Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Merimies on eri mies (11.04.2020 klo 11:30:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
11.08.2020, klo 21:30:30

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
483904 viestiä 10427 aihetta kirjoittanut 3836 jäsentä. Uusin jäsen: fastback
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Galleria | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kotimaiset sarjakuvat ja tekijät
| | |-+  Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 11 12 13 14 15 [16] 17 18 19 20 21 ... 41 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari  (Luettu 152949 kertaa)
OM
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 271



« Vastaus #225 : 03.10.2013, klo 13:16:24 »

Kirjoitan vähän liian sekavasti tänään joo. Joten tässä mitä olen yrittänyt sanoa, mutten osannut kirjoittaa oikein sitä, mitä olisi pitänyt sanoa ja kirjoittaa:

"1950-1970 lukujen kultaisena aikana aikana ilmestyi paljon hyviä ja laadukkaita sarjakuva lehtiä Suomessa."

Heti parempi kun kirjoittaa lyhyesti. Tongue
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 305



« Vastaus #226 : 03.10.2013, klo 13:27:46 »

Kirjoitit:
sarjakuvan kulta-ajoilta Suomessa vuosina 1960-1970

Tästähän nyt puhutaan siitä, että silloin ilmestyi useita laadukkaita sarjakuva-lehtiä. Pointti ei ole siis se, että milloin jokin lehti loppui tai alkoi.
Pointti on juuri siinä. Vuodesta 1960 vuoteen 1970. Laatusarjakuvaa tuona aikana edustivat lähinnä Barksin Ankat ja 4 WSOY:n Tintti-albumia. Toki itse pidän myös Kirbyn ja Ditkon töistä ja ehkä  joku yksittäinen hyvä Tarzan sekä korkkari ilmestyi.

Jos taas puhutaan 70-luvusta. Ei siinäkään hurramista ole. Kuten Kemppinen blogissaan toteaa:
Lainaus
Mutta kyllä sarjakuvan lupaavalta tuntunut uusi aalto laimeni muutenkin 1970-luvun loppua kohti.
40- ja 50-luvun varovaisen kehityksen jälkeen 60-luvun alkupuolella kohdattiin kuitenkin aallonpohja. Siitä lähtien on kustannuspuoli ollut laadullisesti pelkkää nousua.

Tässä nyt varmasti on ristiriita siinä, että mitä kukakin pitää laatuna. Ja jos yhtäkkiä laajennat haarukkaa 20 vuodella (ottaen mukaan 50- ja 70-luvut), niin silloin keskustelu muuttuu ihan muuksi. Joka tapauksessa minusta vaikkapa kaikki lännensarjat eivät ole laadukkaita.

Leppänen tekee omassa lajissaan laatua, jopa laatukuvia, mutta sisällöllisesti hänen työnsä ovat heppoisia, vailla syvempää ihmiskuvausta (tai kasvua), lämmintä huumoria tai oikeita tunteita. Edes nerokkaita juonikudelmia, omaperäisiä hahmoja tai visioita en ole hänen töistään löytänyt. Leppäsen sarjat ovat kuitenkin kelpoa, retroon vivahtavaa viihdettä, ja siksi olen tänä kesänä niitä hyvällä halulla lueskellut (sekä Mustanaamiossa, että Amokissa julkaistuja sarjoja). Varmaan tulee tuo uusi Porttikin hankittua ihan kiinnostuksesta Murtosaaren ja Leppäsen aikaansaannoksiin.
Kaikkien sarjakuvien ei tarvitse olla epämääräistä taidehiihtelyä tai kunnianhimossa kylpevää rypistelyä. Aloittaessaan 1970-luvulla Leppänen oli tärkeä esikuva monelle ja on hienoa nähdä miten hän on onnistunut graafisesti kehittymään koko ajan. Jäyhänä, piin kovana ammattilaisena Leppänen on tässä moninaisessa Suomen sarjisskenessä edelleenkin mies paikallaan.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
OM
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 271



« Vastaus #227 : 03.10.2013, klo 14:00:29 »

Kirjoitit:Pointti on juuri siinä. Vuodesta 1960 vuoteen 1970. Laatusarjakuvaa tuona aikana edustivat lähinnä Barksin Ankat ja 4 WSOY:n Tintti-albumia. Toki itse pidän myös Kirbyn ja Ditkon töistä ja ehkä  joku yksittäinen hyvä Tarzan sekä korkkari ilmestyi.

