Hieno julkaisu!
Taisi muuten olla niin, että kuvitukseen on osallistunut myös Ticcin velipoika Alfio, sen Montin piirtämän viimeisen sivun lisäksi.
-
Näin olen joskus kirjannut omiin tiedostoihini: "Alfio Ticci on tehnyt tarinaan tussauksen. Monti on tehnyt osan lyijykynäluonnoksista sekä avustanut tussauksessa. Tarinan viimeinen sivu on ilmeisesti jälkeenpäin lisätty tarinaan, jotta seikkailu loppuisi pokkarin viimeiselle sivulle. Tyyliltään se on erilainen kuin muut sivut, joten sen piirtäjä ei ole Giovanni Ticci. Sivun on piirtänyt luultavasti avustajat, Monti on tehnyt lyijykynäluonnokset ja Alfio Ticci tussauksen."
En muista, onko tuo tarkentunut johonkin suuntaan.
-
Tussauksen tyyli ja ehkä tasokin heittelee hieman seikkailun kuluessa.
En ole tätä Panama-stooria aikaisemmin lukenut. Ei ollenkaan hassumpi tarina.
Alkupuoli oli melkoista jahkausta, mutta lopussa sitten riitti ryminää ihan riittävästi meikäläisenkin makuun.
-
Alkupuoli oli melkoista jahkausta
Totesin saman tässä taannoin. Vähän turhan pitkä johdanto, istutaan ja höpötetään sivukaupalla. Mutta tarinan tunnelma on kaikkineen mitä mainioin ja erikoinen aihepiiri sekä upea kuvitus nostaa tämän mielestäni yhdeksi parhaista Tex-tarinoista.
-
Mutta ei se missään vaiheessa tuntunut tylsältä, suuri kiitos Rennen hienon suomennoksen. Suupieliä alkoi pakostakin nykimään ylöspäin kun luki Texin, Kitin Ja Carsonin keskinäistä sanailua. Aivan hulvattomaksi meno ja sanansäilä äityi siinä vaiheessa kun Tex ja Kit joutuivat sinne pöyhistelevään riikinkukkonäyttelyyn ;D
-
Janne, kysyit viimeksi löysinkö yhtään kirjoitusvirhettä tästä Panamasta, niin ainoastaan yksi osui silmiin. Taisi sijaita niillä paikkeilla, jossa yksi haavoittunut jätetään pitämään meteliä leiriin.
-
Ok, yksi aina pitää jättää, että olisi parannettavaa seuraavaksi kerraksi :).
-
Taisi muuten olla niin, että kuvitukseen on osallistunut myös Ticcin velipoika Alfio, sen Montin piirtämän viimeisen sivun lisäksi.
Salaisuus alkaa ratketa. Kurkatkaapa sivuja 118 ja 336!
-
Italiassa on ilmestynyt Repetton piirtämä maxi. Täytyi oikein tarkistaa, että pitääkö todellakin paikkansa, että miehen edellinen Tex on ilmestynyt 2007. Pitää se. Onpa vaari hidastunut. Toivottavasti eivät ole taidot huvenneet samaan tahtiin.
-
Jees. Repetto on pitkään ollut lemppareitani ja pitkälti hänen näkemyksensä Texistä on luonut myös itselleni sen nykyisen ideaalikuvan siitä miltä Texin pitää näyttää.
-
Mitään synopsista että millainen seikkailu kyseessä, kirjoittajaa yms?
-
Italiankielentaitoisemmat varmaan avittavat meitä ummikoita:
Maxi Tex n. 16, annuale
La Legge di Starker
Soggetto e sceneggiatura: Tito Faraci
Disegni: Miguel Repetto
Copertina: Claudio Villa
I cittadini di Blackfalls rispettano e temono lo sceriffo Starker. Lui ha portato la Legge. La sua Legge. Un cappio, che pende notte e giorno sulla via principale, ricorda cosa succede a chi osa sgarrare. Ma, quando Tex arriva in città, sulle tracce di un bandito, sente subito puzza di bruciato. Così si mette a indagare, a costo di ritrovarsi contro l'intera Blackfalls, fino a una resa dei conti in cui emergerà una verità sorprendente e amara...
Ja hienolta näyttää kansikin:
-
I cittadini di Blackfalls rispettano e temono lo sceriffo Starker. Lui ha portato la Legge. La sua Legge. Un cappio, che pende notte e giorno sulla via principale, ricorda cosa succede a chi osa sgarrare. Ma, quando Tex arriva in città, sulle tracce di un bandito, sente subito puzza di bruciato. Così si mette a indagare, a costo di ritrovarsi contro l'intera Blackfalls, fino a una resa dei conti in cui emergerà una verità sorprendente e amara...
Google kääntää suht' hyvin italiasta englantiin...
The citizens of Blackfalls respect and fear the sheriff Starker. He brought the Law. His Law. A loop, which hangs night and day on the main street, remember what happens to those who dare overdriven. But when Tex comes to town, on the trail of a bandit, feels just stinks. Then it goes to investigate, at the cost of finding against the entire Blackfalls, up to a showdown in which truth will emerge a surprising and bitter ...
-
Google kääntää suht' hyvin italiasta englantiin...
The citizens of Blackfalls respect and fear the sheriff Starker. He brought the Law. His Law. A loop, which hangs night and day on the main street, remember what happens to those who dare overdriven. But when Tex comes to town, on the trail of a bandit, feels just stinks. Then it goes to investigate, at the cost of finding against the entire Blackfalls, up to a showdown in which truth will emerge a surprising and bitter ...
Sinällään kiinnostavalta vaikuttaa, kunhan kyseinen sheriffi Starker ei jäisi yksiulotteiseksi "pahaksi sheriffiksi". Armottoman Little Billin kaltainen hahmo voisi olla erinomainen vastapaino Texille.
-
Seguran viimeinen Maxi luettu ja olipas se taas hyvää meininkiä. Hiukan Ken Parker -elementtejä sekoitettu tuttuun Segura-Ortiz kaavaan ja toimii hienosti. Harmi, että loppui tähän. Toivottavasti uusi "Segura" liittyy joskus tekijäjoukkoon.
-
Spoilausvaroitus, älä lue, jos et ole lukenut vielä Vaarojen Panamaa.
Ja sitten jotain sekalaista sekoilua itse tarinasta:
Sain nyt viimein luettua ensimmäistä kertaa tuon Vaarojen Panaman, aiemmin en ole tarinaan tutustunut. Mietteet tarinasta ovat kaksijakoiset: Olihan tuo ihan kelpo tarina, mutta ei se kyllä yltänyt sellaiselle tasolle, mitä olisin muun muassa Kvaakissa luetun perusteella odottanut. Joitakin vaikuttavia ja/tai hauskoja kohtauksia tarinasta löytyi (joukkotappelu konsulin juhlissa, haavoittuneen sotilaan urhea taistelu hylätyssä leirissä, valokuvaajan tempaukset...), mutta jotenkin tarina ei lopulta kovin kovaa iskenyt. Siinä lopussa olisi ollut paikallaan kertoa Phil Turnerin motiivit retkikunnan sabotoimiseen. Onko tämä Texin "vanha kaveri" muuten esiintynyt aiemminkin jossain tarinassa?
Ticcin kuvitus oli hienoa, vaikka viidakko ei joissain kohdin edes tuntunut oikein viidakolta. ???
Mutta ei se missään vaiheessa tuntunut tylsältä, suuri kiitos Rennen hienon suomennoksen.
Erikseen täytyy vielä heittää pieni kommentti tähän suomennokseen. Jotenkin tuo käännös tökki lukiessa paikka paikoin erittäinkin pahasti. Siellä oli jotain omituisia kielellisiä epäjohdonmukaisuuksia joissain kohdin (tai sitten en vain ymmärtänyt niitä ::) ) ja joitain sanoja käytettiin aivan liikaa. Erityisesti sanan "sukkelaan" käyttö alkoi jo oikeasti ärsyttää, kun se esiintyi neljä kertaa kuuden sivun sisään ja yleisesti varmaan parikymmentä kertaa tarinan aikana. Onneksi tuo käännös suurimmaksi osaksi oli ihan ookoota. Enpä ole ennen Rennen mahtavista suomennoksista missään valittanut, toivottavasti tämä kerta jää myös viimeiseksi...
-
Onko tämä Texin "vanha kaveri" muuten esiintynyt aiemminkin jossain tarinassa?
Eipä ole.
-
Yhden parhaan valinta on liki mahdotonta, sen verran laadukasta jälkeä ovat Maxit olleet. Mutta jos vaikkapa voisi valita 3 huippua, niin ainakin nämä:
-Vaarojen Panama
-Meksikon luotijuna
-Konfederaatin kulta
-
Lueskelin tässä Seguran maxit uudestaan ja pitää sanoa että yksi kohtalaisen iso ongelma on jokaisessa: lopetus. Joko siinä mennään tarinan kannalta tarpeettoman monimutkaiseksi, tai sitten ne ovat vain hyvin... töksähtäviä. Meksikon Luotijunan "lopputwisti" on erityisen tarpeeton eikä tuo tarinaan juuri mitään arvoa. Ainoa jossa langat sidotaan suhteellisen jouhevasti on Viikatemiehen Tiellä, ja muille tarinoille tyypillinen lattea dialogikin on lähes kokonaan karsittu.
Plussaa kyllä siitä että Tex ottaa kenties eniten turpaansa juurikin Seguran tarinoissa, mikä jännästi saa hänet näyttämään kovanaamaisemmalta hahmolta kuin Nizzin ja nyky-Bosellin "God mode" ammuskelut.
-
Lattea dialogi Seguroissa? No huh. Seguran dialogi on kyllä parempaa kuin Bosellin liiaksi viljelemä rautalangasta vääntäminen (ts. liian usein olettaa, että lukija lukee ensimmäistä Texiään).
-
Liekö jo mainittu jossain, mutta ainakin Kuopion Prismassa on nippu Vaarojen Panamaa 10 % alennuksella, joten jos uupuu niin käykää hakemassa.
-
Spoilausvaroitus, älä lue, jos et ole lukenut vielä Vaarojen Panamaa.
Ja sitten jotain sekalaista sekoilua itse tarinasta:
Sain nyt viimein luettua ensimmäistä kertaa tuon Vaarojen Panaman, aiemmin en ole tarinaan tutustunut. Mietteet tarinasta ovat kaksijakoiset: Olihan tuo ihan kelpo tarina, mutta ei se kyllä yltänyt sellaiselle tasolle, mitä olisin muun muassa Kvaakissa luetun perusteella odottanut. Joitakin vaikuttavia ja/tai hauskoja kohtauksia tarinasta löytyi (joukkotappelu konsulin juhlissa, haavoittuneen sotilaan urhea taistelu hylätyssä leirissä, valokuvaajan tempaukset...), mutta jotenkin tarina ei lopulta kovin kovaa iskenyt. Siinä lopussa olisi ollut paikallaan kertoa Phil Turnerin motiivit retkikunnan sabotoimiseen. Onko tämä Texin "vanha kaveri" muuten esiintynyt aiemminkin jossain tarinassa?
Aika samat mietteet....Olin lukenut tarinan erinäisiä kertoja ennenkin(osissa, ja viimeisimmästä lukaisusta vuosikausia) ja muistikuvat olivat kyseessä klassikko mutta ei ihan. Varttia vaille sellainen. Tuntui nyt "putkeen" luettuna hieman ylipitkältä ja loppu keskeneräinen. Hienoisella editoimisella ja "lisädialogillla"jossa mahtimies antaa käskyjä kätyrilleen(jonka naama tietysti varjossa) tämä olisi kutakuinkin täydellinen. Taide on todella hienoa, erästä parhaita maxeissa.
-
Uusi maxi ostettu, ja samalla myös Ukkostuuli.
-
Hmmm...sama juttu kuin Ukkostuulella: eipä ole näkynyt lehtipisteissä :'(
Tänään duunin jälkeen taas lähden kiertämään eri paikkoja.
PS: Nick Raiderin "levinnäisyysalue" oli kyllä huikean ja siten kiitettävän laaja!
-
Kyllä nyt on ollut oikein juhlaa, maxi-Tex ja Ukkostuuli samana päivänä! Molemmat luettu. Oikeuden mies tuntui ensiahmaisulla vallan mainiolta! Vaikka sheriffi Starkerin asema oli jo varhain selvillä, niin jännitettä ja jännitystä riitti loppuun saakka. Tarinan rytmitys oli kohdallaan, monien Tex-tarinoiden perisynnistä - siis siitä että loppu ajetaan alas töksähtäen tai että välillä kohtuuttomasti kohtauksia venytetään - ei tässä ollut tietoakaan. Hieno, tasapainoinen tarina. Jos jostakin pitää rutista, niin Carsonin uhrilampaan rooli oli harmittavan pieni; olisihan vanha kameli saanut jo aiemmin astua kuvaan, niin olisimme päässeet nauttimaan kaverusten sanailusta.
Sinänsä mielenkiintoista oli lukea tähän samaan läjään tuo uusi Ukkostuuli; kivikasvo-tarinassa oli paljon yhtymäkohtia tähän tarinaan (konna kylässä).
Repetton piirroksesta olen aina tykännyt, ja hyvää se oli tässäkin. Ei ole aiemmin tullut mieleen, mutta yllättäen jossain kohden tuli mieleen Letteri. Esim. Porterin nuoripari kuvattuna sivulla 163 voisi hyvinkin olla Letterin piirtämässä Pecos Billissä Suden Hampaat (katso Jannen kirjasta Letterin esittely).
-
Ties vaikka Letteri ja Repetto olisivat tunteneet toisensa silloin, kun Letteri asui Argentiinassa. Ei miesten ikäero ole mitenkään huima. Ja molemmat tunsivat ainakin Hugo Prattin, joka oleskeli samaan aikaan Argentiinassa kuin Letteri.
-
Uusin Maxi Oikeuden mies luettu. En tiedä vaikuttiko tuo aurinkoinen sää ulkona ja ulkoa sisälle tuleva auringon valo yhtään arvosteluun, mutta tarina oli mielestäni hyvä. Kuuluu mielestäni parhaimpaan kolmannekseen maxeista. Seriffin pahisluonne selvisi nopeasti, muttei haitannut mitään. Carsonin ilmestyminen kuvioihin lopussa oli mukava lisä.
Kuvituskin näin lukijan kannalta erittäin hyvää.
-
Oih ja voih. Minusta Repetton kuvituksen taso oli romahtanut merkittävästi. Jo selaillessa vastaan tuli muutamia ihan hirveitä ruutuja. Sairastelut näkyvät, eikä kynä enää tottele vanhan mestarin tahtoa. Tykkään valtavasti Repetton kuvitustyylistä mutta nyt toivon, että hän ei enää jatka Texin parissa. Muuten käy kuin Letterille.
-
En tiedä haluanko oikeasti nähdä, mutta kerro Janne missä niitä murheenkryynejä on? Minä olin kyllä piirrokseen tyytyväinen, tosin aika lailla ahmimalla tuo Maxi tuli luettua.
-
Mulla ei ole vielä sitä. Kaupassa kuitenkin selailin. Ja ruudut olivat siis hirveitä Repetton mittapuun mukaan. Pistän koordinaatteja, kun kerkiän.
-
Itseäni tarina hieman kyllästytti, varsinkin kun Starker paljastui vain yksiulotteiseksi konnaksi. Olisi ollut mielenkiintoisempaa mikäli häntä olisi käsitelty eräänlaisena "pimeän puolen" Texinä, joka uskoo aidosti lain kirjaimeen, mutta noudattaa sitä äärimmäisin keinoin. Sama juttu kävi myös taannoin Boselli-Font tarinassa missä Kitiä jahtasi fanaatikkosheriffi, joka myöhemmin taantui "kaupungin isoksi pomoksi" joka on varmaan kliseisin Tex-konnan arkkityyppi. Repetton kuvituksesta ei ole sinällään pahaa sanottavaa, kyllähän tuota katseli mieluummin kuin loppuaikojen Galepia/Letteriä/Fuscoa.
-
Toimintaa oli liian vähän sivumäärään nähden. Juonikin aika perussettiä, vaikka kyllähän tämän luki haukoittelematta kahdessa erässä tarina ei kuitenkaan laahannut missään vaiheessa. Carsonin ilmestyminen oli iso plussa, ja oli kiva nähdä "taatto" turpakäräjillä ;) . Ei tämä tietenkään kärkeen mene maxi-Texeissä mutta parempaa keskitasoa kuitenkin.
Kuvituksesta ei mitään valittamista.
-
Hyvä tarina ja hyvä piirros, suurin miinus koko kvartetin puuttumisesta. Viime aikoina aivan liikaa Tex seikkailee yksinään. Nje harashoo.
-
Ihan kelpo tarinahan tämä oli polveiluineen, mutta mikä ihme Faracilla on takautumien suhteen - tässäkin oli niitä kolme. Piti oikein tarkistaa kokoelmasta ja ainoastaan Saattokeikka taitaa olla ilman ( tai sitten en vain äkkiseltään huomannut sitä... )
[spoiler]Miksi ihmeessä Texin piti laskeutua pelastamaan Ronny. Eikö köyden heittäminen olisi riittänyt?
Entä Texin viimeinen repliikki. Ei kai se voinut viitata siihen, että rahat ovat edelleen siellä.[/spoiler]
Lukemista häiritsi jonkin verran se, että Repetto piirsi jatkuvasti Texin kasvot oudon näköisiksi. Muiden hahmojen kanssa tätä ongelmaa ei ollut ja piirros oli muutenkin kelvollista.
Ja takakannen selostuksesta olisi voinut jättää pari viimeistä riviä pois spoilaamasta.
-
En tiedä haluanko oikeasti nähdä, mutta kerro Janne missä niitä murheenkryynejä on?
Selailuvaiheessa ne pahimmat murheenkryynit osuivat heti silmään. Eli ei se tilanne ihan niin paha Repotton suhteen vielä ole kuin oletin. Mutta heti sivulla 5 keskirivillä Texin kasvot ovat epämuodostuneet. Toinenen epäonnistunut kasvokuva löytyy sivun 100 alalaidasta. Tällaista hapuilua on koko pokkari täynnä joka kuvassa mm. aika pajon kieroon katsovia ihmisiä. Sama juttu kuin Letterillä aikoinaan, että käsi ei enää tottele ja tee sellaista jälkeä kuin pää käskee. Koska Repetto on jo varsin iäkäs, niin tuskin tilanne tästä enää paranee. Nyt olisi sopiva hetki lyödä hanskat kunniakkaasti tiskiin.
Repettoa armotta ruoskittuani on pakko kuitenkin lisätä, että tarina oli oikein hyvä. Pääpiirteittäin homma oli selvä ihan alusta asti mutta siitä huolimatta tarina piti otteessa loppuun saakka enkä päässyt pitkästymään. Olisikin ollut typerää yrittää tehdä tästä salapoliisitarinaa, jossa jokainen arvaa konnan heti kättelyssä.
-
Piti kaivaa tämä esiin säilytyslaatikosta ja vilkaista tarkemmin. Tex tosiaankin näyttää ajoittain aika oudolta, tekisi melkein mieli sanoa tunnistaa välillä vaatteista helpommin kuin kasvoista :P.
Piirtäjät eivät juurikaan jää mieleen mutta tämän tekijä mitä ilmeisimmin sama kuin pitkäsarvisten surmanajon? Sheriffin Starker on (muistikuvani mukaan) aika 1:1 ulkonäön puolesta karjapaimenien etumiehen kanssa...
-
Joo, Repetto on oirtäjänä molemmissa.
-
Sheriffin Starker on (muistikuvani mukaan) aika 1:1 ulkonäön puolesta karjapaimenien etumiehen kanssa...
Eikö Repetto tee melkein jokaiseen piirtämäänsä juttuun tuon näköisen konnan? Piti oikein googlata, että onko se Repetton omakuva - mutta eipä taida olla.
-
Seuraava Maxi-Tex on jo Jannen aikasemmin mainitsema:
Maxi-Tex 26: Kadonnut poliisipäällikkö.
Kansikuva:
http://www.bananapress.fi/maxitex-kadonnut-poliisipaallikko-p-2400.html
Ilm.aika loppukesästä.
-
Kadonnut poliisipäälliö on nyt ilmestynyt. Hyvältä näyttää!
-
Kadonnut poliisipäälliö on nyt ilmestynyt. Hyvältä näyttää!
Hyvä kokonaisuus Villalta. Loppupuolella dramaattinen yhteenotto suuren kaskelotin kanssa ja alkuperäiskansojakin vilahtaa lehdykän lopussa.
-
Kadonnut poliisipäällikkö on siis löytynyt. Täytyypä lähteä Libriconista hakemaan, mukaan tarttunee myös Tulen poika.
-
Olen Kadonnut poliisipäällikköä etsiskellyt mutei tahdo Sallasta löytyä vielä mistään :'(. Olis kiva päästä taas viikoloppuna Maxi-Texiä lueskelemaan.
-
Salla on kai sitten niin kaukana, että ei ole postiauto jaksanut puksuttaa sinne niin hätäseen kuin etelän lähiöihin. Lehtipisteen mukaan sitä pitäisi kuitenkin jo olla Sallan ärrällä, K-kaupssa ja S-marketissa. Meeppä kysäseen. Voihan olla, että ovat vielä jossain takahuoneessa avaamattomassa lootassa.
-
Salla on kai sitten niin kaukana, että ei ole postiauto jaksanut puksuttaa sinne niin hätäseen kuin etelän lähiöihin. Lehtipisteen mukaan sitä pitäisi kuitenkin jo olla Sallan ärrällä, K-kaupssa ja S-marketissa. Meeppä kysäseen. Voihan olla, että ovat vielä jossain takahuoneessa avaamattomassa lootassa.
Juu Koillis-Lapissa eli aika kaukana. K-kaupassa kävin tuossa jonkin aikaa sitten niin justiin oli myyjä laittamassa hyllyyn Kadonnutta poliisipäällikköä ja siitä se lähti sitten mukaan.
-
Kalkkarot&pahemmat käärmeet tullee olemaan alati ykkönen, jollei cheyenneclubia tai kanadan kapinallisia julkaista maxina..
Tuli luettua pitkästä aikaa konfederaattien kulta ja vaikka piirrosjälki ei niin kovin hyvää minun silmissä, vaikkakin omalla kulmikkaalla tavallaan tosin viehättävä niin tarina on todella ensiluokkainen. Jos olisi top3 valinta äänestyksessä tämä olisi mukana ilman muuta...Kohokohtia Texin nyrkkitaitojen esittelyn lisäksi konnien keskinäiset välienselvittelyt ja pontikan maistelu.
-
Komppaan ylläolevaa mutta sillä erotuksella, että taide maistuu myös.
Texin parhaat sijoittuu aina syvään etelään, miksi näin, en tiedä. Mutta omasta mielestä noista huppurasistikartanoherra pahiksista ei saa kyllikseen.
-
Kadonnut poliisipäällikkö luettu.
Tarina oli menevää viihdettä. Hiukan valaanpyynti tuntui karvaalta niellä, uhanalaisia kun ovat tänä päivänä, mutta seikkailun puitteissa kohtaus puolusti paikkaansa. Eihän tämä tarina ole mikään kannanotto valaanpyyntiin.
Villan taide on taitavaa. Ymmärrän kuitenkin että hän tekee nykyään kansia, kuvakerronnassa hän ei ole ihan huippu. Monissa ruuduissa tuli poseeraus mieleen. Erikoisesti ihailin hänen piirtämäänsä merta. Itse piirrosviiva on jämptiä, mutta ilmeikästä. Hahmot ovat kadehdittavan dynaamisia ja varjot meheviä.
Edit
Juhlajulkaisu El Muerto oli pienoinen pettymys, mutta tämä Maxi kääntyy reippaasti plussan puolelle.
Kyllä tämä taitaa olla paras lukemani Maxi-Tex. (Äänestyksessä olen antanut ääneni Texas-Billille. Hmm...)
-
Texas Billissä tarina on aivan huippua. Kuvitus ei ole ihan sitä tasoa, mitä parhailta Tex-tarinoilta vaaditaan. Mielestäni! ;)
-
Minusta Galep onnistuu hyvin usein luomaan oudon, jopa suorastaan hypnoottisen draivin tarinaan. Yksittäiset ruudut ei ole piirretty virtuoosimaisesti, mutta rytmi ja fiilis on täydellisesti kohdallaan esim. Texas-Billissä. Ja Galepin kuvissa on semmoinen reipas ja miehekäs meininki.Villa ei pääse lähellekään samaa draivia Kadonneessa poliisipäällikössä, vaikka hänen piirrostekniikassaan riittää ihailtavaa vaikka kuinka.
En ole kovin montaa Maxia lukenut, mutta aika monessa lukemassani nimenomaan tarinapuoli on se mikä on mättänyt.
-
Se, että Galepin hieman luonnosmainen tyyli ei minua haittaa, johtunee siitä, että herkässä iässä tuli luettua nimenomaan Hänenmpiirtämiään Texejä, vaikka ensimmäinen oma Tex Willerini oli Ticcin piirtämä Goldeena-stoori.
-
Ja taitaa tuo Texas Bill olla Virgilio Muzzin piirtämä. Galep on piirtänyt vain Texin kasvot. Nyt en muista, kumman nimiin tuo tarina oli merkattu kun se vhdoin viimein saaiin Suomessakin julkaistua.
-
Ja taitaa tuo Texas Bill olla Virgilio Muzzin piirtämä.
Hyvin toimii, eniveis. :D
-
En ole kovin montaa Maxia lukenut, mutta aika monessa lukemassani nimenomaan tarinapuoli on se mikä on mättänyt.
Välillä tulllut tunne OK tarina mutta silppuriin olisi pitänyt jäädä nivaska sivuja ja editoinnilla tarina kiinnostavammaksi.Onhan hyviäkin pitkiä maxeja mutta oma suosikkini on suoran toiminnan kalkkarot&pahemmat kiärmeet, 2 iskevää tarinaa ilman hengähdystaukoja...
Edit:vaikka juonellisemmatkin tarinat toki kelpaavat, näissä laitettiin tarinat pakettiin TYYLILLÄ. ei puhettakaan olisi ollut aneemisesta ammuskelua ilman draamaa....
-
Ja taitaa tuo Texas Bill olla Virgilio Muzzin piirtämä. Galep on piirtänyt vain Texin kasvot. Nyt en muista, kumman nimiin tuo tarina oli merkattu kun se vhdoin viimein saaiin Suomessakin julkaistua.
Taisi olla Muzzi & Galep merkitty piirtäjiksi.
Oliko muuten koskaan mitään syytä annettu miksi Galepin naama oli Muzzin kuvissa? Pistää nimittäin TODELLA pahasti silmään tuollainen, tuntui melkein että tässä haluttiin vähätellä tai jopa pilkata Muzzin piirtämistä (joka nyt ei oo ees huonoimpia kuvittajia mitä lehdessä on ollut, nimiä mainitsematta).
-
Ei siinä mitään muuta syytä ole ollut kuin se, että Texin on haluttu olla aina samannäköinen, eli tunnistettava. Muzzi ja Gamballa kyvyt eivät ilmeisesti riittäneet riittävän tunnistettavuuden luomiseen. Noin ainakin ajateltiin silloin, kun sarjalla ei ollut muita vakituisia piirtäjiä kuin Galep.
-
Viimein sain luettua Kadonneen poliisipäällikön. Hieno paketti, minun mielestäni parempi kuin Vaarojen Panama/Kaukomaille. Erityisesti Villan taide oli nättiä. Joissain ruuduissa Tex näytti mielestäni tosin paljon oikeaa ikäänsä nuoremmalta. Muutenkin oli mielenkiintoista verrata Villan piirroksia tässä ja tuoreimmissa Tex-tarinoissa, lähinnä Mefisto-jutussa. Eipä se suuresti ole muuttunut, hienoa jälkeä molemmissa. Ehkä jossain määrin juuri Texin kasvot ovat saaneet, sanoisinko "viimeisen säväyksen", näissä uudemmissa tarinoissa. Itse tosiaan luin nyt ensimmäistä kertaa Kadonneen poliisipäällikön.
Itse tarinasta, mikähän ihmeen intressi asianajaja Bixlerillä oli saada Mustaparta väkisin ulos vankilasta. Eipä sitä tarinassa pahemmin valotettu, ehkä hän vain sai ison kasan rahaa. ::)
Lueskelin myös Jannen tietokirjan Villa-artikkelista, että maestron suuralbumi olisi tulossa todennäköisesti 2013 tai 2014. Venturin albumihan tulee nyt piakkoin Suomeksikin, joten Villa lienee vuorossa ensi vuonna? Toivottavasti ei ole taas tullut viivytyksiä...
-
Juu, ntkyään ei mainita Villan yhteydessä mitään vuotta. Ensi vuonna eli 2014 tulee kaiketi Rujun kirjoittama ja uuden tuttavuuden Roin kuvittama suuralbumi. Sitten on kaiketi vuorossa tekijöiltä Faraci&Breccia tarina nimeltä I letti di lava. Mutta järjestys ei ole lainkaan varma. Näitä suuralbumeita on tekeillä vaikka kuinka, eikä mikään ole valmis. Villa oli maaliskuussa sivulla 113.
-
Viikatemiehen tiellä luettu.
Ortizin taide oli lännenmeininkiin sopivan rouheista, mutta paikoitellen jälki oli liian huolimatonta.
Tarina oli erikoinen. Ei oikein selkeää, virtaviivaista juonta, vaan lähes sattumanvaraisia irrallisenoloisia tapahtumia. Ihan mielenkiintoinen kerronnallinen ratkaisu. Toimi hyvin.
Sitä jäin ihmettelemään, miten Tex tiesi, että pahiksilla oli toisella rillit ja toisella sapeli? Eihän Tex ollut heitä kohdannut. Olisiko joku kuvaillut hänelle nuo kaksi miestä? En kylläkään muista, että näin olisi tarinan kuluessa tapahtunut.
Aika monta rankkasadetta sattui tähän Maxiin.
Tex tointui ihailtavasti vammoistaan ja kykeni kamppailemaan sangen tasaväkisesti ute-soturia vastaan.
Lopun juottokaukaolohomma oli aika päätön. Eikös tuossa patruunatkin kastu ja mitenköhän hyvin sieltä veden alta oikein näkee, mitä parin-kolmen metrin päässä tapahtuu.
-
Viikatemiehen tiellä luettu.
Ortizin taide oli lännen,eininkiin sopivan rouheista, mutta paikoitellen jälki oli liian huolimatonta.
Tarina oli erikoinen. Ei oikein selkeää, virtaviivaista juonta, vaan lähes sattumanvaraisia irrallisenoloisia tapahtumia. Ihan mielenkiintoinen kerronnallinen ratkaisu.
Sitä jäin ihmettelemään, miten Tex tiesi, että pahiksilla oli toisella rillit ja toisella sapeli? Eihän Tex ollut heitä kohdannut. Olisiko joku kuvaillut hänelle nuo kaksi miestä. En kylläkään muista, että näin olisi tarinan kuluessa tapahtunut.
Aika monta rankkasadetta sattui tähän Maxiin.
Tex tointui ihailtavasti vammoistaan ja kykeni kamppailemaan sangen tasaväkisesti ute-soturia vastaan.
Lopun juottokaukaolohomma oli aika päätön. Eikös tuossa patruunatkin kastu ja mitenköhän hyvin sieltä veden alta oikein näkee, mitä parin-kolmen metrin päässä tapahtuu.
Sheriffi jonka perhe lahdattiin vaunujen ryöstössä näytti hänelle kuvan missä molemmat olivat, löytyi ryöstössä kuolleen miehen taskusta.
-
Niinpäs näyttikin! Kiitoksia.
-
Alaskan Ihmissyöjät haettu rautakirjasta. Pikaisen silmäyksen perusteella tönkkö kuvitus ja Tex näyttää ylipainoiselta lehmipojalta. Toivottavasti tarina pelastaa...
-
Kiitos vinkistä. Pääsi tulemaan yllättäen kuin Jäätteenmäen faksi, mutta haettu on lähikaupasta. Kommentit tarinasta sitten joskus, kun ehdin lukea.
-
Selailun perusteella minäkään en ihastunut kuvitukseen. Näytti jotenkin... lapselliselta. Mutta kerrankos sitä selailussa tullut ensivaikutelma osoittautuu vääräksi.
-
Itse ehdin jo lukeakin, ei mikään klassikko. Toimintaa oli kyllä, mutta se ei ollut minusta tasapainossa suvantojen kanssa. Suuri henkilögalleria teki melko sekavaksi, varsinkin, kun seurattiin samalla aikaa useampaa ryhmää.
Ja jos tarina kulkee, niin yleensä totun kamalaankin piirrosjälkeen nopeasti, mutta nyt erityisesti Carsonin naama oli kyllä sellainen, ettei siitä päässyt yli.
