Vastaan itse itselleni, ja kerron että Bananapressiin on tullut kaksi näytesivua, linkki tässä: https://www.bananapress.fi/fi/tuote/19081515

Mainososaston huumoria.  Sinänsä olisi ollut mielenkiintoista katsoa, WSOY:n mahdollinen reaktio Otavan tuotteeseen.

Julkaisevat sen vasta kai kirjamessuilla!

Joissain erittäin vanhoissa kerrostaloissa välipohjarakenteet on aika heikkoja. Esimerkiksi kattoon ei saa missään nimessä tehdä yhtäkään pientä reikää...voi koko katto sortua. Semmoisissa taloissa vesisängyt on kiellettyjä, sekä isommat kuntolaitteet. Kirjahyllyt taas ovat yleensä melkein seinässä kiinni eikä keskellä lattiaa, joten sen ei pitäisi horjuttaa rakenteita.

Ensimmäiset Valerianit sulkeutuvat kohta

Tuollaiset jäljet eivät tulleetkaan mieleeni. Ajattelin hyllyn satojen kilojen painoa, joka jakautuu varsin pienelle alueelle ja joka ehkä voi heikentää lattian rakenteita muualla kuin pohjakerroksessa. Olen kuullut, että kuntolaitteiden painoista ja vesisängyistä olisi tämän takia varoiteltu (mutta ei oikeastaan huomautettu saatikka haukuttu) tämän vuoksi.

Koska muut Garth Ennisin Tuomarit olen jo lukenut puhki, kokeilin vielä miltä vähemmälle jäänyt Marvel Knights -osuus tänään maistuisi. Kyllähän se edelleen herkkua on, särmineenkin.

Kolmessa Marvel Knights Punisher by Garth Ennis -kokoelmassa on tuon pidemmän nimisarjan lisäksi 12-osainen Welcome Back, Frank sekä 6-osainen War Zone -pätkä, Punisher Kills Marvel Universe ja Double Shot -lyhäri. Vastaavasti muiden tekijöiden Taxi Wars on napsaistu välistä pois, mikä minusta tässä tapauksessa paikallaan olikin.

Yhdessä Max-kokoelmien kanssa nämä Marvel Knights -kokoelmat siis muodostavat absoluuttisen Tuomari-paketin Ennisin ja Dillonin ystäville.

En muistanutkaan, kuinka paljon lyhäreitä ja hassutteluja Marvel Knights -sarjassa lopulta olikaan. Tästä syystä se on vähemmän jäänytkään mieleen. Cam Kennedyn kanssa yhteistyönä syntynyt Streets of Laredo on sellainen parempi ja pidempi juttu, muutoin Ennis laskettelee satunnaisen epäsäännöllisesti kamaluuksia ja hassutteluja vuorotellen. Supersankareiden mätkimistä ja muuta Ennis-huumoria saa siis täyden annoksen.

Ennisin jälkeen on paha tarttua kenenkään muun Tuomariin, mutta otin kuitenkin Greg Ruckan osuuden siihen putkeen.

Kolme kokoelmaa ovat aika ohkaisia, ja menevät hyvien kuvittajien ja hauskojen populaarikulttuuriviittausten ansiosta. Metal Gear Solid -tyyli ei oikein Dillonin vakioimien mielikuvien jälkeen osu kohdalleen, mutta siitäkin pääsee nopeasti yli.

Rucka vie Tuomaria avvistuksen sellaiseen suuntaan, minne muut eivät vielä olleet tätä vieneet. Tavallaan tällaista uusille vesille ohjaamista oli myös Jason Aaronin Max-sarja, mutta sen tapauksessa hyvä jäi aikanaan näkemättä sen huonon alta. Ja se huonon haistaa vielä vuosien jälkeen, vaikka itse Dillon yritti sen kerman alle piilottaa. Brrr...

Rucka ei kovin tiiviisti Tuomaria muuhun Marvel-universumiin yhdistä, mikä hahmon tapauksessa hyvä onkin. Joka ei usko, voi kärsiä vaikka Matt Fractionin War Journal -kokoelman. Vasta Ruckan viisiosainen War Zone -päätös on samaa linjaa, joten se ei minulle em. syystä kelvannut. Tarina mukamas vie tarinakaaren lopulliseen päätökseensä, mutta kun yhden idean ympärille rakennetaan tyhjänpäinen Kostajat vs. Tuomari -juoni, niin haukotus tulee.

Tässä vaiheessa tuli jo silmäiltyä, että mitä muuta vielä voisi ottaa luettavaksi. Oli täysin johdonmukaista, että minulla oli vuosikausia kestänyt Dark Reign -lukuprojekti, jonka nimissä luin joka ikisen tarinakokonaisuuteen liittyvän Marvel-julkaisun ja kaikista hahmoista juuri Tuomarin – jonka tekijät ovat mestarit Rick Remender ja Jerome Opeña on jäänyt minulta välistä! Syytän kömmähdyksestä hauskoja kansikuvia, jotka varmaan painuivat niin hyvin mieleen, että kuvittelin lukeneeni koko sarjan.

Remender ja Opeña sitten näyttävätkin miten asia hoidetaan: tasapaino Tuomari-toiminnan ja maanläheisen marveloinnin kanssa toimii ja Opeñan kuvittamana toiminta on ihan ykkösluokkaa. Illuusio kuvittajan vaihtuessa kuitenkin särkyy, joten ei se tasapaino nyt lopulta niin hyvin tasapainossa sitten ollutkaan. Hetken aikaa oli kuitenkin kivaa.

Uusi Punaparta piileksii jossakin. Eipä ole vielä ollut havaittavissa.

Eli työllistyvät joksikin aikaa.

Milla Paloniemi omakustanteet/pienlehdet:

Unelmien metro 2007
Riippuvuus 2008, signeerattu pisteellä
Shit happens 2007
K-18 2007
Manboobs marsu 2008

10 € yhteensä