Jos taas puhutaan 70-luvusta. Ei siinäkään hurramista ole. Kuten Kemppinen blogissaan toteaa: 40- ja 50-luvun varovaisen kehityksen jälkeen 60-luvun alkupuolella kohdattiin kuitenkin aallonpohja. Siitä lähtien on kustannuspuoli ollut laadullisesti pelkkää nousua.

Tässä nyt varmasti on ristiriita siinä, että mitä kukakin pitää laatuna. Ja jos yhtäkkiä laajennat haarukkaa 20 vuodella (ottaen mukaan 50- ja 70-luvut), niin silloin keskustelu muuttuu ihan muuksi. Joka tapauksessa minusta vaikkapa kaikki lännensarjat eivät ole laadukkaita.

Leppänen tekee omassa lajissaan laatua, jopa laatukuvia, mutta sisällöllisesti hänen työnsä ovat heppoisia, vailla syvempää ihmiskuvausta (tai kasvua), lämmintä huumoria tai oikeita tunteita. Edes nerokkaita juonikudelmia, omaperäisiä hahmoja tai visioita en ole hänen töistään löytänyt. Leppäsen sarjat ovat kuitenkin kelpoa, retroon vivahtavaa viihdettä, ja siksi olen tänä kesänä niitä hyvällä halulla lueskellut (sekä Mustanaamiossa, että Amokissa julkaistuja sarjoja). Varmaan tulee tuo uusi Porttikin hankittua ihan kiinnostuksesta Murtosaaren ja Leppäsen aikaansaannoksiin.
Kaikkien sarjakuvien ei tarvitse olla epämääräistä taidehiihtelyä tai kunnianhimossa kylpevää rypistelyä. Aloittaessaan 1970-luvulla Leppänen oli tärkeä esikuva monelle ja on hienoa nähdä miten hän on onnistunut graafisesti kehittymään koko ajan. Jäyhänä, piin kovana ammattilaisena Leppänen on tässä moninaisessa Suomen sarjisskenessä edelleenkin mies paikallaan.


Heips Reima,

Mitä Reima tarkoitat täsmällisesti ottaen sillä, että Leppäsen työt ovat sinusta sisällöllisesti heppoisia, vailla syvempää ihmiskuvausta tai kasvua. Puhutko nyt hänen omista sarjoistaan vai jonkun toisen käsikirjoittajan kirjoittamista sarjoista? Voitko tätä hieman selventää? Ja miten sinusta voisi sarjassa esittää lämmintä huumoria tai oikeita tunteita? Tuo mainitsemasi lause oikeita tunteita oli mielenkiintoinen ilmauksena . Mitä tahdot sillä sanoa?


Kirjoitat Reima seuraavasti: "  Edes nerokkaita juonikudelmia, omaperäisiä hahmoja tai visioita en ole hänen töistään löytänyt." Allekirjoitatko todella tuon mitä kirjoitat? Sinä et voi tarkoittaa tuota?  En ole todellakaan samaa mieltä kanssasi tästä. Vaikka arvostankin sinua  Reima taiteilijana ja kirjoittajana, tässä sinä kyllä erehdyt pahoin. Minusta taas Leppäsen tarinat ovat graafisesti ja kirjallisesti  loistokkaita, puhun nyt hänen sci-fi tarinoistaan. Niissä on kosolti  hienoja omaperäisiä hahmoja jne. Et ole kyllä tutustunut hänen tuotantoonsa kunnolla, jos väität, ettei olisi omaperäisiä hahmoja!

