Risograph-painatus kuulostaa mielenkiintoiselta. Wikin mukaan se on kuin digipaino, mutta nopeampi, halvempi ja tehokkaampi. Miltä lehti näyttää ja tuntuu kädessä?
Nuo Risograph-koneethan ovat 80-luvun jäämistöä, ja niitä on myöhemmin alettu käyttää taidepuolen jutuissa, fanzineissa ja pienipainoksisissa kirjoissa. Käytännössä (kerran käyttäneenä) tuo tuntui olevan suuripiirtein tulostimen ja painokoneen puolivälistä. Materiaalin voi printata sille suoraan koneelta, kunhan rakentelee sopivat piuhat tai hommaa adapterit. Se, mikä koneesta tekee mielenkiintoisen on sen käyttämät värit, joista saa paljon tiukempia sävyjä kuin esim. perus-offset-painolla. Lisäksi värejä voi sekoitella itsekin, kunhan ottaa vähän selvää asiasta. Muutamat paikat noita värejä Euroopassa myyvätkin, neon-värejä yms löytyy. Perusjälki on suht' kämästä, vähän tuhnusta ja levinnyttä, ja noiden ihan silkkipainovärejä lähellä olevien värien vuoksi aika omanlaistaan. Koneita ei käsittääkseni Suomessa ole pahemmin ikinä käytetty, mutta Keski-Euroopassa ne ovat olleet yleisessä käytössä esim. kouluissa. Muistan jonkun sanoneen, että myös entisessä Neuvostoliitossa nämä olisivat pyörineet ja joku taisi sanoa, että masiinoja saisi sieltä tänne puoli-ilmaiseksi, kunhan vain jaksaa raahata. Koneella ei tietääkseni ole liiemmin paperirajoituksia. Värit sillä "painetaan" yksi kerrallaan.
Jelle osannee belgialaisena kertoa näistä jotain...
Schrauwenin Greysin painos on muuten 85 kappaletta... ainakin näin alkuun. Mainio tekele.
PS. Miten näitä tekijöitä muuten jaotellaan "alternativeen" ja "eurooppalaiseen sarjakuvaan"? Mun mielestä Schrauwen on kyllä selkeästi enemmän jälkimmäistä. Alternative on vähän aikansa elänyt termi ja viittaa ainakin minulla enemmän Jenkkilään.
