Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari

[Ossi Hiekkala]

Jeps, Reiman kanssa samoilla linjoilla. Leppäsen sarjakuvien piirustustaito on Suomen mittakaavassa kovinta A-luokkaa, mitä tuskin kovin moni häneen kriittisestikään suhtautuva kieltää. Kansainvälinen tekijä ehdottomasti.

Sen sijaan hänen omat tarinansa olisivat paremmin kotonaan jossain 50-60 -luvulla kuin tässä päivässä. Sisällöllisesti ne ovat melkoisen ohuita ja henkilöt pahvikuvia. Eipä poikamaisessa seikkailussa sinällään ole mitään vikaa mutta nykysarjakuvalta odotan vähän moniuloitteisempaa sisältöä, myös seikkailusarjakuvalta.

[tertsi]

60-70-luvun taite, n. 5 vuotta suuntaansa ( taitaa painottua enemmän 70-luvulle).
Tällaisia tuli mieleen:

Tarzan (Russ Manningia paljon, jättikirjoja, kaiken maailman erikoisjulkaisuja mm. Kubertia, Hogarthia)
Korak (Manning)
Asterix
Lucky Luke
Ahmed Ahne
Aku Ankassa säännöllisesti Barksia ja sitä hyvää Mikki-piirtäjää
Agentti X9: Modesty Blaise, Vainukoirat, Rip Kirby
Ruutu, Non Stop
Zoom
Buster
Useita korkkareita: Aavikon, Viidakon, Agentti
Siivet
Pecos Bill
Retu ja kumppanit, upposi hyvin 7-vuotiaaseen
Nakke (kts. yllä)
Tintti
4 ässää
Ritari Ardent
Prinssi Rohkea Uudessa Suomessa (Hal Foster)
Tenavat
Kaukoranta Kemppinen julkaistaan
Tex Willer parhaimmillaan
Shokki
Kauhu

Nakke, Retu, sotasarjakuvat ja kauhulehdet ovat sellaisia, joista en enää niin välitä.

Seiskytluvun alkupuolella taisivat ilmestyä vielä Mieletön talo ja Paulette. Suomi ei ollut tuolloin valmis moisiin pläjäyksiin.
Teräsmiestä julkaistiin (Mulla oli ainakin yksi Salama-Teris-yhteisseikkailu). Kung Fu -lehtikin kävi näyttäytymässä, mutta eivät olleet mun juttuni, vaikka Kung Fu taisi tulla oikein tilattuna.

Ei liity sarjakuviin, mutta mainitaan kuitenkin: Williamsin Villi-länsi keräilykirja!!! Mulla on kaikki kuvat!!!   Todellinen Western-tietopaketti.

[OM]

Jos Leppänen tekisi pelkästään sarjakuvaa, joka luotaa 50-60 lukua, tuskin sille enää löytyisi potentiaalista ostajakuntaa, sillä ajat ovat muuttuneet noista hyvistä ajoista. Jos olen oikeilla jäljillä, ei seikkailusarjakuva johon sci-fikin jossain määrin luetaan ole ainoastaan 50-60-lukujen tuottamaa viihdettä. Kyllä tälläisellä sarjakuvalla on kysyntää myös jonkinverran tämänpäivän sarjakuva maailmassa. Toki on totta, että noina vuosina tuotettiin suuret määrät seikkailu sarjakuvaa. Mutta eikö Supersankareiden jatkuva esiinmarssi hengi myös jollain tasolla menneitä vuosikymmeniä. Minusta taas Supersankarit lähes poikksuksetta edustavat aina samaa kaavaa, joku tarvitsee apua kun maailma on räjähtämäisillään. Aina tulee joku doping pumpattu sankari ja pelastaa maailman eikä koskaan hänelle tapahdu mitään pahaa. Tätä samaa moskaa on lähes poikkeuksetta Supersankari sarjakuvat, joiden esiin marssi alkoi kauan sitten myös Suomessa.
Ossi puhui moniulotteisemmasta sarjakuvasta. Mitä tähän kategoriaan sitten kuuluisi? Millaista henkeä ja minkätyylistä tarinaa. Millä tavalla henkilöistä saisi riisutuksi tuon Ossin mainitseman pahvisuuden pois, jota hän sanoo Leppäsen hahmoissa olevan? Onko kellään esittää jotain hahmoa esimerkiksi nykysarjakuvan hahmoista, jossa ei olisi ripausta pahvisuutta mukana?

[Reima Mäkinen]

Jos Leppänen tekisi pelkästään sarjakuvaa, joka luotaa 50-60 lukua, tuskin sille enää löytyisi potentiaalista ostajakuntaa, sillä ajat ovat muuttuneet noista hyvistä ajoista.

Tarviiko tätä ihmetellä kun Mustanaamio-lehtikin vasta kuopattiin.

Mutta eikö Supersankareiden jatkuva esiinmarssi hengi myös jollain tasolla menneitä vuosikymmeniä. Minusta taas Supersankarit lähes poikksuksetta edustavat aina samaa kaavaa, joku tarvitsee apua kun maailma on räjähtämäisillään.

Elokuvat on ollu jo pitkään päätuote. Kaipa Marvel on tienannut myös peleillä. Ja lapsillehan nuo sarjikset oli, nyttemmin sitten aikuisemmille fanipojille.

Aina tulee joku doping pumpattu sankari ja pelastaa maailman eikä koskaan hänelle tapahdu mitään pahaa. Tätä samaa moskaa on lähes poikkeuksetta Supersankari sarjakuvat, joiden esiin marssi alkoi kauan sitten myös Suomessa.

Tuo edellä kirjoitettuhan ei liity mitenkään LAATUUN, asiaan josta oli puhe.