Ja mainitsit myös, ettei hänen tarinoistaan löytyisi nerokkaita juonikudelmia....et voi tarkoittaa tuota mitä sanot. Asia voi muuttua toiseksi, jos luet hänen tuotantoaan enemmän kuin vain muutamaa Mustanaamiota ja Amok-lehdestä.  Mustanaamion tarinat ovat kokeneet monen käden käännösprosessin, eivätkä ne missään tapauksessa vastaa Kari Leppäsen omaa tekstiä tarinoissa. Useat Mustanaamiossa julkaistut Karin tarinat on käännetty päin mäntyä tai käytetty älyttömiä ilmauksia. Portti lehdissä julkaistut tarinat ovat aivan toista luokkaa tekstin osalta. Joten Mustanaamion tarinat voi sivuttaa äkkiä lukemalla. Saat aivan toisenlaisen maailman silmiesi eteen Portti-lehdessä julkaistuista tarinoista. Joten voin sanoa todellakin,  että  niissä on todella nerokkaat juonikudelmat vaikka väität toista.

 Luulen, että sinä et ole juuri lukenut esimerkiksi Portti-lehdessä olleita Xellana tarinoita, joissa on todella hienoja omaperäisiä hahmoja lentävistä olioista örkkeihin saakka.  Xellanan otin vain yhdeksi esimerkiksi. Näitä Karin sarjoja, joissa on eksotiikkaa ja omaperäisiä otuksia on useita muitakin.  Yksi esimerkki mestarillinen Trellos- kielletty planeetta , jossa  pelottavan omaperäinen upea Thork hyökkää sankarin kimppuun. Koska Trellos sarjaan piti saada nopea lopetus, sarja jäi Karilta keskeneräiseksi. Siitä jäivät puuttumaan Planeetan albiinohumanoidit sekä vihamieliset vishvanoidit jne.
Sen jälkeen kun olet lukenut enemmän kuin pari Mustanaamiota ja Amok-lehteä Reima, mielipiteesi saattavat muuttua aivan toisenlaisiksi kuin mitä ne nyt olivat. Olen sanonut ennenkin, ja sanon edelleen, Kari on paras!
« Viimeksi muokattu: 03.10.2013, klo 14:20:53 kirjoittanut Orjan May » tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 543



« Vastaus #228 : 03.10.2013, klo 14:14:38 »


"... eksotiikkaa ja omaperäisiä otuksia..."

Hmm. Voisiko Kari Leppästä pitää Ami Hauhion perinnön jatkajana?
tallennettu
OM
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 271



« Vastaus #229 : 03.10.2013, klo 14:18:19 »



Ami Hauhio oli minusta omaa aikaansa edellä taiteellisesti. Pidän kovasti hänen tarinoistaan.

tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #230 : 03.10.2013, klo 14:19:44 »

20-lukuko sarjakuvan kulta-aikaa Suomessa? Mitähän silloin ilmestyi?

Olen Orjanin kanssa samoilla linjoilla. Parhaat sarjakuvat (omasta mielestäni) ilmestyivät 60-70-luvun taitteen molemmin puolin. 70-luvulla laatu tyssäsi Non Stopin lopettamiseen. Sitten alkoi supersankarien pimeä keskiaika ainoana valopilkkunaan Agentti X9 -lehti.
« Viimeksi muokattu: 03.10.2013, klo 14:23:16 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
OM
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 271



« Vastaus #231 : 03.10.2013, klo 14:22:34 »

20-lukuko sarjakuvan kulta-aikaa Suomessa? Mitähän silloin ilmestyi?

Olen Orjanin kanssa samoilla linjoilla. Parhaat sarjakuvat (omasta mielestäni) ilmestyivät 60-70-luvun taitteen molemmin puolin. 70-luvulla laatu tyssäsi Non Stopin lopettamiseen. Sitten alkoi supersankarien pimeä keskiaika.


Kiitos Tertsi. Tämä lämmitti kun ajattelin jo, että puolustanko yksin sarjakuvan hyvää aikaa, jolloin ilmestyi kunnon kamaa.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 305



« Vastaus #232 : 03.10.2013, klo 14:54:52 »

20-lukuko sarjakuvan kulta-aikaa Suomessa? Mitähän silloin ilmestyi?
Tuo on minua viksumpien määrittely (Kaukoranta-Kemppisen, Heikki Jokisen). Kerroin että yleisesti kulta-sanalla viitataan siihen aikaan. Väite perustuu osin pilalehtien kulta-aikaan (enkä itsekään ymmärrä miksi pilalehdet tähän sotketaan) ja toisaalta siihen että ulkomainen tavara ei ollut vielä kehissä syrjäyttämässsä kotimaista (syndikaatit). Enkä minä sitäkään sano että silloin olisi ollut kovasti laadukasta. Toki hienoja tekijöitä, mutta julkaisutoiminta kuitekin vielä aika lapsenkengissä.

