Paitsi tietenkin sellaisissa kirjakaupoissa, joissa on myös lehtipiste. Esim. käsittääkseni useimmat Akateemiset ja Suomalaiset ovat tällaisia.
Ongelmanahan tuossa on, että noita lehtiosastolla myytäviä julkaisuja ei ole ko. kirjakauppojen verkkokaupoissa. Lisäksi julkaisu on lehtiosastolla myynnissä vain lyhyen aikaa, kirjaosastolla selvästi pidempään.
Sarjakuvakaupoissa ja uusia sarjakuvia myyvissä antikvariaateissa, joista kai monet mielellään ostavat sarjakuvia, ei lehtipistettä ole. No antikvariaateihin yleensä tulee sitten käytettynä noita vain lehtipistemyynnissä olevia sarjakuvia.
No kyllä löytyy. Moni kirjastohan tilaa esim. lehtiä ja tämän lisäksi tuntuvat tilaavan muutakin. Myös Paunan sarjoja löytyy pari kappaletta ainakin Pirkanmaan kirjastoista.
Lehtitilaukset ja irtonumeromyynti lehtipisteessä ovat kaksi eri myyntikanavaa. Kirjastoissa on yleensä sellaisia julkaisuja, joita voi tilata tai jotka ovat myynnissä kirjakauppojen kautta. Miten kirjastot saisivat sellaisia julkaisuja, joiden ainoa levityskanava on lehtipiste? Se, että Paunan sarjoja ei kirjastoista löyty, tuskin johtuu mistään boikotista, kirjastoilla vain ei ole kanavaa, josta niitä hankkia.
Tosiaan, Akaan kaupungin kirjastosta löytyy kaksi nimikettä, kumpaakin yksi kappale. Tuo on kyllä käytännössä sama kuin ei lainkaan.
Mä oon ymmärtänyt niin, että myyntipiste tilaa itse myytävät lehdet.
Siis, jos uusi nimeke tulee myyntiin, jokainen myyntipiste päättäisi itsenäisesti tilaanko vai en?
Googlella löytyi kuitenkin jotain tietoja, mainosluonteisia tosin, Lehtipisteen toiminnasta:
http://www.sanomawsoy.fi/viewFile.aspx?id=1879Puolueettomuus ja läpinäkyvyys ovat Lehtipisteen avainperiaatteet ja toiminnan perusedellytys:
- Yhtäläinen komissiotaulukko kaikille kustantajille
- Läpinäkyvä vähittäispalkkiotaulukko kaupalle
- Selkeät kriteerit lehden valikoimiin tulolle
- Selkeä lisäpalvelujen hinnoitteluNoita tietoja ei kyllä Lehtipisteen sivuilta löytynyt.
http://www.sanomawsoy.fi/viewFile.aspx?id=1541Lehtipiste kustantajan näkökulmasta:
- Lehtipiste on kaikille kustantajille avoin irtonumeroiden jakelu- ja markkinointiorganisaatio.
- Lehtipiste tarjoaa lehtikohtaisesti räätälöidyn jakeluja markkinointipalvelun irtonumeroina myytäville lehdille/tuotteille.
- Lehtipiste toimittaa lehdet myytäväksi kaikkiin Suomen päivittäistavarakaupan ketjuihin, kioskikauppaan, huoltoasemaketjuihin sekä asiakasmäärältään merkittävimpiin erikoiskaupan ketjuihin.
- Pitkäaikainen ja kiinteä yhteistyö kaupan ketjujen kanssa on luonut Lehtipisteelle valmiudet edustaa vähittäiskaupan asiantuntemusta kustantajiin päin.
Lehtipiste kaupan näkökulmasta:
- Lehtipiste toimii kauppaan päin lehtituoteryhmän tavarantoimittajana ja asiantuntijana.
- Lehtipiste tuntee kaupan eri ketjujen konseptit ja tarjoaa niihin soveltuvan, kannattavan ja kilpailukykyisen tuoteryhmän.
Lehtipisteen tarjoamat palvelut kustantajalle:
- Uuden tuotteen myyntimahdollisuuksien kartoitus ja jakelu-, esittelypaikka- ja kampanjasuunnitelman käynnistys.
- Uutuustuotteen sisäänmyynti ketjuille ja tuotekohtaisesti räätälöity jakelupeitto, jossa hyödynnetään tietovarastoja.
- Tuotetietojen välitys kaupan ketjuille, omalle organisaatiolle, kuluttajien www-sivuille ja asiakaslehteen.
- Myyntipistekohtainen lähettämökeräys ja lehden jakelu koko maassa.
- Myymättömien lehtien takaisin keräily palautusajan jälkeen.
- Myyntipisteiden laskutus, reskontra ja jakelusopimukseen perustuva tilitys kustantajalle.
- Myyntitulosten raportointi.
- Kysyntäennusteeseen ja myyntipisteidenmyyntihistoriaan perustuva automaattinen lähetysmäärien ohjailu.
