Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[PeisosKronnonen]

Aivan varmasti. En lähde tuota kruunaamaan kaikkien aikojen parhaaksi tarinaksi mutta paras maksiteksi se on, mikä ei ihan vähäinen saavutus koska niinkin raudanlujia kertomuksia kuten cheyenne club ja vaarojen panama sarjassa mukana.

Saatan olla vielä kuumeen jäljiltä pöllämystynyt, mutta täytyy sanoa, että vaatii aika värikkäitä laseja, että pystyy tämän uuden Maxin korottamaan yli Cheyenne Clubin tai etenkin Vaarojen Panaman. Päinvastoin, Kit Carsonin menneisyys on muutaman klassikko-Maxin ohella sarjan heikoin esitys. Tietysti jos maksimaalinen sadismi on hyvän tarinan merkki, niin sitten.

Tässä olisikin hyvä verrata iän vaikutusta mieltymyksiin. Eli näkyykö lukijan ikä ja/tai milloin on aloittanut aktiivisesti lukemaan Texiä parhaitten tarinoiden valinnoissa. Itse olen 43 ja aloitin Texien lukemisen aktiivisesti ehkä n. 1985.

[TexKiller]

Saatan olla vielä kuumeen jäljiltä pöllämystynyt, mutta täytyy sanoa, että vaatii aika värikkäitä laseja, että pystyy tämän uuden Maxin korottamaan yli Cheyenne Clubin tai etenkin Vaarojen Panaman. Päinvastoin, Kit Carsonin menneisyys on muutaman klassikko-Maxin ohella sarjan heikoin esitys. Tietysti jos maksimaalinen sadismi on hyvän tarinan merkki, niin sitten.

Nyt on bananapressin sivut "kaatuneet" mutta on muistikuva sivulla mainittiin carsonin menneisyys äänestettiin Italiassa parhaaksi Tex tarinaksi.

Osapuilleen saman ikäinen,taisi joskus 1979-80 kun lukaisin ensimmäisen Texin. Tai enempi se oli kuvien katselua.

Vaikka Suomessa parhaat vuodet Texissä osui 1970 luvulle niin mitäin varsinaista pidemmän kauden kestävää lamaa ei ole tullut joskin 1984 tai 1985 vuosi oli heikohko.

Uudemmista tarinoista varsinkin mies baltimoresta, kuolleen miehen käsi ja vegasin lainvalvojat tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen.

[vekka_of_savo]

Aivan varmasti. En lähde tuota kruunaamaan kaikkien aikojen parhaaksi tarinaksi mutta paras maksiteksi se on, mikä ei ihan vähäinen saavutus koska niinkin raudanlujia kertomuksia kuten cheyenne club ja vaarojen panama sarjassa mukana.

Mielestäni myös kokonaisuutena yliarvostettu tarina. Saa luultavasti erikoisuuslisää juuri tuosta Carsonin menneisyyden käsittelystä, joka ei ihan jokapäiväistä vakiokamaa.

Ei toki huono, mutta paljon parempiakin löytyy sekä uusista että vanhoista tarinoista.

[TexKiller]

Mielestäni myös kokonaisuutena yliarvostettu tarina.

Noinhan se menee aina. Jos sarjakuvaa/elokuvaa/musiikkia arvostetaan yleisön keskuudessa enemmän kuin kuinka hyväksi sen itse mieltää se tuntuu yliarvostetulta.

[PeisosKronnonen]

Uudemmista tarinoista varsinkin mies baltimoresta, kuolleen miehen käsi ja vegasin lainvalvojat tekivät erittäin positiivisen vaikutuksen.

Hmm, itse pidin Mies Baltimoresta -tarinasta, mutta etenkin Kuolleen miehen kättä todella huonona eikä Vegasin lainvalvojatkaan suosikikseni pääse.

[Hannu]

Uusi maxi tuli myös hankittua, vaikka johan tuo seikkailu tuolla hyllyssä normeissa tököttää. Mukavaa maxeissa - samoin kuin kronikoissa - on niiden letkeä olomuoto; varsinkin nuo -90 luvun normitexit on niin hankalia kittanoita käsitellä, ettei niitä oikein äkkiä huvita lueskella. Niin, tuo Carsonin menneisyys on tosiaan Italiassa joskus jossain äänestyksessä saanut ykköspaikan parhaana seikkailuna. No, eihän tuo nyt hullumpi ole, mutta en itse  sitä  kyllä moiselle paikalle sijoittaisi, varsinkin kun kuvittajana on Marcello, joka ei todellakaan ole suosikkipiirtäjieni joukossa. Mutta mukavaa jos joku tästä on innoisssaan, hieno homma!