Pari kevyttä spoileria
[spoiler]Aika harhaanjohtava nimi tarinalla. Mutta kaipa se oli kaupallisempi kuin 'Alaska!'
Ja Bosellin tyyliin lopussa on taas järjetön verilöyly - ja aikaisemmin toinen yhtä paha :P [/spoiler]
Ja sitten isompi spoileri
[spoiler]Boselli ja/tai Fernandez ei kyllä ollut miettinyt kunnolla, miten 'Hamatsa' liikkuu. Jalkoihin piiloutuneilla miehillä vaikuttaa olevan puujalat, mutta silloin hirviö vain laahustaisi nostamatta jalkojaan irti maasta. Jos miehillä taas olisi hyppykepit, niin sekään ei selittäisi raskaita askeleita, jotka saavat puut heilumaan - eikä niiden kanssa kokonaisuus pysyisi tasapainossakaan. Ja miehet piilottava kangas/turkis repeää luonnottomasti. Rintaan piiloutunut mies taas kesti luodit, mutta ei kaatumista? Koko hirviö oli pettymys ja epäuskottavuuden ilmentymä, tuskin tuollainen olisi oikeasti hämännyt edes taikauskoista villiä hämärässä.
Heh, kirjoitin tähän aluksi uskottavamman tavan hoitaa homma, mutta poistan sen sittenkin, koska saatan käyttää sitä jossain omassa jutussani >:D [/spoiler]
Vaikutelma viimeisen sivun jälkeen:
[spoiler]200 sivua käytettiin vain, jotta saatiin näennäismysteerillä pohjustettua silmitön verilöyly ja sitten hiukan irvokkaasti siirappia viimeiselle sivulle [/spoiler]
Olisikohan Nikupaavola tehnyt Petrovista suomalaisen ;)
-
Olisikohan Nikupaavola tehnyt Petrovista suomalaisen ;)
Hauska ajatus, sillä Renne olisi varmaan tiennyt saaren suomalaisasutuksesta, johon tietoon itse törmäsin vasta alun pientä tietoiskua kootessa.
Petrovin hahmon "venäläisyyskin" on alkuperäisessä tekstissä niin ohutta tsaarin muistelua, että lisäsin latoessa suomennokseen varovasti muutamia venäjänkielisiä sanoja.
Minun vastuullani on myös "Alaska!"-nimen laventaminen suomentajan ehdotuksen mukaiseksi. Siinä ei ole mitenkään ensisijaisesti kyse epäilyttävästä "kaupallisuudesta" vaan silkasta mielenkiintoisuudesta. Itseäni nimittäin eivät lainkaan innosta nämä mielikuvituksettomammat yleissanat (Uudisraivaajat, Panssarijuna) tai paikannimet (Patagonia), siksi mieluummin mehustan niitä jollain juonisisällön aspektilla. Sitä en tosin Maxin dummy-kantta tehdessä vielä tiennyt, että luvattua ihmissyöntiä ei päästä konkreettisesti todistamaan.
... ja ovathan ne jotkut otsakkeet huvittavan pitkiä, mutta miksi ei?
-
Kyllähän tämän tarinan nyt luki, vaikka tuntuikin hieman ensimmäisen Maxi-Texin tarinan toisinnalta paikoitellen. Secos-Billin mainitsemat spoilerit kyllä allekirjoitan, tekivät tarinasta paikoitellen lähes koomisen, vaikka välillä ihan tunnelmallisiakin kohtia saatiin irti (esim. painajaiset, ja alun prologi). Myöskin Bosellin vakio-ongelma eli hahmojen liika määrä nosti taas rumasti päätään, esim. sankariporukan kolme intiaania olisi ihan hyvin voitu tiivistää yhteen tarinan isommin kärsimättä.
-
Pienen korjauksen tekisin Askon tekemään Alaska-tietoiskuun. Venäjän ruhtinaskuntaahan ei ole koskaan ollut vaan nimi oli Venäjän keisarikunta. Suomen suuriruhtinaskunta oli 1809-1917 autonominen osa Venäjää, mutta silloin laki ei tuntenut käsitettä Suomen kansalaisuus.
En korjaillut nipotusmielessä! :angel:
-
Minusta kelpo juttu, mutta loppupään tapahtumat tosiaan latistivat aika totaalisesti. Välillä meno oli kuin Ukkostuulessa, mutta [spoiler]tuo kannibaalijumalan paljastuminen muutaman miehen kuljettamaksi heinäpaaliksi oli kyllä perin juurin typerää ja epäuskottavaa. Onhan näitä yliluonnollisia juttuja ollut Bonellin kirjoittamana vaikka kuinka aiemmin, miksi nyt ei uskallettu viedä loppuun asti?
[/spoiler]
EDIT: lisätty spoiler tag. /Lurker
-
Paitsi, että Asko varmaan tarkoitti ruhtinaskunnalla varmaankin juuri Suomea, joten korjailuni oli varmaan taas pääosin turhaa. Minun täytyy oppia hillitsemään itseäni!
-
-- kannibaalijumalan --
Ei tässä ketjussa spoilereita.
-
Anteeksi, ja kiitos Lurker korjauksesta!
-
Paitsi, että Asko varmaan tarkoitti ruhtinaskunnalla varmaankin juuri Suomea, joten korjailuni oli varmaan taas pääosin turhaa. Minun täytyy oppia hillitsemään itseäni!
Da da. :)
-
Selailun perusteella minäkään en ihastunut kuvitukseen. Näytti jotenkin... lapselliselta. Mutta kerrankos sitä selailussa tullut ensivaikutelma osoittautuu vääräksi.
Aluksi minäkin tuumasin, että Disoa, mutta...
Toista ja kolmatta kertaa maxia selaillessa kuvitus alkaa koko ajan tuntua aina vaan paremmalta. Jos ei kiinnity pelkästään Texin ja Carsonin naamoihin, niin tämähän on aivan loistavaa! Vielä kun saisi isommassa koossa, niin tulisi paremmin esiin. Minusta aivan huippua! Katsokaa niitä taustoja / maisemia! Ja myös muita ihmisiä kuin Tex ja Carson.
-
Taisi olla nyt ensimmäinen kerta kun Tex jäi lehtihyllyyn kamalan kuvituksen takia. Silmiin koski tätä uusinta Maxia selaillessa. :)
-
Milloin tuo Alaskan ihmissyöjät on julkaistu aiemmin? Vai muistuttiko se vain jotaiin aiempaa - ne kaukana näkyvät tulenliekit on piirretty ennenkin.
-
Milloin tuo Alaskan ihmissyöjät on julkaistu aiemmin? Vai muistuttiko se vain jotaiin aiempaa - ne kaukana näkyvät tulenliekit on piirretty ennenkin.
Se on julkaistu viime vuoden lopulla Italiassa. Varmaan vaan muistuttaa jotain toista.
-
Itselleni tästä ainakin tuli välittömästi mieleen tarina Pohjoisen Susipaholaiset ( 3/2011 )
-
Alaskan ihmissyöjien arvostelu etusivulla
-
Hyvä arvostelu ja se valotti hyvin sitä, miten taustatyö oli tehty kunnolla. Olisin kaivannut pienen maininnan siitä, että miten hirviön toteutus (mainittu aikaisemmin ketjussa, liikkuminen on avainsana) oli huonosti mietitty. Toisin sanoen epäuskottava kliimaksi juonessa meinasi tuhota muuten mielenkiintoisen tarinan.
-
Enpä tuota arvannut laittaa, vaikka mieli olisi tehnyt. Nytkin sain kommentteja liiallisesta spoilaamisesta. Kommentoin kyllä loppuratkaisua, mutta yritin tehdä sen niin ettei liian helposti arvattavissa ja pilaa lukukokemusta.
-
Itselleni tästä ainakin tuli välittömästi mieleen tarina Pohjoisen Susipaholaiset ( 3/2011 )
Juuri se. Näköjään valittiin Kvaakissa vuoden parhaaksi tarinaksi. Sen vähän, mitä siitä muistan, niin paljon oli samaa ::).
-
Vuoren vartija: Ensimmäisiä Tex-seikkailuja. Iskee kuin kilo dynamiittia!
-
Vaikka kuinka makustelisi, niin Alaskan ihmissyöjien kuvitus on huonoa. Huonous todellakin häritsi lukukoemusta. Nyt ei puhuta tyyliseikoista. Esim. Diso ja Cossu ovat sellaisia, joiden tyyliä on saanut sulatella. Mutta kyllä he osaavat. Lito Fernandez ei vaan ole tarpeeksi taitava. Yritys hänelläkin on kova ja minun puolestani saa piirtää muita sarjakuvia niin paljon kuin haluaa. Texin kohdalla kuvittajilta on totuttu huomattavasti korkeampaan tasoon. Ei ole onneksi Fernandezilla tällä hetkellä Texiä työn alla. Ja ehkä ei enää tulekaan, mies täyttää tänä vuonna jo 73. Vaikea arvioida, kun ei ole vertailupohjaa, mutta ehkä hänellä ikä jo vaikuttaa huonontavasti.
-
Vaikka kuinka makustelisi, niin Alaskan ihmissyöjien kuvitus on huonoa. Huonous todellakin häritsi lukukoemusta...
Tätä yritin jo toistamiseen lehtipisteessä selata. Josko nyt vaikka sittenkin, kun on sentään "vähän kuin" jatkoa Läpi lyijytuulen ja luotituiskun Maxille. Mutta ei vaan pystynyt. Ruma on se sana, joka tulee ensimmäisenä kuvituksesta mieleen.
-
Muistan, kun luin ensimmäisen kerran Alfonso Fontin piirtämää suuralbumia ja ajattelin, että miten noin kurapiirtäjä on päässyt seulasta läpi. Alun järkytyksestä huolimatta luin Tappajien verisillä jäljillä loppuun asti ja jostain syystä piirrosjälki jäi hieman sivuun, kun tarina oli niin oivallinen.
Minusta Fernandez oli ihan ok piirtäjä.
-
Makuja on näköjään monia (vaikka olen mielessäni vakuuttunut, että tämä ei ole makuasia: Fernandez on kertakaikkisen kömpelö). Hyvä juttu, että Fernandez ei ole kaikille yhtä iso ongelma kuin minulle. Minulle tuli kuitenkin Alaskaa lukiessani monta kertaa ikävä juuri Fontin piirtämää Lyijytuiskua. Varsinkin kun vertasin mielessäni molemmissa tarinoissa esiintyvää Dawnia, joka oli Fontin ikuistamana siro intiaanikaunotar. Fernandezin Dawnista ei tullut missään vaiheessa mieleen sanat "siro" tai "kaunotar".
-
Minusta taiteessa oli hyviä ideoita ja sommittelua ja kauhuelementtien käyttöä, mutta ei se tosiaan Texiin oikein sopinut. Ihmishahmoista varsinkin on vaikea keksiä kehuttavaa...
-
Minusta nuo maisemat on piirretty hienosti. Mutta henkilöhahmoissa ei kyllä ole onnistuttu, paitsi (Jannen kanssa vaihteeksi eri mieltä) kyllä Dawn on tässäkin aika kaunotar. Se mikä myös kiinnitti huomiota (en laittanut arvosteluun), että eläimiä ei juuri kuvattu. Hevoset Tex ja Carson olivatten kaiketi jättäneet kotiin kun laivalla tulivat; ja kun oli Alaskan kesä niin koiravaljakoillekaan ei ollut käyttöä. Vaan oliko niin että Fernandez olisi mieluummin piirtänyt autoja kuin eläimiä? No, joka tapauksessa vaatii aika paljon hyvää tahtoa nähdä kuvataide tässä kovin positiivisena; Texiin, Carsoniin ja Gros-Jeaniin kun pakosta osuu se arvioiva silmä.
-
Minulle jäi motiivi "hieman" epäselväksi mikä tarkoitus oli puujalkanukkepelleilyllä. Peloitella omia heimolaisiaan? Johan poppamiehet/noitatohtorit ovat muutenkin vaikutusvaltaisia omiensa keskuudessa. Ns. ulkopuoliset nirhattiin todistetusti aika kovalla prosentilla, ei kenenkään ollut tarkoitus nähdä "petoa" ja jäädä henkiin...
Ihan kelpo julkaisu tuo viimeisen maksiteksi kuitenkin on...
-
Itse en touhukkaista kaksosista johtuen kyennyt keskittymään Alaskan ihmissyöjien tarinaan, mutta ei minusta se kuvitus nyt alkuunkaan vastannut sen kohtaamaa kritiikkiä.
Olivathan hahmot, erityisesti kasvojensa osalta, usein jäykkiä, mutta en minä lopetusruutua ennen ajatellut tekijän tyystin epäonnistuneen.
Muutoin Fernandezin jälkeä kyllä kelpasi tarkastella: syvyysvaikutelma oli useissa ruuduissa erinomainen ja havupuumetsä piirtyi esiin tarinaan tunnelmaan sopivalla tavalla.
Käsikirjoittajalta [spoiler]puujalkahirviö[/spoiler] oli kyllä melkoinen idea... eikä tosiaan siitä hyvien ideoiden korista.
-
Tuosta olen Jiksin kanssa samaa mieltä: nuo maisemakuvat olivat aivan loistavia. Mutta Texin, Carsonin ja Gros-Jeanin osalta Fernandez ei kyllä onnistunut.
-
Epäsäännöllisiä maisemia piirrettäessä ei niin kauheasti haittaa se, että käsi ei enää tottele niin hyvin kuin se mahdollisesti nuorempana on totellut.
-
Onkohan Egmont julkaisemassa myös tänä vuonna Maxina jotain "klassikkotarinaa"?
vrt. Vaarojen Panama ja Kadonnut poliisipäällikkö.
-
Keltainen koira.
-
Keltainen koira.
Heh, vasta hiljattain tuli hankittua ja luettua kyseinen tarina uudestaan. Eipä sillä, ihan hyvä valinta.
-
Keltainen koira.
Vau! Hyvä valinta! Kaukomaille/Panama -tarina ja tämä Keltainen koira sijoittuvat tarinoista top kymppiin ehdottomasti! Viikonloppuna luin tuon uusimman, Alaskan ihmissyöjät.
Vaikken piirrosjälkeä yleensä lukijana niin huomaa, niin olihan tuo Alaskan ihmissyöjät vähän kökköä piirrostyyliä, mutta tarina vei mennessään ja oli mukava lukukokemus! Tämän uusimman pokkarin piirroksista tykkäsin vuorostaan paljon! En ole piirtäjä, mutta näin amatöörin silmin tuo Dotti on todella hyvä piirtäjä!
-
Keltainen koira.
Erittäin hyvä uutinen! Mitään arviota julkaisuajankohdasta? Tämän vuoden puolella ehtinee kuitenkin ..
Lisäksi kiinnostaisi onko Jannella mitään ennakkotietoja seuraavista ns. uusista maxeista?
-
Erittäin hyvä uutinen! Mitään arviota julkaisuajankohdasta? Tämän vuoden puolella ehtinee kuitenkin ..
Lisäksi kiinnostaisi onko Jannella mitään ennakkotietoja seuraavista ns. uusista maxeista?
Syyskuussa ilmestyy.
-
No niin, itselle synttärilahjaksi (ihan kuin en muutenkin ostaisi). ;)
-
Alaskan ihmissyöjät sain viimein luetuksi. Oikein hyvä tarina. Pidän siitä, että Boselli haluaa tarttua erilaisiin juoniaiheisiin ja erityisesti arvostan tarkkaa ja (suurelta osin) totuudenmukaista taustatyötä, johon tämäkin tarina pohjautui. Tämä tosin avautui hieman enemmän vasta Hannun kirjoittaman hienon arvostelun luettuani, kiitokset siitä.
Eipä tuosta juonesta sen suurempaa sanottavaa ole. Hauskoja sivuhenkilöitä oli ainakin mukana. Ainoastaan tuo jo usealta taholta mainittu [spoiler]kannibaalihirviö liikkumisineen oli aika pohjanoteeraus. Jos hirviöllä on jalkapohja ja kävelet sen päällä puujaloilla, niin eihän se jalka mihinkään liiku? Itse kävelisit vain muutamalla askeleella sen ison jalan etureunaan pahki. Jos taas jalkapohjaa ei ole, niin sitä ehkä voisi liikuttaa, jos puujalat on kiinnitetty ison jalkaterän ulkoreunoihin. Joka tapauksessa se etenisi omituisen näköisesti laahautuen, koska eihän tuollaista tönkköjalkaa voisi nostaa kuin vain aina toiselta reunaltaan ja vähän kerrallaan. Puujaloilla hyppiminen tuollaisen karvakasan sisällä taas olisi ihan oma lukunsa. No joo, eipä tuolla nyt itse sarjakuvan kannalta niin suurta merkitystä ole, vähän vaan takerruin siihen. :P [/spoiler]
Piirtäjästä minulla ei ole sinänsä pahaa sanottavaa. Ympäristön kuvaus oli ihan erinomaistakin, eikä ihmistenkään osalta mielestäni mitään suurta ongelmaa ollut, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Jossain määrin kuvitus oli laadultaan epätasaista. Alku oli vähän heikkoa, mutta loppua kohti meno vain parani. Esimerkiksi alkusivujen Gros-Jean oli kyllä valitettavan surkeaa katseltavaa, mutta myöhemmin siihen ei enää samalla tavalla kiinnittänyt huomiota. Tai itse asiassa kiinnitin huomiota nimenomaan siihen, että GJ näytti paremmin piirretyltä tarinan loppupuolella...
-
Piirtäjästä minulla ei ole sinänsä pahaa sanottavaa. Ympäristön kuvaus oli ihan erinomaistakin, eikä ihmistenkään osalta mielestäni mitään suurta ongelmaa ollut, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Jossain määrin kuvitus oli laadultaan epätasaista. Alku oli vähän heikkoa, mutta loppua kohti meno vain parani. Esimerkiksi alkusivujen Gros-Jean oli kyllä valitettavan surkeaa katseltavaa, mutta myöhemmin siihen ei enää samalla tavalla kiinnittänyt huomiota. Tai itse asiassa kiinnitin huomiota nimenomaan siihen, että GJ näytti paremmin piirretyltä tarinan loppupuolella...
No kun katsoo vaikkapa aivan viimeisen sivun loppupotrettia, niin kyllä nuo Texin, GJ:n ja varsinkin Carsonin naamat ovat puhdasta horroria. Liekkö huonoiten piirretty Tex ikinä? Ei tule ainakaan toista mieleen.
-
Lisäksi kiinnostaisi onko Jannella mitään ennakkotietoja seuraavista ns. uusista maxeista?
Sen tiedän, että Dison piirtämä Maxi on kai seuraava uutuus. Pohjautuu Rujun tekstiin. Samoilta tekijöiltä on tulossa myös toinen maxi, mutta ilmeisesti se julkaistaan vasta 2016. Lisäksi Cossu ja Ortiz tekevät Faracin tekstiin pohjautuvaa (vuoden 2015) maxia. Se siis koostuu vissiin kahdesta lyhyemmästä tarinasta. Ortiz tosin jo kuoli, ja käsittääkseni kuvitustyö jäi kesken. En tiedä kuka jatkaa sen loppuun vai kuvitetaanko se kokonaan uusiksi.
-
Ei Disoa kiitos, mielestäni yksi surkeimmista piirtäjistä Texin historiassa( jopa huonompi kuin Galep) tämä on vain mielipiteeni, joku ehkä tykkää Dison piirrostyylistä.
Tosin tulee kyllä ostettua/luettua kaikki maxit.
-
( jopa huonompi kuin Galep)
Tietämättömien rienausta!
-
Tietämättömien rienausta!
Kuvainraastamista!
(http://www.kvaak.fi/images/articles/12102008200115-4.jpg)
-
Esim. uusimmasta kirjastosta saa tarinassa Laredon tiellä hyvän kuvan Galepin taidoista. Siinä Galepin ja Gamban kuvitus vaihtuu ns. lennossa muutamaan kertaan. Ero on hyvin selvä, mutta kukin voi tykänään miettiä, että kumman eduksi.
-
Tietämättömien rienausta!
??? Eli asioista perillä olevat ovat eri mieltä ts. Galep oli huonompi?
Mutta ei Diso oikeasti niin hirvittävän huono piirtäjä ole ( googlatkaa ). Jostain syystä hän vain piirtää Texit niin luonnosmaisesti. Ehkä hän ajattelee, että turha vaiva, kun maxeja ei uusita. Tai sitten hänestä on vain tullut vanha ( s 1932 ). No, oli syy mikä tahansa, niin hänen Texinsä ovat kyllä heikoimmata päästä.
-
Mutta nythän niitä on uusittu Italiassa. Värikirjastossa.
-
Kun itse olen kasvanut siihen, että Galep on se ainoa oikea Texin piirtäjä, niin aina rassaa kun joku Galepia vähättelee. No, saahan sitä olla mielipiteitä, ja olen itsekin sitä mieltä että esmes Ticci on huomattavasti Galepia edellä. Mutta mutta... kukas se loikaan piirroksillaan koko Tex Willer maailman jonsei Galep? Niimpä, olen sitä mieltä, että jos joku esittää mielipiteen, että Galep oli huono piirtäjä, niin minusta se on typerä mielipide.
Vielä jos joku sanoisi että "pidän kyllä asterixista, mutta en niistä mitkä on Uderzon kuvittamia ja Coscinnyn tekstittämiä", niin aika helppo olisi sanoa että .....
-
Mutta nythän niitä on uusittu Italiassa. Värikirjastossa.
Mutta Dison piirtäessä niitä uusinta-aikeita ei tainnut olla.
Mutta tosiaan, se joka väittää Galepia huonoksi taitaa olla tutustunut miehen tuotantoon vasta vuoden 90 jälkeen.
Yksi juttu vanhoissakin Galepin töissä häiritsi. Turhan samanlaiset naamat, jatkuvasti löytyy tyyppejä, jotka ovat Texin kaksoisolentoja viiksiensä takana.
-
Minäkin olen kiinnittänyt huomiota tuohon viiksiasiaan :).
Ja joo, eipä noista maxien uusimisista etukäteen varmastikaan yhtään huudeltu. Ja edelleenkin maxeista rapsahtaa tekijöiden tileille vähiten rahaa, minkä takia siihen eivät kirjoittajat kauheasti panosta ja piirtäjiksi valikoituu pahnan pohjimmaiset. Tästä asenteellisesta penseydestä huolimatta maxeissa on onnistuttu julkaisemaan monta upeaa tarinaa.
-
Olen 87- syntynyt ja aloin lukemaan texiä vasta 7luokalla, kun aloin ostella lehtiä kirpparilta.
Meille on tullut Tex 95-luvun puolivälistä saakka.
Top 3 piirtäjät Villa/Civitelli/Ticci
-
Luin eräältä italopalstalta, että Fernandez teki Alaska maxiinsa pelkät lyijykynäosuudet itse. Tussauspuolesta vastasi peräti neljä miehen avustajaa. Selittäisiköhän tämä kuvituksen rosoisuuden..?
-
Egmont kertoi blogissaan, että uusi Maxi-Tex olisi saatavilla heidän pöydästään sarjisfestareilla pari viikkoa etuajassa. Oliko?
-
Maxi-TEX 28 ostettu tänään ideaparkin Prismasta. Hintaa asiakasomistaja-alennusten jälkeen jäi 9.31 eur : )
-
Olkkarin pöydällä lojuu Keltainen koira!
-
Mulla Keltainen Koira on vielä parvekkeella. Katotaan nyt koska päästän sen sisään paikalleen kirjahyllyyn.
-
Mulla Keltainen Koira on vielä parvekkeella. Katotaan nyt koska päästän sen sisään paikalleen kirjahyllyyn.
Tuo hyvä mies sisälle se, ettei kostu pilalle.
-
Meillä on lasitettu parveke. Koitsu pärjää siellä hyvin siihen asti että oppii talon tavoille.
-
Tampereen Sokokselta bongattu myös, lukunautinnon säästin viikonlopuksi kun peruspokkarikin piti illalla lukea. Kyllä vanha Ticci taitaa olla mulle se paras Tex-taiteilija.
-
Mainio "Ticci-Maxi-Trilogia" tämä Traaginen Risti, Kaukomailla ja Keltainen Koira.
Mikäs tarina voisi sopia seuraavaksi klassikko-Maxiksi mestarilta, vai mennäänköhän taas muihin kuvittajiin?
-
minusta olisi kyllä korrektia antaa muillekin piirtäjille vuoro.
-
Ticciä vaan lisää. Muut on ihan paperia, paitsi Galep!
Olen ollut pettynyt jokaisen Ticcin piirtämän Maxi-Texin tarinapuoleen tai käsikirjoittajan yksittäisiin ratkasuihin. Vielä jos jostain löytyisi mestarin kuvittama kunnon tarina, niin sen soisin olevan seuraavana vuorossa. >:D
Mielestäni edelleen parhaat lukemani Ticci-Texit ovat ne ensimmäiset: Goldeenan verilöyly ja Yellow Creekin verilöyly(?). Hups, eivät taineet molemmat olla nimeltään verilöylyjä, mutta en muista kumpi noista oli jollain muulla nimellä. :-[
edit:
Hyvä Maxi olisi se tarina, jossa Tex ja Carson [spoiler]antavat opetuksen rikkaan karjaparonin pojalle ja oikeastaan koko ranchin väelle ja lopussa Tex häviää kaksintaistelun luihulle pistolerolle.[/spoiler] Onkohan tarina riitävän pitkä täyttämään kaikki Maxin sivut?
-
Mainio "Ticci-Maxi-Trilogia" tämä Traaginen Risti, Kaukomailla ja Keltainen Koira.
Mikäs tarina voisi sopia seuraavaksi klassikko-Maxiksi mestarilta, vai mennäänköhän taas muihin kuvittajiin?
Juu ;D Eiks toi Luvattu maa ole Ticcin? Muutama vuos sitten luin sen viimeksi, muistaakseni hyvä tarina, ellei erinomainen.
http://www.bellingham.fi/tex/kansi75.htm (http://www.bellingham.fi/tex/kansi75.htm)
Sopivan pituinenkin, näköjään 373 sivua (tarina nro 249):
http://www.bellingham.fi/tex/willerpi.htm (http://www.bellingham.fi/tex/willerpi.htm)
-
Juu ;D Eiks toi Luvattu maa ole Ticcin? Muutama vuos sitten luin sen viimeksi, muistaakseni hyvä tarina, ellei erinomainen.
http://www.bellingham.fi/tex/kansi75.htm (http://www.bellingham.fi/tex/kansi75.htm)
Sopivan pituinenkin, näköjään 373 sivua (tarina nro 249):
http://www.bellingham.fi/tex/willerpi.htm (http://www.bellingham.fi/tex/willerpi.htm)
Luvattu maa tuli uudestaan jo Kronikoissa, joten saattaa jäädä maxina julkaisematta.
Yksi vaikuttava Ticci-Maxi voisi olla Salaliitto Custeria vastaan, mutta tästä taas ei taida olla aikaa vielä 15 vuottakaan. Tykkään kovasti tuosta Ticcin uudestakin tyylistä, joka tuo mieleen mestari Milazzon.
-
Kysymys voidaan asettaa myös niin, että mitä kronikoissa tulossa olevista seikkailuista ansaitsisi noston joko maxiin tai kovakantiseksi erillisjulkaisuksi? Kuten on jo tuhansia, ellei jopa kymmeniä kertoja todettu, niin kronikathan skannataan Jannen Texeistä, eli se lopputuloksen laatu ei ole hääppöinen (ei ole Jannen vika!). Ja sitten värikirjasto etenee, ei ole järkeä julkaista maxina jotain seikkailua, joka parin-kolmen vuoden sisällä ilmestyy siellä. Lähinnähän tälläisillä klassikkomaxeilla palvellaan myöhemmin heränneitä Tex-harrastajia, joilla normeja ei löydy omasta hyllystä ja jotka eivät jaksa odottaa vuosia että seikkailu tulisi kirjastossa; mutta miksei myös tällaisia senioriharrastajia, joista se maxin lukeminen on mukavampaa kuin niiden alkuperäisten normien narisuttaminen.
-
1970-luvun Texit olisivat mielestäni se aarrearkku, josta noita poimintoja maxeihin voisi nostaa. Ticcin töistä juurikin Luvattu maa on sellainen, joka pitäisi ehdottomasti uusia. Letterin ja Fuscon työt ovat jääneet lähes tyysin paitsioon näissä erikoisjulkaisuissa, joten sieltäkin suunnalta löytyy vaikka mitä.
Mutta se, että näitä tarinoita on jo julkaistu kronikoissa, on pieni haitta. Kannattaisi ehkä odottaa 2-3 vuotta, ja julkaista tässä välissä joitakin 1980-90-lukujen klassikoita. Liian kauaa ei kuitenkaan kannata odottaa, että kirjasto ei aja ihan iholle.
Jos minä saisin päättää, niin julkaisisin seuraavaksi Fuscon Cheyenne Clubin, jonka alkuperäisestä suomiversiosta puuttuu jonnin verran sivuja. Tai nostasin vähän varhaisemman Tehtävä Great Fallsissa erilleen kronikoista.
Maxit ovat ok, mutta kyllä minun on ikävä niitä kovakantisia erikoisjulkaisuja, joissa tarinat julkaistiin painettuina hyvälle paperille!
-
Päivitin äänestystä, joten nyt voi uusimpiakin maxeja äänestää.
-
Pitihän keltainen koira hankkia vaikka muistankin aika hyvin, koska muutkin maksit hankittu.
Itse asiaan, kumppanukset näyttäytyvät vasta sivulla 54 ensimmäistä kertaa. Onko tämä ennätys "prologissa"?
-
Kevään Maxi Luopioiden etuvartio ilmestyy 22.4.
-
No nyt oli BananaPressin sivuille tullut mainos kera kansikuvan: http://www.bananapress.fi/maxitex-luopioiden-etuvartio-p-2760.html
Tarina Rujun ja kuvataitelu Dison; ihan mielenkiinnolla odottelen, vaikkei Diso suurimpia suosikkejani olekaan.
Ihan kiva Tex-huhtikuu: normeissa Color-texien tällä erää viimeinen yksilö, Maxi ja kronikka.
-
Vai että Diso. Alkujaan ko. herran piirrokset olivat kauhistus, mutta myöhemmin olen oikeastaan alkanut pitää niistä. Jotenkin sopivat mainiosti juuri näihin Maxeihin. Eihän ne kuvat teknisesti varmaan mitään suurta taidetta ole, mutta ei tarvitsekaan olla. Ja mm. eläinten piirtämisessä Diso on loistava.
Itse tarinan aihe ei kuulosta kovin innostavalta. Petturisotilaat ja armeijan palkkarahat, nähty ikinä, anyone...? Toivottavasti yllättää positiivesti.
-
Olikos nyt niin, että seuraava klassikko-Maxi on Fuscon Tehtävä Great Fallsissa?
-
Ei, koska se tarina tulee syksyllä ilmestyvään jättikirjaan.
-
Ei, koska se tarina tulee syksyllä ilmestyvään jättikirjaan.
Hyvä juttu, onko tietoja mitä muita tarinoita tulee jättikirjaan? Vai onko kyseessä vielä "salaisuus".
-
Näitä on Tex-jättikirjaan 2015 tilauksessa, mutta mikään ei ole vielä kiveen kirjoitettua:
5-382: Nolitta-Fusco: Tehtävä Great Fallsissa (Tex Ristampa 203-204-205-206-207 Missione a Great Falls)
385-559: Nizzi-Letteri: Aaveiden majatalo (Tex Ristampa 301-302 La locanda dei Fantasmi)
561-780: Nizzi-De la Fuente: Lain yläpuolella (Tex Ristampa 456-457 Al di sopra della legge)
-
Aijai, Aaveiden majatalo se jäi kertalintuulla mieleen, kun sen n. 10-vuotiaana luki. Loistavan karmiva pikku helmi.
-
Tuli ostettua ja luettua uusin Max eli Luopioiden Etuvartio. Vaikka olenkin osittain puolustellut Dison kuvitusta, nyt en enää kykene. Tulee paikoitellen mieleen loppupuolen Galep eikä hyvässä mielessä, varsinkin lopun konekivääritaistelu on yksi aneemisimman näköisistä toimintakohtauksista mitä olen Willerissä nähnyt, puhumattakaan dynamiitin "räjähdyksestä" mille omistettu lähes kokonainen sivu. Eipä sillä että Rujun tarinakaan isommin sytyttäisi, sotilaat rikollisina-teema on tehty paljon mielenkiintoisemminkin, oliko nyt Faracin tarina muutama vuosi takaperin käy hyvästä esimerkistä.
Kehnompiakin tarinoita olen Maxeissa lukenut, mutta kyllä tämä alempaan keskikastiin menee.