Olen Orjanin kanssa samoilla linjoilla. Parhaat sarjakuvat (omasta mielestäni) ilmestyivät 60-70-luvun taitteen molemmin puolin. 70-luvulla laatu tyssäsi Non Stopin lopettamiseen. Sitten alkoi supersankarien pimeä keskiaika ainoana valopilkkunaan Agentti X9 -lehti.
Nyt, Tertsi listaa. Ja tosiaan alun perin oli kyse vuosista 1960-70.

Mitä Reima tarkoitat täsmällisesti ottaen sillä, että Leppäsen työt ovat sinusta sisällöllisesti heppoisia, vailla syvempää ihmiskuvausta tai kasvua. Ja miten sinusta voisi sarjassa esittää lämmintä huumoria tai oikeita tunteita?
Kuten sanottu, en ole lukenut kaikkia Leppäseltä julkaistuja sarjoja. Pitäisi varmaan kaivaa jostain joku moniosainen historiallinen Mustisseikkailu. Sen verran kuitenkin Achilles Wiggeniä, Mars-juttua ja muita vilkuillut, että noin menin sanomaan. Ehkä vika on minussa, mutta en osaa oikein samaistua hänen hahmoihinsa. Ja suoraan sanottuna hänen eri sci-fi juttunsa sekoittuvat mielessäni yhdeksi puuroksi, olenpas minä nyt onneton... No mielikuvassani ne ovat tyypillisiä "mies seikkailee, mies ratkaisee" -juttuja. Ja seuraavassa jaksossa sama mies seikkailee taas jossain uudelleen. Eihän niillä hahmoilla edes ole muita ominaisuuksia/elämää kuin se sankarin rooli.

Et ole kyllä tutustunut hänen tuotantoonsa kunnolla, jos väität, ettei olisi omaperäisiä hahmoja!
Oletko katsonut Star Trekin Next Generationia? Se on minusta Leppäsen sarjoja syvällisempi. Siinä käsitellään erilaisia ihmisyyteen liittyviä teemoja (vaikka ei kovin syvällisesti). Sci-fi osaston omaperäisyys on toisaalta samaa luokkaa Leppäsen sarjakuvien kanssa. Erona kuitenkin ehkä se että STNG:ssä tulevaisuuden maailma on lavaste tai tekosyy, joka antaa mahdollisuuden käsitellä näitä aiheita, Leppäsen sarjoissa sci-fi (ja erilaisten elämänmuotojen esittely) tuntuu olevan koko homman tarkoitus.

Anteeksi nyt vaan, mutta se että keksitään joku planeetta ja pannaan sinne jotain öttiäisiä heilumaan ei ole minusta omaperäistä. (Se jo olisi, jos Leppänen tekisi scifi-jutun, jonka hahmoina esiintyisi pelkästään tavallisia ihmisiä) Mutta kuten todettu, ehkä en ole vain tarpeeksi lukenut. Mustanaamion historialliset seikkailut ovat parhaasta päästä, enkä tietenkään odota että Leppänen niihin kehittelisi jotain omia historian tulkintoja. Mustisseikkailu vaan on aika tarkkaan speksattu konsepti, ei siinä ajan tai ihmisten kuvaamiselle liikoja anneta mahdollisuuksia, muuten toimintapuoli voisi kärsiä.