PeisosKronnonen heitti ajatuksen, että lukijoiden mieltymyksiin vaikuttaisi se milloin on Texiin tutustunut. Tuosta asiasta minä olen ollut jo iät ja ajat vakuuttunut (ja olen varmaan Kvaakisskin joskus sen tuonut esille). Itse ensimmäisiä Texejä luin -60 luvun alkupuolella, alle kouluikäisenä; Texin loppuminen vuoden 1965 lopussa oli kaamea shokki; vasta 40 vuoden jälkeen pääsin lukemaan miten seikkkailussa kävi (Valkoisen biisonin pojat; maxina 2006; muistan kuinka tuota Askolta täällä Kvaakissa kärtin ). Mutta liuska-ajan, siis Galepin piirtämien texien myötä minä Texin lukijaksi vartuin, ja välillä on ollut hankala hyväksyä/tottua uusiin piirtäjiin. Ticci meni aika helposti, mutta Letteri vaati enemmän sulattelua. Fuscon ja Nicolon kanssa on vieläkin ongelmia.

Mutta ymmärrän täysin sen, että joku joka on hypännyt matkaan paljon myöhemmin, ja ehkä eka kosketus on ollut vaikka Civitelliä tai Villaa tai jotain muuta, ei sitten sulatakaan Galeppia (mikä oikeasti on pyhäinhäväistystä, koska Galeppiini on luonut Texin visuaalisen ilmeen!).

Joka tapauksessa, mukavia lukuhetkiä kaikille uuden Maxi-Texin kanssa, olit vanha tahi nuori!

[Hannu]

Vaikka Suomessa parhaat vuodet Texissä osui 1970 luvulle niin mitäin varsinaista pidemmän kauden kestävää lamaa ei ole tullut joskin 1984 tai 1985 vuosi oli heikohko.

Haluanpa vielä tätäkin kommentoida. Kun Tex Willer vuonna 1971 aloitti uuden tulemisen pokkarimuodossa, niin -70 luvun alkupuolella julkaistut tarinat poimittiin Italian kataloogista sieltä täältä, Suomen liuska-ajan jälkeisistä seikkailuista. Saman ajan Italian seikkailuista jäi tuolloin iso osa julkaisematta. -70 luvun lopussa ja -80 luvun alussa, siis aina tuonne vuoteen -84 mentiin sitten jossain määrin Italian vauhdissa, mutta -84 - -86 Suomessa sitten julkaistiin pitkä tovi noita väliin jääneitä seikkailuita, ei toki läheskään kaikkia. Mutta tuossa joukossa oli mm. sellaisia helmiä kuten Sabina tietäjä ja Kangastus (2-3/1986), Muumioiden sali (5-7/1984), Mormonikopla (14-15/1984) ja Keltainen käsi (16/1984-1/1985).   

Mielenkiintoista tuossa TexKillerin kommentissa onkin, että saman "kultakauden" tarinat ovatkin sitten vähän myöhemmin "heikohkoa". Ei millään pahalla, kunhan mietin.

Minusta nuo Texin vuosikerrat 1984-86 ovat todella nostalgista tavaraa.

[Mr. Font]

Värikirjastoissa näkee hyvin tuon alkuperäisen ilmestymisjärjestyksen ja onneksi ollaan jo päästy aikalailla yli noista 84-85 vuosien seikkailuista. Italian liuska-ajan loppupuolen tarinoitahan nämä siis ovat. Selkeästikkään piirros eikä juonenkehittely ole kumpikaan vielä sillä tasolla jolle se tulee hieman myöhemmin pääsemään. Ehkä se kuuluisa kulta-aika alkaa jostakin El Morisco, Fort Defiance tarinoiden kieppeiltä. Tonne on kuitenkin vielä matkaa ja meilläkin kestää vuosia ennenkuin kirjastossa näihin päästään käsiksi. Sitten se tykitys jatkuukin ja taso pysyy melko korkeana pitkään, montakymmentä seikkailua, sisältäen Ticcin ja Letterin parhaan kauden. Joten kyllä voin ymmärtää miksi jonkun mielestä esimerkiksi nuo suomessa 74-78 vuoden seikkailut on parempaa tavaraa kun nämä 84-85, onhan siinä ollut Italiassakin numeroita melko paljon välissä.