-
Näitä on Tex-jättikirjaan 2015 tilauksessa, mutta mikään ei ole vielä kiveen kirjoitettua:
5-382: Nolitta-Fusco: Tehtävä Great Fallsissa (Tex Ristampa 203-204-205-206-207 Missione a Great Falls)
385-559: Nizzi-Letteri: Aaveiden majatalo (Tex Ristampa 301-302 La locanda dei Fantasmi)
561-780: Nizzi-De la Fuente: Lain yläpuolella (Tex Ristampa 456-457 Al di sopra della legge)
Kuulostaa todella hyvältä! Innolla jään odottamaan.
Hienoja tarinoita jälleen kerran osattu valita. Niinkuin todettu niin "Aaveiden majatalo" tunnelmansa puolesta ehdoton helmi. Tex-tarinana hieman poikkeuksellinen, ja onhan tuota kehuttu niin monta vuotta että ansaitseekin tulla jo julkaistuksi uudelleen.
Kahden selvän valinnan jälkeen oikeastaan ainut pienimuotoinen yllätys on tuo "Lain yläpuolella", mutta mielestäni ehdottomasti hyvä haku. Parin pokkarin mittaisista tarinoista (mitä tuohon ehkä on haettu?) selvää eliittiä, löytyy hyviä juonenkäänteitä salaseurakuvioiden ja haikohtausten kera. Propsit vaan kaikille ketkä näitä on päässy valitsemaan, vaikka kiveen ei vissiin noita vielä ookkaan kirjoitettu.
Klassikkomaksikin varmaan tänävuonna julkaistaan, ja keskusteluun voisi tuoda sellaisen tarinavaihtoehdon kun *yllätysyllätys* 93 vuoden Teatterimurha. Tarinana parhaasta päästä koskaan, Villan piirrosten tason kaikki tietäneekin. Sivumäärältään menisi helposti maxiksi ja veikkaan että sais aika upean ulkoasun luotua tuolle. Villa on muistaakseni tehnyt jonkun värikuvan tarinaan liittyen mitä voisi käyttää kantena. Näin niinkun yhtenä vaihtoehtona ;)
-
Tuli ostettua ja luettua uusin Max eli Luopioiden Etuvartio. Vaikka olenkin osittain puolustellut Dison kuvitusta, nyt en enää kykene. Tulee paikoitellen mieleen loppupuolen Galep eikä hyvässä mielessä, varsinkin lopun konekivääritaistelu on yksi aneemisimman näköisistä toimintakohtauksista mitä olen Willerissä nähnyt.....
Oli kyllä lievästi sanoen heikko kuvituksen taso. Yksi heikommista Maxeista mitä tulee taiteeseen, ikävä sanoa, no kuitenkin Texiä ja sitä ei ole koskaan liikaa!
-
Ei kait tuosta Dison piirroksesta montaa mieltä voi olla, ja vaikutti että vielä huonompaa kuin miehen aiemmat Maxit. Erityisesti kasvojen piirtäminen näyttää olevan ylitsepääsemätön probleemi. Mutta muutoin kyllä tykkäsin tarinasta, ihan mukaansatempaava oli.
Mr Fontille sen verran, että epäilen suuresti että tänä vuonna tulisi klassikkomaxia, kun kerran tulee tuo kolmen klassikkoseikkailun raamattu.
-
Miksi sinä Hannu tuollaista epäilet?
-
Juuri mainitsemastani syystä, eli kun tulee tuo raamattu. Mutta onkos sulla Janne parempaa tietoa? Kyllä minun lompakossani olisi aivan hyvin varaa myös klassikkomaxille (ja erityisesti puolelle tusinalle vuosittaiselle värikirjastolle ;D)
-
Mutta onkos sulla Janne parempaa tietoa?
Eikös me molemmat oltu loppuvuodesta juonimassa kaikenlaista, ja ainakin silloin puhuttiin syksyllä ilmestyvästä klassikko-maxista. Voi olla, että nyt muistan väärin, mutta en ole ainakaan rekisteröinyt tietoa, että tuumasta olisi luovuttu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen.
-
Luotan totaalisesti sinun muistiisi, Janne! Näinhän se taisi olla.
-
Eikös tuon "El Muerto-raamatun" kanssa samoihin aikoihin ilmestynyt Kadonnut Poliisipäällikkö-Maxi?
-
Klassikkomaxi on myös tulossa aikaisempien keskustelujen perusteella, mutta en mainitse mikä se on ellette itse muista 8]
-
Oli kyllä lievästi sanoen heikko kuvituksen taso. Yksi heikommista Maxeista mitä tulee taiteeseen.
Voi turvallisesti sanoa heikoin. Laitoin opuksen takaisin prisman hyllyyn pikaisen(alle 10s tuota viitsi pitää hyppysissään sillä kertaa)selauksen jälkeen mitä en aiemmin ole tehnyt uuden tarinan ollessa kyseessä...Ughh, kammottavaa varsinkin loppupuolella näytti olevan onnetonta töherrystä :'(
Ehkäpä tulee kuitenkin hankittua seuraavalla libriconin käynnillä.
Parempaa tavaraa onneksi pian luvassa Kronikan muodossa..
-
Voi turvallisesti sanoa heikoin.
Voiko? Minulla ei tätä vielä ole, mutta juurin uusioluin Repetton parin vuoden takaisen Oikeuden mies, ja siinä kuvituksen taso oli aivan hirveää. Ja Letterin kohta kymmenen vuoden takainen Kobran myrkky - se se vasta kauhea onkin! Ja yhtään en kehuisi myöskään viimevuotista Alaskan ihmissyöjiä. On suuri sääli, että maxi on Italiassa ajettu teränsä menettäneiden, entisten mestarikuvittajien kaatopaikaksi. :( Kyllä tuon firman reteillä päättäjillä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että voisi mennä ajoissa sanomaan kuvittajille, että tämä oli ikävä kyllä sitten tässä, vaikka kuinka olisivat maestrot isipapan ikiaikaisia kavereita. Hattua nostan esim. Fuscolle, joka tajusi lopettaa ennen kuin kuvitus muuttui kelvottomaksi.
-
Mitenköhän Italiassa on sarjakuvapiirtäjien eläkeasiat? Vaikka olisi jo paljon ikää ja piirrosjälki omastakin mielestä surkeaa, on ehkä pakko vaan jatkaa piirtämistä, jos haluaa saada leipää pöytään.
-
Otinpa minäkin käteeni nuo Jannen mainitsemat maxit Oikeuden mies (Repetto) ja Alaskan ihmissyöjät (Fernandez). Kyllä uusin Diso-maxi päihittää nämä mennen tullen surkeudessa. Itse asiassa minun silmääni Repeton piirros em maxissa on aivan onnistunutta, ja Fernandez kompastuu oikeastaan vaan päähenkilöiden naamavärkkeihin; maisemat ovat mielestäni välillä aivan huikeita.
-
Juu, Disolla heikkous on se että jälki näyttää ihan kuin luonnokselta, ei valmiilta, kasvot on piirretty vähän sinnepäin tyyliin yms. Sensijaan toiminnan, hevosten, maisemien yms. kuvaajana Diso pärjää ihan kohtalaisesti mielestäni. On se silti aika kamalaa jälkeä tossa Maxissa, myönnetään. Ihan mukava sitä silti on lukea, jotenkin siihen Dison kynänjälkeen tottuu kun noin pitkää stooria lukee. Hyvää vessálukemista? Kyllä. Suurta taidetta? No juu ei.
-
... Sensijaan toiminnan, hevosten, maisemien yms. kuvaajana Diso pärjää ihan kohtalaisesti mielestäni. ...Ihan mukava sitä silti on lukea, jotenkin siihen Dison kynänjälkeen tottuu kun noin pitkää stooria lukee....
Näihin on helppo yhtyä!
-
Minäkin sain nyt selailtua opusta. Dison aika on ohi, tai ainakin saisi olla. Kuvituksen taso oli yhtä kehnoa kuin Repettolla pari vuotta sitten. Ennen Diso tosiaan piirsi kauniita taustoja ja luontoa, mutta ei enää. Tässä uudessa maxissa ei taustoja ole juuri lainkaan. Muutama kallio siellä täällä ja joissakin ruuduissa jokunen tiipii. Että voe rähmä! Ei ole kunniaksi Texin perinteelle tämä tällainen.
-
Onpas harmillisia kuulumisia. Oikeuden mies on uusin maxi jonka omistan, ennen kuin omilleen muuton mukanaan tuoma tiukempi rahatilanne pakotti karsimaan Texien ostelua. Viimeiset pari vuotta maxit kuuluvat olleen joko uusintajulkaisuja tai sitten... no, huonoja. Mitä nyt täällä pyöriessä olen ymmärtänyt.
Erityisen surullisia näistä uutisista tekee se että sarjan alkupää oli täynnä mestariteoksia. Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, Konfederaattien kulta, Kalmankalinaa Wyomingin luutarhassa, Kalkkarot ja pahemmat käärmeet, Meksikon luotijuna... Nämä tarinat muistaa suunnilleen ruutu ruudulta ulkoa kun niitä niin älyttömästi lapsena luki.
Kun nyt aloin tässä höpistä, niin tuntuupa siltä että Kirjasto on nykyään monille se ykkös-erikoisjulkaisu. Siihenkään sarjaan en aikanaan lähtenyt mukaan, kun kiinnostus väri-Texiin ei ollut riittävän kova hinnan sulattaakseni. Myöskin suuralbumirintamalla keräily tyssäsi siihen Civitellin El Morisco-tarinaan ja Kadonneen pueblon uusintajulkaisuun. Onko noiden jälkeen tullut yhtään hyvää suuralbumia? Btw, Patagonian rangerit ylittävää Tex-tarinaa ei todennäköisesti koskaan tehdä.
-
Onko noiden jälkeen tullut yhtään hyvää suuralbumia?
Uudisraivaajat on mielestäni hyvä. Suhteellisen tutunoloisista alkuasetelmista huolimatta tarina imaisee mukaansa ja kuvituskin muistaakseni oli ihan laadukasta.
-
Viimeiset pari vuotta maxit kuuluvat olleen joko uusintajulkaisuja tai sitten... no, huonoja. Mitä nyt täällä pyöriessä olen ymmärtänyt.
Ihan oikein olet ymmärtänyt. Mutta huonoja vain kuvituksen osalta (tosin tätä uutukaista en ole vieläkään lukenut, joten sen tekstin hyvyyttä en vielä ala todistamaan ainakaan käsi raamatulla...). Suuralbumeissa kuitenkin panostetaan laatuun, joten sitä sarjaa ei ainakaan kannata heivata.
-
Uudisraivaajat on mielestäni hyvä. Suhteellisen tutunoloisista alkuasetelmista huolimatta tarina imaisee mukaansa ja kuvituskin muistaakseni oli ihan laadukasta.
Niin, eikös se valittu ihan vuoden 2013 käännössarjakuvaksikin? ;D
-
Tästä uusimmasta Maxista vielä sen verran, että miten niin Tiger ei koske alkoholiin? Onko hänelle kehittynyt ongelma? Aiemmin hänet kyllä on nähty lasi kourassa. Ensimmäisen kerran Rujun kohdalla tuli mieleen, että hänelle Tex-perinne ei ole niin tuttu kuin sarjan käsikirjoittajalle kuuluisi olla.
-
Vanha kunnon Cheyenne Club ilmestyy 23.9. Maxi-seikkailuna. Klassikkokamaa tämäkin.
-
On, on. Ja nyt on mukana myös ne pokkariversiosta aikoinaan pois saksitut rivit. En tiedä, on niillä tarinan kuljeukselle mitää merkitystä, mutta 1980-luvun Fuscoa ei vaan voi olla liikaa.
-
Oj då! Cheyenne Club on pitkä ja hieno tarina. Tex pelaamassa biljardia ja höykyyttämässä öykkäreitä. Nostalgiaa!
-
Oj då! Cheyenne Club on pitkä ja hieno tarina. Tex pelaamassa biljardia ja höykyyttämässä öykkäreitä. Nostalgiaa!
Omaan yksittäisten kohtauksien suosikkeihini lukeutuu näytös jossa Teksi vie lähetyksen iso-kihon kartanolle. Vaikka viimeisen maxi poikkaisi sarjan täyden maksisetin hankkimiseen(jollei divusta tule vastaan sopivaan hintaan) Cheyennen hankkii mielellään ja/varsinkin lisäsivujen takia.
Mills aika kylmäverinen pahis...
-
Vanha kunnon Cheyenne Club ilmestyy 23.9. Maxi-seikkailuna. Klassikkokamaa tämäkin.
Onkohan tämä nyt ilmestymässä ajallaan, kun Egmontin uusimmassa julkaisukalenterissa ei näy syys- tai lokakuun kohdalla.
E: Ja vastaan itselleni: Bananapressin sivuilla lukee 16.11. eli myöhästyy.
-
Cheyenne Club lehtipisteissä, ostin jo omani. :)
-
Jep, Cheyenne Clubin sivuilta aiemmin raakatut kuusi strippiä on palautettu paikoilleen viimeisille sivuille. Renne oli silloin tiivistänyt puuttuvien kuplien tekstisisällön aika hyvin jäljelle jätettyihin kuviin ja repliikkeihin, mutta tarinan logiikalle tämä on silti kikkailematta ja kerronnallisesti parempi loppuselvitys.
-
Jep, Cheyenne Clubin sivuilta aiemmin raakatut neljä strippiä on palautettu paikoilleen viimeisille sivuille.
Itse asiassa niitä rivejä oli saksittu kuusi kokonaista eli kahden sivun verran.
-
Itse asiassa niitä rivejä oli saksittu kuusi kokonaista eli kahden sivun verran.
Kiitos, korjasin.
-
Tämä tieto oli porautunut selkäytimeen, kun aikoinaan italoversiosta noita puuttuvia rivejä haeskelin, valokopioin ja lopulta kiinnittelin pienillä teipinpalasilla pokkarissa oikeille kohdille. :)
-
Käytitkö myös skalpellia että sait omat suomennokset joukkoon?
-
Niin perusteellinen en jaksanut olla a) koska tekstiä oli melkoisen vähän ja b) ymmärrän italiaa justiin sen verran, mitä niissä stripeissä sanottiin. ;)
-
Cheyenne Club oli mainio lukuelämys, taas kerran. En muistanut, että tarinan alussa oli kaksintaistelu, joka ei liittynyt oikeastaan mitenkään muuhun tarinaan. Ruusupuskat saivat kyytiä ja pahisseriffikin siirtyi koksihommiin.
Pitää jossakin kohtaa tsekata, että mitä siellä lopussa oli lisää verrattuna -87-versioon.
-
Puolet luettu luopioiden etuvartiosta. Taiteen karuushan lykkäsi tämän ostoa suht kauan mutta ei ole tarinassakaan kehumista. Suoraan sanottuna ajatus elintarvikkeita rosvoilevista tappajaluopioista on aika höhlä.
Toimintaa on sentään melko paljon mutta ilmeisesti huonoin konnasinitakkitarina. Ja todennäköisesti myös huonoin maksi jollei kässärissä jotain todella ihmeellistä tapahdu...No, kehno teksi on siltikin parempi kuin ei uutta teksiä luettavaksi ollenkaan.
edit;hmm vaikka aika luokaton taide vetää yleisarvosanaa alas ei tämä lopulta NIIN onneton ollut. Toimintakohdat olivat paikoitellen hyvinkin jees!
;)
-
Viimeinkin luettu cheyenne club. Taitaa olla toinen kerta tai mahdollisesti jopa ensimmäin kun plärännyt tarinan ns putkeen. Ja on kyllä hienoa teksi'. Homma sujuu sulavasti ja lukuisia hyviä kohtauksia, omat suosikkini teksin tekemä tavarakuljetus ja kelvottoman sheriffin niittaus...
Yhdessä vaiheessa ei oikein iskenyt uusintojen julkaisu makseissa(vaikka ne kaikki onkin hankittu) mutta kyllä tässä mieli on muuttunut hienojen tarinoiden myötä varsinkaan kun normiteksit hyllyssä vasta vuodesta 2007..
En laittaisi ollenkaan pahakseni jos jack thunderin eka tarina tai kit carsonin menneisyys ilmestyisi maxina.. :P
-
Uusin Maxi tuli postissa, Cossun (suomalaisille sopiva sukunimi :) ) piirrosjälki ei ole ollut minun makuun, mutta Vappu vietetään Cossun parissa ;D
-
Minun mielestä Cossu on nykyisin aivan loistava kuvittaja. Ortizin viimeinen tarina sen sijaan oli kuvituksen osalta miehen Tex-uran selvästi heikoin. Kummallisia pitkulapäitä. Faracin tarinat ovat molemmat ihan ok, mutta ekassa tarinassa ihmetyttää Texin ja Carsonin [spoiler]sheriffin, ja monen muunkin ihmisen, murhaajan paapominen[/spoiler].
-
Tykkäsin kovasti ekasta tarinasta, Cossu oli ihan ok. Tuo "paapominen" oli ihan ymmärrettävää, olihan kaveri itse rikoksen ja kieroilujen uhri, ja nuo konnanretaleet, jotka hän listi olisivat voineet yhtälailla joutua turpeen alle Texin ja Carsonin toimesta. Ja tuomarin puheillehan Tex hänet lopuksi oli passittamassa. Jos eka tarina meni hetkessä ahmien, niin kakkostarina tökki aika lailla, ja suurimpana syynä oli just nuo Ortizin pitkulapäät. Kerrassaan omituista eikä lainkaan miellyttävää piirrosjälkeä.
-
Eikä Ortizin kuvittama tarina nyt kummoinen ollutkaan, olisiko Faraci kiirehtinyt sen kanssa että se oltaisiin saatu Ortizille ennen miehen poismenoa? Ei mielestäni nyt mikään kirkkain päätös miehen uralle.
Cossun tarinassa oli jo enemmän ideaa mutta tuo Jannen kummastelema asia haittasi minuakin. Sen sijaan Koskenkorvan kuvitus tuntuu parantuneen sitten Paholaisen Eskadroonan.
-
olisiko Faraci kiirehtinyt sen kanssa että se oltaisiin saatu Ortizille ennen miehen poismenoa?
Ei se siitä kiinni ollut. Viikate heilahti ymmärtääkseni aika ennakoimattomasti. Ortiz ehti piirtää seuraavastakin tarinasta (en tiedä mikä tarina) pari sivua, kun loppu tuli. Mutta niitä sivuja ei kuitenkaan aiota käyttää.
-
Cossun jälki on minusta hienoa, se on siistiä ja täsmällistä. Lisäksi se pakottaa tekemään tosissaan, sillä yksityiskohdissa ei voi lintsata vetämällä pikimustaa varjoa hankaliin kohtiin. Minusta sitä pitää arvostaa, oli itse tyylistä mitä mieltä tahansa. Kasvoja lukuun ottamatta Cossu tuo mieleen Manaran, onko sitten hyvä vai huono asia.
Tarinakin toimi, mutta tosiaan [spoiler]sympatiat Melvilleä kohtaan menivät, kun hän murhasi sheriffin, joka oli sentään pelastanut hänet lynkkaajilta. Ja ruumis tuotiin kyllä kaupunkiin aika epäkunnioittavasti peittämättä. [/spoiler]
Ja sitten Jack Sedgwick,[spoiler]aikamoinen yllätys, että hän selvisi hengissä, mutta miksi niin kävi. Petaako Faraci jatkoa, jossa Sedgwick karkaa vankilasta. Toisaalta eihän Sedgwick itse asiassa tehnyt mitään rikollista, lukuun ottamatta yhtä laukausta sivulla 144, joten tuskin hän isoa tuomiota voi saada.[/spoiler]
Jälkimmäinen tarina taas oli sataan kertaan toistettu, eivätkä piirrokset antaneet siihen mitään lisäarvoa. Melko turha esitys, vaikka sinänsä viihdytti kestonsa ajan.
Ja mainitaan nyt taas Faraci = takautuma ::)
-
Posti toi tänään uuden Maxin Kit Carsonin Menneisyys, yli 300-sivuinen järkäle. Alustava selaaminen näyttää hyvältä, taiteesta vastaa Carlo R. Marcello.
Mielenkiintoinen luku-urakka edessä :)
-
Mielenkiintoinen luku-urakka edessä :)
Aivan varmasti. En lähde tuota kruunaamaan kaikkien aikojen parhaaksi tarinaksi mutta paras maksiteksi se on, mikä ei ihan vähäinen saavutus koska niinkin raudanlujia kertomuksia kuten cheyenne club ja vaarojen panama sarjassa mukana.
-
Aivan varmasti. En lähde tuota kruunaamaan kaikkien aikojen parhaaksi tarinaksi mutta paras maksiteksi se on, mikä ei ihan vähäinen saavutus koska niinkin raudanlujia kertomuksia kuten cheyenne club ja vaarojen panama sarjassa mukana.
Saatan olla vielä kuumeen jäljiltä pöllämystynyt, mutta täytyy sanoa, että vaatii aika värikkäitä laseja, että pystyy tämän uuden Maxin korottamaan yli Cheyenne Clubin tai etenkin Vaarojen Panaman. Päinvastoin, Kit Carsonin menneisyys on muutaman klassikko-Maxin ohella sarjan heikoin esitys. Tietysti jos maksimaalinen sadismi on hyvän tarinan merkki, niin sitten.
Tässä olisikin hyvä verrata iän vaikutusta mieltymyksiin. Eli näkyykö lukijan ikä ja/tai milloin on aloittanut aktiivisesti lukemaan Texiä parhaitten tarinoiden valinnoissa. Itse olen 43 ja aloitin Texien lukemisen aktiivisesti ehkä n. 1985.
-
Saatan olla vielä kuumeen jäljiltä pöllämystynyt, mutta täytyy sanoa, että vaatii aika värikkäitä laseja, että pystyy tämän uuden Maxin korottamaan yli Cheyenne Clubin tai etenkin Vaarojen Panaman. Päinvastoin, Kit Carsonin menneisyys on muutaman klassikko-Maxin ohella sarjan heikoin esitys. Tietysti jos maksimaalinen sadismi on hyvän tarinan merkki, niin sitten.
Nyt on bananapressin sivut "kaatuneet" mutta on muistikuva sivulla mainittiin carsonin menneisyys äänestettiin Italiassa parhaaksi Tex tarinaksi.
Osapuilleen saman ikäinen,taisi joskus 1979-80 kun lukaisin ensimmäisen Texin. Tai enempi se oli kuvien katselua.
Vaikka Suomessa parhaat vuodet Texissä osui 1970 luvulle niin mitäin varsinaista pidemmän kauden kestävää lamaa ei ole tullut joskin 1984 tai 1985 vuosi oli heikohko.
Uudemmista tarinoista varsinkin mies baltimoresta, kuolleen miehen käsi ja vegasin lainvalvojat tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen.
-
Aivan varmasti. En lähde tuota kruunaamaan kaikkien aikojen parhaaksi tarinaksi mutta paras maksiteksi se on, mikä ei ihan vähäinen saavutus koska niinkin raudanlujia kertomuksia kuten cheyenne club ja vaarojen panama sarjassa mukana.
Mielestäni myös kokonaisuutena yliarvostettu tarina. Saa luultavasti erikoisuuslisää juuri tuosta Carsonin menneisyyden käsittelystä, joka ei ihan jokapäiväistä vakiokamaa.
Ei toki huono, mutta paljon parempiakin löytyy sekä uusista että vanhoista tarinoista.
-
Mielestäni myös kokonaisuutena yliarvostettu tarina.
Noinhan se menee aina. Jos sarjakuvaa/elokuvaa/musiikkia arvostetaan yleisön keskuudessa enemmän kuin kuinka hyväksi sen itse mieltää se tuntuu yliarvostetulta.
-
Uudemmista tarinoista varsinkin mies baltimoresta, kuolleen miehen käsi ja vegasin lainvalvojat tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen.
Hmm, itse pidin Mies Baltimoresta -tarinasta, mutta etenkin Kuolleen miehen kättä todella huonona eikä Vegasin lainvalvojatkaan suosikikseni pääse.
-
Uusi maxi tuli myös hankittua, vaikka johan tuo seikkailu tuolla hyllyssä normeissa tököttää. Mukavaa maxeissa - samoin kuin kronikoissa - on niiden letkeä olomuoto; varsinkin nuo -90 luvun normitexit on niin hankalia kittanoita käsitellä, ettei niitä oikein äkkiä huvita lueskella. Niin, tuo Carsonin menneisyys on tosiaan Italiassa joskus jossain äänestyksessä saanut ykköspaikan parhaana seikkailuna. No, eihän tuo nyt hullumpi ole, mutta en itse sitä kyllä moiselle paikalle sijoittaisi, varsinkin kun kuvittajana on Marcello, joka ei todellakaan ole suosikkipiirtäjieni joukossa. Mutta mukavaa jos joku tästä on innoisssaan, hieno homma!
PeisosKronnonen heitti ajatuksen, että lukijoiden mieltymyksiin vaikuttaisi se milloin on Texiin tutustunut. Tuosta asiasta minä olen ollut jo iät ja ajat vakuuttunut (ja olen varmaan Kvaakisskin joskus sen tuonut esille). Itse ensimmäisiä Texejä luin -60 luvun alkupuolella, alle kouluikäisenä; Texin loppuminen vuoden 1965 lopussa oli kaamea shokki; vasta 40 vuoden jälkeen pääsin lukemaan miten seikkkailussa kävi (Valkoisen biisonin pojat; maxina 2006; muistan kuinka tuota Askolta täällä Kvaakissa kärtin :)). Mutta liuska-ajan, siis Galepin piirtämien texien myötä minä Texin lukijaksi vartuin, ja välillä on ollut hankala hyväksyä/tottua uusiin piirtäjiin. Ticci meni aika helposti, mutta Letteri vaati enemmän sulattelua. Fuscon ja Nicolon kanssa on vieläkin ongelmia.
Mutta ymmärrän täysin sen, että joku joka on hypännyt matkaan paljon myöhemmin, ja ehkä eka kosketus on ollut vaikka Civitelliä tai Villaa tai jotain muuta, ei sitten sulatakaan Galeppia (mikä oikeasti on pyhäinhäväistystä, koska Galeppiini on luonut Texin visuaalisen ilmeen!).
Joka tapauksessa, mukavia lukuhetkiä kaikille uuden Maxi-Texin kanssa, olit vanha tahi nuori!
-
Vaikka Suomessa parhaat vuodet Texissä osui 1970 luvulle niin mitäin varsinaista pidemmän kauden kestävää lamaa ei ole tullut joskin 1984 tai 1985 vuosi oli heikohko.
Haluanpa vielä tätäkin kommentoida. Kun Tex Willer vuonna 1971 aloitti uuden tulemisen pokkarimuodossa, niin -70 luvun alkupuolella julkaistut tarinat poimittiin Italian kataloogista sieltä täältä, Suomen liuska-ajan jälkeisistä seikkailuista. Saman ajan Italian seikkailuista jäi tuolloin iso osa julkaisematta. -70 luvun lopussa ja -80 luvun alussa, siis aina tuonne vuoteen -84 mentiin sitten jossain määrin Italian vauhdissa, mutta -84 - -86 Suomessa sitten julkaistiin pitkä tovi noita väliin jääneitä seikkailuita, ei toki läheskään kaikkia. Mutta tuossa joukossa oli mm. sellaisia helmiä kuten Sabina tietäjä ja Kangastus (2-3/1986), Muumioiden sali (5-7/1984), Mormonikopla (14-15/1984) ja Keltainen käsi (16/1984-1/1985).
Mielenkiintoista tuossa TexKillerin kommentissa onkin, että saman "kultakauden" tarinat ovatkin sitten vähän myöhemmin "heikohkoa". Ei millään pahalla, kunhan mietin.
Minusta nuo Texin vuosikerrat 1984-86 ovat todella nostalgista tavaraa.
-
Värikirjastoissa näkee hyvin tuon alkuperäisen ilmestymisjärjestyksen ja onneksi ollaan jo päästy aikalailla yli noista 84-85 vuosien seikkailuista. Italian liuska-ajan loppupuolen tarinoitahan nämä siis ovat. Selkeästikkään piirros eikä juonenkehittely ole kumpikaan vielä sillä tasolla jolle se tulee hieman myöhemmin pääsemään. Ehkä se kuuluisa kulta-aika alkaa jostakin El Morisco, Fort Defiance tarinoiden kieppeiltä. Tonne on kuitenkin vielä matkaa ja meilläkin kestää vuosia ennenkuin kirjastossa näihin päästään käsiksi. Sitten se tykitys jatkuukin ja taso pysyy melko korkeana pitkään, montakymmentä seikkailua, sisältäen Ticcin ja Letterin parhaan kauden. Joten kyllä voin ymmärtää miksi jonkun mielestä esimerkiksi nuo suomessa 74-78 vuoden seikkailut on parempaa tavaraa kun nämä 84-85, onhan siinä ollut Italiassakin numeroita melko paljon välissä.
-
Mielenkiintoista tuossa TexKillerin kommentissa onkin, että saman "kultakauden" tarinat ovatkin sitten vähän myöhemmin "heikohkoa". Ei millään pahalla, kunhan mietin.
Voi olla muistikuva pettää, toistakymmentä vuotta siitä kun oli nuo vuosikerrat hallussa...Pitääpäs huvipuistosa vilkaista tarinakuvaukset jossain vaiheessa....
"Ratsupiiskan arvoitus", "väijytys kalliolla","muukalainen","el gringo" ja "pony express"
eivät olleet makuuni mutta kelpo sarjoja silti selkeä enemmistö. Oli jäänyt vain ne kehnommat mieleen eivät laadukkaat. Eli kumpikaan vuosikerta ei ole erityisen heikko.
Ja kyllähän ratsupiiskan arvoituskin asiansa ajoi koska vain yhden numeron mittainen.
-
Ehkä se kuuluisa kulta-aika alkaa jostakin El Morisco, Fort Defiance tarinoiden kieppeiltä. Tonne on kuitenkin vielä matkaa ja meilläkin kestää vuosia ennenkuin kirjastossa näihin päästään käsiksi. Sitten se tykitys jatkuukin ja taso pysyy melko korkeana pitkään, montakymmentä seikkailua, sisältäen Ticcin ja Letterin parhaan kauden.
Missä kirjaston numerossa (about) päästään näihin eli missä vaiheessa liuskatarinat on käyty läpi?
-
Morisco näyttäis olevan kirjaston nro 47 kannessa, eli pari vuotta menee
-
Juu ei nyt onneksi enää ihan hirveen kauan. Ja on kirjastossa hyviä seikkailuja tulossa ennen sitäkin, pikkuhiljaa päästään vauhtiin.
2019 siis Moriscoilut ja mm. Ticcin Apashien maa.
Todellisiin klassikoihin päästään käsiksi sitten 2021-22; Traaginen risti, Mefiston poika, Paholaisaave, Suuri vehkeily ja Luvattu maa on varmaan sellasia mitkä muitakin lukijoita kiinnostaa nähdä väreissä.
Näiden jälkeenkin paljon loistavia seikkailuja ja kyllä toivoisi että kirjasto ilmestyisi useammin. Kerran kuussa olisi sopiva mutta minkäs teet.
Takaisin Maxeihin, ihan positiivinen juttu että julkaistaan uusiksi tarinoita Maxeissa, varsinkin kuten todettu niin 90-luvun lehdissä liimaus aika huono. Hyvä tarinahan tämä Carsonin menneisyys on mutta kyllä Panama menee heittämällä ja Cheyenne clubikin vielä tästä ohi.
-
Sama täällä! Värikirjasto kerran kuussa elikkäs 12 nroa/vuosi, se olisi sopeva tahti. Kyllä tämä niin madellen etenee. En ymmärrä miksi norskit niin panee hanttiin (näin olen ymmärtänyt että siitä olisi kyse, tiedä sitten). Norjassa tuntuu sarjakuvilla menevän paljon paremmin kuin täällä. Maxi-texejä tulee muistaakseni ainakin 6 vuodessa, sitten semmoinenkin lehti siellä ilmestyy missä on kapteeni Mikiä ja Davy Crockettia. Noissa Norjan Maxeissa on tietenkin suurin osa vastaavia uusintoja kuin meillä.
Tuolta näkyy noita Norjan Egmontin julkaisuja: http://www.univers.no/tegneserier/ovrige_tegneserier/Davy-og-Miki-2/sku-51365
-
Sama täällä! Värikirjasto kerran kuussa elikkäs 12 nroa/vuosi, se olisi sopeva tahti. Kyllä tämä niin madellen etenee. En ymmärrä miksi norskit niin panee hanttiin (näin olen ymmärtänyt että siitä olisi kyse, tiedä sitten).
