Mielestäni apollolaisten kannattaisi yrittää mahdollisimman laajaa jakelua: Prismat, City-Marketit, Ärrät sun muut. Saisi myytyä luultavasti jonkun verran yli lasketun, kun satunnaiset sarjiskuluttajat tekisivät heräteostoksia.
Lehtipisteessä myyntihän merkitsi sitä, ettei kirjaa myydä kirjakaupoissa (ei myymälöissä eikä netissä), ellei siitä oteta toista painosta tätä varten. Vaikka lyhellä kahden kuukauden myyntikaudella lehtipisteen kautta saataisiinkin satunnaisostajia menetettäisiin varmasti suurempi joukko "vakio-ostajia", jotka eivät käy viikoittain lehtipisteessä kuikuilemassa, mitä uutta olisi tullut.
Lehtipisteen ongelmana on myös, että ostajat eivät löydä lehtiä vääriin paikkoihin kohdistuneen jakelun takia. Esimerkiksi Helsingin rautatieaseman lähiympäristön lukuisista R-kioskeista ei ilmestynyttä lähteä löydy, ilmeisesti ne onkin pinottu marketteihin ja prismoihin odottamaan makkelointia. Niin lehtipisteen sivuiltahan löytyy tiedot myyntipaikoista, mutta jos myyntipaikan joutuu katsomaan netistä, sen ostamisenkin voi sitten tehdä siellä netissä.
Lehtipisteen kautta myytyjä sarjakuviahan ei löydy edes kirjastoista. Esimerkiksi Pauna Median kustantamaa mangaa, joita myydään vain lehtipisteen kautta, ei löydy kirjastoista (lähde:
www.helmet.fi).
Miten muuten valitaan ne myyntipisteet, joihin lehteä levitetään? Tekeekö Lehtipiste päätöksen täysin itse vai kuunnellaanko kustantajaa? Ilmeisesti vilkkaiden kulkuyhteyksien varrella olevat R-kioskit ovat parhaita myyntipaikkoja, mutta tilaahan niissä on niukalti.
Se on riski, koska ainakin Rautakirja makkeloi (= hävittää) ne kappaleet joita ei ole myyntikaudella (kaksi kuukautta) saatu kaupaksi.
Mitä muuta voisi tehdä kuin makkeloida, suurin osa lehtipisteessä myynnissä olevista julkaisuista ei kiinnosta ostajia enää myyntiajan jälkeen. Ketä kiinnostaa viime viikon Seiska? Lehtipistemyynnin konseptiinhan kuuluu, että osa painoksessa makkeloidaan. Ja ei kai kukaan kustantaja toivo, että oma julkaisu myytäisiin lehtipisteissä loppuun, sehän merkitsee, että ostajia olisi vielä riittänyt. Eikä julkaisusta voi ottaa uutta painosta, sisältö on jo vanhentunut ja seuraava numero pukkaa päälle.
Selvää on, että jos kustantaja haluaa omalle julkaisulle poikkeuskäsittelyn esim. palauttamaan kaikki kappaleet, pitää siitä periä eri maksu. Ja mitä kustantaja voisi noilla palautetuilla kappaleilla tehdä, suurin osa varmaan olisi kuljetusten ja parin kuukauden hyllyssä olon jälkeen sellaisessa kunnossa, ettei niitä voisi myydä mihinkään ainakaan uutena/käyttämättömänä.
Esim eräälle suurelle suomalaiselle kustantamolle ei kuulemani mukaan kelpaa mikään minkä painosmäärä jäisi alle 5000.
Koskiko tämä muutakin kuin sarjakuvaa. Olisiko syynä, että painotyöt on pakko teettää omassa (oman konsernin) painossa, jossa ei ole kannattavaa painaa pikku painoksia.