- Ohjailun pohjalta suoritettu numerokohtainen tilaus kustantajalle.Tuosta voi kyllä päätellä, ettei myyntipisteen tai kustantajan tarvitse päättää mistään, Lehtipiste hoitaa kaikki päätökset kummankin puolesta. Tarkoittaisiko tietovarastojen hyödyntäminen todella, että jos tuo myyntiin uuden nimikkeen, saa hyödyntää tietoja kilpailevien kustantajien nimikkeiden myynnistä. Tehdäänköhän tuo kysyntäennustekin kilpailevien tuotteiden pohjalta.
Siis esim. Alix varmaan jaeltaisiin myyntipisteisiin samoilla periaateilla kuin Asterix.
Nyt ei ole kyse Seiskasta tai edes Aku Ankasta, vaan sarjakuva-albumeista joiden on tarkoitus "elää" vuosikymmeniä. Noilla esimerkeillä lehtipistemyynti on lähinnä vain marginaalista, parituhatta lehteä. Suurin osa levikistä (n. 300.000 kpl) perustuu tilauksiin. Pienellä kustantajalla taas julkaisun koko painos voi olla tuo 2000 kpl. Siitä jos 1600 kpl menee makkeliksi niin milläs rahalla otat toista, kirjakauppapainosta jota ei ehkä mene kaupaksi senkään vertaa.
Seiska on kuitenkin sarjansa (kotimaiset perhelehdet) myydyin lehti lehtipisteissä (lähde:
www.lehtipiste.fi).
Sarjakuva-albumi todellakin "elää" vuosikymmeniä, mutta suurin osa muista lehtipisteessä myynnissä olevista julkaisuista ei, sanomalehti on vanha jo huomenna ja viikkolehti ensiviikolla. Miksi sarjakuva-albumeita yritetään myydään sellaisella konseptilla, joka on tarkoitettu ihan toisen tyyppisille julkaisuille?
Myymättömien lehtien makkelointi kuitenkin kuuluu lehtipistemyynnin konseptiin. Paljonko tuosta 2000:sta saisi mennä makkeliksi, alle 50 prosenttia olisi kai jo hyvä tulos?
Oliko tuo 2000, josta makkeliksi 1600, todellinen esimerkki?
- Kannattaako pienellä, 2000 kpl:een painoksella edes lähteä lehtipistemyyntiin? Miten noin pieni painos levitettiin lehtipisteen n. 8000 myyntipisteeseen, valituissa myyntipisteissä varmaan oli vain yksi kappale myynnissä?
- Oliko myyntiajaksi valittu pitkä aika, esim. 8 viikkoa? Jos myyntipisteessä olevaa julkaisua kukaan ei ole parin ensimmäisen viikon aikana ostanut, julkaisu onkin jo selattu niin rispaantuneeksi, että jäljellä olevalla kuuden viikon myyntiajalla se ei varmasti mene kaupaksi. Lehtipisteen tietojärjestelmä siis näyttää, että myyntipisteessä on myytävissä oleva julkaisu, ostajalle kelpaavaa julkaisua ei kuitenkaan ole myynnissä.
- Mikä osa tuosta 1600:sta oli enään myyntikelpoista silloin kun julkaisu poistui myynnistä?
- Myytiinkö julkaisu kuitenkin loppuun jossain myyntipisteessä? Olisiko niissä mennyt kaupaksi vielä useampikin kappale? Menikö julkaisun kaikki kappaleet heti suoraan myyntipisteisiin vai jäikö osa varastoon, jotta voidaan toimittaa lisää sinne, mistä tuote loppui?
Ydin kysymys tietysti on, miksi vain 400 kappaletta meni kaupaksi? Kai sitä on yritetty analysoida, jotta seuraavalla kerralla onnistuttaisiin paremmin. Oliko vika tuotteessa vai siinä että tuote ja ostaja eivät kohdanneet?
Miksi kustantaja valitsee mielummin lehtipiste- kuin kirjakauppajakelun. Onko siis näin:
- Lehtipistehän on monopoliyhtiö, se ei voi kieltäytyä ottamasta jakeluun uutta tuotetta, vaikka olisi selvää, että sitä ei osteta ja tappiota tulee.
- Kirjakaupoilla sen sijaan ei ole mitään pakkoa ottaa myyntiin tuotetta, joka ei tule menemään kaupaksi.
- Lehtipisteissä myynnissä olevat tuotteet ovat kustantajan omaisuutta, kustantaja kantaa riskin myymättömästä tuotteesta. Lehtipisteelle tulee tappiota vain jakelukustannuksista.
- Kirjakaupassa olevat tuotteet, näytevarastokappaleita lukuunottamatta, ovat kirjakaupan omaisuutta. Kun kirjakauppa ottaa tuotteen myyntiin, kustantaja on rahansa saanut ja riski mahdollisesta myymättömästä tuotteesta on kirjakaupalla.
Tuotteen saaminen kirjakauppohin vaatisi siis kustantajalta huomattavasti enemmän myyntityötä.
Normaaleista kirjoista tulee ensin kovakantinen painos ja sitten myöhemmin pokkari, jota voidaan myydä lehtipisteessäkin. Miksi sarjakuvakirjojen kohdalla halutaan toimia toisin: ensin myyntiin lehtipisteeseen ja sitten vasta kirjakauppaan?