Veikkaisinpa Suomessa ainakin myyntimäärien laskua, jos tahtia lisättäisiin. Keräilijät olisivat kartalla, mutta vähänkään satunnaisemmalle ostajalla alkaisi tulla ähkyä.
-
Vekka on varmaan ihan oikeassa. Tuo ilmestymistiheyden kasvattaminen onkin vaan tex-fanin märkä unelma. Mutta jonkinmoinen parannus olisi jo siirtyminen viidestä numerosta kuuteen per vuosi.
-
Veikkaisinpa Suomessa ainakin myyntimäärien laskua, jos tahtia lisättäisiin. Keräilijät olisivat kartalla, mutta vähänkään satunnaisemmalle ostajalla alkaisi tulla ähkyä.
Jokunen vuosi sitten texiä pukkasi markkinoille eri formaateissa kuin turkin hihasta, tuntui egmont melkein teki akuankat. Nyt tahti huomattavasti maltillisempi ja sopiva. Tosin kirjastoja haaliville voin uskoa että liian verkkainen.
Tuosta parhaasta maksiteksistä, harmi että konfederaattien kullassa on kuvitus heikkoa, tarina sinänsä on sen verran hyvä että kokonaisuudessa menee hyvin paremmalle puoliskolle. Jotkut henkilöt ovat tosin onnistuneita, pääkelmi piirretty niin luihuksi että oksat pois.
-
Itse kannatan kirjaston tiheämpää julkaisutahtia varsinkin kun olen siinä käsityksessä että normi-Texeissä siirrytään jossain vaiheessa lähelle Italian julkaisutahtia ja määrä putoaa 12 numeroon vuodessa?
Lisäksi "todellisten" maxien määrä on vähentymässä?
Uskon myös että Texiä ostaa juuri hevi-juuserit ja satunnaiset ostajat ovat vain marginaalinen ostajakunta.
Mutta ei taida tulla koska nämä kirjastot ovat yhteisjulkaisuja ja Suomen Egmont on vain "peesaaja".
-
Kovin suuri julkaisutahti Tex-kirjastolle olisi kyllä virhe ihan taloudellisista syistä. Hintaa on kuitenkin siinä 20 ekin huippeilla.
-
I olen siinä käsityksessä että normi-Texeissä siirrytään jossain vaiheessa lähelle Italian julkaisutahtia ja määrä putoaa 12 numeroon vuodessa?
Tämähän vaikutti ihan varmalta asialta vielä pari vuotta sitten, mutta nythän on Italiassa lisätty erikoisjulkaisujen määrää niin, että Suomessa pysyttäneen 16 numerossa vielä ihan hyvä tovi. Ainakaan 12:een numeroon ei tipauteta.
-
Jokunen vuosi sitten texiä pukkasi markkinoille eri formaateissa kuin turkin hihasta, tuntui egmont melkein teki akuankat. Nyt tahti huomattavasti maltillisempi ja sopiva. Tosin kirjastoja haaliville voin uskoa että liian verkkainen.
Taitaapi muisti tehdä TexKillerille tepposet, sillä tuo ei pidä paikkaansa. Ensimmäinen suuralbumi (S) ilmestyi vuonna 1998; ensimmäinen kronikka (Kr) vuonna 2001, jonka jälkeen vuosittain kolme numeroa; ensimmäinen maxi (M) vuonna 2003; ensimmäinen kirjasto (Ki) vuonna 2009; ja erillisjulkaisuja (E) (kovakantiset plus 2 Pulp-pokkaria) vuodesta 2007.
Alla vuosittain ilmestyneiden Tex-julkaisujen määrät:
2005: 16 N + 2 S + 3 Kr + 3 M = 24
2006: 16 N + 3 S + 3 Kr + 2 M = 24
2007: 16 N + 2 S + 3 Kr + 3 M + 1 E = 25
2008: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 1 E = 24
2009: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 1 Ki + 1 E =24
2010: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki = 28
2011: 16 N + 1 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 28
2012: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 29
2013: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 29
2014: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 29
2015: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 29
2016: 16 N + 2 S + 3 Kr + 2 M + 5 Ki + 1 E = 29
Eli ei julkaisutahti ole hiljentynyt, päinvastoin.
-
^onhan tuossa selkeä hyppäys ylöspäin julkaisujen määrässä vuodesta 2009>2010, +4 sen jälkeen tahti pysynyt samana.
Lukumäärä ei tosiaankaan ole järin suuri mutta tuona vuonna 4kpl lisäys aiheutti tunteen teksiä eri formaateissa pitäisi olla ostamassa "jatkuvasti". Ja kohtalaisen paljon uusintoja...
-
Kukaan verrannut uutta Maxia vierekkäin tarinan ensijulkaisuun? Mitä kaupassa katsoin, niin painojälki näyttää ihan eri planeetalta Maxissa.
-
Eipä ole tullut vielä vertailtua. Mites päin painojälki menee? Maxissa parempi?
-
Maxissa on priima painojälki, joten siinä parempi!
-
Uhm. täytyypäs hieman korjata mielipidettä. Multa kaltannu suistot tms...koska omaan texit vasta vuodesta 2007 myin veks sitä vanhemmat jokunen vuosi viime kit carsonin menneisyyden lukemisesta.
Vaarojen Panama on parempi ja paras maxi . Cheynnec Clubin kanssa menee tasapeliin ei noista arvaa parempaa valita. Menneisyydessä on parempi tarina mutta clubissa vetää taide voiton ja Tex erittäin omimmilaan tässä. Mukavan karski toki tästä ansio osittain kääntäjälle myös, näppärää dialogia.
-
Uusin Maxi luettu ja odotusten mukainen nautinto, itse tykkään näistä pitkistä tarinoista kun ne pystyy lukemaan putkeen.
Tässäkin juttu toimii ja pysyy koossa koko kirjan ajan, taide on hyvää laatua ja painojälki on siistiä. Suosittelen.
Sitten tuohon kirjastoon, toivon edelleen että julkaisutahti tiivistyy, en usko itseni kohdalla ähkyyn se olkoot muiden ongelma.
Haluaisin nuo klassikot joita on luvassa vasta vuonna 2021-22, tuo kuusi vuotta on aika pitkä aika odottaa kun ikääkin karttuu koko ajan.
-
Kit Carsonin menneisyys oli oikein hyvä ja mukaansa tempaava kokonaisuus. Aina olen tästä tarinasta tykännyt. Roistoissa oli oikeata vaaran uhkaa. Joitakin elementtejä tässä oli, ennen kaikkea raakuus ja väkivallan realistisuus, mitä Texeissä hieman vierastan, mutta näillä mennään. Tällä tarinalla Boselli löi Michele Meddan laudalta, kun kilvoiteltiin 20 vuotta sitten Texin kakkoskirjoittajan paikasta. Ja käytännössä tämä tarina on hyvin pitkälti määritellyt Texin nykyisyyden.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että Carson on Donnan isä. Katsokaa tarkkaan kaikki ne kohdat, joissa Lena puhuu tyttärensä isästä, ja ketä hän silloin katsoo. Ainut asia, mikä on epäselvää, on, että miksi Lena on valehdellut Clemmonsille tämän olevan Donnan isä. Ehkä hän tällä tapaa koki paremmin olevansa turvassa, kun tunnettu murhaaja saapui majalle etsimään vanhaa kultakätköään.
-
Ja edelleen olen sitä mieltä, että Carson on Donnan isä. Katsokaa tarkkaan kaikki ne kohdat, joissa Lena puhuu tyttärensä isästä, ja ketä hän silloin katsoo. Ainut asia, mikä on epäselvää, on, että miksi Lena on valehdellut Clemmonsille tämän olevan Donnan isä. Ehkä hän tällä tapaa koki paremmin olevansa turvassa, kun tunnettu murhaaja saapui majalle etsimään vanhaa kultakätköään.
Juuri näin. Clemmonsilla olisi voinut niinsanotusti mennä kuppi nurin jos olisi selvinnyt että Lenalla olikin ollut säpinää Carsonin kanssa samaan aikaan. Ja Carson aikamoinen ukko, varattu mirkku ja melkeimpä kaverin vielä ;D
Faraci voisi vaikka lukea näitä aikaisempia tarinoita niin ei tarvitsisi kirjoitella Carsonille repliikkejä "mistähän minullekkin löytyisi tuollainen varmuus" vai mites se nyt menikään.
-
Tällä tarinalla Boselli löi Michele Meddan laudalta, kun kilvoiteltiin 20 vuotta sitten Texin kakkoskirjoittajan paikasta.
Jos näin on, niin valitettavasti.
-
Olisin sitä mieltä että tuo äänestys pitäisi laittaa uusiksi ja poistaa sieltä nuo klassikkomaxit, niin että jäljelle jäisi vaan ne alunperin Italiassa ilmestyneet maxit. Olisivat enemmän samalla viivalla.
-
Olisin sitä mieltä että tuo äänestys pitäisi laittaa uusiksi ja poistaa sieltä nuo klassikkomaxit, niin että jäljelle jäisi vaan ne alunperin Italiassa ilmestyneet maxit. Olisivat enemmän samalla viivalla.
Hyvä ja looginen ajatus, kannatan.
-
Sanoohan sekin jotain, jos ne klassikkotarinat keräävät (tai eivät kerää) ääniä.
Ei kai suomalaislukijan äänestäessä tarvitse tietää, onko tarina klassikko.
Itse siis puollan, että kaikki Suomessa julkaistut ovat radalla keskenään.
Asia erikseen on sitten, että uutta Maxia pukkkaa lisää.
-
Sanoohan sekin jotain, jos ne klassikkotarinat keräävät (tai eivät kerää) ääniä.
Ei kai suomalaislukijan äänestäessä tarvitse tietää, onko tarina klassikko.
Itse siis puollan, että kaikki Suomessa julkaistut ovat radalla keskenään.
Asia erikseen on sitten, että uutta Maxia pukkkaa lisää.
Näinpä ja eipä nuo "klassikkomaksit" ole muutenkaan saaneet kuin hajaääniä. Lyijytuulen ylivoimaa.
-
Näinpä ja eipä nuo "klassikkomaksit" ole muutenkaan saaneet kuin hajaääniä. Lyijytuulen ylivoimaa.
Hajaääniä? Ääniä annettu yhteensä 107, niistä 24 (eli vajaa neljännes) annettu klassikkomaxeille / tai ei alunperin Italian maxeille. Onkohan Vekka of Savolla nyt tarkka tieto siitä, mitkä ovat niitä alunperin Italian Maxeja, ja mitkä ns. klassikkomaxeja (sisältäen ennen julkaisemattomat ja uusinnat).
Ja Jiksi taas ei näytä olevan ollenkaan kartalla. Nuo "klassikko-maxien" tarinat on alunperin kaikki julkaistu liuskoissa ja/tai normipokkareissa. Italiassa alunperin Maxeina julkaistut on nimenomaan tähän formaattiin tarkoitettuja. Jos ei tehdä tätä erottelua, niin yhtälailla voidaan samantien äänestää kaikkien aikojen parhaasta Tex-seikkailusta, riippumatta siitä missä formaatissa se on julkaistu. Voidaanhan Suomen maxeissa julkaista vaikka mitä Tex-tarinoita.
-
Nuo "klassikko-maxien" tarinat on alunperin kaikki julkaistu liuskoissa ja/tai normipokkareissa. Italiassa alunperin Maxeina julkaistut on nimenomaan tähän formaattiin tarkoitettuja.
Tämähän se ydinasia olikin. On äänestäjän kannalta yksinkertaisinta käsitellä Suomessa Makseina julkaistuja yhtenä sarjana riippumatta mitkä tarinoista on Italiassa ko. julkaisusarjassa esitetty.
Saa sitä tietysti jakaa omiin äänestyskategorioihin vaikka Italo-Maksit ja klassikko-Maksit, jos siitä iloa on. Huvitusta ja ajankuluahan nämä äänestykset ovat.
Lähinnä vanhojen äänestysten nollaaminen on nuiva juttu, kun eivät kaikki alkuperäiset äänestäjätkään ole todennäköisesti enää aktiivisia foorumikävijöitä.
-
Hannu on oikeassa. Tarkkuuden nimissä olisi hyvä, että niin Maxeista kuin albumeista puhuttaessa pitäytyisimme tarinoissa, jotka on kyseisiä formaatteja varten alun perin tehty.
-
Hannu on oikeassa. Tarkkuuden nimissä olisi hyvä, että niin Maxeista kuin albumeista puhuttaessa pitäytyisimme tarinoissa, jotka on kyseisiä formaatteja varten alun perin tehty.
Jos äänestys koskee Suomen Maxeja, niin miksi siihen pitäisi sotkea Italiaa mukaan? Kyllähän tuolta voi suosikkinsa silti vapaasti poimia, jos ei halua "väärää maxia" äänestää.
-
Komppaan Vekkaa ja Jiksiä. Suomen Maxit ovat oma sarjansa. Kun vielä muistetaan, että liuska-ajan julkaisut ovat olleet ensijulkaisuja Suomessa eikä uusintoja, ne ovat olleet hyvä lisä Maxeihin. Voittaja on ollut selvillä jo pitkään :)
Uutta Maxia odotellessa.
-
Listaan voisi lisätä Luopioiden etuvartio, Cheyenne club ja Kit Carsonin Menneisyys. Joista ainakin itse pidin kovasti tuosta CC:stä.
-
Usea vuosi viime lukaisusta ja kyllähän Meksikon Luotijuna on aika järeän kalibesin Maksi. Ortizin karkeahko taide toimii tässä tarinassa hyvin ja useat henkilöt ovat oikein onnistuneita. Kaljupäinen sakemanni näyttä tosin muutamassa ruudussa aika alienilta.
Stoori etenee mukavasti ilman tyhjäkäyntiä alusta finaaliin. Lopussa kyllä aikamoinen lapsus, ihankohan teksin on mielekästä ojentaa viholliselleen ladattu ase kahva edellä...
Jaahas, olisi AlaskanIhmissyöjät seuraavaksi, yksi harvoista maxeista mikä tullut luettu vain kerran. On mahdollista uusinta tauon jälkeen antaa tarinasta paremman vaikutelman, käynyt noin kohtalaisen usein.
>:D
-
Mielestäni ei ole mitään järkeä rinnastaa Italian Maxeja ja suomalaisia uusinta-Maxeja. Vaikka nämä kadonneet poliisipäälliköt ja vaarojen panamat ym. sattuvat olemaan Maxi-Tex -nimisiä Suomessa, ei niitä ole kuitenkaan siihen formaattiin alun perin tehty. Äänestyksellä, jossa rinnastetaan vanhat, liuskalehtiajan ennenjulkaisemattomat tarinat, aidot Maxi-Tex -formaattiin tehdyt tarinat sekä pokkarisarjan toiveuusinnat, ei ole mitään todellista informaatioarvoa. Toki kukin saa tehdä äänestyksiä vapaasti haluamistaan aiheista. Jätän kuitenkin äänestämättä, sillä en vaan voi rinnastaa vanhaa kunnon "Kaukomaille" -tarinaa ja jotakin väkivallalla mässäilevää Seguran spesiaali-Texiä.
-
Mielestäni ei ole mitään järkeä rinnastaa Italian Maxeja ja suomalaisia uusinta-Maxeja. Vaikka nämä kadonneet poliisipäälliköt ja vaarojen panamat ym. sattuvat olemaan Maxi-Tex -nimisiä Suomessa, ei niitä ole kuitenkaan siihen formaattiin alun perin tehty. Äänestyksellä, jossa rinnastetaan vanhat, liuskalehtiajan ennenjulkaisemattomat tarinat, aidot Maxi-Tex -formaattiin tehdyt tarinat sekä pokkarisarjan toiveuusinnat, ei ole mitään todellista informaatioarvoa. Toki kukin saa tehdä äänestyksiä vapaasti haluamistaan aiheista. Jätän kuitenkin äänestämättä, sillä en vaan voi rinnastaa vanhaa kunnon "Kaukomaille" -tarinaa ja jotakin väkivallalla mässäilevää Seguran spesiaali-Texiä.
EIkös tuon äänetyksen tulos ole muutenkin jo selvä? Vaarojen Panama ja Kadonnut poliisipäällikkö saaneet yhteensä vain 5 ääntä, joten ei tuo hirveästi tulosta "vääristä".
-
Olisiko usea äänestäjä itse tajunnut, että näiden ei alunperin Maxiin tarkoitettujen tarinoiden äänestäminen vääristää tulosta ja siksi äänestänyt "Hannun hengessä"?
Ihmettelen vähän tuota Juffuren kommenttia "väkivallalla mässäilevästä Segurasta", kun rehellisyyden nimissä se mässäilyn mestari on Boselli. Ettei vaan Bosellista olisi tullut joillekin niin pyhä, ettei arvosteluperiaatteet pysy kasassa, jottei "oikeaa asiaa" vaan arvostella...
-
Ihmettelen vähän tuota Juffuren kommenttia "väkivallalla mässäilevästä Segurasta", kun rehellisyyden nimissä se mässäilyn mestari on Boselli. Ettei vaan Bosellista olisi tullut joillekin niin pyhä, ettei arvosteluperiaatteet pysy kasassa, jottei "oikeaa asiaa" vaan arvostella...
Siitä ei ole kyse, koska Boselli ei todellakaan ole itselleni mikään pyhä. Päinvastoin, Boselli toi Texiin mukanaan hirveän kasan turhaa lässytystä ja "Juan Raza on pätevä, mutta Tex on vielä pätevämpi" -ala-astetason vakuuttelua. Ei tule mieleen Bosellilta montaa hyvää tarinaa.
-
Ei tule mieleen Bosellilta montaa hyvää tarinaa.
Bourbon streetin murhat
Verenkarvainen kuu
Syvyyksien käärmeihmiset
Vegasin lainvalvojat
Pohjoisen susipaholaiset
Carsonin menneisyys
Tappajien verisillä jäljillä
Kuoleman ratsumies
Patagonian rangerit
Colorado belle
Punaiset sudet
Kuolleen miehen käsi
Yellowstonen turkismetsästäjät
Nämä nyt itselle ensimmäisenä juolahti mieleen. Toki makuja on monia ja jokaisella kirjoittajalla omat heikkoutensa.
-
Bourbon streetin murhat
Verenkarvainen kuu
Syvyyksien käärmeihmiset
Vegasin lainvalvojat
Pohjoisen susipaholaiset
Carsonin menneisyys
Tappajien verisillä jäljillä
Kuoleman ratsumies
Patagonian rangerit
Colorado belle
Punaiset sudet
Kuolleen miehen käsi
Yellowstonen turkismetsästäjät
Nämä nyt itselle ensimmäisenä juolahti mieleen. Toki makuja on monia ja jokaisella kirjoittajalla omat heikkoutensa.
Ihan mielenkiintoisia tarinoita, mutta paljon sellaista, mistä en Texissä pidä. Juuri luin Carsonin nuoruuden ja ihmettelin, miten se on voitu joskus äänestää parhaaksi tarinaksi. No, makunsa kullakin ja parempi Boselli toki on kuin moni muu.
-
...Boselli toi Texiin mukanaan hirveän kasan turhaa lässytystä ja "Juan Raza on pätevä, mutta Tex on vielä pätevämpi" -ala-astetason vakuuttelua.
Hyvin sanottu! Olen ihan samaa mieltä.
-
Bourbon streetin murhat
Verenkarvainen kuu
Syvyyksien käärmeihmiset
Vegasin lainvalvojat
Pohjoisen susipaholaiset
Carsonin menneisyys
Tappajien verisillä jäljillä
Kuoleman ratsumies
Patagonian rangerit
Colorado belle
Punaiset sudet
Kuolleen miehen käsi
Yellowstonen turkismetsästäjät
Nämä nyt itselle ensimmäisenä juolahti mieleen. Toki makuja on monia ja jokaisella kirjoittajalla omat heikkoutensa.
Suurin osa hyviä tarinoita. Kuoleman ratsumiehestä en paljoa perustanut ja punaisia susia en nyt muista.
Lukaisin "bourbon streetin murhat" uudestaan parisen viikkoa sitten ja erinomainen. Tekseissä on tarinoita yllinkyllin kapinoivien intiaanien, viski&asekauppiaiden, pöyhkeidein karjaparonien ym peruskauran ystäville joten hieman erikoisemmat stoorit ovat tervetulleita(ainakin minulle).
-
Lakia ja Oikeutta viimeinkin luettu. Kumpikaan tarina ei ollut järin kiinnostava, jälkimmäinen sentään nippanappa viihdyttävä.
Rick Melvillen kostoretki ajoittain oli tylsä,texin&carsonin lievän sympatian kerääminen rickille vaikutti töksähtelevältä. Lopussa taas kävi ilmi texin(käsikirjoittajan) "kaksois-standardit" otetaan vanki jos siltä tuntuu. Ukko laitettiin kylmäksi, rickiltä ammuttiin vain mutka kädestä. Taide oli sentään ihan miellyttävää mutta huono juttu tarinalle kun 160 sivuinen tuntui ylipitkältä. 1 pokkarin mittaisena olisi toiminut hieman paremmin.
Kakkostarina ei omaperäisyydellään häikäissyt eikä taiteella mutta oli perusrymistelyksi keskitasoa, ei suinkaan heikommasta päästä. Harmi kun ortiz piirsi reynoldsin niin ilmiselväksi konnaksi ARVASIN välittömästi hänen olleen sekaantuneen alun veritekoon..Arvausta kyllä helpotti ei ole ensimmäinen kerta teksissä kun "lynnkaysporukan" kerääjällä on itsellään salattavaa...
-
Uusi maxi "Taistelujen silta" luettu. Oli minusta oikein hyvä juttu. Tarinassa oli hyvin perinteiset ainekset: rautatietä rakennetaan ja köyhiltä maantilkunomistajilta pitää saada maat pilkkahintaan, niin että arrogantti kartanonomistja ex-majuri saa taskunsa täyteen tuohta ja nimensä historiaan; ja tietysti rautatieyhtiö on mukana venkoilussa. Ja Tex ja Carson tietysti asettuvat sorrettuja puolustamaan! Ihan hyvin kuvioihin istuu myös sivutarina, jossa Texin ja Carsonin jahtaama nuori rikollisille teille eksynyt poika osoittautuu kunnolliseksi. Minusta tarina kokonaisuudessaan on hyvin tasapainossa, eikä sitä helmasyntiä eli äkkinäistä lopetusta ole. Cossu kuvittajana ei minusta ihan kymppiä ole, mutta ei tässä tarinassa minulla mitään valittamista ole. Parasta Texiä tänä vuonna; Yamaa odotellessa tämän voisi lukea uudestaankin.
-
^^ Aika tavalla samaa mieltä, mutta tuli mieleen, että Cossu alkoi piirtämään ennen kuin oli lukenut koko käsistä.
Black Bull River on pelkkä oja, sen ylittävä silta on mitätön lautakasa ja itse taistelu oli pelkkä pieni kahakka. Rannatkin ovat sen tyyppisiä, että mikään ei pakota tekemään rautatiesiltaa juuri siihen missä nykyinen silta on.
Lisäksi, kun majuri ja Collins katsovat parvekeelta Bellefolkin suuntaan, niin pitäisi kai näkyä pari pientä valopistettä kaukaisuudessa. Sen sijaan näkyykin rakennuksia muutaman sadan metrin päässä. Itse tarinahan vaatii useamman kilometrin välimatkaa.
-
Secos-Bill: ei kait Texin maailman tarvitse olla yksi yhteen reaalimaailman kanssa?
-
itse taistelu oli pelkkä pieni kahakka.
Sitä minäkin ajattelin, mutta sitten sivulta 113 saa käsityksen, että niitä kahakoita oli useampia. Sizemore: "Emme perääntyneet kertaakaan!"
Joka tapauksessa Cossun kuvitus on paikoitellen todella kaunista ja siistiä. Varsinkin henkilöhahmot on huolella mietitty ja toteutettu. Mutta taistelun ja toiminnan kuvaaminen on vielä alkeellista. Miehen pitäisi tutkia ja kopioida hiukkasen muiden kuvittajien tyyliä. Esimerkiksi alun siltataistelusta saa käsityksen, etä kumpikin joukko-osasto suorastaan kävelee sillalle, ja sitten vaan aletaan ammuskella. Oikeasti siellä varmaan olisi juostu veren maku suussa ja pelon hiki kainaloissa. Tosi iso miinus tästä.
Rujun teksti sen sijaan oli oikein mainio. Kerrankin annettiin vastustajille hiukan enemmän ns. palstatilaa, jolloin heistä kasvoi oikeita henkilöitä. Sizemorekin oli oikeastaan melko surullinen hahmo. Bonelli seniori oli jo aikoinaan oivaltanut, että tarinoissa tarvitaan sankareille kunnon vastustajia, mutta tässä välissä aika moni kirjoittaja on sen unohtanut, jolloin Texin vastustajat ovat turhan usein olleet pelkkää hornaan lanattavaa massaa. Siitä huolimatta, että Tex tässä tarinassa ampui vastustajaansa selkään, on Rujusta muodostunut minulle nykykirjoittajista melkeinpä mieluisin.
-
Hyviä huomioita Jannelta! Tosin minulta ei majuri Sizemorille sympatiaa heru; paskiainen mikä paskiainen. 8]
Mutta täyttä totta: toki sitä palstatilaa pitää konnillekin uhrata; tässä oli sitä oivasti tehty.
Tuota nuorta Andre'ta - ja morsmaikkua - minun sen sijaan tuli surku; oishan poika voinut ihan yhtä hyvin hengissäkin pysyä.
-
Lukeminen on vielä kesken, mutta pikkuisen, tai oikeammin paljonkin, harhaanjohtavaa on hyvinkin monessa Tex-tarinassa Etelän puolella taistelleiden esittäminen jopa sadisteina ja Pohjoisen puolella taistelleet kirkasotsaisina humanisteina, kun todellisuudessa tilanne oli ennemminkin päinvastoin. Tässä saattaa heijastua monenkin Tex-tekijän vahvasti punaiselta haiskahtava ideologia, kun nimenomaan Pohjoisen puolella oli fanaattisia ideologisteja, joilla oli vastustajistaan hyvin samankaltainen näkemys kuin itse bolševikeilla.
-
-- monenkin Tex-tekijän vahvasti punaiselta haiskahtava ideologia, --
NIITÄ on kaikkialla. ;-)
Mutta totta joo, populaarikulttuurissa on konventioita, joissa hyvät ja pahat jaetaan omiin joukkoihinsa - kuten juuri tuo jako unionin hyviksiin ja konfederaation pahiksiin.
Lännentarinoissa intiaanit ovat vaihtaneet "puolta" pahiksista hyviksiin.
Taasen sitten Robin Hoodissa konnia ovat aina normannit, saksit hyviä.
II maailmansodan tarinoissa liittoutuneet ovat suorastaan säihkyvän hyviä, akselivaltain edustajat taas lähes paholaisia.
Historiallisissa romaaneissa "meidän puolella", kuten Välskärin kertomuksissa, protestantit ovat oikealla asialla, katoliset väärällä.
Nämä nyt heti tulevat mieleen, onhan näitä varmaan paljon muitakin. Maailma ei tietenkään oikeasti ole mustavalkoinen, mutta varsinkin seikkailukertomuksissa se usein on...
Tex Willer ja maailmansa edustaa sinänsä hyvinkin konservatiivisia arvoja.
-
kun todellisuudessa tilanne oli ennemminkin päinvastoin. ( snip ), kun nimenomaan Pohjoisen puolella oli fanaattisia ideologisteja, joilla oli vastustajistaan hyvin samankaltainen näkemys kuin itse bolševikeilla.
::) ::) Orjuus, rasismi ( jota oli tietysti jonkin verran pohjoisessakin ) ja vankileirit ( Andersonville, Belle Island... ) olivat järjestään pahempia kuin pohjoisessa... en kyllä oikein keksi, miten joku voi väittää tuollaista, paitsi jos tietämys on saatu Tuulen Viemästä... Ja aika uskomatonta yhdistää äärikapitalistinen Unioni bolsevikkeihin.
On tietysti selvää, että fanaattisia ideologeja ( John Brown jne ) löytyy puolelta, joka haluaa muutosta, mutta ruohonjuuritasolla vahvempia mielipiteitä näistä ideologisista asioista oli todennäköisesti etelässä.
Sisällissota oli kuitenkin enemmän bisnestä kuin ideologiaa ja etelähän taistelut aloitti puolustakseen taloudellisia etujaan.
Italia taas tosiaan oli heti sodan jälkeen varsin sosialistinen ja luovilla taiteilijoilla puolestaan tapaa olla suhteellisen liberaali maailmankuva, mutta ei Texeissä minusta ole muuta ideologiaa kuin vastustetaan epätasa-arvoa ja korruptiota - kuten jokaisen säällisen ihmisen pitäisikin. Muutenhan kehykset tosiaan ovat varsin konservatiivisia.
Tuota nuorta Andre'ta - ja morsmaikkua - minun sen sijaan tuli surku; oishan poika voinut ihan yhtä hyvin hengissäkin pysyä.
Tämä oli varmasti monelta kantilta mietitty ratkaisu ja päädytty siihen, että näin loppu on vaikuttavampi ja jää kummittelemaan mieleen pidemmäksi aikaa.
Cossu on ihan hyvä piirtäjä. Tykkään selkeistä linjoista ja yksilöllisistä kasvoista.
Secos-Bill: ei kait Texin maailman tarvitse olla yksi yhteen reaalimaailman kanssa?
No, ei, mutta ei kuvitus saisi hämätäkään. Tässä oli mm pedattu sellaista mahdollisuutta, että majuri kuulee Bellefolkissa ammutut laukaukset kartanoonsa ja näkee kiikareilla mitä on tekeillä. Muutenkin tästä tarinasta tuli sellainen outo kuva, että se tapahtuu vain muutaman neliökilometrin alueella...
-
::) ::) Orjuus, rasismi ( jota oli tietysti jonkin verran pohjoisessakin ) ja vankileirit ( Andersonville, Belle Island... ) olivat järjestään pahempia kuin pohjoisessa... en kyllä oikein keksi, miten joku voi väittää tuollaista, paitsi jos tietämys on saatu Tuulen Viemästä... Ja aika uskomatonta yhdistää äärikapitalistinen Unioni bolsevikkeihin.
On tietysti selvää, että fanaattisia ideologeja ( John Brown jne ) löytyy puolelta, joka haluaa muutosta, mutta ruohonjuuritasolla vahvempia mielipiteitä näistä ideologisista asioista oli todennäköisesti etelässä.
Sisällissota oli kuitenkin enemmän bisnestä kuin ideologiaa ja etelähän taistelut aloitti puolustakseen taloudellisia etujaan.
Italia taas tosiaan oli heti sodan jälkeen varsin sosialistinen ja luovilla taiteilijoilla puolestaan tapaa olla suhteellisen liberaali maailmankuva, mutta ei Texeissä minusta ole muuta ideologiaa kuin vastustetaan epätasa-arvoa ja korruptiota - kuten jokaisen säällisen ihmisen pitäisikin. Muutenhan kehykset tosiaan ovat varsin konservatiivisia.
Hyvin sanottu, Secos-Bill, yhdyn täysin tähän! Varsin kökköä on yrittää oikeisto-vasemmisto skeemaa tähän sotkea; eivät kommarit todellakaan voittaneet USAn sisällisotaa; kyllä kyse oli aivan muista asioista. Enkä myöskään usko että pelkästään vasemmistolaiset "punaiset" uskovat kaikkien ihmisten - etnisestä taustasta, sukupuolesta jne riippumatta - tasa-arvoon; ja tämä asiahan seisoo niin Suomen kuin USA:n perustuslaissa!
Tämä oli niin hyvin sanottu, että laitan sen tähän vielä uudestaan: "..ei Texeissä minusta ole muuta ideologiaa kuin vastustetaan epätasa-arvoa ja korruptiota - kuten jokaisen säällisen ihmisen pitäisikin." (Secos-Bill)
Ja kyllähän Texin tarinoissa niitä konnia on löytynyt joka leiristä, eivät ne aina ole olleet etelä-valtioiden joukoista.
-
::) ::) Orjuus, rasismi ( jota oli tietysti jonkin verran pohjoisessakin ) ja vankileirit ( Andersonville, Belle Island... ) olivat järjestään pahempia kuin pohjoisessa... en kyllä oikein keksi, miten joku voi väittää tuollaista, paitsi jos tietämys on saatu Tuulen Viemästä... Ja aika uskomatonta yhdistää äärikapitalistinen Unioni bolsevikkeihin.
Kolme ensimmäistä ovat pikkukaloja, bagatelleja. Kannattaa muistaa, että Pohjoisen ideologistien alkuperäinen suunnitelma oli lähettää jokaikinen musta takaisin Afrikkaan, tuhota Etelän tilalliset ja siirtää Pohjoisen paisuvan väestön köyhälistä Etelän "puhdistetuille" alueille.