Luulen, että sinä et ole juuri lukenut esimerkiksi Portti-lehdessä olleita Xellana tarinoita, joissa on todella hienoja omaperäisiä hahmoja lentävistä olioista örkkeihin saakka.
On kyllä ollut mielessä näitä juttuja enemmän kartoittaa. Jotenkin tuokin projekti jäi taas tänä kesänä kesken. Mulla on mielikuva noista Portinkin jutuista (ja Xellanasta) mutta muutossa tai jossain omistamani Portit ovat jäänett teille tietymättömille. Kukapa tietää, ehkä Xellanan lukeminen muuttaisi minua tai elämääni? Pohtisin sen käsittelemiä koskettavia teemoja yökaudet ja keskustelisin sarjan hahmojen tekemistä valinnoista sekä niiden oikeutuksesta ystävieni kanssa rasittavuuteen asti. Vähintäänkin jäisin aprikoimaan sitä miten loistavan tarkkanäköinen allegoria Xellana on 2010-luvun Suomesta ja suomalaisista.
« Viimeksi muokattu: 03.10.2013, klo 14:57:05 kirjoittanut Reima Mäkinen » tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
*
Poissa

Viestejä: 1 762


archipictor.com


« Vastaus #233 : 03.10.2013, klo 15:11:35 »

Jeps, Reiman kanssa samoilla linjoilla. Leppäsen sarjakuvien piirustustaito on Suomen mittakaavassa kovinta A-luokkaa, mitä tuskin kovin moni häneen kriittisestikään suhtautuva kieltää. Kansainvälinen tekijä ehdottomasti.

Sen sijaan hänen omat tarinansa olisivat paremmin kotonaan jossain 50-60 -luvulla kuin tässä päivässä. Sisällöllisesti ne ovat melkoisen ohuita ja henkilöt pahvikuvia. Eipä poikamaisessa seikkailussa sinällään ole mitään vikaa mutta nykysarjakuvalta odotan vähän moniuloitteisempaa sisältöä, myös seikkailusarjakuvalta.
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #234 : 03.10.2013, klo 15:17:00 »

60-70-luvun taite, n. 5 vuotta suuntaansa ( taitaa painottua enemmän 70-luvulle).
Tällaisia tuli mieleen:

Tarzan (Russ Manningia paljon, jättikirjoja, kaiken maailman erikoisjulkaisuja mm. Kubertia, Hogarthia)
Korak (Manning)
Asterix
Lucky Luke
Ahmed Ahne
Aku Ankassa säännöllisesti Barksia ja sitä hyvää Mikki-piirtäjää
Agentti X9: Modesty Blaise, Vainukoirat, Rip Kirby
Ruutu, Non Stop
Zoom
Buster
Useita korkkareita: Aavikon, Viidakon, Agentti
Siivet
Pecos Bill
Retu ja kumppanit, upposi hyvin 7-vuotiaaseen
Nakke (kts. yllä)
Tintti
4 ässää
Ritari Ardent
Prinssi Rohkea Uudessa Suomessa (Hal Foster)
Tenavat
Kaukoranta Kemppinen julkaistaan
Tex Willer parhaimmillaan
Shokki
Kauhu

Nakke, Retu, sotasarjakuvat ja kauhulehdet ovat sellaisia, joista en enää niin välitä.

Seiskytluvun alkupuolella taisivat ilmestyä vielä Mieletön talo ja Paulette. Suomi ei ollut tuolloin valmis moisiin pläjäyksiin.
Teräsmiestä julkaistiin (Mulla oli ainakin yksi Salama-Teris-yhteisseikkailu). Kung Fu -lehtikin kävi näyttäytymässä, mutta eivät olleet mun juttuni, vaikka Kung Fu taisi tulla oikein tilattuna.

Ei liity sarjakuviin, mutta mainitaan kuitenkin: Williamsin Villi-länsi keräilykirja!!! Mulla on kaikki kuvat!!!  Grin Todellinen Western-tietopaketti.
« Viimeksi muokattu: 03.10.2013, klo 15:52:40 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
OM
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 271



« Vastaus #235 : 03.10.2013, klo 15:40:25 »