[TexKiller]

Mielenkiintoista tuossa TexKillerin kommentissa onkin, että saman "kultakauden" tarinat ovatkin sitten vähän myöhemmin "heikohkoa". Ei millään pahalla, kunhan mietin.

Voi  olla muistikuva pettää, toistakymmentä vuotta siitä kun oli nuo vuosikerrat hallussa...Pitääpäs huvipuistosa vilkaista tarinakuvaukset jossain vaiheessa....

"Ratsupiiskan arvoitus", "väijytys kalliolla","muukalainen","el gringo" ja "pony express"

eivät olleet makuuni mutta kelpo sarjoja silti selkeä enemmistö. Oli jäänyt vain ne kehnommat mieleen eivät laadukkaat. Eli kumpikaan vuosikerta ei ole erityisen heikko.

Ja kyllähän ratsupiiskan arvoituskin asiansa ajoi koska vain yhden numeron mittainen.

[Miqz]

Ehkä se kuuluisa kulta-aika alkaa jostakin El Morisco, Fort Defiance tarinoiden kieppeiltä. Tonne on kuitenkin vielä matkaa ja meilläkin kestää vuosia ennenkuin kirjastossa näihin päästään käsiksi. Sitten se tykitys jatkuukin ja taso pysyy melko korkeana pitkään, montakymmentä seikkailua, sisältäen Ticcin ja Letterin parhaan kauden.

Missä kirjaston numerossa (about) päästään näihin eli missä vaiheessa liuskatarinat on käyty läpi?

[Hannu]

Morisco näyttäis olevan kirjaston nro 47 kannessa, eli pari vuotta menee

[Mr. Font]

Juu ei nyt onneksi enää ihan hirveen kauan. Ja on kirjastossa hyviä seikkailuja tulossa ennen sitäkin, pikkuhiljaa päästään vauhtiin.

2019 siis Moriscoilut ja mm. Ticcin Apashien maa.

Todellisiin klassikoihin päästään käsiksi sitten 2021-22; Traaginen risti, Mefiston poika, Paholaisaave, Suuri vehkeily ja Luvattu maa on varmaan sellasia mitkä muitakin lukijoita kiinnostaa nähdä väreissä.
Näiden jälkeenkin paljon loistavia seikkailuja ja kyllä toivoisi että kirjasto ilmestyisi useammin. Kerran kuussa olisi sopiva mutta minkäs teet.

Takaisin Maxeihin, ihan positiivinen juttu että julkaistaan uusiksi tarinoita Maxeissa, varsinkin kuten todettu niin 90-luvun lehdissä liimaus aika huono. Hyvä tarinahan tämä Carsonin menneisyys on mutta kyllä Panama menee heittämällä ja Cheyenne clubikin vielä tästä ohi.

[Hannu]

Sama täällä! Värikirjasto kerran kuussa elikkäs 12 nroa/vuosi, se olisi sopeva tahti. Kyllä tämä niin madellen etenee. En ymmärrä miksi norskit niin panee hanttiin (näin olen ymmärtänyt että siitä olisi kyse, tiedä sitten). Norjassa tuntuu sarjakuvilla menevän paljon paremmin kuin täällä. Maxi-texejä tulee muistaakseni ainakin 6 vuodessa, sitten semmoinenkin lehti siellä ilmestyy missä on kapteeni Mikiä ja Davy Crockettia. Noissa Norjan Maxeissa on tietenkin suurin osa vastaavia uusintoja kuin meillä.
Tuolta näkyy noita Norjan Egmontin julkaisuja: http://www.univers.no/tegneserier/ovrige_tegneserier/Davy-og-Miki-2/sku-51365

[vekka_of_savo]

Sama täällä! Värikirjasto kerran kuussa elikkäs 12 nroa/vuosi, se olisi sopeva tahti. Kyllä tämä niin madellen etenee. En ymmärrä miksi norskit niin panee hanttiin (näin olen ymmärtänyt että siitä olisi kyse, tiedä sitten).

Veikkaisinpa Suomessa ainakin myyntimäärien laskua, jos tahtia lisättäisiin. Keräilijät olisivat kartalla, mutta vähänkään satunnaisemmalle ostajalla alkaisi tulla ähkyä.

[Hannu]

Vekka on varmaan ihan oikeassa. Tuo ilmestymistiheyden kasvattaminen onkin vaan tex-fanin märkä unelma. Mutta jonkinmoinen parannus olisi jo siirtyminen viidestä numerosta kuuteen per vuosi.