60-70-luvun taite, n. 5 vuotta suuntaansa ( taitaa painottua enemmän 70-luvulle).

Seiskytluvun alkupuolella taisivat ilmestyä vielä Mieletön talo ja Paulette.

Jep. Vuonna 1970 aloittivat sekä Asterix että Tintti (2 albumia), seuraavana vuonna sitten A. Ahne ja Lucky. Mutta Ruutu ja Zoom vasta -73. Eli todellakin painottuu 70-luvulle.
Mieletön talo näkyy olevan 1975 ja Paulette 1971.

Tenavat minulta unohtui, ja sitä ehti näköjään ilmestyä 5 pokkaria jo 60-luvulla.

[Ossi Hiekkala]

No, nykyisistä scifi-seikkailuista ensimmäisenä tulee mieleen vaikkapa Sillage, jossa on moniulotteisemmat hahmot ja tarinoissa enemmän syvyyttä.

[Reima Mäkinen]

Minä taas nostaisin omaperäisistä scifi-sarjoista Nemesiksen ja 2001 Nightsin, miksei Planetes sopisi myös joukkoon.

[Kahkonen]

Tuhon tietokone? Ei tosin Leppäsen käsikirjoittama.

[Timo Ronkainen]

Tuo on minua viksumpien määrittely (Kaukoranta-Kemppisen, Heikki Jokisen).

20-30 -luku olis suomalaisen sarjakuvan kulta-aikaa 1970-luvun näkövinkkelistä (Kaukoranta-Kemppinen). Suomalaisia sarjakuvia ei paljon ilmestynyt 70-luvulla sen enempää lehdistössä, sarjakuvalehdissä kuin albumeinakaan.

Timo

[Reima Mäkinen]

20-30 -luku olis suomalaisen sarjakuvan kulta-aikaa 1970-luvun näkövinkkelistä (Kaukoranta-Kemppinen).

70-luvun alun. KK ilmestyi 1972. Jokinen kuitenkin katsoo asiakseen toistaa väitteen vielä vuonna 2011? (Lueskelin juuri tuota Sarjakuva Suomessa -kirjaa, ks. s. 20) No, olihan tuolloin toki Viherjuuren tallin (Veli Giovannin) sekä Puupään ja Kieun ja Kaiun käynnistelyt. Että eihän se kauhean pahasti mene vikaan kun miettii mikä impacti noilla oli...

Tuhon tietokone? Ei tosin Leppäsen käsikirjoittama.

Tää on mustis-tarina, ounailen?

[tertsi]

Suomalaisen, mutta ei todellakaan suomen kielellä julkaistun sarjakuvan kulta-aikaa. Asia, jota Timokin lihavoinnillaan korostaa. (Huom!)

[Lurker]

20-30 -luku olis suomalaisen sarjakuvan kulta-aikaa 1970-luvun näkövinkkelistä (Kaukoranta-Kemppinen). Suomalaisia sarjakuvia ei paljon ilmestynyt 70-luvulla sen enempää lehdistössä, sarjakuvalehdissä kuin albumeinakaan.

Timo

70-luvun alussa tuli toki SARJIS, jota Leppänenkin muistelee. Däniken innoitti silloin, kukapas muu.
http://www.karileppanencomics.fi/sarjislehtipage.htm

[Reima Mäkinen]

Suomalaisen, mutta ei todellakaan suomen kielellä julkaistun sarjakuvan kulta-aikaa. Asia, jota Timokin lihavoinnillaan korostaa. (Huom!)

Aah. My bad. Keskustelun päätteeksi voidaan siis todeta että 1970-luku oli Suomessa sarjakuvan kulta-aikaa, ja 1920-luku suomalaisen sarjakuvan kulta-kautta. Supersankarisarjakuvan kulta-aika USA:ssa osuukin sitten sopivasti noiden väliin. 

Dänikenin kirjat taisi tulla meillekin jonkun (Suuren Suomalaisen?) kirjakerhon kautta ja olivat todellakin pinnalla.

[Kahkonen]

Tää on mustis-tarina, ounailen?

Tuhon tietokone ilmestyi Mustanaamiossa kakkossarjana.

Leppäsen omilla sivuilla lisää, puolivälissä sivua: http://www.karileppanencomics.fi/finnish%20other%20comics%20of%20ktl.htm

[petteri tikkanen]

Ainakin minua, joka olen lännensarjojen ystävä, 1960-1970 luvuilla  ilmestyivät Texas, Lännentie, Tex, Intiaani-päällikkö, Buffalo Bill, Becos Bill, Kapteeni Miki, Hurja Länsi, Ken Parker, Kit Carson, Punanahka, Rin Tin Tin (Lassie), Seikkailu.sarjat,Tomahawk, Villi Länsi, West, Winnetow, Yakari, Zagor ja monet monet muut hyvät vanhan ajan kunnon sarjakuva-lehdet. En voi yhtyä siihen kuoroon, jos Reima sanoo, ettei mukamas olisi ollut laatua!

Nämä on NIIN makuasioita. Tuosta listastasi ainoastaan Ken Parker on mielestäni laatusarjakuvaa. Hurja Länsi vain hetkittäin. Muu on sellaista peruskuonaa, jolla voi eristää välikaton, ja moni eristikin. Listasta puuttuu Morgan Kane. Ne viisi suomeksi julkaistua albumia olivat ihan ok.

[OM]

Joo, makuasioitahan nää on. Tosiaan Morgan Kane jäi mainitsematta. Varmasti muitakin. Mutta olihan noista osa ihan kelpo kamaa ei suinkaan kaikki tietenkään. Sanoisinko näin, että jokaiselle jotakin. Ihmisten mieltymykset ovat niin erilaiset.