Jos Leppänen tekisi pelkästään sarjakuvaa, joka luotaa 50-60 lukua, tuskin sille enää löytyisi potentiaalista ostajakuntaa, sillä ajat ovat muuttuneet noista hyvistä ajoista. Jos olen oikeilla jäljillä, ei seikkailusarjakuva johon sci-fikin jossain määrin luetaan ole ainoastaan 50-60-lukujen tuottamaa viihdettä. Kyllä tälläisellä sarjakuvalla on kysyntää myös jonkinverran tämänpäivän sarjakuva maailmassa. Toki on totta, että noina vuosina tuotettiin suuret määrät seikkailu sarjakuvaa. Mutta eikö Supersankareiden jatkuva esiinmarssi hengi myös jollain tasolla menneitä vuosikymmeniä. Minusta taas Supersankarit lähes poikksuksetta edustavat aina samaa kaavaa, joku tarvitsee apua kun maailma on räjähtämäisillään. Aina tulee joku doping pumpattu sankari ja pelastaa maailman eikä koskaan hänelle tapahdu mitään pahaa. Tätä samaa moskaa on lähes poikkeuksetta Supersankari sarjakuvat, joiden esiin marssi alkoi kauan sitten myös Suomessa.
Ossi puhui moniulotteisemmasta sarjakuvasta. Mitä tähän kategoriaan sitten kuuluisi? Millaista henkeä ja minkätyylistä tarinaa. Millä tavalla henkilöistä saisi riisutuksi tuon Ossin mainitseman pahvisuuden pois, jota hän sanoo Leppäsen hahmoissa olevan? Onko kellään esittää jotain hahmoa esimerkiksi nykysarjakuvan hahmoista, jossa ei olisi ripausta pahvisuutta mukana?
« Viimeksi muokattu: 03.10.2013, klo 15:47:42 kirjoittanut Orjan May » tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 305



« Vastaus #236 : 03.10.2013, klo 15:51:54 »

Jos Leppänen tekisi pelkästään sarjakuvaa, joka luotaa 50-60 lukua, tuskin sille enää löytyisi potentiaalista ostajakuntaa, sillä ajat ovat muuttuneet noista hyvistä ajoista.
Tarviiko tätä ihmetellä kun Mustanaamio-lehtikin vasta kuopattiin.

Mutta eikö Supersankareiden jatkuva esiinmarssi hengi myös jollain tasolla menneitä vuosikymmeniä. Minusta taas Supersankarit lähes poikksuksetta edustavat aina samaa kaavaa, joku tarvitsee apua kun maailma on räjähtämäisillään.
Elokuvat on ollu jo pitkään päätuote. Kaipa Marvel on tienannut myös peleillä. Ja lapsillehan nuo sarjikset oli, nyttemmin sitten aikuisemmille fanipojille.

Aina tulee joku doping pumpattu sankari ja pelastaa maailman eikä koskaan hänelle tapahdu mitään pahaa. Tätä samaa moskaa on lähes poikkeuksetta Supersankari sarjakuvat, joiden esiin marssi alkoi kauan sitten myös Suomessa.
Tuo edellä kirjoitettuhan ei liity mitenkään LAATUUN, asiaan josta oli puhe.


60-70-luvun taite, n. 5 vuotta suuntaansa ( taitaa painottua enemmän 70-luvulle).

Seiskytluvun alkupuolella taisivat ilmestyä vielä Mieletön talo ja Paulette.
Jep. Vuonna 1970 aloittivat sekä Asterix että Tintti (2 albumia), seuraavana vuonna sitten A. Ahne ja Lucky. Mutta Ruutu ja Zoom vasta -73. Eli todellakin painottuu 70-luvulle.
Mieletön talo näkyy olevan 1975 ja Paulette 1971.

Tenavat minulta unohtui, ja sitä ehti näköjään ilmestyä 5 pokkaria jo 60-luvulla.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
*
Poissa

Viestejä: 1 762


archipictor.com


« Vastaus #237 : 03.10.2013, klo 15:55:55 »

No, nykyisistä scifi-seikkailuista ensimmäisenä tulee mieleen vaikkapa Sillage, jossa on moniulotteisemmat hahmot ja tarinoissa enemmän syvyyttä.
tallennettu

Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 305



« Vastaus #238 : 03.10.2013, klo 17:18:12 »

Minä taas nostaisin omaperäisistä scifi-sarjoista Nemesiksen ja 2001 Nightsin, miksei Planetes sopisi myös joukkoon.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Kahkonen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 643



« Vastaus #239 : 03.10.2013, klo 19:23:58 »

Tuhon tietokone? Ei tosin Leppäsen käsikirjoittama.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 11 12 13 14 15 [16] 17 18 19 20 21 ... 41 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: