No, niin tässä vaiheessa kun kaikki ihmettelevät, että minkälainen peijooni lähettelee tänne foorumille keskeneräisiä tekosiaan muiden kiusaksi, päätin suoltaa syvimmän olemukseni kirjallisessa muodossa:
Tietoja:
Nimi: Tero Oksala
Ikä: 24
Koulutus/Ammatti: Toistaiseksi tietoliikennetekniikan opiskelija. Jonakin päivänä (toivottavasti) valmistun Ingenjööriksi. Tulevaisuuden haaveeni on päästä töihin johonkin animaatioita ja/tai kuvituksia tekevään firmaan. Eli olen nyt kouluttautumassa aivan väärälle alalle enkä tajunnut vaihtaa alaa ajoissa, kun siihen vielä olisi ollut mahdollisuus. Nyt kiroan omaa typeryyttäni...
-- Aloita tästä --
Minä ja sarjakuvat:
Sarjakuvaharrastukseni alkoi siinä 4-vuotiaana kun vanhempani tilasivat Aku Ankan. Tässä vaiheessa ei vielä ollut muista sarjakuvista mitään hajua. Myöhemmin kouluikäisenä kuvaan tulivat Asterixit, Lucky Luket, Mustanaamiot, Tarzanit ja monet muut, mukaan lukien myös Mämmilä, mitä äitini sattui keräilemään. Sarjakuvamanian oireita pahensivat myös yksi hyllylinen AA taskukirjoja, mummolassa toinen mokoma roope-setiä ja serkkujen luona järjetön määrä wanhoja Akuja.
Teininä aloin lueskemaan Alien-sarjaa ja muita synkemmän puoleisia tarinoita (Valitettavasti en kuolemaksenikaan muista minkä nimisiä albumit olivat koska en ostanut niitä omaksi, vaan lueskelin niitä pikkukylän kirjastossa). Aina kun jotain uutta oli ilmestynyt hyllyyn, tullut niin se oli kova juttu seuraavan kuukauden ajan. Samoihin aikoihin ryhdyin lukemaan myös Pahkasikaa, Mädiä ja muita vessahuumoriläpysköitä.
Jostakin kumman syystä en koskaan tykästynyt supersankarien edesottamuksia kuvaaviin sarjiksiin. Siis sellaisiin missä henkilöillä on hillittömät muskelit ja jotain hämäriä kykyjä. Niissä on jotain mistä en pidä, mutta en kuitenkaan osaa selittää mitä. Ehkä minussa on hiukan liikaa realistin aineksia.
Toisaalta pidän erilaisita fantasia- ja scifiaiheisista jutuista, erityisesti keskiaikiset ritari- ja samuraijutut kiinnostavat. No niin, jatketaanpa historiikkia.
Ammattikoulun aikoihin alkoi sarjakuvaharrastukseni olla hiipumaan päin ja muutettuani Ammattikorkeakoulun perään toiselle paikkakunnalle, se oli loppunut lähes täysin. Nykyään luenkin sarjakuvia todella harvoin. Tosin kotipuolessa käydessä tulee WC:seen otettua mukaan lähes poikkeuksettä jokin em. taskukirja. Sujuupa huussisa käynti hieman rattoisammin. Hyi minua! yök.
Se sarjakuvista, sitten muihin asioihin.
Kaikki jotka ovat lukeneet näytä kyntesi-viestiketjua ovat varmaankin huomanneet, että pidän pirtämisestä. Pidän siitä todella paljon. Sen huomasivat myös aikanaan ala-asteen opettajat koska kirjat, vihot ja joskus jopa koepaperit olivat rustattu täyteen mitä ihmeellisempiä piirroksia. Jossakin viidennen luokan tienoilla koin valaistumisen kun huomasin, että asioita voi kuvata myös muistakin kuvakulmista kuin suoraan edestä tai sivulta. Piirtelin niihin aikoihin lähes yksinomaan elottomia esineitä, kuten lentokoneita tai autoja. Yläasteelle mennessä olin siirtynyt erilaisiin pilakuviin joita edelleen ilmestyi tasaiseen tahtiin koulukirjojen sivuille. Tosin en vieläkään osannut piirtää kunnolla ihmisiä.
Päästyäni yläasteesta eroon ja siirryttyäni kuluttamaan ammattikoulun penkkejä, romahti kohtalaisesti alkanut piirustusharrastukseni lähes täysin. Unohdin kynät ja paperit ikuisiksi ajoiksi. Ehkäpä uudella koululla ja juuri saadulla kevarikortilla oli osuutta asiaan. Tai ainakin luulin unohtaneeni, sillä tuhertelin silloin tällöin myös ammattikouluaikoina. Mutta mitään vakavampaa en silloin edes yrittänyt.
Vasta kesällä 2000 tartuin uudellen kynään ja herätin jo kuolleeksi luullun harrastukseni jälleen eloon. Mistään uudesta kukoistuksesta ei monen vuoden tauon jälkeen ollut tietoakaan. Kesätöiden jälkeen vain sattui olemaan tylsää, enkä keksinyt parempaakaan tekemistä. Taitoa alkoi taas pikkuhiljaa tulla lisää, mutta todella hitaasti.
Piirtelin omiani vuoteen 2001, jolloin mielenkiintoni kohdistui taas muihin asioihin. Tällä kertaa 3D-mallinnukseen. Noin vuoden ajan mallintelin kunnes totesin että koneen edessä istuminen päivät pitkät ei ollutkaan kovin hauskaa. Tällöin aloin taas piirtämään perinteisellä tyylillä. Ja jälleen kerran sain huomata että vähäisetkin taidot rapistuvat todella nopeasti jos niitä ei käytetä.
-- Muuta --
Sarjakuvien satunnaisen lukemisen ja piirustuksen lisäksi harrastan mm. Akvaarion kanssa puljaamista ja hieman hifistyneempää musiikin kuuntelua. Retropelaamista harrastan myös (Amiga, C-64, PC:llä vanhat klassikot). Jonkin aikaa harrastin myös karatea, mutta koulun vuoksi jouduin jäämään harjoituksista pois iltaluentojen takia.
PS. Jaksoiko kukaan lukea loppuun asti?
-- Älä lue enää edemmäksi --
