Uusin Piko (Sikojenlahti) julkaistiin BD-sarjassa. Vähän pelkäsin, että siinä olisi painojäljessä toivomisen varaa, mutta kun vertasin sivuja ranskankieliseen versioon, en huomannut mitään eroa. Onkohan näissä nyt sitten luovuttu digipainatuksesta vai onkohan ranskisversiokin digipainatettu? Ja onkohan tämä nyt pysyvä olotila, että ei tarvitse olla pahoillaan näiden BD-julkaisujen painojäljestä?

Miten ovat perustelleet tuon 4 kirjaa/pärstä.

Kaupungissa on enemmän populaa kuin Suomessa.

Sen sijaan hyviin puoliin lukeutuvat metroasemien kioskityyppiset lainauspisteet, joskin niistä on mahdoton löytää muuta kuin pienten lasten ja aikuisten lukemistoa.

Kahden lapsen isänä voin sanoa, ettei maailmalla ole mitään niin upeaa kuin Espoon Lippulaivan kirjasto, jota jäin suuresti kaipaamaan palattuamme maailmalle.

Suomessa lapsiperheelle kaikkiaan 100 kirjan lainaaminen on siunaus vrt. täällä saa 4 kirjaa lainaan samanaikaisesti. Se tarkoittaa, että kirjastossa juostaan ahkerasti ja isi ei saa lainata mitään...

Varoitus; tämä teksti voi tuoksahtaa katkerille kyyneleille. Siis: Aku Ankka nro 23/2025, paksukaisaku, hinta kannessa: 6.50 ekkeliiniä.
     Aku Ankka numerolla 27 kuluvaa vuotta, järjestyksessä suoraan seuraava paksuaku siis, kannen ilmoitus kyseisen lehden hinnasta: 6,90 eur.
     Vakiot Akut ilmeisesti edelleen 4,50 koopeeällää kohden, Aku Ankka Klassikko 9,90 e/julkaisu. Mikä on kestotilauksen hinta, en nyt uskaltaisi muistella, koska suhtautumistapani on näihin asioihin linjoilla hihkaisu porukoille: "maksakaa te, niin minä luen"...

Atomimies Misterix

Massino Garnier ja piirtäjä Paul Campani luovat atomipatterista voimansa ammentavan supersankarin Misterix italialaiseen Albi Le Piu Belle Aventure -lehteen vuonna 1946.

Surameris-syndikaatti ostaa Asso di Picche -lehdessä julkaistujen sarjojen oikeudet argentiinalaiselle Editorial Abril -kustantajalle. Abrilin edellisvuonna aloittamassa Salgari-lehdessä julkaistaan Misterix-sarjan lisäksi elokuusta 1948 alkaen Pataässää nimellä As de Espadas (“Miekkaässä”).

Suramerisin avustamana Buenos Airesiin saapuvat ensimmäiset italialaiset. Heitä ovat Sergio Tarquinio, jonka Alan Blood -sarjaa julkaistaan Salgari-lehdessä; käsikirjoittaja Imero Gobbato, joka katosi myöhemmin jäljettömiin Guatemalassa; sekä Tex Willer -kuvittajana parhaiten muistettu Guglielmo Letteri.

Suramerista käyttävät 1950-luvulla lähes kaikki argentiinalaiskustantajat: Abril, Atlántida, Codex, Columba, Dante Quinterno ja Lainez. Kustantajista mm. Abril vaatii tekijöiltään sopimusta, joka takaa sille yksinoikeuden. Kyseisen ehdon rikkominen merkitsee töiden päättymistä.

Argentiinalaisen Misterix-liuskalehden julkaisu alkaa vuonna 1949. Misterix on 1950-luvun alussa maansa tärkeimpiä sarjakuvalehtiä. Abril julkaistee lehteä vuoteen 1962 saakka, ja Editorial Yago jatkaa sitä kolmen vuoden ajan. Suomeen atomiajan supersankari päätyy nimellä Atomimies Misterix, joka esiintyy Ilmarisen Jännityslukemisto- ja Seikkailukertomuksia-lehdissä 1950-luvulla. Viimeinen Editorial Yagon Misterix (n:o 859) julkaistaan 1965. Supersankari itse on vetäytynnyt eläkkeelle lehden sivuilta jo ennen viimeisten numeroiden ilmestymistä.