Tätä aihetta, siis sitä, kuinka saataisiin uusia sarjakuvan lukijoita, on käsitelty Kvaakissa toki aikaisemminkin siellä täällä... varsinkin levikkikeskusteluissa.
Luin Newsaramasta keskusteluartikkelin THE Q: MARKETING TO NEW READERS, ja täytyy sanoa, että Suomessa tilanne on täsmälleen päinvastainen kuin USA:ssa.
Yhdysvalloissa supersankarit ovat kingejä. Suomessa sen sijaan kaikki muu sarjakuva (varsinkin Aku Ankka, Witch, Tex Willer, Tintit), paitsi supersankarit, myy hyvin. Täällä on myös tarjolla paljon laajemmin vaikka mitä genre-sarjakuvaa: länkkäreitä, funny animalseja, sotasarjakuvaa, heppasarjiksia yms. Täällä sarjakuvat ovat myös pysyneet marketeissa ja kioskeissa toisin kuin Jenkeissä, jossa ne ovat kadonneet erikoiskauppoihin.
Suomalainen oma sarjakuva on varsin erikoista ja omaleimaista, kuten hyvä onkin, ja sekin on nousussa ja jotkut niistä pääsevät jopa myyntilistojen kärkitiloille.
Onko meillä siis tilanne hyvä? Tarvitaanko meillä ollenkaan tällaista keskustelua?
Uudestaan, tunteella.
Kyllä keskustelua juuri kaivataan mutta sitä tuskin saamme.
Suomen sarjakuvapuolen historia on eri kuin sarjakuvasuurvaltain USA, Japani, Ranska.
Kaikkiena asemaa uhataan Mangaa ovat haastamassa manhwat yms aasialainen tuotanto.
VesaKn huomio ankan ylivallasta ja siitä ettei se tarkoita sarjakuvaskenen olevan Suomessa valtaisa on liiankin osuva. Mutta siinäkin tullaan siihen miksi sarjakuvalla ei ole uusia lukijoita: ei ole riittävän laajaa tarjontaa.
Ei, oikeasti ei. Ulkomaisista tulee vain varmimpia hittejä koska juuri muuhun ei ole varaa ja kotoinen tuotanto on pahasti juuttunut "sarjakuva on taidetta" konseptiin.
Jos tätä fraasia ei joku usko se on sen henkilön ikioma ongelma, sillä sarjakuva on taidetta. Voin vain todeta vastakkaisen kannan omaaville vapaasti lainaten " Meillä kaikilla on ongelmia eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta"
70-luku meni jo. nyt voisi sanoa kuin mummo lumessa: Eteenpäin.
Ilahduttavina ilmiöinä Fingerpori ,Kiroileva siili ja manga ovat nostaneet uudestaan sarjakuvan aiheeksi joka kiinnostaa suurempaa yleisöä, edes hetkellisesti.
Nyt pitäisi takoa kun metalli on edes hiukan lämmintä, muutoin tästä tulee hippien ja bay city rollersien kaltainen ilmiö, paitsi tietysti että tämän katoamisesta minäkin olen pahoillani.
Tarvitaan rahaa ja kaupallisuutta. Infrastruktuuriverkkoa, koulutusta, kääntäjiä, studiotiloja, oikeita palkkoja tekijöille ja markkinointia.
Vain satsaamalla populaariin saadan korkeakulttuurinen ja UG ilmaisukin pidettyä elinvoimaisena ja jonain muuna kuin tympoeänä parodiana itsestään.
Eli tarjonnan valtavaa kasvua.