Yhtään en tiedä minkälaista kamaa on luvassa, mutta Salakirjoilta tulee tämmöistä.


Timo

Komeaa jälkeä! Olisihan tuota taas mukava lukea.

Byrne piirsi 20-sivuisen X-men tarinan huvikseen. Se saattaa kuitenkin poikia Byrnen paluun Marvelille. Marvelin päätoimittaja oli ottanut Byrneen aiemmin yhteyttä ja viime viikonloppuna ne tapas lounaalla Chicagossa Fan Expossa, jossa Byrne esiintyi William Shatnerin kanssa.
Mikäli paluu toteutuu, niin se todennäköisesti olisi X-Men Forever tyyppinen juttu ja mahdollisesti myös normaalijatkumon ulkopuolella.

Uusvanha perheellinen Teris oli muokatun jatkumon mukaan elänyt matalalla profiililla perhe-elämää 10 vuotta. Sitten maailmalle yhtäkkiä selvisi että on kaksi Teräsmiestä. Ja Lois Lanea. 52-Lois Lanella ei ollut mitään seurustelusuhdetta Teräsmieheen tai Clark Kentiin.

Ja kun Teräsmiehet yhdistyivät, ei kahta Teräsmiestä enää muistettu. Ja Perry Whitekin oli yhtäkkiä Jon Kentin kummisetä.

Mutta 52-Lois Lanen vielä jotkut muistivat.

Tätä rebootia ei tehty oikein tyylillä.

Muistaakseni Superman Reborn kokonaisuus Rebirth-kaudella reboottasi Teräsmiesjatkumon niin, että viiskakkosen Teriksen kokemukset sulautu vanhaan Terikseen. Kukaan ei siis suoranaisesti taida enää muistaa viiskakkosteristä.

JPH: Kuten todettu, The IDW Collectioneja ei ole enempää kuin seitsemän. Jos haluat lukea niihin jatkoa, sinun pitää tutustua IDW:n pienempiin pehmeäkantisiin kokoelmiin. Lehtien numerointi on melko sekava, mutta kyllä ne julkaisut selviävät ajan kanssa tuolta linkittämältäsi Wikipedian sivulta.


G.I. Joe, Vol. 2, #5–8:n jatko löytyy kokoelmista 23, 24, 25, 26 ja 29. Sitten alkaa Vol. 3.

Cobra #5–8:n jatko löytyy kokoelmista 12 ja 13. Kokoelmassa 12 tosin on vain nro #9 uutta.

Snake Eyes #5–8:n jatko on kokoelmissa 23, 24 ja 25.


Wikipediasta näkee, että se sisältää numerot G.I. Joe, Vol. 3, #1–5.  Vol. eli Volume on tosiaan tässä tapauksessa lehtien jatkuva sarja (ei vuosikerta eikä myöskään nide).


Vaikea sanoa, onko niitä tulossa lisää, mutta ei näytä lupaavalta. Näemmä myös IDW:n Complete Collection -kirjojen julkaisu on näemmä hidastunut merkittävästi. En kuitenkaan löydä netistä tietoa, että noita olisi lakkautettu virallisesti.

Aku Ankan DuckTales-liitteessä numerossa 23/2018 julkaistiin uusintana yksi aiemmin DT-lehdessä nähty tarina. Uusinnan yhteydessä alkuperäiseksi julkaisuksi oli merkitty DT ”3/2018”. Ei siis pelkkä ”3” eikä ”3 (2018)”. Onkohan siis DT-lehdessä sittenkin kuhunkin vuoteen sidottu numerointi eikä vuodesta toiseen jatkuva? No, ensi vuonna se selviää jos ja kun lehti jatkuu silloin.

Tuo Yhdysvalloissa julkaisemiseltaan siirretty Tepan ja Leenan seikkailu oli minusta yllättävän hyvä, ei pelkkää koheltelua niin kuin monet ovat olleet. Tarinassa olleen firman lyhenteen ”PPP” olisi saanut suomentaa liitteen kanteen, nyt siinä lukee jollain muulla kielellä ”SBD”.

Liitteen vanha Ankronikka-juttu ei ollut niin tasokas, että se olisi ansainnut toisen uusinnan Suomessa. Sinänsä mukavaa, että vanhaa ja uutta sarjaa yhdistettiin samojen kansien väliin.

Niin sijoittuu eli ennen 52sen Justice League #1stä mutta kun 52sen Teris on korvattu pre-Flashpoint Teriksellä (ja kukaan ei muista/mainitse nykyään tätä kuollutta Teristä).

IDWverse rebootattiin 2013 joten sitä ennen tulleet tarinat ei sitten tapahtuneet ja sen jälkeen on tullut 32 lehteä perus G. I. Joeta. Jos haluat perus-Joeita niin sitten G.I. Joe Vol. 01 (2013) alkaen ja G.I. Joe - The Fall Of G.I. Joe Vol. 01 ja 02 ja sitten G.I. Joe Vol. 01 ja 02 (2017) jotka tulivat seuraavan muokkauksen (Revolution) jälkeen, piirrosjälki noissa Joeissa oli ainakin alkuun huonoa etenkin kun vertaa muihin lehtiin.

Jos muutakin kuin perus-Joeita niin sitten kaikki.

Tom Strong (ABC/Wildstorm 1999–2006) on monesti jäänyt ensimmäiseen numeroon. Tällä kertaa olin päättänyt, että kärsin aloituksen väkisin läpi.

Oli siinä kärsimistä, eikä ainoastaan tuo Tarzan-mukaelma mutta myös vielä toinen numero ovat varsin vaikeasti ylitettävää materiaalia. Osin tämä tuntuu siltä, ettei Moore vielä tarkkaan tiedä mitä sankarillaan tekee, mutta iso osa lienee sitä, ettei Moore anna kuvittajalle tilaisuutta loistaa.

Kolmas on ensimmäinen numero, jonka lukeminen ei ole täyttä tuskaa ja sitten neljännen kohdalla juna jo nytkähtää eteenpäin, kun siirrytään jatkuvajuoniseen tarinaan.

Strong on pulp-sankari, jossa on väistämättä myös jälleen kerran Teräsmiestä, vaikka kuinka koettaisi vääntää pään Doc Savage -asentoon. Tämä on viihteellistä, peräti kevyttä luettavaa. Sarjaa voi lukea yhtä hyvin em. kaltaisena sarjakuvaviihteenä (jonka voi rinnastaa kirjan DC-sankarit materiaaliin) tai tiedostavasti, itsensä luettavan yläpuolelle asettaen.

Chris Sprouse saa Moorelta ylenmäärin, ellei peräti tuhlailevan runsaasti tilaa. Tätä hän ei aina parhaimmalla mahdollisella tavalla käytä. Kuitenkin perusjälki on sen verran vahvaa, ettei kuvituksesta ole pahaa sanaa, vaikka se toisinaan vähän valjua olisikin.

Vierailevat kuvittajat ovat juonessa hyvin mukana, eivätkä pyri varastamaan näytöstä Sprouselta. He tuovat mukavasti eloa tarinoihin, vaikka pitäytyvät rooleissaan.