Ja aika uskomatonta sokeutta on vedota Pohjoisen kapitalistisuuteen, kun kyse on nimenomaan ideologisen retoriikan yhtäläisyyksistä. Bolševikkien käsitys mm. sodasta oli se, että kaikki mikä edistää bolševistista vallankumousta ja kaikki mikä haittaa sitä on laitonta ja siten rikollista. Tämä vastustajan rikolliseksi leimaaminen oli keskeinen osa Pohjoisen propagandaa ja se on ollut sitä sen jälkeen koko amerikkalaisen sotapropagandan perusta. Pohjoisen soveltama "totaalisen" sodan periaate oli sen ajan eurooppalaisen sodankäyntitavan näkökulmasta suorastaan barbaarinen.
Tietysti jos historiakuva perustuu Hollywoodin ja Tavja-tädin näkemykseen, niin toki on älyllisesti helpompaa toistella turvallisia iskulauseita kauheista "rasisteista", ja siitä toki palkitaankin "hyvän" ihmisen sädekehällä, jolla voi retostella "hyvien" ihmisten kekkeressä.
-
Juu, olen varma, että juuri tuota Texin kirjoittajat tuumivat laatiessaan juttujaan.
Eiköhän ole parasta siirtyä Sekalaiset-osastoon, jos haluat jatkaa tästä aiheesta, ei saastuteta Tex-ketjua politiikalla.
-
Tex kannattaa ottaa aivan puhtaana viihteenä ja heittää realismi sekä faktat romukoppaan kun sitä lukee :D
-
Muutaman vuoden tauon jälkeen tuli kerrattua "kalkkarot ja pahemmat käärmeet" ja muistui kyllä hyvin mieleen miksi annoin tälle ääneni. Erittäin tiukat, toimintapitoiset tarinat ja Repe on erinomainen taiteilija ja näissä ei sortunut ihan niin pahasti perisyntiinsä=samannäköisiä hahmoja mitä nyt viiksillä ja parroilla rukattu.
Tosin jos cheyenne club tai kit carsonin menneisyys olisi listassa mukana saattaisi tämä vaihtua...
-
Kommentoin nyt että olen lukenut vain yhden maxi-Texin ja se oli Alaskan...jolle annoin ääneni. Voin vaan kuvitella kuinka hyviä muut ovat olleet kun sekin huonosti sijoittuneena oli niin hyvä, lukiessa meni useampi tunti hitaasti nautiskellen ja juoni oli mielenkiintoinen ja henkilohahmot moniuloitteisia.
-
Eipä se Alaska nyt niin musertavan huono kokonaisuutena ollut, mutta kamalien kasvojen lisäksi käsikirjoituksessa oli joitakin todella turhauttavia ratkaisuja. Keskustelu löytyy täältä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7219.510.html). Mutta kannattaa tosiaan perehtyä muihinkin, itse äänestin Patakuningatarta ( näköjään ainoana :-[ )
Mutta olen aika malttamattomana odottanut, että mikä oli PeisosKronnosen lopullinen vaikutelma uusimmasta Taistelujen silta-tarinasta. Turhaanko ootan...
-
Karibian verikoirat saanut harmillisen vähän ääniä, se on aika hyvä maksi mutta heikko taide painaa kokonaisvaikutelmaa alas. Paremmalla kuvituksella voisi jopa suositella.
Tuulen pojasta suosittelen morgania pysymään kaukana, ns taide on aivan kamalaa, teksi näyttää joltain hemmetin keharilta ja sama pätee myös miehen myöhempään Luopioiden Etuvartioon. Tuulen pojasta saattaa jotain iloa löytyä tarinasta mutta luopioista ei, kolmas lukukerta oli viimeinen naula arkkuun. Petturisoltut tehty paremmassa tarinassa ja varsinkin taiteessa muutamaan kertaan.
-
Taistelujen silta luettu.
Tykkäsin. Sekä tarinasta että piirtäjän kynänjäljestä.
Jamoz kehoitti heittämään realismin ja faktat romukoppaan kun Texiä lukee.
Ehkä näin, mutta kyllä minua hiukan närästi se kohta jossa Tex ensin riisuu paidan pois ja sitten juoksee palavaan taloon.
Paremmalta olisi näyttänyt jos olisi kastellun viltin ja kietonut sen ympärilleen paidan lisäksi ja sitten vasta rynnännyt sankarihommiin :)
-
Vajaan kahden viikon päästä ilmestyy Yama-klassikko Mefiston varjo. Suomessa julkaistu 11-15/83.
-
Kyllä loppui kertaheitolla postin myöhästelyt tänään, voi pyhät pyssyt!! Kaksi päivää etuajassa laatikosta löytyi töistä palatessa uusin maxi eli Mefiston varjo. Tyylikkäässä sinertävässä ulkokuoressaan. Ai että, tulikin maanantai-illalle hyvää tekemistä :)
Saisi tulla aina maanantaisin tilaajille nämä nyt kun posti ei jaa enää tiistaina ilmeisesti ollenkaan.
-
Mefiston varjo. Kuin vanha, hyvä ystävä olisi tullut kylään. Erinomainen kansikuva, mikä auttoi nostamaan fiiliksen uusiin huippulukemiin tämän ehkä parhaan Mefisto-tarinan parissa. Suurta iloa kesti sivulle 72 saakka. Tästä alkoikin sitten melkoinen rasteroituminen tai pikselöityminen ihan loppuun saakka. En ole ihan varma kumpi, todennäköisesti rasteroituminen, mutta joka tapauksessa Galepin viiva on tämän jälkeen piikkilankaa. Jotakin on mennyt jossain vaiheessa ratkaisevasti pieleen. Voihan surkeus! Niille, jotka kärsivät heikentyneestä lähinäöstä, minulla on ilosanoma: teitä tämä ei haittaa!
-
Juu jopa meikä huomasi tuon rasterin tai mikä se sitten lienekään, jotenkin muuttui tuhruksi. Harmittaa aivan vietävästi.
Sääli, kyse on yhdestä parhaasta tai ainakin klassisimmista Tex-seikkailuista.
Toisaalta hyvä että saatiin yhtenä niteenä, ensi kerralla tarkempaa jälkeä!
-
Harmi että linja petti kun pari aiempaa Mefistoa on jo kovissa kansissa ja tämä jos mikä olisi sen myös ansainnut...
-
Koska kovakantisia Texejä ei ainakaan toistaiseksi enää julkaista, niin ainakin minulta saa täyden kannatuksen julkaista näitä parahimpia maxeissa. Ja nytkin aie oli niin hyvä, että saa paljon anteeksi, vaikka toteutus tällä kertaa meni vain sinne päin.
-
Koska kovakantisia Texejä ei ainakaan toistaiseksi enää julkaista,
Tuleehan tämä lokakuussa, molemmat Mestari-tarinat ( Shanghai Ladyn tragedia ja Mestarin paluu )
-
^Ei kai tuota kehtaa "kunnon" kovakantiseksi laskea vrt Luurankoylänkö, Traaginen Risti ym.....
Hyvät tarinat kyllä valittu ja vaikka edellinen "raamattu" jäi väliin, Mestarin Metkut on pakkohankinta..
-
Janne varmaa tarkoitti noita ns. oikeita kovakantisia.
Olen samaa mieltä Jannen kanssa siitä että Maxissa voisi jatkossakin julkaista parhaimpia Tex-tarinoita. Oiva formaatti siihen ja hintakin on kohtuullinen.
-
Janne varmaa tarkoitti noita ns. oikeita kovakantisia.
Olen samaa mieltä Jannen kanssa siitä että Maxissa voisi jatkossakin julkaista parhaimpia Tex-tarinoita. Oiva formaatti siihen ja hintakin on kohtuullinen.
Eikös siinä juuri näin tehdäkin. Joka toinen on uusi maxitexone ja joka toinen klassisia parhaita seikkailuja (yleensä) skarpilla painojäljellä.
-
Eikös siinä juuri näin tehdäkin. Joka toinen on uusi maxitexone ja joka toinen klassisia parhaita seikkailuja (yleensä) skarpilla painojäljellä.
Näinpä ja priimaa on tullutkin. Seuraavaksi voisi tulla vuoden 1978 lohikäärmekopla Friscossa. Oli muistaakseni vauhdikasta menoa alusta loppuun ja Texin kavereita tietysti mukana.
Jaa, tämähän on jo tullut kronikka-sarjassa mutta toki voisi julkaista yhtenä niteenä.
-
Lisää Ticciä "klassikko-Maxeihin". Vaikkapa Merkillinen kohtaaminen tai Navajon ylpeys.
Teatterimurha ja vaikkapa Klaatun kulta olisivat myös mainioita kokonaisuuksia. Vai menisikö nuo musta tiikeri-tarinat kätevästi yhteen raamattuun?
-
Onkohan Nizzi-Ticci- kombon 80- tai 90- luvun tarinoita tulossa Maxeissa lähitulevaisuudessa? Sodan liekit, Merkillinen kohtaaminen, Navajon ylpeys, jne?
Bonellin 80-luvulla kynäilemät ja Ticcin piirtämät seikkailut kiinnostavat myös - kaverusten välisen huulenheiton ja tarinankuljetuksen suhde on mainio ja piirrostyö parasta A-luokkaa. Manuel Pedrosan hilpeästä kurkunkatkojajengistä (Väijytys erämaassa, Rajaseudun rosvot) saisi vaikka löyhästi jatkuvan tuplatarinan yhteen Maxiin. ::)
E: Savon Vekka esittikin jo asian ytimekkäämmin - niin siinä käy kun tuhertaa viestiä minuuttikaupalla. :angel:
-
Uhka rajan takaa olisi oma suosikkini makseihin mutta kiirettä pitäisi, ilmestyy ajan patinoimassa kronikassa suht lähitulevaisuudessa.
Toiselle tilalle onkin sitten tunkua mutta Red Hillin Verilöyly taitaa olla coltin piipun mitan verran muita edellä.
-
^Ei kai tuota kehtaa "kunnon" kovakantiseksi laskea vrt Luurankoylänkö, Traaginen Risti ym.....
Hyvät tarinat kyllä valittu ja vaikka edellinen "raamattu" jäi väliin, Mestarin Metkut on pakkohankinta..
Nuo raamatut ovat ylivertaisia verrattuna noihin kovakantisiin, sillä jostain Mefiston saatanallisen sielun syövereistä on kummunnut päätös tehdä kovakantiset sellaisella suorakaiteen muotoisella selkämyksellä. Suorakaideselkämykset nimittäen ovat jo uutena lähes aina kieroja ja jo pari kertaa luettuna pahasti kieroja. Ja se on myrkkyä bibliofiilille. Raamattujen pyöreä selkämys säilyy uudenveroisena paljon paremmin.
-
Boselli Mauro: Maxi-Tex 35 – Nueces Valley
- Nueces Valley oli Texasin viheliäisimpiä paikkoja asua. Tex Willerin tarina alkaa täältä. Pääsemme mukaan eeppiseen kertomukseen, joka alkaa jo ennen Texin syntymää..
Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta... :D
-
Tex Willer Forum facebookissa ilmoittaa että tänävuonna nähdään Italiassa peräti kaksi upouutta Maxi-Texiä juhlavuoden kunniaksi! Tämähän on hieno uutinen, ja toivottavasti vaikuttaa Suomen julkaisupolitiikkaan jo tämän vuoden osalta niin että syksyinen uusintamaxi vaihtuu nyt lennosta uuteen materiaaliin. Italiassa siis huhtikuussa luvassa Diso-Ruju kaksikon teos (okei, tämä vähemmän hienoa) ja lokakuussa vuorossa toinen uutukainen, joiden tekijöitä ei vielä kerrottu.
-
Tuo Dison kuvittama Maxi on jo näytillä: http://www.sergiobonelli.it/tex/2018/02/28/albo/la-grande-corsa-1002559/
Huomaako kukaan mitään kummallista Maxin kannessa?
-
Texillä ei ole hattua?
Tässä tulevassa tuo Dison "Taide" Mietityttää eniten.
Tämä nyt on oma mielipide, mutta dison kyhäelmien läpi kahlaaminen on usein työtä ja tuskaa.
-
Jep, jotain puuttuu, mutta se ei ole Texin hattu. Vinkki: vertaa muut tämän vuoden Tex-julkaisut Italiassa.
-
70v juhlalätkä on unohtunut. Poikkeuksellisesti kannessa on myös sankarimme mr Willer kertaa kaksi.
Mutta olisipa kiintoisaa tietää kuka on piirtänyt sen toisen maxin joka siellä on tulossa tänävuonna.
-
70v juhlalätkä on unohtunut.
Jep jep! Saas nähdä josko tuo korjaantuu, onhan opuksen julkaisuun vielä kuukausi.
-
Mutta olisipa kiintoisaa tietää kuka on piirtänyt sen toisen maxin joka siellä on tulossa tänävuonna.
Ilmeisesti julkaistaa maxi, joka koostuu kahdesta tarinasta. Molemmat Rujun kirjoittamia. Toisen piirtää Scascitelli ja toisen De Luca. Jälkimmäinen tarina oli aikoinaan tarkoitettu julkaistavaksi Almanaccossa ja piirtäjänä piti toimia Ortiz. Hän ehti saada valmiiksi vain kaksi sivua. En tiedä, onko näitä kahta sivua käytetty.
-
Ehkä paras tapa suhtautua Dison kuvittamaan maxiin on positiivinen ajattelu. Esim., vaikka jos asiaa ajattelee koko sarjakuvataiteen kannalta, niin Dison taide saa kaikki maailman muut sarjakuvapiirtäjät näyttämään renessanssimestareilta.
-
Olipa surkeen näköistä. Olen ennenkin ihmetellyt että miksei Diso rupea päätoimisesti kuvittamaan jotain luontokirjoja kun tykkää piirtää lintuja ja oravia. Ei sillä, tuontyyppinen ruudunsommittelu kelpaisi kyllä, jos piirtäjä muuten händläis hommansa paremmin.
-
No niin, tulihan se sinne
-
Lehtipisteisiin on ilmestynyt uusi Maxi nimeltään Nueces Valley. Pienen silmäilyn jälkeen luvassa on Texin nuoruusaikoihin sijoittuva seikkailu, jossa esiintyy esim. Texin vanhemmat Ken ja Mae Willer sekä Damned-Dick, joka on nähty muissakin seikkailuissa. Odotukset ovat kovat ja tällainen tarina ei ole mikä tahansa, koska siinä luodaan pysyvää Tex-historiaa eli se on runkotarina. Sinänsä jännää, koska tällaista ei ole ennen ollut Maxeissa.
Nyt luettu. Erilainen tarina, koska ei ole selkeää konnaa tai vääryyttä, joka korjaantuu, vaan pikemminkin lapsuuden ajan pidemmän ajan kuvaus. Todellinen arkkitarina ja mainio lukupaketti pitkäikäisille willeristeille. Suosittelen!
-
Olipa valtavan hieno tarina. Järjettömän hienosti rakennettu kehyskertomus Texin vaiheille. Todella haastava tehtävä kuvittajalle, koska pitää kuvata tuttuja hahmoja eri ikävaiheissa. Del Vecchio on mielestäni onnistunut hommassa täydellisesti. Tarina on niin erilainen, että on vaikea sanoa, kuinka hyvä se on normi-Texiin suhteutettuna. Mutta kyllä se hyvä on, ellei suorastaan erinomainen. Ainut vaara tässä nyt on, että näitä Texin menneisyysjuttuja aletaan ryöstöviljellä hamaan tappiin saakka. Bosellillahan on se tapana, että kun hän saa jonkun idean, niin sitten sitä kaavaa toisteaan ja toistetaan ja toistetaan ja toistetaan...
-
Sen verran paljastusta, että tarinassa jätettiin yksi selkeä vinkki siitä, että tämä ei jää tähän eli Texin nuoruudesta tullaan tekemään ainakin yksi "jatko-osa". Juttelin yhden toisen willeristin kanssa Nueces Valleysta ja hänkin oli samaa mieltä kuin Janne. Mahtava tarina! Itse tuumaan, että tässä oli eeposmainen teos, vaikkakaan ei runomuotoinen.
-
Aivan todella hieno tarina! Vieläkin hymyilyttää. Poikkeuksellinen tarina oikeastaan koko sarjankin mittapuulla ja Boselli osasi ottaa hienosti kantaa moneen aiemmin käsittelemättömään asiaan, mutta kuitenkin alkuperäisiä tekijöitä kunnioittaen. Kuten Janne totesikin niin vaikea verrata ”normi-willeriin” mutta kyllä tämä silti aika kärkipäähän menee omissa listoissani. Aika nappiin onnistuttu ja näin tämä pitikin hoitaa.
[spoiler] Ensimmäistä kertaa annettiin perusteet ja raamit sille miten ja miksi Texistä tuli Tex. Nyrkkeilytaidot, viehtymys kapakkatappeluihin ja tapa sopia ne heti jälkeenpäin. Gunny Billin ampumaopit oli jo nuorella Texillä hyvin hallussa ja samalla tavalla hän opettaa niitä pojalleen liuskatarinassa ”Texin poika”. Tulitikkutemppu opittiin myös, eli Boselli oli aika oivaltavasti osannut ripotella niitä matkan varrelle. Silti itse tarinakin oli kiinnostavaa seurattavaa, eikä pelkästään käyty näitä läpi.
Texin ensimmäinen tappo on myös yksi aihe mitä ei lienee koko sarjassa aikaisemmin käsitelty. Siinäkin Boselli mielestäni teki fiksusti ja sitähän ei tässä maxissa vielä tapahtunutkaan. Luulen että Boselli on ajatellut sen niin että Tex alkoi ”ampua kohti” vasta isänsä kuoleman jälkeen. Ehkäpä saamme siihen lisävalaistusta muutaman viikon päästä suuralbumissa Kostaja. Muistelen että Texin menneisyys -tarinassa ei tästä aiheesta ole mainintaa. Pitää ehkä lukea se seuraavaksi muistia virkistämään.
[/spoiler]
Loistava lainsuojaton oli jo erinomainen nuoruuskertomus mutta kyllä tämä pisti vielä paremmaksi! Itseäni ei ainakaan haittaa jos näin laadukkaita takaumatarinoita tulee silloin tällöin ”nykyhetken” rinnalla. Kunhan tosiaan tasapaino niiden välillä säilyy hyvänä. Ainakin seuraavat värialbumit jatkavat menneisyysteemaa mutta perussarjassa keskitytään pääosin nykyhetkeen.
-
..Texin nuoruusaikoihin sijoittuva seikkailu, jossa esiintyy esim. Damned-Dick, joka on nähty muissakin seikkailuissa.
Siis kirottu-Dick, minä en muista muita seikkailuja kuin Kahden lipun alla tms. mutta siis tarina jossa Tex ja Dick joutuvat sisällissodan pyörteisiin.
Mitä muita tarinoita kirotusta-Dickistä??
-
Uusin hankittu ja luettu viimeinkin. Oli tarkoitus muutamassa erässä lukaista mutta eihän tätä malttanut lopettaa kesken paitsi yksi kahvitauko.
Erittäin mielenkiintoinen tarina, ja komeaa katseltavaa taidekin.Loppu oli ehkä hieman väkinäisesti tehty jotta saadaan toimintaa nykyhetkeenkin mutta ei silti huonoista sivuista kyse suinkaan.
En ala vertailemaan tätä paremmuudessa muihin makseihin, sen verran erilaisesta tavarasta kyse.
Tuo exi_belin kymysys kiinnostaa minuakin. Joitakin vuosia sitten julkaistiin sisällissotaan sijoittuva tarina jossa teksillä oli ns sukset ristissä pohjoisten poikien kanssa jotka aika heikoin perustein laittoivat narun jatkoksi etelän porukkaa mutta en millään muista oliko Dick mukana. Lehdet ovat vintillä muovitaskutettuna laatikoissa, ei jaksa mennä penkomaan...
>:(
-
Mitä muita tarinoita kirotusta-Dickistä??
Tulee mieleen ainakin Glorieta Pass, joka on Italiassa julkaistu almanaccona, Suomessa perussarjassa sekä Mastantuonon vähän tuoreempi Missouri!. Molemmat siis sisällissotajuttuja.
-
Missouri!.
Tämän tarinan kirouspitoisuutta arvelinkin hieman ja nyt kun tarinan numero tiedossa mitä etsiä, päätösosa "kaksi sissiä" löytyi helposti lootasta....
On siitä näemmä enemmän kuin joitakin vuosia, seikkailu peräti vuodelta 2009...
Niin se aika nyrjähtää....
-
On siitä näemmä enemmän kuin joitakin vuosia, seikkailu peräti vuodelta 2009...
Minäkin ajattelin, että maksimissaan 4-5 vuotta sitten... :-\
-
Sain luettua Mefiston varjon pitkästä aikaa uudelleen ja olihan se aika kullannut muistot. Uudelleenluettuna tuo oli kyllä melko tylsä. Alkupuoli rullasi vielä hyvin, kunnes voodoo-jengi oli paketissa. Sen jälkeen puhekuplat täyttivät ruudut ja Yama kävi välillä kiintiösäikyttelemäsä. Loppu oli melkoinen antikliimaksi. Ei ihme, että seuraavaa tarinaa saatiin odottaa parikymmentä vuotta.
-
Ihan kiinnostavan oloinen uusi Italian maxi: http://www.sergiobonelli.it/tex/2018/08/28/albo/mohave-desert-1003353/
-
Mälsää, että tässä on taas kaksi lyhyttä tarinaa yhden pitkän sijaan.
-
Lisäilin nyt tohon äänestykseen uusimmat maxit. Mitä mieltä aation, että nollataanko äänestys.
-
Lisäilin nyt tohon äänestykseen uusimmat maxit. Mitä mieltä aation, että nollataanko äänestys.
Ei nollata. Aktiivit voivat vaihtaa äänensä ensin poistamalla antamansa äänen ja sitten uudestaan äänestämällä. Sen sijaan nollaaminen mitätöisi kaikkien niiden äänet, jotka eivät enää vieraile foorumilla.
-
Mälsää, että tässä on taas kaksi lyhyttä tarinaa yhden pitkän sijaan.
Näinpä, taitaa olla tullut näistä Italo-Maxeista vähän kakkosluokan julkaisu. Tuomitsematta tuota ennakkoon, mutta milloin viimeksi tullut hyvä Maxi? (muita kuin siis näitä Suomen klassikko-maxeja)
-
Nueces Valley. Mutta sitä edeltävästä on kyllä aikaa.
-
Nueces Valley. Mutta sitä edeltävästä on kyllä aikaa.
Jos ei noteerata uusintoja ja Valleyta joka ei ole "kunnon teksi" vaikka erinomainen onkin niin verilöylyn hetki on paras viimeisistä.
Lukaisin hiljattain taas kerran ja varsin mukava tarina. Taide ei parasta mahdollista mutta suodaan anteeksi kun tarina etenee mukavasti...
-
Pitkästä aikaa tuli lukaistua Paholaisen Eskadroona. Olisikohan jopa ensimmäinen uusinta?
Tarinan eka puolisko huomattavasti jälkimmäistä kiinnostavampi, se ettei kokonaisuus niin ok taitaa olla syypää ei tullut kerrattua. Esm Cheyenne Club ja Carsonin menneisyys tullut plärättyä niin usein ettei taida kahden sorkan sormet riittää.
"Kossun" taide on kyllä ihan ok, naamat ei niin onnistuneita mutta kokonaisuus mukavan taidokasta ilman kikkailuja
Ja sitten asian ytimeen, onkohan sivulla 88 ainoa kuvaruutu koskaan missä Carson on fyysisesti turhautunut teksin enemmän tai vähemmän hyväntahtoiseen kettuiluun?
Aika tuima ilme kitillä kun nakkaa puukon puuhun!
-
Voisiko seuraava klassikko-maxi olla Villan upea Mustatiikeri? Tai Ticcin Tiger Jackin nuoruustarina?
-
Voisiko seuraava klassikko-maxi olla Villan upea Mustatiikeri? Tai Ticcin Tiger Jackin nuoruustarina?
Eka ok , jälkimmäinen ei kirveelläkään ansaitse Maxia. Itse laatu-Maxina halajaisin esimerkiksi Murhaa Corpus Christissä ja toinen voisi olla yhdistelmä Paholaisen merkki + Pyramidin arvoitus.
-
Eka ok , jälkimmäinen ei kirveelläkään ansaitse Maxia.
Loistava tarinahan tuo Navajon ylpeys myöskin on. Miksei voisi julkaista Maxina? Siitä samaa mieltä että Murha Corpus Christissä (jota itsekin olen vähän odotellut maxina julkaistavan) ja ne kaksi muuta mitkä mainitsit voisi huoletta kyllä julkaista myös.
-
Juuri vilkaisin Navajon ylpeyttä. Ei tarina missään nimessä huono ole, asteikolla 1 - 5 sanoisin 4-. Mutta kun niitä likempänä viitosen tarinoita on "Maxitta", niin mieluummin ne ensin. Plus Navajon kosto on kuitenkin aika tuore ( 1993) ja ko. lehdet vielä iskussaan, toisin kuin esimerkiksi 1980-luvun alun lehdet, joissa näkyy hajoamisen merkkejä (liima kuivuu).
-
Itellä tuli sellainen mieleen, että olisikohan siinä mitään järkeä, jos esim Letterin Kauhujen kaivos, nrot 11-13.1990, julkaistaisiin joskus myös maxina. Ainakin omasta mielestän klassikko tarina ja Letterin upea taide kylmävässä tarinassa loi kyllä sellaisen tunnelman että oksat pois. Se Remickin kohtalo oli kyllä karmiva sekä että koskettava. Muistan kun ekaa kertaa luin, kävi miestä sääliksi. No tarina loppui kuiten hyvin. Juttu vei kyllä mukaansa kun joskus aikanaan ensimmäistä kertaa luin. Siitä on jo aikaa.
Sivumäärältäänkin juttu on yli kaksi pokkaria. Noin kaksi ja puoli. Niin en tiedä onko välttämättä kaikkein parhaimmasta päästä oleva tarina mutta hyvä tarina kumminkin mielestäni. Ehkä 4 pisteen arvoinen.
-
Onhan Kauhujen kaivos aivan mahtava tarina. Samoin Navajon ylpeys ja Teatterimurha. Kaikki ovat jääneet hyvällä tavalla mieleen, ja mielestäni kaikki laadukkaan uusinnan arvoisia.
-
Onhan Kauhujen kaivos aivan mahtava tarina. Samoin Navajon ylpeys ja Teatterimurha. Kaikki ovat jääneet hyvällä tavalla mieleen, ja mielestäni kaikki laadukkaan uusinnan arvoisia.
Totta. Eilen selasin tuossa Kauhujen Kaivosta pitkästä pitkästä aikaa ja täytyy kyllä sanoa ettei ole mikään ihme, että tarina jäi mieleen ja että aikanaan kun kakarana tuota luki ensimmäistä kertaa syyspimeällä, nostatti se melkosen karmivat fiilikset pintaan. Letterin taide on kyllä todella upeaa. Tuohon aikaan mies olikin vielä täydessä terässä.
Vähintään 4, jos ei 4.5 pisteen arvoinen tarina. Turhaan ei Letteriä sanota kauhukertomusten kuvittaja mestariksi. :)
-
Joo, Letteri on kyllä ihan loistava noissa kauhutarinoissa. Ihastelin äsken Letterin piirrosjälkeä tarinassa "Aaveiden majatalo" vuodelta 1988. esteettistä mielihyvää tuottaa nuo Letterin piirrokset
-
Se on Letterillä hahmogalleria aivan ylivertainen. Upeasti mies saa hahmot elämään ja tunteet esille. Sitten 90-luvun alussa alkoi käsi tärräämään, ja jälki oli myötähäpeää herättävää. Mutta kaiken sen vinon viivan alla ne hahmot olivat edelleen ilmeikkäitä. Olen sitä mieltä, että Letterin viimeisen 15 vuoden työt pitäisi ehdottomasti tussauttaa uudestaan.
-
Oklahomassa (italiassa jo alunperin 1991 ilmestyneessä) Letterin jälki on vielä hyvää. Ja Paluu Pilaresissa, 1993-1994 vuoden tarinassa omasta mielestä jälki on vielä ihan ok:ta, vaikkei enää terävintä. Kongreettisesti Letterin tason lasku mielestäni alkoi joskus siinä 1990-luvun puolivälissä, joka tasaisesti huononi vaan entisestään.
Letterin viimeisin työ, Maxi Tex Kobran Myrkky oli aika kaameaa ja raskasta lueskeltavaa Letterin piirrosjäljen takia.
-
Merkillinen kohtaaminen olisi mahtava lisä Maxi-sarjaan.
-
Tuli luettua pitkästä aikaa Maxi-Tex Konfederaattien kulta. Loistava tarina ja Ortizin komea piirrostyö! Äänestin tätä MaxiTex-äänestyksessä.
-
Tuli luettua pitkästä aikaa Maxi-Tex Konfederaattien kulta. Loistava tarina ja Ortizin komea piirrostyö! Äänestin tätä MaxiTex-äänestyksessä.
Mielestäni taide ei ole kovinkaan onnistunutta, aika "karkea" tyyli ortizilla. Tosin välillä hahmot erittäin hyviä varsinkin carsonin pirtun litkimisessä.
Tarinasta kyllä täysin samaa mieltä, erinomainen on ja on tullut luettua kai useimmiten cheyenne clubin ja carsonin menneisyyden jälkeen.
-
Samaa mieltä tuosta Konfederaatista. Ortizin rosoinen tyly tyyli yhdistettynä syvän etelän rotujännitteisiin on voittava kombo.
Oma ääni lähti myös tälle äänestyksessä parhaaksi maxiksi.
Maxi joka lähtee mukaan joka kesä mökille😁
-
Voisiko seuraava klassikko-maxi olla Villan upea Mustatiikeri? Tai Ticcin Tiger Jackin nuoruustarina?
Navajon ylpeys tulee kuin tuleekin seuraavaksi. Ticci on paras.
-
Navajon ylpeys tulee kuin tuleekin seuraavaksi. Ticci on paras.
Woah! ;D
-
Oli aivan hyvä tarina tuo kilpajuoksu, mutta Dison piirros oli aivan onnetonta.
-
Komppaan. Piirrosjälkensä takia jäi kaupan hyllyyn. 😢
-
Öy nöy, Diso! >:( >:( :'(
Tulee tuo aikanaan hankittua mutta mitään kiirettä ei todellakaan ole ostoksille, D ei innosta täälläkään...
-
Jää itselläki ostamatta koska Diso. Olen Texiä lukenu 19 vuotta mutta luku innostus on hiipunut useamman vuoden. 80-90 lukujen Texejä tulee luettua nykyään enemmän.
-
Suuri kilpajuoksu -tarinassa oli aihioita loistavaan tarinaan. Ihan loppuun asti tarina ei kantanut, mutta ei ollenkaan hassumpi Maxi.
[spoiler]1) Tex Willerin herrasmiesmäisyyden takia Alma Taylor ei voinut ratsastaa kilpailua loppuun Cordelian kanssa, joten yllätys yllätys, hevonen oli rasittunut ja kisan loppuratkaisu jäi muille. Hieman konservatiivista.
2) John Mad Cat ei muka huomannut parivaljakkonsa toimia?
3) Kilpajuoksu ei oikein välittynyt lukijalle ylimääräisten tapahtumien vuoksi. Vain alussa ja lopussa oli kisa. Muutoin ratsastusretki.[/spoiler]
Minusta Tex Willeriä voi piirtää monella eri tavalla hyvin. Ylimalkaisesti arvioituna joko tarkasti, joka on vaativa piirtotapa tai karkeasti, luonnosmaisesti, jolloin katsoja täydentää loput. Suurinta arvostusta saavat tietenkin tarkat piirtäjät, mutta minua ei haittaa karkeammat piirtäjät, kuten Fusco, Ortiz tai Milazzo. Osaava luonnostelija on parhaimmillaan mahtava piirtäjä.
Diso ei piirrä tarkasti, joten kuuluu tässä jaottelussa karkeisiin piirtäjiin. Kasvot olisi tällöinkin hyvä piirtää tunnistettaviksi ja sopusuhtaisiksi. Roberto Diso on vanha (87v), joten annan kritiikin olla. Sen sijaan mietin, että eikö nuorempia kykyjä enää ole vai miksi Texin piirtäjät ovat pappoja?
-
Kelpo tarina sinänsä, mutta pikkuisen sekava monista sivujuonista ja henkilöistä johtuen, eikä Dison piirrostyyli auttanut pysymään kärryillä kuka milloinkin on kyseessä.
