No nyt on tämä kammotus nähty. Ja piru vie tämä kokemus oli helvettiä...
Smurfs
Voin hyvin yhtyä Harrison Fordin tätä elokuvaa kokemaansa vihaan. Tekisi mieli itsenikin kuristaa yksi Suursmurffi hengiltä. Aluksi kun tv-ruudun täyttää eri väriset sienet, ja tarkastettuani promillemittarilla että päihteiden määrä on nolla, valmistaudun elokuvaan, joka vie minut paikkoihin jonne Kirk ja Spockkaan eivät menisi. Seuraavaksi ruudun täyttää sinivalkoiset isänmaalliset ystävämme ja siitä hetkestä meno ei hiljene hetkeksikään. Ihan totta. Se ei HILJENE hetkeksikään. Koko elokuvan, 1.30h, aikana ei ole yhtäkään täysin äänetöntä kohtaa tai kohtaa jossa ei tapahtuisi jotain. Tuntuu kuin katsoisi sirkusta 24h putkeen.
Elokuvan suurin ongelma on, että se ei edes ole tarpeeksi huono. Ennen kuin puoli tuntia on kulunut, on kyllästynyt sanaan "smurffi" eikä halua kuulla sitä enää ikinä. Aluksi kuitenkin elokuva jaksaa huvittaa ADHD:maisessa ilmapiirissään. Tarina etenee liian nopeasti eikä mihinkään asiaan tartuta kunnolla. Ja kuten jo viittasin, elokuva on aivan liian meluisa. Elokuvassa on lisäksi KIRJAIMELLISESTI VESSAhuumoria. Ihan totta. Elokuvassa vitsaillaan peräti kaksi kertaa vessasta. Sitäpaitsi, minä en väitä tuntevani Smurffeja hyvin, vaikka olenkin Strumffini lukenut, mutta eivät minun tuntemani smurffit sido puolustuskyvytöntä, vaikkakin itseään isompaa henkilöä, ellei tämä ole käynyt heidän kimppuun. Tuskin silloinkaan. Minä olen aina ajatellut smurffeja lähinnä vilpittöminä, ehkä hiukan pirullisina (Esim. Jekkusmurffi), mutta kuitenkin semmoisina jotka eivät vahingoita kärpästäkään.
Minua myös jäi hämäämään, että miten voi olla skottismurffi, jos smurffien omassa maailmassa ei ole Skotlantia? Ja miksi Gargamel edes jahtaa smurffeja? Tämä on varmaan selitetty tv-sarjassa tai sarjakuvissa, mutta koska tämä on ensimmäinen Smurffi elokuva, olisi kohtuullista selittää asia. Eihän siihen menisi kuin about yksi repliikki. No, jokatapauksessa. Kun 40 minuuttia elokuvasta on kulunut, elokuva itsekin tunnustaa oman tunnarinsa olevan ärsyttävä. Mutta silti elokuva toistaa sitä kokoajan. Huokaus. Ja sanaa stargaser hoetaan kokoajan. Se on elokuvan ainoa scifi sana, ja sitä jankataan ja jankataan. Yksi kerta riittää, kiitos. Lisäksi elokuvassa nähdään kiusallinen ja inhottava ja ahdistava smurffiversio Aerosmithin "Walk this way" kappaleesta.
Elokuva rippaa varmaan kymmentä eri elokuvaa ja siinä on lähes yhtä monta popkulttuuri viitausta. Joista yksikään ei ole hauska. "I kissed the smurf and i liked it". Yh. Joo. Tosi hauskaa. Elokuva myös rikkoo 2 kertoo neljättä seinää. Ensi kerralla kun Googletetaan sana smurffi. Toisella kerralla smurffit löytävät kirjakaupasta Strumfit sarjakuvan, josta saavat tiedon kuinka päästä takaisin kotimaailmaansa. Ei toimi. Lisäksi leffa ei hyödynnä yhdenkään smurffin persoonaa/kykyjä/juttua vitseissä tai juonessa. Paitsi Kömpelösmurffin, mutta siihen pystyy tyhminkin käsikirjoittaja.
