Tuosta (huonommasta laadusta) hyvänä esimerkkinä kuvalliselta puolelta mainittakoon vaikkapa viime aikojen Nytissä käyteyt Naisen kanssa sarjan vierailevat taiteilijat. OK, kukaan noista ei taida olla nimenomaan SARJAKUVAtaiteilija mutta ihan yleinen jäljen tekninen taso vaikuttaa isommillakin "nimillä" olevan pahasti hakusessa. Sopii vaikka katsoa tänään ilmestynyttä numeroa ja Teuri Haarlan kuvituksen tasoa. Joskus tuntuu sitlä että sen sijaan että osaisi/opettelisi ihan tekniset perustaidot väännetään jotain puolivillaista shaibaa jota sitten paikataan jollain tekotaiteellisella selittelyllä.
Niistä aika monetkin on hyviä taitelijoita omalla alallaan, ja on ollut todella noloa katsottavaa miten luokattoman surkeita räpellyksiä nuo sarjakuvakokeilunsa ovat olleet.
Osoittaa jonkinmoista arvostelukyvyn puutetta taiteilijoilta itseltään osallistua moiseen - toisaalta, onhan se hauska kokeilla uutta, etenkin kun siitä maksetaan Hesarissa ihan jees grafiikanvedoksen hinta ja sarjaan pyydetyiltä on näköjään ihan mikä vaan mennyt läpi. Eli suurin syyllinen tässä on minun mielestä HS. Siellä ilmeisesti ymmärretään niin vähän sarjakuvasta, että on arveltu että kyllähän se nyt
kuvataiteilijoilta onnistuu - vaikka yksittäisen kuvan tai luettavaksi tarkoitettujen kuvien sommittelussa ja muussa on otettava huomioon aivan eri seikkoja... luettavuus on yleensä se mikä kuvataiteilijoiden sarjakuvissa on hukassa (nimim. ope). Vielä nuo käsikset eivät ole erityisen visuaalisia, mikä on ollut niiden vahvuus Rossen kanssa. Tavanomaisemman tarinan kuvitustehtävästä taiteilijat olisivat saattaneet vielä selvitä. Nyt tökkii luettavuudeltaan sekä kuvat että teksti, koko strippi hajoaa atomeiksi.
Tai sitten sarjakuvaa taiteenlajina ei Nytissä tunneta sen vertaa että ymmärrettäisiin että sillä on omat kerronnan lakinsa ja rakenteensa
tai arvosteta sitä vähää että piitattaisiin em. seikoista. Kyllähän Suomesta olisi ns. taidesarjakuvan tekijöitäkin löytynyt kokeilemaan, ja varmasti olisi ollut vaikeaselkoista edelleen, mutta ehkä potentiaalisesti antoisaa. Taidesarjakuvan tekijät kuitenkin usiemmiten ovat kasvaneet sarjakuvalla ja tuntevat kerronnan säännöt, vaikka niitä rikkoisivatkin. Nyt en muista nähneeni yhtään ko. strippiä joka olisi antanut sarjakuvasta jotain uutta.
Mutta Hesarissahan luonnollisesti tiedetään kaikesta kaikki, ja sarjakuvaväen kitinät on vaan niiden kateellista nitinää jotka ovat ennakkoluuloisia ja konservatiivisia kun eivät itse päässeet kuvittamaan ko. sarjaa.