Diso on tosiaan heikoin Texin piirtäjistä, mutta jälki ei varsinaisesti vaivannut kuin joskus kasvojen kohdalla. Ei tämä minusta muuten paljoa Ortizista tai Fontista heikompaa ole. Lintujen esiintyminen kiinnitti jälleen huomiota, Diso taitaa olla lintuharrastaja.
Diso on muuten aikoinaan ollut ihan kelpo piirtäjä. Hiukan persoonatonta, mutta sinänsä mukavan ja ammattitaitoisen näköistä jälkeä. Mutta nykyisin tulee mieleen, että onkohan vuosikymmenten kokemus tuonut väärää itsevarmuutta ja nyt mies sutii kuvat suoraan luonnostelematta.
-
Sen sijaan mietin, että eikö nuorempia kykyjä enää ole vai miksi Texin piirtäjät ovat pappoja?
Roberto Diso kuulunee siihen samaan kastiin kuin esim. Galep ja Letteri, joiden annetaan piirtää niin kauan kuin kynä vähänkin pysyy kädessä. Disokin on raskaan sarjan Bonelli-veteraani, hän kuului mm. Sergio Bonellin luoman hahmon Mister No:n vakikuvittajiin ja kansikuvataiteilijoihin vuosikymmenten ajan. Mister No loppui v. 2006, minkä jälkeen Diso on paneutunut Texiin. 87-vuotiaana Diso taitaa olla jopa vanhin Texiä kuvittanut piirtäjä. Mutta eiköhän Ticci korjaa tuon ennätyksen nimiinsä viimeistään 2030-luvulla (ellei Diso porskuta satavuotiaaksi).
-
Oikein mukavan vanhanaikaisesti viihdyttävä oli tämä Suuri kilpajuoksu. Tällaista Tex-fiilistä aika harvoin näistä uusista tarinoista enää harvoin löytää. Mielestäni Ruju on paras tämän hetken kirjoittajista. Yllättävän vähän Dison haparoiva kuvitus häiritsi lukunautintoa.
Silti olen sitä mieltä, että Diso ei saisi enää piirtää. Ennen hän oli vain persoonallinen. Nyt hän on persoonallinen, jolla käsi ei tottele. Hän kuuluu siihen sakkiin, joiden kanssa Sergio Bonelli on ilmeisesti aikoinaan tehnyt elämänpituisen työsopimuksen. Pahimmillaan niistä sopimuksista seuraa justiin tällaista jälkeä. Galep, Letteri, Diso ja Repetto ovat pahimmat esimerkit. Ortiz ja Font ovat vähän lievemmät esimerkit. Kukaan heistä ei älynnyt lopettaa ajoissa. Pilaavat maineensa ja tarinoiden taso laskee. Ja ikävä kyllä juuri Maxi Texistä, joka on mielestäni aivan verraton formaatti, on tehty ikääntyneiden taiteilijoiden kaatopaikka.
Kerrottakoon nyt sellaistakin, että Repetto sentään on ilmeisesti luovuttanut viimeisimmän tarinansa kohdalla. Hänhän on vielä Disoakin iäkkäämpi. Hänen tekeillä ollut tarinansa piti tulla ulos viime vuoden puolella, mutta ei tullut. Ja huhu tosiaan kertoo, että kesken olisi jäänyt, vaikka mies vielä elossa onkin.
-
Hyvä tarina, pidän näistä pitkistä tarinoista, käsis toimi todella hyvin. Totuin yllättävän nopeasti kuvitukseen, eikä se haitannut niin paljoa.
-
On aika hurjan näköistä "taide" eli samaa tasoa kuin luopioiden etuvartiossa jonka lukemisessa meni monta viikkoa(luokattoman kuvituksen takia, piirustus häiritsi ja oli useita päiviä ettei kiinnostanut plärätä edes pientä pätkää eteenpäin).
Diso oli vielä fort saharassa suhteellisen menettelevä ja karibian verikoirat oli siitä muutaman piirun heikompi. Sen jälkeen olisi pitänyt D:n heittää hohtimet kaivoon mitä tulee Texin piirtämiseen.
-
Mukiinmenevä seikkailu, mutta häiritsi aikalailla Rujun lapsus: Alma ylitti aavikon ilman hattua ja sitten vähän valitteli huonovointisuutta. Ei näin. Dison taide oli sitä ihteään mutta kyllähän tuon läpi kahlasi.
-
Rahtusen yli puolenvälin ja kyllähän tarina on ihan ok toistaiseksi. Kyllähän tuohon kuvitukseen pikkuhiljaa tottuu..
Vaikka puukkokaksintaistelu punanahan kanssa ei mikään uusi ilmiö ole niin taitaa olla todella harvinaista inkkari menee autuaammille metsästysmaille?
Tosin tässäkin vasta jälkiselvittelyssä...
-
Tex max suuri kilpajuoksu, huh huh mitä kuraa, piirtäjä Roberto Diso on ihan pihalla Texin ulkonäöstä, en tiedä miten on mahdollista edes julkaista koko teosta.
-
en tiedä miten on mahdollista edes julkaista koko teosta.
Tää on niitä tarinoita, jotka toivoisi joskus kuvitettavan uudestaan.
-
Ainoa diso johon vielä silloin tällöin palaan on Karibian Verikoirat. Toivottavasti Diso laittaa kynät kuppiin ja alkaa nauttia eläkepäivistä.
-
Huh! Repetto sai kuin saikin vuosia valmisteilla olleen tarinansa valmiiksi ennen kuolemaansa. Se julkaistaan Italiassa ihan piakkoin maxissa, jossa on myös joku toinen tarina. En nyt tiedä, odotanko ilolla, mutta odotan nyt kuitenkin.
-
Navajon kosto on nyt luettu suurella ilolla. Tarina oli paljon parempi kuin muistin. Siinä tavoiteltiin samoja eeppisiä tunnelmia kuin saman tekijäkaksikon (Nizzi&Ticci) Custer-tarinassa. Tarina meni eteenpäin jouhevasti ilman kiireen ja hätäilyn tuntua. Tämä on ollut selvästi tärkeä projekti kummallekin tekijälle. Kunnianhimoisuus näkyy lopputuloksessa. Ainut huono puoli oli Galepin kömpelö kansikuva.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että aika tummasävyisiä olivat kuvat. Oli ihan siinä rajoilla, että oliko mennyt kuvitus osittain tukkoon. Oli pakko vertailla alkuperäiseen pokkariin, mutta eipä siinä lopulta isoa eroa ollut alkuperäisjulkaisuun. Ehkä se alkuperäinen oli pikkuisen hailumpi. Tässä tarinassa oli kuitenkin aika paljon yökuvitusta, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan. Painojälki oli kyllä ihan hyvää, en missään nimessä valita, mutta voi olla, että olisi toiminut vieläkin paremmin painettuna hyvälle paperille. Tässä huokoisessa paperissa muste leviää melko terhakkaasti.
-
Voiskohan tän vuoden klassikkomaxi olla kenties Villan mustatiikeritarina 93 -vuodelta? Se on aivan parhaimpia helmiä! :)
-
Voiskohan tän vuoden klassikkomaxi olla kenties Villan mustatiikeritarina 93 -vuodelta? Se on aivan parhaimpia helmiä! :)
Joko juurikin tuo Teatterimurha tarina, tai sitten Letterin mainio Kauhujen kaivos vuodelta 1990. 8]
-
Myös Murha Corpus Christissä, 1988, Olisi julkaisemisen arvoinen Maxi.
-
Näkisin maksissa mieluusti tarinan missä Tex johdattaa intiaaniheimon turvaan veren ja kunnianhimoiselta everstiltä.
Navajon kosto olisi tosiaan sopinut nimeksi paljon paremmin kuin ylpeys. Vaikka tarinan sisältöön verrattuna sivumäärä aika hurja niin hyvin toimi silti. Ei pitkästyttävää ollenkaan...Ticci olisi kyllä voinut piirtää teksin myös nuoremman näköiseksi koska takautumastahan oli tarinassa kyse. Tiger näytti nuorukaiselta mutta tex oli 40-45 w "ukko" mitä hän nykyään on sen sijaan että olisi pitänyt olla kaiketi parissakymmenissä.
-
Näkisin maksissa mieluusti tarinan missä Tex johdattaa intiaaniheimon turvaan veren ja kunnianhimoiselta everstiltä.
Navajon kosto olisi tosiaan sopinut nimeksi paljon paremmin kuin ylpeys. Vaikka tarinan sisältöön verrattuna sivumäärä aika hurja niin hyvin toimi silti. Ei pitkästyttävää ollenkaan...Ticci olisi kyllä voinut piirtää teksin myös nuoremman näköiseksi koska takautumastahan oli tarinassa kyse. Tiger näytti nuorukaiselta mutta tex oli 40-50 w "ukko" mitä hän nykyään on sen sijaan että olisi pitänyt olla kaiketi parissakymmenissä.
Kurjuuden reservaatti 10-12/88 ja Eversti Middleton? Mukana myös Kuoleman mies.
-
Tiikerijackin ehdotus Teatterimurhat-tarinan valitsemisesta seuraavaksi maxiksi herätti kiinnostuksen, koska en ollut lukenut kyseistä tarinaa. Ehkä se heikoksi jäänyt viimeinen Musta Tiikeri - pokkari on johtanut välttelyyn.
Mutta hyvähän tuo oli, vaikka Pinkertonin ”etsivästä” MacParlandista oli tehty melkoinen taliaivo. Samalla huomasin, että tarinahan tapahtuu Coloradon Leadvilleen, jossa olen juuri hiljattain käynyt. Kuten Teatterimurhat seikkailusta käy ilmi, paikka on vanha mainari-kaupunki. Piti oikein googlata ja todeta, että kaupunki oli suurimmillaan v. 1880, jolloin asukkaita oli ainakin 15 000. Leadvillen läheltä löydettiin tuolloin yksi maailman suurimmista hopeaesiintymisistä. Ei ihme, että Musta tiikeri yritti aloittaa Amerikan valtauksessa juuri Leadvillesta.
Kaupunki on nykyään hieno pikku kaupunki, säilyttänyt rajaseutuhenkisen kaupunkimiljöönsä. Valokuvauksellisuutta lisäsi se, että Leadville sijaitsee kolmen kilsan korkeudessa lumihuippuisten Kalliovuorten juurella. Ilma oli aika ohutta, joten nykykunnolla piti vältellä kiiruhtamista.
Texkillerin esittämä kurjuuden reservaatti on mielestäni yksi kasarin mieleenpainuvimmista tarinoista. Tuli tässä samalla mieleen, että tarinan myöhemmän jatko-osan juonen Nizzi kopioi Villiin länteen -sarjasta.
-
Pikainen korjaus edelliseen. Nizzin kopiotarina ei ollut jatkoa Kurjuuden reservaatille, vaan Sioux-tarinalle (1-5.1992), jossa on aika samanlaisia juonellisia käänteitä kuin Kurjuuden reservaatissa. Se plagiaatti-jatko julkaistiin 4-6/2001.
-
McParland oli joo aito historian henkilo, selvitti mm. Molly Maquires-tapauksen, josta tehty elokuvakin (Molly Maquires, 1970, Sean Connery ja Richard Harris McParlandina), ei nyt aivan taliaivo voinut olla koska oli mukana aika monessa kuviossa Wikipedian mukaan.
-
Eikö syksyn klassikkomaxia ole muka vielä valittu, vai onko se juurikin tuo Teatterimurha? ???
Teatterimurha olisikin jännä valinta siinä mielessä, että edellinen klassikkomaxi Navajon ylpeys ja se julkaistiin aikoinaan peräkanaa myös perussarjassa.
-
Ei ole vielä valittu. Keskustelu on vielä hypoteettista spekulointia.
-
Ei ole vielä valittu. Keskustelu on vielä hypoteettista spekulointia.
Luulisi, että se olisi jo valittu tässä vaiheessa, mutta tarinaa ei ole vaan vielä ilmoitettu.
-
Juu ei ole paljastettu. Kevään uuden Maxin kansi on paljatettu Egmontin blogissa.
-
Seuraava Maxi-Tex mojaven autiomaa sisältää ilmeisesti kaksi tarinaa, onko piirtäjästä/piirtäjistä tietoa?
-
^^ Tämän (https://shop.sergiobonelli.it/tex/2018/08/28/albo/mohave-desert-1003353/) mukaan ensimmäisen kirjoitti Gianfranco Manfredi ja piirsi Alessandro Nespolino. Jälkimmäisen kirjoitti Tito Faraci ja piirsi Yannis Ginosatis.
Sivun reunassa on tageja, joita klikkaamalla löytää noiden aiempia töitä.
-
Todella mainio ja mukavaa luettavaa tuo Ticci/Nolitta kaksikon klassikko maxi ”Kultasola” :)
-
Tulee tuo aikanaan hankittua mutta mitään kiirettä ei todellakaan ole ostoksille, ei innosta täälläkään...
Eilen ostin vitosella ja tänään luin, nimittäin Rujun/Dison Suuren kilpajuoksun.
Ihan kelpo tarina ja tarinan edetessä totuin Dison piirtämistyyliin.
-
Eilen ostin vitosella ja tänään luin, nimittäin Rujun/Dison Suuren kilpajuoksun.
Ihan kelpo tarina ja tarinan edetessä totuin Dison piirtämistyyliin.
On tarina ihan ok ja itsekin parin lukaisukerran jälkeen totuin ns taiteeseen ettei enää niin paljoa rasittanut silmiä. Maksoit ihan hyvän hinnan...
-
Ketkähän ovat tekijöinä tuossa torstain Mojaven autiomaassa? Kansi on kyllä komea
-
Ketkähän ovat tekijöinä tuossa torstain Mojaven autiomaassa? Kansi on kyllä komea
Sisältää 2 tarinaa
Nimikko sarjan tekijät
Gianfranco Manfredi (script) / Alessandro Nespolino (art)
Ja jälkimmäisen
Tito Faraci (script) / Yannis Ginosatis (art)
Nämä tiedot löytyi
-
Maxin ensimmäinen ja Manfredin kirjoittama tarina oli mielestäni varsin toimiva. Kässäristä puuttuivat nyky-Texille tyypilliset suuret kasvottomat rosvojoukot, jotka kohtaavat loppunsa tolkuttomassa ammuskelussa. Konnamäärä oli rajattu seitsemään ja poikkeuksellisesti jokaiselle oli laadittu individuaalit kasvonpiirteet ja luonteet ( tai pikemminkin luonneviat). Esimerkiksi Galepillehan riitti, että konnan tunnistaa parransängestä, eli kaikki pahikset näyttivät aina identtisiltä.
Toinen tarina, Viimeinen juna Stonewellista, jääköön toivottavasti Tex historian lahjattomimman käsikirjoittajan Tito Faracin viimeiseksi työksi. Täytyy ainakin toivoa asiaa armollisesti. Tarinaa ei vaivannut pelkästään juonen totaalinen köyhyys, sillä kaiken lisäksi tekeleen kuvittaja Ginotatis esitti työssään selkeitä perspektiivivirheitä.
-
Minusta molemmat tarinat olivat ihan ok, mutta eivät kyllä mitään hurraa huutoja aiheuttaneet. Ekassa tarinassa olisi kyllä ollut aineksia koko maxin mittaan. En kyllä piirroksesta löydä kummassakaan mitään erityisempää huonoutta. Mutta kokonaisarvio on kyllä se, että tuskin tätä tulee kovinkaan usein hyllystä kaivettua ja uudestaan luettua.
-
Konnamäärä oli rajattu seitsemään ja poikkeuksellisesti jokaiselle oli laadittu individuaalit kasvonpiirteet ja luonteet ( tai pikemminkin luonneviat).
Toinen tarina, Viimeinen juna Stonewellista, jääköön toivottavasti Tex historian lahjattomimman käsikirjoittajan Tito Faracin viimeiseksi työksi.
Ekassa tarinassa minua haittasi se, että pääkonnan piti olla jotenkin erikoinen. Mutta l[spoiler]opulta hänkin tuntui olevan vain kullan perässä, minkä lisäksi hänkin heitti henkensä varsin heppoisalla tavalla ja suorastaan typerästi. Tarinan alkupuoli antoi odottaa häneltä jotain paljon enemmän. Enkä myöskään ymmärtänyt niiden otsaan hakattujen tatuointien tarkoitusta ainakaan siinä kohtaa missä ne olivat. Siltäkin osin johdatettiin lukija odottamaan jotain paljon mystisempää hahmoa.[/spoiler]
Faracin suhteen toiveesi saatta toteutua. Ei ole tämän jälkeen häneltä Texiä julkaistu.
Tämä maxi on vuodelta 2018. Sen jälkeen on julkaistu jo kaksi muutakin maxia. Voi olla, että Suomessa ei tule ainakaan tänä vuonna ns. klassikko-Maxia (ei tietoa, vaan olettamus).
-
Tämä maxi on vuodelta 2018. Sen jälkeen on julkaistu jo kaksi muutakin maxia. Voi olla, että Suomessa ei tule ainakaan tänä vuonna ns. klassikko-Maxia (ei tietoa, vaan olettamus).
Ei taida tulla Klassikko-maxia. Kirjakauppojensivuilta löytyy jo kuvan kera seuraava Maxi-Tex eli Rautahevonen, mikä on seuraavana vuorossa italian julkaisun kanssa.
Esimerkiksi täältä:
https://www.suomalainen.com/products/maxi-tex-40
-
En tiedä, miten paljon täällä on yleensä oltu Italiaa jäljessä Maxien julkaisutahdissa, mutta nyt tuntuu siltä, että kirittävää olisi. Seuraavaksi täällä (toivottavasti) julkaistavan Mignacco-Cossu -parivaljakon tekemän maxin ostin nimittäin Italiasta jo vuosi sitten. Tämänkin takia toivoisin, että ns. klassikko-maxeja ei nyt vähään aikaan julkaistaisi. Onhan meillä jo Kronikat ja Kirjastot.
Olen samaa mieltä siitä, että tämän uusimman maxin ensimmäisessä tarinassa olisi ollut aineksia paljon parempaan. Aihiohan oli kuitenkin lupaava. Kuten Jannekin, panin merkille pääkonnan epäjohdonmukaisen toiminnan, mikä tätä myöten taittoi ison osan tarinan viihdearvosta. Kun edellisessä puheenvuorossa arvostelin Ginosatista, niin moitteen kohde on oudoissa syvyysasetelmissa. Esim. sivulla 330 yhdessä ruudussa Tex potkaisee makuuasennosta mieheltä aseen kädestä, vaikka konna näyttää seisovan vähintään viiden metrin päässä. Onnistuisi varmaan ihmenelosten Reed Richardsilta, mutta tuskin muilta.
Myös kahdessa seuraavassa julkaistavassa Maxissa on molemmissa kaksi tarinaa. Pitäisin parempana lukukokemuksena yhtä pitkää. Toivottavasti nämä kahden kertomuksen maxit eivät ole pysyvä ilmiö.
Vielä: muistaako joku, että onko seuraavan maxin käsikirjoittaja Mignacco laatinut aikaisemmin Tex-tarinoita?
-
Tuo Kujiksen viestimä Rautahevonen-maxi on juuri se vuosi sitten Italiassa julkaistu Mignacco-Cossu-parin stoori.
-
Vielä: muistaako joku, että onko seuraavan maxin käsikirjoittaja Mignacco laatinut aikaisemmin Tex-tarinoita?
On siellä yksi Color Texin värilyhäri Chindi (4/2017) sekä Tex Magazinen -tarina Soturin sielu (9/2018). Sitten on tämän mainitun maxin jälkeen tehnyt vielä uusimman Tex Magazinen molemmat tarinat. Varsinaista pääsarjaa ei siis ole pääässyt kirjoittamaan.
-
Sellainen keskiverto lukukokemus oli tämä Mojaven autiomaa. Alun synkkä ja mukaansa tempaava ote kyllä lässähtää loppua kohti. Lopun konnille olisi kyllä suonut kaikille keksittävän toisenlainen loppu. Olisi helposti saatu loppu opuksellekki käyttöä.
-
Onko vielä tietoa mikä tulee olemaan tämän vuoden klassikkomaxi? :)
-
Onko vielä tietoa mikä tulee olemaan tämän vuoden klassikkomaxi? :)
Ei ole tulossa klassikkomaxia vaan uutuus "Rautahevonen" on vuoden jälkimmäinen maxi.
Ja hyvä niin!!!
-
Okay! Ihan hyvä näinkin
-
Ois ne voinut julkaista jotain Ticciltä.
Ja vanhempi Font tulis kanssa ostettua.
Löytyykö jostain luetteloa mistä selviäisi suomeksi julkaisemattomat Ticcin Texit?
Ekku
-
Lötyy, ja se on tässä: -
Jos jotain muuta Ticcin piirtämää juttua kaipailet, niin kannattaa metsästää vaikka Hopeanuolia, joissa on Turokia. Niissä on vaikka kuinka paljon Ticcin piirtämiä jaksoja, jotka Giolitti on tussannut.
-
Kiitti.
Ekku
-
Ja Ticciä löytyy myös Tim & Dusty -seikkailuista (Preeria-liuskalehdet 1960-luvun alussa ja Lännentie 1983-1987).
-
Siinä se on kyllä aika tunnistamattomassa muodossa verrattuna texin piirrosjälkeen. Oli muistaakseni Bignottin apupiirtäjä. Samoin kyllä myös Turokissa Giollittin avustaka, mutta selvästi suuremnalla vastuulla ja jälkikin oli aika samaa kuin Ticcin ekoissa Texeissä.
-
Olen samaa mieltä siitä, että tämän uusimman maxin ensimmäisessä tarinassa olisi ollut aineksia paljon parempaan. Aihiohan oli kuitenkin lupaava. Kuten Jannekin, panin merkille pääkonnan epäjohdonmukaisen toiminnan, mikä tätä myöten taittoi ison osan tarinan viihdearvosta. Kun edellisessä puheenvuorossa arvostelin Ginosatista, niin moitteen kohde on oudoissa syvyysasetelmissa. Esim. sivulla 330 yhdessä ruudussa Tex potkaisee makuuasennosta mieheltä aseen kädestä, vaikka konna näyttää seisovan vähintään viiden metrin päässä. Onnistuisi varmaan ihmenelosten Reed Richardsilta, mutta tuskin muilta.
Jeps vaikka paria ruutua aikaisemmin näytetään Malvin kävelee teksin eteen(täysin typerä temppu, ja tällainen logiikan puute rasittaa aina joskus.) niin itse potkukohdassa etäisyyttä näyttäisi olevan enemmän. Kakkostarinassa rasitti myös taas kerran rangereiden+parin kumppanin ylivoimaisuus puolisen sataa kelmiä vastaan. Kuvitus oli ihan kelvollista sentään vaikka tarinassa ei hurraamista.
Mojaven autiomaa oli parempi. Piirustus ei oikein napannut mutta ei sentääh huonoa ollut. Ihan kelpo tarina ja juonessakin omaperäisyyttä aika tavalla mutta löysikö joku logiikkaa teksin ja karsonin vapaaksi päästämiselle?Minulle se ei auennut toisellakaan yrittämällä. Aika heikko syy jos motiivi oli rangerit eivät olleet wallacen palkoissa..
En hoppuillut tämän hankinnassa ja tuskin seuraavakaan tuplatarinallinen maksi saa kauppaan ryntäämään julkaisupäivänä.
Kalkkarot ja pahemmat käärmeet oli erinomainen mutta muuten nämä kahden tarinan pokkarit eivät juurikaan vaikutusta ole tehneet.
-
Mietin että jos vielä tehdään klassikkomaxeja niin haluisin ehdottaa Montin Valkopilvi tarinaa.Tex Willer 4-6/2001. Mun mielestä aivan huikea ja yksi parhaista tarinoista. Tuli justiin luettua pitkästä aikaa ja vieläkin fiilistelen :)
-
Tämäpä on kiinnostava! Pikapuoliin Italiassa ilmestyy MaxiTex nro 27, I tre fratelli Bill; elikkäs uudessa maxissa Tex seikkailee Bill-veljesten kanssa. Jotkut varmaan muistavat Bill-veljekset 1950-luvun Villi Länsi liuskalehdestä, jossa heidän seikkailujaan julkaistiin Kapteeni Mikin seikkailujen ohella. Ja tulihan Bill-veljesten seikkailuja vielä tuhdimmin 1980-luvun Lännentie lehdissä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun jonkun muun sarjakuvan hahmot vierailevat Texissä (en laske tähän mukaan sitä, kun Buffalo Bill oli mukana). https://www.sergiobonelli.it/tex/2020/08/28/albo/i-tre-fratelli-bill-1008627/
-
Mielenkiintoinen juttu, liekko joskus tänne odotettavissa. Ihan kohtuu hyvältä näytti taidekin.
Ekku
-
Mielenkiintoinen juttu, liekko joskus tänne odotettavissa.
Tokihan täällä kaikki maxit julkaistaan.
-
Tuli lukaistua Kultasola taas kerran ja tällä kertaa täytyy sanoa oli varsin miellyttävä kokemus. En aikaisemmin tarinasta juurikaan perustanut mutta nyt toimi. Taide ihan hyvää ja tarinakin tepsi ihan hyvin vaikka hitaasti kulki niin ei haitannut. Koska omat normiwillerit alkavat vuodesta 2017(kaikki aiemmatkin toki luettu ja ollut joskus hallussa) ei haittaisi täälläkään jos maxeissa vielä joskus julkaistaisiin uusintoja.
Toki uusi materiaali aina tervetulleempaa mutta ilman makseja olisi tuskin hallussa eriäitä parhaista willereistä tyyliin cheyenne club ja carsonin menneisyys.
-
Koska omat normiwillerit alkavat vuodesta 2017(kaikki aiemmatkin toki luettu ja ollut joskus hallussa) ei haittaisi täälläkään jos maxeissa vielä joskus julkaistaisiin uusintoja.
Toki uusi materiaali aina tervetulleempaa mutta ilman makseja olisi tuskin hallussa eriäitä parhaista willereistä tyyliin cheyenne club ja carsonin menneisyys.
Juurikin näin. Mieluummin noita parhaimpia tarinoita lukee uudestaan yksissä kansissa hyvin painettuna, kuin nykytason yhdentekevää geneeristä sivun täytettä, jota ei muista enää kuukauden päästä
Nimenomaan Ticciltä toivoisi edelleen jatkossakin tulevan parhaita tarinoita maximuodossa. Vaikka tarina ei aina rullaisi, niin mahtava maailmanluokan kuvitus kyllä pelastaa viimeistään tilanteen.
Esim. Merkillinen kohtaaminen tai Sodan liekit olisivat mainiota tarinoita maxiin.
-
Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun jonkun muun sarjakuvan hahmot vierailevat Texissä (en laske tähän mukaan sitä, kun Buffalo Bill oli mukana).
Bosellilla ja Piccinellillä on työn alla myös Tex-tarina, jossa esiintyy toinen Bonelli-ikoni, Zagor. Tämä tarina ilmestyy näillä näkymin Italiassa ensi vuoden lopussa Nuoren Tex Willerin vuotuisessa Speciale-julkaisussa.
-
Piccinelli on kyllä hyvä piirtäjä.
-
Bosellilla ja Piccinellillä on työn alla myös Tex-tarina, jossa esiintyy toinen Bonelli-ikoni, Zagor. Tämä tarina ilmestyy näillä näkymin Italiassa ensi vuoden lopussa Nuoren Tex Willerin vuotuisessa Speciale-julkaisussa.
Juu, olenkin vähän ihmetellyt tätä, sillä eikös Zagorin seikkailut sijoitu sinne 1800-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Eli vähän keinotekoinen naittaminen. Tai sitten Tex kohtaa pappa-Zagorin. Mutta varmaan tässä käydään niin, kuten aina Bosellin saatua ajatuksen, että pajatso tyhjätään kokonaan. En siis ihmettelisi, mikäli Tex kohtaisi muitakin Bonellin lännen sankareita. Olisi kyllä hienoa, jos joku kirjoittaisi tarinan, jossa yhdistetään saumattomaksi kokonaisuudeksi näiden hahmojen vaiheet Little Big Hornin taistelussa. Tex, Ukkostuuli ja Ken Parkerin siellä muistaakseni ainakin olivat. Zagorista en tiedä. Enkä Bill-veljeksistä.
-
Olisi kyllä hienoa, jos joku kirjoittaisi tarinan, jossa yhdistetään saumattomaksi kokonaisuudeksi näiden hahmojen vaiheet Little Big Hornin taistelussa. Tex, Ukkostuuli ja Ken Parkerin siellä muistaakseni ainakin olivat. Zagorista en tiedä. Enkä Bill-veljeksistä.
Ken (Kenraalin legenda) ja Tex (Salaliitto Custeria vastaan) eivät mielestäni itse taisteluun ehtineet, jos harhaanjohtavia kansikuvia ei lasketa mukaan.
-
Minun muistini mukaan Tex oli Last Stand Hillillä, ja sai tärskyn siellä kalloonsa. Saatan muistaa väärin.
-
Minun muistini mukaan Tex oli Last Stand Hillillä, ja sai tärskyn siellä kalloonsa. Saatan muistaa väärin.
No niinhän se olikin, ehti juuri paikalle loppuhuipennukseen ja yritti estää intiaaneja hyökkäämästä, mutta kolkattiin. Itse taisteluun ei osallistunut.
-
Myös Ortiz/Nizzi kaksikon mahtava tunnelmallinen ”Kauhun naamio” TW 8-10 2002 ois hienoa saada klassikkomaxina
-
Myös Ortiz/Nizzi kaksikon mahtava tunnelmallinen ”Kauhun naamio” TW 8-10 2002 ois hienoa saada klassikkomaxina
Kannatan. Tuo oli myös oma ehdoton suosikkitarinani jo ilmestyessään. Oikein mahtava ja tunnelmallinen seikkailu niin tarinaltaan kuin taiteenkin osalta. Ortiz oli mahtavassa vedossa tuolloin. Mielestäni ehkä parhaimpia tarinoita. Ainakin parhaimmasta päästä 2000-luvun Willereistä. [spoiler]Hieman tuli siitä puunaamarin taakse naamioituneesta pääpahiksesta joku Darkman mieleen mustine viittoineen ja hattuineen, mutta olletikin lopussa kun tyypin "kasvot" paljastui. Loppu myös paljasti tarinan traagisuuden.[/spoiler]
-
Ois harmillista jos klassikkomaxi julkaisut lopetettaisiin kokonaan. Vielä on huikeita vanhoja tarinoita jotka ansaitsisivat komean julkaisun yksissä kansissa. Juurikin vaikka tuo maineikas Ortizin ”kauhun naamio” ja moni muu.
-
Jos tulee tämän vuosituhannen tarinoita uusintana, todennäköisesti jää siinä vaiheessa itseltäni Maxi hankkimatta, kun itseltä löytyy perussarjaa hyllystä vuodesta 2000 alkaen. Sama juttu jos tulee jotain joka on jo kronikoissa tai kirjastoissa julkaistu, kun ne löytyy kaikki. Liuska-ajan tarinoita sisältävät klassikko-Maxit tuli joskus hankittua, sen takia kun siinä vaiheessa en vielä ollut ruvennut haalimaan kirjastoja hyllyyn.
Kun sen paremmin rahaa kuin hyllytilaakaan ei ole rajattomasti, ei tunnu järkevältä uhrata kumpaakaan siihen, että hankkii samoja tarinoita moneen kertaan.
-
Eipä siinä sitten paljon jää kuin kasari- ja ysäri-tarinat.
-
Uusin Maxi-Tex Rautahevonen löytyi tänään lehtipistestä ja kerkisin jo lukeakin sen.
Kaksi tarinaa joiden piirtäjän nimi on kaikille tuttu, jos ei Texin sivuilta, niin ainakin nimikkojuomastaan, joka hätyyttelee vuodesta toiseen Alkon myyntititilastojen kärkeä, eli tietenkin Cossu.
Jälkimmäinen tarina Cherokeiden karavaani oli moneen kertaan nähtyä vankkurikaravaanin piiritystä. Intiaanit hyökkäsivät kuin venäläiset talvisodassa - siitä vaan joukolla suon, tai siis preerian, yli lahdattavaksi.
Ensimmäinen tarina Rautahevonen oli näistä kahdesta kekseliäämpi juoneltaan. Tällä kertaa punanahoillakin polla leikkasi ja rautahevon pään menoksi oli punottu sen verran ovela suunnitelma, että olisi varmaan onnistunutkin, ellei paikalle olisi sattuman oikusta osunut Willerin ja Carsonin tapaiset toiminnan miehet.
-
Egmontin blogi: Rautahevonen – preerian Korkeajännitys (https://egmont.fi/2020/10/09/rautahevonen-preerian-korkeajannitys/)
Tarina toimii kuin junan vessa ja etenee kuin höyryjuna (sori, oli pakko).
-
Ei tämä uusin Maxi ihmeempiä väristyksiä aiheuttanut. Joten tasapaksuja tarinoita. Jokin mukaansa tempaava tunnelma puuttui tarinoista kokonaan. Ihan ok kerran luettavaa. Taide oli ihan miellyttävää katseltavaa.
-
Selailin Prismassa uutta Maxia. Minusta taide oli hyvin mitään sanomatonta ja ehkä mielestäni liian selkeää, jotenkin väriä kaipaavaa. Toisin kuin parhaat taiteilijat luovat vahvan tunnelman mustalla ja valkoisella, esim. Nuoressa Texissä. Ei pääse minun hyllyyni.
-
Plääh! Kahden tarinan maxeista tämä oli huonoin. Rautahevonen oli ihan OK, samaa tasoa kuin edellisen Mojaven Autiomaa. Jälkimmäinen taas yhtä mitäänsanomaton kuin niinikään edeltävän maksin Viimeinen juna. Kosken Korvalääke ei ole huono piirtäjä mutta taide ei mitään suurta innostustakaan aiheuttanut. Molemmat tarinat valitettavasti saman pituisia, rautapollelle olisi suonut enemmän sivuja ja karavaanille vähemmän.
Huonoimman maksin titteliä pitää silti tukevasti hallussaan "luopioiden etuvartio" joka Dison karsean piirustelun lisäksi kärsii tarinan osalta rikollisia sotilaita on ollut makseissa aiemmin vahvasti esillä paholaisen eskadroonassa ja huomattavasti lievemmin fort saharassa..
-
Eipä taida tänäkään vuonna tulla klassikko-Maxia? Noita julkaisemattomia "Tuplatarina-Maxeja" riittää vielä pariksi pariksi vuodeksi ja lisää tulee koko ajan?
-
Klassikko- Maxit on varmasti kuopattu, ellei jossain vaiheessa ala ilmestyä kolmattakin Maxia. Syksyllä italiassa ilmestynyt maxi näyttäisi sisältävän vain yhden tarinan (Boselli/Piccinelli).
-
Rautahevon maxi on kyllä surkeata huttua... Piirros on aika pliisua...
-
Rautahevon maxi on kyllä surkeata huttua... Piirros on aika pliisua...
Cherokeiden karavaani saattaa olla huonoin tex tarina koskaan...Omituista selittelyä Tigeriltä sivulla 204, kun hän itse vakoillessaan ensiksi laittaa vartijan kylmäksi olettaako Tiikeri utet eivät pidä häntä vihamielisenä...Kossun puolustukseksi sanottava rautatie saatika preeria ei ole se mielenkiintoisin näyttämö lukijalle joten maisemakuvaukset ainankin hulppeat sellaiset loistavat poissaolollaan. Henkilöt on piirretty ihan hyvin.
-
Mojaven autiomaa maxi tuli luettu, sisältää kaksi tarinaa ja toinen on viimeinen juna stonewellistä joka on niistä vähän parempi, kummatkin tarinat ei kovin hyviä... Arvostelu asteikoltaan (1-10) ehkä neljä. Eipä tule koskaan luettu enää uudestaan.
-
Juu, liian paljon julkaistaa tämäntapaista roskaa. Ja maxit ovat syystä tai toisesta olleet kökköyden huipentumaa. Ei toki aina. Mutta olisiko tähän nyt tulossa pysyvä muutos, kun ainakin seuraavassa maxissa ovat kunnon tekijät asialla?
-
Chicagon pomo on luettu. Tykkäsin yllättävän paljon. Johtui ehkä siitä, että en odottanut erityisen paljon. Mutta pääsin tuttuun Tex-nirvanaan ja hotkaisin lähes yhdellä istumalla koko niteen. Suurin yllätys oli Repetton kuvitus; eihän se enää ollut entisen veroista, mutta en kuitenkaan saanut siitä sentään myötähäpeän tuntemuksia, kuten mestarin edellisestä työstä. Olisikohan joku avustaja tai tarinaa Repetton kuoltua jatkanut Bruzzo korjaillut pahimmat sotkut? Tuskin liki 90-vuotias patu nyt yhtäkkiä enää kohentaa taitojaan. Jäi siis hyvä mieli Repetton viimeisestä työstä.
-
Chicagon pomo tempaisee mukaan jo pelkästään yksityiskohtiem määrästä. Melkoista silmäkarkkia ja sopiva tarina on bueno yhdistelmä.
-
Chicagon pomo on luettu. Tykkäsin yllättävän paljon. Johtui ehkä siitä, että en odottanut erityisen paljon. Mutta pääsin tuttuun Tex-nirvanaan ja hotkaisin lähes yhdellä istumalla koko niteen. Suurin yllätys oli Repetton kuvitus; eihän se enää ollut entisen veroista, mutta en kuitenkaan saanut siitä sentään myötähäpeän tuntemuksia, kuten mestarin edellisestä työstä.
Mikä oli edellinen?Olen aina pitänyt Repeton kuvituksesta todella paljon ainoa pieni miinus mieshahmot tuppaavat näyttämään samankaltaisilta riippumatta iästä, rodusta tai vaatetuksesta, parrasta yms. Huomasin vasta myöhemmin silmät terävät joka tekee vaikutelman hahmoilla paljon samaa. Uusin maks hankkimatta mutta kai tänään se ostettava. Harkinnassa vain meneekö prismaksi vai alan liikkeisiin, puntarointia tarvinko muita julkaisuja. usagi yojimbo ehkäpä
-
Mikä oli edellinen?
Se on niinkin kaukaa kuin vuonna 2013 Suomessa julkaistu maxi Oikeuden mies.
-
Jos lukija on pettynyt normin ja maksien tasoihin viime vuosina ja harventanut opuksien hankintaa nyt kannattaa kaivaa käteiset/maksukortti esiin ja hakea Chicagon Pomo. Uusin maksi on parasta uutta Texiä moneen vuoteen kaikki formaatit mukaan laskeittauin.
Pomo on sen verran tiiviisti kynäilty rahtusen yli sataan sivuun on saatu todella hyvä tarina ja vielä takautumakin. Huomattavasti hidastempoisempi Myrsky on yhtä kiinnostava, taitavasti pidetään mysteeriä yllä ja vasta lopussa tarina avautuu täysin. Ei kuitenkaan liian myöhään, laskun esittämiselle on varattu liittävästi sivuja. Molemmissa mielestäni taide ensiluokkaista.
Todennäköisesti tulee vielä kolmannen kerran luettua kuluvan viikon aikana.
-
Jos lukija on pettynyt normin ja maksien tasoihin viime vuosina ja harventanut opuksien hankintaa nyt kannattaa kaivaa käteiset/maksukortti esiin ja hakea Chicagon Pomo. Uusin maksi on parasta uutta Texiä moneen vuoteen kaikki formaatit mukaan laskeittauin.
Kiitos tiedosta. Täytyypä tosissaan harkita uusimman Maxin hankintaa. 8]
-
Uusimmasta Tiger Jackin Metsästyksestä luettu lyhyempi tarina, rahtusen yli 100 sivun "ennustajanaisen myrkky". Hyvä oli. Tuppaa jäämään piirtäjien nimet aika kehnosti muistiin ja Felmang ei kuulosta tutulta. Taide on kuitenkin ihan hyvää, ei erinomaista mutta pidin paljon. Kossun piirtämä tarina saa säästyä viikonlopuksi mutta Cossuhan aina ollut luotettava piirtäjä, ja kelvolliselta vaikutti nytkin mitä selailin.
Vuosi kun reilusti ehtoopuolella niin voi sanoa mielestäni 2021 oli Texille varsin oivallinen. Normisarjassa ainoa heikko oli Shaolin, ja sekin alkoi ihan lupaavasti. Ja värinumerot ovat mitä ovat mutta maxeissa ei ole ollut motkottamista ja suuralbumi oli erinomainen. Ja kun värialbumi vielä tulossa ja nuoressa&normipokkarissa kiinnostavat tarinat menossa parhaillaan voi olla vaihteeksi yhtään liioittelematta tyytyväinen willerin tämän hetken tilaan.
-
Uusimmasta Tiger Jackin Metsästyksestä luettu lyhyempi tarina, rahtusen yli 100 sivun "ennustajanaisen myrkky". Hyvä oli. Tuppaa jäämään piirtäjien nimet aika kehnosti muistiin ja Felmang ei kuulosta tutulta. Taide on kuitenkin ihan hyvää, ei erinomaista mutta pidin paljon. Kossun piirtämä tarina saa säästyä viikonlopuksi mutta Cossuhan aina ollut luotettava piirtäjä, ja kelvolliselta vaikutti nytkin mitä selailin.
Joo, näköjään kolmannes tästä Maxi-Texistä (https://storyhouseegmont.fi/2021/10/01/tiger-jackin-metsastys/) on parivaljakon Romano Felmang – Germano Ferri taiteilemaa. Edellinen on luonnostelija, ja jälkimmäinen edellisen tussaaja. Felmang on varmasti monille tuttu Mustanaamio-lehdestä (https://www.chroniclechamber.com/post/2019/03/20/an-interview-with-the-italian-master-felmang).
Pidän Felmangia aivan ykköskastin realistisena piirtäjänä, vaikka nykyisin kahdeksankymppisenä hän toki ei enää ole huippuvuosiensa vedossa. Hänen taidokas tyylinsä miellyttää minun silmiäni niin, että saatan jopa ostaa tämän Maxi-Texin. Piirtäjän tunnettu keskittyminen näyttäviin donniin näkyy hyvin myös tässä julkaisussa.
Minulle tuntematon Cossu näytti ihan hyvältä taiteilijalta myös.
-
En ole vielä edes selannut opusta, mutta kauhistuttaa ajatus, että Texin pariin taas revitään ikäloppuja taiteilijoita, joiden tason laskua saadaan pahimmassa tapauksessa kauhistella jälleen seuraavat vuodet. Toivottavasti on one-shot. Ferrikin (myös entinen mustis-piirtäjä) on syntynyt jo 1936. Mahtaakohan olla sukua Zagor-piirtäjä Gallieno Ferrille?
-
Minulle tuntematon Cossu näytti ihan hyvältä taiteilijalta myös.
[/quote]
Minä pidän kyllä (aivan oma mielipide) tätä Cossua hieman mitäänsanomattomana taiteilijana. Piirrokset ovat tarkkoja ja selkeitä, mutta jotenkin hengettömiä mustavalkoisina. Ne tarvitsisivat kai hyvän värityksen, joka toisi niihin paremmin syvyysvaikutelmaa. Toisin kuin Tex-piirtäjien huiput (Ticci, Villa ja myöskin Galep) saavat syvyyttä syntymään lähes jokaisella viivalla.
On jotenkin ikävä todeta sarjishyllyllä: "Ihan kiva, mutta..."
Tokikin, sen uuden Maxin toisen tarinan piirtäjäpari Fellmang-Ferri on kyllä loistava. Edelleen olen ostamisen suhteen kahden vaiheilla.
-
Minä pidän kyllä (aivan oma mielipide) tätä Cossua hieman mitäänsanomattomana taiteilijana. Piirrokset ovat tarkkoja ja selkeitä, mutta jotenkin hengettömiä mustavalkoisina.
Tuo on totta. Pidän kyllä Koskisen piirroksista mutta välillä hahmoista tulee mieleen näyttelijät jotka ovat tekemässä elokuvaa mihin osallistuminen ei kiinnosta tippaakaan ja antavat sen näkyä. Jose Ortiz on mielestäni hyvä, taide on aika rujoa/karkeaa mutta henkilöt ovat erittäin elinvoimaisen oloisia.
Tiger Jackin metsästys oli ihan kelpo kertomus joten vaikka tämä maksi ei chigacon pomon tasolle yllä pesee silti helposti viime vuoden makseista sen paremman(mojaven autiomaan).
-
Kyllä minustakin Cossu on pikkuisen hengetön ja persoonaton piirtäjä. En kuitenkaan pidä häntä ollenkaan huonona, vaan katson hänen kuviaan mielelläni. Toki mielestäni Felmang on eri tason taiteilija, ihan siellä ylimmässä kastissa.
-
Kyllä minustakin Cossu on pikkuisen hengetön ja persoonaton piirtäjä. En kuitenkaan pidä häntä ollenkaan huonona, vaan katson hänen kuviaan mielelläni.
Nimenomaan! Niitä kuvia KATSOO mielellään, koska kuvat ovat sieviä ja hyvin piirrettyjä. Tiedän myös erään taidemaalarin, joka pitää Cossun kuvituksesta. Mutta sarjakuvana Cossun taide ei toimi erityisen hyvin, koska siitä puuttuu liike ja energia ihan tyystin. Samainen taidemaalari ei pidä Ticcin nykyisestä kuvitustyylistä, koska kuvat ovat hänen mielestään vähän huolimattomia. Totta tämäkin. Mutta sarjakuvana ottaisin Ticcin piirtämän sivun paljon mieluummin, koska siinä on on vauhtia ja sitä kuuluisaa x-factoria edelleen sen verran reippaasti, että siinä jää varjoon valtaosa tämän päivän tusinataitelijoista. Kyllä kannattaisi Cossunkin vähän tutkia juuri Ticcin tai vaikkapa Victor de la Fuenten töitä selvittääkseen, kuinka saa sarjakuvahahmot elämään.
-
Onkos Cossu jo vähän Ligne clairea?
Civitelli tulee Texin nykykuvittajista jo vähän mieleen, mutta hänellä käytössä enemmän mustaa ja yksityiskohtia, ehkäpä "patsasteluakin" vähemmän.
-
Samaa mieltä Cossusta kuin edelliset.
Cossun piirtämistä tarinoista puuttuu syvyyttä ja ulottuvuutta, kaikki näyttää siltä kuin nämä olisivat vedoksia jotka joku on jättänyt tussaamatta.
Minulla homma kyykkää juuri tuohon kosanderin taiteeseen vaikka tarina olisikin hyvä .
edellä mainituista Ortizin taide maistui itselle todella hyvin, siinä on sitä ”paskan hajua” ja syvyyttä, siksi oma lempitarina onkin Konfederaattien Kulta, jossa yhdistyy kaikki hyvä.
-
Onkohan suomentajalle(tai rujulle) käynyt pieni kömmähdys "taiger zäkin metsästyksessä", intiaaninaisen hinta $20. Eli kaiketi cowboyn kuukauden palkka ja koplassa aika paljon populaa. Ei moinen orjakauppa noilla hinnoilla olisi vaivan, rahan saatika riskin arvoista jengille...
Kit Carsonin menneisyydessä kauppa-asemalla häärännyt Cyrus Skinner oli oikean elämän bandiitti koplassa joka rosvosi aika ison kultasaaliin..Ja päätyi narun jatkoksi Montanassa vigilantien toimesta.
-
Onkohan suomentajalle(tai rujulle) käynyt pieni kömmähdys "taiger zäkin metsästyksessä", intiaaninaisen hinta $20. Eli kaiketi cowboyn kuukauden palkka ja koplassa aika paljon populaa. Ei moinen orjakauppa noilla hinnoilla olisi vaivan, rahan saatika riskin arvoista jengille...
Kit Carsonin menneisyydessä kauppa-asemalla häärännyt Cyrus Skinner oli oikean elämän bandiitti koplassa joka rosvosi aika ison kultasaaliin..Ja päätyi narun jatkoksi Montanassa vigilantien toimesta.
Tältä sivulta löytyy laskuri (https://www.measuringworth.com/calculators/uscompare/), jolla voi laskea rahan arvoa. Indeksin mukaan kaksikymppiä (vuoden 1870 mukaan) oli reilu neljäsataa, mutta palkkatyön arvona sitten reilusti enemmän, n. 3000-6000 taalaa, siis nykydollareissa.
If you want to compare the value of a $20.00 Commodity in 1870 there are three choices. In 2020 the relative:
real price of that commodity is $409.00
labor value of that commodity is $3,310.00 (using the unskilled wage) or $5,760.00 (using production worker compensation)
income value of that commodity is $6,470.00
economic share of that commodity is $53,500.00
-
^tuo oli mielenkiintoinen linkki ja tosiaan varmasti oli raha tiukassa tuon päivän yhdysvalloissa. Kyseisessä maxissa tosiaan oli tukku rahaa esillä mutta sitten 1&2 taalan seteliä. Halpaa ja löyhässä oli ihmishenki kun blackfootnaisen ostajalle annettiin lyijykarkki 20 taalan takia hänen halutessaan kaupan purkua. Mutta sanoisin eivät kaikki käsikirjoittajat välttämättä ole tehneet taustatyötä rahan arvosta kyseiseen aikaan vaan osa summista vedetty hatusta. Varsinkin kun palkattu tappotyötä ja laittamaan tex kylmäksi. Luvatut lunastamatta jääneet tienestit satasista jokusiin tuhansiin ja jopa kymppitonniin skaala todella iso.Ja cheyenne clubissa maksettiin 500$ viikkorahaa pistolerolle jolle ei välttämättä ollut mitään käyttöä paitsi pelotteena.
-
Tuollaiset laskurit saattavat kyllä johtaa pahasti harhaan, jos kyse on tuotteista, joiden tarjonta tai valmistuskustannukset eivät vastaa nykyistä. Mutta netissä on paljon listauksia siitä mitä eri asiat maksoivat esim vuonna 1880.
Laitan spoileriin, kun on hiukan off-topic.
[spoiler]Esim viskipullo maksoi noin 25 centiä, lasillinen 5 centiä. Tex on joskus tainnut maksaa kaksikin dollaria lasillisesta!
Peacemakerin sai postimyynnistä 17 dollarilla. Vankkurit 65 $, 6 paria sukkia 1 $, viulu 2,85 $, huuliharppu 0,08 $, taskukello 0,98 $, keinutuoli 2 $, lyhty 1 $, hella 25 $...
Leivän sai 7 centillä ja pauna voita 15 centillä. Tosin kultakuumeen aikana Kaliforniassa leivänsiivu maksoi dollarin, kaksi, jos se oli voideltu...
Carson valittaa jatkuvasti kuinka hänen 40 dollarin hattunsa taas puhkaistiin. Niinkin kalliita tosiaan oli, mutta normistetsonin sai 5 dollarilla ja olkihatun 20 centillä, joten ehkä ne olisivat hänelle järkevämpiä vaihtoehtoja.
Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että tallipaikka oli noin 50 centiä päivässä ( hevonen söi päivässä noin 20 centin edestä heinää ), mutta jos piti sitä kauan tallissa, niin isännälle saattoi antaa luvan vuokrata sitä eteenpäin, rahat säästyivät ja hevonenkin sai siinä samalla liikuntaa. Tex ei koskaan tee noin, vaikka jättää joskus hevosensa ties kuinka pitkäksi aikaa talliin lähtiessään rämeille tms. [/spoiler]
-
Vaikea sanoa, mikä on paras Maxi, mutta kuukausi sitten luin uudelleen tarinan Cheyenne Club ja tykkäsin siitä. On eräs suosikeistani. Jokin aika sitten luin uudelleen myös tarinat Läpi lyijytuulen ja luotituiskun, Keltainen koira ja Vaarojen Panama ja ne ovat myös suosikkejani.
-
Ostin uuden Maxin Kokkolan Minimanista. Oli ainakin 20 kappaletta myynnissä. Olen lukenut nyt kolmanneksen opuksesta Bill-veljekset. Ihan kiinnostava tarina ja näin lukijan (ei piirtäjän) mielestä piirrosjälkikin on ihan hyvää. Tyyppien kasvot ovat yksilölliset ja muutenkin hyvin piirretty!
-
Oikein hyvä tarina, vaikka jotenkin harmittaa tuo Bosellin kaupallinen yleisön kosiskelu. Ehkä taaskin oli vähän liikaa hirsipuukandidaatteja, jotka sitten jälleen kerran aika vaivattomasti toimitettiin autuaammille kelmeilymaille. Oikein mielellään tämän silti luki, ja Piccinellin taide oli kiitettävää luokkaa. Ei haitannut, vaikka Billin veljekset eivät olleet entuudestaan tuttuja. Yksi veljeksistä oli muuten aika tavalla Gros-Jeanin oloinen.
-
^^ Bill-veljekset esiintyivät Lännentie-sarjassa vuonna 1987 numeroissa 1, 2 ja 5. Eivät kovin muistettavia tarinoita, mutta ihan viihdyttäviä omassa lajissaan.
-
Bill veljesten seikkailuja julkaistiin Villi länsi liuska lehdessä vuosina 1954-1958. Nuo seikkailut uusittiin sitten noissa lännentie lehdissä
-
Toimintaa oli hieman liikaa tarinan kustannuksella mutta kyllä tätä voi liioittelematta hyväksi maksiksi sanoa. Entuudestaan minulle tuntemattomat Billin veljekset vaikuttavat varsin mielenkiintoisilta vaikka tosiaan yksi (liikaa) Gros-jeanin tyylinen ulkomuodoltaan ja tavoiltaan.
Kid Billin "esittely" oli paras kolmesta veljeksestä ja mielellään kyllä näkisi heidät uudestaan Texissä. Kuvitus erinomaista.
-
Paremmasta päästä Maxi Texejä tämä Bill-veljekset. Taide parasta A-ryhmää. Ruumiita tuli kyllä reippaasti (88 jos laskin oikein 😬)
-
Ei ollut tämä uusin Maxi omaan makuuni tarinaltaan ja Piccinellin taiteesta vähän kaksjakoiset fiilikset.
Lähikuvat kasvoista piirretty hyvin mutta muut osat sitten vähän sinnepäin.
-
Uusin Maxi-Tex Lähetysaseman salaisuus luettu. Ei ihan parhainta, muttei huonointakaan Maxia! Piirrosjälki molemmissa tarinoisssa ihan ok.
-
Uuden maxin ensimmäinen tarina, se Nizzin kirjoittama, oli kyllä niin sokerinen, että vielä pari päivää lukemisen jälkeenkin äklöttää. Loppuun saakkaa toivoin, että [spoiler]henkiin jääneen konnan isä olisikin ollut oikein kunnon suurroisto[/spoiler].
-
Piirrosjälki molemmissa tarinoisssa ihan ok.
Vilkaisin pikapuoliin tänään hankittua maksia ja mielestäni taide on selkeästi parempaa punaisessa lumessa. Ei se huonoakaan lähetysasemassa ole mutta lyhyemmän tarinan piirrokset miellyttiväy silmiä täällä enemmän.
Juu, ei mikään isommin kehuttava maxi. Ei sentään huonoin kahden tarinan pokkari(rautahevonen pitää kyseistä titteliä helposti), mutta heikompi kuin tiger jackin metsästys&mannematamin kosto joka sekään ei ollut aivan lujaa laatua. Viimeisimmässä maxissa on myös tietyn tason ongelma molemmat tarinat ovat nyysityistä ruplista..
-
Spoiler
Toisaalta [spoiler]hyvä oli, että ei ollut kliseisesti roisto, joka oli tulossa nappaamaan koplansa ryöstösaaliin. Odotin sellaista loppua.[/spoiler].
Siirappisia molemmat. Tällainen välityö.
-
Tuli tänään nautittua Maxi-Tex "Keltainen koira". Parasta Willeriä niin piirrostaiteen kuin tarinan puolesta. Ticci oli tuolloin huikeassa vireessä, piirrostaide on täysin nuhteetonta. On se aivan upea, verevä klassikko! Ticci on nero.
-
Tuli tänään nautittua Maxi-Tex "Keltainen koira". Parasta Willeriä niin piirrostaiteen kuin tarinan puolesta. Ticci oli tuolloin huikeassa vireessä, piirrostaide on täysin nuhteetonta. On se aivan upea, verevä klassikko! Ticci on nero.
Luin tuon tarinan alkuperäisinä pokkareina noin kuukausi sitten. Klassikko tarina todella. Viimeinen ruutu toi jopa kylmiä väreitä.
Ja Ticciä parhaimmillaan. 8]
-
Luin tuon tarinan alkuperäisinä pokkareina noin kuukausi sitten. Klassikko tarina todella. Viimeinen ruutu toi jopa kylmiä väreitä.
Ja Ticciä parhaimmillaan. 8]
Haluaisin pitää Keltaisesta Koirasta enemmän. Onhan piirrosjälki hulppeaa ja toimintaa paljon mutta ei vain toimi ihan täysillä. Solan lahtaus saa lähes koomiset piirteet kun Keltaisen Hurtan heimoveljet ryntäävät tapettavaksi. Kyllä tuo maxi aina ajoittain tulee kerrattua mutta ei ihan parhaimmistoa.
-
Haluaisin pitää Keltaisesta Koirasta enemmän. Onhan piirrosjälki hulppeaa ja toimintaa paljon mutta ei vain toimi ihan täysillä. Solan lahtaus saa lähes koomiset piirteet kun Keltaisen Hurtan heimoveljet ryntäävät tapettavaksi. Kyllä tuo maxi aina ajoittain tulee kerrattua mutta ei ihan parhaimmistoa.
Sellaistahan se sotiminen tahtoo olla nykypäivänäkin. Ei tarvi kuin yksi kaheli diktaattori, joka pakottaa kokemattomia sotilaita lihamyllyyn, kuten parasta aikaa maailmallakin tapahtuu. Anyways, palatkaamme takaisin Willeriin. :)
Itselleni Keltainen koira toimi jostain syystä vielä paremmin kuin sitä edeltävänä lukukertana noin kolmisen vuotta sitten. Nautin todella tarinasta isosti. 8]
-
Tulipa luettua Miguel Ángel Repetton viimeiseksi jäänyt tarina Chicagon pomo ja onpa todellakin jälki kuin suoraan Arturo del Castillon kynästä, mitä Repetto ei tietenkään koskaan peitellyt. Oma silmä vain ei ole pitkään aikaan päässyt Repetton työtä tarkastelemaan, toisin kuin del Castillon tapauksessa, joten olipa muikea efekti. Täytyi aivan kaivaa hyllystä vanhempia Maxeja vertailun vuoksi, että eihän se nyt aivan näin suoraan ole yksi yhteen ennemmin ollut. Eikä tietysti ollutkaan. Hieman tuntui kunnianosoitukselta, vaikka teki jäljestä aavistuksen raskaan, mistä osa tietysti johtui myös taustahistoriasta.
Luigi Mignaccon Rautahevonen-pokkarin tarinoista ensimmäinen oli varsin hyvä.
Hieman jo erilaisuudestaan johtuen Navajon ylpeys iski kovasti, ja onhan se tietysti itsensä Giovanni Ticcin kuvittama. En muista enää niin, miksi joskus iski väsy Claudio Nizzin kynäilemiin tarinoihin, mutta tämä mukaan lukien uralta löytyy paljon hyviä seikkailuja. Täytyypä palata kokoelman syvyyksiin.
-
Tulipa luettua Miguel Ángel Repetton viimeiseksi jäänyt tarina Chicagon pomo ja onpa todellakin jälki kuin suoraan Arturo del Castillon kynästä, mitä Repetto ei tietenkään koskaan peitellyt.
Minulle on tullut Repettosta aina vahvasti mieleen Cisco Kidin piirtäjä Salinas. Jopa niin vahvasti, että joskus yritin selvittää, onko Repetto ehkä joskus ollut Salinasin opissa. Mitään kytköstä en kuitenkaan löytänyt. Onko Repetto siis joskus maininnut Castillon esikuvakseen?
-
Onko Repetto siis joskus maininnut Castillon esikuvakseen?
Hyvin ajateltu, mutta pikaisesti en löytänyt missään Repetton itsensä Salinasia vaikuttajanaan maininneen. Sen syvemmin kaivamatta tuli kuitenkin vastaan mm. tämä lyhyt haastattelu (https://luisalberto941.wordpress.com/2019/09/05/recordando-a-miguel-angel-repetto/), jossa toteaa "ihailleensa suuresti" del Castilloa.
Sen verran selvä tuo yhteys on omiin silmiini ollut, että vaikutteet tulevat nimenomaan del Castillolta, mutta kyllähän Repetto myös jatkoi tämän luomaa El Cobra -sarjaa.
EDIT: En itse tunne del Castillon Fleetway-tuotantoa, mutta olen selaillut usein Héctor Oesterheldin kirjoittamia lännentarinoita ja vedän siis yhteyden sen perusteella. Harrastajakunnassa näyttää myös olevan aika selvä konsensus yhteyden suhteen.
-
Tässä on nyt kyllä hyvää tietoa, suurkiitos!
-
Maxi Tex 42 Tiger Jackin metsästys tuli luettu ekaa kertaa... .. Tiger Jackin metsästys on talvinen juttu joka ei todellakaan ole häävi... Toinen tarina samaisesta lehdestä Ennustajanaisen myrkky oli parempi mutta tarinasta puuttui vain jokin... Eipä iskenyt..
-
Maxi Tex 42 Tiger Jackin metsästys tuli luettu ekaa kertaa... .. Tiger Jackin metsästys on talvinen juttu joka ei todellakaan ole häävi... Toinen tarina samaisesta lehdestä Ennustajanaisen myrkky oli parempi mutta tarinasta puuttui vain jokin... Eipä iskenyt..
Mielestäni hyvä piirtäjä tuo Ennustajanaisen myrkyn piirtänyt Felmang.
-
Mielestäni hyvä piirtäjä tuo Ennustajanaisen myrkyn piirtänyt Felmang.
Joo hyvä piirrokset oli, mutta tarina olisi voinnut olla parempi!
-
Bill veljekset tuli luettu... Jotenkin ei vaan innostanut lukea useampaa kertaa... Jos antaa arvostelu pisteet 1-10.... Niin vitonen voisi olla hyvä.
-
Lähetysaseman salaisuus iski minuun kovemmin kuin yleensä tällaiset kahden tarinan tiiliskivet ovat iskeneet. Toinen tässäkin oli vaatimattomampi juttu, mutta nimitarinan tapauksessa pidin kuvituksesta ja tarinasta melko lailla tasapuolisesti.
Sen verran Willerin verkkaiseen tahtiin tottuneena menin hetkeksi ihan hämilleen, kun tarinassa tapahtui jotain ruutujen ulkopuolella. Vasta sivuja taaksepäin plärättyäni tajusin, etten ollut vaipunut uneen lukiessani.
-
Torstaina taas herkkua tarjolla: https://storyhouseegmont.fi/2023/04/07/mississippi-ring/ (https://storyhouseegmont.fi/2023/04/07/mississippi-ring/)
-
Toivottavasti on kelpo tarina, iltapäivällä osto jos löytyy marketista. Jos ei uusintoja lasketa niin harvassa ovat olleet pitkään aikaan todella hyvät maxin pituiset kertomukset. Billin veljeksit kiinnosti parin lukukerran verran tosi paljon(eli ajoi asiansa hyvin) mutta ei toimintapläjäyksessä sitten juurikaan ollut sellaista syvyyttä mikä olisi innostanut lukuisiin uusintalukemisiin.
Suuri kilpajuoksu on noussut yhdeksi suosikiksi, sääli taide on mitä on.
-
Mississippi ring luettu. Ihan hyvä tarina. Oli ihan hyvä, että tarina oli 330 sivun mittainen, niin tapahtumia oli paljon. Piirros oli ihan ok.
-
Mississippi Ringissä oli niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että en ehtinyt lainkaan miettiä, onko tarinassa päätä tai häntää. Mutta ei sillä nyt niin väliä, koska viihdyttävä oli tuotos. Kuvittaja oli pystynyt laatimaan oikein perinteistä ja ruudinsavuista kuvastoa, mutta kasvoissa oli vähän liikaa vaihtelua.
-
Sekava oli minunkin mielestäni. Minusta edes lähtöidea todistajista ei oikein toiminut. Jotenkin viinaa laittomasti jakeleva organisaatio ei tunnu sillä tavalla rikolliselta, että aiheuttaisi tällaista. Käytännössähän tuossa vain huijataan valtiolta alkoholivero, mutta kuinka hyvin sitä oikeasti tuolloin valvottiin. Sanoohan yksi hahmoistakin, että puuvillan kanssa huijataan täysin avoimesti, eikä ketään kiinnosta.
Lisäksi, kun ottaa huomioon, että kokaiini, marijuana, oopiumi yms olivat täysin laillisia, niin huonon viinan myyjiä tuskin pidettiin kovinkaan suurina roistoina. Joten kuinka pahoina johtajia sitten pidettiin. Tuskin pahempina kuin noita edellä mainittuja puuvillakeinottelijoitakaan. Siihen nähden järjestö käyttää melkoisen karskeja menetelmiä ja käsittämättömän avoimesti. Ja aika erikoisesti tarinassa mainitaan joitakin kertoja, että nämä todistajat eivät loppujen lopuksi oikein edes tiedä mitään. Heidän suojelemisensa/vaientamisensa keinolla millä hyvänsä tuntuu menevän hiukkasen ylitse viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan upottamaan laivoja miehistöineen tykkitulella.
Jotenkin tästä jäi sellainen kuva, että käsikirjoittaja oli vain tarvinnut jonkinlaisen tekosyyn perustellaakseen kehittelemänsä jokimatkan taisteluineen ja sitten oli yrittänyt naamioida idean onttouden kasaamalle päälle mahdollisimman paljon toimintaa. Sortuen jopa sodan aikaisiin takautumiin...
Piirtäjä oli tuota Font/Ortiz/Mastantuono-koulukuntaa, josta en pahemmin välitä. Vaikka onhan Texeissä huonompiakin nähty paljon.
Kansi oli kyllä hienoin aikoihin.
-
Jossain kohdassa taidettiin vihjata, että tämä laiton tulijuoma olisi ollut tavallista ärtsympää ainetta, jotain ihan huumeeseen rinnastettavaa, mutta missään vaiheessa sitä ei avattu tarkemmin.
-
Keskinkertainen maxi, ei muuta :laugh:
-
Ehkä Manfredi halusi tässä hakea jotain allegorista viittausta nykypäivän huumekauppaan. Enemmän tästä tuli mieleen Kolumbian huumekartellit kuin Villi länsi. Mutta lukukokemus on silti ihan miellyttävä, jos onnistuu nollaamaan aivonsa. Ja positiivista sekin, että muistaakseni nyt on pitkästä aikaa pitkä tarina maxissa. Pitkäänhän nämä oli jaettu kahteen tarinaan, mitä en ole ymmärtänyt. Toivottavasti tässä pysytään.
-
Ja positiivista sekin, että muistaakseni nyt on pitkästä aikaa pitkä tarina maxissa. Pitkäänhän nämä oli jaettu kahteen tarinaan, mitä en ole ymmärtänyt. Toivottavasti tässä pysytään.
Seuraava on kahden tarinan pläjäys Rujun kynästä, mutta ensivuoden molemmat Maxit ovatkin sitten pitkiä tarinoita - eli toiveesi toteutuu. Kirjoittajana kylläkin Nizzi molemmissa, eli laatu voikin sitten olla ihan mitä tahansa. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla :D
-
Nizzi juu, joten saas nyt nähdä mitä sieltä tulee :D Eikös se ukko jo lähemmäs 100v tai jotakin semmoista? :laugh:
-
^^ Täyttää syyskuussa 85. Mutta hänet kuitenkin pitää muistaa miehenä, joka Sergio Bonellin ( vai oliko se Mauro Bosellin ) mukaan pelasti Tex Willerin, kun alkuperäinen kirjoittaja G Bonelli ei enää ikänsä vuoksi pystynyt kirjoittamaan tarpeeksi.
Minusta Nizzi saa ihan turhan takia kuraa niskaansa. Hän totutti meidät liian hyvään ja kaikki tuntuvat osoittelevan hänen myöhemmässä tuotannossaan vain niitä heikompia suorituksia, jotka monen muun kynästä olisivat heidän huippujaan. Minusta G Bonellilla oli huippuvuosinaan enemmän huteja kuin Nizzillä ja kokonaisuutena Nizzi oli parempi kuin nykyinen pääkirjoittaja Boselli, joka tosin on monipuolisempi.
-
^^ Täyttää syyskuussa 85. Mutta hänet kuitenkin pitää muistaa miehenä, joka Sergio Bonellin ( vai oliko se Mauro Bosellin ) mukaan pelasti Tex Willerin, kun alkuperäinen kirjoittaja G Bonelli ei enää ikänsä vuoksi pystynyt kirjoittamaan tarpeeksi.
Minusta Nizzi saa ihan turhan takia kuraa niskaansa. Hän totutti meidät liian hyvään ja kaikki tuntuvat osoittelevan hänen myöhemmässä tuotannossaan vain niitä heikompia suorituksia, jotka monen muun kynästä olisivat heidän huippujaan. Minusta G Bonellilla oli huippuvuosinaan enemmän huteja kuin Nizzillä ja kokonaisuutena Nizzi oli parempi kuin nykyinen pääkirjoittaja Boselli, joka tosin on monipuolisempi.
Jep ja olen aina pitänyt Nizzin tarinoista ja minkäs sille nyt voi, että taso vaihtelee vanhemmiten. Ei kukaan pysty ikuisesti tekemään hyvää settiä ja vanhuus tulee kaikille. Mitä Boselliin tulee, niin mun mielestä on Nizziä parempi parhaimmillaan, mutta nämä on näitä makuasioita sanoi musti kun muniaan nuoli.
-
Minusta Nizzi saa ihan turhan takia kuraa niskaansa. Hän totutti meidät liian hyvään ja kaikki tuntuvat osoittelevan hänen myöhemmässä tuotannossaan vain niitä heikompia suorituksia, jotka monen muun kynästä olisivat heidän huippujaan. Minusta G Bonellilla oli huippuvuosinaan enemmän huteja kuin Nizzillä ja kokonaisuutena Nizzi oli parempi kuin nykyinen pääkirjoittaja Boselli, joka tosin on monipuolisempi.
Sinänsä samaa mieltä. Omistakin suosikkitarinoistani suurinosa on Nizzin kynästä.
Kritiikki (joka kustantamoon pitäisi ennemmin osoittaa eikä vanhentuneeseen kirjoittajaan) liittyi siihen tosiasiaan, että miehen jonka kultakausi oli 30 vuotta sitten, ei pitäisi kirjoittaa enää tänävuonna uusia Maxeja. Tähän vain on ajauduttu kun uusia tekijöitä ei löydy, jotka pitkää tarinaa pystyisivät kannattelemaan millään tavalla.
Nizzi vs Boselli debatti onkin mielenkiintoinen. Nizzi on pelastanut Texin GL:n jäljiltä ja voitanee melkeen sanoa että Boselli Nizzin jäljiltä. Kohta (ei vielä, mutta merkkejä on Bosellinkin väsymisestä mielestäni ilmassa) alkaa olemaan Bosellinkin kaavat sen verran tuttuja, että kukahan pelastaisi sarjan seuraavaksi. Kyllä se liika tuotantotahti taitaa lopulta terävänkin kynän tylsyttää.
-
Uusin maxi luettu, piirtäjä ok mutta tarina liian nopeatempoinen omaan makuuni.
-
Olipas hyvä tuo Cheyenne Club, joka oli kadonnut kokonaan muistista, vaikka onhan tarinan sisältämät tavalliset numerot minulla aikanaan ollut.
-
Mississippi Ring oli oikein viihdyttävä paketti. Koska en ehtinyt lukemaan kuin lyhyissä osissa, ei tarinan mahdollinen poukkoilu lainkaan tullut esiin. Kuvittaja oli myös mieleeni.
-
Tällainen Maxi tulossa jossain vaiheessa Suomeen. ehkäpä ensivuonna. Villan kansi on ainakin hieno, ja selailun perusteella tarinan piirtäjäkin vaikuttaa melko hyvältä.
-
Myrskyn jälkeen plärätty. Ihan jees ...Taide on OK.
Alun olen lukenut, mutta vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta! Taidekin on ihan ok.
-
Myrskyn jälkeen maxissa kumpikin tarina oli mielestäni ihan näppärästi kirjoitettu. Jälkimmäisessä vaivasi Texin eteväksi kuvatun intiaanivastustajan kaksi räikeää virhettä ihan loppuhetkillä, jotka lopulta maksoivat hänen henkensä. Siellä mentiin yli aidan matalimmasta kohdasta. Scascitelliä pidetään etevänä kuvittajana. Minua hän ei ole koskaan saanut vakuuttuneeksi. Vaikuttaa kuin kyseessä olisi lahjoiltaan enintään keskinkertainen tyyppi, joka on uutteruudella opetellut ihan hyväksi piirtäjäksi. Mutta eivät nämä hahmot herää minulle eloon. Jo se ärsyttää, että heppu noudattaa pilkun tarkasti takuuvarmsti saamaansa ohjetta, että Texin kasvojen pitää näyttää joko Villan tai Ticcin piirtämiltä. Hän on valinnut Ticcin. Vielä enemmän haittaa se, että sarjakuvan henkilöt ovat melko erinäköisiä eri ruuduissa. Se on juuri sitä taidon puutetta.
-
^^ Minusta taas kasvot olivat erinomaisia ja helposti tunnistettavia. Myös malleja oli käytetty, isoissa rooleissa oli ainakin Clark Gable ja Willem Dafoe. Pienessä roolissa vilahtivat Lee van Cleef ja Ernest Borgnine, jotka ovat kyllä malleina kulahtaneita, joten hyvä, että he pysyivät sanattomina taustahahmoina vain parissa kuvassa. Oli myös monta muuta, jotka näyttivät sen verran yksilöllisiltä, että varmasti oli mallia käytetty.
Texin kasvot kyllä kiinnittivät minunkin huomiotani. Olivat huomattavasti pelkistetympiä kuin muilla hahmoilla, tuli hiukan mieleen jopa ligne claire-tyyli.
Mitä tulee tuohon, että Scascitelli olisi keskinkertaisuus, joka on kovalla työllä oppinut hyväksi, niin minusta tuo on arvostettavampaa kuin silkan lahjakkuuden varassa piirtävä, vaikka tämä olisi teknisesti taitavampi. Mutta miten tahansa, hän on nähnyt suunnattomasti vaivaa kuviensa eteen. Jotkut metsäiset taustat näyttivät lähes valokuvilta.
Itse tarinat taas olivat molemmat hyviä. Tunnelmmasta tuli jotenkin mieleen vanhat television lännensarjat.
-
Myös malleja oli käytetty, isoissa rooleissa oli ainakin Clark Gable
Tämä oli minustakin ihan selvä juttu.
Minusta taas kasvot olivat erinomaisia ja helposti tunnistettavia.
Siihen oli selvästi pyritty. Jokainen hahmo oli piirretty mahdollisimman selkeästi ja huolitellusti omaksi persoonakseen. Mutta silti kun katsoi kasvoja ihan vierekkäisissäkin kuvissa, oli vaikea uskoa, että on sama hahmo, vaikka on samat vaatteet, samat hiukset tai sama parta. Esimerkiksi naiset näyttivät joissakin kuvissa kaunottarilta, mutta toisissa kuvissa ihan naapurintytöiltä. Ja jos näiden kahden tarinan kolme tärkeää naishahmoa olisi pistetty vierekkäisiin kuviin, niin ainakaan minä en olisi kyennyt sanomaan, kuka kukin on muuta kuin enintään hiuksista ja vaatteista päätelen. Mutta ei tämä nyt niin vakavaa ole. Tiedän kuuluvani siihen vähemmistöön, joka ei Scascitellistä innostu. Hieno juttu, että valtaosa innostuu. Ja on hän nyt selvästi parempi kuin Diso ja Ruju, jotka viime vuosina ovat saaneet aika paljon ruutuaikaa maxien sivuilla.
-
Todellisuudessa intiaani olisi voinut astua vaikka puolilahon rungon päälle, eikä Tex olisi kuullut sen katkeamisesta johtuvaa rytinää.
Texin korvan juuressa on kuitenkin ammuttu kymmeniä- ellei satojatuhansia laukauksia. Lisäksi lähietäisyydellä on räjähtänyt lukemattomia dynamiittipanoksia ja on ammuttu tykillä. Kaiken logiikan mukaan Texin pitäisi olla umpikuuro, joka ei kuulisi muuta kuin tinnitusta ( edellyttäen, että kuurot kuulevat sitä... )
Ronald Reagan menetti toisesta korvastaan kuulon yhden laukauksen takia ja sekin oli pelkkä rekvisiitta-ase...
-
Todellisuudessa intiaani olisi voinut astua vaikka puolilahon rungon päälle, eikä Tex olisi kuullut sen katkeamisesta johtuvaa rytinää.
Texin korvan juuressa on kuitenkin ammuttu kymmeniä- ellei satojatuhansia laukauksia. Lisäksi lähietäisyydellä on räjähtänyt lukemattomia dynamiittipanoksia ja on ammuttu tykillä....
Ja Carsonkin sahannut hirsiä useamman kerran Texin lähistöllä...
Luulin Dison vaihtaneen taivaalliseen ateljeeseen mutta väärä oli käsitys. Kunnioitettavan korkeassa iässä vielä jaksaa ja vaikka taiteessa ei aihetta ylenpalttiseen kehumiseen niin tarina saattaa olla ok. Viitekuvat ainankin ovat ihan kiinnostavat oloisia
https://shop.sergiobonelli.it/tex/2023/09/22/albo/laramie-county-1023615/
-
Juu-u. Eikä tämä tähän jää. Nyt julkaistava tarina on käsittääkseni vanhempi kuin viimeisin Disolta julkaistu tarina, joten kuvitus saattaa olla vähän parempaa kuin edellisessä julkaisuissa. Mutta näitä on sitten vielä toinenkin Dison piirtämä tarina naftaliinissa. Voivoi. Sekä Diso että Cossu ovat saaneet paljon vastuuta maxien piirtäjinä, koska ovat kumpikin aika nopeita, ja tässä formatissa on aika usein tullut syystä tai toisesta hoppu. Harmittaa, että maxit ovat tällainen roskalaatikko, johon kipataan tarinat, joita ei muuten julkaistaisi. Onneksi tästäkin säännöstä on jo useampi poikkeus, mutta näkyy näitä b-luokankin tarinoita vielä valmistuvan.
-
Tarina Neljä kostajaa nyt luettu ja toimintaa on piisannut...Mukava vertaus sivulla 208, Carson: "Ei pelkoa, sheriffi! Teidät nähtyään kaikki pyyhälsivät tiehensä kuin raketit!" Ei ihan parhaimpia muttei huonoimpiakaan Maxeja. Ihan ok!
-
Ihan kelpo tarina tuo oli, mutta en olisi Nizzin kirjoittamaksi arvannut. Alussa Texin ja Carsonin sanailu ei tuntunut lainkaan siltä leppoisalta vitsailulta, jota Nizzi aikoinaan harrasti. Minusta tuo oli pikemminkin vakavaa piikittelyä ja jopa riidanhaastamista. Jäi hiukan huono maku tuosta.
Piirtäjän tekemistä kasvoista en erityisemmin pitänyt. Lähes jokainen muistutti jollain lailla klovnia. Taustat oli kyllä tehty huolella ja niissä ei ollut sinänsä moittimista. Paitsi [spoiler] miksi ihmeessä tuollaiset salatunnelit ovat aina piirretty niin viimeisen päälle tehdyiksi. On leveä ja korkea tunneli portaineen, huolella tehdyt seinät ja päässä moitteeton laituri avoimen vesiväylän päässä. Olisi joskus pölkyillä tuetut hiekkaseinät, pari lahonnutta lankkua kivien päällä laiturina, puoliksi uponnut vene ja käytön puutteessa umpeenkasvanut väylä. [/spoiler]
-
Minä kyllä tykkäsin tästä uutukaisesta. Enpä olisi minäkään sitä Nizzin kirjoittamaksi arvannut, kun oli niin hyvä, ja yllättävän paljon vainajiakin syntyi. Ehkä hänellä on ollut taas joku apukirjoittaja tai sitten on plagioinut tekstin jostain, mitä hän on ennenkin harrastanut. Se piikittely vaivasi kyllä minuakin. Kuvitus oli ammattitaitoista ja hyvää, mutta ei ihan suosikkipiirtäjäni kuitenkaan.
-
Lähivuosien maxeja uudelleenlukeneena täytyy kyllä sanoa että Nueces Valley ja Bill-veljekset on ihan kärkikastia maxeissa tai texeissä ylipäätään!
Mistähän lie johtuu että juuri nämä tarinat missä tietynlainen päähenkilön rooli perusporukan ulkopuolisilla uusilla hahmoilla (Jim-kaksikko ja Bill-trio ;D), mutta loistavia tarinoita minusta olivat.
-
Nuecas Valley on maksien parhaimmistoa(kun ei lasketa mukaan uusintoja) mutta vaikka Billin veljeksistä pidin aluksi paljon niin lukuisten lukaisujen ja monen kuunkierron jälkeen pidän sitä "enää" keskinkertaisena. Päinvastaisia tapauksia Verilöylyn hetki ja Viikatemiehen tiellä en aluksi juuri perustanut teoksista mutta vuosia myöhemmin totesin varsin hyviksi seikkailuiksi.
-
Neljässä Kostajassa oli tällänen. Mihin tarinoihin näillä viitataan? En nyt osaa yhdistää.
-
Tuo sama teksti on toistunut useammassakin Texissä.
-
Tuo sama teksti on toistunut useammassakin Texissä.
Aivan, eli tällekkö ei muuta selitystä, kuin että olisi vain eräänlainen heitto Texeissä silloin tällöin?
-
^^ Tuollaista ei tietääkseni ole koskaan näytetty tapahtuneen. Usein Carson itse viittaa tuohon ja olen aina ihmetellyt miksei kukaan sano siihen ilmeistä vastausta: "Eli sinulla on vielä pari viikkoa elinaikaa jäljellä?"
-
^^ Tuollaista ei tietääkseni ole koskaan näytetty tapahtuneen. Usein Carson itse viittaa tuohon ja olen aina ihmetellyt miksei kukaan sano siihen ilmeistä vastausta: "Eli sinulla on vielä pari viikkoa elinaikaa jäljellä?"
Veikkaisin Carsonin iäksi jotain 55-65. Kuitenkin alle 70. Eli ainaki sen reilu 30v olisi näinollen elinaikaa jäljellä. ;D
-
Veikkaisin Carsonin iäksi jotain 55-65. Kuitenkin alle 70. Eli ainaki sen reilu 30v olisi näinollen elinaikaa jäljellä. ;D
Oisko Tex 45 v, Carson 60 v, Tiger 40 v ja Kit Willer alle 20 v, nämä nykykäännöksen mukaan.
-
Muistaakseni maxitexissä "Kadonnut poliisipäällikkö" Carson rähjäsi isoon ääneen, että oikea ikä on 55, kun koitettiin vääriin henkilökortteihin leimata "kuusikymppiseksi"... ;D
-
Yksi suosikkimakseista Meksikon Luotijuna on komeaa katsottavaa väreissä. Vaikka yleensä pidän enemmän m/v, tämä on yksi poikkeuksista.Ortizin taide näyttää paremmalta. Suomessa tuskin julkaistaan mutta tämän päivittäisin värimaksiksi ilman empimistä.
https://en.sergiobonelli.it/tex/2024/05/03/comics/oltre-il-confine-1024610/ (https://en.sergiobonelli.it/tex/2024/05/03/comics/oltre-il-confine-1024610/)
-
Tuo Blascon piirtämä Junarosvot 2-3.1990 oli muistaakseni saksittu hieman lyhyemmäksi Italian julkaisusta. Tuo olisi ihan kiva saada kokonaisena vaikka Maxi julkaisuna. Vaikkei se muutaman sivun lyhyempi suomen julkaisu nyt mitään isoja aukkoja tarinaan jättänyt. Blascon taide on siinä vaan niin upeaa. Ja tarinakin hyvä.
-
Ei vaan taida enää ainakaan näillä näkymin tulla uusintoja maxeissa. Viimeset aika monta Maxia ollut kaikki uusia tarinoita. Ilmeisesti Italiassakin on siirrytty kahden maxin vuosivauhtiin?
-
Kaksi uutta Maxi tarinaa vuodessa tulee Italiassa. Vuoteen 2017 asti ei tullut Italiassa kuin yksi uusi tarina vuoteen, mutta Suomessa julkaistiin uusintoja toisessa opuksessa. Nyt ei tarvetta siihen enää.
-
Toivottavasti ensi viikolla ilmestyvä Suuri Salaliitto petraa kostajakvartetista. Neljässä Kostajassa oli kyllä paljon hyvää mutta viimeisessä kolmanneksessa tapahtui 2 asiaa joiden vuoksi pokkaria ei voi keskitasoa paremmaksi sanoa.
Vernon vasikoi jumalattoman helposti ystävänsä rangereille jotka vielä olivat haavoittaneet häntä niin pahasti ettei olisi missään nimessä pystynyt edes paeta kumppaninsa mukana. Pahemmaksi meni lopussa missä eversti yritti saada teksiä tekemään armomurhan. Tyhjän pistoolin juttu oli hyvä jossain aiemmassa tarinassa, ettei olisi peräti Hermamin mainitsemassa junarosvoissa. Kuolemansairaan miehen päivien päättäminen tyylillä kuten erinomaisessa Sodan Liekeissä olisi ollut parempi, ja helposti.
-
Taide ei Salaliitossa ole hyvää. Jos sanoisi keskinkertainen siinä ehkä rahtusen liioittelua. Tarina onneksi sen sijaan on varsin oivallinen. Nizzi onnistui paremmin kuin Neljässä Kostajassa. Suuremman luokan vehkeilyt missä politiikkoja mukana ovat yleensä olleet kelpo seikkailuja ja tämä ei ole poikkeus.
Keväällä sitten päästään ihailemaan Dison taidetta Laramie Countyssa. No, tarinakuvaus vaikuttaa ihan hyvältä.
"Tex Willer ja Kit Carson ovat Wyomingissa Corriganin ja hänen säälimättömän murhaajakoplansa jäljillä. Laramie Countyssa he joutuvat keskelle sukuriitaa, joka uhkaa tahrata laitumet vereen. Vanhan Templetonin karjamiehet vaativat oikeutta saada laiduntaa nautojaan Fosterien mailla, jotka puolestaan viljelevät maata. Tämän lisäksi rosvot liittyvät julmiin cheyennesaalistajiin, joita johtaa päällikkö Red Bear. Mutta toverukset voivat luottaa Kit Willerin ja Tiger Jackin apuun. "
-
Mua tuon Suuren salaliiton taide ei haitannut, sillä tarina oli ihan hyvä.
-
Tarina onneksi sen sijaan on varsin oivallinen. Nizzi onnistui paremmin kuin Neljässä Kostajassa.
Tuon voisin allekirjoittaa. Ainut, mihin olisin toivonut petrausta oli Texiin ja Carsoniin kohdistunut väijytys kaupungissa. Piti olla niin varma nakki tappajille, että toivoin jotain vähän poikkeavaa. [spoiler]Mutta ei; Tex ja Carson astuvat kadulle, joutuvat väijytykseen ja lahtaavat vastustajansa. Lisäksi tarinan eversti olisi ansainnut karumman kohtalon, koska oli selvästi mukana salajuonessa.[/spoiler] Mutta muuten pidin tarinasta, ja vaikka aika tutuilla vesillä seilattiin, niin aika moneen kohtaan oltiin haettu vähän erilaista näkökulmaa.
-
Välillä oli kyllä vaikea tunnistaa, ketä hahmoa piirtäjä missäkin ruudussa tarkoittanut. Muuten piirrokset oli ihan ok.
-
Uusimman maksin sivulla 141 kun Tex luettelee mahdollisessa sodassa keitä navajot saisivat tuekseen mainitsee hualpait. Henk koht näkemykseni on Texillä(ja navajoilla) on ollut ns sukset ristissä sen verran pahasti hualpaiden kanssa menneisyydessä etteivät nämä missään nimessä liittoutuisi navajojen kanssa edes yhteistä vihollista vastaan ??? :P
-
Suuri salaliitto luettu. Sama juttu pisti silmään itselläkin, että eipä taitaisi hualpait tulla navajojen avuksi ;D.
Tarina oli ihan ok vaikka osin tuntui aika samalta juonikuviolta ainakin tuo sotilaiden seikkailu reservaatissa kuin jo monesti aiemminkin nähty, ja toisaalta tietyt palaset tuntui loksahtelevan paikalleen helpommin kuin tavallisesti. Parker käytännössä löytyi heti, koko inkkarikopla vangittiin ilman laukaustakaan, sopivasti jäi murtovaras todistajaksi, sotilaat pysäytettiin ennätyshelposti ja niin edelleen.
Mutta valitettavasti ei hyvältä näytä piirrosjälki maxien tulevaisuudessa. Tähänkö se sitten johti kun Italiassa kiihdytettiin maxien julkaisutahtia. Taide Suuressa salaliitossa ei ollut ihan huonointa mutta ei parastakaan, ja Egmontin sivuilta kun vilkaisee tulevia maxeja, niin seuraavissa kolmessa on vielä huonompaa piirrosjälkeä...
-
Tähänkö se sitten johti kun Italiassa kiihdytettiin maxien julkaisutahtia.
Ainahan se on niin, että määrä ei korvaa laatua. Mutta... Maxi on aina ollut Texin saralla huonosti piirrettyjen tarinoiden kaatopaikka. On siellä erinomaista kuvitustakin aina välillä, mutta aika säännönmukaisesti sinne kipataan vanhojen taiteilijoiden viimeiset, horjuvat työt. Lisäksi ne, joita ei ole kehdattu perussarjassa julkaista. Kehnoimpien töiden joukossa ainakin kuvituksen osalta ovat Lito Fernandezin Alaskan ihmissyöjät ja Letterin Kobran myrkky. Sekä kaikki Dison viimeisimmät. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, että Maxi on ollut kehnosti toimitettu ja aikataulujen kanssa on tehnyt monta kertaa tiukkaa. Siksi on pitänyt turvautua joskus todella nopeisiin kuvittajiin. Diso on yksi tällainen. Noh, nythän Italiassa vissiin on panostettu tähänkin formaattiin (joka mielestäni on erittäin hyvä ja potentiaalinen). Vanhat tarinat on kuitenkin pitänyt käyttää pois varastosta roikkumasta. Siellä on tosiaan vielä se yksi Dison tekele jäljellä, mutta sen jälkeen pitäisi homman palata normaaleille urille.
-
Kobran myrkkyä ei ole enää hallussa se oli Willereiden joukossa jotka annoin siskonpojalle jotta tenavalla on muutakin lukemista kuin äitinsä tilaama Aku Ankka. Muistaakseni taide kuitenkin oli ihan kohtalaista. Alaskasta olen samaa mieltä ei se Dison piirtämien maksien kamaluuden tasolla ole mutta kuitenkin. Diso osaa muuten piirtää lintuja varsin hyvin sääli etteivät henkilöt onnistu likimainkaan samalla tasolla.
-
Tulevat maxit siis:
Kevät 25: Diso/Ruju
Syksy 25: Torti/Nizzi + Mandanici/Serra
Kevät 26: Cossu/Zamberletti + Diso/Ruju
Vaikea kyllä nähdä että mitään parempaa olisi luvassa. Kyllä maxit on sellainen tex-tarinoiden kaatopaikka että saatanpa jättää nämä jopa ostamatta. Yhtään oikeasti hyvää kahden tarinan maxia ei ole tainnut vielä koskaan tulla?
Ehkä ainoa edes ohut kiinnostus osuu tuohon Mandanici/Serra tarinaan. Se on kai Civitellin idean pohjalta ja Mandanici (on muuten kaikkien aikojen toinen naiskuvittaja Texin parissa) vaikuttaa ihan lupaavalta. Nuo Cossu/Diso/Torti onkin sitten aika sietämätöntä kuvitusta itselleni.
Kyllähän tää sarja Bosellin pitkää tarinaa + kunnon kuvittajaa vaatisi taas (kuten esim. Bill veljekset, Nueces Valley maxit)
-
Yhtään oikeasti hyvää kahden tarinan maxia ei ole tainnut vielä koskaan tulla?
Makuasia luonnollisesti mutta on olemassa peräti 2 Maxia jossa molemmat tarinat hyviä. Kalkkarot&pahemmat käärmeet ja Chicagon Pomo.
-
Kevät 25: Diso/Ruju
Syksy 25: Torti/Nizzi + Mandanici/Serra
Kevät 26: Cossu/Zamberletti + Diso/Ruju
Ai pahus, siellä on siis vielä yksi Dison työ naftaliinissa. Luulin, että loppuivat jo. Mutta tuskin tuon jälkeen enää niitä tulee. Cossun kohdalla en tiedä, mikä on tilanne, mutta hän on myös huippunopea, joten sen takia saanut paljon töitä. Jostain kuitenkin luin, että muutos olisi tapahtumassa, ja näillä herroilla työt Texin parissa loppuisivat. No, Disohan on jo tosi vanha, joten aika viimeistään tekee tehtävänsä. Mutta nyt vähän huolestuttaa, että siellä sitten kuitenkin vielä olisi turvauduttu Cossuun.
-
Uusin max, suuri salaliitto... Piirtäjä ei kyllä osaa piirtää kasvojen kuvia oikein kunnolla, todella huonoa jälkee,ei meinaa tunnistaa kitiä tai Texiä. Tarina itessään on tietenkin pitkä, uuvuttava ja eikä mitään uutta auringon alla. Pisteitä 4/10
-
Laramie County luettu ja omasta mielestä oli kyllä todella hyvä tarina. Jännityskin säilyi ihan viimeiseen sivuun asti, niin paljon sivuhenkilöitä että tosissaan ei tiedä kuka lopulta kuolee ja kuka jää eloon, kun kyseessä ei ole pelkästään tuttu perusnelikko. Ja vaikka Diso ei todellakaan ole parhaita piirtäjiä, väittäisin jopa että parempaa jälkeä kuin miehen edellisessä maxissa. Ja parempaa kyllä mitä Suuressa salaliitossa oli...
Kansikuva muuten näyttää olevan uudelleenpiirretty versio jostain vanhasta Galepin kannesta. Saattoi olla Suuressa salaliitossakin. Onko kansi-ideat lopussa vai mistähän tämä kierrätys johtuu... ;D
-
Nyt onkin illalla herkuttelua! Luen uusimman Maxin Laramie Countyn. Kommentoin sitä sitten...Nyt luettu. Ihan ok, vaikkei ihan Maxien parhaimmistoa mielestäni.
-
Kansikuva muuten näyttää olevan uudelleenpiirretty versio jostain vanhasta Galepin kannesta.
Näkyy olevan Suomessa TW 1986 /4, syytä en tiedä mänekään miksi Villa on sen tahtonut tehdä uusiksi..
Edit: ja italian nro 44
-
Näkyy olevan Suomessa TW 1986 /4, syytä en tiedä mänekään miksi Villa on sen tahtonut tehdä uusiksi..
Edit: ja italian nro 44
Tämä taisi liittyä siihen että syksyllä 2023 kun ihan tarkalleen Texille tuli 75v mittariin, niin koko SB Editoren sarjakuvavalikoiman kannet olivat yhden kuukauden ajan uusioversioita klassisista Tex kansista.
Esimerkiksi Nuoren Texin osalta uusiokanneksi valikoitui sattumoisin meidän 1/71 -kansi (toki Carson on siinä vaihtunut nunnaan!). Tämä kyseinen kansi ja nTW tuli siis meillä joulukuussa 2024 ulos:
https://storyhouseegmont.fi/tuotteet/nuori-tex-willer-12-24-laupeutta-ja-lyijya/
Ja tosiaan jokaisessa Editoren tuotteessa oli näitä Texin uusioidea kansia silloin syksyllä 23 Italiassa.
Edit: Tässä vielä toinen esimerkki;
Zagor lokakuu 2023: https://en.sergiobonelli.it/zagor/2023/08/31/comics/la-laguna-delle-rocce-dipinte-1023530/
Ja tämähän on ilmiselvä Tex 11/1975:
https://moog.antikvariaattimakedonia.fi/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=28791
-
maxi Tex laramie County,,,, en on oikeastaan koskaan lukenut näin surkeata kuvitus mitä tässä on... Tex porukan naamoja ei oikeastaan ei edes tunnista... Ompn taso laskenut reippaasti
-
Normidisoa..on siihen tottunut/turtunut vuosien varrella ettei häiritse enää niin paljon kuin aikoinaan. Hänen piirtämäkseen ei kuitenkaan ole onneksi päätynyt maksien parhaimmistoa tarinoiden osalta. Ainoa Dison kuvittama minkä ääreen palaan edes kohtuullisen usein (parikolme krt/vuosi) on Suuri Kilpajuoksu. Hyvä seikkailu ja olisi ansainnut paremman taiteen mutta kyllä sen tuollaisenakin lukee ilman isompaa kärsimystä.
-
maxi Tex laramie County,,,, en on oikeastaan koskaan lukenut näin surkeata kuvitus mitä tässä on... Tex porukan naamoja ei oikeastaan ei edes tunnista... Ompn taso laskenut reippaasti
Et varmaan ole lukenut Texin numeroa 5/2025 vielä? Siinä ensimmäisen tarinan kuvittaja taistelee tiukasti Dison kanssa kumman kuvitusta katselee vähemmän mielellään. Tex kyllä näyttää enemmän "omalta itseltään" kuin Dison piirtämänä mutta "kirveellä veistetyt" kasvot. No, plussaa ettei höhliä virnistelyjä ole.
Jostain syystä Diso piirtää linnut kyllä hyvin, kaiketi se on aihe mikä hänellä lähellä sydäntä. Harmi ettei Willeriin ole samanlaista liekkiä syttynyt, jälki olisi voinut olla vähintäänkin keskitasoa.